14.1.2013

Ahvenanmaan kultakimpale!

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka — Meri @ 17.37

Nyt on pakko mainostaa, kun olen ihan koukkuuntunut. Kaikki alkoi siitä, että rahatilanteeni meni vähän kuppaiseksi vuosi sitten. Ei mitään sen ihmeempää syytä, mutta piti alkaa syynätä rahankulutusta tarkemmin. Koska olen tällainen luomunsuosija, elintarvikeostokset joutuivat tietysti tiukkaan arviointiin; arvioinnin tuloksena suurin osa luomusta karsiutui, kauppaketjujen omat merkit ja tarjoukset tulivat luksuksen tilalle ja aloin välttää pitkälti sekä hallia että erikoiskauppoja.

En kuitenkaan kokonaan, sillä hallistahan saa aivan edullista, kun tietää mitä ostaa. Samoin etniset kaupat myyvät edullisia tuotteita monissa elintarvikelajeissa, edullisempia kuin mainstream-marketit. Hallissa taktiikakseni on muodostunut se, että a) päätän etukäteen mitä ostan ja b) ostan edullista. Tämä tarkoitti Lentävän lehmän kohdalla sitä, että olen siellä asioidessani järjestään pyytänyt halvinta juustoa (mitä milloinkin), vaikka se onkin ehkä aika brutaalia, varsinkin muita asiakkaita kohtaan.

Lehmäläiset eivät tästä kuitenkaan ole moksiskaan. Sen sijaan olen löytänyt aivan aarteen, nimittäin maukkaan edamin, joka on Lehmän edullisin (opettelen käyttämään sanaa edullinen sanan halpa sijaan Lehmän toisen omistajan ehdotuksesta – omistajat ovat muuten, kuten muutkin työntekijät, aika mahtavia)! Siis toisin sanoen ihan perhanan halpa.

Siinä se on. AARRE.

Siinä se on. AARRE.

En ole kuunaan pitänyt edamista, ja kun nyt maistoin kaupan edamia, ymmärrän miksi. Tämä Lehmässä myytävä ahvenanmaalainen kimpale on kuitenkin puhdasta kultaa: maukas ja IHANA. Olen palannut ostamaan tätä jo monta kuukautta. Hyvänkokoinen mötkö ei juuri kukkaroa köyhdytä, mutta rikastaa ruokapöytää aivan eetuna.

Kaikkein suurin herkkuni tällä hetkellä on – tadaa! tätä ette arvanneet – riisikakku, jonka päällä on runsas kerros kookosöljyä ja paksu viipale ahvenanmaan edamia! REPIKÄÄ SIITÄ.

8.11.2012

Turo kokkaa

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa — Meri @ 19.43

Kiitos Pepan, lukaisin tällaisen mahtavan syväanalyysin siitä, miksi huono kuva on niin hyvä ja ymmärsin vahvuuteni; minä, Apinakki ja Ylimuuli Mukkelis, olen oikea paraatiesimerkki kaiken maailman turoista mitä tulee valokuvaamiseen! Mutta kuten artikkelissa todetaan, ei ihmisten silmiin satu. Hallelujaa!

Tässä jatkoa jo vuodesta 2007 jatkuneelle aidolle ja elämänmakuiselle (yuck) kuvakokoelmalleni, jolla yritän piirtää esiin kokkaus- ja kuvaustaitojeni olemattomuutta mutta sitäkin villimpänä vellovaa luovuuttani.

En ole aikoihin, siis varmaan vuoteen, käyttänyt kookosmaitoa muuten kuin aivan satunnaisesti. Pari päivää sitten muistin kuitenkin vanhan suosikkini: kookosmaito salaatin (ja minkä tahansa ruoan) kastikkeena! Ajatus sai alkunsa Matt Stonen soijakastiketta ylistävästä postauksesta, jonka seurauksena olen maistellut mustaa suolakultaa useammin kuin ennen. Soija ja kookosmaito ovat loistava pari ja aivan suunnattomasti edukseen erilaisten ruokien kastikkeena, ihan sellaisenaan. Kokeile vaikka salaattiin, jossa osa kasviksista on kypsennetty ja osa raakoja, joukossa ihan mitä vaan prodea ja päälle soijaa ja kookosta. Sometimes pretty, sometimes not, always feckin’ hot :P

Lisää huolimatonta kuvaamista, varjoja väärissä paikoissa, suttuisia linssejä ja rumaa ruokaa tässä. Luulen, etteivät kaikki Monkeyn lukijat vieläkään ole kokanneet Pyhäpäivän parasta palaa eli louffia! LOUFFI ON IHAN TÖRKEÄN HYVÄÄ! SIKSI HUUDAN. Ihan tosi, tehkää oma kokeilunne, helpointa ruokaa koskaan. Helppo tehdä vegenä, tai sitten hyvin lihaisana, kuten tämä tässä (sisältää 500g jauhelihaa, 3 munaa, kookosmaitoa, kassavajauhoa, suolaa, leivinjauhetta, juustoa raasteena ja gheetä).

Jos tämä louffin kuva kaikesta huolimattomuudestani huolimatta antaa liian siloisen kuvan täydellisestä elämästäni, tässä lisää rouheaa todellisuutta Apinakeittiöstä.

9.9.2012

Naurava Rosmariini ja korni arki

Tässä ohjeessa ei ole lainkaan rosmariinia, vaan tämän postauksen on tarkoitus saada Pastanjauhajien Rosmariini (ystäväni) nauramaan ja samalla voittaa Pastanjauhajien arkiruokakilpailu. Jos voisitte ystävällisesti käydä sankoin joukoin kehumassa annostani (mielellään vuolaasti ja vilpittömästi), niin minä voisin sitten nauraa Rosmun kanssa.

Sen lisäksi, että kyseessä on helppo, herkullinen, hemaiseva ja huomionkipeä ruoka, annos täyttää vaativimmankin kausiruokailijan toiveet. Syyskuun sienisaaliit luovuttavat oman leimallisen mykomakunsa monenlaisten ruokien mausteeksi, pääasialliseksi ainesosaksi tai pikantiksi lisäksi. Tässä ateriassa sienet on käsitelty kivasti käytettävään muotoon teollisen valmistajan toimesta ja aikaan on saatu rakenteeltaan miellyttävä, ravintosisällöltään vakuuttava, ympäristölle kiltti ja mausteille herkkä quorn, mykoproteiini.

Kokkasin tänään kornia ensimmäistä kertaa omassa keittiössäni, aiemmin olen päässyt laittamaan sitä vain Englannissa. Kokkaaminen ei ollut lainkaan vaikeaa, vaan oikein nopeaa ja helppoa ja arkista ja herkullista, täyttäen hauskasti kaikki attribuutit, joita Rosmariini kilpailuruoalle asetti. Ainesluettelon pituutta voitte arvioida seuraavaksi itse.

Korni arki

  • oliiviöljyä
  • iso sipuli
  • 300 g paketti quorn-kuutioita
  • purkki ananaspaloja
  • 1-1,5 dl kermaa tai kookoskermaa
  • suolaa
  • (tuoretta korianteria)

Ja hei vaan heti sipulia pilkkomaan, laita samalla pannu lämpenemään ja loraa sille olju. Hakkeloi sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota oljussa. Lisää pannulle jäiset quorn-kuutiot ja kerma. Kaada joukkoon ananaspurkin mehu ja ananakset. Anna porista kannen alla hiljalleen 12-15 minuuttia, kunnes neste on jotakuinkin redusoitunut tahnamaiseksi. Mausta suolalla, tarjoile riisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla.

Olipa helppo, herkullinen ja nopea! Muulin ammattitaidolla syntyy voittajaresepti, josta perheen Lihansyöjäkin piti.

28.8.2012

Vitaliteettia Vitamixilla

Vitamixiin avokadoa, basilikanippu, sitruunanmehua, suolaa ja oliiviöljyä! Huohhh, kuinka kuohhhkeaa.

Kun bataatin keittää kokonaisena kuorineen, se riisuu lähes itse itsensä veitsen pienellä avituksella.

A decent meal. Olen yrittänyt syödä vähän lihaa, sillä verenluovutus on pian edessä vuoden karenssin jälkeen, JIPII!! 

18.7.2012

Törkyhyvän uusi tuleminen

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,Sieniä — Meri @ 18.39

Ainakin Kukka on edelleen kokkaillut pastisseja 2008 postaamastani (ja harrastamastani) Monkeypiesta! Kyseessä on eräänlainen karppaajalle kehitetty makaroonilaatikon korvike, joka joskus on jopa parempaa kuin esikuvansa. Modifioida voi makunsa ja mielensä mukaan.

En ole itse aikoihin kajonnut tähän törkyhyvänäkin tunnettuun ruokaan, mutta nyt tuunailin siitä Lihansyöjän äidin siskon keräämien, ryöppäämien ja lahjoittamien korvasienten innostamana yhdenlaisen version. Oleellista erilaisille yhdistelmille ja versioille on käyttää jotakin (jauhe-)lihaa, korvata makaronit raejuustolla ja viimeistellä homma munamaidolla. Se, onko maito kookosta tai kermaa, jää teidän ja lähikauppiaidenne väliseksi.

Muutoin Monkeypie kestää monenlaista muuntelua. Tässä ruma kuva, tarkat aineksetkin olen jo unhoittanut. Vuoden 2008 ohje löytyy täältä. Ja siis olihan tämä pakko postata; jos Monkeylla on edes yksi uusi lukija since 2008, se on sen arvoista!

You don’t have to be rich to be my girl.

Monkeypie

  • 400 g jauhelihaa
  • 400 g raejuustoa
  • reilu annos korvasieniä (ryöpättyjä)
  • 2 dl kermaa
  • 2 luomumunaa
  • pala juustoa
  • sipuli
  • suolaa, pepaa, sinappia

Paista sipuli, sienet ja jauhis, lykkää uunivuokaan. Sekaan raikku. Sotke munat maitoon ja mausta seos, raasta joukkoon juustoa. Kaada vuokaan ja sekoita. Pasita 200 asteessa n. 30-40 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt ja anna jäähtyä hetki ennen kimppuun käymistä.

18.3.2012

Suolainen pannari (jauhoton ja maidoton)

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Kala,Maidoton,muna,paleo — Meri @ 19.41

Lihansyöjän äiti oli kehitellyt näppärän alakarpin ja maidottoman/jauhottoman suolaisen pannarin! Varioimismahdollisuudet ovat runsaat, tässä perusohje. Erityisesti kylmänä herkullista. Päällystääkin voi, tahnalla, juustolla tai vaikka vihanneksilla.

Suolainen tunapannari

  • 2 purkkia tonnikalaa
  • 6 luomumunaa
  • (voita)

Suraa ainekset blenderissä tai sauvalla tasaiseksi massaksi. Jos haluat, voit maustaa… Jollakin. Paista n. 200-asteisessa uunissa leivinpaperoidulla pellillä kypsäksi, älä kuivaksi. Anna jäähtyä. Maistele. Kokeile tunan sijaan savupororouhetta, jos gourmeta kaipaat.

Minun oli tarkoitus laittaa taikinaan vähän voita ohjeen mukaan, mutta unohdin. Painelin siis haarukalla reikiä kypsään pannariin ja nostelin muutamia nokareita päälle sulamaan. Voi on hieno mauste.

19.2.2012

Amazing Aubergine (maailman paras paleovalkokastike ja keitto)

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Maidoton,paleo,Soosit,Soppa,Vegan,Vege — Meri @ 19.38

Olen kokonaan unohtanut blogata tämän ihanuuden! Ohje on peräisin zeniläisestä sukuhaarasta, tarkka alkuperä tuntematon. Tein ohjeen mukaan valkokastikkeeksi, mutta kun maistelin kastiketta, hurmaannuin siitä sellaisenaan ja uskallankin suositella tätä hienostuneeksi alkukeitoksi. Tuolloin koostumus kannattaa jättää hiukan paksummaksi kuin kastiketta pykätessä. Mausteitakin voi monipuolistaa, jos uskaltaa.

[Kuva ei tee tälle herkulle oikeutta, mutta kuvitelkaa umaminmakuista samettia ja olette aika lähellä totuutta!]

Valkokastike/Munakoisokeitto

  • yksi keskikokoinen munakoiso
  • 2-4 dl kookosmaitoa
  • valkosipulia, suolaa

Kuori ja paloittele munakoiso, keitä palat kypsäksi. Säästä keitinvesi. Soseuta munakoiso valkosipulinkynnen kanssa ja lisää joukkoon kookosmaitoa. Voit lisätä joko koko purkillisen (4dl) kookosmaitoa tai säädellä paksuutta ja kermaisuutta käyttämällä nesteenä osin keitinlientä. Jos munakoiso on oikein iso, tarvitset sekä koko purkin kookosmaitoa että keitinlientä. Mausta suolalla ja hämmästele soppa loppuun vaikka siltä seisomalta… *huokaus*

Voit käyttää valkokastikkeena mihin lystäät, esimerkiksi ihanaan paleolasagneen.

 

14.1.2012

Let’s graavataan!

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Herkut,Kala,paleo — Meri @ 19.43

Kuten Monkeyn postauksista on saattanut haistella, syön tällä hetkellä usein graavikalaa. Pääasiassa lohta, mutta yleensä sen kanssa myös graavisiikaa. Työtoverini Jennin kannustamana (“Graavaaminen on niiiin helppoa!”) päätin kokeilla valmistaa tuota herkkua itse. Ja hitto vieköön, Floyd, sehän ON helppoa! Olen graavannut lohta jo kahdesti ja asiantuntijuuteni puhkeaa kukkaan. Tässä sen hedelmät (kukan hedelmät?).

Lohen graavaaminen

  • pala tuoretta lohifileetä
  • karkeaa merisuolaa

That’s all folks! Jos haluaa monipuolisemmin makuja, voi tietysti hifistellä tuoreen tillin ja kokonaisten rosépippureiden tai muiden jännien kanssa, mutta näillä pärjää.

  1. Levitä kalan päälle reilusti karkeaa merisuolaa.
  2. Kääri kala takaisin paperiin ja siirrä jääkaappiin.
  3. Anna olla jääkaapissa vuorokauden verran, käännä pakettia välillä kerran.
  4. Vuorokauden kuluttua suolauksesta kala on valmis! Pyyhi suolat päältä pois ja leikkaa ohuita siivuja.

Siivujen leikkaus on se haastavin vaihe ja meinasin ensin jo luovuttaa, mutta nyt toisella kerralla olen lähes mestari. Kiireessä ei kannata siivuttaa, ettei samalla synny graavisormea, mutta ei se kovin vaikeaa ole: hyvin terävä veitsi, veitsenterää ensin alaspäin ja sitten taivutetaan sivulle niin, että palasta tulee sopivan paksu.

En löytänyt mitään ultrahyvää youtube-videota aiheesta, mutta tämän avulla itse äsken suoriuduin loistavasti.

Ja graavikalathan päätyvät usein esim. aamiaislautaselleni runsaiden tuoreiden vihannesten, riisin sekä oliiviöljyn kera!

Pala Thaimaasta

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Kevyt,Maidoton,meat,paleo,Thai — Meri @ 9.51

Rahatilanteesta johtuen (eläköön tuplamätkyt) elelin viime vuoden lopun sillä mielellä, että eihän tässä mitään tarvetta ole ulkomaille päästä, kun kaikkihan on loppujen lopuksi pään sisällä ja siten Suomestakin voi tehdä uuden ja eksoottisen rentoutumisympäristön. Muutama kuukausi meni ihan hyvin ja olin tyytyväinen löytämääni sisäiseen rauhaan ja siten säästyviin pennosiin ja luonnonvaroihin.

Vuoden loppua kohden päänsisäinen zenini kuitenkin kiristyi. Ja sieltä se taas lopsahti, matkakuume. Oireita ei yhtään helpota, että liuta ystäviä, työkavereita, salituttuja ja läjä perhettä ovat joko palaamassa matkoilta tai sinne lähdössä. Vaikka suuren osan ajasta uskon, kun vakuutan itselleni, että kaikki on kiinni vain siitä, miten asioita katselee ja että oma sänky on parempi kuin hotellin, ja että kotimatolla pidetty carpet piknik on ihan yhtä hyvä kuin päivä kuumalla merellä, niin silloin tällöin kuume nousee turhan kovaksi.

En tiedä, onko thai-ruoan valmistaminen bensaa liekkeihin vai zeniläinen keino tuoda matkan hyviä puolia kotiin, mutta hyvää ruoka on silti. Tätä larp-salaattia olen valmistanut ennenkin, tofusta. Jep, nauretaan yhdessä.

Larp-salaatti

  • 1-2 rkl kypsentämätöntä riisiä
  • jauhelihaa
  • pari valkosipulinkynttä
  • tuoreita kasviksia: esim. paprikaa, porkkanatikkuja, kurkkua, rapeaa salaattia, sieniä, vihreitä papuja, sokeriherneitä, punakaalia tai vaikka kesäkurpitsaa
Murskaa raaka riisi ja paahda mursketta sitten hetki kuivalla, kuumalla pannulla. Siirrä sivuun. Paista jauheliha valkosipulin kanssa pannulla. Pilko samalla vihannekset ja sekoita jauheliha ja riisi niiden joukkoon. Valmista kastike.

Kastike

  • 2 rkl kalakastiketta
  • 5 rkl limetin mehua
  • shalotti- tai punasipulia, purjokin käy
  • chiliä (jos vatsa kestää)

Valmista kastike ja kaada salaattiin. Kastiketta voi helposti tehdä enemmänkin ja sen makujen suhdetta voi entrailla sen mukaan, kuinka mieltynyt on suolaiseen kalakastikkeeseen. Limeäkään ei mielestäni voi olla liikaa. Kaiken kruunaavat tuoreet yrtit kuten minttu tai korianteri, mutta omasta kaapistani niitä ei ex tempore löytynyt.

Larp on hyvää vaihtelua perussalaattien joukkoon, mutta kalakastike totisesti jakaa mielipiteitä. Paahdettu riisi on mahtavan rapea, vaan varokaa hampaitanne! Salaattiin voisi hyvin lisätä myös oheen tai sekaan keitettyä riisiä, jolloin se olisi vähän hiilarisempi atria.

13.1.2012

Paleoplätyt

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Maidoton,paleo — Meri @ 19.02

Olen paleourani aikana yrittänyt muutamia kertoja tehdä ns. pannukakkuja eli amerikkalaisia lettuja. Ei niistä koskaan oikein mitään tule, ja minusta pannukakku on se uunissa tehtävä ihanuus. Lettuja tekisi joskus mieli, mutta vasta nyt ryhdyin tuotekehittelemään. Ja kerralla oikein! Tuloksena on tuhti, maukas ja herkullinen plätty, joka on erinomaisen ruokaisa esim. iltapalaksi. Ja jos olet sitä kuppikuntaa, jonka mielestä ns. normiruokien paleointi on VÄÄRIN, ajattele lettua eräänlaisena munakkaana.

Paleoletut

  • 3 luomumunaa
  • 1 dl kookosmaitoa
  • 1 dl cashew-/mantelijauhoa
  • ripaus suolaa
  • 10 tippaa vaniljasteviaa
  • voita/gheetä/kookosöljyä paistamiseen

Sekoita ainekset. Kaada koko seos isolle lämmenneelle paistinpannulle, jossa on reipas määrä rasvaa. Anna kypsyä miedolla lämmöllä. Kun lettu on kypsynyt riittävästi, että se pysyy kasassa (kahdessa tai neljässä osassa – voit pilkkoa sen neljään osaan paistinlastalla vetämällä kaksi ristikkäistä “viivaa”) kääntämistä varten, flippaa se (eli sen osat) ympäri. Paista vielä hetki, mutta jätä melko kosteaksi. Nauti haluamillasi lisukkeilla.

Lisukkeiksi sopivat esim. omenasose, mustikat, kookoskerma, laadukas hillo tai banaani. Ja voinee näitä syödä suolaisinakin. Silloin voi olla hyvä idea jättää stevia pois. Ei varmaan hullumpaa voisulan kanssa :-P

Next Page »

Powered by WordPress