Vaikka eihän me siellä oltu kun mökillä vaan pyörähdettiin, mutta olen ollut siellä nuorempana monesti ja ei kai ne terveiset nyt niin vanhene? Asennekysymys. Vaan vihdoin siis Teneriffan banaanikakun ohje ihastuttavan (ja tahattoman) retrosta Leivonta-kirjasta. Kuva julkaistu aiemmin.

Teneriffan banaanikakku

• 125 g voita
• 1,75 dl sokeria
• 3 luomumunaa
• 1 dl pähkinöitä rouhittuna
• 4,5 dl jauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl kanelia
• 1,25 dl maitoa
• 2 rkl suklaata rouhittuna
• 2 isoa Reilua banaania (tai ainakin kolme pientä)
• puolen sitruunan mehu
• 3 rkl konjakkia

Houkuta uuni 175-asteiseksi. Voitele ja korppujauhota pitkänomainen kakkuvuoka. Kuori ja viipaloi banaanit, purista päälle sitruunanmehu ja kaada konjakki. Jätä marinoitumaan. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaneli. Vaahdota toisessa kulhossa rasva ja sokeri. Lisää munat ja pähkinärouhe, sekoita. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa, aina välillä sekoittaen. Lopuksi lisää suklaa ja sitten vielä banaanien marinadineste (jota työvaihetta ei ohjeessa mainita, mutta itse lisäsin sen taikinaan ettei joudu hyvä konjamiini hukkaan). Kaada kolmannes taikinasta vuoan pohjalle, levitä päälle puolet banaaniviipaleista. Taas kolmannes douta ja viipaleet. Ja loppudou sitten vielä ylimmäksi. Paistele reilu tunti, anna jäähtyä.

Päälle

• 100 g suklaata
• pähkinärouhetta

Sulata suklaa ja valele kakku sillä. Koristele vielä pähkinärouheella vaikka. Nauti kahvin kanssa ihanan kostea ja maukas kakku, palaa tunnelmissa Teidelle.

(Ps. Kokeilin Pastanjauhajien ihanan helppoa olutleipää niin, että korvasin oluen kokiksella. Maustoin fenkolilla ja kuminalla. Suureksi pettymyksekseni lopputuloksessa ei maistu kola lainkaan, vaikka leipä sinällään oli ihan syötävä. Plääh. Stick to the beer.)

Kesäloma on ihana asia. Loma ylipäänsä on maailman parhaita asioita yhdessä meren, auringon, rakkaiden, suolan, huumorin ja inspiraation kanssa. Kun lööbaa osan lomastaan mökillä, saa villin kortin leivontaan; bake, bake, bakety, bake! Leivonnalle antoi suunnan uusi leipävuoka, jonka Lihansyöjän äiti esitteli. Aluksi olimme vuoan kanssa kovin muodollisia, mutta jo ensimmäisen yhteisen onnistuneen projektin tuloksena teimme sinunkaupat ja jatkoimme hyvin alkanutta ilkamointia.

Koska vuoankaan suu ei tuohesta ole, ensimmäinen testi tehtiin Pastanjauhajien olutleivällä. Voin vain suositella. Nopea, helppo, herkullinen, vielä seuraavana päivänäkin. Toistan ohjeen täällä, vaikka saat toki seurata jälkiä sylttytehtaallekin.

Olutleipä

• 7,2 dl vehnäjauhoa (tai puolet sämpyläjauhona)
• 1-1,5 rkl leivinjauhetta
• vajaa 1 tl soodaa
• 1 tl suolaa
• 0,6 dl sokeria
• 3,6 dl olutta (käteen sattui kaupasta Keisari)

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Voitele vuokaystäväsi öljyllä. Sekoita kuivat aineet ja kun uuni on valmis, kaada joukkoon olut ja kiepaise vielä sekaisin. Sooda alkaa toimia heti jouduttuaan kosketuksiin nesteen kanssa, joten tässä vaiheessa ei ole syytä aikailla ja siksi on tärkeää, että uuni on valmis. Paista 55-60 minuuttia rapeakuoriseksi ja anna jäähtyä hetki vuoassaan. Kumoa ja anna jäähtyä vielä ennen leikkaamista. Ja sitten: shöytaim! Päälle vaikka maggaraa.

Seuraavaan systemointiin rupesimme vuoan kanssa, kun apina ja gorilla eli rusinat ja pestojämät alkoivat huudella kaapista. Tein taikina sämpylätyyliin, sisälle voi keritä mitä tykkää.

Kierreleipä vuoassa

• 2,5 dl vettä
• 25 g hiivaa
• 1 tl suolaa
• 1 tl siirappia
• 2 dl vehnäjauhoa
• 3 dl sämpyläjauhoa
• 1 dl kauraleseitä
• loraus oliiviöljyä
• (täytteet: esim. pestoa, rusinoita, parmesaania raastettuna, kinkkusuikaleita, pinjansiemeniä tai murskattuja manteleita)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, sitten siirappi ja suola. Kaada joukkoon desi vehnää ja sekoita puuhaarukalla hyvä tovi. Lisää toinen desi vehnää ja toista. Sitten samalla ajatuksella vähitellen sämpyläjauhot ja lopuksi leseet. Lorauta joukkoon öljy ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna kohota vedottomassa paikassa puolesta tunnista tuntiin.

Kun taikina on kohonnut, lämmitä uuni 175 asteeseen ja öljyä vuoka. Mukiloi taikinasta ilmakuplat pois ja silittele kaulimella tai pullolla vuoan pituiseksi, ohueksi suorakaiteen malliseksi levyksi. Levitä levylle täytteet (rusinoita en jättäis pois, suolainen ja makea ). Kääri rullalle ja nosta vuokaan. Roiski pinnalle vielä vähän vettä ja painele kuoreen sormisuolaa. Paista n. 45 minuuttia tai kunnes kypsä. Jos pinta alkaa käydä turhan hiilenä, peitä foliolla. Rrrrrrrr miten hyvää!

Ja vielä viimeisenä makeaa. Nimittäin 90-luvun alun leivontakirjan Teneriffan banaanikakku! Avot. Täytyy sanoo että töykeen hyvää. Nyt saatte vain kuvan, ohje on kirjassa mökillä. Ehkä saan senkin tänne joskus. EDIT: 13.9.2009. Teneriffan banaanikakun resepti.

Olen aina lämmennyt italialaisille mantelikekseille, cantuccineille, niiden uniikin olemuksensa vuoksi; rapeus, julmasti halkaistut pähkinät ja mantelinmakuinen makeus tuottavat keksejä, jotka ovat kauniita katsella ja kastella kahviin tai jälkiruokaviiniin. Vasta viime tiistaina sain itsestäni aikaiseksi ihan eks temporee tehdä paluun juurilleni ihanaan Italiaan. Ja kuinka kornia, tarjoilin niitä ainutkertaisen ranskalaisessa ympäristössä. Katselimme nimittäin Paul Bocusén hurmaavia (etenkin musiikki!) ruoanlaittovideoita vuodelta 1983. NYT ymmärrän, mistä ystäväni Villen (ennenkin esiintynyt MOnkeyfoodissa, mm. muistetaan uskomattomasta munakoisolasagnesta) kokkauspieteetti on kotoisin. LAPSUUDESTA!

Inspiraatiolle on kuitenkin hankala laittaa hanttiin ja kaivoin ohjeen esiin. Bella Vanilla tarjoili vakuuttavan shöyn ja koska kaapissa oli muniakin vain yksi, valitsin sen. Hiukan muokaten, tässä se on.

Mantelicantuccini cocojyväjauhosta (n. 15 kpl)

• 1 luomumuna
• 100 g sokeria
• 0,5 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
• 1-2 rkl Amarettoa eli mantelilikööriä
• 115 g kokojyvävehnäjauhoa
• 0,5 tl leivinjauhetta
• reilu ripaus suolaa
• 100 g manteleita

Kuumenna uuni 180 asteiseksi. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöinen muna tukevasti vaahdoksi. Lisää vanilja ja likööri, sekoita. Sekoita jauho, leivinjauhe ja suola toisessa astiassa ja kääntele sekaan vaahtoon. Lisää mantelit. Muotoile leivinpaperoidulle pellille sopiva pötkylä ja nuketa 25 minuuttia. Ota pötky ulos ja pätki ohuehkoiksi suorakaiteiksi. Käännnö kaiteet kyljilleen ja paahda jälleen 10 minuuttia. Käännä sitten möllit toiselle kyljelleen ja paista vielä, viisi minuuttiakin voi riittää. Anna jäähtyä mikäli maltat. Syö.

Disclaimer: jos olet heikkohampainen, kastele keksi kunnolla kahviin ennen kuin yrität sen kimppuun.

Olen melko vannoutunut kastikkeiden kammoaja (lööööng stööri tai oikeestaan tosi lyhyt: äitinikään ei pidä niistä), mutta nyt oli pakko antautua. Sain jo joskus aikanaan Satujatarelta tuliaisiksi torvisienikastike-paketin, joka on tuolla odotellut h-hetkeään mukavan rauhallisena. Nyt se sitten koitti. Kokonaisuudeksi kotimatkalla muotoutui lähes-paleo-atria kohderyhmää kosiskellen. Paleon ruoasta saa jättämällä parmesaanin pois. Iisii. (Kastikeaineksessa oli myös ohratärkkelystä, mutta suurustamassa kinoalla sekin korjaantuu.)

Ja täytyy sanoa, että kun olen syönyt aikapäivät melkein yksinomaan kylmää ravintoa, lähinnä salaatteja, niin kyllä tällainen lämmin eväs lämmitti. Liikaakin: ähkyyn en ole ennen tätä itseäni hetkeen saattanut. Ehkä se laskee joskus.

Lihapullat

• 5 % naudan jauhelihaa
• luomumuna
• himalajansuolaa
• raastettua porkkanaa
• raastettua parmesaania
• mustapippuria
• pinjansiemeniä

Sekoita ja maista, mausta. Pyöritä minipulliksi ja paahda uunissa joku tovi, melko äkäiseen tulevat valmiiksi kun ovat pieniä. Uunikin saa olla ihan hyvin lämmin.

Kesäkurpitsapappardelle

• iso kesäkurpitsa
• öljyä, suolaa

Vuole kesäkurpitsa kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi, jätä huokoinen keskikohta vuolematta. Lorauta paistinpannulle öljyä ja pyöräytä suikulot siinä, suolaa kevyesti.

Sienikastike paketista (Mustatorvisienikastike, valmistaja Linexpo Ky, Monninkylä)

• torvisienikastikeaines
• 5 dl kookosmaitoa
• 2 dl vettä
• kasvisliemikuutio

Mittaa kattilaan vesi ja 3 desiä kookosmaitoa, kastikeaines ja liemikuutio. Kuumenna hiljalleen kiehuvaksi ja sekoita koko ajan. Kun seos saostuu, lisää loppukookosmaito ja sekoita, hella pois päältä.

Kokoa annos: nostele isoon astiaan kesäkurpitsapappardellet, kaada päälle kastike ja rojauta ylle ihanat, lihavaiset pullat! Kyllä naurattaa kun tällastä syÄ. Lihansyöjä sanoo: ei sanokaan, vaan syö! Törkeen herkullista.

Jälkiruoaksi raakaruokapohjainen partaäijämansikkakakku.

Partaäijän kesäkakku

Pohja

• kookosöljyä
• raakakaakaojauhetta
• kaakaonibsejä
• goji-marjoja
• kanelia
• vanilja-aromia
• quinoa-hiutaleita
• makeutusta
• (proteiinijauhetta –> tämän voi jättää pois, mutta lisäsin siksi, että tekee pohjasta maitosuklaamaisemman)

Sekoita sopivassa suhteessa ja levitä vuoan pohjalle. Siirrä jääkaappiin jähmettymään hetkeksi. Valmista täyte.

• partaäijää eli kreikkalaista jogurttia
• limetin raastettua kuorta
• limetin mehua
• makeutusta

Sekaisin vaikka karusellissa! Valele pohjan päälle ja leikkaa päälle läjä tuoreita mansikoita. Lallallallaa. Vähän tuli mun pohjasta kova eli kun kaakkua ottaa, joutuu pohjaan raapimaan annoksen päälle. Makua ei haittaa, mutta tuota voi sen pehmeämmäksikin jättää, jotenkin. En jaksa nyt keksiä miten.

Here she comes to save the day! Muuli hengittää edelleen (niskaasi), vaikka pyöräkolari (autoilija maksaa), uupumus ja tuoreimpana selän kosahtaminen eilisessä treenissä ovat hetkittäin verottaneet elinvoimaa. Maailmantuska on myös ollut ei-toivottuna ystävänäni nyt turhan tiiviisti, mutta kun on viikko lomaan ja verkon äkkilähdöt tarjoavat rantatunnelman niin eiköhän tuskakin väisty suosiolla.

Foodwise muulinluolassa on menty edelleen pitkälti raakaruokapainotteisesti. Raw food on nyt kovassa nosteessa maailmalla ja Suomessa, mikä ilahduttaa suuresti. Uusia plokeja pukkaa herkulliseen tahtiin ja sitä myöten kokeiltavia ohjeita, jos sellaisia haikaa.

Tässä yksi makupala, joka lämmitti erityisesti Lihansyöjän mieltä ja makua. Alkuperäinen ohje järkyttävän hehkeän Kimberly Snyderin blogista, itse koukkasin Kimin saitille Quinoan eli Suomen Kimberlyn kautta.

Key Lime Bars eli limettijuustokakku (n. 15 palaa)

•  1 cup (eli 2,4 dl) tuoreiden lime-hedelmien mehua (muutkin sitrushedelmät sopivat, käytin limeä ja verigreippiä)
• 0,5 cup (1,2 dl) luomukookosöljyä (esim. Keho.netin kaupasta)
• 0,5 cup (1,2 dl) agave-nektaria (esim. Keho.netin kaupasta)
• 0,5 tl suolaa
• 4 cups (eli vajaa litra) cashewta (4x125g pussi)
• 0,25-0,5 cup (eli 0,5-1 dl) vettä

Kaikki paitsi vesi blenderiin ja surinaks. Lisää vettä tarpeen mukaan. Itse laitoin täyden määrän. Pakasta esim. silikonimuffinssivuoissa ainakin neljä tuntia. Ei se pehmeämpänäkään pahaa ole. Vaihtoehtoisesti voit kaataa massan yhteen astiaan ja leikata jäätyneenä kappaleiksi. Säilyy Kimberlyn mukaan muutaman viikon pakkasessa.

Omaan makuuni tällä ohjeella tuli melko makeaa, mutta herkullista kyllä. Lihansyöhän suuhun täydellistä, puhuu juustokakusta. Erinomainen täyte myös elävän ravinnon piiraaseen, päälle vielä tuoreita mansikoita niin avot. Siitä ei kekkerit parane! Kelpaa yhtä hyvin hipeille kuin porvareille.

[Oltiin Kimberlyn kanssa biitsillä viikko sitten ja otettiin vähän valokuvia toisistamme. Tsekkaa Kimin kuvat Kimin sivulta! Vitsi oli fantsuu. Raakaruoka tekee niin hyvää!]

[Niinku näkyy, raakaruokakaan ei tee täydellisex)

Työni puolesta osallistun toisinaan erilaisten, usein mielellään yksinkertaisten ja takuuvarmojen sekä nopeiden, leipomusten valmistukseen. Tai oikeastaan ihanteellisessa tapauksessa mahdollistan sen. Tämä ohje toimi hienosti; hankala mokata ja hyvää. Ilmankos, kun ohje on jälleen Myllyn parhaan. Kokemukseni mukaan Myllyn ohjeet toimivat aina.

Kauralesekräkkerit (pellillinen)

• 3 dl kauraleseitä tai kaurahiutaleita
• 5 dl jauhoa (joku tummempikin aste käy)
• 1 tl suolaa
• 100 g voita
• 2,5 dl maitoa
• (1 rkl kuminaa tai muuta maustetta)
• (juustoraastetta)

Sulata voi mikrossa, jätä jäähtymään. Sekoita jauhot, hiutaleet/leseet, suola ja haluamasi mauste/mausteet sekä juustoraaste, jos käytät (me käytimme). Me laitoimme valkosipulijauhetta (ja vähän lisää suolaa). Lisää maito, sekoita. Lisää sula rasva, sekoita. Siirrä jääkaapiin kovettumaan ja laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Vuoraa pelti leivinpaperilla. Ota taikina kyylskoopista ja kaaviloi (?) eli painele ohueksi leivinpaperille. Mahdollisimman ohueksi. Vetele taikinapyörällä ruudukoksi ja pistele mielivaltaisesti ja tiuhaan. Paista n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä, palastele.

Jos haluat parhautta, follow me: palastele kräkkerit heti kun sormet eivät pala ja siirrä takaisin uuniin vielä n. 5 minuutiksi. Saat rapeita keksejä muistakin kuin reunapaloista. Ja jos kräkkereissä jokin on olennaista, se on suola ja rapeus.

Kyllä nyt on jäänyt apinanruokaparka ihan hunningolle enkä uskalla luvata muutosta jatkossakaan. Onneksi entistä ehompia ruokaplokeja pompsahtelee uusia kuin sieniä ikään. Pari vanhaa muulinpartaa joutaakin jo jorpakkoon eli turha tehdä kärpäsestä härkästä. Jos on lukemisen pula, suosittelen Viva ciabattaa!, josta löytyy lavealti leipää ja urbaania itsetuntoa sekä Minna Buncea, jossa kokkaa hurmaavan maanläheinen ja virkistävä ammattilaiskokki Englannista.

Mankiakaan en vielä sysää kuoppaan. Eihän sitä koskaan tiedä. Mutta tältä erää, voikaa hyvin!

[Ensi-iltansa "kakku" koki joitakin viikkoja sitten improvisaation tuloksena tuoppeihin rakennettuna. Eikä muuten tehnyt edes tiukkaa syödä koko tuopillista. Salut!]

Vapun synttärikakku eli kakku ilman pohjaa (neljälle)

• 1 suuri Reilun kaupan banaani (1,5 pienempää)
• 2-3 dl puolukoita
• 250 g maitorahkaa
• 2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (12%)
• suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä
• 4 marianne-karkkia

Muusaa banaani ja sekoita siihen puolukat. Jaa seos neljän lasin pohjalle. Halutessasi voit tehdä yhteen isoon vaasiinkin, mutta kokemus osoittaa, että raaka-aineet jakautuvat silloin syöjien kesken turhan epätasaisesti. Vaahdota vaniljakastike ja vatkaa sekaan rahka. Jaa seosta marja-banaanin päälle niin, että jäljellä jää vielä yksi kolmannes. Asettele cashewt tähän väliin ja jatka taas vaniljarahkalla. Murskaa mariannet ja ropsaa komeuden päälle. Kyylskooppiin ja kun on se aika, pops!

Jotta pysytte skarppeina jouluun saakka, tässä pieni kuva-arvoitus. Olen saanut lahjaksi useita piparkakkumuotteja, ja vaikka ne ensisilmäykseltä näyttävät selkeästi olevan ihan tuttuja elukoita, lähempi tarkastelu saa epäilemään. Jos teillä siis on silmää karvaisille keksikavereille, kertokaa toki, MITÄ NE OVAT O_O

Numerolla 1 kilpailee “norsu”?

Numerolla 2 kurottelee palikkajalkainen… mikä?

Numerolla 3 säkkiä kantaa kuka?

Numerolla 4 sukeltaa uhanalainen ja muhkea pyrstökäs?

Numerolla 5 sahaa soittelee… ?

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa… Ei ole pepparkaakkaa tai tsintserbrediä muotoihin katsominen. Poskeen vaan.

Kaikki eläintarhan asukkaat on valmistettu juurevasta ja maukkaasta ruispiparkakku-taikinasta, jota kokeilin jo viime vuonna. Koska vehnäjauhot olivat loppu käytin sämpyläjauhoa vieläkin jyväisemmin tuloksin. Taikina syntyy ilman keittämistä ja oli leivontakunnossa jo parin tunnin päästä. Viime hetken pelastus! Kaasu-uuni ei tehnyt yhtä kauniita kuin sähköinen, mutta maku oli paikallaan. Suosittelen ennemmin pientä ylinuketusta kuin yhtään ali. Ja ehkä soodaa lipsahti liikaa?

Ps. Yhtä hilpeätä porukkaa ovat Madagascar II -leffan animaalit… !! Go see.

…for Dad! Viime viikonlopun isänpäivä oli unohtumaton. Tarjolla piti olla mereneläviä thai-tyyliin, mutta sen sijaan söimmekin Pizza Taxin jättimäisiä pitsoja upeasti katetussa pöydässä. Elämä joskus yllättää, ja isoveli ;-D Kokille vaan terveisiä, kaik olivat tyytyväisiä ja jaksavat odottaa debyyttiäsi. Ja ei kai kukaan muukaan nyt tajunnut, että kaupat ovat kiinni SEKÄ lauantaina että sunnuntaina. Onneksi kauppiaat tarttuivat heti ongelmaan ja päättivät laajentaa sunnuntaiaukioloja. Tänksit vikkelästä reagoinnista.

Kakkupuoli sen sijaan onnistui ihan kelvollisesti. Resepti on peruja samalta triathlonisti-Patrickilta, jonka virityksiä olen tehnyt ennenkin ja jotka ovat jokseenkin övereitä. Tahtoo sanoa: kokeilemisen arvoisia. Ennemmin överit kuin vajarit, sanoi joku viisas (ei Schopenhauer). Kyseessä on suklaistakin suklaisempi mureneva tumma unelma, johon suolapähkinät tuovat särmää ja purtavaa. Julmetun tumma suklaa tekee kaakusta niin täyteläisen, että ilman vaniljajäätelön seuraa ei kannata lähteä edes yrittämään. Mutta jäätelön kanssa kaksikko on kaunis kuin talviyö. Murenevaista sorttia oli tämä, vaan sehän se luo oikeaa ruokahalun herättävää tunnelmaa, ettei esillepano ole liian kliininen.

Suklaa-suolapähkinäkaakku (ainakin kahdeksalle, helposti kymmenelle)

• 1,5 dl jauhoa
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 luomumunaa
• 2 dl sokeria
• 150 g voita
• 200 g tummaa suklaata
• 150 g suolapähkinöitä
• (jäätelöä!)

Sulata voi vesihauteessa ja siihen suklaa, siirrä seos jäähtymään. Iske uuni päälle 180 asteeseen ja voitele kakkuvuoka. Irtopohjavuoka toimii hyvin, pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperi. Sekoita jauho ja leivinjauhe. Vatkaa eri astiassa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja voi-suklaaseosta taikinaan, nostele varovasti sekaisin, älä vatkaa enää. Lisää lopuksi pähkinät ja sekoita vielä. Kaada vuokaan ja paista n. 45 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ja sitten: sitä jäätelöä!

Ihan melkein kävi kuten hiirelle kissalle räätälöidessään. Suuret suunnitelmat nimittäin kariutuivat kauniisti, onneksi on olemassa kakkumaailman pelastaja, kermavaahto. Läksin hyvät mielessä yrittämään lähes ihka-aidon palkintosonnikakun valmistusta ja niinhän se oli kuten olin uumoillutkin, hankalampaa kuin miltä näyttää.

Bongasin kaakun mallin uusimman Glorian ruoka&viinin mukana tulleesta Keittiömuistikirjasta, jossa on siis muistiinpanotilan lisäksi ohjeita. Kirjasessa kakku kulkee nimellä Raidallinen mustikakku ja kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kakku on toteutettu kuten kääretorttu, mutta vuokaan niin, että loppujen lopuksi vuoan keskeltä alkava spiraali täyttää sen kokonaan, leikkuupinta ylöspäin.

Muoto oli minusta heti kiinnostava ja kokeilemisen arvoinen, ja kun sain seuraavan hyvän syyn valmistaa kakku, otin idean käyttöön. Kakun nimen vuoksi kerrottakoon, että se on kiitoskakku ja koko juttuun liittyy päiväkaupalla sähkötöitä, yksi kosahtanut johto, strutsikoiran ulkoilutusta sekä messevä lasku. Kakulle asetetut toiveet olivat seuraavanlaiset: “Olen jo pitkään toivonut kakkua, jossa olisi kermavaahtoa ja kinuskia tai marjoja.” Koska olen (suuruuden-)hullu enkä vain esitä, päätin sisällyttää siihen ne kaikki SEKÄ valmistaa sen hypnoottiseen spiraalimuotoon.

No, koska kakun MAKU oli loppujen lopuksi loistava ja sitä tilailtiin jo uudestaankin, uskallan ylisanoja säästämättä kehua Kinuskikissan pikakinuskia, jolla hoidin tsinuskiosuuden. Kissalle suuret kiitokset, vaikka housuja ei tullutkaan! Muuten sovelsin täytteeseen rahkaa, josta itse pidän, sekä puolukoita, joita kulutan pakkasestamme onnelliseen tahtiin. Niistä autuaat terveiset Lihansyöjän perheelle, eläisin puolukalla. <3

Pohja on sama kuin Glorian vihkosessa, mutta ilman suklaata. Tässä siis ohje, mutta ukko ylimuulin tähden, lämpimästi kehoitan valmistamaan perinteiseen täytekakkumalliin!

Sähköpaimen eli puolukka-kinuskikakku

Pohja

• 100 g voita
• 3 luomumunaa
• 1,5 dl sokeria
• 1,5 dl vehnäjauhoa
• 0,5 tl leivinjauhetta

Ota ainekset huoneenlämpöön. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Kuumenna uuni 175-200 asteeseen. Jos teet kääretortun leivinpaperoi pelti, muussa tapauksessa voitele ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita jauhot ja leivinjauhe erillisessä kupissa. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi, johon jää hetkeksi jälki, kun siihen vetää. Nostele joukkoon jauhoseos ja sitten jäähtynyt voi, sekoita nopeasti tasaiseksi, ei sähkövatkaimella. Kaada taikina pellille ja levitä tasaiseksi. Paista 8-10 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa leivinpaperin reunoista. Tavallista kakkua voinee paistaa n. 175 asteessa kolmisen varttia tai kunnes valmiin näköinen.

Kissan pikakinuski

• 2 dl vispikermaa
• 2 dl fariinisokeria

Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, keittele muutama minuutti. Siirrä jäähtymään ja anna jäähtyä oikein kunnolla, lopuksi jääkaapissa. Kun seos on kylmää, vatkaa sitä sähkövatkaimella niin lujaa kuin irti lähtee, kunnes seos selvästi paksuuntuu. Jos kinuski alkaa näyttää rakeiselta, lopeta vatkaaminen. Tsinuski on valmis. Käytä sellaisenaan tai lisää täytteeseen, jonka valmistat näin.

Täyte

• 250 g rahkaa
• 2-4 dl puolukoita
• kinuski
• (1 liivatelehti + tilkka vettä)

Sekoita ja maista. Älä liikaa, ettei lopu ennen kuin kakku on saanut osansa. Puolukat eivät kaipaa lisämakeutta kinuskin oheen. Jos haluat kääriä tortun, laita liivatelehti kylmään veteen likoamaan. Kuumenna vesitilkka (n. 0,15 dl) kiehuvaksi. Puristele liivaatteesta vedet ja sulata se kiehuvaan. Kaada ohuena nauhana täytteeseen samalla koko ajan vatkaten.

Kokoa kakku kostuttamalla se soijamaito-vanilja-seoksella (reilusti, ainakin pari desiä) ja levitä täyte. Jos teet kierrettä, älä kostuta! Muuten kokoaminen on mahdotonta, kuten pian havainnollista kuvamateriaalin avulla. Kas näin.

[Ruusu, on mun sydämessäni... ]

Päälle

• 2,5 dl kermaa (esim. Flora Vispi)
• sokeria, vaniljasokeria
• puolukoita
• kookoslastuja

Kun olet koonnut kaakun onnistuneesti tai aivan taatanasti päin prinkkalaa, kuorruta (peitä) komeus reilulla kermavaahdolla (makeuta sokerilla ja vaniljasokerilla), puolukoilla ja kookossipseillä. Kookossipsejä saa ainakin Hakaniemessä sijaitsevasta Oriental Supermarketista ja niissä on siis kookosta ja sokeria, aivan mahdottoman hyviä ja rapeita. Ennemminkin siis kookoslastuja, kuin sipsejä. Tuovat kivaa purutuntumaa.

Kakku on hurmaavan kostea, mehevä, yhtä aikaa hapan ja kinuskisen makea, juhlava upeus siis. Oodi puolukalle!