Niinhän siinä kävi, että kirjallisen ruokahaasteen voiton vei yksi maailmankirjallisuuden tunnetuimpia klassikoita, Tolkienin Taru sormusten herrasta. Rouva Magotin rahkavoitaikinaan upotettu pekoni-sienipiiras tuoksui internetinkin yli niin kotoisalta ja lämmitti mieltä jo kuvissa, että sen yhdistyminen ajatuksissa Konnun vehreään vihreyteen ja hobittien maanläheiseen luonteenlaatuun oli pistämätön yhdistelmä. Rouva Magotillehan teki ruokakunniaa Ketun keittiön Ketturouva, valloittavaa ja kunniallista (eläin-)sukua siis itsekin.
Voitosta tietysti seuraa, että katseet kääntyvät repolaisten köökkiin, kun odotamme jo aprillipäivän haastetta eli huhtikuun aihiota. Täysin muulinpalkein puhkun täten ilmoile kolminkertaisen eläköön-huudon voittaneen keittiön kunniaksi: Eläköön! Eläköön! Eläköön! [Tämä Thaimaan värien ja elinvoiman yltäkylläisyys toimikoon pokaalina.]
Kisassa tiukasti toiseksi jäi kerrassaan hurmaava Keijun ruokalista, jonka satumaiset ruokalajit, Ketunleipä, Linnunmaito ja Vihvilähakkelus, saivat mielikuvituksen laukkaamaan kevyesti lumottuihin unelmiin luonnon ytimeen. Keijujen menun miniatyyrimäisyys oli suorastaan ruokarunoutta, ylistys merkityksille ja mauille. Hopeasija tuoreelta blogihaastajalta Hilikulta oli ilmiömäinen suoritus.
Kaiken kaikkiaan kirjallisen ruokahaasteen anti oli juuri niin vaikuttava kuin siltä parhaimmillaan saattoi odottaa. Ainakin itse elin mielessäni kaikkien ruokien tarinat, ja moni osallistujista herätti myös keskustelua ystävieni kanssa. Esimerkiksi Lihansyöjä kävi ihan kuumana Villisikaan, sillä muisti kouriintuntuvasti itsekin kaivanneensa aina vastaaviin pitoihin lapsena. Useampi osallistumista aikonut ei ehtinyt valitettavasti mukaan, mutta kirjallisen kokkauksen satoa voidaan sitten toivottavasti keräillä kevään mittaan. Omaa mieltäni on alkanut kiehtoa Eduard Uspenskin Alas taikavirtaa…
Suurkiitos kaikille osallistujille kirjallisesta panoksesta, hehkun ja höngyn niistä vielä pitkään. <3
Kiitämme ja kumarramme hämmentyneinä mutta onnellisina odottamattomasta menestyksestä. Nyt täytyykin pistää mietintämyssy päähän ja alkaa pohtia huhtikuun haastetta.
Comment by Ketturouva — 31.3.2008 @ 21.08
ooh alas taikavirtaa! voidaanko keskustella hetki siitä, miten ylimaallisen mahtava kirja se on?
tosin en muista siitä ruoan osalta kuin ne joet joissa oli vuolukermaa, tai ehkä myös piimää.
ja omenan.
mutta kirja on loistava.
Comment by Liina — 1.4.2008 @ 8.22
Ketturouva, niin hingun täällä jo uteliaisuuttani että mitä legendaarinen keittiönne keksii, oikein mukavaa että voitto pamahti sinne. Tällä kertaa mitään ennakkovaroitustakaan ei ollut saatavilla 😉
Liina, voidaan pitää vaikka kokoontumisajot Taikavirran varrella! Pakko verestää muistot sen osalta tosin, parhaiten muistan sen juoksevan mökin ja jonkun jabababan tms. Pikkusen on nyt epätarkkuuttaa muistissa 😀 Omenaa en muista mutta piimän/kerman tms. nyt kun sanot. Onko Takuumiehet sulle tuttu? Ja tunnetuin, Fedja-setä, kissa ja koira? Pidän niistä kaikista. Vanhempieni kanssa yhdestä vanhasta insiderista johtuen allekirjoitan viestini heille (jos olen ulkomailla tai he ovat) Poikanne Fustisetä. Dount ääsk ;-D
Comment by ylimuuli — 1.4.2008 @ 18.21
Ylimuuli ansaitsee kyllä kaikkien ruokablogaajien vihat päälleen siitä, että hän keitti kokoon tällaisen haasteen 🙂
Comment by ari — 1.4.2008 @ 19.26
Ari, was sprechen Sie?! Jos on epäselvyyksiä niin PAINITAAN NE SELVIKS!
Comment by ylimuuli — 1.4.2008 @ 20.47
ou mään. mä ymmärrän teidän insaiderit täysin 😀 ja fedja-sedän osaan melkein ulkoa. ainakin jotkut kohdat:
“minä täällä, posteljooni petshkin. toin teille pörriäisen” 😀
kokoontumisajot alkaa kuulostaa välttämättömiltä 😀
Comment by Liina — 2.4.2008 @ 6.50
Ylimuuli, tuo oli tarkoitettu kohdeliaisuudeksi: asetit haasteen riman korkealle.
Sitäpaitsi eikös me olla tällä hetkellä molemmat jalkavaivaisia, joten painiminen ei välttämättä ole hyvä idea.
Liina: kokoontumisajoja on ymmärtääkseni ollut ainakin kaksi kertaa, mutta minulla on vielä poikuus tallella koska olen ruokablogannut vain noin joulusta 2007 asti.
Comment by ari — 2.4.2008 @ 20.59
Ari, ymmärsin, mutta painiminen on kuitenkin aika kivaa. 🙂 Mutta olet oikeassa, jalka on mäsänä eikä parane ruttuuttaa sitä liikaa. Ja rimahan ylittyi ihan ilman voimasanoja!
Kokoontumisajoja on pidetty, mutta ei koskaan Taikavirran varrella. Ehkä kesän blogipiknik pitäisikin jo istuttaa ihmisten kalenteriin… Elättelen vain toiveita että Pastanjauhajat pääorganisoisivat jälleen O_o 😀
Comment by ylimuuli — 3.4.2008 @ 5.41
ai ruokablogimiitti. ja minä kun ajattelin, että e. uspenski appreciation societyn miitti.
molempi parempi, sanon minä 🙂
Comment by Liina — 3.4.2008 @ 7.12
Liina, no niin minäkin ajattelin mut hei, nyt saadaan kahet kekkerit 😀 Taikavirtakokoontuminen vaatii kyllä huolellisesti suunnitellun menun.
Comment by ylimuuli — 4.4.2008 @ 14.38
ay caramba! arvaa mitä just ostin!
alas taikavirtaa tietenkin 😀 meidän alkukodin kappale on melkoinen irtolehti- ja irtokansipainos, eikä ole itse asiassa pitkä aika siitä kun tätä viimeksi surin. ja nyt siitä on uusintapainos, kuvituksineen kaikkineen tismalleen samanlainen. oi onnea.
olen itse asiassa yrittänyt olla ostamatta mitään, mutta lahjoja saa aina ostaa, niin tuo (ja ne 3 muuta kirjaa) olivat lahja taloudellemme. ovelaa, si?
Comment by Liina — 5.4.2008 @ 19.36
Oon kade! Tosin oon paraikaa käymässä vanhempieni luona, josta tuon opuksen PITÄISI kans löytyä hyllystä, pian tsekkaan 🙂 Muistaakseni siihen on joku meistä kolmesta lapsesta jotain aikoinaan piirrellytkin, hehehee.
Ja joo, mäkin yritän olla ilman materiaa (paitsi ruokaa :-P) ja päästä eettisesti (tarkoittaen keinoja) eroon kaikesta turhasta olemassaolevasta, mutta lahjoja tarvitaan aina. Siis silloin kun niitä tarvitaan, kuten nyt. Muy cunning, si!
Comment by Ylimuuli — 6.4.2008 @ 15.31