Jälleen tulee soijasaarnaa; tästä tuotteesta ei irti pääse kun siihen kerran kunnolla tutustuu. Parasta on se, että samalla kun säästyy rahaa, terveys kiittää, ruoka on maukasta ja hyvin säilyvää niin maailmakin pelastuu! Ainakin Apinakeittiössä meinaan eletään siinä vakaassa tiedossa, että lihakilon tuotanto vie moninkertaisesti energiaa verrattuna kasviperäisiin tuotteisiin.
Nojoo, tässä perusresepti, jota on helppo varioida oman mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Pohjana on ollut aikoinaan Jamie Oliverin chili con carne -resepti kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Jamien versiossa mukaan tulee mm. aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä, joita itsekin lisään jos on oikein juhlatilaisuus kyseessä. Normiruokana kuitenkin hieman vaatimattomampi versio, armollisempi kukkarollekin.
Chili con Soya (n. neljälle)
- pari sipulia
- valkosipulia
- tuoretta chiliä tai chilijauhetta
- (jeeraa eli juustokuminaa)
- suolaa, pippuria
- 500 g tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja (chili- ja/tai valkosipuli-)
- kanelia (optimaalisesti kanelitanko)
- purkki ruskeita papuja
- 2 dl tummaa soijarouhetta
- 4 dl kana-, liha- tai kasvislientä
Kiehauta kana-, liha- tai kasvisliemi ja iske soijarouhe liemeen turpoamaan. Kuumenna kattilassa tai kasarissa öljyä ja kuullota siinä silputtu sipuli ja lisää mausteet (paitsi kaneli). Lisää joukkoon turvotettu soijarouhe ja paistele hetki. Kaada pannulle tomaattimurska tai kuoritut tomaatit ja lisää kanelitanko (tai kanelia). Anna hautua pitkään, jopa tunnin – puolentoista verran. Lisää pavut ja kuumentele vielä, maistele sopivaksi. Itse yleensä lisään sokeria tai muuta makeaa tasoittamaan tulista suolaisuutta. Poista kanelitanko. Nauti salaatin, riisin tai rapean leivän ja tulisuuden ollessa huipussaan jonkin tasoittavan maitotuotteen (maustamatonta jogurttia, raejuustoa, kermaviiliä tms.) kera.
Ruskeat pavut voi hyvin korvata kidneypavuilla tai miksei valkoisilla tai vaikka voipavuilla. Kaipa linssitkin tai kikit kävisivät, kuka tietää. Ja tämä ruokahan vain paranee, kun lämmität sitä taas seuraavana päivänä atriaksi. Tässä hapankaalilisäkkeen kera. Alkuun söimme fenkoli-parmesansalaattia, josta postaankin saman tein!
Kiitti tästä! Aivan mahtava resepti, tullu useasti käytettyä 🙂 Silppoon tuoren chilin lisäks tuoretta paprikaa mukaan, on hyvää 🙂
Comment by Sonja — 17.3.2010 @ 18.59
Sonja, mahtava kuulla ja vielä hauskempaa, kun itse on jo unohtanut jonkun ohjeen ja sitten joku muu on löytänyt sen aarteen 🙂 Itse en enää soijaa juuri syökään, mutta tämä oli niiiiin hyvää! Samoin kuin tempeh for dummies, huokaus. Ikävä sitä.
Comment by ylimuuli — 18.3.2010 @ 21.54
Erinomainen ohje. Laitoin chilin sijasta makeaa thaichilikastiketta ja makeutin entisestään vielä wokkihommista tutulla tummalla ruokosokerilla. Hyvää tuli ja tulista. Ensikerralla täytyy muistaa jugurtti. 😀
Comment by ile — 13.3.2011 @ 15.47
Ile, hienoa! Tosin nykyään en itse tosiaan soijaa syö enkä suurissa määrissä suosittele muillekaan, mutta kohtuudella ja silloin tällöin herkullista eikä vaarallistakaan 🙂 Ehkä pitää itsekin tehdä taas pitkästä, pitkästä aikaa chiliä ruoaksi… Nyt tosin lihalla 😀
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 13.3.2011 @ 16.26
Hei Ylimuuli Mukkelis. Itse olen ihan vasta ruvennut välttämään lihaa ja siksi näitä reseptejä etsiskelen. Onko jokin erityinen syy miksi et soijaa enää syö? Vai oletko vain palannut kaikkiruokaiseksi ja soijan tarve on siksi vähentynyt?
Comment by ile — 13.3.2011 @ 21.19
Moikka vielä, ja sori, vähän kesti tämä reagointi 🙂
Soijaa en syö terveyssyistä, lisää voit lukea esim. täältä: http://www.kimberlysnyder.net/blog/2010/03/08/scary-facts-about-soy-put-that-soy-milk-down-right-now/
Miksi olet ruvennut välttelemään lihaa… ? Siihen en kannusta missään nimessä. Soijatuotteista parhaimmistoa ovat tempeh, natto ja miso, jos niitä haluaa kuitenkin syödä. Mutta harkitsisin kahdesti.
Olen palannut kaikkiruokaiseksi jo (luojan kiitos!) kolme vuotta sitten! 🙂
Comment by ylimuuli — 17.3.2011 @ 6.30
Hei taas. Kiitos vastauksesta. En vielä perehtynyt tarkasti lähettämäsi linkin sisältöön, mutta sen voin jo todeta, etten ole ajatellutkaan ruveta pelkkää soijaa syömään, maitotuotteista en aijo luopua ja kalaakin olen vielä syönyt proteiinin saannin varmistamiseksi. Melko paljon liikkuvana ihmisenä joudun suhtautumaan asiaan erityisen vakavasti. Motiivini liharuoan välttämiseen on eettinen sekä eläinten hyvinvointia että ympäristön kuormitusta ajatellen. Mitään kiirettä en aijo elämän muutokseni suhteen pitää. Palataan. 🙂
Comment by ile — 19.3.2011 @ 10.52
Ile, kuulostaa järkevältä. Itsellänikin kiinnostus ravitsemukseen on lähtenyt koko elämän kestäneestä urheilumaniasta… 🙂 Kuten sanot, jos aikoo jaksaa liikkua paljon ja pysyä terveenä, ravitsemus on erityisen tärkeää. Ja lihan suhteen suosittelen tietysti luomuun ja lähituotantoon, sellaiseen eettiseen, panostamiseen. Kyllä Suomessakin on paljon tiloja, joilla porsaat ja lehmukat kasvavat aika mukavissa olosuhteissa. 🙂
Comment by ylimuuli — 26.3.2011 @ 11.30
Soijan välttely on lähes mahdotonta lihansyönnillä 🙂 95% maahantuodusta päätyy lihansyöjän poskeen joko välillisesti tai välittömästi. Lihakarja syö soijaa joten sitä tulee lihaa syödessä, lisäksi soijaa löytyy lukemattomista tuotteista, mm pihvien marinaadeista jne. Kyllä sitä näin kasvissyöjänä vähemmän tulee soijaa syötyä..
Comment by j — 6.9.2011 @ 20.44
J, soijan syönti sellaisenaan ja toisaalta lihakarjan ravintona ovat kuitenkin eri asia. Muutoin soijaa on “helppo” välttää, kun valmistaa ruokansa raaka-aineista ja on tarkkana tuoteselosteiden kanssa. Puhtaimmin selviää, kun ei osta mitään missä on tuoteselostetta alunperinkään. Se lienee seka- ja kasvissyöjäkohtaista, kuinka paljon soijaa syö, mutta on ihan mahdollista näin sekasyöjänä olla lähes täysin soijatta, jos lihakarjan ravintoa ei lasketa. Tiedostamista ja eforttia se toki vaatii… Mutta on sen arvoistakin. 🙂
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 7.9.2011 @ 5.20