Ettei nyt kenenkään kesäkunto vain pääse kärsimään Monkeyfoodin herkuista, lykkään taas eetteriin yhden lukuisista salaattimuunnelmistani. Itse söisin salaattia ja salaatteja vaikka kuinka, rakastan sitä, miten ne rouskuvat suussa ja tuoreet kasvikset, toistan itseäni, huumaavat erityisesti nyt, kun alkavat olla taas kotimaisetkin kypsiä ja meheviä. Salaatteja on helppo valmistaa evääksi, itse kannan lähes päivittäin töihini rakkaan 0,75 litran Curver-rasiani, joka ei koskaan vuoda ja jonka sisuksiin mahtuu muhkean kokoinen annos.
Jos salaatti ei oikein maistu, kannattaa kokeilla erilaisia versioita ja kiinnittää huomio maustamiseen. Monille salaatti tarkoittaa edelleen mautonta ja tylsää salaattisekoitusta, joka on pahimmillaan kuivaa ja seissyttä. Sillä salaattihan tulee maustaa ihan muiden ruokien tapaan, yksinkertaisimmillaan suolalla ja pippurilla (joskus tietysti maustamaton raikas salaatti on parasta seuraa esim. suolaiselle ruoalle). Erilaiset öljyt (ei eteeriset), tuoreet ja kuivatut yrtit, hedelmät, marjat, juustot, siemenet, pähkinät, etikat, majoneesit, villimmät mausteet, oliivit ja marinoidut sienet muuntavat tylsän perusrehun hulppeiksi fantasioiksi, joita muut katselevat kateellisina vieressä mikrolasagnelautasensa kanssa.
Jotta salaatti olisi tasapainoinen ateria, sen makroravintoainekoostumuksesta on syytä pitää huolta. Suomeksi siis kannattaa ladata joukkoon riittävä määrä proteiinia takaamaan täyttävyys ja jaksaminen. Hyvät rasvat ovat osana kuin itsestään öljyjen, pähkinöiden, siementen, avokadon ja rasvaisen kalan muodossa. Jos näille asioille jaksaa uhrata hetken ajatuksen, lounastunnit tulevat entistä ehommiksi eikä suurenkaan salaatin jälkeen mieltä valtaa väsymys. Suosittelen.
Rapea salaatti raskaan työn raatajalle
- salaattia (mitä tahansa, itse käytän peruspohjana pleiniä jäävuorisalaattia, kaikki eksoottisemmatkin käyvät)
- tomaattia, kurkkua, paprikaa, fenkolia, porkkanaraastetta, retiisejä, kesäkurpitsaa tms. maun mukaan
- tonnikalaa tomaattikastikkeessa (purkista, myös makrilli sopii hyvin)
- raejuustoa
- paahdettua sipulia
- suolaa, pippuria, balsamicoa
Revi salaatti, pilko kasvikset ja kokoa lautaselle (tai Curveriin). Kaada päälle purkkituna ja levitä sille raejuustoa. Mausta suolalla ja pippurilla sekä sopivalla lurauksella balsamicoa. Aateloi annos ihanan rapealla ja suolaisenmakealla paahdetulla sipulilla ja anna palaa! Tällä elää ihan kivasti. Siinä on roheiinit kohdillaan ja tarvittaessa voi lisätä vielä rasvat tilkalla öljyä tai kourallisella siemeniä. Eikä karkaa kesäkunto käsistä, jos sellaista tavoittelee.
(Ps. Kesäkuntoon voi hakea inspiraatiota myös Korianterin ahnaalta Ylensyöjän nacholautaselta.)
Salaatti on hyvää ja tuo maustaminen ja pieni vaivannäkö kyllä kannattaa – vaikka välillä ei vaan viitti, kun kaikki tuntuu mälsältä – mutta sitten taas kun aurinko paistaa niin alkaa kiinnostamaan…=))
Comment by Marke — 27.5.2008 @ 17.47
Marke, juu aina ei kyllä viittis yhtään mitään, varsinkaan jos on ihan mälsä murmeli, mutta onneksi aurinko on viime aikoina paistanut paljon, sekä taivaalta että mielessä 🙂 Ja salaattien tuunailun kanssa pätee mun mielestä sama kuin muussa ruoanlaitossa; mitä enemmän sitä tekee, sen simppelimmäksi ja vaivattomammaksi se muuttuu ja samalla vaivalla kuin koko salaatin kokoaa, sen myös maustaa. Itselleni on käynyt ruoanlaiton suhteen ihan älytön muutos, kun vuosia sitten jo pelkkä ajatus kokkaamisesta aiheutti stressin sen suhteen, että mitä sieltä kaupasta pitää hakea ja kamalan monimutkaista. Nyt sitä shoppailee kaupasta mitä sattuu, ja aina sieltä tulee ihan hyvät kombot kamaa, joista saa vaikka mitä. Perusvarasto kotona tietysti onkin 🙂 Se on ilo! ..kun kehittyy. 😀
Comment by ylimuuli — 27.5.2008 @ 20.05
Silloinhan ne fantasiat vasta lentoon lähtiskin kun taukohuoneessa leijailisi Curverin kätköistä kantautuva eteeristen öljyjen tuoksu :DD
Sun pitäis kirjoittaa salaattiosio johonkin oppikirjaan! Olen varma että Suomen kansan toivojen käsitys salaateista mullistuisi, vaikka näin perusasioista puhutaankin.
Ja niin, kiitos vinkistä, että tuota tomaattitunaa voi lykkiä saldeenkin. Olen jotenkin ehdollistunut sen käyttöön vain pizzassa. Se on muuten kummallista: haisee tunkkaiselle einekselle, mutta maistuu yllättävän raikkaalle ja sopivan mausteiselle!
Comment by Anna — 27.5.2008 @ 20.37
Anna, hahahahhaa, ruokahan ON terapiaa 😀
Hitto että olis unelmaa kirjoittaa johonkin keittokirjaan tai melkein vielä parempaa, oppikirjaan. Vaan siihen lienee vielä aikaa, että olis sellaista osaamista. Jos koskaan. Vaikka toisaalta, kyllähän jokainen voi olla kirjailija. 🙂 Eri asia, onko neuvot hyviä 😀 Mutta sitten kun julkaiset omaa kirjasarjaasi niin tulen mielelläni vierailevaksi kynäilijäksi.
Jep tuo tomaattituna käy oikein hyvin ja se makrillikin on maukasta, samoinhan tuo tonnikalaa Mexicana on ihan ehdoton, salaateissa ja lämpimissä ruoissa. Maailman simppelein ruoka, jota yhteen aikaan tein harva se päivä, on heivata uunivuokaan pussi pakastevihanneksia, kaataa päälle purkki tunaa Mexicana öljyineen ja raasta vielä juustoa pintaan. Uuniin ja huh että on hyvää! Ja tosiaan, nuo on ihmeen hyviä, tunkkaiset einespurkit 😀 Varsinkin kun niitä ei ole hetkeen syönyt peltipurkkiahdituksessaan. Siitä curry-tunastakin pidän. Entinen poikaystäväni valmisti siitä mielettömän hyvää kastiketta, eines yleni oikeaksi ruoaksi.
Comment by ylimuuli — 27.5.2008 @ 21.11