Sattuipa päivänä muutamana (tiistaina), että läksimme Lihansyöjän ja Strutsikoiran kanssa kesäretkelle Espoon Ikeaan. Olin pohjustanut reissua jo töissä, jossa kyselin kollegoilta, onko Ikeassa jotain erityisen näppärää, mitä kannattaisi ostaa. Minulle ehdotettiin kaikenlaisia keittiökapineita, hauskoja purkkeja ja onnenbambua.
Koska karsastan turhaa tavaraa ja minulle kelpaavat hyvin eripariset astiat ja kuiva-aineiden säilytys niiden omissa paketeissaan, vain yksi asia herätti kiinnostukseni: tarunhohtoinen raastin, jossa on purkki samassa. Tämä raastin ei roiski ja raasteen voi näppärästi paketoida saman tien jääkaappiin. Raastamisasentokin tulee erilaiseksi. Kuinka täydellistä!
Ruokailtuamme Lihansyöjän kanssa Ikean mainiossa ruokalassa treeninjälkeisen palautusruoan (Strutsikoira joutui tyytymään kuumaan autoon ja kuivaan suuhun) karaisimme nahkamme ja sukelsimme erikoismyymälään. Erikoismyymälä on siitä erikoinen, että se näyttää ihan tavalliselta myymälältä, mutta ei ole sitä. Miksi? Sen tietää vain Ingvar Kamprad. Ai kuka?
Löysimme erikoismyymälästä tämän erikoisen kiinnostavan vempaimen ja sehän oli erikoisen söpö. Turkoosi on niin kiva värikin. Muotokieli oli, kuten sanottu, enemmän söpö kuin tehokas. Pyöreät muodot viittaavat lapsi- ja eläinystävälliseen (olenhan muuli), mutta saivat skeptisen minäni epäilemään terien terävyyttä. Koska raastimen voi kuitenkin mahdollisessa pettymyksessään luovuttaa asiakaskäyttöön, törsäsin kapineeseen lähes viisi euroa.
Ja eilen sitä sitten kokeilin. Näin kivasti sillä raastetaan.
Ei ihan tahraton.
Ja näin vaihdetaan hienompaan raasteeseen.
Epäilyttävän pullukka vempain.
Ja niin on näppärä kansikin vielä!
Jos haluaa säilöä ruokaansa muovissa.
…vaan kuten pelkäsin, ei se ihan niin näppärä sitten ollutkaan. Sille on syynsä, miksi raastinrauta on yleensä vinossa. Raastamisasento tulee paremmaksi. Eikä loota suojellut tiskipöytää raasterääppeiltä, niitä lenteli päälipuolelta ihan huolella ja taas oli lavuaari tukossa. Raastimen paikallaan pitäminen vaatii myös suurempaa voimankäyttöä kuin sen perinteisen tötterön. Pahoittelen, en voi suositella.
Aion kuitenkin antaa raastimelle vielä pari mahdollisuutta ennen sen kiikuttamista harjoituskeittiöön. Harjoituskeittiössä sen paikka tosin voi ollakin parempi, kun raastimen voi tunkata kiinni Fixiin ja tällöin raastaminen onnistuu yksikätisestikin. Sillä elämä ilman raaste(pöytää)tta on köyhää, kuten kaikki Rossonkävijät tietävät!
MInäkin sorruin kerran ostamaan tuollaisen IKEAsta ..Nyt se on ollut jossain kaapissa jo vaikka kuinka kauan,mutten kauheasti ihastunut sillä raastamiseen…
Comment by Yaelian — 6.7.2012 @ 16.34
Yaelian, joo ei se vaan ole parempi (tai edes yhtä hyvä) kuin perinteinen. Senkin takia suhtauduin siihen epäilevästi, että jos se todella OLISI PAREMPI, olisin kuullut siitä joltain, jolla se on 🙂 Kellään työkaverilla ei siis ole sellaista! Vie se lahjaksi, sisälle vaikka karkkia 😀
Comment by Meri — 6.7.2012 @ 17.15
Raastepöytä Classic!
Comment by Kukka — 6.7.2012 @ 17.58
Ja olipa muuten harvinaisen jännittävä postaus. Alussa into nousi itselläkin .. “tuollaisen mäkin haluan, ai raastamisasento, jee, hyvä huomio, sitä kannattaakin muuttaa” .. kunnes lopussa kiitos seisoo. Ei sittenkään!
Niin hyvä stoori. 😀
Comment by Kukka — 6.7.2012 @ 17.59
Raastepöytä on kyllä ihan paras läppä; dedikoitu salaattipöytä! Coming up: suikalepöytä!
Jaa oli draaman kaari kohdallaan, kiitos palautteesta 🙂 Usein tuntuu siltä, että näppikseni suoltaa pelkkää scheibaa ja että jokainen postaus on pettymys itselleni ja lukijoille, mutta ehkä tästä vielä noustaan.
Comment by Meri — 6.7.2012 @ 18.44
Minulla on tuollainen japanilainen, jota käytetään daikonin ja jamssin raastamiseen, ja siihen se on kyllä omiaan. Raastinaukot ovat pyöreät (väkäsillä) ja juures (pyöreä ja) suuri, joten raastamisliike on automaattisesti pyöreä… siinä se siis toimii. Ja reunoilla on aukot, josta ylimääräisen nesteen saa kätevästi valutettua. Ehkä Invgarilla on jäänyt designit kesken? Raastinpintakin kun näyttää olevan laidoille asti… (Minä laitan muuten nihkeäksi puristetun keittiöliinan raastimen/kulhon alle, silloin se pysyy paikoillaan 🙂 )
Comment by pinea — 6.7.2012 @ 19.34
Pinea, se lienee rutkasti parempi se sinun versiosi! Ja siis toimintaterapeuttina luonnollisesti jo suunnittelin liukuestemateriaalia tämän alle, mutta olen sikäli yksinkertaisuuden ystävä, että jos on yksi vanha toimiva konsti (tai uusi!), tässä tapauksessa kolmioraastin, en välitä pussillisesta uusia (tai vanhoja), jotka vievät tilaa 🙂 Vaan ehkä Ingvar lukee tämän ja jatkaa tuotekehittelyä?! Uskoisin niin.
Comment by Meri — 11.7.2012 @ 19.24
En ole ollut erikoinen raastelija ikinä joten en hommannut opiskelija-aikoina raastinta. Nykyään asuessani miehekkeen kanssa meillä on vain tuollainen Ikean purkkiraastin. Vihaan. Juuston raastamiseen se on kätevä, koska juusto on pehmeää eikä tarvitse tehdä niin paljon töitä muutenkaan, mutta heti kun pitäisi porkkanaa tai muuta vastaavaa kovaa ainesta raastaa se käy jo treenistä. Olen ratkaissut asian heittämällä tuon söpön kupin vesilinnuille ja otan vain raastimen ja laitan sen pystyasentoon syvään kulhoon. On paljon siistimpää ja ei mene ikä ja terveys raastaessa. Kunnes saan hommattua pyramidimallin.
Comment by Maria — 26.7.2012 @ 12.47
Maria, jep tää on ihan skeida! Mutta kävikin ilmi, että TÄMÄ ei olekaan se raastin, jota kollegani olivat tarkoittaneet 😀 Saas nähdä, olisiko sittenkin joku paree olemassa. Harvoin minäkään jaksan raastaa, yleensä vain juustoa johonkin tai sitten kesäkurpitsaa kesäkurpitsakakkuun, däts it. Voi kun jaksaiskin!
Comment by Meri — 31.7.2012 @ 16.34
Hirveetä Ikean mainostusta mutta puhukohan ne sitten tästä? http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/60153189/ Olisi ainakin säiliöllinen raastin… 😀
Comment by Maria — 2.8.2012 @ 21.09
Maria, it must be it!! Täytynee kipaista Ikeaan jossain välissä jotta saaga saa jatkoa ;D
Comment by Meri — 3.8.2012 @ 21.00
Kiitos. 🙂
Comment by Meri — 3.8.2012 @ 21.00