30.1.2008

Kuka pelkää hiilaria?

En minä ainakaan! Eikun ihan rehellisesti, kyllä mä vähän hiilaria välttelen, ihan siitä syystä, että olo ja vireystaso voivat paremmin ilman. Massukin. Sen tähden käyn teollisuusvakoilulla silloin tällöin myös Karpit.netissä, jossa keskustellaan ja kokataan vähä- ja hyvähiilareista.

Nimitys karppihan tulee sanasta alakarppi, joka tulee sanasta low carb, joka tarkoittaa suomeksi vähä-hiilihydraattista. Hyvillä hiilareilla puolestaan viitataan yleensä matalan glykeemisen indeksin (tai kuorman) hiilihydraatteihin, tutuimmillaan kokojyvätuotteisiin.

Tuore agenttitoimintani tuotti saaliiksi hyvältä kuulostavan reseptin, nopean ja helpon. Kyseessä ovat nimimerkin Suzin kana-kookospihvit, joihin käytetään kananpojan/broilerin jauhelihaa. Ohjeessa biffit kypsennetään pannulla, mutta lykkäsin uuniin ja hyvä tuli. Vähän tömäkkä rakenne eikä mehukkaimmasta päästä, mutta kovin maukas ja superhyvää seuraa sweet chili -kastikkeelle.

Olen salaa aika kateellinen lihansyöjille tavan jauhiksesta sen maun ja helppouden (hinnankin) vuoksi, ja siksi yritän kompensoida jauhetulla tipulla. Ja kas näin se käy!

kanakookos

Kana-kookospihvit (9 kpl)

  • 400 g kanan jauhelihaa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl soijakastiketta
  • currya
  • cayennepippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita biffiainekset ja muotoile märin käsin yhdeksän palleroa. Painele pullat pihveiksi pellille (leivinpaperia väliin! Mielellään kestoleivinpaperia.). Paista n. 25 minuuttia ja nosta lopuksi vielä ylätasolle, jos haluat enemmän väriä. Pistele poskeen sweet chilin kera! Hyvää. Helppoa. Loput huomenna lounaaksi.

Seuraksi pihveille valikoin samasta osoitteesta löytyvät kesäkurpitsaröstit, mutta ainakaan ilman pekonia eivät oikein toimi. Vaan mitäpä ei ketsuppi kaunistaisi. Luntatkaa ohje originaalilähteestä, jos haluatte.

Ja vielä jälkkärinkin ongin Karpeilta, tosin sen kokkasin jo eilen yömyöhään. Kyseessä on Jyrki Sukulan ohjeesta arkisemmaksi jalostettu versio. Ihan hyvää, ei kuitenkaan tajunta räjähdä. Ehkä siksi, että skippasin seuraksi ehdotetun kermiksen tai kreikkalaisen jogurtin. Voin meinaan paljastaa, että maustamaton soijajugu se ei kisaa lähelläkään herkkujogurttisarjaa. Laitan ohjeen nyt kuitenkin, ja jos jollain on se Sukulan alkuperäinen, olisin kiitollinen siitä. :-)

Puolukkalätyt (lähde: Tsilin puolukkalätyt)

  • 2-2,5 dl puolukoita
  • 2 munaa
  • 5 rkl mantelijauhoa
  • ripaus suolaa
  • kanelia maun mukaan
  • 3 rkl voita
  • 0,5 tl psylliumia (onnistuu ilmeisesti ilmankin)

Uuniin 200 astetta. Surauta sulaneet puolukat sauvalla soseeksi ja lisää muut aineet. Sekoita vielä, mutta älä vaahdota. Nostele seoksesta lusikalla pellille n. 12 “läjää” ja paista 10-15 minuuttia. Viihtyvät kuulema hyvin sen kermavaahdon, paksun jogurtin tai juustonkin kanssa. Juustoa en itse kokeillutkaan, ehkä se olis SE juttu.

karppiletut

puolukkakarppi

Loppuun muistutus; älkää unohtako banaanijäätelöä! Katselin Nigellan uusintaa joskus tuossa telkkarista ja kävin kadehtimaan jauhelihan lisäksi naisen ihania lasiin kerrostettuja jogurtti-marja-keksiherkkuja. Omani tein äsken: pohjalle sokerittomalla valkosuklaa-makusiirapilla maustettua banaanijäätelöä, sekaan pellavansiemeniä, päälle reilusti vadelmia ja vielä leseitä kruunuksi. Kaik sekasin ja mätetään naamaan. Onni. Eikä mikään ruma sellainen.

naizella2

19 Comments »

  1. Minulla on iso maha – nämä sinun tekeleesi olisivat kyllä hyviä tämän minun ison mahani hoidossa…. se voisi olla pian paljon pienempi maha…. Minun mies sanoo, että “meidän emäntä se mahtuu pöydän alle seisoalleen vaan ei pitualleen…” – aika paha vai mitä – kun on iso maha….

    Comment by Marke — 30.1.2008 @ 22.48

  2. Marke, se on aika rumasti sanottu. :-( Ihmisellä on kuitenkin vaan yksi maha ja se, kuten muukin ruumis, on käsittämättömän hienosti rakentunut. Omaani tähystetään huomenna hrrr. Mutta näitä piffejä kannattaa kyllä kokeilla mistä tahansa syystä, Lihansyöjäkin piti niistä. :-)

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 31.1.2008 @ 6.53

  3. Kappas! Samoilla suunnilla on surffailtu, sillä karppisivuilta löytyi myös se taannoinen suklaakakun ohje :) Tai siellä sitä taidettiin tituleerata mutakakuksi. Tosin kun en itse niin keinomakeutuksesta perusta niin laitoin jonkun verran ihan tavan sokeria siihen omaan versiooni.
    Ja muutenkin, noista low carb-resepteistä saa hyviä ideoita, kuinka korvata riisiä ja makaroonia kasviksilla, vaikka ei mitään ortodoksista lowcarbia harrastaisikaan. Ostin itse asiassa juuri tällä viikolla yhden GI-keittokirjan ihan vain sen vuoksi, kun ne kasvissysteemit näyttivät niin houkuttelevilta. Nuo röstitkin kuulostavat hyviltä, taidan suosiolla pistää testaukseen ne pekonillisena versiona :)

    Comment by Emma — 31.1.2008 @ 9.23

  4. Hiilariaihe on mielenkiintoinen.
    Mä vähensin tuossa alkuvuodesta radikaalisti viljan ja maitotuotteiden käyttöä, koska friikahdin japanilaiseen ja thaityyppiseen ruokaan. Ja noissahan ei juuri maitotuotteita käytetä, eikä viljaakaan pahemmin riisin ja nuudeleiden lisäksi. Lisäksi lopetin sokerin käytön ihan kokeilumielessä.
    Täytyy sanoa, että voin koko ajan vallan mainiosti. Ei mulla ennenkään ollut pahoja mahaongelmia, mutta maitotuotteettomalla ja vähäviljaisella ruokavaliolla ei ollut sitäkään vähää.
    Nyt kun sitten olen palaillut vanhoihin tottumuksiin, ovat ne vanhat pienet vaivatkin palanneet, ja olo on välillä vähän pöhöttynyt. Pitäisi löytää nyt jonkinlainen balanssi näiden maito- ja viljatuotteiden kanssa. Ja mieluusti pysytellä sokerista erossa näin normaalina arkena. Sokeri + vehnäjauhot ovat yhdistelmä, joka koukuttaa meikäläisen, mutta jossa ei ole mitään ravitsemuksellisesti järkevää…

    Comment by Matleena — 31.1.2008 @ 9.26

  5. Samoilla linjoilla, olen alkanut jäljittää ajoittaiset pöhötykset viljatuotteisiin, ja varsinkin leipä johtaa helposti liialliseen syömiseen.
    Mä olen myös löytänyt paljon hyviä vinkkejä karppisivuilta, mainittakoon mm. kesäkurpitsalasagne, missä lasagnelevyt korvattu kesäkurpitsalla. Itse tosin jätin siellä mainitut pekonit pois ja olenpa kokeillut sitä soijarouheellakin, hyvällä menestyksellä, tosin vaatii enempi mausteita :)
    Nämä piffit pitää myös ottaa kokeiluun, I love coconuts!

    Ja blogin emännälle, hauskaa että säkin olet löytänyt makusiirapit! Itse bongasin ne Pakkotoiston punttimimmien palstalta. Eivät ihan niin monikäyttöisiä kuin odotin, maut melko samankaltaisia keskenään, mutta esim, kaakao- tai kahvipohjaisiin juttuihin (kuten drinksuihin ;)) sopivat kuin nenä päähän.

    Comment by Kata — 31.1.2008 @ 14.47

  6. Emma, no hitto, itse korvamerkitsin saman ohjeen kun steviaakin on kaapissa ja pitäs kokeilla ;-) Nyt tiedän että takuusti on hyvää. Jos löydät GI-kirjasta kultakimpaleita, vihjaise toki. Röstit oli ihan ok, mutta oliivit ei oikein toimineet pekoninkorvikkeena… Ylläri. Ehkä paahdetut kaprikset vois tehdä sen. :-)

    Matleena, juu, on ilmeisesti aika tavallista, että vilja ja maitotuotteet aiheuttavat jonkinlaisia vaivoja. Itsellenikään ne eivät tosiaan oikein sovi, etenkään kun vilja yhdistyy sokerin ja vielä pahempi, hiivan kanssa. Eikä viljat sovi oikein päällekään. No kaurapuuro kyllä, sitä tässä pistelen juuri tyytyväisenä pitkästä aikaa. :-) Ruisleipää joskus himoaisin. Mutta totta puhut, ravitsemuksellisestihan vaalea vilja ja sokeri on tarpeetonta, ja nopeasti niistä pois oppii, itse en edes välitä leivästä ja makuaisti on muokkautunut paljon kevyemmin makeutettuun.

    Kata, kesäkurpitsa on kyllä melkosen monikäyttöinen tuote, tykkään hirveästi! Lasagnekin on ollut suunnitelmissa, on kai se sitten pian kokeiltava, juuri sain vinkin tonnikala-kapris-lasagnesta, joka on täysin tomaattipohjainen eli ei maitoa, paitsi juusto. Ehkä nää yhdistyis hyväksi. :-) Pihvit on huippuja, lounastin niitä salaatin seassa.

    Makusiirapit tuossa kököttävät valtavina (luulin, että ovat paljon pienempiä :-D) lekoina ja odottavat kaikkia hyviä ideoita. Samasta paikasta bongasin, kun seurasin Pakkikseen Monkeyfoodiin johtanutta reittiä, banaanijäätelö siellä näköjään on mainittu. Oon vähän arponut että josko jotain niistä leipoisi, tai hyydykekakkuihin/pannacottaan voisi sopia, luuletko? Drinkkejä en tullut ajatelleeksikaan, kerro heti mihin olet lantrannut?! :-)

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 31.1.2008 @ 16.34

  7. Pitkään seuranneena ja uuden uutukaisena kommentoijana osallistun keskusteluun.
    Eksyin karppi.infoon reilu vuosi sitten ja innostuin kokeilemaan, jos ei nyt vähähiilihydraattista niin ainakin hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Ja kuten monet jo ovat todenneet, olo oli mainio. Oli kuitenkin järkkyä huomata miten nopeasti kroppa tottui viljattomuuteen sokerittomuuteen ja tärkkelyksettömyyteen (onkohan tuo edes sana..?), ja miten vahvasti se sitten reagoi kun välillä hölläsi hh-rajoja tai joutui olosuhteiden pakosta syömään hyvin hiilihydraattipitoisesti.

    Comment by Kaisa — 31.1.2008 @ 23.40

  8. Kaisa, tervetuloa. :-) Kuulostaa tutulta, sama ilmiöhän on tunnettu myös maitotuotteiden suhteen, eli olen kuullut monien valittavan, kuinka (kotimaisen) maidon sietokyky alenee kun sitä ei käytä, esim. ulkomaankomennuksen jälkeen. Samoin todella pitkän linjan kasvissyöjäystävilleni saattaa vahingossa syödystä lihatuotteesta (tyyppiä lihaliemi) tulla järkyttävät oireet. Siinä mielessä kohtuus on taas kerran se ärsyttävä ja tylsä, mutta paras vaihtoehto. Tai ainakin ei-purismi.

    Itsekin olen tyytyväinen, kun tarvittaessa kestän punaista lihaa, vaikken sitä periaatteessa syö. Helpottaa todella paljon reissuissa ja tilanteissa, joissa on hankala valikoida ruokiaan. Enkä itse ole ollutkaan ihan vähähiilarisella, ehkä n. 100g päivässä on enemmän tai vähemmän totuus arkisin.

    Maidon kanssa tosin kyse ei ole tottumattomuudesta, koko viime kesän söin rahkaa ja raejuustoa ihan yhtä hulluja määriä kuin ennenkin, ja sitten maha vain lakkasi sietämästä. Mutta on kai helpompaa, jossei vapaaehtoisesti ihan kamalasti rajoita ruokavaliotaan. Eettiset syyt tietysti ovat merkittäviä, mutta sitten taas intoleranssit ja allergiat oma lukunsa. Miten kukaan osaa enää syödä mitään, sitä joskus mietin :-D

    Miten ratkaisit hiilariasian? Ilmianna parhaat karppiohjeet! :-P

    Ja Emma vielä, mitä suklaata käytit kaakussa?! Alkas olla tilausta suklaalle.

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 1.2.2008 @ 6.43

  9. Noista maitotuotteista vielä. Monet varmaan jo tietävätkin, että me kaikki olemme oikeastaan laktoosi-intolerantikkoja. Laktoosi on geeniperimämme vastaista ravintoa, mutta täällä länsimaissa (ja muuallakin toki) vedetään siitä huolimatta maitotuotteita suuria määriä. Niinpä meistä on ajan mittaan tullut geenimutantteja, jotka sietävät maitotuotteita; toiset enemmän, toiset vähemmän. Ja koska ruokavalioomme kuuluu nykyään niin paljon kaikkea muutakin geeniperimämme vastaista, sairastumme syöpiin ja muihin elintasosairauksiin, kärsimme allergioista, lihomme, jne.

    Hassua, että vaikka tietää länsimaisen ruokavalion aiheuttavan kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja, niin silti noudattaa sitä. Minusta kun olisi ainakin ikävä ajatus luopua kokonaan esim. juustoista, voista ja kermasta. Myös sokerin jättäminen kokonaan olisi ikävä ajatus. Vaikka tiedän, että sokeri on ravitsemuksellisesti tarpeeton, sairauksia aiheuttava aine, haluan silti jatkossakin syödä sokeripitoisia herkkuja (pullaa, kakkua, jätskiä ja suklaata), koska ne maistuvat niin hyviltä. Makeissa herkuissa vielä yleensä on niitä vehnäjauhoja, jotka nyt eivät mitenkään paranna makeiden herkkujen ravintoarvoa… Mutta kun on tällainen sokerinarkkari, niin ei vain _halua_ luopua sokerista kokonaan, vaikka _tietää_ sen olevan huono juttu. Leivästä en minäkään pahemmin välitä, paitsi uunituoreesta ja itseleivotusta.

    Jonkinlaista balanssia pitäisi siis hakea tähän touhuun. En tietenkään halua syödä itseäni sairaaksi, mutta en myöskään halua täysin luopua vanhoista tottumuksistani, eli juurikin niistä, jotka saattavat joskus tehdä minut sairaaksi. En myöskään halua tehdä elämää turhaan hankalaksi jättämällä kokonaan pois ruoka-aineita, jotka ovat tähän asti muodostaneet ison osan ruokavaliostani. Ratkaisu meikäläisen tapauksessa siis lienee, että sokeriherkkuja harvakseltaan, viljaa ja maitotuotteita vähemmän kuin ennen, jne. Kalliiksihan se tulee, kun pitää korvata ne entiset, edulliset vilja- ja sokerituotteet jollain terveellisemmällä ja ravitsemuksellisesti järkevämmällä, mutta ehkä se on sen arvoista. Mieluummin minä laitan rahat ruokaan kuin vaikka uusiin käsilaukkuihin. :D

    Comment by Matleena — 1.2.2008 @ 8.22

  10. Hei, olen jo pidemmän aikaa käynyt kurkkimassa veikeää blogiasi ja ajattelin nyt tunnustaa retkeni ja jättää jäljen itsestäni tänne. Ruokakuvasi ovat syötävän näköisiä ja meininki mukaansatempaavaa, jutuistasi tulee hyvälle tuulelle :)Vinkeää talvenjatkoa sinulle! ;)

    Comment by Marketta — 1.2.2008 @ 8.43

  11. Ylimuulille makusiirapista vielä, :) olen myös ihan sekoittanut sitä rahkan joukkoon, menee nopsana hätävälipalana, mutta sulla oli rahkat vissiin pannassa? Ja drinkkiohjeita kun kaivattiin, ei mulla mitään hienoja reseptejä ole heittää, ihan laitoin kahvia, irish coffee -siirappia ja viru valgeeta, kun sattui kaapissa olemaan ;-). Saattoi olla maitoakin liraus, en nyt muista… Alas meni, mutta parempiakin komboja varmaan syntyisi, mielikuvitus vain rajana.
    Myös tuohon banaanijätskiin (tai miksei normijätskiinkin…) täytyykin kokeilla sitä, mullakin on myös tuota valkosuklaa-siirappia jääkaapissa!

    Comment by Kata — 1.2.2008 @ 10.21

  12. Vaikka hiilarit onkin mörkö, kannattaa muistaa kohtuus (vaikka itekin välillä vetelen maks 20g/päivä, kun suositus on painokiloa kohti 5g, ja painan kuitenkin muutaman gramman yli 4kg:a).

    Jos vetää vähähiilarista, pitää myös tankata enemmän protskuja. No se ei sinänsä ole ongelma, koska yleensä ne jotka välttelee hiilareita, syövät lihaa, kalaa, kanaa, palkokasveja, pähkinöitä jne. Jos hiilarit on minimissä, protskut ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkiin elimistön toimintoihin. Toinen ehkä tärkeämpi juttu: aivot. Se osa hiilareista mikä jää muuten käyttämättä varastoituu glykogeeniksi, joka glukoosin johdannaisena toimii aivojen (ja lihasten) energiavarastona. Mistä luulisitte johtuvan, että suuri osa yltiökaapeista tuntuu olevan jokseenkin kehittymättömiä yläpäästään. No napilla on tietty oma osuutensa. Kuten sanottu, kohtuu kaikessa.

    Comment by polkkapossu — 1.2.2008 @ 11.18

  13. Muuli; käytin sitä Fazerin tumminta leivontasuklaata. Liekö joku uutuustuote vai oliko vaan ennättänyt tänne maalle hitaasti, sillä itse huomasin sen ensimmäistä kertaa. Olisikohan se ollut peräti 70%.

    Polkkis; 5 g per painokilo hiilaria??? Uteliaana kysyn, mistä tuo on peräisin? Sehän tarkoittaisi esim. minun ja Muulin kokoluokkaa oleville naisille jo 250-300g, joka kyllä tuntuu melkoisen paljolta (>60% energiantarpeesta)… Tai no, nopean laskutoimituksen jälkeen taitaa olla aika lähellä virallisia suosituksia, jossa muistini mukaan jotain 55% kokonaisenergiasta tulisi hiilareista.
    Minä en ole ymmärtänyt vähähiilarista siten, että proteiinin määrä olennaisesti kasvaisi. Suositukset tuntuvat liikkuvan välillä 1-1,5 g / painokilo sekä virallisissa että vhh-suosituksissa. Käsittääkseni ajatuksena on enemmänkin syödä kohtuullinen määrä proteiinia, sopiva määrä hiilareita ja loput energiasta rasvasta. Varmasti jonkun verran enemmän proteiinia tulee, mutten ainakaan itse ole ymmärtänyt asiaa niin, että tarvittaisiin (tai olisi edes suotavaa) mitään tankkausta.

    Comment by Emma — 1.2.2008 @ 13.12

  14. Juu, vähähiilihydraattisissa ruokavalioissahan on tarkoitus saada energia enimmäkseen rasvasta, juuri niinkuin Emma kirjoitti.

    Suunnilleen 100g hh/päivä minäkin olen varmaan elellyt, en missään vaiheessa laskeskellut makroja kuin vain suuntaa antavasti, lähinnä ettei proteiinia tule ihan liikaa. Ja mitä hiilariasian “ratkaisemiseen” tulee, niin koska välttelemällä viljoja, sokeria ja tärkkelystä olo pysyy hyvänä, näin tapahtuu. Kasviksia kyllä vetelen aika pitkälti miettimättä hh-määriä. Ja sitten kun hairahdutaan siihen pullan puputtamiseen, niin sitten myös kärsitään seuraukset. Ja kun sen turvonneen olon ja vatsan pulputuksen taas saa katoamaan muistaa taas hetken olla syömättä pullaa :)

    Comment by Kaisa — 1.2.2008 @ 17.01

  15. Sokeriton valkosuklaa-makusiirappi? Que? Mistä moista saa?

    Comment by Leena — 1.2.2008 @ 19.28

  16. Täällähän on oikein käräjät koolla! Erinomaista. ;-)

    Matleena, minä en kyllä tiennyt, että olemme kaikki laktointoja, vaikka sen tiesin, että valtaosa maailman väestöstä on. Tai ainakaan en ollut ajatellut sitä noin. Mutta siitähän tosiaan lienee kyse… Maito on pienille lehmille, niinkuin eräs ystäväni sanoi. Sama joka sanoi, että hedelmät ovat luonnon karkkia ja nykyään olen NIIN samaa mieltä :-D Aikanaan vain ärsyynnyin, jos mieli teki makeaa.

    Sokeriasia on kyllä vaikea, en minäkään halua tai aio kokonaan siitä luopua, sehän on ihanaa, että joskus voi oikein juhlistaa herkuilla. Vaikka on se niinkin, että kun makuaisti on vuosien mittaan mukautunut vähemmän makeaan jne. niin sellaisetkin asiat tuntuvat herkuilta, jotka eivät sitä tod. olisi olleet kymmenen vuotta sitten. Mutta on herkkuja ja Herkkuja. U know what I mean :-P

    Marketta, teretulemast! Kiva kun jätät jäljen ja mukavaa, että mieli usein piristyy jutuista. Kiitos siis. :-)

    Kata, ei kuulosta pahalta lainkaan, mulla on toi valkosuklaa- ja karamellisiirappi. Ootko sitä suklaata maistanut? Kai sitä vois muuten kokeilla vaikka kookosmaitoonkin, karamellia, vaikka niiden keitettyjen banaanien seurana. Ja mä olen säilytellyt niitä tuossa pöydällä, pitäisköhän ne siirtää viileään… ?!

    Possu, niin. Automaattisestihan poisjätetyt hiilarit on korvattava jollain, jotta saa riittävästi energiaa. Yleensä ne korvautuvat osin rasvalla, osin proteiinilla. Aivoista; kun glukoosia ei ole saatavilla, aivot pystyvät ottamaan tarvitsemansa energian ketoaineista, joita elimistö valmistaa vapaista rasvahapoista. Koko gluukosintarvetta ei voida kuitenkaan korvata ketoaineilla, joten maksa tuottaa ravinnon sekä omien varastorasvojensa glyserolista sekä ravinnon aminohapoista glukoosia. Tietopläjäys! ;-D

    Emma, ai niin! Olihan siitä suklaasta puhetta. Täytyy käydä hakuretkellä ja kokeilla. Eilen löysin Stokkan karkkiosastolta uusia tummia suklaita, aivan mielettömiä, postaan kohta. Ja hiilariasiasta vielä; mä meen ainakin ihan sekasin, jos joskus, etenkin nälkäisenä, joudun syömään tavallista enemmän nopeaa hiilaria. Että ehkä järjestetään joskus hiilarihumalakekkerit ja syödään suositusten mukaan ;-) Siitä tosin seuraa paha krapula.

    Kaisa, juu, minäkään en yleensä laske mitään, mutta jossain vaiheessa mielenkiinnosta suurin piirtein jäljitin makroainesuhteet. Ja samoilla linjoilla menen edelleen, olo on hyvä. Pullasta pidin joskus kovasti (nyyh!), mutta nykyään sekään ei oikein vetoa, ainoa poikkeus ovat itseleivotut tuotokset. :-)

    Leena, Mokkamestareilta saapi tilata: http://www.mokkamestarit.fi/fi/ ja sieltä nettikauppaan. Makuja on monia, omat testit ovat kesken niin en osaa tarkemmin suositella. :-)

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 2.2.2008 @ 9.47

  17. Siitä piti vielä vähän lätistä mutta unohdin, että itse syön proteiinia aika reilusti, kun treenaan paljon ja se sopii minulle. Hyvää rasvaa tosin käytän myös paljon erityisesti pähkinöiden, siementen ja öljyjen muodossa, ja mm. oliiviöljyleka menee hankintaan melkein parin viikon välein. Kasviksista hiilaria saa tulla minkä tulee, ja marjoista, sekä niistä vähistä hedelmistä jotka vatsani sulattaa. Tärkkelyspitoisia sitten taas vältän. Kyllä ruoka on hyvää. <3

    Comment by ylimuuli — 2.2.2008 @ 10.12

  18. Muuli, makusiirapit pärjännevät huoneen lämmössäkin, laitoin vain varmuuden vuoksi avatut jääkaappiin, kun ei pullossa ollut ohjeita. Olen maistanut valkosuklaankin, ei se kyllä paljon suklaalta maistu, pitäisi ehkä laittaa reilummin… Rahkaan ja kahviin/kahvidrinkkeihin olen sitäkin laittanut, kiva lukea uusia ideoita. Muita makuja en ole testannut, se kookos vähän himottaisi, ja hasselpähkinä, sellaista ei mun tilaushetkellä tarjolla tainnut ollakaan.

    Kyllä muuten huomaa, että kroppa tottuu tietynlaiseen ravintoon. Mäkin syön yleensä aika pitkälti proteiini- ja kasvisvoittoisesti, ja kun sitten eilen laivan jälkiruokapöydässä tuli vedettyä kaikkea muuta, olo on vieläkin ihan tönkkö. Mutta on se silti joskus kiva juoda ja mässäillä surutta ja vaikka vähän kärsiä jälkeenpäin ;) Nyt taas ruotuun…

    Comment by Kata — 4.2.2008 @ 12.59

  19. Kata, toivottavasti pärjäävät, mun jääkaapissa ei oikein ole niille tilaa. Eipä muuallakaan, tuossa nököttävät näkysällä oliiviöljyn, soijan ja balsamicon seurana. JOSKUS vielä on suurempi keittiö! Se valkosuklaa on kyllä vähän oudonmakuinen, karamellia en vielä kokeillut. Kookos oliski ihana ja pähkinät.

    Kroppa tottuu ihmeen nopeasti ja toisaalta sekin on musta hurjaa, kuinka sitä kuuntelemalla osaa syödä sille sopivia asioita. Ei vaan oikein aina kuulu kroppaparan parkaisut kun pistelee jotain mahalle pahaa mieliteoissaan :-D Ja totta, tavat on tehty rikottaviks silloin tällöin, sehän se niihin kannustaa palaamaan. Parasta on, kun ruokavalio on sopivan joustava, tai siis helpointa ainakin.

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 4.2.2008 @ 17.16

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a comment

Powered by WordPress