Aamun lehti tuo Washingtonista pikku-uutisen, jossa on tutkittu makeutusaineen käyttöä rotilla. Rottaryhmä sai sakariinilla makeutettua jogurttia ja verrokeille tarjoiltiin samaa hapanmaitotuotetta sokerin glukoosilla. Makeutettua versiota nautiskelleet hännäkkäät söivät enemmän kuin sokerirotat ja myös lihoivat. Tutkijoiden johtopäätös on, että makeutetun makean syöminen saattaa saada kehon haluamaan reilusti energiaa, mutta kun sitä ei makeutetussa ruoassa ole, ruokahalu kasvaa.
Tulos ei sinällään ole uusi, muistan itse törmänneeni siihen aiemminkin, mutta mielenkiintoinen se on, ja siinä mielessä ehkä tärkeä, että ainakin päivittäistä runsasta makeutusaineen käyttöä kannattaa harkita.
Omissa kokkauksissani käytän makeutusainetta silloin tällöin sokeria väistäessäni ja lykkään sitä myös välillä arkisten smoothieiden, marjojen tms. makeutukseksi. Koska keinotekoisten makeutusaineiden tutkimukset ovat toistaiseksi tuottaneet hieman ristiriitaisia tuloksia aineiden vaikutuksista terveyteen, yritän antaa Hermesetas-purkin ja -pullon levätä rauhassa useimpina päivinä. Jotkut saavat lisäksi vatsaoireita keinotekoisista makeutusaineista ja varmaan jokainen syötyään esim. pussillisen sokerittomia karkkeja 😉
Keinomakeiden, kuten aspartaamin ja sukraloosin, sekä sokerin rinnalle on noussut kisaamaan täysin luonnollista alkuperää oleva makeutusaine stevia. Stevia on saavuttanut mainetta erityisesti vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä korvatessaan sekä sokerin että keinomakeat nykykäsityksen mukaan vaarattomalla ja terveellisellä vaihtoehdolla.
[Stevia-purnukkani. Toinen purkkini on nestemäistä steviaa samalta valmistajalta, annostelu pipetillä.]
Sain omat ensimmäiset stevia-purnukkani jo hetki sitten tuomisina Bostonista, ja aloittelen vähitellen koekokeilut. Suomalaisista keittokirjoista ainakin Antti Heikkilän ja vaimonsa Näin me kokkaamme sisältää stevialla makeutettuja ohjeita. Että jos sokerinvälttely on agendalla syistä tai toisista, kannattaa varmaan seurailla stevia-asian etenemistä puolella silmällä. En epäile, etteikö sitä käsiteltäisi Lehdenkin sivuilla ennen pitkää.
Edit 16.52: Purnukkasanasta tuli mieleen tähän makeutusaiheeseen niin istuva laulu, että pakko on lurauttaa se tässä:
Tää outoa on, tätä ymmärrä en,
joku syönyt on hinajaani,
mistä mä löytäisin sen lurjuksen,
joka tyhjentää mun purnukkaani?
Alkuperäinen artisti tietysti sanomankin jo paljastama Nalle Puh.
Kasvatin viime kesänä steviaa kasvimaallani, se tosiaan on makeaa – ja maistuu lakritsalta. Lisäsin stevian lehtiä välillä yrttiteehen. No, opettelua sen käyttö vielä vaatii. Millaisessa muodossa stevia sun purnukassasi on? Onko siinä yhä tuo lakritsainen maku? Kiitos myös kirjavinkistä, täytyy tutustua!
Tuosta makeutusainejutusta en ole kyllä yhtään yllättynyt. Keinotekoinen on keinotekoista.
Comment by sammakko — 11.2.2008 @ 9.41
Itse en ole hirveästi innostunut käyttämään mitään keinotekoisia makeutusaineita.. (saan niitä ihan riittämiin light-juomista 😉 ) vaan olen sen sijaan vaihtanut leivonnassa tavallista sokeria hedelmäsokeriin, jolloin sokeria tulee käytettyä vähemmän sekä siinä on pienempi GI arvo.. 🙂
Comment by Mihako — 11.2.2008 @ 10.20
Minulle makeutusaineet aiheuttivat vatsavaivoja ja maistuivat mielestäni turhan keinotekoisilta ja pahoilta.
Totutin siis yksinkertaisesti vaihtoehtojen puutteessa suuni vähemmälle makealle, koska elimistö ei kestänyt suurta hiilarimäärää (=sokerimäärää) eikä makeutusaineita – yllättävän helppoa muuten tuo totuttaminen – ja sen jälkeen tuleekin esiin esim. marjojen ja maitotuotteiden ym. luonnollinen makea maku ja kaikki sokeroidut tuotteet alkavat maistua ällön makeilta eikä niitä pysty edes syömään kuin pienen nokareen.
Jos jotain joskus käytän niin sitten sokeria tai hunajaa, koska ovat kuitenkin luonnontuotteita.
Comment by Vesimeloni — 11.2.2008 @ 10.44
Tuollaiset tutkimustulokset ainakin selittäisi sitä, miksi Suomessa kulutetaan kevyttuotteita enemmän kuin koskaan ja kansa lihoo silti. Hermesetaksen käyttöhän on aika marginaalista verrattuna siihen 0,1-jogurttien määrään joka tässä maassa napoihin lapataan. Niissähän saattaa olla makeutusainetta vielä suuremman makeusmäärän verran kuin normaalirasvaisissa ja -sokerisissa vaihtoehdoissaan, sillä rasvan puuttuessa aromiaineita tarvitaan enemmän saman lopputulosmaun saamiseksi.
Comment by Anna — 11.2.2008 @ 12.32
Sammakkoinen! Kaikkea ootkin kasvatellut, sinne kasvimaalle tekisi mieli päästä joskus kylään. 🙂 Mun stevia on jauhetta, ja sitten toisessa pienessä putelissa nestemäistä. Nestemäistä en vielä ole avannut, jauhetta kokeilin viimeksi äsken marjarahkan makeutukseen. Hyvinhän se toimi! Maku on tosiaan lakritsinen ja lopputulos selvästi erilainen, kuin sokerilla tai aspartaamilla. Mutta ainakin mulle käy. Ja käsittääkseni siihenkin tottuu, aivan kuin on tottunut miedommin makeaan muutenkin. Stevian käytössä saa kyllä olla varovainen, sillä pikkuruinenkin liika-annostus pilaa ruoan.
Mihako, no hedelmäsokeria mullakin on kaapissa, ja viimeksi pari päivää sitten bongasin ihan hedelmäsokeria käyttävän pähkinä-porkkanakakun ohjeen, jota on siis pakko kokeilla. 😛 Samalla mietin, mitä kaikkia makeita omastakin kaapistani löytyy, ja kun ottaa huomioon, ettei makeahampaani kolota kovinkaan kovasti, makeutuksia on ihan uskomattoman monta!
Siis: valkoinen sokeri, ruokosokeri, tomusokeri, raesokeri, fariinisokeri, jauhehermesetas, nestehermesetas, jauhestevia, nestestevia, hunaja, hedelmäsokeri, hermesetaspuristeet, tumma siirappi, vaahterasiirappi. 14!!!! Voi jösses. Ei mikään ihme, että tutkimukset osoittavat ihmisellä olevan luonnollinen veto makeaan.
Vesimeloni, samoin oma suuni käpristyy liian makeasta, että sikälikin on aika turhaa leikkiä makeutteilla, niin vähän niitä tulee nautittua. Tämä nyt on tällaista paljon liikkuvan hifistelyä, varmaan vähän neuroottistakin 😀 Hunajaa munkin kaapissa tosiaan on, mutta sen mausta en itse välitä, esim. teessä. Mutta onhan “aidoista” aineista leivottu aina aika hyvää… En mä voitakaan leivonnassa juuri pois vaihda!
Anna, hyvä huomio jälleen. Tietysti mukana on se psyykkinen puoli, joka alitajuisesti sallii suuremman syömisen kun tietää kyseessä olevan kevyttuotteen. Mutta osansa vois olla tälläkin. Ja joo, jogurteissa raivostuttaa se alituinen rasvattomuus, musta rasvaa sais olla mutta sokerit veks. Vaan mitäs minä, täällä omissani purnailen ja sillä sipuli. 🙂
Comment by ylimuuli — 11.2.2008 @ 17.04
Tässä keittiössä käytetään paljon hunajaa ja joskus Canderellia. Jossain ruoissa Canderelin aspartaami paukahtaa lujaa läpi ja silloin saakin sanoa hyvästit hauskuudelle. Aspartaami ei tosiaankaan ole lemppareitani.
Vetäisin muuten juuri Yosan omena-vanilja-kanelin. Siis jugun. Tehty kauramaitopohjaan ehkä. Olipa hassun hyvää. Sokereita en kyllä edes tarkastellut.
Comment by polkkapossu — 12.2.2008 @ 7.57
Täällä keskustellaan taas niin kiinnostavasta aiheesta, että pakko laittaa lusikkansa sokerikippoon 🙂
Itse keksin keinomakeutukset vasta pari vuotta sitten, ja alkuun tungin niitä innoissani joka paikkaan; jee, mielinmäärin makeaa ilman kaloreita 😉
Sittemmin on nuo lisäaineet alkaneet tuntua vielä isommalta peikolta kuin kalorit, ja onhan se ihan tutkimuksissakin todettu, että samanlaisen insuliinipiikin ja rasvan varastoitumisefektin nekin aiheuttaa kuin sokeri. Ostin sitten intiaanisokeria, mikä pitäisi olla GI-arvoltaan matalampaa, mutta aika laiskasti tullut käytettyä sitäkin, kun se kaloripelko yhä vaanii taustalla.
Mutta asiaan, elikkäs tuo Stevia herätti mielenkiinnon. Onko jollain tietoa, missä sitä Suomessa myydään?
Sammakko, joka kasvatteli sitä itse: mistä ostit siemeniä, ja mahtaisko kasvatus onnistua ihan ikkunalaudalla / parvekkeella?
Netistä ilmeisesti saa tilattua (http://www.stevia.fi), mutta toisaalta mietityttää, kun samalla sivulla oli linkki EU-komission päätökseen: “Kielletään valmisteen â€Stevia rebaudiana Bertoni: kasvit ja kuivatut lehdet†saattaminen yhteisön markkinoille elintarvikkeena tai elintarvikkeiden ainesosana.”
Kääks, mitä tuostakin pitäisi ajatella… On tää vaikeeta 😉 Parashan on tosiaan ottaa se makeus marjoista, banaanista yms, mutta esim. leivonnassa se vain ei oikein käy.
Comment by Kata — 12.2.2008 @ 10.03
Niin on klopaalimuailma, että luin saman uutisen samana päivä The Guardianista. Itse olen pahoina aikoinani käyttänyt paljon makeutusaineita, ja pienen osan silloisesta huonosta olosta yhdistän yhä niihin. Jostain olen mm. lukenut, että aspartaami saattaa vaikuttaa myös serotoniiniaineenvaihduntaan (mut joo, nää on näitä, ihan mitä vaan voi “lukea jostain”). Välttelen makeutusaineita nykyään kuitenkin. Ei niistä hyvä olo tuu. Ei tosin sokuristakaan, jos liikaa syö (niin kuin minä usein :), mutta kohtuusokrusta tulee hyväolo jee!
Comment by vap — 12.2.2008 @ 12.36
Juu, kasvimaalla kokeillaan kaikenlaista 😉
Luulisin kyllä, että stevia menestyy parvekkeellakin.Itse ostin siemenet jostakin ihan tavallisesta puutarhaliikkeestä pääkaupunkiseudulla (Weibullsin valikoimaa). Mutta taimenakin löytyy, ainakin naapuriviljelijän stevia oli taimena ostettu. Omani kasvoi itsekyhätyssä pienessä kasvihuoneessa, naapurin muistaakseni taivasalla. Sanovat, että stevia on hallanarka eikä selviä talvesta.
Makeutusaineet on iso bisnes ja siinä jyllää isot rahat, voi olla että se osaltaan selittää EU:n nuivaa suhtautumista steviaan, joka on pelkkä yrtti.
Comment by sammakko — 12.2.2008 @ 15.45
Peepee, se on kyllä totta aspartaamin maun suhteen, kuten steviankin, että läpi lyövät liiallisina. Mutta esim. teessä mä olen niin auttamattoman tottunut nimenomaan Hermesetaksen makuun (jo taaperosta asti varmaan nauttinut samalla napilla makeutettuna), ettei se muulla maistu sille mille kuuluu 😉 No se onkin ainoa tuote, jossa keinomaku on se “oikea”. Paitsi joskus juon laittikokista tai muuta laittilimua, tavan sokerisia en sais alas. Enkä aio edes yrittää 😀
Kata, sehän se on osa tätä probleemaa, kun ei oikein sokeri eikä makeutusaine kumpikaan ole hyväksi, että kumpi se on vähemmän pahaksi. Steviaa olen itse metsästänyt Suomesta luontaistuotekaupoista ja vastaavista, mutta nollatuloksella. Kai se sitten tuo verkkokauppa on se ratkaisu, ihan hyvä sellainen. Ja intiaanisokeria kun en ole itse kokeillut vaikka kuullut kyllä, maistuuko se ihan tavalliselle sokerille ja toimii leivonnassa siis myös samoin?
Vap, joo onhan sitä monenlaista tulosta, ja jos on pienikin riski, että esim. tuo serotoniinivaikutus pitää paikkansa, on parempi vältellä. Olis parempi siis ihan kaikkien. Ehkä itekki tsemppaan… Semminkin kun nyt on tuo stevia. Ja sokerihan ON ainutlaatuista, eihän sitä mistään saa yhtä hyvää humalaa! 😀
Etkä sä sitä liikaa nautiskele, ja ainakin syöt parhaassa muodossaan eli jädenä 😛 Arvaa oon ruvennut nyt kokeilemaan laktoosittomia tuotteita uudestaan kun vatsa on vihdoin tervehtynyt ja kaikki muu epäsopiva on karsittu, ja ainakin nyt näyttää siltä, että ne käy!!!!! Kelaa kun söin ekaa kertaa yli puoleen vuoteen RAHKAA ja RAEJUUSTOA <3 Tulipa vuodatus.
Sammakko, lienet jäljillä rahaepäilyksen suhteen, samojen kiiltävien kolikoiden epäilen vaikuttavan niin moneen muuhunkin, mm. nykyiseen kolesterolipolitiikkaan eli superlääkitsemiseen… Kamalaa kun sitä kyynistyy. Yhtä laillahan Ameriikan sokeriteollisuus on kunnostautunut kaikenlaisten “puolueettomien” tutkimuksien suhteen, joissa sanotaan, että päivän ravinnosta voi ihan hyvin olla joku ihan naurettavan iso määrä sokeria. ;-D
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 12.2.2008 @ 16.56
Kata kyseli ylempänä Stevian myyntipaikoista. Itse tilasin joskus sellaisesta kuin Luonnonkeskus. Käyttämättä se kyllä jäi, koska en kaipaa sitä lisämakeutta juuri mihinkään enää nykyään ja jos johonkin tarvitsen niin käytän tosiaan sitten mieluummin sokeria tai hunajaa.
Comment by Vesimeloni — 12.2.2008 @ 18.25
Ylimuulillekin vielä: minä käytän paljon intiaanisokeria. Se käyttäytyy leivonnassa ihan tavallisen sokerin tapaan, on vaan moninverroin kalliimpaa, joten monesti tulee sitten sen takia leivottua ihan tavalliseen sokeriin. On aromikasta ja hyvää. Haittapuoli on varmaan, että antaa ruskean värin vaaleisiin ruokiin/leivonnaisiin, mutta jos ei värivirheet haittaa niin muuta eroa tavalliseen sokeriin ei ole. Siis minun kokemukseni mukaan 😉
Minulla on sama kokemus maitotuotteista ja monista muistakin tuotteista, joita vatsa ei sietänyt hiilariakoina ollenkaan. Nyt voi satunnaisesti syödä ihan mitä vaan, mutta sikäli ei toki ole varmaan koskaan paluuta entiseen, että voisi syödä *päivittäin* isot kasat sokeria ja muuta roskaa ;D Mutta eipä niitä kyllä kaipaakaan.
Comment by Vesimeloni — 12.2.2008 @ 18.35
Mullakin oli viime kesänä tuossa ulkonaa stevia kasvamassa.
Ihan taimena ostin, olikohan Backas vai Plantagen, en muista.
Etsiskelin silloin tietoa ko kasvista.
Tämmöisen paikan löysin:
http://www.cookingwithstevia.com/
Kannattaa kokeilut aloittaa tuolta, vähän perustietoa.
Comment by muumi — 12.2.2008 @ 22.29
Vesimeloni, värivirheet eivät täällä tunnu missään! 🙂 Voisi ehkä metsästellä sitä kokeiluun. Eilen leivoin hedelmäsokerilla kaakun ja hyvä tuli siitäkin. Tavan sokeria sitä kuitenkin usein käyttää, etenkin jos leipoo johonkin tarjolle tms. Itselleen sitä yrittää vaan vähän venkuloida toisinaan… 😀 Ja nyt tuntuu että maha kiltisti kestää laktoosittomat tuotteet. Tosin ruokavaliosta karsitut eivät ole hiilareita, vaan muita epäsopivia. Niinkuin ihana omena, sniff.
Muumi, täällähän vilisee viherpeukaloita, kuinka mahtavaa! Itselläni ei oikein ole sen sortin taipumuksia. Mutta eipä ollut kokkitaipumuksiakaan viisi vuotta sitten ja tässä sitä ollaan. Steviaan on perehdyttävä selvästi paremmin, toivottavasti Kata saa viljelmät tulille. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 13.2.2008 @ 6.38
Kiitos kaikille vastauksista koskien steviaa! Täytyypä Plantagenista katsella siemeniä/taimia, myös puutarha.netistä näköjään saa tilattua. Tosin karppisivuilta tai jostain luin, että on aika helposti tapettava kasvi, mutta olisi se silti kiva saada pieni hyötyviljelmä ikkunalle 🙂
Samoja kokemuksia intiaanisokerista kuin Vesimelonilla, korvaa tavan sokerin hyvin, tosin välttelen yleensä kaikkia “vaahdota sokeri ja joku toinen komponentti” ohjeita niiden (muka) työläyden takia, joten niistäei kokemusta. Ruskea väri on minusta vain plussaa, tulee jo ulkonäöstä jotenkin terveellinen ja toisaalta mukavan siirappimainen vaikutelma 😀 Itse olen ostanut Ruohonjuuresta, mutta Citymarketissakin havaittu ainakin kampanjaluonteisesti.
Comment by Kata — 13.2.2008 @ 10.20
Jahhas, kai se on inkkareiden metsästykseen alettava apinamuulinkin, hinnasta huolimatta. Mäkin kyllä tykkään siirappisesta ulkonäöstä. 🙂
Comment by ylimuuli — 13.2.2008 @ 21.56
[…] aikoinaan (eli 11.2.2008) makeutuksen multiongelmasta. Tuolloin aspartaami oli vielä kova sana mm. karppaajien keskuudessa ja stevia teki vasta tuloaan […]
Pingback by MonkeyFood » Makeutuksen multiongelma: 2011 — 14.11.2011 @ 20.13
Your writing is so eloquent and engaging You have a gift for connecting with your readers and making us feel understood
Comment by alpilean reviews — 24.3.2024 @ 20.44
This is such an informative and well-written post! I learned a lot from reading it and will definitely be implementing some of these tips in my own life
Comment by ikaria juice — 26.3.2024 @ 3.04
Leave a comment and let us know what your favorite blog post has been so far!
Comment by ikaria juice — 29.3.2024 @ 13.20