Ihan melkein kävi kuten hiirelle kissalle räätälöidessään. Suuret suunnitelmat nimittäin kariutuivat kauniisti, onneksi on olemassa kakkumaailman pelastaja, kermavaahto. Läksin hyvät mielessä yrittämään lähes ihka-aidon palkintosonnikakun valmistusta ja niinhän se oli kuten olin uumoillutkin, hankalampaa kuin miltä näyttää.
Bongasin kaakun mallin uusimman Glorian ruoka&viinin mukana tulleesta Keittiömuistikirjasta, jossa on siis muistiinpanotilan lisäksi ohjeita. Kirjasessa kakku kulkee nimellä Raidallinen mustikakku ja kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kakku on toteutettu kuten kääretorttu, mutta vuokaan niin, että loppujen lopuksi vuoan keskeltä alkava spiraali täyttää sen kokonaan, leikkuupinta ylöspäin.
Muoto oli minusta heti kiinnostava ja kokeilemisen arvoinen, ja kun sain seuraavan hyvän syyn valmistaa kakku, otin idean käyttöön. Kakun nimen vuoksi kerrottakoon, että se on kiitoskakku ja koko juttuun liittyy päiväkaupalla sähkötöitä, yksi kosahtanut johto, strutsikoiran ulkoilutusta sekä messevä lasku. Kakulle asetetut toiveet olivat seuraavanlaiset: “Olen jo pitkään toivonut kakkua, jossa olisi kermavaahtoa ja kinuskia tai marjoja.” Koska olen (suuruuden-)hullu enkä vain esitä, päätin sisällyttää siihen ne kaikki SEKÄ valmistaa sen hypnoottiseen spiraalimuotoon.
No, koska kakun MAKU oli loppujen lopuksi loistava ja sitä tilailtiin jo uudestaankin, uskallan ylisanoja säästämättä kehua Kinuskikissan pikakinuskia, jolla hoidin tsinuskiosuuden. Kissalle suuret kiitokset, vaikka housuja ei tullutkaan! Muuten sovelsin täytteeseen rahkaa, josta itse pidän, sekä puolukoita, joita kulutan pakkasestamme onnelliseen tahtiin. Niistä autuaat terveiset Lihansyöjän perheelle, eläisin puolukalla. <3
Pohja on sama kuin Glorian vihkosessa, mutta ilman suklaata. Tässä siis ohje, mutta ukko ylimuulin tähden, lämpimästi kehoitan valmistamaan perinteiseen täytekakkumalliin!
Sähköpaimen eli puolukka-kinuskikakku
Pohja
- 100 g voita
- 3 luomumunaa
- 1,5 dl sokeria
- 1,5 dl vehnäjauhoa
- 0,5 tl leivinjauhetta
Ota ainekset huoneenlämpöön. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Kuumenna uuni 175-200 asteeseen. Jos teet kääretortun leivinpaperoi pelti, muussa tapauksessa voitele ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita jauhot ja leivinjauhe erillisessä kupissa. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi, johon jää hetkeksi jälki, kun siihen vetää. Nostele joukkoon jauhoseos ja sitten jäähtynyt voi, sekoita nopeasti tasaiseksi, ei sähkövatkaimella. Kaada taikina pellille ja levitä tasaiseksi. Paista 8-10 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa leivinpaperin reunoista. Tavallista kakkua voinee paistaa n. 175 asteessa kolmisen varttia tai kunnes valmiin näköinen.
Kissan pikakinuski
- 2 dl vispikermaa
- 2 dl fariinisokeria
Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, keittele muutama minuutti. Siirrä jäähtymään ja anna jäähtyä oikein kunnolla, lopuksi jääkaapissa. Kun seos on kylmää, vatkaa sitä sähkövatkaimella niin lujaa kuin irti lähtee, kunnes seos selvästi paksuuntuu. Jos kinuski alkaa näyttää rakeiselta, lopeta vatkaaminen. Tsinuski on valmis. Käytä sellaisenaan tai lisää täytteeseen, jonka valmistat näin.
Täyte
- 250 g rahkaa
- 2-4 dl puolukoita
- kinuski
- (1 liivatelehti + tilkka vettä)
Sekoita ja maista. Älä liikaa, ettei lopu ennen kuin kakku on saanut osansa. Puolukat eivät kaipaa lisämakeutta kinuskin oheen. Jos haluat kääriä tortun, laita liivatelehti kylmään veteen likoamaan. Kuumenna vesitilkka (n. 0,15 dl) kiehuvaksi. Puristele liivaatteesta vedet ja sulata se kiehuvaan. Kaada ohuena nauhana täytteeseen samalla koko ajan vatkaten.
Kokoa kakku kostuttamalla se soijamaito-vanilja-seoksella (reilusti, ainakin pari desiä) ja levitä täyte. Jos teet kierrettä, älä kostuta! Muuten kokoaminen on mahdotonta, kuten pian havainnollista kuvamateriaalin avulla. Kas näin.
[Ruusu, on mun sydämessäni… ]
Päälle
- 2,5 dl kermaa (esim. Flora Vispi)
- sokeria, vaniljasokeria
- puolukoita
- kookoslastuja
Kun olet koonnut kaakun onnistuneesti tai aivan taatanasti päin prinkkalaa, kuorruta (peitä) komeus reilulla kermavaahdolla (makeuta sokerilla ja vaniljasokerilla), puolukoilla ja kookossipseillä. Kookossipsejä saa ainakin Hakaniemessä sijaitsevasta Oriental Supermarketista ja niissä on siis kookosta ja sokeria, aivan mahdottoman hyviä ja rapeita. Ennemminkin siis kookoslastuja, kuin sipsejä. Tuovat kivaa purutuntumaa.
Kakku on hurmaavan kostea, mehevä, yhtä aikaa hapan ja kinuskisen makea, juhlava upeus siis. Oodi puolukalle!
Palkintovasikka, nuorikasvuinen sonnieläin!
Comment by satujatar — 4.11.2008 @ 20.15
Olen tehnyt pienehköjä syntymäpäiväkakkuja niin, että normaali perunajauhokääretorttu (tai unelmatorttu)paistetaan normaaliin tapaan uunipannulla, jaetaan pitkittäin kolmeen, täytetään välit miten täytetään ja kasataan kolmannekset päällekkäin. Sitten leivinpaperin avulla kääritään komeus rullalle joka nostetaan pystyyn. Sama idea ilmeisesti, joskus onnistunut hienosti, joskun vähän vähemmän. Onneksi kermavaahto tosiaan armahtaa.
Kostuttaminen varmaankin kannattaa tehdä vasta jälkeenpäin. Kinuski olisikin mielenkiintoinen idea, mutta mahtavatko lapset pitää? Kokemuksia? (Ajankohtaista, kun muutaman päivän päästä edessä sukujuhlat, kun esikoinen täyttää kahdeksan ja mä en kerro mitä! :-D)
Comment by Mirka — 4.11.2008 @ 21.08
Kinuski minkä tahansa kanssa saa mut kuolaamaan….
Comment by Yaelian — 4.11.2008 @ 21.38
Sähköpaimen! LOL! 😀
Ja hei, tulit mieleen Barcelonassa, kun söin vegelassea ravintelissa. Siinä oli täytteenä pinaattia ja merilevää … *uuuh* Testaa joskus Suomi-versio moisesta.
Comment by Kukka — 4.11.2008 @ 21.41
Satujatar, olisko tästä edes vasikaksi?! Ehkä jumbosijalle 😀
Mirka, noniin, tuo sinun tapasi koota kakku kuulostaa jo mahdollisemmalta kuin Glorian esittämä, jossa se kootaan suoraan pystyyn. Pieleenhän minulla meni se, että ensin paistoi kakkulevyä liian kauan, jolloin siitä tuli rapea ja ratkeileva. Sitä yritin korjata kostuttamalla, jolloin meni liian lötköksi. Käsin laastimalla sitten kasasin sen johonkin muotoon 😉
Tätä kakkua maistoi yksi lapsi, muttei ollut hänen makuunsa, epäilen kuitenkin puolukoita enkä kinuskia. Täytteessä kinuski maistuu ihanasti toffeiselta, itse en osaa kuvitella, että lapsena vierastaisi. Puolukoita taas en olisi itsekään lapsena syönyt. Vaikea sanoa siis 🙂 Ja sulla on synttärit tulossa! Teillähän on isot kekkerit. Lämpimät onnittelut! <3 Toivottavasti kakku toimii oli se mikä tahansa. Enkä epäile, sen verran sulla kuulostaa olevan kokemusta. 🙂
Yaelian, olet sukua Lihansyöjälle. 🙂
Kukka, teidän kuvat oli mahtavia! Oon ihan vihreä kateudesta, olis aivan huippua päästä kuulaleirille Barcaan <3 VAan pinaatti ja erityisesti merilevä on ehdottomasti tyypattava, kiitos vinkistä. Voin jo kuvitella kuinka hyvää 😛
Comment by ylimuuli — 5.11.2008 @ 6.26
Et olsi ollenkaan laittanut tuota ‘ruusu’ kuvaa, niin kukaan ei olisi arvannut minkään menneen mönkään 😉 ..mutta on kyllä niin kiehtova viritelmä, että taidan itsekin testata tilaisuuden tullen.. 😀
Comment by Mihako — 5.11.2008 @ 10.00
Mihako, sepä se mutta musta se oli niin hieno kuva 😀 Eikä mun virheistä opi kukaan jossen lävää niitä teidän silmille 😉 Ja omilleni. Kantsuu testata, aiiiivan herkku!
Comment by ylimuuli — 5.11.2008 @ 15.55
Tää on ehket sun ihanin postaus 😀 Pystyn NIIN samaistumaan palkintosonniangstiisi!
Comment by Välispiikki — 5.11.2008 @ 23.24
…siis ihanin postaus sou faar…
Comment by Välispiikki — 5.11.2008 @ 23.25
Nami nami, puolukka ja kinuski on vaan niin hyvä yhdistelmä!! :d Joskus oon aateööu tehä puolukkamuffareita joissa ois kinuskisydän tai ehkä kuorrutus. *Wink wink* muutes… nyt ois taas leipien aarreaitasta pari uutta leipomusta tarjolla mun Tuvassa :).
Comment by Aurinkotuuli — 5.11.2008 @ 23.38
Siis tietenkin aatellu. Yöllä menee ööt ja ällät sekaisin :).
Comment by Aurinkotuuli — 5.11.2008 @ 23.42
Välispiik, kiitos <3 Ja tuosta angstista on jo pään sisällä stilisoitu paljon pois ;-D
Aurinkotuuli, kinuskisydän kuulostaakin satumaiselta, tee ihmeessä niin sitten kopioin 😛 Ja tulen katsomaan leipiä! Nyt on hirmuinen leipomishimokin päällä, saa nähdä keksinkö jo ennen viikonloppua legitiimin syyn leipoa. 🙂 Ja öö ja äl menee mullaki aina. 😉
Comment by ylimuuli — 6.11.2008 @ 7.42
Oon kans haaveillu tosta spiraalimuodosta. Aattelin et jos tekis hyydytettävän kakuntäytteen, lätkäsis sen kääretorttupohjalle, antais hyytyä, leikkais suikaleiks ja rullais sit spiraalit pystyyn? Mitä veikkaa, hajooko homma käsiin vai ei 😛
Comment by Mimmi — 7.1.2010 @ 17.35
Mimmi, nooooo pidän peukkuja 😀 Kyllä mä luulen että noin vois onnistua hyvinkin. Jos hyytyy kunnolla se täyte. Mun oli liian kosteaa ja vetelää nääs. Kerro sitte kui kävi 😀
Comment by ylimuuli — 7.1.2010 @ 18.46