Lihansyöjän äiti oli kehitellyt näppärän alakarpin ja maidottoman/jauhottoman suolaisen pannarin! Varioimismahdollisuudet ovat runsaat, tässä perusohje. Erityisesti kylmänä herkullista. Päällystääkin voi, tahnalla, juustolla tai vaikka vihanneksilla.

Suolainen tunapannari

• 2 purkkia tonnikalaa
• 6 luomumunaa
• (voita)

Suraa ainekset blenderissä tai sauvalla tasaiseksi massaksi. Jos haluat, voit maustaa… Jollakin. Paista n. 200-asteisessa uunissa leivinpaperoidulla pellillä kypsäksi, älä kuivaksi. Anna jäähtyä. Maistele. Kokeile tunan sijaan savupororouhetta, jos gourmeta kaipaat.

Minun oli tarkoitus laittaa taikinaan vähän voita ohjeen mukaan, mutta unohdin. Painelin siis haarukalla reikiä kypsään pannariin ja nostelin muutamia nokareita päälle sulamaan. Voi on hieno mauste.

Olen kokonaan unohtanut blogata tämän ihanuuden! Ohje on peräisin zeniläisestä sukuhaarasta, tarkka alkuperä tuntematon. Tein ohjeen mukaan valkokastikkeeksi, mutta kun maistelin kastiketta, hurmaannuin siitä sellaisenaan ja uskallankin suositella tätä hienostuneeksi alkukeitoksi. Tuolloin koostumus kannattaa jättää hiukan paksummaksi kuin kastiketta pykätessä. Mausteitakin voi monipuolistaa, jos uskaltaa.

[Kuva ei tee tälle herkulle oikeutta, mutta kuvitelkaa umaminmakuista samettia ja olette aika lähellä totuutta!]

Valkokastike/Munakoisokeitto

• yksi keskikokoinen munakoiso
• 2-4 dl kookosmaitoa
• valkosipulia, suolaa

Kuori ja paloittele munakoiso, keitä palat kypsäksi. Säästä keitinvesi. Soseuta munakoiso valkosipulinkynnen kanssa ja lisää joukkoon kookosmaitoa. Voit lisätä joko koko purkillisen (4dl) kookosmaitoa tai säädellä paksuutta ja kermaisuutta käyttämällä nesteenä osin keitinlientä. Jos munakoiso on oikein iso, tarvitset sekä koko purkin kookosmaitoa että keitinlientä. Mausta suolalla ja hämmästele soppa loppuun vaikka siltä seisomalta… *huokaus*

Voit käyttää valkokastikkeena mihin lystäät, esimerkiksi ihanaan paleolasagneen.

Kuten Monkeyn postauksista on saattanut haistella, syön tällä hetkellä usein graavikalaa. Pääasiassa lohta, mutta yleensä sen kanssa myös graavisiikaa. Työtoverini Jennin kannustamana (“Graavaaminen on niiiin helppoa!”) päätin kokeilla valmistaa tuota herkkua itse. Ja hitto vieköön, Floyd, sehän ON helppoa! Olen graavannut lohta jo kahdesti ja asiantuntijuuteni puhkeaa kukkaan. Tässä sen hedelmät (kukan hedelmät?).

Lohen graavaaminen

• pala tuoretta lohifileetä
• karkeaa merisuolaa

That’s all folks! Jos haluaa monipuolisemmin makuja, voi tietysti hifistellä tuoreen tillin ja kokonaisten rosépippureiden tai muiden jännien kanssa, mutta näillä pärjää.

1. Levitä kalan päälle reilusti karkeaa merisuolaa.
2. Kääri kala takaisin paperiin ja siirrä jääkaappiin.
3. Anna olla jääkaapissa vuorokauden verran, käännä pakettia välillä kerran.
4. Vuorokauden kuluttua suolauksesta kala on valmis! Pyyhi suolat päältä pois ja leikkaa ohuita siivuja.

Siivujen leikkaus on se haastavin vaihe ja meinasin ensin jo luovuttaa, mutta nyt toisella kerralla olen lähes mestari. Kiireessä ei kannata siivuttaa, ettei samalla synny graavisormea, mutta ei se kovin vaikeaa ole: hyvin terävä veitsi, veitsenterää ensin alaspäin ja sitten taivutetaan sivulle niin, että palasta tulee sopivan paksu.

En löytänyt mitään ultrahyvää youtube-videota aiheesta, mutta tämän avulla itse äsken suoriuduin loistavasti.

Ja graavikalathan päätyvät usein esim. aamiaislautaselleni runsaiden tuoreiden vihannesten, riisin sekä oliiviöljyn kera!

Rahatilanteesta johtuen (eläköön tuplamätkyt) elelin viime vuoden lopun sillä mielellä, että eihän tässä mitään tarvetta ole ulkomaille päästä, kun kaikkihan on loppujen lopuksi pään sisällä ja siten Suomestakin voi tehdä uuden ja eksoottisen rentoutumisympäristön. Muutama kuukausi meni ihan hyvin ja olin tyytyväinen löytämääni sisäiseen rauhaan ja siten säästyviin pennosiin ja luonnonvaroihin.

Vuoden loppua kohden päänsisäinen zenini kuitenkin kiristyi. Ja sieltä se taas lopsahti, matkakuume. Oireita ei yhtään helpota, että liuta ystäviä, työkavereita, salituttuja ja läjä perhettä ovat joko palaamassa matkoilta tai sinne lähdössä. Vaikka suuren osan ajasta uskon, kun vakuutan itselleni, että kaikki on kiinni vain siitä, miten asioita katselee ja että oma sänky on parempi kuin hotellin, ja että kotimatolla pidetty carpet piknik on ihan yhtä hyvä kuin päivä kuumalla merellä, niin silloin tällöin kuume nousee turhan kovaksi.

En tiedä, onko thai-ruoan valmistaminen bensaa liekkeihin vai zeniläinen keino tuoda matkan hyviä puolia kotiin, mutta hyvää ruoka on silti. Tätä larp-salaattia olen valmistanut ennenkin, tofusta. Jep, nauretaan yhdessä.

Larp-salaatti

• 1-2 rkl kypsentämätöntä riisiä
• jauhelihaa
• pari valkosipulinkynttä
• tuoreita kasviksia: esim. paprikaa, porkkanatikkuja, kurkkua, rapeaa salaattia, sieniä, vihreitä papuja, sokeriherneitä, punakaalia tai vaikka kesäkurpitsaa

Kastike

• 2 rkl kalakastiketta
• 5 rkl limetin mehua
• shalotti- tai punasipulia, purjokin käy
• chiliä (jos vatsa kestää)

Valmista kastike ja kaada salaattiin. Kastiketta voi helposti tehdä enemmänkin ja sen makujen suhdetta voi entrailla sen mukaan, kuinka mieltynyt on suolaiseen kalakastikkeeseen. Limeäkään ei mielestäni voi olla liikaa. Kaiken kruunaavat tuoreet yrtit kuten minttu tai korianteri, mutta omasta kaapistani niitä ei ex tempore löytynyt.

Larp on hyvää vaihtelua perussalaattien joukkoon, mutta kalakastike totisesti jakaa mielipiteitä. Paahdettu riisi on mahtavan rapea, vaan varokaa hampaitanne! Salaattiin voisi hyvin lisätä myös oheen tai sekaan keitettyä riisiä, jolloin se olisi vähän hiilarisempi atria.

Olen paleourani aikana yrittänyt muutamia kertoja tehdä ns. pannukakkuja eli amerikkalaisia lettuja. Ei niistä koskaan oikein mitään tule, ja minusta pannukakku on se uunissa tehtävä ihanuus. Lettuja tekisi joskus mieli, mutta vasta nyt ryhdyin tuotekehittelemään. Ja kerralla oikein! Tuloksena on tuhti, maukas ja herkullinen plätty, joka on erinomaisen ruokaisa esim. iltapalaksi. Ja jos olet sitä kuppikuntaa, jonka mielestä ns. normiruokien paleointi on VÄÄRIN, ajattele lettua eräänlaisena munakkaana.

Paleoletut

• 3 luomumunaa
• 1 dl kookosmaitoa
• 1 dl cashew-/mantelijauhoa
• ripaus suolaa
• 10 tippaa vaniljasteviaa
• voita/gheetä/kookosöljyä paistamiseen

Sekoita ainekset. Kaada koko seos isolle lämmenneelle paistinpannulle, jossa on reipas määrä rasvaa. Anna kypsyä miedolla lämmöllä. Kun lettu on kypsynyt riittävästi, että se pysyy kasassa (kahdessa tai neljässä osassa – voit pilkkoa sen neljään osaan paistinlastalla vetämällä kaksi ristikkäistä “viivaa”) kääntämistä varten, flippaa se (eli sen osat) ympäri. Paista vielä hetki, mutta jätä melko kosteaksi. Nauti haluamillasi lisukkeilla.

Lisukkeiksi sopivat esim. omenasose, mustikat, kookoskerma, laadukas hillo tai banaani. Ja voinee näitä syödä suolaisinakin. Silloin voi olla hyvä idea jättää stevia pois. Ei varmaan hullumpaa voisulan kanssa

Olen yrittänyt valmistaa majoa ennenkin ja kohtuullisella menestyksellä. Lihansyöjä ei vain siedä oliiviöljyn makua. Jos kookos maistuu oliivia paremmin, tässä ratkaisu! Tämähän on siis vallan herkullista. Paul Jaminetille kiitos!

EDIT: kuten Joni Facebookin puolella sanoi, majon voi tehdä myös kookos- ja oliiviöljyn sekoituksena. Maku voisi olla vieläkin parempi. Myös erilaiset pähkinäöljyt kuten makademia- kävisivät, mutta ovat niin hurjan kalliita, etten raatsi niitä juuri ostaa.

Majoneesi kookosöljyyn

• keltuainen
• kookosöljyä
• kokojyväsinappia
• valkoviini- tai riisiviinietikkaa (sitruunamehukin käy)
• suolaa

Sekoita tehosekoittimessa aineksia sopivassa suhteessa. Käytin yhtä keltuaista kohden ehkä desin kookosöljyä, mutta reippaamminkin voi laittaa, maistele kohdalleen. Sinappia vajaa teelusikallinen, samoin etikkaa. Suolaa sopivasti. Nautitaan kaiken mahdollisen kanssa.

Huom! Kookosöljy kovettuu kylmässä eli jääkaapista suoraan tavara on palana, ei pehmeää. Sulaa nopeasti lämpimän ruoan päällä aitoon maustevoityyliin.

Jälleen kerran Luolalaboratorio on saanut aikaiseksi todellisen läpimurron! Kuten Laboration Naina itse sanoo, tämä on The Leipä. Allekirjoitan. Valmistin suorilta tuplasatsin eikä kaduta. Kuva on ruma, mutta kokeile silti. Systeemi on mehevä ja maukas. Uunilämmin kiitos Nainalle, jälleen kerran!

Paleoporkkanaleipä

• 3 dl porkkanaraastetta
• 4 luomumunaa
• 4 dl manteli- tai cashew-jauhoa/-rouhetta (käytin 50/50)
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa

Koska elämä on joulun alla silkkaa juhlaa, venäläisen illan (ja salsakoulun joulujuhlien ja kiljoonan muun pikkujoulun lisäksi) olin pari viikkoa sitten Vilhon ja Vilhon hurmaavan puolison Lauran huipuissa pikkujouluissa, joista ei puuttunut paitsi ruokaa, myöskään ihmisiä! Tunnelma oli suorastaan hothothot ja tupa täynnä. Tutustuin juhlissa useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin, mm. helsinkiläisen Zen Centerin perustajiin.

Koska uusien zeniläisten ystävieni ruokavalio mukailee myös paleota, päädyimme puhumaan kaiken syvällisen keskellä myös ihmisiä yhdistävästä materiasta, ruoasta. Ei siittä sen enempää, mutta tässä saaliiksi saamani helppo ja herrrrkullinen resepti mustikkapiirakan himoiselle mielelle! Sillä ei zeniläisenkään suu tuohesta ole.

Annos on paitsi maidoton ja viljaton, myös munaton.

Zeniläinen mustikkapiirakka

• 200 g mustikoita
• 2 dl pähkinäjauhoa/-rouhetta (käytin mantelia ja cashewta 50/50)
• 0,5 dl maissi- tai riisijauhoa TAI 0,25 dl kookosjauhoa
• 2 rkl kookosöljyä
• kardemummaa
• vaniljasteviaa TAI vaahterasiirappia

(…when you’re in need of love they give you care and attention.)

Niinhän se on, että ruoanlaitossakin sitä helposti lehmääntyy pyörimään niiden samojen kavereiden kanssa. Toisin kuin ihmiskaverit, näitä kaveriporukoita kannattaa kyllä hiukan vaihdella sesongin mukaan. Ja yleensä se tapahtuukin melko itsestään, kotimaiset tomaatit kun eivät talvella houkuta ja toisaalta ihanan muhkea keräkaali kutsuu leikkimään keskiaikaa patoja ja keittoja keittelemällä.

Tämä on siis eräänlainen kiertotie kertoa, etten ole kokannut mitään uutta mullistavaa, vaan aion boresti latoa eteenne pari perushelppoa atriaa muistutukseksi. Kas näin:

Kuka maksaa?

Okei, ehkä maksapihvit ei ole se iisipiisein paleokeikka, mutta suositeltava yhtä kaikki. Kysykää vaikka Dr. Terry Wahlsilta, joka paransi MS-tautinsa metsästä-keräilijä-ruokavaliolla (paleon pidempi ja poliittisesti sitoutumattomampi nimi). Erihyvää puolijäisten puolikoiden kera.

Ottaako kaaliin?

Tämä rumahinen mainostaa yhtä lailla sekä ikimuistoista ja lämmittelykertojen myötä alati parantuvaa kaalisoppaa että jauhelihakeittoa. Tässä siis molempia aineksi. Kaalisopan voi tehdä myös nakkisattumilla (tai miksei merenelävin?) ja vastaavasti jauhelihasoppaan ei ole pakko tupata kaalia. Paleosopalla on helppo keitottaa – jopa niin helppo, etten tarjoile ohjetta. (Uusavuttomille vinkki: kasvista ja juuresta pataan, perään vettä ja lopuksi proteiinisattumat sekä suolaa.)

Sesonkisyöden suomalaiset suurkuluttavat tällä hetkellä toivoakseni juureksia. Erityisesti kotimaisia, mutta myös ulkomaiset juuret ja mukulat tarjoavat mahdollisuuksia mieltä lämmittäville laatikoille ja muheville muhennoksille. Niille, joita kutsutaan sillä l-sanalla. Comfort food.

Well, olipa tämä l-ruokaa tai muuten vaan vatun hyvää, yksinkertainen on aina kypsää. Tai kaunista.

Uunibataatti

• pieniä bataatteja
• foliopaperia

Pese bataatit hyvin ja pistele niihin haarukalla reikiä. Kääri kulta-aarteesi hopeiseen foolioon (jätä vähän hattua varten) ja asettele uuniin n. 175 asteeseen likimain tunniksi. Jos batatasi ovat muhkeampia, nuketusaika on luonnollisesti pidempi.

Kypsät uunibataatit voi syödä uuniperunan tapaan täytteineen tai sitten viipaloida niistä kauniita kiekkoja. Kiekot kelpaavat sellaisenaankin, mutta erityishyviä niistä tulee, kun niitä vähän paistaa voissa tai gheessä ja maustaa suolalla. Parempaa kuin kakku.

Ja toisena vieraanamme tänään blogin tuttuakin tutumpi asukas, mösjöö peltikaali. Otan tämän joka syksy esiin, sillä yhtä helppoa, edullista ja herkullista ruokaa saa hakea (ei täältä kuitenkaan).

Peltikaali

• keräkaali (vanha kaali toimii paremmin kun varhais-)
• rasvaista luomujauhelihaa
• suolaa
• (halutessasi epäpyhää soijakastiketta ja/tai ketsuppia)