Jo piti käydä revanssiin tuon muffinssiasian kanssa ja esseen kirjoittamisen lomassa kaivoin siis jauhot esiin ja poimin puolukat pakkasesta. Perusohje on jälleen tuo sama Ainsleyn patentti, jolla leivoin muffinssini viimeksikin, tosin vehnäjauhoja paikkaa sämpyläjauho. Porkkana on edelleen karkeana raasteena joukossa, ja sille teki seuraa mantelimassa samassa muodossa, osana taikinaa. Lisäksi hain nyt sitä hapokkuutta tai särmää puolukoilla, joista en ole koskaan itse oikein välittänyt enkä varsinkaan käyttänyt niitä ruoanlaitossa. Vahingosta viisastuneena en viritellyt nyt sydämeksi minkäänlaista soosia, vaan vuolin ohuen mantelimassaviipaleen jokaiseen.
Ja kun tuloksena oli kuusi kosteaa, maukasta ja kaunista muffinssia, voiko sitä leipuri enempää pyytää?
