Ihmettelen hieman puhettasi esim. soijarouheen epäekologisuudesta, kun aikaisemmissa postauksissasi olet valinnut erääksi raaka-aineeksesi riisin. Tiedät varmasti sanomattakin kuinka epäekologista ruokaa se nykyään on. Samalla lailla kummastelen valikosta löytyviä kategorioita, esim. “Pelasta maailma”. Luomu ei pelasta maailmaa, se ei pelasta edes tuotantoeläinten hyvinvointia. Myös hedelmien ja monien vihannestenkin käyttö ympärivuotisesti kuormittaa maapalloa… Juustosta tuskin kannattaa erikseen mainita.
Jotta yksilön elämäntapamuutoksilla olisi minkäänlaista painoarvoa maapallon kannalta, niiden pitäisi olla pysyviä, tulevaisuudessakin kestäviä ratkaisuja. Intosi on ihailtavaa, tiedoissasi on puutteita. Mikäli olen ymmärtänyt koko blogin idean alunperinkin väärin, then you can hunt me down and eat me raw.
Ida, tämä blogi taitaa olla osoitus siitä, kuinka vaikeaa on luovia erilaisten keskenään usein ristiriitaisten pyrkimysten keskellä ruokaillessaan. Maailman pelastaminen, eläinten hyvinvointi, oma terveys, taloudellisuus, kaikki vetävät omiin suuntiinsa. Monkeyfoodin kirjoittamisen aikana ajatukseni siitä, mikä on ensisijaista ja tärkeää sekä siitä, mikä on terveydelle edullista, on muuttunut tiedon lisääntyessä. Edelleenkään en kuvittele tietäväni “oikeita” vastauksia, vain tämänhetkiset parhaat veikkaukset. NIissäkin täytyy tehdä kompromisseja.
En toki kuvittele, että riisi olisi ekologinen raaka-aine. Ekologisuus ei ole myöskään perusteeni syödä lihaa, joskaan viljan viljely versus lihatuotanto eivät ole niin epäsuhtaisessa asemassa ekologisuutensa suhteen kuin aiemmin on kuviteltu (tai olen kuvitellut). Riisiäkään en mainostuksestani huolimatta edelleenkään juuri syö. Pääosin syön kaaleja, juureksia, itse kerättyjä (ei minun itseni mutta Lihansyöjän perheen, suurkiitos siitä!) marjoja, luomulihaa, luomumunia.
Niin idealisti kuin olenkin, maailman pelastamisesta olen sitä mieltä, että koko meidän olemisemme täällä pallolla kuormittaa sitä. Se ei tarkoita, ettenkö pyrkisi tekemään pitkäjänteisiä valintoja pallon hyväksi. Kaikista teoistani maailman hyväksi en myöskään raportoi täällä. Tjaa, en nyt tiedä, mitä yritän sanoa, mutta ehkä sen, että blogini lienee sekava satunnaiselle vierailijalle, kun eivät valinnat ole yksinkertaisia itsellenikään. Pyrin kuitenkin toimimaan aina parhaan argumentin perusteella niissä puitteissa, jotka olen itselleni määritellyt.
Kuten sanotaan, mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Kiitos kun kävit kommentoimassa. 🙂
Namm..
Comment by mvn — 23.11.2011 @ 8.49
Ihmettelen hieman puhettasi esim. soijarouheen epäekologisuudesta, kun aikaisemmissa postauksissasi olet valinnut erääksi raaka-aineeksesi riisin. Tiedät varmasti sanomattakin kuinka epäekologista ruokaa se nykyään on. Samalla lailla kummastelen valikosta löytyviä kategorioita, esim. “Pelasta maailma”. Luomu ei pelasta maailmaa, se ei pelasta edes tuotantoeläinten hyvinvointia. Myös hedelmien ja monien vihannestenkin käyttö ympärivuotisesti kuormittaa maapalloa… Juustosta tuskin kannattaa erikseen mainita.
Jotta yksilön elämäntapamuutoksilla olisi minkäänlaista painoarvoa maapallon kannalta, niiden pitäisi olla pysyviä, tulevaisuudessakin kestäviä ratkaisuja. Intosi on ihailtavaa, tiedoissasi on puutteita. Mikäli olen ymmärtänyt koko blogin idean alunperinkin väärin, then you can hunt me down and eat me raw.
Comment by Ida — 25.11.2011 @ 1.24
Ida, tämä blogi taitaa olla osoitus siitä, kuinka vaikeaa on luovia erilaisten keskenään usein ristiriitaisten pyrkimysten keskellä ruokaillessaan. Maailman pelastaminen, eläinten hyvinvointi, oma terveys, taloudellisuus, kaikki vetävät omiin suuntiinsa. Monkeyfoodin kirjoittamisen aikana ajatukseni siitä, mikä on ensisijaista ja tärkeää sekä siitä, mikä on terveydelle edullista, on muuttunut tiedon lisääntyessä. Edelleenkään en kuvittele tietäväni “oikeita” vastauksia, vain tämänhetkiset parhaat veikkaukset. NIissäkin täytyy tehdä kompromisseja.
En toki kuvittele, että riisi olisi ekologinen raaka-aine. Ekologisuus ei ole myöskään perusteeni syödä lihaa, joskaan viljan viljely versus lihatuotanto eivät ole niin epäsuhtaisessa asemassa ekologisuutensa suhteen kuin aiemmin on kuviteltu (tai olen kuvitellut). Riisiäkään en mainostuksestani huolimatta edelleenkään juuri syö. Pääosin syön kaaleja, juureksia, itse kerättyjä (ei minun itseni mutta Lihansyöjän perheen, suurkiitos siitä!) marjoja, luomulihaa, luomumunia.
Niin idealisti kuin olenkin, maailman pelastamisesta olen sitä mieltä, että koko meidän olemisemme täällä pallolla kuormittaa sitä. Se ei tarkoita, ettenkö pyrkisi tekemään pitkäjänteisiä valintoja pallon hyväksi. Kaikista teoistani maailman hyväksi en myöskään raportoi täällä. Tjaa, en nyt tiedä, mitä yritän sanoa, mutta ehkä sen, että blogini lienee sekava satunnaiselle vierailijalle, kun eivät valinnat ole yksinkertaisia itsellenikään. Pyrin kuitenkin toimimaan aina parhaan argumentin perusteella niissä puitteissa, jotka olen itselleni määritellyt.
Kuten sanotaan, mikään ei ole pysyvää, paitsi muutos. Kiitos kun kävit kommentoimassa. 🙂
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 25.11.2011 @ 7.07