Sen jälkeen kun Pastanjauhajat kokkasivat Marthan comfort foodia, olen tuumaillut, että mitä voisi olla suomalainen lohturuoka. Suklaa lienee ylikansallinen lohduttaja, ehkä pitsa ja pastakin, mutta mitkä nimenomaan kotimaisen kulttuurin ruoat hellivät loukattua, väsynyttä tai surullista mieltä parhaiten? Makaronilaatikko? Makkara? Lihis? Mitä sata ihmistä sanoo?
Koska omaa mukavuusruokaani olivat lapsena peekän muusin lisäksi äidin letut (päälle pelkkää hienoa sokeria) ja teini-iän tuiverruksessa ystävän äidin plätyt (terveisiä Jennin äidille!), piti tilaisuuteen tarttua. Nimittäin tuunata pannuherkkuja ilman gluteenia, maitoa ja sokeria. Taas mentiin paleoliittisen ihmisen viitoittamaa polkua ja havaittiin se hyväksi. Eritoten Lihansyöjä oli ihan liekeissä mökki-illan jälkkäristä.
Pikaiset paleopannarit (n. 10 pikkulettua)
- 2 munaa
- 1,2 dl makeuttamatonta omenasosetta (esim. Piltti)
- 1,2 dl pähkinävoita (ei maapähkinä, esim. cashew-)
- (kanelia)
- (vaniljauutetta)
- kookosöljyä
Sekoita keskenään munat, omenasose, pähkinävoi ja haluamasi mausteet tasaiseksi taikinaksi. Lämmitä paistin- tai (pikku-)lettupannu ja paista kookosöljyssä pieniä paksuja lettuja (pancakes) molemmin puolin. Tarjoile vaikka itsetehdyn vadelmahillon, pilkotun banaanin, omenan ja kanelin, vaahterasiirapin tai lämpimien mustikoiden kera. Aaaaaah… Comfort.
Ja jos teilläkään ei ole cashew-voita ihan siinä hollilla, sitä on helppo itse valmistella. Lykkäsin ehkä pari kourallista casheweita blenderiin ja ajoin jauhoksi. Sitten lisäilin kookosöljyä aina lorauksen kerrallaan, kunnes seos muistutti sopivasti pähkinävoita. Ei mitään ongelmaa, vaikka määräkin oli sinne päin. Itse unohdin myös mausteet autuaasti kun toimin muistinvaraisesti, eipä haitannut. Veikkaan, että näitä toivotaan pian uudestaan 😉
Jännää että noihin ei tule ollenkaan jauhoja! Pähkinävoi lienee riittävän tukevaa tavaraa?
Normipannarista en hurjan valtavasti tykkää, mutta näitä vois kokeilla joku kerta 🙂
Comment by Anna — 13.11.2007 @ 23.04
Parasta kotimaista lohturuokaa on pottumuusi!
Comment by Välispiikki — 13.11.2007 @ 23.08
Anna, tukevaa on ja munat sitoo taikinan hyvin. Itte näen näissä yhtäläisyyttä syrnikkien kanssa, joissa on kylläkin rahkaa ja jopa jauhoja, mutta jälkimmäisiä hyvin vähän. Ja syrnikit oli todella makuuni, kuten nämäkin. Normipannaria en kyllä tule juuri laiteltua… Tai lettujakaan. Ei edes suolaisia versioita, ehkä niitä blinejä pitäs joskus kokeilla ittekin. Nyt luotan kaverin blinitaitoihin aina kerran vuodessa. 🙂
Välispiikki, muussi ON ihanaa! Oisko se niinku suomalaisten mac&cheese? Jädehän on muuten tv-sarjojen perusteella ultimaattista comf foodia, purkista tosin eikä mistään suomalaiskansallisesta pakkauksesta.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 14.11.2007 @ 7.19
Pottumuusi tuli mullekin mieleen, kuin myös riisipuuro, mannapuuro ja makaronivelli. Siis kaikenlainen hiilarihöttö,
jossa ei ole juuri mitään ravintoaineita. 😀 Lohturuuan pitää ehdottomasti olla mössömäistä ja lusikoitavaa.
Comment by Matleena — 14.11.2007 @ 8.27
Oli tosiaan parasta pannaria mitä olen syönyt! 😛
Comment by akonan — 14.11.2007 @ 8.30
Matleena, aivan totta, ehottomasti hiilaria! Makaronivelli ei tosin kuulosta yhtään lohduttavalta 😀 Mutta pehmeät ja lämpimät puurot, kyllä vain.
Akonan, tänks. Sun äitis taidot tuntien oon tosta aika otettu. 😉
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 14.11.2007 @ 15.10
O-ou.. toivottavasti se lukenut tota 😀 Äidin pannari on parasta koska siinä on voita päällä 😛 Ja se tehdään uunissa joten ei näitä oikein voikkaan vertailla! *äidinpoika*
Comment by akonan — 15.11.2007 @ 9.25
HEi ei nyt aleta perua! Hyvin voi vertailla ja nyt et kyllä käännä kelkkaas, äidinpojat mäkkyyn!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 15.11.2007 @ 9.58