Otsikko on ehkä lievästi provosoiva, mutta sillä nimellä kuulin tästä leivästä ensimmäisen kerran. Ja onhan siinä nyt jotain ihan erityisen päheetä, jotta leivottu on kakkua ja känttyä mutta että ehtoollisleipääkin. Vai olenko se vain minä?
Kyseessä on Karjalohjalla sijaitsevan Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen leipä, vieläpä gluteeniton. Sain ohjeen henkilöltä, jota silmällä pitäen varustelin siskoni 30-vuotispäiville juuri Ellen Svinhufvudin juhlakuntoon. Tämä leipä on kuulemma parasta gluteenitonta leipää, jota hän on keliakiauransa aikana syönyt. Ja minun Ellenini on tietysti parasta paakelsia, mistä kehusta muulinrinta röyhistyy paksuksi kuin biisonin.
Heponiemen leipä (gluteeniton)
- 1,5 dl tattarihiutaleita
- 1 dl kokomaissijauhoa (käytin kyllä tavan maissijauhoja)
- 0,5 dl Jytte-jauhoa (luontaisesti gluteeniton jauhoseos)
- 1 tl leivinjauhetta
- 0,5 tl suolaa
- 50 g margariinia
- 1 dl juustoraastetta
- 2 dl piimää tai muuta nestettä, käytin kauramaitoa
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet ja sulata rasva. Lisää juustoraaste, sekoita hyvin ja lisää sitten neste ja sula rasva. Muodostele leivinpaperille n. 15 cm halkaisijaltaan oleva leipuska ja pinnoita siemenillä jos olet oravalle sukua. Muulihan on ja kurpitsansiemenet maistuivat mainiosti.
Saamani ohjeen mukaan leivälle riittää noin 10 minuuttia uunissa, mutta itse paistoin kyllä melkein puoli tuntia, mikä oli aika sopivasti, muttei yhtään liian pitkään. Anna leivän vetäytyä ja mutustele sitten (on meinaan mureaa) menemään margariinin kera. Leivän jännittävä maku houkutteli kokeilemaan myös hillon kera teeleipätyyliin, ja omilla pikku sorkillani kokoonkeittämäni kirpeä herukkahillo viipyily keltaisen ehtoollisleivän seurassa oikein hyvin. Juustona edusti jälleen Tanskan kuminaihme.
[se voi näyttää suurelta suklaakeksiltä, mutta se on silti leipä eikä osallistu haasteeseen]
Huvikseni laskeskelin ravintoarvot noin suunnilleen ja sadassa grammassa on kalssuja 236, prodea 4,9g, hiilaria 23,5g ja rasvaa 13,9g. Rasvat vähän korkeammalla kuin ruispalassa, mutta hiilaria vain noin puolet. Että niistä biisoninmitoistakin pääsee kyllä pikkujoulukuntoon vaikka tätä nauttisi siipaleen tai pari.
Edit 21.10.2007: tein taas ehtoollisleipää, tällä kertaa puolikkaan annoksen. Käytin nesteen tilalla soijajogurttia ja lorauksen soijamaitoa ja lisäsin taikinaan pienen punajuuren raastettuna. Pintaan painelin seesaminsiemeniä. Leipä oli vielä edeltäjäänsä maukkaampi ja rapeampi. Reseptistä tuli sikälikin vakkari, että sen gluteenittomuus tuntuu sopivan muulin mahalle oikein hyvin, vaikkei keliakiaa onneksi olekaan. (Toinen ehtoollinen: Punainen)
Voihan Urpo ja Turbo! Täähän näyttää hyvältä. Koisiin valtion arkkipiispana, uskontotieteilijänä ja Suur-Liperin kangasalalaisen ruokaperinteen säilyttäjänä valtaan tämän leivän ja julistan sen Suur-Liperin viralliseksi leiväksi. Kiitos 😀
Siis tämä on tietysti kunnianosoitus tekijälle, ei mikään salaliitto.
Ja kun on hiilareitakin vähänlaisesti leiväksi!
Comment by polkkapossu — 16.10.2007 @ 22.02
No jo on kun possunpenteleet riehuu ketunhäntä kainalossa ja pukinsorkkakin pilkistää! Soitan pian Aslanin aifouniin ja pyydän apuun sen ja Pakkopullan Anjan.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 17.10.2007 @ 7.14
Aina mua syytetään jostain. Oon kai sit niin paha 🙁
Comment by polkkapossu — 17.10.2007 @ 14.32
Oi ei, nyt tuli huono omatunto! Suur-Liperin virallinen leipä kuulosti vaan niin… erikoiselta, mutta uskottavahan se sitten on. Suotko anteeksi? Entä jos kerron, että olen viimein hankkinut ainekset porkkananektariin kuin kunnon muuli konsanaan? 🙂
Comment by ylimuuli — 17.10.2007 @ 14.59
Suon. Varsinkin sitten 😀
Comment by polkkapossu — 18.10.2007 @ 10.18
[…] Leipomani gluteeniton Ehtoollisleipä oli loppujen lopuksi niin makuni ja etenkin mahani mukainen, että jo tänään pistin seuraavan satsin tulemaan. Koska leivänkulutukseni on melko olematonta, tein puolikkaan taikinan. Nesteenä en edelleenkään voinut käyttää alkuperäistä piimää maidottomuuden vuoksi, mutta korvasin sen tällä kertaa maustamattomalla soijajogurtilla ja lorauksella soijamaitoa. Lisäksi värjäsin ja maustoin taikinan pienellä punajuurella, jonka raastoin joukkoon. Maukasta, kaunista ja melkein rapeaa! Pinnassa seesam. […]
Pingback by MonkeyFood » Toinen ehtoollinen: Punainen — 21.10.2007 @ 21.50
[…] Lienee vähän outoa postata saman reseptin kolmaskin sovellus, mutta otan sen riskin. Nämä viritykseni nimittäin paranevat kerta kerralta. Kyseessä edelleen gluteenittoman Ehtoollisleivän ohje, jota tällä kertaa sudittiin uuteen uskoon italialaiseen malliin. Ja ilmeisen onnistuneesti, sillä Epäluuloinen Lihansyöjä söi koko leivän miltei saman tein, seisaaltaan. […]
Pingback by MonkeyFood » Ehtoollinen goes focaccia — 26.10.2007 @ 17.27
[…] se menee ihan täydestä ja on helpoista helpoin. Aineksiakaan ei tarvita yhtä julmetusti kuin Ehtoollisleipään, mutta hiilaria on kyllä sitten enemmän, se hinta täytyy maksaa Ravintoarvot suurin piirtein […]
Pingback by MonkeyFood » Soodaleipä (myös gluteenittomana) — 31.10.2007 @ 8.54