MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Kun nyt kaikki muutkin ovat postailleet jonkin mustikkapiirakan ohjeen, laitan minäkin lusikkani soppaan ja julkaisen tämän Länsi-Uusimaassa ilmestyneen Mummon mustikkapiiraan (tms.) reseptin. Pääsin tänään nautiskelemaan kyseistä piirasta aivan oikean sahan tuntumassa, Enäjärven rannalla. Ennen jäätelöä ja mahtavaa mustikkapiirakkaa minulle tarjoiltiin paahdettua leipää sillikaviaarilla. Sillikaviaari on eräänlainen levite tai uuniperunan täyte, johon tulee suunnilleen seuraavia artikkeleita:

Sillikaviaari

• matjessilliä
• perunaa
• kananmunaa
• creme fraichea, smetanaa tai kermaviiliä
• kevätsipulia tai sipuli
• tilliä, ruohosipulia
• valkopippuria

Keitä perunat kypsiksi ja munat koviksi. Pilko kaikki tuotteet ja sekoita. Optimitilanteessa anna makujen tekeytyä seuraavaan päivään, todellisuudessa pistele poskeesi sen perunan tai ruisleivän kanssa. Kuva on otettu avaamalla jääkaapin ovi pikaisesti eikä tee oikeutta kaviaarille, sori. 🙂

Talkkunamustikkapiiras

Pohja

• 100 g voita
• vajaa 1 dl sokeria
• muna
• 2 dl vehnäjauhoja
• 0,5 dl talkkunaa
• 1 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna. Sekoita joukkoon muut aineet ja tee taikinaksi. Painele voideltuun piirakkavuokaan ja valmista mustikkatäyte.

Täyte

• 1 litra mustikoita
• vajaa 1 dl hillosokeria
• 3 rkl perunajauhoa

Sekoita ainekset ja levitä pohjalle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Jäden kanssa parhaimmillaan. Piiras on todella mustikkainen eikä liian makea, itse pidän tällaisesta enemmän kuin kermaviilisistä versioista, joita niitäkin kyllä popsin mielelläni.

(Oma mummoni ei muuten tällaisia piiraita pyöräytellyt, city-mummi kun oli. Mummini piti erityisesti lehtileivästä ja vaniljaeskimoista. Niin minäkin.)

Hyvin ruokittu ruhoni pääsi lepäilemään laiturille aurinkoon ja vilvoittamaan itseään 23-asteisessa Enäjärvessä. Kepeiden keskusteluiden jälkeen ja hyvin pötköttäneenä aloitin paluumatkan kohti Karjalohjan keskustaa ja leiripaikkaamme. Matkalla vastaani tuli mm. metsämansikoita ja vadelmia sekä Makkarjoentie. Siitä huolimatta, yhdeksän kilometriä asfalttitietä yksin ilman musiikkia on aika pitkä matka hamppailla. Perillä odotti kuitenkin valmis ruokapöytä ja kohta sukellan jo unten maille! Nähdään siellä.