MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

6.11.2008

Ennen joulua on arki

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka — Meri @ 20.14

Tämä erikoinen valokuvapostaus siksi (ei siis kuvien vuoksi, vaikka ovatkin erittäin hienoja ja saattaisivat voittaa ruokakuvien major turn off -palkinnon ihan heittämällä), että muistatan itseni lisäksi teille syöväni muutakin kuin Monkeyyn päätyviä herkkuja ja koestuksia. Rakas apinakeittiöni alkaa nimittäin olla niin mukavasti pullollaan ohjeita, että se todella palvelee itseäni keittokirjan muodossa. Yhä useammin tapahtuu niin, että kun pohdin jonkin tietynlaista ruokaa tai raaka-ainetta ja käännyn ensin kuukkelin puoleen, keksinkin äkkiä, että vastaushan on jo omassa plokissani! Ömeizin.

Olen siis valmistellut useita ruokia uudestaan ja uudestaan aina yhtä onnellisena siitä, että kykenen tällaiseen omavaraisuuteen. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö edelleen olisi lähes päivittäinen vakooja TEIDÄN blogeissanne ja reseptiarkistoissanne yhtä hyvin kuin julkkiskokkien ohjeiden perässä ja muilla mailla hakemassa Inspi-ratsuani, jolla sitten karauttaa kaasu-uunin auringonlaskuun. Että keep cookin’, fellas!

mutabel

Aluksi muheva munakoisotahna eli moutabbel, mutabbel tai vaikka baba ghanoush, rakkaan lapset nimet ovat moninaiset ja eksoottiset. Tahna on hyvää varmasti leipien päällä, mutta kun känttyjä en juur harrasta, se menee mukiin vihannesten dippinä. Seuraavana päivänä on kunnia ilahduttaa työtovereita kynsilaukan karmivalla tuoksulla.

kaalilaatikko

Seuraavana varsinainen sesonkiruoka, kaalilaatikko, puolukkasoseella tottakai! Kyseessä Saara Törmän patenttiohje, johon sovellan yleensä pari desiä soijarouhetta ja purkin kidney-papuja proteiinia tuomaan. Silloin edellytetään kyllä mausteiden lisäämistä, eli tehkää hyvin. Samalla näytön omaisesti vakuutan erääseen kodikkaaseen kotiin, jossa ollaan kovia keräämään sieniä ja strutsikoira on tuttu vieras, että punaiset marjat ovat ahkerassa syömingissä ja niistä ollaan iloisia joka päivä. Jos vielä hyvän ruis-puolukkapuuron ohjeen sais?

kurmuusi

Hehehehe… Tämä on karrrmiva kuva! Nimittäin kurmuusista, kuten nimesin kurpitsa-muusiviritelmäni sen jälkeen, kun kurpitsahaasteeseen suunnittelemani kurpitsa oli jo viety. En sitten osallistunut tällä, niin vangitsevan syötävä kuin se ulkomuodoltaan onkin.

pohjaton

Ja tämä. Pohjaton pitsa eli pohjaton, kuten lempilastamme hellyydellä nimitämme. Tätä Lihansyöjä toivoo ainakin kerran viikossa, kerran kahdessa yleensä saakin. Vähähiilarisempi pitsa siis. Reilusti raastettua juustoa ja mielellään juureksia joukkoon, raastenaa nekin, levitetään pelille ja maustetaan oreganolla. Paistetaan kuumassa uunissa joku tovi, että juusto sulaa. Otetaan pois ja levitellään sille tomaattipyre/-kastike ja reilusti päällyksiä.

Hyväksi on osoittautunut tapa, jossa täytteet paistelee pannulla kosteaan kastikemaiseen muotoon, jolloin tomaattikastia ei välttämättä erikseen tarvitse. Päällisiksi käy mikä tahansa, kunhan sitä on runsaasti ja mielellään jotain raikasta mukana. Esimerkiksi ananasta. Maistuva paistos. Tällainenkin versio on tarjolla.

roheiinikekut

Ja nämä kiiltäväpintaiset rumilukset ovat roheiinikekuja eli proteiinikeksejä. Kamalia koostumukseltaan ja makukin metsässä. En voi suositella tiukimmallekaan kiristelijälle. Jos kuitenkin haluat tehdä virheesi itse, osviittaa voi hakea täält… Meinasin sanoa, että Fastin sivuilta, mutta reseptisivu on näköjään poistettu. No tätä ei tule ikävä. Niitä muita ehkä.
appelsiinidoufu

Tämä sen sijaan on loistava tofu-ruoka, kuten Lettupannu ja Kurpitsamoska jo ovat meitä valistaneet. Nousi meilläkin samaan sarjaan tofupihvien ja tofusalaatin kanssa.

lihapallot

Samoin erinomainen ja helppo, nopea ja helppo kasvislisäke maistuu. Pilkotaan siis ohuiksi suikaleiksi haluttuja juureksia, kaadetaan päälle hiven öljyä, suolataan ja sekoitellaan, nuketetaan n. 200 asteessa uunissa sen aikaa, että pahin purutuntuma on liedentunut mutta juurekset eivät ole mössöä. Äsken havaitsin, että kaali toimii tässä erityisen hyvin. Suikaleista saa helposti niin ohuita, että paahtuvat perin juurin herkullisiksi. Kaalin kanssa sopii hyvin punasipuli, joka tuo makeutta settiin. Tässä vielä lanttua ja porkkanaa, peruskauraa. Eikä maksa liikaa. Tarjoiltu tässä lammaslihapallojen äärellä.

Tämäkö tylsä postaus, älkää naurattako! 😀

19 Comments »

  1. Jes, varmaan tiesitkin ettei tää postaus ole Apinakeittiön historian herkullisimmasta päästä. 😀 Ei niin, etteikö olisi tarjolla varsin käyttökelpoista matskua, mutta hymyilyttää silti kun näkee vaihteeksi täällä jotain ei-niin-kauniita-annoksia.

    Puolukka, mon cheri, sitä mullakin on Upon alakerrassa varmaan 7 litraa! Teitkö muuten survoksen vaan ihan survoen, ilman mitään sekaan? Tai teitkö sitä ylipäätään valmiiksi survottuna jonnekin, vai lyötkö nyrkillä aina satsin kasaan ennen esillepanoa? 😀

    Comment by Kukka — 6.11.2008 @ 21.39

  2. Kukka, kuten jo otsikkokin kertoo… 😉 Arkeakin eletään. Kuvat on ihan karseita, mutta onneks on oma blogi ja siihen saa suoltaa mitä haluaa, oli se sitten rujoa tai ei. Laitan itseni likoon 😀

    En mä puolukkaa ilman mitään survoksena syö, yleensä teen satsin keittelemällä kattilassa ja lisään hillosokeria, en tosin kovin paljon. Siitä satsista riittää pitkäksi aikaa. Että ei ihan sokeriton, mutta melko. Ja niin hyväää.

    Comment by ylimuuli — 7.11.2008 @ 6.37

  3. Pohjatonta pitsaa varmaan pitäisi ryhtyä harkitsemaan. Kuten myös laihduttamista. Minulla saisi olla joku oma ruuanvalmistaja, joka vahtisi tai jopa tekisi sellaiset eväät, ettei pallero massun kohdalla kasvaisi, vaan kutistuisi.

    Comment by satujatar — 7.11.2008 @ 7.51

  4. Satujatar, no jos pohjatonta haluaa käyttää vähän kuin laihdutustarkoitukseen niin se on kyllä mitä herkullisinta “kevennys”-ruokaa… Kevennys lainausmerkeissä siksi, että jos pohjan tekee kovin runsaasta määrästä esim. 40%-rasvaisesta juustosta ja laittaa päälle silavaa, ei se enää ihan höyhenelle vedä vertoja 😀 Minä olisin jossain olosuhteissa mielelläni sinun oma ruoanvalmistajasi <3

    Comment by ylimuuli — 7.11.2008 @ 15.16

  5. Just paras postaus! Ei aina tarviikaan olla uutta ja glamoröösiä, kun vanhassakin löytyy.
    Proteiinikakkarat jäi nyt kyllä kummittelemaan mun mieleen – mistä ihmeestä tuo kiilto tulee?

    Comment by Anna — 7.11.2008 @ 15.39

  6. Tylsäkö? Pyh ja pah. Olinkin juuri miettimässä mitä arkiruokia ensi viikolla kokkailisi, ja tästä postauksesta sai jokusen kivan idean ainakin kaapissa lojuvan kaalin pään menoksi, yksineläjällä nimittäin riittää aina yhdessä kerässä syötävää – enpä tuota uunissa käristystä ollut koskaan ajatellutkaan mutta hyvältä kuulostaa.

    Comment by Elina — 7.11.2008 @ 15.49

  7. Anna, jaa-a, tiedä häntä, valkuaista, kaurahiutaleita ja proteiinijauhoa niissä muistaakseni ainakin oli, ei kamalasti muuta. Kamoittavia. Kamalampi kuin kammoittavat siis. Vaikka koira kyllä piti niistä 😀 Rassukka sai kerrankin riittävästi roheiinia. Ja kiitos kannustuksesta, glamoröösi on kotiköökistä toisinaan niin sangen etäällä… Onneksi 🙂

    Elina, uunikaali oli jopa niin hyvää, että ostin tänään uuden kaalin ja aion tehdä sitä hetimiten uudestaan. Kiva jos sait arki-ideoita, niiden voimallahan sitä on hyvä mennä joulua kohti ja sitten päräyttää herkut pöytään! Säilyy tasapaino. 🙂

    Comment by ylimuuli — 7.11.2008 @ 18.12

  8. koitettiin myös tänään tota Lettupannulaisten vinkkaamaa tofua – hurjan hyvää! mitäs siemeniä sinä olet laittanut pinnalle? näyttävät tummemmilta kuin seesamit.

    Comment by hyppysellinen — 7.11.2008 @ 18.33

  9. Hyppis, juuri valmistin tokan satsini samaa tofua! 😀 Vanhempani ovat tulossa juuri käymään ja aion tarjota heille elämänsä tofu-debyytin 😉 Ja seesamit ovat mustia seesaminsiemeniä, niitä saa ainakin aasialaisista kaupoista. Piti ihan käydä maistamassa: maku on hiukan eri, vaaleissa on jotenkin täyteläisempi ehkä, mutta toimivat hienosti tässä ja näyttävät hyvältä. Tuossa ekassa satsissa oli sekaisin vaaleita ja mustia, tässä tokassa pelkkää mustaa ja aivan törkeen hyvää… 😛

    Comment by ylimuuli — 7.11.2008 @ 18.52

  10. totta, näyttäviä ovat. täytyykin katsastaa seuraavan kerran kun lähdemme tofun-metsästysreissulle.

    kuuleppa Muulos. olisiko sinulla maailmanmatkaajana vinkkiä Venäjän-matkailijalle? lähden loppukuusta ystäväni kanssa Moskovaan ja olisi kiva kuulla vinkkejä ennen keikkaa, varsinkin maisteluun liittyvää. menemme ystäväni ystävän luo kylään ja aiomme kokkailla myös heidän keittiössään ulkonasyömisen lisäksi. joten mahikset on monet.

    Comment by hyppysellinen — 7.11.2008 @ 19.25

  11. Hyps, no tuota. Olen ollut Moskovassa vain kerran, Pietarissa sen sijaan lukuisiin otteisiin. Mitään ihan eksaktia en osaa sanoa. Pääasiassa on ruokailtu ravinteleissa, lukuunottamatta aamupaloja, herkkupaloja ja jotain eksoottisia kaupasta ostettuja kokeiluita (kuten laatikollinen herkullisen näköisiä leivoksia kaatosateella jotka eivät sitten maistuneetkaan LAINKAAN samalta kuin täällä). Ravintoloista saa erinomaista ruokaa, ainakin gruusialaista kannattaa kokeilla ja perinteistä venäläistä, sienijuliennea, blinejä, bortschia, myös venäläinen kreikkalainen salaatti on mieleeni. Venäjällä feta on samettisen pehmeää ja ihanaa.

    Ainakin Pietarissa on myös useita helkkarin hyviä kasvisravintoloita, että sellaisia kehoitan metsästämään. Myös suosittelen yrittämään pishkojen etsintää. Pishkat ovat siis eräänlaisia munkkeja, jotka on muistaakseni tomusokeroitu. Sellaisia pieniä. Niitä paistetaan aina jossain hämärissä kojuissa missä sattuu, mutta jos osuu vastaan, maista! Taevas. Sitä kaalijuomaa tankista (mikä ihme sen nimi nyt on) puolestaan kannattaa harkita kahdesti, jossei etsi elämystä.

    Mutta kotikokkailusta en tosiaan osaa sanoa juuri mitään. VArmaan pelmeitä kannattaa kokeilla ja kaikkea venäläistä ihmettä ja erikoisuutta, mitä täältä ei saa. Hapantuotteita! Mmmm. Nyt tuli ikävä Pietariin. 🙂 Vie Venäjälle terveisiä! Ja kerro sitten, mitä pidit.

    Comment by ylimuuli — 7.11.2008 @ 21.23

  12. Mie olen muuten tehnyt ihan hyviä prodekeksejä! 🙂 Ne kelpasivat kyllä ei punttaavillekin, ihme kyllä. Resepti löytyy tuolta pöytälaatikon kätköistä jos kiinnostaa! Kiiltävähköjä nekin muistaakseni olivat, mutta mukavan suklaisia uunista tullessaan.. Ja siihen keksimassaan pystyy kyllä extraamaan vielä kaakaojauhetta jos “dieetti” antaa periksi. 😛

    Comment by Insanity — 7.11.2008 @ 22.59

  13. Eikun helkkari! Enpäs olekaan vielä kirjoittanut blogiin asti.. Jos kiinnostaa silti, niin tsekkaa kotikokki.net ja sieltä Insanity_ 😉 Sieltä löytyy.

    Comment by Insanity — 7.11.2008 @ 23.09

  14. kiitos näistä vinkeistä!

    mitäs vanhempasi pitivät tofusta? tuolla on kyllä hyvä aloittaa makumatka tofun maailmaan!

    Comment by hyppysellinen — 8.11.2008 @ 9.17

  15. Insanity, mullakin on onnistuneempia kokeiluita takana, mutta käyn ehdottomasti yytsimässä ja tyyppaan! Mun “dieetti” eli ruokavaliohan lähinnä rajoittaa hiilareita, tottakai ruoanlaadulla on keskeinen merkitys. Mutta kaakaohan on niin funktionaalista. 🙂 Tosin kekseistä en erikoisemmin perusta, mutta joskus niitä on hauska tehdä vaikka välipalaksi tai ihan tekemisen ilosta. Kiitos siis. SUn blogissa on muutenkin paljon ohjeita, joita vois testata.

    Hyps, pitivät! Tarjoilin heille siis tofua juusto-pähkinäsalaatin kanssa ja jälkkäriksi maailman terveellisintä mussea, pitivät hurjasti. Aika elämysiltapala siis. 🙂

    Comment by ylimuuli — 8.11.2008 @ 9.39

  16. Hei,

    Laitan vatkatun ruispuolukkapuuron ohjeen, on herkkua soijamaidon/maidon kanssa.
    1,5 l vettä
    2,5 dl puolukkasurvosta/puolukoita
    1 tl suolaa
    3,5 dl Rapion myllyn rouheista ruispuurojauhoa
    1,5.2 dl sokeria
    Kuumenna vesi, lisää suola ja puolukat, kiehauta. Vispaa hyvin ruisjauhot sekaan, kypsennä 45-60 min välillä sekoittaen. Mausta sokerilla/hunajalla maun mukaan Jäähdytä ja vatkaa kuohkeaksi ja nauti.

    On parempaa kuin mannaryyneistä tehty vispipuuro.

    Kiitos rajoja rikkovista ohjeista.

    Merja

    Comment by Merja — 13.11.2008 @ 17.28

  17. Merja, joku kuuli pyyntöni! Ihanaa. Ja manna ei houkuttelekaan, joten ruis on juuri oikea valinta. Kun en ole koskaan valmistanut tuollaista vatkattavaa puuroa, niin ilmeisesti siis vatkaan, kunnes kuohkeutuu, epämääräinen tovi? Kuinka kylmää puuron tulisi olla? Tosin nämä taitavat selvitä kokeilemalla. Vatkautuvuuteen liittyen muuten, mielenkiintoinen kirjauutuus oli esitelty tänään Hesarissa, Kemiaa keittiössä. EHkä pakko hankkia tai toivoa sitä.

    Kiitos uniikista ja todella ilahduttavasta kommentista. 🙂

    Comment by ylimuuli — 13.11.2008 @ 21.14

  18. Hei taas,

    vatksain itse huoneenlämpöisenä ja hyvää tuli. Totta tosiaan vatkasin epämääräisen ajan eli noin 10 minuuttia. Siitä tuli mukavan kuohkeaa ja todella maukasta.
    Koko annos riitti noin 5 päivän ajaksi kahdelle hengelle
    Onnea kokeiluun.

    Terveisin

    Merja

    Comment by Merja — 16.11.2008 @ 21.18

  19. Merja, kiitos lisäohjeista, täytyy varmaan laittaa kattila porisemaan… Tosin varmaan vasta viikonloppuna. 🙂 Iso annos!

    Comment by ylimuuli — 17.11.2008 @ 6.35

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress