Huokaus. Saaristolaisleivän uskolliselle fanille on kuohuttava kokemus valmistaa ensimmäistä kertaa itse tätä jämerää ja maltaista herkkua, jota on pienestä saakka saanut syöpötellä aina silakkamarkkinoiden aikaan. Ja kuinka täydellistä lopputulos onkaan! Tumman oluen väri, rapea rasahtava kuori ja makea, täyteläinen maku. Kiitos ja kunnia kuuluu blogille, jolla on Nalle Puhin Nasun mieleen tuova huoleton nimi: Lallatilaa. Mitä niistä möhköfanteista, kun on tällaista leipää!
Saaristolaisleipä (3 vuokaleipää, ohje Lallatilaan mukaan)
- 1 l kirnupiimää
- 50 g hiivaa
- 3 dl tummaa siirappia
- 1 rkl suolaa
- 3,5 dl kauraleseitä
- 3,5 dl ruisjauhoja
- 3,5 dl mämmi- ja leipämaltaita
- 1 l vehnäjauhoja
Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja hämmennä siihen samalla siirappi. Murusta hiiva lämpimään piimään ja lisää suola. Sitten vain loput aineet joukkoon yksi kerrallaan. Taikinaa saa jäädä melko lötköksi, sitä ei ole tarkoitus juuri vaivata, sekoittaa vain hyvin. Jaa taikina esimerkiksi kolmeen 1,5 litran voideltuun foliovuokaan (näitä saapi kaupasta, itse en omista kolmea leipävuokaa) ja jätä kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan kahdeksi tunniksi.
Paista kohonneita leipiä 160-asteisessa uunissa vähän keskitasoa alempana n. 1,5 – 2 tuntia, uunisi tehoista riippuen. Itselläni on uusi ja tehokas uuni, silti leivät saivat viettää lämmössä laatuaikaa täydet kaksi tuntia.
Heeei, tää haiskahtaa nyt vähän etuilulta! Mun piti kans testata tätä!… Aina parempi jos luotettavalta taholta tulee positiivista palautetta, uskaltaa itsekin ryhtyä kokeilemaan 🙂 Ainakin Lallatilaa kehui ohjettaan, joten onhan se uskottava sinuakin 😛
Nuo kestävät varmasti hyvin pakastusta??? Alkoin jotenkin kummasti tehdä mieli mätiä ja smetanaa saaristolaisleivän kera…
Comment by Sohvi — 23.5.2007 @ 6.51
Ai nami ai nami. Erittäin hyvää työtä. Sitä paitsi möhköfantit on ihan kivoja!
Comment by polkkapossu — 23.5.2007 @ 7.54
Komeat leivät olet onnistunut tekemään! Ja kiitos nimivertauksesta 🙂 Terveisin yks möhköfantti..
Comment by Lallatilaa — 23.5.2007 @ 9.54
Oi Sohvi anteeksi, olet oikeassa! En tullut lainkaan ajatelleeksi :-I Taisin rikkoa ruokablogimaailman kirjoittamattomia sääntöjä :-O Siis sori. Mutta saaristolaisleivän himo kun iskee niin sitä ei näköjään pitele edes hyvät tavat, oikeus ja kohtuus 😀
Lienevät juu kelpoja pakkaseen, ja ihan tavan säilytyksessäkin maku vain kuulema paranee viikon mittaan, eli ihan heti ei mene tämä kimpale pilalle. Täytyy siis maistella hieman joka päivä 😛 Ai mätiä ja smetanaa?! Ihan uutta mulle muussa kuin venäläiskontekstissa, onks tää nyt jotain ihan spessuherkkua? Ite oon lappanu voilla ja sitten juusto-kalkkuna-salaatti-tomaatil.
Kiitos kiitos Polkkis, sinä kuuma ja keimaileva. 🙂 Vai lähetään sitä möhköfanttien kelkkaan… Kai se on annettava niille mahdollisuus sitte kerta oikee kokkikin. Ja Lallatilaa. Jolle krediitit leivästä kuuluvatkin! Möhkö on kyllä melkein kuin muhku joka taas kuvaa hyvin tätä leipää ja tuota talvikurpitsaa.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 23.5.2007 @ 15.29
Nooh, ei se mitään 😀 Olin vain kade, että ehdit ensin 😉 Mun ihan ehdoton suosikki on saaristolaisleipä-smetana nokare-muikun mätiä-punasipulisilppua-tilliä. Tässä järjestyksessä kootaan pienet leipäset alkupalaksi. En tyksi mädistä muuten, mutta tässä yhteydessä aivan mahtavaa!
Comment by Sohvi — 23.5.2007 @ 18.08
Muhkea maku möhköfantti-leivässä! Sangen sopiva eväs kesän ensimmäisen puistojumpan jälkeen. Pakko mennä veistämään vielä kunnon siivu!
Comment by Thelma — 23.5.2007 @ 18.46
Sohvi, I’ll take yer word for it 😛 Mutta kun en koskaan ole mätikaupoilla ollut, niin kunkaskoslaista sitä pitäisi ostaa ja minkälaisessa erässä? Ja purkista vai tiskistä (sitä ehkä saa molemmista?)?
Thelma! Ihanaa, että maistuu apinaperheen muillekin jäsenille 😀 Puukolla siivu ja kimpale voita päälle, avot!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 23.5.2007 @ 21.05
Aamupäivää apinakeittiöön! Muikunmätiä löytyy pakasteesta pienissä purkeissa. Yhdestä purkista riittää silti tosi moneen leipään. Jossain luki, notta tuore mäti pitäisi pakastaa ennen käyttöä, mutta meillä on ollut aina valmiiksi pakastettua. Hintavaahan se on, mutta ehdottomasti hintansa väärti. Tuoremätiä saa tietysti haluamansa määrän, mutta muikun sesonki on esim. syksyllä. Toinen muuten aika nami levite saaristolaiselle löytyy blogistani -> http://keittis.vuodatus.net/blog/526488
Kylläpäs minä nyt innostuin tästä 😀
Comment by Sohvi — 24.5.2007 @ 10.36
Kuuma ja keimaileva taitaa kyllä löytyä sieltä keittiöstä 😉
Comment by polkkapossu — 24.5.2007 @ 12.46
Soffi, jaaha, ehkä se on sitten uskallettava menettää lähes-ruokaneitsyys, olen aika tarkkaan vältellyt tuota mätiä… Perinteisessä venäläisessä illassamme (jouluaatonaattoisin) sitä on aina tarjolla blinien kanssa, mutta skippaan. Sushissa olen sitä niellyt ja se on jo hyvä alku. Tällä sitten jatkoon 🙂 Savulohilevite! Jo kihahti ves kielelle.
Polkkis, kuuma täällä kyllä on ja keimailukin käy joskus kuin tantsuaminen konsanaan, sorkkaeläimen luonnollisella viehkoudella 😉
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 24.5.2007 @ 15.46
Minä haluaisin menettää blinineitsyyden 😀 Aukko sivistyksessä! Venäläinen ilta on varmasti hauska perinne! Inhosin ennen mätiä sydämeni kyllyydestä, joskus tirskautin mädin sisukset haarukalla isäni silmään… Pienirakeinen mäti on kuitenkin ihan eri bisnes. Oletko muuten tehnyt sushia itse? Jotenki hirvittää pelkkä ajatus! Ei siis sinun tekemänä, vaan itseni 😀
Comment by Sohvi — 24.5.2007 @ 18.14
Itse en alun perin niin kovin pitänyt blineistä, mutta meidän blinikokkimme J onnistuu vuosi vuodelta paremmin, ja viime jouluna blinit olivat _erityisen hyviä_. Ja venäläinen ilta on mahtava! Alkaa aina jääkylmällä votkulla, luonnollisesti 😉
Onko pienirakeisuus siis Se Juttu. Ja olenpa hyvinkin sushikokkaillut, montakin kertaa. Sekä lohi- että tunanigirit onnistuvat hienosti, samoin kuin makeista california, philadelphia ja joku peruskurkkusetti. TODELLA hyvää vaikka viekin hieman aikaa! Suositan. Ja kun itse tekee, niin saa kerrankin mättää tarpeeksi lohinigireitä. En tahdo saada niistä kyllikseni. Täytyykin viritellä taas ja laitella vaiheistetut ohjeet 😀
Comment by ylimuuli — 24.5.2007 @ 23.10
Joo, isot rakeet jää tirskumaan hampaisiin, yök! Eikä se ole hyväksi aloittelevalle mädinmättäjälle!
Laita ehdottomasti kunnon ohjeet, että tämmönen maalaistallukkakin tajuaa 😀 ja ehkä uskaltautuu kokeilemaan… Tokkopa täältä edes saa kaikkia tarvittavia aineita, epäilen. Esim. tuoretta tunaa erittäin vaikea pyydystää, joten kaikki vaihtoehdot sitten mukaan.
Aika kivan kirjan olet saanut… 😛
Comment by Sohvi — 25.5.2007 @ 10.27
No mää laitan kun vaan ehdin 🙂 Ja tuore tuna on kyllä piruksen kallista, noilla lohella, savulohella ja tuommosilla pääse jo pitkälle ja herkulliselle sushipalalle!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 25.5.2007 @ 16.12
Leivän maku todellakin paranee vielä entisestään viikon mittaan, tämän päivän versio ylittää jo kaikki edelliset päivät, vaikka leipä on alusta asti ollut ihan kipeen hyvää. Ehdottomasti jää luottoreseptiksi. 🙂
Comment by ylimuuli — 26.5.2007 @ 10.55
Pikaista apua kaivataan! Sekoittelen juuri leivän aineksia kasaan ja mieleeni tuli, että onko sulla kiertoilmauuni vai tavan karvalakkimalli? Sillä vain kyselen, että voiko noi leipäset laittaa kerralla tavalliseen uuniin, eikö tule epätasainen kypsyys?
Comment by Sohvi — 31.5.2007 @ 19.24
Oijoiii! Karvalakkimallihan mulla on, mutta lienet jo paistellut leivät 😀 Ihan tavan tasalämmöllä paistelin ja hyvät tuli. Kuis sul? 😛
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 31.5.2007 @ 21.39
Uunissa ne peijakkaat vielä on 😀 Eiköhän noista syötäviä tule… 😛
Comment by Sohvi — 31.5.2007 @ 22.43
No mainiota 😀 Meikäläinen on juuri pistellyt monta tuntia ruissipsejä, hummusta, mozzarellasalaattia, kana-soijanakkipitsaa (maistoin hirvinödeversiotakin), mustikkarahkaa ja sen seitsemän sortin juustoja 😛 Just läks vieraat ja kohta pääsee petiin… Aika ihana olo. Viimenen koulupäivä oli tänään, huomenna vielä kirjoitan palautettavia hommia ja sen sellasta (plus käyn painimassa ja näyttelynavajaisissa ja illalla kekkeröimään!) ja lauantaina sitten ekalle leirille töihin. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 31.5.2007 @ 23.04
[…] voi, että nämä venäläistyyliset rahkaletut todella olivat yhtä makoisia genressään kuin saaristolaisleipä omassaan. Etiketin kuvateksti lupaa syrnikkien vievän kielen mennessään ja esittää […]
Pingback by MonkeyFood » Suussasulavat syrnikit — 28.10.2007 @ 10.35
[…] nostaa yhden aiemmin Monkeyssa jo julkaistun ohjeen valokeilaan: saaristolaisleivän! Leivoin ensimmäistä kertaa itse makeanmaltaista mannaa vuosi sitten ja nyt tiedotin lähipiireilleni jo hyvä tovi sitten tuovani […]
Pingback by MonkeyFood » Meik joor (X-mas) dei! — 21.12.2008 @ 15.28
hihi, teinpä joskus pikavideon ko. limppujen valmistuksesta:
http://i10.photobucket.com/albums/a122/hehku/?action=view¤t=07-09-22_ilka-leipoo-2.flv
ovat ihan parhaita.
Comment by ilka — 22.12.2008 @ 0.33
Ilka, no vau :-O Käy kyllä vikkelään leipien leipominen 😀 Joks oot tän vuoden leivät leiponut? Ja minkälaisella ohjeella teet? Tällä? 🙂
Comment by ylimuuli — 22.12.2008 @ 6.44
[…] saaristolaisleipää ja oivaa […]
Pingback by MonkeyFood » Venäläinen iltapäivä — 22.12.2008 @ 19.29
[…] ja nyt aion tehdä siitä vielä julkista. Sillä mikä voi nöyryyttävämpää arvokkaalle saaristolaisleivälle kuin sen leipominen muffinsseiksi?! No, ehkä se, että laittaa taikinan minijämät kokeeksi […]
Pingback by MonkeyFood » Strutsikoira suosittelee — 6.1.2009 @ 13.51
Tintin keittiössä valmistui tänään herrvottoman hyviä karjalanpiirakoita. Taivaallista arabian kesäkukkakahvikupista nautitun tomaattivuohenjuustokeiton kera. Ja arvaas mitä? Saaristolaisleivät odottavat kiihkeästi pääsevänsä kellimään kuumaan uuniin vierekkäin….Laitoin niitä joulupakettiin ja hävisivät alta aikayksikön parempiin suihin. Nyt tuli mieleen että maistunee maanantaina yksikkökokouksessa kolleegoillekin. En malta oottaa niiden uunista tuloa. Mikä on suosikkipäällisesi?
Comment by Tintti — 24.4.2009 @ 20.53
Tintti, oijoiiiiiiii, aivan mielettömän ihanalta kuulostaa, kesäkukkakahvikupit ja kaikki <3 IHANAA KUN ON KESÄ! Ja saaristot on aivan loistavia, vihdoin äitinikin on rohkaistunut kokeilemaan ja tekee mahtavia limppuja juuri tällä samalla ohjeella. Hyvin kelpaavat lahjoiksi, vaikka toisaalta osa on aina pakko syödä itse 😛 Suosikkipäällinen lienee voi 😀 Ei siinä ihmeempiä tarvita. Tottakai kaikenmaailman graavikalat maistuvat ja juustokin ehkä, mutta yksinkertainen on kaunista. Jouluna meillä oli voita pöydässä ja päälle ripoteltu vielä vähän sormisuolaa, siitä kelpasi voidella saaristo.
Comment by ylimuuli — 25.4.2009 @ 9.09
[…] graavisiikaa, graavi- ja savulohta, saaristolaisleipää ja ranskalaista (!!) […]
Pingback by MonkeyFood » Börrrr (au francais) — 23.10.2009 @ 20.02
[…] päälle, ranskalaisen voin tai graavikalan alle sopii voittamaton ja suussasulava saaristolaisleipä, joita saat yhdellä iskulla kätevästi kolme. Yksi omaan pöytään, pari viemisiksi. Vain […]
Pingback by MonkeyFood » Jouluna syödään Varmoja Nakkeja — 21.12.2009 @ 17.49
Hei,
älkää hyvät ihmiset kirjoitelko reseptejä tänne, jos teillä ei ole tietoa. Ei 160 asteessa saa saaristolaisleipää millään kypsäksi. Jos todella olet saanut, niin uunisi lämpömittari taitaa näyttää 20 astetta alakanttiin
t kokemustakin on
Comment by Erkki Vainio — 2.12.2010 @ 19.47
Hei Erkki. Minne tänne? Internettiin? 😀 En osaa sanoa, onko uunieni lämpötila ollut aina yläkanttiin, mutta olen tällä ohjeella onnistunut tällä reseptillä poikkeuksetta lukuisia kertoja. Ingen fara. Ta det lungt.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 2.12.2010 @ 20.48
Sovelsin ohjetta aika ronskilla kädellä, saaristolaisleipää on saatava vaikka puolet aineksista puuttuis! Ja pirun hyvää tuli silti!
Comment by Mimmi — 20.7.2011 @ 22.51
160 astetta toimii oikein hyvin. Tasan 2 tuntia paistoin ja erittäin hyvä lopputulos. Puolessa välissä voitelin vielä siirappivedellä pinnat nätin kiillon saamiseksi.
Comment by Sami — 26.11.2011 @ 14.36
Hienoa! Tää on kyllä pettämätön ohje. Sääli kun saaristolaisleivässä on gluteenia. 🙂
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 26.11.2011 @ 16.10