Eihän siinä kauaa mennyt kun Lettupannusta bongatut raejuustolätyt kärisivät jo apinaköökinkin pannulla. Ja aijai, kuinka herkullisina! Pientä viilausta ei voinut välttää, varmasti hyviä miten päin tahansa. Lätysköiden kera ammennettiin Lontoosta tuotua agave-nektaria, taas uutta, “terveellisempää” makeutetta. Kyseessä siis luonnontuote, jolla on suhteellisen matala (ainakin rutkasti sokeria alempi) glykeeminen indeksi. Maku oli mainio ja tänään on koestettu jo ensimmäinen agavea soveltava leivontarespa, jossa agave-nektari ei muuten suinkaan ollut se oudoin ainesosa.

Raikkulätyt apinan makuun

• 1 dl graham- tai hiivaleipäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 250 g raejuustoa
• 2 munaa
• n. puolikas pieni banaani
• pieni loraus piimää
• samanmoinen öljyä
• 0,5 tl vaniljaesanssia
• rasvaa paistamiseen

Sekoita kuivat aineet. Muusaa banaani haarukalla soseeksi ja lisää kaikki aineet kuiva-aineseokseen. Maistele ja lisää hieman banaania, jos makeus ei ole riittävä. Muista silti, että lättyjen päälle kelpaa valella siirappia, hilloa, marjoja, kermaa tai sokeria, jos kieltä karvastelee. Kuumenna paistinpannu lämpimäksi, omalla hellallani säätöaste 3 tuotti täydellisen tuloksen. Iske nokare rasvaa pannulle ja nosta sille sitten reiluja ruokalusikallisia paistumaan. Itse paistoin suurehkolla pannulla aina kolme lättyä yhdellä kertaa. Käännä, kun lätyt kuplivat ja paista vielä hetki. Raejuusto sulaa ihanasti ja tulos on maukas ja ruokaisa, monkey loves! Luonto kiittää Lettupannua.

PS. Vielä olis tunti aikaa äänestää ruokahaasteessa! Meili laulamaan.

En minä ainakaan! Eikun ihan rehellisesti, kyllä mä vähän hiilaria välttelen, ihan siitä syystä, että olo ja vireystaso voivat paremmin ilman. Massukin. Sen tähden käyn teollisuusvakoilulla silloin tällöin myös Karpit.netissä, jossa keskustellaan ja kokataan vähä- ja hyvähiilareista.

Nimitys karppihan tulee sanasta alakarppi, joka tulee sanasta low carb, joka tarkoittaa suomeksi vähä-hiilihydraattista. Hyvillä hiilareilla puolestaan viitataan yleensä matalan glykeemisen indeksin (tai kuorman) hiilihydraatteihin, tutuimmillaan kokojyvätuotteisiin.

Tuore agenttitoimintani tuotti saaliiksi hyvältä kuulostavan reseptin, nopean ja helpon. Kyseessä ovat nimimerkin Suzin kana-kookospihvit, joihin käytetään kananpojan/broilerin jauhelihaa. Ohjeessa biffit kypsennetään pannulla, mutta lykkäsin uuniin ja hyvä tuli. Vähän tömäkkä rakenne eikä mehukkaimmasta päästä, mutta kovin maukas ja superhyvää seuraa sweet chili -kastikkeelle.

Olen salaa aika kateellinen lihansyöjille tavan jauhiksesta sen maun ja helppouden (hinnankin) vuoksi, ja siksi yritän kompensoida jauhetulla tipulla. Ja kas näin se käy!

Kana-kookospihvit (9 kpl)

• 400 g kanan jauhelihaa
• 1 dl kookoshiutaleita
• 2 rkl soijakastiketta
• currya
• cayennepippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita biffiainekset ja muotoile märin käsin yhdeksän palleroa. Painele pullat pihveiksi pellille (leivinpaperia väliin! Mielellään kestoleivinpaperia.). Paista n. 25 minuuttia ja nosta lopuksi vielä ylätasolle, jos haluat enemmän väriä. Pistele poskeen sweet chilin kera! Hyvää. Helppoa. Loput huomenna lounaaksi.

Seuraksi pihveille valikoin samasta osoitteesta löytyvät kesäkurpitsaröstit, mutta ainakaan ilman pekonia eivät oikein toimi. Vaan mitäpä ei ketsuppi kaunistaisi. Luntatkaa ohje originaalilähteestä, jos haluatte.

Ja vielä jälkkärinkin ongin Karpeilta, tosin sen kokkasin jo eilen yömyöhään. Kyseessä on Jyrki Sukulan ohjeesta arkisemmaksi jalostettu versio. Ihan hyvää, ei kuitenkaan tajunta räjähdä. Ehkä siksi, että skippasin seuraksi ehdotetun kermiksen tai kreikkalaisen jogurtin. Voin meinaan paljastaa, että maustamaton soijajugu se ei kisaa lähelläkään herkkujogurttisarjaa. Laitan ohjeen nyt kuitenkin, ja jos jollain on se Sukulan alkuperäinen, olisin kiitollinen siitä.

Puolukkalätyt (lähde: Tsilin puolukkalätyt)

• 2-2,5 dl puolukoita
• 2 munaa
• 5 rkl mantelijauhoa
• ripaus suolaa
• kanelia maun mukaan
• 3 rkl voita
• 0,5 tl psylliumia (onnistuu ilmeisesti ilmankin)

Uuniin 200 astetta. Surauta sulaneet puolukat sauvalla soseeksi ja lisää muut aineet. Sekoita vielä, mutta älä vaahdota. Nostele seoksesta lusikalla pellille n. 12 “läjää” ja paista 10-15 minuuttia. Viihtyvät kuulema hyvin sen kermavaahdon, paksun jogurtin tai juustonkin kanssa. Juustoa en itse kokeillutkaan, ehkä se olis SE juttu.

Loppuun muistutus; älkää unohtako banaanijäätelöä! Katselin Nigellan uusintaa joskus tuossa telkkarista ja kävin kadehtimaan jauhelihan lisäksi naisen ihania lasiin kerrostettuja jogurtti-marja-keksiherkkuja. Omani tein äsken: pohjalle sokerittomalla valkosuklaa-makusiirapilla maustettua banaanijäätelöä, sekaan pellavansiemeniä, päälle reilusti vadelmia ja vielä leseitä kruunuksi. Kaik sekasin ja mätetään naamaan. Onni. Eikä mikään ruma sellainen.

Kun eilen syötiin pitsaa, niin tänään on jälkiruokaa. Heleppoakin helepompi thai-jälkkä on ainakin omaan makuuni. Mikä parasta, siinä on banaania! Apinanruokablogin ei sovi lainkaan ylenkatsoa velvollisuuttaan tämän jalon, Reilun ja keltaisen hedelmän käytön edistämisessä.

Samettista banaanikookossoppaa söimme jo Phi Phillä jossa nappasin ohjeenkin mukaan, mutta havainnollisimmin eli videona ne löytyvät samasta osoitteesta kuin tuo terveellinen musse. Kokki ei ole yhtä korni kuin mussepariskunta, mutta aika häsääjä. Onneksi ohjeet ovat myös kirjallisena ja resepti niin helppo, ettei häsäyskään hämää onnistumasta.

Banaanikookkossoppa (neljälle)

• 3 melko kypsää Reilun kaupan banaania
• 400 ml kookosmaitoa (1 prk)
• 1 tl suolaa
• sokeria tai muuta makeaa (videolla 0,75 dl)

Mittaa kookosmaito kasariin ja lämmittele miedolla lämmöllä. Samalla kun kookos kuumenee, kuori banaanit, halkaise ne pituussuuntaan ja paloittele suupalankokoisiksi. Kun kookosmaito alkaa porista, lisää sinne suola, banaanit ja suuhusi sopiva makeus. Keitä kaksi minuuttia ja poista levyltä. Kaada annosastioihin ja tarjoa joko lämpimänä tai lisää joukkoon jääkuutioita viilentämään soppaa, jolloin jälkkä on heti fancympää. Maku ei tosin juuri muutu.

Ja sitten sama samba Kain kanssa –> katso video.

Kokkasit mun kaa tai Kain, tuotos on taatusti muheva ja maukas. Lisäsin omaan kahden hengen soppaani myös eiliset jämäananakset ja pidin niiden pirteydestä, mutta Lihansyöjän mielestä ananakset olivat turhan eri maailmaa muun muhevuuden keskellä. Siis mitä vattua.

Banaani. Ja jälleen pakkasesta. Ymmärrän, jos alatte kyllästyä ikuiseen banaaninjauhantaan, mutta tämä nyt kuitenkin on Apinanruokakeittiö ja ainakin muulin maailmassa banaani on apinan paras kaveri. Nimenomaan se Reilu sälli, joka pelaa sääntöjen mukaan. Koska tiedätte jo jutun juonen, ohje on tällä kertaa sarja kuvia.

+

=

Ps. Hieno idea.

Sekaisin ei ole pelkästään sitruunapiiras vaan myös Muuli, joka on tänään suorittanut viimeisen tenttinsä, treenannut kovaa mikä on kivaa, syönyt maailman parasta sushia ja sashimia opinnäytetyöpartnerin huippuseurassa, juonut mahtavinta skumppaa evö (Carrington) ja saanut ensimmäistä kertaa koskaan keittiön “terveisinä” suklaakakkua!

Tässä vaiheessa olimme tilanneet jo laskut, mutta eihän kukaan tervejärkinen tahmeaan suklaakakkuun, vanhan ajan vaniljajäätelöön ja mansikoihin syle, posket punaisina repeilimme ja söimme, lähetimme keittiöön kiitokset ja hyvä että selvisimme ravintolasta kunnialla ulos. Vaikka mitä siitä kunniasta, yliarvostettua. Ravintorajoitukset romukoppaan! Ja ihan mahtavaa, opinnäytetyöprosessi sai arvoisensa lopun. Olen rakastunut.

Nyt kun on menty heittämällä ohi otsikon, peruutetaan vähän ja valmistetaan se piiras. Kyseessä on paleo-ruokavalion edustaja (kuten kokonatsjädekin), joka siis tarkoittaa, että ruokavaliossa jäljitellään paleoliittisen kauden ihmisen ruokailutottumuksia. Lyhyesti kuvailtuna paleossa syödään lihaa, kalaa, kanaa, munia, vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Sen sijaan maitotuotteita, viljoja, soijaa tai sokeria ei käytetä.

Piiraiden valmistus sujui hyvin siihen saakka, kun piti valmistaa täyte. Valmistin kuten ohjeistettu (puolikkaan annoksen tosin), mutta täytehän ei sitten hyytynyt koskaan, ei edes lepuutettuaan jääkaapissa koko ravintolaillallisen ajan. Onneksi tiukan paikan tullen sitä joskus syntyy jotain vielä parempaa. Eihän siinä mennyt kuin nanosekunti tuumatessa, kun jo kaivoin varabanaanin pakkasesta ja muokkasin sen blenderissä jäätelömassaksi, maustoin kanelilla Rosmariinin tapaan. Kaadoin siis sitrustäytteet viemäriin ja täytin kipot banaanilla.

Törkeän hyvää! Piiraissa maistui ihanan rapeiksi kärähtäneiden mantelipohjien lisäksi kanelinen banaani sekä hiven lime-sitruunaseosta. Toisen laitoin pakkaseen odottelemaan huomista. Ai että.

Pohja

• 2,4 dl mantelijauhoa
• 3 rkl sitruunamehua (tai lime-)
• 4 taatelia

Lämmitä uuni 180 asteiseksi. Sekoita ainekset blenderissä massaksi. Painele massa neljään muffinssipellon koloon pohjalle ja reunoille tai vaikka irtosilikonimuffinsvuokiin (käytin itse näitä, toimivat hienosti). Jos vuoka ei ole silikonia, voitele se tai päällystä leivinpaperilla. Lykkää pohjat uuniin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes reunat osoittavat tummumisen merkkejä. Ota jäähtymään.

Valmista täyte. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen, jos joku vaikka osaisi kertoa, mitä tein väärin tai oliko tällä missään vaiheessa mahkujakaan toimia? Perässä sitten bananasversio.

Sitruunatäyte

• 6 rkl sitruunamehua (tai lime-)
• raastettu sitruunan kuori (tai limen-)
• 1 rkl hunajaa
• 2 munaa

Laita sitruunamehu, sitruunankuori ja hunaja kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä parisen minuuttia. Vatkaa munat kulhossa haarukalla rikki ja lisää seokseen vähitellen niin, että sekoitat koko ajan kunnolla, jotta täytteestä tulee tasainen. Siirrä jäähtymään. Kun täyte on hieman jäähtynyt, jaa se pohjakuoriin ja siirrä leivokset jääkaappiin tekeytymään. Tai tekeytymisestä en tiedä, mutta täytteen kuuluisi jähmettyä, mihin se ei ainakaan Apinakeittiössä alistunut.

Joten;

Banaanitäyte

• 2 Reilua banaania pakkasesta
• kanelia

Anna banaanien hieman sulaa, aja blenderissä kunnes muodostuu jäätelönkaltainen massa. Mausta kanelilla, kaada torttupohjista sitruunalitku pois ja korvaa banaanilla. Sitruunatäytevälivaiheen saa skipatakin, mutta siitä saapi kauniimpia kuvia. Skål!

No moikka! Eilen käärin hihat ja pistin taas leipoen, olihan se toinenkin Kirjan (ei SEN kirjan) ohje kokeiltava alta pois. Kyseessä on siis sokeriton, maidoton ja gluteeniton kakku, suolistosi parhaaksi. Tein puolikkaan annoksen uuteen pieneen vuokaani ja niinhän kakusta tuli nätti kuin sika pienenä! Koostumus oli murea ja juuri oikeanlainen. Maku taas – puuttuu. Seuraavaan versioon lisää banaania, hiven suolaa, reilummin mausteita ja vaikka taatelia.

Onneksi muulilla ei mene sorkka suuhun kiperässäkään tilanteessa, kaakkuahan ei missään nimessä voinut heittää tunkion kukoille. Niinpä tempaisin ässän kääritystä hihasta ja kehittelin elävän ravinnon kinuskin! MonkeyFood proudly presents, luonnonmukainen tsinuskikakku.

Joulukaakku (alkuperäinen ohje, lisää tähän mausteita ja makua!)

•  4 munaa
• 100 g suolatonta voita (tai maidotonta margariinia)
• 100 g omenaa
• 100 g banaania
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 dl mantelijauhoa
• 0,5 dl hasselpähkinärouhetta
• 1 dl hirssihiutaleita
• 1 dl peruna- tai maissijauhoa
• 1/3 tl neilikkaa
• 1/3 l pomeranssinkuorta
• 1/3 tl jauhettua inkivääriä
• 0,5 tl kanelia

Uuni 175. Voitele vuoka ja jauhota hirssihiutaleilla (nämä ovat ekstraa, eivät se ohjeen desilitra). Vatkaa munat kuohkeaksi vaahdoksi. Muusaa banaani, raasta omena ja sulata voi. Sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää ainekset vaahdotettuihin muniin varovasti sekoittaen, itse käytin puukapustaa. Kaada taikina vuokaan ja paista 25-20 minuuttia, voit testata kypsyyden puutikulla. Kumoa kaakku hieman jäähtyneenä. (Jos maustoit tukevammin ja lisäsit banaania/taatelia/tms., kinuski on tarpeeton)

Ylimuulin cashew-kinuski

• 4 pehmeää kuivattua taatelia
• 6 cashew-pähkinää
• hieman sitruunamehua tai siciliaa
• vettä

Pähkinät ja taatelit blenderiin, joukkoon tilkka vettä ja soseeksi. Mausta sitruunalla ja lisää vettä niin, että saat aikaan sopivan valuvan koostumuksen. Jos vettä meni alussa liikaa, voit lisätä yhden taatelin tai pähkinää. Maistele hyväksi ja valele kakulle. Näin maistuu mauttominkin kaakku!

Jepjep, näyttipä uuninuketuksen jälkeen pahasti siltä, ettei kala-ateria saa seurakseen minkäänmoista jälkiruokaa, mutta niin se vaan on ilo kertoa, että erehdyin. Huolimatta pikisen nokisesta ulkonäöstä nämä möykyt olivat vetäydyttyään jotenkin kutkuttavan makuisia, maanläheisiä ja ikiaikaisia. Que?!

Ja varoitan jo tässä vaiheessa, että minun makuuni maukkaat eivät liene sitä suuren yleisön suussa, kun kyseessä on taas “terveysherkku”. Tapasin nimittäin yhden tuttuni, joka oli kokeillut banaanijäätelöä ja pettynyt, koska se maistui banaanilta eikä jäätelöltä. Sori. Kyseessä siis sokeriton, maidoton, gluteeniton resepti.

Tämän reseptin juuret ovatkin ihan siellä itsessään, nimittäin suolistossa. Paula Heinosen mahtavan informatiivinen ja kiinnostava kirja ei jätä epäselväksi suoliston valtavaa merkitystä terveydelle. Lopussa on dieettikokki Merja Sipolan ruokaohjeita, joista etenkin kaksi makeaa houkuttelivat kokeilemaan. Vähän jouduin improvisoimaan, tässä alkuperäinen ohje ja suluissa muutokset.

Sweet suolistomuffins (12 kpl)

• 2 banaania
• 1 dl kylmäpuristettua öljyä
• 1 tl aitoa vaniljajauhetta (käytin uutetta)
• 1 dl mantelijauhoa
• 2 dl hirssihiutaleita (käytin tattari-, mistäs pirusta löydän h-hiutaleita?)
• 3 tl karpalo-mustaherukkajauhetta (käytin yhden kuivatun luumun 1/4-osataikinaan )
• 2 tl leivinjauhetta
• n. 3 dl marjoja, mansikoita, mustikoita, vadelmia (käytin pakastemustikoita)

Uuni kuumaksi, 225. Banaanit, öljy, vanilja ja marjajauhe (luumu) tehiksessä soseeksi. Sekoita toisessa astiassa hiutaleet, manteli ja leivinjauhe ja lisää soseeseen. Nostele myös marjat seokseen ja jaa muffinsvuokiin. Paista 15-20min. Itse taisin hieman liioitella paistoaikaa, mutta rapea is gooood.

Edit: nää näyttää ihan samalta kuin mun soijarouhepullat, bon appetit.

Elämähän se on pelkkää ruusuilla tanssia ja pakastebanaanin puputusta! Mitä sitä muuli muuta. Tänään tällaisella setillä, vähän enempi proteiinia ja ei ihan niin makeaa kuin pelkkä banaani.

Silkkitofu ja jäädytetty banaani (kahdelle)

• pakastettu banaani
• 1/2 pkt silkkitofua (paketti n. 350g, etnokauposta nimellä Silken Tofu)
• 8 hasselpähkinää
• tuoretta minttua
• (vaahterasiirappia)
• (2 saksanpähkinää)

Ota banaani pakkasesta. Kun banaani hieman sulaa, vatkaa pehmeä tofu massaksi. Banaanin ollessa jauhantakunnossa hurauta se blenderillä jäätelömassaksi. Yhdistä massa tofuun ja sekoita. Murskaa hasselpähkinät samaisessa blenderissä (tai muutoin) ja lisää joukkoon. Ota pieni nippu tuoreita mintunlehtiä ja saksi kappaleiksi. Yhdistä minttu muuhun massaan ja annostele. Koristele pisaralla vaahterasiirappia ja saksanpähkinällä ja vietä annoksen kanssa ansaittu tauko opinnäytetyön vääntämisestä.

Edit 21:00: Kokkausinspiraation puutteessa suosittelen vierailemaan Possukerhon menu-sivulla. Mahtavia ideoita, olen vaikuttunut.

Kuten suunnittelin jo ruokahaasteen haudutteluvaiheessa, ajatus Elävän ravinnon piirakan ja Banaanijäätelön yhdistämisestä oli toteutettava. Kaksi hyvää yhdessä harvoin lupaa pahaa (paitsi jos entsyymit ottavat toisistaan mittaa, terveisiä vaan Villelle [formerly known as entsyymi-Ville]!) ja tässäkin tuotos on suurempi kuin osiensa summa.

Piiraspohjan voi valmistaa haluamistaan pähkinöistä ja siemenistä liottamalla niitä nelisen tuntia tai yön yli, itse tosin hieman oikaisin kun idea syntyi niin myöhään. Banaanijäätelön voi maustaa miten tahtoo, samoin päälle voi lykkiä marjoja, pähkinöitä, hedelmiä tai siirappia sen verran kuin parhaaksi katsoo. Tässä eilinen komboni.

Banaanipiiras yhdelle

Pohja

• 1 rkl auringokukansiemeniä
• pieni kourallinen manteleita
• muutama hasselpähkinä
• pieni porkkana
• sitruunamehua
• kanelia

Huuhtele liottamasi pähkinät ja siemenet ja jauha ne blenderissä karkeaksi massaksi, ei siis tahnaksi saakka. Raasta porkkana ja lisää siihen sitruunamehua. Sekoita tuotokset ja mausta kanelilla. Taputtele tarjoiluastian pohjalle ja reunoille.

Täyte

• puolikas pakastettu banaani
• 1 tl carob-jauhetta
• pari pecan-pähkinää
• puolikas omena
• luraus vaahterasiirappia

Ota banaani pakkasesta ja anna sulaa pahimmasta kohmeesta. Jauha blenderillä, kunnes muodostuu jäätelönkaltainen hyinen massa. Sekoita joukkoon carob (tai kaakaojauhe). Levitä täyte piiraspohjalle. Viipaloi päälle omenaa ja viimeistele pähkinämurskalla ja vaahterasiirapilla. Nauti piiras pieteetillä viimeiseen murenaan saakka ja tunne elinvoimasi kasvu. Sillä, kuten Elävän ravinnon “guru” Ann Wigmore sanansa asettelee:

Remember: It’s not the food in your life that brings health – it’s the life in your food that really counts. A. Wigmoresta voi olla montaa mieltä, mutta lausuma on hieno.

Taas on oltu tötteröllä eli ajettu pakastettua banaania jos jonkinlaiseksi herkuksi. Vieraalleni tarjoilin banaani- ja suklaajäätelön yhdistelmän kevyesti carob-jauheella maustetun cashewkerman ja pecan-pähkinämurskan kera. Itse maustoin jätskini rommiesanssilla. Yllä samaista himpun suklaista cashew-kermaa. Kyllä oli hyvää!