Tämä pläjäys on niin helppo ja kaikkien makuun, että harvaa jälkkäriä on näin palkitseva tehdä. Maistui yhtä hyvin nirsolle isoveljelle, kolmivuotiaalle tulevalle palotytölle, hyvin tietyistä ruoista nauttivalle kollegalleni, enemmän suolaisen perään olevalle Lihansyöjälle, monimutkaisia ruokia kaihtavalle äidilleni, herkkujen ylimmälle ystävälle isälleni, taitavalle kokkisiskolleni, kulinaristiselle strutsikoiralle kuin vaativalle itsellenikin.
Muistan syöneeni uunijäätelöä kahdesti aiemmin; lapsena Saslikissa Neitsytpolulla ja ehkä vuosi, pari sitten ystävien keskuudessa Pihlan ja Antin valmistamana. Tästä eteenpäin se tullee kuulumaan osaksi sunnuntaisia perhelounaitamme erottamattomana osana, variaatioita onneksi riittää.
Muulin uunijäätelö (tai Hans Välimäen mutta tuskin Hans suuttuu?)
Pohja
- 2 luomumunaa
- 1 dl sokeria
- 1 dl jauhoa
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 rkl (n. 30g) voita
Sulata voi. Uuni 200, kaasu-uuni 4-5. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Sekoita kuivat aineet. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, lisää kuivat aineet ja sula voi, sekoita. Kaada pellille ja levitä hieman suorakaiteen malliseksi. Paista n. 10 minuuttia tai kunnes kakkupohja on kullankeltainen. Jätä jäähtymään.
Täyte
- litra jäätelöä
- reilu 1 dl marja- tai hedelmäsosetta
Varaa pakkaseen litra hyvää jädeä, esim. vaniljaa ja jääkaappiin n. 1 dl hedelmä- tai marjasosetta. Kun tarjoiluhetki lähestyy, lämmitä uuni 225-250 asteeseen ja valmista marenki.
Marenki
- Â 3-4 valkuaista
- 2,2 dl tomusokeria
- 1 tl vaniljasokeria
- 1 tl sitruunamehua
Kaik kulhoon ja sitten vatkaamaan, kunnes seos muodostuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi. Nyt on aika koota kaakku. Leikkaa sokerikakkupohjasta pari senttiä joka reunalta jäätelölitraa suurempi suorakaide. Levitä marja- tai hedelmäsose (itsetehty omenasose määrää) pohjalle ja nosta päälle jäätelölitra. Kaavi päälle marenki ja levitä niin, että se peittää koko jäätelön alas kakkupohjaan saakka niin, ettei jäätelölle jää yhtään koloa, josta pääsisi kuuman ilman kanssa kosketuksiin. Uuniin ehkä viideksi minuutiksi jotta marenki saa väriä ja sitten jo syöjien ahnaiden silmien eteen. Pistelkää poskeenne komeus, ennen kuin jäde on ihan sula. Astian voi antaa koiralle nuoltavaksi, ei ole karvakavereidenkaan suut tuohesta.
Ja Tantsuporson musahaaste, ennen kuin unohdan. Saa vapaasti nauraa, mutta nämä seuraavat kappaleet edustakoot syksyni soundtrackiä. Nauran kanssanne!
- Kylie Minogue: Especially for You. Olkoonkin cheesy slovari, minä pidän tästä. Kylien ensimmäinen levy oli myös minun ensimmäiseni, joten aishudbiisoulakit osaan kyllä. Koska Kylien ääniala on sopiva myös itselleni ja käy siksi Singstariin, lämpeän kuvankauniille miniatyyri-aussille edelleen. iPodillani soi Kylien live-levy Sydneyn keikalta, jossa Kylie omistaa tämän kappaleen yleisön joukossa olevalle isälleen. Minä omistan saman kappaleen nyt ja tässä omalle isälleni. Ole hyvä.
- Volbeat: Rock the Rebel. Popahtavaa räimettä koko levy, valmistaa hyvin treeneihin ja saa elinvoiman kattoon.
- Jean Sibelius: Finlandia. Ei sille mitään voi, että tämä biisi vaaditaan, jotta elämän pakahduttavat tunteet tulevat tulkituiksi. Parhaimmillaan vaikka juoksulenkillä saavuttaa elämää suuremman kokemuksen, kun askel kulkee ja patarummut pauhaavat. Suomi on hieno. Myös Jussi Björlingin O Helga Natt saa vilunväreet selkään.
- Flogging Molly: Drunken Lullabies. Hyvin potkii tämäkin platta ja pitää liikkeessä. Tanssimaan! Where’s me Leo.
- Ratatat: LP/3. Tämäkin koko levy. Uusin löytö ja aivan ykkönen. Fiiliksiä ja jotain ihan muuta. Sopii automatkailuun ja ajatteluun, myös kirjoittamisen taustalle. Kuunnelkaa vaikka.
Oi, Especially for you. Kuuntelin samaa juuri muutama päivä sitten ja mietin, miten erilaiselta se kuulostaa nyt kuin 80-luvulla, vai koska se ilmestyikään. Silloin rakkaudesta vasta haaveiltiin…
Comment by Kannat kattoon — 15.9.2008 @ 2.08
Rauna, say no more! Ja kuinka siitä haaveilikin niin kovasti ja toisaalta hieman pelkäsi, löytyykö omaa rakasta ikinä. Odotusarvot olivat myös melkoiset. Vaikka tottahan kaikki odotukset ovat vain ylittyneet 😀 Ainakin rakkaiden määrässä 😉 Kun se ensimmäinen ei tehnytkään autuaaksi… Ja sullahan on mahtava blogi, vasta sen kekkasin, vau. Tuun lätisemään kommenttilaatikoille jahka ehdin. 🙂
Comment by ylimuuli — 15.9.2008 @ 5.35
Niin, onneksi asiat ei mene ihan niin kuin lapsena (tai nuorena) kuvittelee. Ja kiitos. 🙂 Tule ihmeessä!
Comment by Kannat kattoon — 15.9.2008 @ 10.28
Kyliehän on lyömätön! X:kin on heikosta jenkkimenestyksestään huolimatta levyllinen lajissaan lähes täydellistä riemupoppia.
Comment by Pippurimylly — 16.9.2008 @ 21.31
Finlandia on helppo ymmärtää, Flogging Molly myös. Volbeat ja Ratatat on outoja, mutta lupaan kuunnella läpi, kun saan käytyä ostoksilla dc:llä. Kylie..hmm. Muistan vielä sen kasarivideon, jossa se oli kylpyammeessa ja lauloi I should be so lucky. Vai olikohan se edes se. Mitä nyt tulee kappaleeseen Especially for you, niin entäs se miespuolinen heippana Jason. Jouduin jopa häpeällisesti yhdessä musavisassa tunnistamaan Jason Donavanin levyn Ten good reasons ihan vaan sen takia, että joskus satuin omistamaan sen kasettina.
Ja kaikkien paljastusten äitinä voin kertoa vetäneeni synalla eilen Glen Medeiroksen Nothings gonna change my love for you ja muita imeliä kammotuksia teinivuosilta. Siivosin nimittäin kovalevyäni ja poistin kaikkia turhia nuotteja, kunnes innostuin pitkästä aikaa hakemaan soittopelin kaapin pohjalta. Aikaa onkin jo siitä, kun edellisen asunnon talonmies totesi rappusissa minulle, että se on niin ihana kappale se Woman in love. Jep jep.
Comment by polkkapossu — 16.9.2008 @ 21.56
Polkkapossu, osaatko soittaa yhtä hyvin synkkaa kuin Frendien Ross?
Comment by Kannat kattoon — 17.9.2008 @ 3.30
Hmm. Osaakohan se soittaa yhtään vai vähän?! No ainakin noita paremmin 😀
Comment by polkkapossu — 17.9.2008 @ 23.22
Pepa, nimenomaan. Onneks jotkut komppaa!
Polakka, kuuntele. Mä en kyllä lainkaan muista minkälainen on aishudbiisoulakin video, mutta hyvinkin on voinu olla kylpemistä. Kylie on kuitenkin niin likainen. Ja Jason Donovanin kassu oli mullakin! Kylie ja Jasonhan oli ihan saletti yhdistelmä. Mitähän Jasonille kuuluu O_O
Glenin piisi on hyvä sekin, nostalgia on ihanaa. Mä oon tosin ollut näinä aikoina joulunostalgian vallassa, mutta kasarikappaleet virittää aina kans. Ja mikä se on se Woman in love?
Soittaako Ross yhtä hyvin synaa kuin Phoebe skittaa?
Comment by ylimuuli — 18.9.2008 @ 5.22
No ainakin sillä on omasta mielestään salaisia lahjoja, oma soundi (joka oikeasti syntyy siitä, että yhdistelee synkan erilaisia valmiita ääniefektejä “biiseiksi”).
Comment by Kannat kattoon — 18.9.2008 @ 14.25
Rauna, hehehehehee eiks meillä kaikilla oo toi synkkä synamenneisyys 😀
Comment by ylimuuli — 18.9.2008 @ 17.28