Laulavan lintukoiran harharetket
Sitten kaikkien ruokablogipuristien kauhuksi muutama kuva STRUTSIKOIRASTA! …jolle myös maistuu kaikki. <3 Kulinaristi, tämä Nelson. Linjat pysyvät kurissa tolkuttoman uimainnostuksen ja lenkkien kanssa, joilla toisinaan lisäpainona Nellin oma reppu painoineen.
Koiruus juuri ja juuri malttaa nousta hetkeksi uimaportaille lekottelemaan.
Nelson pystyy helposti uimaan puoleen järveen ja takaisin ja suurinta hupia on loikata uimaportailta kymmeniä kertoja aina uudestaan ja uudestaan heittämään pieni lenkki.
Mutta jottei mene ihan karvaiseksi, etäinen ruokaliitos Savustaja m-49 toivoman Perjantaikokin maalaissalaatin muodossa. Ilmeisesti maistui ja ainakin katosi parempiin suihin. Hurjasti terveisiä Savustajalle sekä rouvalleen, samoin Ravustaja-I:lle ja J:lle, joilta saimme mökillä mahtavan saksiniekkasatsin ja vielä toisen mokoman mukaamme kaupunkiin. Puhumattakaan muhkean mahtavista omanmaan kesäkurpitsoista (kakku on tilauksessa ja aion ottaa palkintosonnikurpitsoista kuvallistakin evidenssiä), punaisista omenoista (joista valmistui sose pound cakeen ja leipäjuuston seuraksi) sekä savusiiasta.
Kelpaa elää.
Voiiii. En kestä! Lutunen. <3 (Koira siis. Ja salaattikin näyttää hyvältä.)
Kommentti Ketsuppi — 22.8.2008 @ 13.04
Strutsikoiran ihanuutta ei voi mitata! Vain ääni puuttuu
Ootko sä syönyt PEKONIA???
Kommentti Välispiikki — 22.8.2008 @ 18.56
Kessuppi, yleensä se on
Osaa olla myös riivaaja 
Välispik, no EN OLE!
Lihansyöjä ja isänsä söivät pekonit, itse söin pekonista vapautetun version. Tosin krutongit paistoin pekonin kanssa, että sitä pekonirasvaa solahti kyllä sikäli omaankin pötsiin.
Ja Nelson on mittaamaton <3 Otin uimisesta videonkin, pienen pätkän, pitäs vaan osata laittaa se juutuubiin niin saisin tänne näytille.
Kommentti ylimuuli — 23.8.2008 @ 8.15