Niissä päivissä, kun työskentelee kotona ja kokkailee siinä ohessa vain itselleen, on se hyvä puoli, että jos mieli tekee, voi yhtä hyvin syödä kolme alkuruokaa tai pelkkää jälkkäriä. Niinpä onnellisena kokkailin tänään kahta houkuttelevaa lisuketta ja avasin seuraksi vain tonnikalapurkin. Aika kurmeeta 😉 Jälkkärikään ei jäänyt varsinaisesti puuttumaan kun pistin kasaan kaksi tilattua Ellen Svinhufvudia ja varmuuden vuoksi tarkastin maun joka välissä maanantaina leipomani koekappaleen jämistä.
Lisukkeista ensimmäisen bongasin gurukokki Debin Smitten Kitchenistä, jossa se oli nimetty hänen suosikkilisukkeekseen. Siitä melkein tuli omakin suosikkini, vaikka kilpasilla oli varsiselleripaketin ohjeesta muokattu ehdokas, joka yltää sekin mitaleille.
Kesäkurpitsaa ja mantelilastuja
- 1 suurempi tai kaksi pienempää kesäkurpitsaa
- 2 rkl mantelilastuja
- 2 rkl öljyä
- suolaa, pippuria
- (parmesania/pecorinoa)
Suikaloi kesäkurpitsa ohuiksi tikuiksi julienne-tyyliin. Kuumenna öljy pannulla ja sysää joukkoon mantelilastut. Kun mantelilastut ovat saaneet kullankeltaisen värin (n. minuutissa), lisää kesäkurpitsasuikaleet. Paista vain minuutti! Älä pidempään. Suolaa ja pippuroi, veistele halutessasi päälle parmesania. Simppeli, sikanopee ja sairaan hyvä.
Toinen ohje todellakin on – tadaa! – selleripussista! Pakkausten kyljissä olevia reseptejä ei suinkaan sovi ylenkatsoa. Olen käytännössä alottanut kokkailu-urani peruna-purjo-pakastepussin sosekeitto-ohjeella. Nyt kuitenkin vielä hivenen kulinaarisempi nautinto, kuin tuo soppa.
Selleri sivussa
- sipuli
- muutama varsi varsiselleriä
- tuoretta pinaattia
- öljyä
- voita
- suolaa, pippuria, sokeria
- suolapähkinöitä
Silppua sipuli. Kuullota sitä öljy-voi-seoksessa pannulla. Tuuppaa joukkoon ohuehkoiksi kiekoiksi silvottu selleri ja paistele viitisen minuuttia, jotta selleri pehmenee. Silppua joukkoon sopivasti tuoretta pinaattia ja pyöräyttele vielä hetki. Mausta pippurilla, suolalla ja kevyesti sokerilla. Suhaa päälle vielä suolapähkinät ja se on siinä.
Tuore varsiselleri on muuten ihanaa pureskeltavaa, kuten porkkanat, kukkakaali, kurkku, paprika, omenat ja vaikka kaali. Mikä tahansa nakerreltava viihdyttää minua melkein aina iltaisin. Juuri tällä hetkellä läppärini vierustalla nököttää viisi porkkanankantaa. Toiset ei vaan tiedä rajojaan. Nyt petiin kirjan kera, gunat!
No hei, minä vain 😀
Kuules hiekkakirja odottaa yöpöydällä, on sit syytä olla hyvä. Tai taklaan sut ankkalampeen.
Mii laik sellöös 2. Siitä ei vaan monet tykkää, enkä isommalle porukalle uskalla esim. salaattiin laittaa.
Gunat
Comment by polkkapossu — 20.9.2007 @ 22.43
Miten niin vain 🙂
Hiekkakirja piti ainakin minut tiukasti otteessaan erityisesti ajan- ja omakohtaisuutensa (planeettamme asukkaana) vuoksi. Jännää joudunko lampeen 😛 Onneksi olen aika hyvä uimari, vaikken tiä miten ankat mahtaa suhtautua muuliin. Semminkin turkulaiset ankat. Mut josset tykkää niin saat sit kostoksi suositella mulle ikävintä lukemaasi kirjaa niin lupaan sit kärsiä sen kera 😉
Joo se on sääli kun selleristä ei moni piittaa, se on niin kauniskin.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 21.9.2007 @ 7.34
Avikaisen leipomoon mars! Ostin aamulla viimeisen hyllyssä olevan reikäleivän (uunissa oli kuulemma lisää reikäleipää, limppua ja vaikka mitä) ja voi että! Aivan taivaallisen hyvää! Hintaakin leivällä oli vaatimattomat 1,10e. Jonoa oli yhdeksältä aamullakin sen verran, että minua ennen asioinneet saivat isomman satsin tuoretta rukiista leipää. Sain 80-vuotiaan omistajan puheista sen käsityksen, että myöhemmin päivällä on parempi asioida heidän myymälässään. Aamulla suurin osa tuoreista herkuista lähtee autolla muualle kaupattavaksi. Pieni ja sympaattinen leipomo, jota mielellään tukee. Ja kunnioittava kumarrus iäkkäälle omistajalle, joka tekee 14-tuntista työpäivää meidän kalliolaisten iloksi.
Comment by hansus — 21.9.2007 @ 10.08
Hei!
Onnittelut loistavasta ruokablogista.
Etsimme aktiivisia ruokablogaajia testikäyttäjiksi uudelle yhteisölliselle ruokasivustolle ennen sen avaamista isommalle joukolle. Mikäli haluaisit tutustua palveluun, jätä sähköpostisi osoitteessa http://www.foody.fi löytyvälle lomakkeelle niin toimitamme Sinulle tunnukset!
Comment by Foody — 21.9.2007 @ 15.27
Hansus, muuten hyvä mutta kuten tiedät, maharassu ei oikein pidä viljasta, etenkään rukiista. Vaan olen valmis ottamaan riskin! Jonakin sopivana päivänä suunnistaman Avikaiselle ja herkuttelen 😛 Kuulostaa ihanteelliselta kerta kaikkiaan. Kallio on niin ihana halleineen ja Avikaisineen
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 21.9.2007 @ 15.34
Missa on kasketty etta aina pitaa syoda alkuruoka, paaruoka ja jalkiruoka? Itse pidan eniten alkuruuista, ylensa buffissakin keskityn vain niihin.
Loistavilta kuullostivat nama pari herkkua, pidan seka kesakurpitsasta etta varsisellerista eli varmaan kokeilen pian myos naita! Pahkinat & mantelit ovat myos kiva lisa…
Comment by johanna_dxb — 21.9.2007 @ 19.42
Johanna, nimenomaan, miksi pitäisi?! Buffeteissa tosiaan alkupalat määräävät lähes poikkeuksetta. Ja nykyään Suomessakin suositut tapas-, meze- jne. kulttuurithan on oikeastaan pelkkien alkupalojen syöntiä… 😀
Santsasin juuri kaupasta lisää kesäkurpitsaa ja selleriä minäkin!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 21.9.2007 @ 21.00
Tyhmä masu, ku ruisleivästä kiukuttelee. Mutta älä huoli, saa sieltä Avikaiselta kaikkea muutakin ihanaa leipomusta. Olisin ostanut perunalimpun, mutta nekin olivat vielä uunissa. Pitänee tässä taas joku päivä mennä sinne ostoksille. Se ruisleipä oli niin hyvää, että ensi kerralla ostan useamman ja pakastan osan. Mums.
Comment by hansus — 26.9.2007 @ 15.57
Hansus, tyhmä on, onneksi ei sentään keliakiaa. Ja joskus välitän vähät mahasta ja menen suun ehdoilla! Harvoin sitä täysin “oikeaoppisesti” kykenee syömäänkään kun rajoituksia on niin paljon… Ja juhla on juhlaa, vaikka sitten mahakrapulan uhalla. Avikaiselle aion kyllä. Oletteko jo käyneet Kolmannen linjan Lemon Grassissa? 😛
Comment by ylimuuli — 26.9.2007 @ 21.07