Ei, paleokaan ei ole niin autuaaksi tekevä konsepti, etteikö siinäkin olisi puutteensa. Free The Animal -blogin Richard kirjoitti aiheesta lyhyesti jo vuosi sitten tammikuussa. Itse olen kamppaillut terveysongelmien kanssa pian vuoden ja viimein tunnelin päässä on valoa (ja taskussa diagnoosi ja lääkkeet). Jotta muut eivät ajautuisi samanlaiseen tilanteeseen, tässä joitakin huomioita paleoruokavalion probleemeista terveysnäkökulmasta.
Edelleen olen sitä mieltä, että paleoliittinen ruokavalio on ihmiselle terveyden, hyvinvoinnin ja pitkäikäisyyden puolesta sopivin, kiitos pitkän sopeutumiskauden. Riippuen ihmisen geneettisestä perimästä voi ruokavalio, jossa painotetaan hyvin erilaisia raaka-aineita kuin väestön keskimääräisessä ruokavaliossa, kuitenkin kallistaa vaakaa myös ongelmalliseen suuntaan, jos ei ole tarkkana.
- Jodin puute. Paleoruokavaliolla pääasiassa vältellään eineksiä ja valmisruokia. Lisäksi on tavallista ja suositeltavaakin vaihtaa perussuola laadukkaampaan harmaaseen merisuolaan tai ruususuolaan. Kun valmistaa suurimman osan ruoastaan itse ja suolaa sen näillä laatusuoloilla, jää ruokavaliosta puuttumaan ihmiselle, ja erityisesti kilpirauhaselle, välttämätön hivenaine jodi. Jodia lisätään ruokasuolaan nimenomaan jodinpuutteen ja siitä seuraavan kilpirauhasen liikakasvun eli struuman estämiseksi. Struumasta voi olla seurauksena kilpirauhasen vajaatoiminta. Vaikka Wikipedia mainitsee jodia olevan kasvikunnan tuotteista mm. kaaleissa, tieto on tavallaan harhaanjohtava: kaalit nimittäin, erityisesti raa’at kaalit, lamaavat goitrogeenisinä kilpirauhasen toimintaa. Jodia on myös merenelävissä, mutta ei riittävissä määrin pitämään huolta jodinsaannista, jos ruokavalio ei rakennu lähes täysin mereneläville.
- Riittämätön energiansaanti. Kuten muillakin vähähiilihydraattisilla ruokavalioilla, myös paleoliittisen ruokavalion alakarpimmissa sovelluksissa näläntunne helposti heikkenee. Tilanteessa, jossa ihmisellä on ylipainoa, tämä ilmiö helpottaa laihtumista ja elämänmuutosta. Jos kyseessä kuitenkin on aktiivisesti liikkuva, normaalipainoinen tai hoikka henkilö, voi energiansaanti jäädä liian vähäiseksi. Kuten muutkin kitudieetit, myös liian vähäenerginen paleoruokavalio voi provosoida kilpirauhasen vajaatoimintaa.
- Riittämätön hiilihydraattien määrä. Jos kyseessä on ylipainoinen tai normaalipainoinen henkilö, joka liikkuu kohtuudella muutamia kertoja viikossa, suosittelen epäröimättä hyvinkin vähähiilihydraattista paleoruokavalion muotoa pohjaksi valinnoille. Erityisesti näin, jos henkilöllä on jo elintapasairauksia kuten diabetes tai metabolinen oireyhtymä. Jos kyseessä on kuitenkin hyvin intensiivisesti treenaava henkilö, voi kova treeni yhdistettynä liian vähäiseen energian- ja erityisesti hiilihydraattien saantiin edelleen johtaa kilpirauhasen toiminnan hidastumiseen.
- Goitrogeenisten (eli struumaa aiheuttavien) kasvisten suuri määrä. Erityisesti Suomessa paleoruokailija turvaa talvella pitkälti kaaleihin: keräkaali, ruusukaali, parsakaali, kukkakaali, punakaali ja hapankaali ovat edullisia ja herkullisia sekä saatavissa yli kylmän talven. Kaalit, kuten muutamat muutkin vihannekset, sisältävät kuitenkin runsaasti goitrogeenejä eli struumaa aiheuttavia ja kilpirauhasen toimintaa lamaavia ainesosia. Goitrogeenejä on kaalien lisäksi mm. lantussa, nauriissa, bataatissa ja pinaatissa sekä mm. paleoruokavalioon kuulumattomassa soijassa. Englanninkielinen lista goitrogeenisistä kasviksista löytyy täältä.
Kuten huomaatte, esille tuomani ongelmat liittyvät kaikki kilpirauhasen vajaatoimintaan. HUOMATKAA: paleoruokavalion yhteys kilpirauhasen vajaatoiminnan laukaisijana liittyy aina geneettiseen alttiuteen sairastua kilpirauhasen sairauksiin. Paleoruokavalio siis tuskin aiheuttaa vajaatoimintaa per se, mutta mikäli kilpirauhanen on käynyt hiukan vajaalla jo jonkin aikaa (usein vuosia), se saattaa olla viimeinen naula kilpparin arkkuun ja sysätä toiminnan vajaan puolelle.
Näin epäilen tapahtuneen omalla kohdallani. Liian kovaa treeniä liian vähäisillä hiilihydraateilla ja energialla, sekä ennen kaikkea jodin puute. Seurauksena olivat mm. nopea painonnousu (10+kg) ilman muutosta elintavoissa, väsymys, kylmyys, korkea kortisoli, matala syke ja ruumiinlämpö, hidas palautuminen treenistä, nivelkivut ja kirvelevät silmät. Tuloksena kasvanut kilpirauhanen ja kilpirauhasarvot vajaatoiminnan viiterajojen tuntumassa. HUOMATKAA, että kaikilla vastaavat oireet eivät tarkoita kilpirauhasen vajaatoimintaa ja toisaalta vajaatoiminta voi oireilla monin muinkin tavoin.
Kuinka ongelmat taklataan?
- Aloita jodilisä. Jos et käytä tavallista ruokasuolaa ja syöt pääosin itse valmistamaasi ruokaa, suosittelen syömään jodilisää purkista. Käytännössä tämä tarkoittaa merilevävalmisteen eli kelpin nauttimista pillerimuodossa. Jos merilevät ovat säännöllinen osa ruokavaliotasi, tälle ei välttämättä ole tarvetta, mutta kiinnitä asiaan huomiota.
- Syö tarpeeksi ja ajoita hiilihydraattien saanti treenien jälkeen. Tämä on neuvo, jonka olen antanut kaikille ohjattavilleni, mutta jota en itse noudattanut. Erityisesti ns. anaerobiset harjoitukset kuten metconit, intervallitreenit, tabata-tyyppiset ja muut intensiiviset rykäisyt vaativat peräänsä hiilihydraatteja. Myös voimaharjoituksen ja aerobisen treenin jälkeen on tärkeää nauttia proteiinin ohella vähän hiilareita. Aktiiviliikkujalle voi olla hyötyä myös palauttavamman urheilusuorituksen jälkeen nautituista hiilareista (esim. joogan, kävelyn, pilateksen, uinnin jne.). Suosi hiilihydraateissa kypsennettyä bataattia, marjoja, hedelmiä sekä satunnaisesti, jos tahdot, perunaa ja valkoista riisiä. Myös trail mix ja kookosvesi ovat harkitsemisen arvoisia. Kuuriluontoisesti myös proteiinijauheista voi olla iloa, näistä mieluiten riisiproteiini ja hetkellisesti hera, jos et saa siitä oireita. Muista, että näläntunne ei aina kerro koko totuutta alakarpilla ruokavaliolla. Huolehdi siitä, että saat riittävästi energiaa.
- Kypsennä goitrogeeniset kasvikset. Voit edelleen käyttää kaaleja, mutta toisin kuin itse tein, suosittelen syömään ne pääosin ainakin kevyesti kypsennettyinä. Suuret määrät raakaa kaalia saattavat toimia kilpirauhasen lamaajina. Daily Ekon Daniela on kirjoittanut aiheesta jo syyskuussa 2010.
Richard käsitteli artikkelissaan myös muita ongelmia kilpirauhasen vajaatoiminnan ohella. Omien ohjattavieni ja lähipiirini kohdalla esimerkiksi ripuli ei ole kuitenkaan koitunut ongelmaksi alun siirtymävaiheen jälkeen. Myöskään matala mieliala ei ole vaivannut ketään. Richardin mainitseman painonnousun liitän vajaatoimintaan, ja korkeasta kolesterolista en osaa sanoa muuta kuin sen, että oma kolesterolini oli nyt HDL 4.12 ja triglyseridit 0,5. Kolesteroli on siis korkea, mutta nimenomaan korkea HDL ja alhaiset triglyt ovat paras ennuste terveydelle.
Lopuksi haluan vielä korostaa, että paleoliittisella ruokavaliolla on lukuisia terveyshyötyjä. Ne eivät kumoudu, vaikka ruokavaliota noudattaessa onkin tärkeää huomioida myös tässä käsitellyt asiat.
Ylimuuli,
Pisteet itsekriittisyydestä – se on itse kullekin silloin tällöin hyväksi, oli oma ruokavaliosuuntaus mikä tahansa. 🙂
Pidän suurimpana ongelmana paleon epäekologisuutta. Jos palkokasveja (papuja, tofua, linssejä) ei käytetä, proteiinilähteet ovat pakostakin aika eläinkunnan tuotteisiin painottuvia. Paleo oli ekologinen ihmiskunnan väkiluvun ollessa pieni, mutta nykyisin kun meitä on jo 6,8 miljardia, eläinkunnan tuotteiden käyttöä pitäisi vähentää hiilijalanjäljen pienentämiseksi.
Comment by Juhana Harju — 27.3.2011 @ 10.45
Kiitos siitä, että puhut rehellisesti negatiivisistakin asioista. Liian usein blogimaailma on täynnä pelkkää hehkutusta ja hyvää oloa. Hyvän olon kulissin ylläpitäminen ei hyödytä ketään. Oman kokemukseni mukaan todella harva ihminen kokee itsensä 100 % terveeksi. Silloin voi tuntua ikävältä vertailla omaa oloaan internetin ihmemaan täydellisiin asukkeihin, joilla ei koskaan ole mikään huonosti.
Comment by Immi — 27.3.2011 @ 11.11
Ikäviä uutisia, mutta kiitos tästä, Meri! Mua kiinnostaisi vielä tietää kuinka tiukalla paleolla olet ollut? Ja mikä näistä luettelemistasi syistä on omasta mielestäsi “pääsyyllinen” tilanteeseesi? Thx!
Comment by Johanna (Hermis) — 27.3.2011 @ 11.55
Hei kiitti vinkeistä ja avoimuudesta! Saavatko ei-paleotyypit jodinsa siis valmisruoista? Entä muinaiset luolanaiset ja -miehet, mistä he saivat jodia vai saivatko?
Tämä ei nyt varsinaisesti liity paleon ongelmiin, mutta olen viime aikoina miettinyt, että esim. riisi ja vilja ovat no-go, mutta entäpä maatalouden myötä tulleet kasvikset, kuten tomaatit, paprika tai vaikkapa kaali? Kasvoivatko ne joskus villeinä? En missään nimessä halua olla paleofundamentalisti, mietin vaan.
Toivottavasti saat avun ongelmiisi ja voit pian paremmin! 😀
Comment by Luolanainen — 27.3.2011 @ 13.44
Luolanainen: Mä oon ymmärtänyt että “ennen vanhaan” jodi saatiin merenelävistä. Osa uusista kasveista, esim. nightshade -kasviperheeseen(?) kuuluvat voivat olla ongelmallisia henkilöille joilla on autoimmuunitauteja. Robb Wolf mm. juttelee usein siitä, että pitäisi syödä “seasonally”, eli vaihdella kasvikunnan tuotteiden syömistä vuodenajan mukaan (hyvä pätkä paleosta yleisesti esim täällä http://rce.csuchico.edu/Mediasite/Viewer/?peid=b25c9f0075fc4320898afc0b1bc9f644) Tämä siksi, että lähes kaikissa kasveissa on joku puolustusmekanismi niiden syömistä estämään (viljoissa lektiinit, kaaleissa goitrogeenit, perunoissa saponiinit jne). Näin kroppa saa aikaa toipua ja poistaa mahdolliset kertyneet ongelmien aiheuttajat. Jotkut puolustusmekanismit, esim gluteeni, on tietty niin tehokkaita et niitä käyttävät kasvit kannattaa jättää väliin kokonaan.
Ylimuuli: Tosi hyvä postaus! Mut pakko vähän kiusaa: must meidän “paleouskovaisten” on vähän hassuu sanoo et luovutaan jostain makroravinneryhmistä ku ajatus kai ois se et niitä ei ois koskaan pitäny ees alkaa syömään! 😉
Comment by Jaska — 27.3.2011 @ 17.05
Juhana, kiitos pisteistä! 😉 Olet oikeassa, ekologisuus on suuri kysymys ei vain paleoruokavaliolla vaan yleisesti maailman väestön ruokkimista ajatellen. Lisäsin tarkennukseksi, että tässä käsittelen vain terveyteen liittyviä ongelmia. Ekologisuudesta lienee tarpeen tehdä aivan oma kirjoituksensa. Kiitos kun kommentoit. Arvostan sitä semminkin, kun olet asiantuntija ravitsemukseen liittyen.
Immi, hyvä näkökulma. Itse uskon parhaan argumentin periaatteeseen, eli olen valmis muuttamaan mieltäni tiedon karttuessa. Samoin avoimuus on minulle tärkeää siksikin, että vertaistukihyötyjä ei voi yliarvioida. Kilpirauhasen toiminta on myös hyvin alidiagnosoitu ja erittäin tavallinen ongelma. Taidan kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa toisen blogini, meripekkanen.comin puolelle. Taas on uusi maailma avautunut tämän sairauden myötä ja olen ahminut valtavat määrät tietoa! Mahtavaa on, jos siitä tiedosta voi olla hyötyä muillekin kuin minulle. Kiitos kommentistasi.
Johanna, ikäviä kyllä, mutta vuoden epätietoisuuden jälkeen olen suunnattoman helpottunut ja huojentunut, kun syy löytyi. Nyt odotan malttamattomana, josko tyroksiini toimisi kohdallani kauniisti. Eikä kyseessä onneksi ole kuolemantuomio. Minun vajaatoimintani ei myöskään ole labrojen perusteella autoimmuuniperua, mikä antaa pientä toivoa siitä, että saisin sen kohtuulliseen kuosiin, vähitellen.
Suurin tekijä on varmasti perinnöllinen alttius sekä vuosien varrella hidastunut kilpirauhanen. Joitakin oireita on ollut havaittavissa jo vuosia, vaikken ole niitä osannut oireina pitää. Epäilen, että jodinpuute ja vähäenergisyys kärjistivät ongelman, mutta koska minulla ei ole lääketieteellistä osaamista muuten kuin itse opiskeltuna, en voi varmaksi sanoa, että asiat olisivat yhteydessä. Näin kuitenkin vahvasti epäilen kaiken opiskelemani perusteella.
Kuinka tiukalla on hankala kysymys. No, erityisesti viime keväänä erittäin. Jätin pois myös marjat ja vedin käytännössä nollahiilareilla. Kaiken lisäksi syömäni kaalimäärät ovat olleet valtavia, ja lähes kaikki raakana. Kesän jälkeen olen pitänyt hiukan löyhempää linjaa, kun silloin yritettiin parantaa korkeaa kortisolia. Lisämunuaisten toiminnan kannalta on tärkeää esim. tuo treenin jälkeinen hiilari ja riittävä lepo, molemmat itselleni tuntemattomia käsitteitä omassa elämässäni, vaikka muille osaan niitä korostaa. Joulukuun alusta jätin viimein aerobiset ja anaerobisen treenin pois, ja niitä lisäilen vasta nyt hiljakseen. Palauttavat hiilarit (omena tms. riisiproden kanssa) lisäsin ohjelmaan ehkä kuukausi sitten. Ja siis kaikesta tiukkuudesta huolimatta paino vain nousi ja nousi ja nousi, jossain vaiheessa vedin kalorit vielä tiukemmalle, mutta olo vain paheni.
Luolanainen, epäpaleoitsijat saavat jodinsa pääasiassa ruokasuolasta eli usein mm. valmisruoista sekä mahdollisesti kotinsa suolapurkista. Ja kuten Jaska ystävällisesti jo valotti, merenelävät ovat ennen olleet jodin pääasiallinen lähde. Sitä en tiedä, miksi jodintarve on nykyään niin suuri tai saanti niin pientä, liittynee siihen, että mereneläviä syödään murto-osa. Samoinhan suuri kalojen ja siis omega 3 -happojen saanti aikoinaan sai ihmisen aivot kehittymään suurenmoisesti, saanti oli toista luokkaa kuin nykyään.
Ja edelleen kasviksista: Jaska vastasi jälleen mahtavasti, en osaa sanoa asiasta juuri enempää. Samoinhan esim. hedelmät kivikaudella ovat olleet aika eri kamaa kuin nämä nykyiset jalostetut, ylimakeat ja virheettömät Lumikin ruusuiset pallerot. Yhtä lailla kasviksia on jalostettu. Jaskan mainitsemia nightshadeja eli entisaikain belladonnaa on mm. tomaatissa, munakoisossa, paprikassa ja perunoiden kuorissa, täällä lisää: http://www.whfoods.com/genpage.php?tname=george&dbid=62
Kiitos, Luolanainen, kommentistasi ja toivotuksista, kyllä tästä vielä noustaan!! Minähän en periksi anna. O_O
Jaska, iso käsi selostuksista! Ja myös palautteesta: kirjoitin artikkelin pirun nopeasti aamulla ja piti julkaista se ilman oikolukua jotta ehti sukeltamaan, korjasin kohdan nyt. Olet aivan oikeassa. Niin sitä sortuu mainstream-lähtökohtaan paatuneinkin paleosankari kun ei ole tarkkana… Kiitti myös kehuista! Kiva kun kommentoit.
Comment by ylimuuli — 27.3.2011 @ 18.27
Jees. Tää on näköjään aina vaan tuttu sävel näissä piireissä. Oltiinpa karppaus sivustolla, foodeissa jne.
Ensinnäkin kalori laskurit kannattaa tässä vaiheessa jo heittää mäkeen ja alkaa syömään kunnolla jos joku pikku nassu ei vielä ole kitukuureilla ja tappo treeneillä saanut kehoaan sekaisin.
Elimistö ei ole mikään dieselkone jonka kulutusta voi jollain tavalla laskea. Toiseksi jos elimistö on jo vioittunut on se korjattava hyvällä ruualla, nautittava siitä ja antaa sille aikaa toipua. Stressin aiheuttajat (liika työ, tappo treenit, huonot suhteet..)eliminoitava ja yritettävä päästä tilaan jossa voi nauttia elämästä oikeasti. Plaa plaa ja ne kaikki muut sata viisautta jotka jokainen jo tietää.
Mutta voin lohduttaa Ylimuulia sillä, että kilpparilääkitys ei ole elinikäinen (välttämättä) jonka varmaan fiksuna jo tiesitkin 🙂
Lievässä tapauksissa en edes siihen lääkitykseen alkaisi varsinkaan jos lämmöt ei ole vielä laskeneet ja lisämunuaiset toimii. Seleenit(parapähkinät siis), sinkit jne mukaan ja siitä se lähtee toipuminen. Gluteeni ehdottomasti pannaan jos kilppari oireilee.
Comment by Me and my — 27.3.2011 @ 20.16
Kurja kuulla diagnoosistasi! Sama vaiva täälläkin. Sinulla ei siis luontaiset keinot auttaneet vaan tyroksiini? Olen nimittäin itse miettinyt, että olisinko säästynyt lääkitykseltä jos olisin tiennyt sen mitä nyt luontaisista keinoista. Onneksi on vielä vaihtoehtoja jos tyroksiini ei toimi… Tsemppiä! Kyllä pitäisi alkaa nyt homma pelittään kun lääkemäärän saa kohdalleen. 🙂
Comment by Anne — 27.3.2011 @ 20.21
Heitän ylävitosen sulle avoimuudesta! Todella hienoa, että olet rehellinen asiasta ja uskallat tuoda sen täällä esille, koska uskon että useilla (itsekin asian läpikäyneenä) mustavalkoinen ajattelu johtaa autuuden sijaan ongelmiin. En tiedä onko luolamiehet koskaan omalla ruokavaliollaan tehneet niin järjestelmällisesti esimerkiksi raskasta treenintapaista liikehdintää, kuin me sportti…köh…fanaatikot. Tai pitäisikö ennemmin sanoa innostuneet 🙂
Tällä postilla ei nyt ole mitään informaatioarvoa, mutta halusin vaan sanoa täällä mailienkin ulkopuolella että kaikki tulee syystä… ja moni voi sinun ikävien kokemustesi kanssa saada tietoa AJOISSA ennenkuin oma tilanne riistäytyy samalle tasolle.
<3
Comment by Kaisa Jaakkola — 27.3.2011 @ 21.02
Jei, hyvä postaus ja oivallinen tiivistys. Varmasti hyödyllinen myös muille. Kiitos <3
Comment by Kukka — 28.3.2011 @ 0.42
Me and my, jaa tämä on sulle tutumpikin ilmiö? Mulla ruumiinlämpö on n. 35 hujakoilla eli turhan viileä omasta mielestäni… Ja olin viime viikolla endokrinologin vastaanotolla niin totaalisen rikki lähes vuoden kestäneestä tilanteesta, etten varmaan henkisesti olisi selvinnyt ilman lääkityksen aloittamista. Nyt siis kuusi päivää lääkitystä takana.
Mielihyvin kuulen kaikki vinkit kilpparin elvyttämiseen mitä suinkin. Paljon olen lukenut itsekin. Seleeniä syön parapähkinöinä ja jodia kelpistä, sinkkilisää en tällä hetkellä ole ottanut, mutta söin sitä melkein vuoden putkeen eikä vajausta pitäisi nyt olla. Lisäksi l-tyrosiinia olen nyt harkinnut ja syönytkin pari päivää, en vain oikein tiedä, kuinka se suhtautuu lääkitykseen. Toivon tosiaan, että lääkitys ei ole elinikäinen! Lisämunuaiset toimivat vielä, ainakin syyskuun alussa puskivat kortisolia liikaakin, yritän pitää niistä huolta, jotta eivät uupuisi aivan.
Anne, otan osaa, mutta onneksi tämä sairautemme ei ole ihan kuolemantuomio. 🙂 Kuten sanoin Me and mylle, en olisi tässä vaiheessa kyennyt odottelemaan luontaisten keinojen vaikutusta, mutta tottakai huomioin ne nyt mahdollisimman hyvin. Edelleen kaikki ohjeet ja neuvot ovat tervetulleita. Mutta selvästi kilpparini on ylittänyt jonkun rajan. Jos asiaan olisi huomannut puuttua silloin vuosi sitten, tai ehkä pari vuotta sitten, olisi varmaan pärjännyt ilman lääkkeitä. Sitä on vaikea sanoa, olisiko tilanne kärjistynyt ilman näitä ruokavaliotekijöitä.
Kaisa, kiitos Kaisa. Sinun jälkiäsiähän myös tässä avoimuudessa seuraan, tai siis samoja polkuja tallataan! Ja totta tuo, että paleoliittisen kauden ihmiset tuskin juuri treenaasivat treenin vuoksi saati stressaantuivat töistä. Moni asian on nyt toisin, vaikkei leijonaa tai karhua tarvitsekaan pelätä ja kotona on lämmintä. Toivon tosiaan, että muut voivat “pelastua” ajoissa kun asioista puhutaan tarpeeksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta kun on laajempikin ongelma kuin vain paleoon liittyvä. Kiitos viestistäsi. <3
Kukka, tänkjuu.
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 28.3.2011 @ 5.46
Heip,
jodista. Jodin saannissahan on kyse on maaperän jodipitoisuudesta (johon mm. vaikuttaa etäisyys valtameristä) eli on alueita, jossa tämä on ollut laaja ongelma aikaisemmin, ennen kuin jodia ruvettiin lisäämään ruokasuolaan, lannoitteisiin, eläinten rehuihin (kuten Suomi) tai se on laaja ravitsemuksellinen ongelma yhä edelleen monilla alueilla (vuoristoalueilla, Afrikassa monin paikoin, ilmeisesti myös Virossa jne). Jonkin tilaston mukaan noin 2 miljardia ihmistä kärsii jodin puutteesta ja 16 % maailman ihmisistä kärsii kilpirauhasen liikakasvusta, joka johtuu jodin puutteesta.
Vaikea uskoa, että jodin tarve olisi mitenkään nykyaikana lisääntynyt, me vain “haluamme elää terveemmin” kuin ennen. Esim. vielä 1940-luvulla jodin puutteesta johtuva struuma oli Suomessakin todella yleinen (varsinkin Itä-Suomessa, jossa jodia on maaperässä vähiten). Kuriositeettina muuten, kun lukee esim. 50-luvun kotimaista kirjallisuutta, niin aina siellä seikkailee hahmoja, joilla on struuma tai vastaavaa, ihan kuolemaksi asti.
Jodia on paljon (jopa haitallisen suuria määriä) merilevässä, mutta muiden “merenelävien” jodipitoisuudesta en tiedä (enkä nopeasti tietoa löytänyt).
Jodin saanti on muuten tosi tärkeää myös raskaana oleville, vaikuttaa mm. kasvavan sikiön/vauvan älykkyyteen (jodin puutetta on pidetty jopa yhtenä merkittävimpänä älyllisen kehityksen heikentäjänä, globaalisti siis).
Seleenihän on sitten toinen kivennäisaine, joka Suomen maaperästä puuttuu/on liukenemattomassa muodossa. Tämä lisäys hoidetaan Suomessa vain lannoituksen kautta. Kotimaisissa luomutuotteissa on siten merkittävästi vähemmän/ei lainkaan jodia ja seleeniä (kun ei käytetä lannoitteita eikä eläinrehuissa sallita “mitään ylimääräistä”. Eli teoriassa, jos syö vain kotimaista luomua, joutuu näitä lisiä käyttämään/pitämään huolta että niitä jostain saa. Käytännössä kukaan tuskin pelkkää kotimaista luomua onnistuu kuluttamaan.. Äitini on muuten ollut tekemässä noita suomalaisia seleeni-tutkimuksia ja osittain siksi “vastustaa luomua”.
Tärkeä postaus kaikin puolin, hyvä Muuli!
Comment by vap. — 28.3.2011 @ 10.21
Toivon pikaista toipumista ja kiitän avoimesta tilannekatsauksesta. Arvostan kaikkein eniten juuri kaltaisiasi rehellisiä ja objektiivisia kirjoittajia. Avullanne on helpompaa kartoittaa paleon käytännön toteutuksessa ilmeneviä riskitekijöitä ja tätä kautta kehittää kyseistä konseptia entistä paremmaksi.
Olen ollut pitkään huolissani erityisesti paleoruokavalioiden alhaisesta hiilihydraattimäärästä. Tämä piirre karsii monet hiilihydraatteja hyvin sietävät (ja enemmän tarvitsevat) pois joukoista tai altistaa heidät pahoille terveyshaitoille. Näistä mainitsisin esimerkkeinä kortisolitasojen nousemisen, syömishäiriöt, mielialaongelmat ja hypoglykemian. Näen paleossa niin paljon potentiaalia, että toivoisin suurimpien äänitorvien tuovan esille, että myös bataattia, juureksia, marjoja ja hedelmiä reippaammin syömällä on kehotyypistä riippuen mahdollista saavuttaa loistavia tuloksia.
Comment by Neytir — 28.3.2011 @ 10.58
Vap, kiitos erinomaisesta ja informatiivisestä kirjoituksesta. Nyt muistan itsekin lukeneeni tästä maaperäasiasta ja sen olleen alku ja juuri tälle jodin lisäämiselle. Aika loogista siis.
Seleeniasia on myös hypermielenkiintoinen. Äärettömän kiinnostavat jutut. Voisinko mä Vaps haastatella sua aiheesta ja tehdä ihan oman postauksen, Paleo in Finland -tyyliin? Suomeksi siis toki. MIeletöntä kun on tuollainen asiantuntija (parhaana) ystävänä <3
Mukavaa myös, että pidit artikkelia tärkeänä. Sä oot yksi mun mittari sille, kirjoitanko ihan puutaheinää 😉
Neytir, kiitos toivotuksesta ja palautteesta. Näinhän se on, että mikään on harvoin aivan niin autuaaksi tekevää kuin jossain vaiheessa voi luulla. Paleokaan ei oletusarvoisesti ole vähähiilihydraattinen, vaan oikeastaan hyvähiilihydraattinen. Sen sovelluksissa usein kuitenkin painotetaan vähähiilarisuutta, minkä takia sitä usein pidetään lähtökohtaisesti alakarppina. Kuten itsekin olen painottanut. Vaan täytyy ottaa lisääntyvän tiedon myötä piirun verran takapakkia ja katsastaa asiaa uudesta kulmasta.
Hiilariaihe huutaa selkeästi myös omaa kirjoitustaan, kunhan asia itsellenikin jotenkin selkenee. Kiitos hyvästä ja asiallisesta kommentistasi. Juuri tämä artikkelien myötä syntyvä keskustelu on erityisen arvokasta ja viisastumme kaikki.
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 28.3.2011 @ 19.40
[…] […]
Pingback by Primal Eating — 28.3.2011 @ 20.23
Tämä aihe on ollut mielessäni jo pitkään. Kiitos siis hyvästä aiheesta + postauksesta! Olen hätää kärsien yrittänyt metsästää jonkinlaista jodilisää ruokavalioon jo jonkin aikaa ja paras mitä Suomen kamaralta, kohtuulliseen hintaan on löytynyt on Kelp-puriste tabletit. Levät sellaisenaan on täällä liian kalliita ja ulkomailta ei ole mahdollisuutta tilata. Melkein on tehnyt mieli tarttua Jozo-purkkiin…
Lisään vielä, että mulla siis on jo lisämunuaiset poksahtaneet (uupuneet). Näin ollen kilpparin tilanne peittyy jo niiden oireiden alle (painoa on kuitenkin mullekin kertynyt kivasti). Haluan kuitenkin pelata varman päälle ja yrittää pelastaa edes kilpparin jos mahdollista :). Parapähkinöitä menee pari päivässä ja 450 mikrogrammaa jodia kelp-tabujen muodossa (tiedä sitten riittääkö). Kaikki kaalit jätin kauhistuksissani pois jo viime kesänä.
Vaikka olenkin ehdoton paleon ystävä niin lisämunuaisten takia pitää jo pitää huolta että hiilareita tulee tarpeeksi, oireiden takia ei ole edes mahdollista mennä matalilla hiiluilla. Itsekin haluan siis painottaa kaikille urheiluhulluille, stressiin taipuville paleotyypeille että SYÖKÄÄ tarpeeksi HIILARIA! Your adrenal glands might need it.
Comment by Roxi — 29.3.2011 @ 23.14
Kiitos hyvästä tekstistä! Innostuin kirjoittamaan sen pohjalta myös omasta tilanteestani blogiini.
Itselläni päällimmäinen oire vähähiilarisesta/paleosta on nimenomaan matala mieliala ja kiukku. Joitain vuosia sitten tämä ei ollut mikään ongelma, joten tämä yllätti pahanpäiväisesti. Tosin kroppa ei aiemmillakaan kerroilla ole reagoinut toivotusti ketoiluun, mutta koska idea on mielestäni hyvä, “sorrun” jostain syystä aina uudelleen tähän. Mutta kuten muistutitkin, paleo on hyvähiilarinen, ei välttämättä vähähiilarinen. Tällä teemalla onkin jo helpompi jatkaa eteen päin.
Goitrogeenisien kaalien ym syömistä olen vähentänyt, mutta esimerkiksi Jaakko Halmetojan mukaan niitä voi syödä kypsennettyinä lähes huoletta ja päivittäinkin, kunhan ei kilokaupalla vedä. En usko, että mustavalkoisuus tuo onnea tässä(kään) asiassa, varsinkin, kun stressillä on niin suuri vaikutus hyvinvointiin.
Tsemppiä!
Comment by Neiti Nahka — 30.3.2011 @ 9.45
Kiitos tärkeistä tiedonjyvistä ja jaksua.
Hedelmää poskeen treenin jälkeen, jos kroppa sitä pyytää. Itse halajan (mutten ahmi tolkuttomasti) hedelmiä päivittäin ja olen ehkä turhankin paljon koittanut sitä rajoittaa. Etenkin kun urheilu on päivittäistä – ja usein parikin treeniä per päivä – on ehkä hyvä antaa periksi ananas- / banskuhimolle.
Kiitos vielä ja kyl se siitä!
PS. Poronmaksa Stockalla sikahalpaa.
Comment by Puska-Monki — 30.3.2011 @ 12.23
Roxi, pöytäsuolaa se lääkärikin mulle suositteli, mutta valitsin kelpin. Mutta ehkä pöytäsuolaakaan ei enää tarvitse varoa niin henkensä kaupalla… Ehkä sitä sortuu välillä olemaan hieman huvittava tässä ravitsemusjutussa, mutta sehän on vaan jäävuoren huippu. Esim. gluteenin haitat alkaa olla nykyään jo kiistämättömät, tää muu viilailu tulee sitten ikään kuin kaupan päälle ja iteroituu jatkuvasti.
Hyvä huomio myös noista lisämunuaisista. Mullahan itselläni ne on käyneet ihan satasella, mikä tietysti ennakoi uupumista. Toistaiseksi kortisolit verestä olivat aika alhaalla, mutta vielä normaalit. Toivottavasti kilpparin hoito pelastaa vähän niitäkin. Mäkin syön useita parapähkinöitä päivässä ja tällä hetkellä kelppiä melkein 1000mikroa päivässä, kokeiluluontoisesti. Ja niinpä niin, urheiluhullu stressipeikko olen minäkin, vaikka stressi pääosin tuleekin kaikesta ihanasta mitä elämässä haluaa tehdä. Mutta sehän ei vähennä uupumusta sinänsä, vaikka ehkä pitääkin mielen terveempänä kuin ikävistä asioista seuraava rasitus. Tsemppiä toipumiseen ja pelastusoperaatioon! Poikkea ihmeessä kertomassa, jos keksit jotain uutta ja kuinka etenee. Kaikkea hyvää <3
Neiti Nahka, käynpä lukemassa. Joo, kyllä kaaleja varmaan kypsennettynä voi jonkin verran syödä, mutta näin akuuttitilanteessa pääosin välttelisin. Sitten jos tai KUN tilanne jotenkin paranee ja vakiintuu, on helpompi erottaa, millä on vaikutusta vointiin. Ja ainakin kilpparipalstoilla osa sanoo oireiden pahenevan myös kypsennettyjen kaalien syömisestä. Kokemukset on helppo teilata empiirisiksi ja yksilöiden kokemuksiksi, mutta oireet ovat tärkeä tekijä vajiksen diagnosoinnissa eli niille tulee antaa riittävä painoarvo. Mutta tämä siis vain huomiona 🙂
Hiilareiden lisääminen on mullekin äärimmäisen vaikeaa. Olen nyt tämän myötä onnistunut lisäämään omenan treenien jälkeen, dats it. Ei kauhean suureellista... Verrattuna aiempaan lähes nollahiilariin tietysti enemmän. Ja IHAN KUIN omenallakin olisi vaikutusta palautumiseen. Oma pää ja mieli on niin tärkeitä tekijöitä kokonaisuudessa, on se jännä, että vaikka miten olisi tietoa niin pää silti haraa vastaan just esim. hiilareiden lisäämisessä. Sitä on niin kauan vetänyt ketona ja oppinut sen "totuuden"...
Kiitos, tsemppiä tarvitaan, samaa sinne! Ja hauska olis kuulla miten sunkin tilanne etenee 🙂
Monki, joo, ehkei se banaani ole ihan perkeleestä vaikka joskus on tullut sitäkin parjattua. Ei kai apinat voi niin väärässä olla 😀 Mä oon nyt aloittanut näiden omenoiden kanssa varovasti, ehkä pystyn joskus laajentamaan muuhunkin. Ja mullakin välillä useammat treenit päivässä, aika pois on toisinaan veto ja hiilarihimo, mutta miten sitä vaan torppaakin sen mitä kroppa pyytää ja pakottaa muuhun. Opiskelun paikka. Kyl kai se tästä 🙂 Poronmaksa?! WICKED, ootko pupeltanu?
Comment by ylimuuli — 7.4.2011 @ 18.27
Olipa mielenkiintoinen juttu ja aihe itseäni lähellä. Omat kilpirauhasarvoni ovat olleet 15-vuotta juuri ja juuri normaalien viitearvojen alarajoilla ja minulla on diagnosoitu piilevä, subkliininen kilpirauhasen vajaatoiminta endokrinologin toimesta (tosin terveyskeskus on edelleen sitä mieltä että kilpirauhasarvoissa ei ole mitään vikaa 🙂
Olen tapellut tämän asian kanssa vaihtelevan aktiivisesti suunnilleen 8 vuotta. Jonkin aikaa söin armouria eli eläinperäistä tyroksiinia mutta se oli itselleni liian tujua kamaa ja päätin yrittää entistä enemmän luonnollisin keinoin. Tyrosiinit, b-vitskut, seleenit, klorofyllit jne. you name it tulivat mukaan. Iho muuttui hyväksi mutta arvoihin ja muuhun oloon ruokavaliolla ei ollut vaikutusta.
Haluaisin myös huomauttaa että kelp ja jodilisä saattaa olla myös todella haitallista kilpirauhaselle mikäli vajaatoiminnalla ei ole mitään tekemistä juuri jodinsaannin kanssa. Kilppari on tosi herkkä jodille ja liikasaanti pahentaa vajaatoimintaa mikäli syy on jokin muu kuin jodin puute. Itsekin ennen vedin merilevää mutta enää en uskalla.
Sinulla on siis sama tilanne kuin minulla eli arvot ovat nippanappa vielä normaalin rajoissa mutta hyvin matalat? Saanko kysyä mitkä arvot sinulla olivat? Saitko siis tyroksiinilääkityksen vaikka arvot ovat vielä viitteiden sisällä? Oliko sattumoisin pääkaupunkilaislääkäri (koska itse sellaista etsin)?
Comment by Taika — 7.4.2011 @ 22.30
Taika, hei! 🙂 Ja heti alkuun täytyy sanoa, että erittäin aiheellinen huomautus: esim. Hashimoton autoimmuunisairaudessa jodista voi olla haittaa. Ehkä täytyy vähän rukata tätäkin artikkelia jodisuosituksen suhteen, ainakin laittaa disclaimeri.
Kuka sulle muuten määräsi armouria? Siihenhän tarvitsee Suomessa erityisluvan. Mun tk-lääkäri oli sitä mieltä että mahdollisesti subkliininen, mutta normaalin rajoissa ja pisti lähetteen sisätautipolille (josta lähete palautettiin eli vesiperä sekin). Menin sit yksityiselle endokrinologille Töölön Mehiläiseen Satu Vehkavaaralle. Hän kuunteli oireet, katsoi tulokset ja tutki. Mun kilpirauhanen on siis silmin nähdenkin suurentunut, näytti sen niin että osaan itsekin sen katsoa. Arvoista sanoi, että vaikka ovat viitteissä juuri ja juuri, ovat mun ikäiselle huonot. Tavoite on TSH alle 2. Kun painiskelet asian kanssa, suosittelen liittymään kilpirauhas.info-sivustolle, siellä on forumissa paljon juttua kaikesta tästä ja mm. noista lääkäreistä.
Mun arvot oli:
T4V: 12
TSH: 3,63
T3V: 3,5
kortisoli: 261
Triglyt: 0,54
Kolesteroli: 6,4
HDL: 4,12
Ja siis vasta-aineet normaalit. Sain tyroksiinit, nyt alkuun kuusi viikkoa 0,05mg ja sitten labrat ja katsellaan nostetaanko, luultavasti. Seleeniä syön parapähkinöinä, jodia, tyrosiinia ja nyt itse asiassa myös dl-fenyylialaniinia. Jos on vinkkejä, vastaanotetaan kiitollisena! Et sattumoisin ole lukenut Dr. Kharrazianin kirjaa kilpparista?
Comment by ylimuuli — 7.4.2011 @ 22.52
Mulle määräsi armourin aikanaan antioksidanttiklinikan lääkäri Karin Munsterhjelm-Ahumada joka on ilmeisesti sittemmin jäänyt eläkkeelle. Kuten sanottu, sain aika rankat oireet armourista ja siitä päättelin että elimistö reagoisi samoin myös tavis-tyroksiiniin ja hylkäsin koko ajatuksen lääkehoidosta. Tästä on aikaa tosiaan viisi-kuusi vuotta ja vaikka jo syön aika tarkkaan ja hyvin lisäravinteineen niin olo on yhtä huono ja tämä talvi oikein pohjanoteeraus mitä tulee jaksamiseen! Sittemmin olen alkanut miettiä josko elämänlaatu oikeasti paranisi lääkityksellä, kun kuulemma monille tulee oireita armourista vaikka tyroksiini silti sopii eli ehkä heitin silloin aikaisemmin hanskat naulaan liian nopsaan.
Mun TSH: 4.9 ja T4V: 13 elikäs meillä on arvojen puolesta melko sama tilanne! Oma kilppari myös suurentunut ihan ulkoapäin kokeilemallakin kuten tuo Karin jo aikoja sitten totesi. T3:sta ei suostuttu mittaamaan tk:ssa ja olenkin tässä tutkinut pääkaupunkiseudun tilannetta että missä olisi lääkintämyönteinen lääkäri meille rajatapauksille. Erityisesti etsiskelen lääkäriä joka sallisi vapaat annosnostot oman olon mukaan koska juurikin kilpirauhasfoorumilta (jossa olin vuosia sitten melkein vakkari) oon lukenut näitä kauhutarinoita kun lääkäri pitää liian pienellä annostuksella kuukausia ja vuosia.
Laittoiko tuo Satu Vehkavaara sulle lähetteen noihin kaikkiin kokeisiin? Minulta on kortisolitkin mitattu vuosia sitten sylkitestillä kun kuulemma tuo verestä mitattava ei anna oikeaa tulosta ja arvot olivat siinäkin vähän alakantissa ikävä kyllä. Henk.koht. tosin olen sitä mieltä että lisämunuaisongelmaa paisutellaan aivan liikaa kilpparipiireissä vaikka sekin on todellinen ja olemassaoleva ongelma.
Ei ole tullut luettua kirjaa, aika pitkälle nettilähteiden parissa on tullut aikaa vietettyä.
Comment by Taika — 8.4.2011 @ 1.43
Taika, mielenkiintoista. Kun itse olen roikkunu palstalla, olen vähän haikaillut Armourin perään, mutta ehkä tämä tyroksiini on nyt ihan hyvä. Aika näyttää, alkaako kilppari reagoida siihen.
Nämä kokeet määräsi tk-lääkärini Kallion terveysasemalla, myös t3-arvon. Sylkitestin olen itse teettänyt viime kesänä, jolloin kortisolit paukkuivat yli kaikkien rajojen. Siksi tätä hoidettiinkin pitkään virheellisesti ensin korkean kortisolin ongelmana, tuloksetta. Alhainen kilpparihan lisää kortisolia eikä kortisoli voi laskea (elleivät lisämunuaiset uuvu) jossei kilpparia hoideta. Ja joo, paisuttelua saa varoa ja palstoja, siellä on paljon kauhutarinoita ja nehän sinne nimenomaan päätyvät. Palstat ovat hyödyllisiä, mutta aika kriittisesti niitä saa lukea, sillä eivät ole edustava otos kilpparisairaista. Ne, joilla hoito ongelmatonta (kuten muutamat tuttuni), eivät palstoilla kirjoittele.
Vaan yksityisellä lääkäriasemallahan saa otetuksi aivan mitkä tahansa verikokeet haluaa, ne voi pyytää. Tottakai maksaa maltaita, mutta olen jo pistänyt tähän terveyteeni rahaa niin paljon, että yritän olla sen suhteen zen… Yritän nyt saada kontrollikokeet tk:sta kilpparin suhteen, tätä ehdotti siis Vehkavaara. On mulla lähete Mehiläiseenkin, jos se ei onnistu.
Comment by ylimuuli — 8.4.2011 @ 7.09
Huhhuijaa…kovasti yritän hengittää syvään ja rauhoittua, mutta luettuani nuita postauksen kommentteja ja seilattuani kilppari-aiheisilla sivustoilla, niin kiehuttamaan pistää! Kiitos, kun ohjasit minua jonnekkin suuntaan, tuli vielä sellainen olo, että miulla on toivoa, ettei loppuelämää tarvi tällasta oloa kattella ja pittää normaalina. Piru vie, sitä on meikäläinen nyt kaksi vuotta ihmetellyt mikä kroppaani vaivaa, mutta TK:ssakin aletaan vain pitämään huoliani yläkerran ongelmina, jos sieltä yrittää neuvoa antavaa saada.
Kaksi vuotta, +30kg, väsymys, vatsavaivat(ummetus vs ripuli, närästys, vatsakatarri), ihon kuivuminen ja hilseily, äänen madaltuminen, tihentyvät poskiontelon tulehdukset, yskät ja kurkkukivut, vereslihalle halkeilevat kantapäät, matala syke (juostessa tai cyklingissa alle 130 jää vaik kuin huhkii ja laskee samantein alle 80), alhaiset paineet (parhaimmillaan 53/97), kortisolit taivaissa, kylmähiki, lihasten palautumattomuus, hikoilemattomuus esim urheillessa tai saunassa, puhumattakaan gynenpuolen ongelmista 😀 😀 😀 Alkuun sitä aatteli, et paino nousi kun elämäntavat muuttui, 3-vuorotyön muututtua päiväopiskeluksi, mut sit ku se ei laskenut millään dieetillä…ja kyl sen säännöllisen rytmin pitäis toimia ihan päinvastoin, vuorotyönhän se piti lihottavaa olla. Hassua on myös se, etten laihtunut edes 5vkon nutrilet -kuurilla 5kg enempää, Atkins ja 4päivänä vkossa reenaaminen laski painoa kuluneen vuoden aikana saman viis-kuus kiloa ja nekin tuli takas viikossa. 😀 Kyllä miekin oon mahtava ongelmapesäke 😀
Kahesti ne on musta kilppariarvot TK:ssa ottanut lapsettomuuden takia mutta sanoneet, ettei niissä mitään ollu. Nyt aion, sinun kannustamana, pyytää sieltä maanantaina niitä arvojani ja sit löysin netistä sellasen antioksidanttiklinikan lääkärin, Päivi Mäkeläisen, sille varaan sit ajan. Netissä kyllä sanotaan jollaki kilppari sivuilla, että yli 5kg:n painonnousu ei johdu kilpparista mutta en vieläkään usko, et mie oon syöny itteeni tällaseksi, varsinkaan kun ruokailutapani eivät epäterveelliset ole olleetkaan. En siis mussuta karkkia, suklaata, sipsiä tai pikaruokia puhumattakaan eineksistä. Keliakiat ja laktoosivammat on multa tutkittu, allergiat samoin, endokin…kortisoliin mulle tarjottiin mirtatsapiinia ja efexoria, meinasivat, että mun keholla on stressi, vaikkei päällä ookkaan, niin nuohan niitä aivojen välittäjäaineita tasaisi…ripuliin mulle tarjottiin tripyliä ja johan gastroenterologi suuttui, kun en suostunut neuroleptiä ripuliin ottamaan… 😀 😀 niskakipuja pidettiin vatsaongelmien syynä ja toisinpäin. Ainoastaan akupunktio on tuonut helpotusta oloon ajoittain…
Nyt mie kokeilen aivan erilaista ruokavaliota apuun elimistöni epätasapainoon, kiitos sinun 🙂 odotukseni ovat toivekkaat ja ehdottomasti infoan myös kilpirauhassairasta äitiäni, kälyäni ja sukulaisiani ruuan merkityksestä. Tän Päivi Mäkeläisen sivuilla oli siitä myös juttuu.
Comment by Sambuca — 23.7.2011 @ 19.50
[…] toiminnan hidastuminen tai kikpirauhasen vajaatoiminta. Kuten olen aiemmin raportoinut, olen itse kulkenut alakarpin ruokavalion ja ylitreenaamisen tuloksena tähän allikkoon, jota nyt […]
Pingback by MonkeyFood » Takinkääntö! Alakarpista turvallisiin tärkkelyksiin — 9.10.2011 @ 12.22
tuntuuko se ulospäin että kilpirauhaset on kasvanut, missä kohtaa kaulaa ne tuntuu?
Comment by sanna — 24.1.2012 @ 10.36
Mua vain kyllä ihmetyttää että miksi pitää olla Paleo (tai mikään muu ideologia) Mua itseä ainakin hirvittää jos pitäis olla jonkun ideologian orja ja sitten korkeintaan yrittää modifioida sitä ideologiaa itsellä jos joku ei todellakaan toimi. Miksi ei esimerkiksi vähennä tai lopeta viljan syöntiä ihan sen asian takia että nyky ihminen saa 2/3 kaloreista suoraan tai epäsuoraan viljasta. Yksipuolinen ravinto johtaa aina ongelmiin. Miksi pitää aina ajatella jonkun ideologian värjätyin lasien läpi????????
Comment by Markku — 25.1.2012 @ 16.49
Sanna, ne on siinä kurkkutorven molemmin puolin, mutta mä en kyllä osannut katsoa omaani, vaikka endokrinologi yritti mulle näyttää. Että amatöörikäsiin ei ainakaan tunnu 🙂 Endot sen sijaan on ammattilaisia.
Markku, ei toki tarvitsekaan. Aivan vapaasti saa syödä kuinka haluaa ja kutsua sitä miksi haluaa tai olla kutsumatta. VArsinkaan minkään tai kenenkään orjaksi en kehoita. 🙂 Asioiden nimeäminen kuitenkin joskus helpottaa niistä keskustelua, kun ei tarvitse aina luetella reunaehtoja erikseen. Ns. paleostakin on yhtä monta versiota kuin syöjäänsä, mutta nimi tuo esille lähinnä sen lähtökohdan, että elellään sen suuntaisesti, kuin ihminen aikojen alussa. En usein itsekään edes mainitse koko paleota, kun minulta kysytää, mitä syön, vaan kerron ihan käytännössä, että mitä syön ja mitä mieluummin en. Arvostan laillasi myös sellaista avarakatseisuutta, joka ei jumitu jonkin tietyn “aatteen” taakse vaan purkii näkemään neutraalisti ja vapaasti asioita. Toisinaan se on kovin vaikeaa, mutta ainakin henk.koht. koen olevani enemmän paleosta “irrallaan” nyt kuin alussa 🙂
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 26.1.2012 @ 7.24