Aika on vähissä blogaamiseen, mutta tästä pienet teistit viime aikojen parhaimmistosta. Lämpimästi suosittelen marraskuun tummanvioletteihin iltoihin, joissa apina on kuin kotonaan, olkoonkin, että on valon lapsi.
Frutti di Terra
- erilaisia juureksia, kuten lanttua, palsternakkaa, porkkanaa, juuriselleriä, punajuurta, bataattia
- sipulia
- vahvaa juustoa raasteena (tai vaikka goudan ja kermajuuston sekoitusta)
- luomumunia
- pippuria, suolaa
Kuori ja pilko juurekset ja sipulit, kaada uunivuokaan. Raasta juusto ja sekoita raaste kolmen kananmunan kanssa, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos juuresten päälle. Uuniin reilu 200 astetta ja 40 minuutista tuntiin.
Muna-juustoseokseen voi lisätä myös paloja pekonia, kermaa, muita mausteita, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja… Ilmankin erinomaista.
Tämä seuraava syntyi toissaviikonlopun Tahkon reissulla, jossa oli äitini, isäni ja siskoni hyvässä seurassa. Koska harrastan ties monettako vuotta perheeni viherpesua ja hiilareiden heivausta ja siskoni all time favourite -pitsa on tonnikala-ananas, tuloksena oli tällaista. Saamarin hyvää ja paikkaa pitsanmentävän aukon, jos sellaisia on.
Juuri di Mare
- erilaisia juureksia ja kasviksia
- vahvaa juustoa
- luomumunia
- tonnikalaa
- purkkiananasta
- oreganoa, suolaa, pippuria
- (ketsuppia)
Kuori ja pilko juurekset ja kasvikset, kaada öljyttyyn uunivuokaan. Sekoita raastettua juustoa ja munia, mausta seos oreganolla, suolalla ja pippurilla ja kaada se juureksiin, sekoita. Levitä päälle kaksi purkkia tonnikalaa ja purkillinen purkkiananasta. Päälle vielä loput juustot. (Jos tykkäät, ketsuppia voi levitellä hiukan juuresten päälle tunan alle, lisää pitsamaista tunnelmaa. Saa käyttää tomaattikastikettakin, omalla vastuulla. O_o). Uuniin, reilu 200 astetta ja 40 minuuttia – tunti. Anna hiukan jäähtyä.
Lihakeitto/lihapata
- keittolihaa eli naudan lapaa tms. Hakkaraiselta
- porkkanaa, juuriselleriä, lanttua, naurista, palsternakkaa, sipulia
- laakerinlehtiä
- mauste- ja mustapippureita
- sinapinsiemeniä
- suolaa
1. Keitto: keitä lihoja ja pilkottuja kasviksia puolitoista tuntia, pari tuntia miedolla lämmöllä, mausteiden kera. Kuori vaahto päältä pois. Jossain vaiheessa nosta lihat pois ja paloittele, lisää takaisin. Luut voi jättää pois sopasta. Keitto on valmista, kun liha on mureaa ja liemi maukasta. Paranee vielä seuraavaan päivään, vaan tuskin sitä sinne saakka riittää.
2. Pata: paloittele kasvikset uunivuokaan, samoin liha. Lisää mausteet. Kaada päälle kuumaa vettä sopivasti, lisää mausteet. Päälle foolio. Uuniin 200 tai vähän alle asteeseen muutamaksi tunniksi. Välillä voit ottaa padan ulos ja kauhua seosta sekaisin, saavat kaikki osansa. Järettömän hyvää. Seuraksi sopii puolukkasurvos.
Parasta juuri nyt (juurten ja lihojen lisäksi):
- Maraboun 70% minttusuklaa
- Hakaniemen hallin chorizo
- iHerbin Vanilla Stevia
Tervehdys! Kiitos mainosta blogista, olen sitä jo seurannut pidemmän aikaa. Olen myös itse hiljalleen siirtynyt ns. perinteisterveellisestä ruokavaliosta vähempi-hiilariseen versioon. Nyt olisi kysymys noista juureksista. Hiilareitahan niissä on, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan niin hirveitä määriä tärkkelystä? Vai kuinka? Kiitokset jo etukäteen!
Comment by Karjalanpiirakka — 8.11.2009 @ 22.03
Tervepä terve, ja mukavaa jos voin olla avuksi… 🙂 Onnea myös matkalla vähempihiilariin, toivottavasti olo on mukava! Juureksissa tosiaan on vähemmän hiilareita eli myös tärkkelystä kuin esimerkiksi perunassa. Bataatissa on lähes yhtä paljon, samoin on joitakin poikkeuksia kuten maa-artisokka (perusajatuksen saa siitä, että kaikki “saostavat” ovat enemmän tärkkelystä sisältäviä). Mutta useissa on hyvinkin rajoitetusti, katso vaikka tätä Finelistä tekemääni hakua, jossa ylimpänä siis eniten tärkkelystä sisältävät ja näin edelleen, pitoisuudet tipahtavat alun jälkeen nopeasti: http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2252&fuclass=vegfresh&specdiet=none&items=100&from=top&portion=100g&lang=fi
Nämä ovat sitten raakoina, kypsennettyinähän hiilari muuttaa muotoaan hiukan nopeammin imeytyväksi. Mutta pääpiirteittäin juurekset ovat minun mielestäni erinomaisen maukasta, terveellistä, ekonomista ja vieläpä ekologistakin syötävää… Kausijuuret 🙂
Comment by ylimuuli — 9.11.2009 @ 6.24
Perunan GI laskee noin 30 %, kun sen jäähdyttää kypsennyksen jälkeen ja antaa tekeytyä seuraavaan päivään. Myös etikka, chili ja kaneli laskevat, samoin perinteinen ruokajuoma piimä! Laimennettu pöytäetikka olikin vakiomauste ruokaan kuin ruokaan perunavetoisella 50-luvulla.
Ite olen siis vannoutunut hiilarinkarttaja, mutta rajansa kaikella. Eilen tehtiin MAAILMAN PARAS silakkalaatikko. Tein sen näin:
8-10 suolasilakkaa liotetaan maidossa 1 vrk, leikataan sentin paloiksi. Pyrstö poistetaan, selkäruoto, mäti ja maiti pysyy mukana.
500 g perunaa 3 mm viipaleina
400 g lanttua 3 mm viipaleina (naurista en löytänyt)
300 g sipulia 3 mm vipaleina
500 g rasvaista siankylkeä puolen sentin suikaleina
200 g ylikypsää (palvi) kylkeä puolen sentin suikaleina
0,5 l maitoa (mukaan silakoiden liotusmaito!)
4 munaa vatkataan maidon joukkoon
1 rkl pippurisekoitusta + 1 rkl maustepippureita huhmareessa hienonnettuna maidon joukkoon
100 g voita, osa vuoan voiteluun ja loput juustohöyläten pinnalle
Pohjalle ja pinnalle kerros perunaa ja lanttua. Suolaa ei tarvita, kun silakoista liukenee siihen liotusmaitoon joka sitten käytetään munamaidoksi. (Hätätilassa munamaito maustetaan silakoiden suolalaakilla.)
Paistetaan 200 asteessa kunnes pinta saa väriä, sitten 150 asteessa 1,5 h .
Parasta seuraavana päivänä lämmitettynä, jolloin maut leviävät ja tosiaan myös perunan GI alenee.
On vaan niin USKOMATTOMAN herkullista. Kalan suolauksessa tapahtunee jotakin samankaltaista proteiinien hydrolysoitumista tai mitä lie, joka on ominaista myös aasialaisille kalakastikkeille (nuoc mam, nam pla) sekä antiikin Rooman jokapaikan maustekastikkeille garumille ja liquamenille. Semmoinen parfyyminen maku ja tuoksu!
Perunasta huolimatta voisi olla ehdokkaani Suomen kansallisruoksi. Ei sitä joka päivä syödä, mutta seuraavan kerran itsenäisyyspäivänä vähintään!
Comment by Mirka — 13.11.2009 @ 10.42
Silakkaa o_O Mutta nyt on kyllä NIIN HYVÄ myyntipuhe että meinaa tulla vesi kielelle lukiessa. Huomisaamun tori- ja hallireissu saanee kalaisan kohteen… Tuohon perkaamisen tasoonkin ehkä pystyn vaikka vähän pelottaa. Vaan onhan se kokeiltava jos kalakastikkeeseen verrataan.
Ja kiitos GI-tiedoista! Mahtava uutinen etikanrakastajalle tämä myös 😀 Tosin balsamico ei liene kovin okej, kun siinä taitaa olla sokeria. Mutta punaviinietikkaa käytän töissä ja pitäs varmaan laimentaa tosta etikasta peruspöytäetikka. Rakastan kaikkia etikkaisia tuotteita… 😛 Niissä vaan aina on kai kaverina myös sokeria. Ostin juuri purkin pikkukurkkuja ja olisin voinut syödä kaik samalta seisomalta. Hillitsin. Röyh.
Comment by ylimuuli — 13.11.2009 @ 20.39
Silakkalaatikko tehdään suolasilakoista, tuskin niitä kannattaa torilta etsiä. Hallissa voi olla irtomyynnissä, mutta yleensä ne myydään kilon muoviämpärissä missä tahansa marketissa nimellä TIIRA päättömiä suolasilakoita. Sehän on siis säilyke, joka perinteiseen tapaan valmistettiin elokuussa kun silakan rasvaprosentti on korkeimmillaan, juuri silakkamarkkinoiden alla ja ostettiin tynnyreissä koko vuodeksi. Ollut rannikoilla vähintään kerran päivässä syötävää tavaraa. Joulupöytään erään perinnetiedon mukaan jopa perattiin ja katettiin riviin… 😀
Maku on siis aivan erilainen kuin tuoreissa kaloissa.
Valmiiksi pöytäetikaksi käy myös valkoviinietikka, omenaviinietikka tai oma suosikkini Japanilainen Mitskan riisietikka. Kaikkein useimmin käytän kuitenkin Tabascoa, kun siinä on kätevästi etikka ja chili samassa paketissa.
Comment by Mirka — 14.11.2009 @ 15.15
Aijaaha 😀 No meen sitte kauppaan. Tabascoa onkin 😛 Oma maha ja suu vaan palaa siihen chiliin. Riisietikkahan on kanssa erinomaista! Kiitos kun jaksat ohjeistaa.
Comment by ylimuuli — 14.11.2009 @ 15.22
Kiitoksia valistuksesta! Nain vahan ajattelinkin mutta hyva aina varmistaa 🙂 Ja todellakin, olo on paaaaljon parempi vahemmilla hiilareilla.
Comment by Karjalanpiirakka — 15.11.2009 @ 13.38
Silakkalaatikkoa valmisti isoisoäitini kun olin lapsi. Vielä 1970-luvulla se kuului koulujen ruokalistaan, enkä muista että sitä erityisesti olisi inhottu. Armeijassa se kulki lempinimellä Piikkilankaeste, joka on kyllä mahdottoman osuva, vaikka ruoasta kovasti pidänkin! 😀
Comment by Mirka — 15.11.2009 @ 13.50
(Toinen perinteinen käyttö suolasilakalle on suutarinlohi. Silakat perataan, kääritään rullalle lasitölkkiin ja peitetään laimennetulla etikkaliemellä, sipuliviipaleilla ja maustepippureilla. Yrityksistä huolimatta siihen en ole saanut makuani. Silakan maku on yksinkertaisesti minulle liian voimakas. Silakkalaatikossa sen sijaan se laimenee ja saa seurakseen silavaa ja voita, niin maku miedontuu ja pyöristyy.)
Comment by Mirka — 15.11.2009 @ 13.58
Frutti di Terra ja Juuri di Mare testattu! Ihan sairaan hyviä kuin myös koko blogi. Kun itseltä loppuu ideat ruoanlaiton suhteen niin tietää mistä löytää parhaat reseptit. Kiitti Ü
Comment by CherryBlossom — 19.11.2009 @ 15.09
Mirka, hrrr, jotenkin toi piikkilankaeste pistää oikein kylmät väreet menemään, just NOIN karmivaa silakka mun mielestä on 😀
Cherry B, oh oui merci, erittäin mukava kuulla, ja hauskaa että tällainen rauhalliseenkin tahtiin päivittyvä (lähes) kuvatonkin versio viehättää ainakin joitakuita 🙂
Comment by ylimuuli — 22.11.2009 @ 19.19
Loistavaa tuo tuna-ananas-“pizza”. Söin melkein yksin koko setin. Hyvät “pohjat” sai S-marketin pakastekukkakaalesta ja -parsasta.
t: Täysivatsa
Comment by Niina — 13.1.2010 @ 22.46
Niina, eikso IHMEELLISEN herkullinen?! Parempaa ku mikään PITSApitsa. Juustonpuute on ehkä ainoo pulaongelma tässä paleossa, vaikka vuohenmaitojuustot onkin joidenkin mukaan sallitumpia… HMMM.
Comment by ylimuuli — 14.1.2010 @ 6.24