Jepajepajepa, eihän se ollut kuin ihan vasta eli tämän vuoden (sentään, eh) helmikuussa, kun uhosin, että maailman pelastamiseksi aion hankkia mikron. No nyt se on täällä. Kaunis Kenwoodimme saapui apinamaailmaan ystävällisten Lihansyöjävanhempien toimesta ja nyt se on haistellut keittiömme karsinogeenistä ilmaa jo tunnin verran. Toistaiseksi Kenny ei osoita pakokauhun merkkejä ja muutenkin se näyttää viihtyvän. Alkupälinöiden ja kirvesvarsien jälkeen uskalsin jo hiukan lämmitelläkin sitä, syömäkelpoisin tuloksin. Se on ihan kokki tämä meidän Kenni!
Huumorintajuakaan siltä ei puutu. Neitsytmatkaltaan se nimittäin tuotti iloksemme kovasti koomisen sämpylän, joka on kaiken lisäksi alakarppi eli vähähiilari. Woot?! Kenny on niiiiiiin tätä päivää, ulkomaankielinen nimi ja kaikki. Kyllä maahanmuutto on kannatettavaa. Ja vaikka ulkonäkö muistuttikin enemmän pesusientä kuin leipää, maku ei ollut vitsi. Kenni on lunastanut paikkansa. Minuutissa.
Alakarppi sämpylä (Karpit.netin erinomaisen ohjeen mukaan, kiitos Rokkari!)
- 1 rkl voita (tai kookosöljyä)
- 0,25 dl mantelijauhoa
- 0,25 dl vehnäleseitä
- 0,4 tl leivinjauhetta
- luomumuna
Jos käytät voita, sulata se ensin mikronkestävässä kipossa Kennyn tai sukulaisensa toimesta. Lisää kippoon muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Lykkää kippo takaisin Kennyyn ja mikrota täydellä teholla yksi minuutti. Sämpylä jää melko kosteaksi, mutta sen kuuluukin. Anna jäähtyä hetki ja halkaise sitten. Riita poikki ja voita väliin! Nyt on pileet. (Ja näissä pileissä ei katsota koiraa karvoihin.)
Sämpylän voi mantelijauhon ja leseiden sijaan valmistaa Karppien mukaan mistä tahansa yhteensä 0, 6 desin sekoituksesta esim. proteiinijauhoa, pellavasiemenrouhetta, siemeniä, soija- tai pähkinäjauhoista. Sämpylästä voi tehdä halutessaan tehdä myös makean. Ja leivinjauheen saap jättää pois jos lystää.
Ja nyt, nyt elän kaikkien hyviksi havaittujen mikrouuniohjeidenne, -ruokienne ja -leipomustenne toivossa! Kauniisti pyydän, kiitän ja kumarran, antakaa kommenttilaatikon laulaa. Vetoan teihin: Kennylle töitä!
Onnea Kenny mikron johdosta ;-)Suomessa mulla oli hyva monitoimimikro, yks juttu jota tykkasin tehda silla oli sellainen olisko ollut eestilainen jalkiruoka, missa on mannaryyneja, sitruunamehua+kuorta, rahkaa, sokeria, kananmunaa, tosi hyvaa, en tarkkaa reseptia muista enka nyt netistakaan loytanyt,mutta noi ainekset ainakin oli siina.
Comment by Yaelian — 13.12.2008 @ 21.05
Melkoista paskanjauhantaa.
Comment by JP — 13.12.2008 @ 22.47
Vaikka JP paskaa tarjoaakin (aika olennainen osa tässä elonkierrossa kylläkin se paska :)) niin olin minäkin ihan järkyttynyt! Voiko tuolla keittiön nurkassa kököttävällä mikrolaisella tehä muutakin kuin lämmitellä eilisen ruokia :O joo kyllähän jossain olen jopa nähnyt mikroruokaohjeita mutten mitään muuta ole tehnyt kuin lämmitellyt. Joskus. Sivistyksessäkö aukko? addiktio paistinpannuun ja kattilaan? höö, pitää aamupalaksi kokeilla moista alakarppibröödiä. Onnea teille uudesta perheenjäsenestä 🙂
Comment by anne — 13.12.2008 @ 23.29
Aika veikeän näköinen kakku. Kyllä sie vielä keksit Kennylle käyttöä.
Comment by -stjtr- — 14.12.2008 @ 8.30
Yaelian, no kyllähän noilla aineksilla kelpaa jo lähteä kokeilemaan 🙂 Ainakin Lihansyöjä pitää mannaryyneistä, itse hiukan vierastan, mutta rahka ja sitruuna ja mmmm, ei voi olla pahaa!
JP, juu eikö ole kumma, että kaikki sekopäät täällä intternetissä pääseekin päätään aukomaan?
Anne, mun mikrokokemukseni rajoittuu jonnekin ehkä ala-asteen kuudennen luokan tienoille, jolloin meillä oli kotona jonkin hetken mikro. Muuta en muista sillä tehtäneen, kuin lämmitetty pakkasesta pullia ja senkin muistan, että voita päälle ;-D Ajat lienee kuitenkin muuttuneen, mulla on plakkarissa yksi mikroruokakeittokirjakin, jossa on josjonkinlaista känttyä mikrovalmisteena. Että jännittävä seikkailu tästä tuloo, lähe mukaan! Kiitos onnitteluista. 🙂
Satujatar, yritän ainakin. Eihän toista voi työtönnä pitää. 🙂
Comment by ylimuuli — 14.12.2008 @ 10.04
Jes, mukavaa että yhteiselo on lähtenyt sujuvasti käyntiin! Älä välitä mikronvihaajista, siinä on joku elämää suurempi periaatemysteeri takana…
Näin talvella oon kyllä monesti miettinyt, mitä tekisinkään ilman mikroa: ei tulis mieleenkään lämmittää esim. yksittäisiä kaakaomaito- tai mehukupillisia kattilassa rautalevyllä. Tai sulattaa marjoja, tai mitäikinä. Niistä jo koituu se suuri hyöty – kaikki tällaiset onnistuneet ruoanvalmistuskokeilut on mun mielestä vain mahtavaa plussaa 🙂 Aamusämppä vaikuttaa tosi hyvältä!
Comment by Anna — 14.12.2008 @ 11.19
Meillä on monipuolinen grillimikro ja useita mikoruunikeittokirjoja, mutta vain yksi kiinalainen kasvisruoka on jäänyt elämään. Kanat tahtovat kärytä pahemmin kuin uunissa ja kalan jäljiltä se on tuskainen puhdistettava. Mikrouuniperunoita teimme talouspaperiin käärittynä silloin kun perunoita söimme. Nyt varsinkin kun ruokamäärät ovat kasvaneet, mikro ei enää tarjoa nopeusetua kuten yhden-kahden hengen taloudessa. Etenkin sen jälkeen kun taloon tuli induktioliesi, käyttö on vähentynyt entisestään. Esim. kupillinen kaakota tulee nopeammin induktiolla kuin kovatehoisellakaan mikrolla, ihan sekunneissa, ja samalla pääsee vatkaamaan kaakaojauheen lämpenevään veteen. Mutta jos käytössä ei ole induktiota, on sillä toki oma käyttönsä.
Pääasiallinen käyttö nykyään on pienten tähde-erien lämmitys. Varsinkin teen. Toinen on usein lounaaksi syömäni goudaviipaleen lötköönnytys suunlämpöiseksi. Pakastepinaattikuutioiden sulatukseen se myös on kätevä. Jokin Camembertilla täytetty broileri on tullut tehtyä toistamiseenkin.
Comment by Mirka — 14.12.2008 @ 17.03
Näky voita sulavasta juustoleivästä vei vanhalta karpilta jalat alta: Pakkohan tuo oli tehdä. Tutkimusmatka jauhokaapille tuotti tattarijauhoja ja -suurimoita (Virosta saa kunnollisia), voita vähän reilummin kuin tuo 1 rkl ja ripaus suolaa lisäksi. Leivinjauhetta en käyttänyt (vaikka ruokasooda luimma olisikin oivallinen luustolääke, lähes yhtä hyvä kuin kaliumbikarbonaatti. No eipä ole suvussa ollut heikkoja luita.)
Ai että oli hyvää. Joskus aiemmin olin kokeillut jollakin soija-mantelijauhovirityksellä, mutta se ei ollut ollenkaan niin viljaisen makuista kuin tattari, josta sulavan voin kerä tuli blinit mieleen. Ja päälle tietenkin sitä juustoa, ja vielä 15 sekuntia mikroa ja mukillinen kaakaota.
Edesmenneen isoäitini läsnäolo oli käsinkosketeltava.
Comment by hullu luumu — 14.12.2008 @ 18.10
Onko silloin sekopää, jos ei miellytä turhanpäiväinen löpinä ruokablogeissa. Terveyteni on tarkastettu viimeksi kolme viikkoa sitten eiä mitään merkkejä sekopäisyydestä vastaan tullut. Muuten tykkään blogistasi, mutta väliiä on liian paljon ylimääräistä jauhamista.
Comment by JP — 14.12.2008 @ 21.22
Onnea uuden perheenjäsenen johdosta! Ikinä en oo ite mikrolla ruokaa tehnyt, mutta hitsipilli: just myytiin kirppiksellä ruotskinkielinen mikroruokareseptikirja 80-luvulta (tai ei me kyllä vissiin siitä rahaa saatu, joten ei kai sitä voi myymiseksi sanoa, vaan antamiseksi). Mutta että semmoisia ajattelin sitten kertoa.
Comment by Ketsuppi — 14.12.2008 @ 21.22
Juu, ennen kun kukaan valittaa, niin kirjoitusvirheitä on, koska yli 39 asteen kuumeessa
Comment by JP — 14.12.2008 @ 21.24
Juu, ennen kun kukaan valittaa, niin kirjoitusvirheitä on, koska yli 39 asteen kuumeessa ei näkökyky ole parhaimmillaan =)
Comment by JP — 14.12.2008 @ 21.25
JP, yritin viitata termillä ‘sekopää’ itseeni. Että älä huoli.
Comment by ylimuuli — 14.12.2008 @ 22.13
Anna, ai nou! SUlatin eilen mikrolla ensimmäistä kertaa marjoja ja olin ihan äimänä että kuinka kätevä se oli 😀 Hellalla menee aina liian kuumaksi ja lössöksi. Vähänkö hienoo!
Mirka, onko sitä kiinalaisen kasvisruoan reseptiä jaossa? 🙂
Luumu, hauska nähdä sua täälläkin. 🙂 Tattari oli oivallinen ajatus, kokeilin itsekin ja sehän toimii. Tuliko ilman kohotusainetta muuten minkälainen länttärä? Saiko halki? Ja minkälainen on karpin kaakao vai ihanko teit epäkarppia? 🙂 Sitä parempaa (punaista kai tarkoitat) tattaria saa muuten myös KAmpin K-marketista ja Eestin herkuista Kolmannelta linjalta. Joskin tottakai myös Virosta! Aika liikuttavaa, isoäitisi läsnäolo. Oma edesmennyt mummini elelee kulinaarisissa muistoissa lehtileivässä, after eighteissä ja eskimopuikoissa. Mikähän ruoka tai raaka-aine sitä itsestä jäisi mieleen jos kepsahtais… Ja kenelle.
Ketsuppi, kiitos, kiitos, mullakin on yksi mikroruokakirja, mutta katotaan nyt, josko ihan kokkailla kokeilis. Tuo leipominenkin on jo sen verran eksoottista 😀
Comment by ylimuuli — 16.12.2008 @ 6.44
VIHREÄÄ PAPRIKAA, TOMAATTIA JA SIPULIA
(Deh-ta Hsiung: Microwave Chinese Cooking, Macdonald Orbis 1988)
n.225 g vihreä paprika (muukin väri käy)
1 suuri sipuli
225 g kiinteitä tomaatteja
1-2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
muutama tippa paahedettua seesamiöljyä
Perkaa paprika ja leikkaa postimerkin kokoisiksi vinoneliöiksi.
Leikkaa sipuli ja tomaatti lohkoiksi (kirsikkatomaatti puolikkaiksi)
Kuumenna mikroastiassa öljyä täydellä teholla minuuti.
Lisää sipulit ja kuumenna kaksi minuuttia välillä sekoittaen.
Lisää paprikat ja kuumenna jälleen 2 minuuttia välillä sekoittaen.
Lisää tomaatit, suola ja sokeri, sekoita hyvin ja kuumenna minuutti.
Ripottele seesamiöljy. Tarjoa kuumana tai jäähtyneenä.
-Tuossa mikroaaltouuni ei tarjoa mitään helppous- tai nopeusetua verrattuna vokkiin, mutta tulos on omalaatuisella tavallaan parempi. Vokilla ruoan olemus ei ole sama.
-Jos suolan määrää haluaa vähentää, osan siitä voi korvata natriumglutamaatilla (MSG). (MSG:ssä natriumin osuus suhteessa suolaiseen makuun on paljon alempi kuin ruokasuolassa)
Kirjassa on paljon tofureseptejäkin, jos joskus tulisi kokeilleeksi.
Comment by Mirka — 16.12.2008 @ 10.18
😀 Kuppi oli turhan laakea, ja koska taikina nousi hyvin vähän, en käynyt sitä halkaisemaan. Mutta maku oli siis erinomainen. Eilen tein tattarisämpylää toisenkin kerran, siinä määrin jäin koukkuun (saas nähdä miten luumun käy tänään lounasaikaan…) -Tällä kertaa lisäsin soodaa. Rakenne oli paksumpi, kuohkeampi ja leipämäisempi ja sen sai halkaistuksi, mutta ensimmäinen pala maistui pahalta. Maku kuitenkin asettui, ilmeisesti soodan nostattavan vaikutuksen aiheuttava kaasunmuodostus oli vielä kesken, ja sämpylän piti saada hiukan tuulettua ennen kuin maku asettui.
Tämän karpin kaakao (meitä on moneen junaan): Kattilaan n. 1,5 dl kylmää vettä. Levy täysille. Sekaan vatkataan (kylmänä) puolisen desiä VanHoutenia (vähempi ei riitä kunnon teobromiinikänniin). Annetaan kiehahtaa kohti kattilan yläreunaa, heti posi tulelta. Jäähdytetään juomislämpöiseksi tilkalla täysmaitoa. (Maito vähentää kaakon iloainesten imeytyvyyttä, siksi sitä vain vähän.) -Juhlaversioon voi halutessaan sulattaa pari palaa väh. 70 % suklaata. Tai lisätä päälle kermavaahtoa, joskaan se ei kuulu minun tapohini: raaka meininki, sano!
Comment by hullu luumu — 16.12.2008 @ 10.36
dear muuli,
olen onnellinen Kennystäsi, sillä luotan kovasti mikro-maailmanpelastusyhtälöön ja lisäideoita mikroruokiin kaivataankin.
Omat suosikkini mikro-osastolla ovat tiettykin puurot.
Toisekseen, koska en tykkää kylmästä ruuasta, mutta tykkään “salaateista” eli sotkuista, tykkään lämmittää aina jonkun osasen salaatista mikrossa. Yksi lämmin osatekijä lämmittelee koko sotkun. Vaikkapa porkkanan saa nopsaan kypsäksi mikrottamalla ja maustettua samalla kanssa.
Onnea mikromaailmaan!
Comment by annamaija — 19.12.2008 @ 8.38
Meidän mikro on parhaimmillaan vihannesten kanssa: säilyttää värit ja rakenteen. Ennen kaikkea parsakaali, porkkana ja ruusukaalit.
Joskus olen myös esilämmittänyt sipulirenkaita ennen kuin heittänyt hetkeksi pannulle ja siitä vaikka maksapihvin päälle; tällä lailla rakenne pysyy sievempänä. Kerran olen tehnyt yhden hengen annoksen kalaa, josta tuli ihan hyvää.
Ja jos ette kerro kellekään, voin paljastaa, että joskus pitää pienellä teholla esilämmittää jääkaappikylmää lihaa ennen pannulle läiskimistä, kun ei muistanut ottaa ajoissa lämpenemään…
Comment by Elena — 19.12.2008 @ 21.47
Mirka, tänään menee testiin tuo ohje. Ja jos vaan joskus jaksat niin kerro joku tofuohje sieltä… Houkuttaisi pistää tofua mikroon. 🙂
Luumu, itse olen aivan koukussa, olen syönyt “leivän” nyt varmaan joka päivä, graavilohen ja juuston kera ihana ateria 😛 Omaani on toistaiseksi vakiintunut rapsiöljy, vehnälese, pellavansiemenrouhe ja ropsaus tattarisuurimoita. Mmmmmmm. Kaakaosi kuulostaa ihan siltä, että sitä pitäisi ottaa sarvista 😉 Ja kaikki kaakaon hyvät vaikutukset tulevat varmasti tuolla annoksella!
Annamaija, erinomainen idea lämmittää joku osa salaattiin. Sitä hyödynnän itsekin töissä, mutten ole tullut ajatelleeksi täällä kotona. Ja täytyy tutkailla jostain kirjasta, että miten esimerkiksi porkkanoita mikrossa kypsennetään. Olen niin nyybi… 🙂 Ja tärkeintä on, että maailma pelastuu! Oma säteilytys on aivan sivuseikka siinä.
Elena, nuohan on hyviä keinoja, suotta niitä nolostelet! Itse unohdan aina ottaa esim. marjoja sulamaan, joten mikro tekee niillekin eetua. Vihannesten kypsennystä aion nyt lähteä harjoittelemaan jotta saan sen ahkeraan käyttöön. Ja sitten jotain haastavampaa, kuten kalaa 😉 Ja tuota leipää <3 Siitä tais tulla keeper.
Comment by ylimuuli — 20.12.2008 @ 9.03
Hieman hämmentävä spektaakkeli.
Muistan ajan, jolloin mikrolla yritettiin tehdä mitä tahansa. Sellaistakin mihin se ei yksinkertaisesti sovi ja tämä on varmasti osasyy omiin mikroennakkoluuloihini.
Itse käytän mikroa saken ja jämien lämmittämiseen, mutta tajuntaa voisi kyllä laajentaakin.
Comment by ari — 20.12.2008 @ 9.45
Ari, haastan sut saman tein tajunnanlaajennukseen! Mikroruokiskaba 😛 Kehitätkö jotain ihanaa jaappanialaista jooko 🙂
Comment by ylimuuli — 20.12.2008 @ 9.47
Niin ja totta kai mikrossa tehty ruishiutalepuuro on ilo aamulla 🙂
Comment by ari — 20.12.2008 @ 9.47
Ylimuuli, haaste vastaanotettu, mutta tätä pitää kyllä hiukan raksuttaa korvien välissä. Harumi Kuriharan kirjoista voisi löytyä inspiraatiota.
Raks-raks-raks.
Comment by ari — 20.12.2008 @ 9.52
[…] miten hyvä tuote on kyseessä, varmistan asian. Toisto on kokkausopintojen luontoäiti. Kyseessä alakarppi mikroleipä, joka on näinä aikoina päivittäistä ruokaani. Päälle juustoa, salaattia, graavi- tai […]
Pingback by MonkeyFood » Hassu juttu — 20.12.2008 @ 14.19
Tofua ja vihanneksia
6-8 kuivattua siitakea
2 palaa tofua (puolisen kiloa)
175 g tarhapapuja tai sokeriherneitä
115 g bambunversoa tai minimaisseja
115 g porkkanoita
2-3 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 rkl soijaa (japsit parhaita)
1 tl maissitärkkelystä
1 tl seesamiöljyä
1. Liota sieniä lämpimässä vedessä pari tuntia
2. Leikkaa tofupalat 12 kuutioksi
3 perkaa pavut/sokeriherneet ja leikkaa muut vihannekset vinoneliöiksi (porkkanat vinoittain soikioiksi)
4. purista sienet, poista varsi ja suikaloi. Säilytä liotusvesi
5. Kuumenna öljyä mikroastiassa 1 minuutti. Lisää tofut, kypsennä välillä sekoittaen 2 minuuttia.
6. Lisää loput vihannekset, sokeri, suola ja soija. Kypsennä 2-3 minuuttia.
7. Sekoita keskenään maissitärkkelys ja 2 rkl sienten liotusvettä. Sekoita ruokaan ja kypsennä keskiteholla 2-3 minuuttia. Lisää seesamiöljy ja tarjoile kuumana.
Comment by Mirka — 21.12.2008 @ 16.31
Mirka, kiitos! Mahtavaa. 🙂
Comment by ylimuuli — 21.12.2008 @ 20.47
[…] siis Mirkan kommentteihin postaama ohje kiinalaisen mikrokeittiön kasvissettiin, jonka koestin ja joka jäi heti elämään köökkiini. […]
Pingback by MonkeyFood » Pelasta maailma - tee se jo tänään — 26.12.2008 @ 17.20
Tämä ei ole vastaus haasteeseen koska tämä on blogattu jo kauan sitten, mutta tulipa mieleeni tämä vanha bloggaukseni inkivääriperunamuusista:
http://aijaruokaa.blogspot.com/2008/01/japanilainen-pihvi-inkivriperunamuusill.html
Mikro sopii aivan mainiosti perunamuusin tekemiseen.
Comment by ari — 29.12.2008 @ 5.36
Ari, que :-O Miten muusi tehdään mikrossa? Uuniperunoistakin kuulin jotain urbaanihuhua, että reikiä vaan pintaan ja muutama hassu minuutti?! Inkivääri on ihanaa. Ja muussi tuo lohtua.
Comment by ylimuuli — 29.12.2008 @ 9.16
Ari: Sanshopippuri on samaa Zanthoxylum-
sukuisia kasveja kuin sichuaninpippuri (tämä on paras kirjoitusasu, noudattaa virallista kiinan romanisointia). Sichuaninpippuriin käytetään marjojen kuivatut kuoret, sanshoon taas suullisen lähteen mukaan puun kuori. Tästä en ole kuitenkaan varma.
Molempia näin viime viikolla myynnissä Vii-Voanissa Hämeentiellä. Sansho myydään tavallisesti jauheena, sichuaninpippurit kokonaisena, ne on tarkoitus paahtaa kuumalla paanulla ja murskata ennen käyttöä. Aromi on paljon voimakkaampi kuin ostamissani japanilaisjauheissa.
Kiva blogi muuten sinulla! Jostakin syystä en onnistunut saamaan kommenttiani kirjatuksi sinne.
Muuli, mikroperunoita on todellakin helppo valmistaa, käärit vain pestyt perunat talouspaperiin ja menoksi.
Comment by Mirka — 1.1.2009 @ 15.28
Kiitos arille inkivääri-soijakastikkeen ohjeesta. Testattiin eilen ja jää käyttöön! Niin helppo ja hyvä. Jaappanilaiset kun osaavat tuon soijakastikkeen teon, niin aromi on aivan samaa luokkaa kuin parhaiden eurooppalaisten viinikastikkeiden, joiden peruslientä keitetään päivätolkulla.
Comment by Mirka — 10.1.2009 @ 16.02
Muuli, laiskimmillaan mikromuusin tekee Oolannin perunasosevalmisteesta pussin takaosan ohjeen mukaan. Käytän sitä arkimuusina.
Comment by ari — 12.1.2009 @ 20.44
Prototyyppi: http://aijaruokaa.blogspot.com/2009/01/sake-no-ponzu-mushi-mikrossa_23.html
Open Source Cooking: Release Early, Release Often. Eiköhän tuosta vielä resepti synny.
Comment by ari — 23.1.2009 @ 22.27
Ari, ohhohohoo! MAiniota! 😀 Eiköhän synny ja ainakin tulee taas Kennylle hommia.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 24.1.2009 @ 7.54
[…] idean liittyen työhöni ja sille välittömästi professoristason kannatusta, esittelen vielä Kennylle ostetun kaverin: tässä on viikon vanha kuivurimme, Evermat, jota Kenny on alkanut jo leikkisästi […]
Pingback by MonkeyFood » Börrrr (au francais) — 23.10.2009 @ 17.43
[…] joskus jopa minuutin mikroleipä gluteenittomista jauhoista/kaurahiutaleista tms. […]
Pingback by MonkeyFood » Me syömme leipää elämän (ja juomme lähteestä autuuden) — 17.8.2012 @ 9.26
[…] ei tämän sämpän tekemiseen tarvita. Tästä on ollut puhetta Monkeyssa jo edellisellä vuosikymmenellä (2008), mutta koska joukkoon saattaa eksyä uusiakin lukijoita (no tuskin), niin varuiksi […]
Pingback by MonkeyFood » Minute of your time — 30.10.2013 @ 19.56
Nå“ブランドコピー通販専門店
ルイヴィトンã€ã‚·ãƒ£ãƒãƒ«ã€ã‚°ãƒƒãƒã€
ãƒãƒ¬ãƒƒã‚¯ã‚¹ã€ãƒãƒ¬ãƒ³ã‚·ã‚¢ã‚¬ã€ã‚¨ãƒ«ãƒ¡ã‚¹ï¼‰ã€
コーãƒã€ãƒ–ラダã€ã‚¯ãƒã‚¨å¤§æ¿€å£²ä¸
ブランド腕時計ã€ãƒãƒƒã‚°ã€è²¡å¸ƒã€å°ç‰©å°‚売店
日本ã«ã¯ç„¡ã„商å“,日本ã§ã¯é«˜ä¾¡ãªå•†å“,
弊社ã®ãªã„商å“,å–引先を代ç†ã—ã¦è£½é€ 会社を連絡ã™ã‚‹ã“ã¨ãŒã§ãã‚‹.
弊社長年ã®è±Šå¯ŒãªçµŒé¨“ã¨å®Ÿç¸¾ãŒã‚ã‚Š.
輸入手続も一切ã¯å¼Šç¤¾ã«ãŠã¾ã‹ã›ã§ãã¾ã™.ã”希望ã®å•†å“を責任をæŒã£ã¦ãŠå±Šã‘ã—ã¾ã™.
Comment by オメガスーパーコピーNç´šå“ — 30.7.2017 @ 8.09