Kesä on jo melkein täällä eikä elämä ole vain salsaa ja zoukia, se on myös Piña Coladaa! Tällä drinkillä tuot paahteisen illan biitsit omaan olohuoneeseesi.

Rommihuuruissa tulee hämäriä kuvia.

En ymmärrä, miten en ole tätä aikaisemmin keksinyt, mutta piña coladahan on täydellinen juoma! Enkä nyt puhu paleosta mitään, vaan mausta. ¡Salud!

Piña Colada (fresco)

• 4 cl rommia (ohjeessa neuvotaan vaaleaan rommiin, mutta toimi tummallakin)
• n. 2cm levyinen kiekko tuoretta ananasta
• hyvä loraus kookosmaitoa
• (vaniljasteviaa)

Pilko ananas ja suraa se rommin ja kookosmaidon kanssa blenderissä suht’ tasaiseksi. Etelämaiden tunnelmaa lisää ananassattumainen koostumus, täydelliseen tasaisuuteen on siis turha pyrkiä. Koostumus helposti paranee illan mittaan, kun jo juodut rommit tekevät suurpiirteiseksi. Mausta halutessasi vaniljastevialla.

Wikipedian ohje käyttää ananasmehua ja tekee juomasta huomattavasti mehuisamman. Monkeyversio on selvästi kookoksisempi. Tuoreen ananaksen sijaan voi toki käyttää purkkiversiota. Tärkeintä on asenne.

Viisaan Chris Kresserin sanoin (Lauralle kiitos pointtauksesta):

There’s a lot more to life than food, and in fact I believe (as did the ancient Chinese) that in some cases it’s better to eat the wrong food with the right attitude than the other way around. 

"Paleo Cotta for the win!"

Oh mama this is good! Made it already couple of times and it’s been a success, easy as Helsinki as well. Considering you have to use something to sweeten it a bit, peferrably stevia, it’s not super paleo but hey, it’s close enough. A little stevia now and then won’t kill you like grains or sugar. Provocative enuf?

Anyway, this is a perfect paleo dessert to charm non-paleo eaters. It’s just like the original panna cotta but made with coconut cream. You may use cardamom, more vanilla, a little chili?, cocoa powder, almond extract or whatever to vary this one, but with cinnamon it’s divine and fool-proof. Try it! If you like, you can prepare some berry sauce to go with it or chop some fruit, bananas might be da thing.

Coconut Panna Cotta

• 4 dl coconut cream (Kara works well)
• 2 dl coconut milk
• 3 leaves of gelatin
• a cinnamon stalk or some powdered cinnamon
• (a vanilla bean/pod)
• vanilla stevia (or honey or whatever to sweeten it)

Set the gelatin leaves on a plate covered in cold water to soften them. Pour the coconut cream and the coconut milk in a casserole and let it simmer for a while with the cinnamon stalk and vanilla pod in it if you’re using them. It should be slowly boiling for some minutes, maybe 5 to 10. Remove the stalk and the pod. Take the gelatin leaves and squeeze out the excess water. Add the leaves into the hot mixture but turn the heat OFF first! It’s not meant to boil the gelatin. Whisk the mixture so that the gelatin will dissolve.

Let cool a little and add vanilla stevia and powdered cinnamon according to your taste. Set in portion sized cups or in one larger dish and let it settle in the fridge. It’ll take a few hours, at least two. You may also prepare these the night before, they’re perfect after one day! Serve with raspberries, chocolate chips, pineapple or FROM YOUR BELLYBUTTON! Work it, babe!

[The version I made... (all gone by the way O_O)]

Hi y’all and thanks for waiting! The summer vacation is over tomorrow so the monkey’s back in da kitchen. Bet ya are hungry already? Since we spent 10 days of our vacation in Croatia, first on the island of Hvar and then two nights in Split, I’d like to share a very common croatian recipe for a delicious paprika sauce. It accompanied every meat platter, mixed grill and pork cutlet dish we ordered and was always as good. I googled some recipies and this was my first attempt. Pretty good I’d say, follow me!

[...and the original in Croatia.]

Croatian ketchup (it’s probably unorthodox to call this ketchup but just to give you the idea)

• 1 red bellpepper
• 1 eggplant
• (finely chopped fresh chili if you like – I didn’t have any and it’s not supposed to be hot)
• 1-2 garlic cloves
• vinegar
• salt
• olive oil

Roast the eggplant and the bellpepper in a hot oven approximately 30 minutes so that the eggplant turns softer and the bellpepper sweeter. Put the bellpepper in a plastic bag when it’s still hot so it’ll be easier to peel. Scrape the eggplant flesh out with a tablespoon and mix the peeled pepper and the eggplant in a blender together with a clove of garlic. Add a dash of vinegar and some salt to taste.

Pour a bit of olive oil into a thick bottomed kettle and add the mixture. Let it cook down mixing it often until a paste forms. You may now either eat the damn delicacy or put it in a jar for later. Excellent with meat!

NOTE: you may not want to throw the eggplant peel away. If you chop it and fry it on a pan with, say, minced meat, it’ll be tasty. I do love eggplant. Learn to love it as well!

These brilliant transparent emerald treasures are kale chips! I know, don’t they look and sound appealing? No? I can assure they are delish! Crispy and salty and tasty. Filled with… stuff. You know, the healthy stuff. The GREEN stuff! So if you don’t wanna put it into a blender to make a green smoothie or eat it as a salad, try this. I have a food dryer but a normal oven will do as well. Inspiration from the lovely blog Appelsiineja hunajaa.

Kale Chips

• 2 bunches of kale
• extra virgin olive oil
• quality salt
• paprika (grounded dried one, what is it called? Capsicum? The red stuff anyway.)
• lemon juice

Tear the leaves and remove the thickest parts of the stems. Make a mixture out of a generous amount of EVOO, salt, spices and lemon juice. Mix it in the leaves thoroughly! Every leaf should have its share. Let marinade in the fridge for while and then let them dry in a dryer, several hours in 40 degrees worked. Tasty.

…eli terveisiä Portugalista! Ei niin, että olisin siellä koskaan ollut kuin haaveissani, mutta kiitos portugalilaisten tuttujeni (ciao Carlos ja Ana!) virityin maan ruokiin pari vuotta sitten. Carlos saikin lainata nimensä ylimakean ihanalle sitruunatortulle ja nyt viimeinkin pääsin kokeilemaan portugalilaista perinteistä joulukakkua, Bolo Reitä. Bolo Rei tarkoittaa käsittääkseni Kuninkaan kakkua, ja melko kuninkaallinen siitä tulikin. Ei tarvitse yhdenkään kruunupään hävetä näin anteliaasti varusteltua känttyä.

Kakku muistuttaa muiden maiden jouluisia hedelmäkakkuja, mutta on hiivaan leivottu ja suomalaisen näkökulmasta pullakakku, vähän Bostonin tyyliin. Ihanan mehevä siitä tulee ainakin yhden yön malttamisella valmistumisen jälkeen ja reilu määrä portviiniä takaa, että taikinan maistelukin on ohjelmanumero sinällään. Ohjeeseen tulevaa yhteismäärää kuivahedelmistä (tai siis “candied fruit”) ja pähkinöistä voi vapaasti muokata makunsa mukaiseksi. Suosittelen käyttämään reilusti pähkinää ja etenkin parapähkinä, saksanpähkinä ja manteli ovat minun mielestäni tässä edukseen. Pinjansiemen olkoonkin herkullinen, hieman mietoudessaan hukkuu taikinaan.

Bolo rei

• 700 g jauhoa
• 40 g tuorehiivaa
• 1 dl vettä
• 150 g voita
• 175 g sokeria (laitoin 150g, melkein sanoisin, että laittakaa täydet 175g)
• yhden appelsiinin ja yhden sitruunan kuori
• 4 luomumunaa
• 2 lasillista portviiniä (oman fiilikseni pohjalta laskin lasillisen olevan 150ml ja ainakin kakusta tuli hyvä, yhteensä siis 3 dl portia)
• 150 g “candied fruit” eli sukaatteja, kuivahedelmiä, miksikä niitä nyt sanotaan
• 150 g pähkinöitä ja rusinoita

Murenna ja sekoita hiiva lämmitettyyn vesidesiin. Lisää seokseen kaksi desiä jauhoa, jätä kohoamaan vartiksi peitettynä lämpimään, vedottomaan paikkaan. Pieksä sähkövatkaimella huoneenlämmin voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat ja portviini sekä appelsiinin ja sitruunan kuoriraasteet. Lisää seokseen hiivaseos ja alusta joukkoon loput jauhot, vaivaa kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoavaa. Lisää hiukan palasiksi hakkeloidut hedelmät ja pähkinät, kääntele joukkoon. Jätä kohoamaan vedottomaan paikkaan (esim. kylmään uuniin) liinan alle 5-6 tunniksi.

Kun taikina on saanut perin juurin rauhassa kohoilla, muodosta siitä voidellulle tai leivinpaperoille uunipellille renkula, jonka keskelle pitäisi muokata reikä (pullakranssin tapaan). Helpoiten se onnistuu asettamalla sopiva uuninkestävä astia pitämään reiän paikkaa, itse pistin uuniin lienikö Iittalan tuikkuastian, jonka voitelin ulkopuolelta tarttumisen estämiseksi. Hyvin toimi. Voitele pullakakku munalla ja ripottele päälle vielä niitä karkkihedelmiä ja vaikka siemeniä. Jätä kokonaisuus kohoamaan liinan alle vielä puoleksi tunniksi.

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista kakkua 35-45 minuuttia, kunnes se on kauniin kohonnut ja kullanruskea. Ota jäähtymään.

Päälle

• marmeladia
• tomusokeria+sitruunamehua/vettä

Sudi koko kakku (esim. aprikoosi-) marmeladilla, reilulla kädellä. Hölvää päälle vielä sitruunamehulla ja vedellä sopivaksi notkistettua tomusokerikuorrutusta, mitä enemmän, sen parempi.

Ja tämä Kuninkaiden kakku tosiaan paranee seuraavaan päivään, sillä mehevöityy ollessaan. Säilytä kuitenkin kuivamisen estämiseksi hyvin kelmuttuna.

Lopuksi haluan kiittää Facebookia, Saijaa, Saijan ystävän miestä Gonçaloa sekä kaikkia muita oikeanlaisen Bolo Rei -reseptin metsästykseen osallistuneita: poucos mas bons!

(Ja jep, kuvia on reilusti kun kerrankin kuvasin.)

Hörhönä on hyvä olla kaukana maailman pahuudesta ja hippeyden hempeään telttaan kietouduimme Elävässä joulussamme viime lauantaina, kun Kulinaarimurusten muru Välispiikki sekä kommentoija-Emma ryömivät sillan alta muulin koloon varpahillaan. Herkkua ol meillä monenlaista ja ruokahan maistaa. Tässä ohjeet raakaan jouluun. Tontut diggaa.

Muuli Mariahin raaka joulumenu

• Alkuun: elävän ravinnon leipää, cashew-majoneesia, alfalfaituja

• Pääruoaksi: pestopastaa, sieni-tattari- sekä punajuuri-piparjuuri-salaattia

• Jälkiruoaksi:  puolukka-brownie ja banaanijäätelö (erikseen)

Elävä leipä muistutaa maultaan elävästi kypsennettyä pitsaa ja menee cashew-majoneesin hiukan pehmentämänä vieraideni mielestä täysin oikeasta leivästä. Siis täydestä. Ohje on Englannin “johtavan” raakaruokachefin käsialaa ja blogissaan kovasti kehuttu, The Best Thing Since Sliced Bread. (Vaikka leivän leikkaaminenhan se nimenomaan hauskaa on, tai murtaminen, sen Hesuskin taisi.) Mittayksikkönä on cup, joka on yhtä kuin 2,37 dl. En muuntanut mittoja, sillä olen vihdoin onnistunut hankkimaan Etolan ihmeellisestä kumin ja muovin maailmassa merkillisen vaaleanpunaisen, eläimenmuotoisen mutta toimivanpuolen cup-mitan.

Elävä leipä

• 0,25 kuppia oliiviöljyä
• 0,5 kuppia aurinkokuivattuja tomaatteja
• 1,5 kuppia mantelijauhoa
• 0,5 kuppia pellavansiemenjauhoa
• 2 pienempää tai 1,5 keskikokoista kesäkurpitsaa
• 1 omena
• 1,5 rkl sitruunamehua
• 0,5 tl suolaa
• 2,5 rkl välimerellisiä mausteita (esim. oreganoa, timjamia, meiramia, Provencen yrttejä… )

Lykkää blenderiin öljy, tomaatit, pilkotut kesäkurpitsat ja omena, suola, sitruunamehu ja mausteet, sekoita. Lisää mantelijauho ja anna koneen taas käydä, sitten pellava. Blendaa kunnes seos on tasaista ja hiukan kuohkeaa. Levitä kuivurin tasoille leivinpaperia ja levitä massaa lastalla ohueksi kerrokseksi (tässä tein itse VIRHEEN ja Lihansyöjän piti paikkailla kun istuin jo autuaana teatterissa) leivinpaperille. Kuivata ensin kaksi tuntia kovemmassa lämmössä, sitten käännä leivät toiselle leivinpaperille ja vedä varovasti pohjapaperi pois ja jätä jälleen kuivuriin n. 8 tunniksi, 40 asteeseen. Sitten pitäis olla leipää kasassa.

Voi tehdä uunissa kuivattamalla, matalassa lämmössä ja kunnes pysyy kasassa.

Käshyymajoneesi on hyvää ja helppoa, tein alla olevasta ohjeesta puolikkaan annoksen. Käshyy on niin pehmoinen pähkylä, että sitä jauhaa säyseämpikin blenderi. Suositan.

Cashew-majoneesi

• 1 kuppi cashewta
• 2 rkl sitruunamehua
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl sipulia hakkeluksena
• 0,25 kuppia vettä
• 0,5 tl agavea

Kaik sinne muusaimeen ja kunnon hyrräytys karusellissa, jotta tulos on samettisen pehmeä.

Pestopastan makarooniosuutta läksin tekemään tuttuun tyyliin kurpitsasta. Kesäkurpitsa on se kaikkein läheisin ystävä, mutta myös Butternut, armaani, on taas ollut useasti läsnä ja niin tässäkin. Talvikurpitsaa siis ohuiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä, juureskuorimella tai juustohöylällä, kesäkurpitsaa myös. Voi antaa kypsyä hetken kuivurissa, mutta varoitan: volyymi pienenee merkittävästi o_O

Nyt kun pasta on kasassa tehdään pesto. Jotta tulos olisi ehdasti raw, on parmesaani jätettävä itkemään Lehmän hyllylle. Tilalle ei tarvitse välttämättä mitään, mutta kokeilin hurmaavan henkevän Aletheian ohjeen mukaisesti ns. ravintohiivaa (mikä lienee oikea suomennos?) eli nutritional yeastia. Eikö kuulostakin herrrrkulliselta. Mutta se on! Pähkinäisen juustoinen maku, käytetään esimerkiksi popkornien maustamiseen. Niitä tein kuitenkin vasta vieraiden lähdettyä.

Ai niin! Käytin pestossa thai-basilikaa normaalin sijaan ja se antoi pestolle aivan tuoreen ulottuvuuden, aniksisen maun, josta nautimme kaikki.

Raaka pesto

• kunnon puntti thai-basilikaa
• 3 rkl pinjansiemeniä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl ravintohiivaa
• reilusti luomuoliiviöljyä
• suolaa

Basilikasta lehdet blenderiin ja kaikki muu päälle, kone käyntiin ja sitten vaan öljyä lisää niin kauan, että on sopiva koostumus. Maista suola kohdalleen. Lopuksi vielä notkeutin itse hiukan vedellä, kun en kyennyt laittamaan enää öljyä, mutta tässä (sää) saat olla varovainen, ettei maku laimene. Ei laimennut MULLA. Ihan siis oikeaa perinteistä pestoa, kuten Aletheiakin kommentoi, tosin ilman sitä Parman hikikönttää.

Salaateissa ei ollut mitään niin ihmeellistä, tuo punajuuri-piparjuuri oli peräisin Hakaniemen hallin Tuoreverso-puodista, ja se oli fääääntästik!

Ja vielä ihanaakin ihanampi JÄLKKÄRI, brownie joka vetää vertoja ihan normibrownieille ja piekseekin ne. Täyteläinen maku, riittävän makea muttei liian, syvällinen kokemus. Puolukat tekivät siitä täydellisen. Nauti sellaisenaan, ilman sitä banaanijäätelöä. Se sitten erikseen. Ohjeesta tein puolikkaan, tuloksena oli muistaakseni viisi tai kuusi brownieta.

Rawnie eli raaka brownie (edelleen Aletheian ohjeella, sydämellinen kiitos tästä!)

• 1 kuppi kurpitsansiemeniä tai saksanpähkinöitä (laitoin n. puolet ja puolet)
• 1 kuppi rusinoita
• 12 taatelia (näitä oli vain kolme, joten lisäsin pari kuivaa viikunaa)
• 0,5 kuppia raakakaakaojauhoa tai carob-jauhetta (laitoin ehkä hiukan alle kun käytin kaakaota enkä carobia
• 5-6 rkl luomukookosöljyä
• 1,5 tl kanelia
• 2 tl lucumaa
• ripaus suolaa
• 1/3 kuppia puolukoita

Muut blenderiin, mutta jätä puolukat rannalle hetkeksi. Surauta massaksi ja sekoita sitten käsin pyöritellen puolukat joukkoon. Jäisten puolukoiden lisäämisessä oli jännä efekti: niiden lisääminen kovetti kookosrasvan nopeasti ja aikaansain upeita pallukoita! Toimii kympillä. Ja sitten vielä kuorrutus.

Kuorrutus

• raakakaakaojauhoa
• luomukookosöljyä
• agavea

Tee sopivanpaksuinen seos ja kuorruta rooniet. Säilytä jääkaapissa, paranevat vain päivän, parin odottelusta.

Että huhhuh mitkä kekkerit! Jeepers creepers. Lisänä oli vielä bonussektorilla kaikenlaista kummaa ja aivan tosi karkinhyvää passionhedelmäkuohuviiniä, joka piti spiritit hilpeän maallisina huolimatta elävän ravinnon henkisistä pyrinnöistä. Kauhun tasapaino.

Ps. Oli meillä kukkiakin.

Pps. Onks Välispiikki NYT tarpeeks kuvia??!??!?!?!??! HÄH

Eräässä maagisessa paikassa eilen, käytettävissä olevista aineksista ja jämistä, satunnaisesti kootun ihmisjoukon toiminnan tuloksena syntyi Uudenlainen Hedelmäsalaatti: eksoottinen pullailluusio! Kun kyse on taikuudesta, tarkkoja mittoja on vaikea antaa. Auringosta itään, kuusta länteen. Pääskysestä ei päivääkään. Ananasakäämä!

Ainon illusioni (eli eksoottinen hedelmäsalaatti)

• kypsiä avokadoja
• satsumia
• omenaa
• kiivihedelmiä
• viinirypäleitä
• (sitruunamehua)
• Spriteä tai muuta sitruunasoodaa
• kanelia, kardemummaa
• fariinisokeria
• rusinoita
• (vaniljakastiketta)

Kuori hedelmät ja paloittele sopiviksi. Avokadoista lusikoidut suupalat kannattaa pirskotella kevyesti sitruunamehulla tummumisen estämiseksi. Yhdistä kaikki hedelmät suureen kulhoon ja kaada päälle spraittia. Mausta kanelilla, kardemummalla ja rusinoilla, fariinisokerilla voit lisätä hiukan makeutta. Tarjoile vaniljakastikkeen kanssa ja koe PULLAILLUUSIO.

Terveisiä Marokkoon!

Luolamuulin ruokaa maitotuotteilla lisättynä. Helvetin herkullista.

Kalkkunaburger

• kalkkunan jauhelihaa
• kuivattuja sieniä
• porkkanaa
• juustoraastetta
• luomumuna
• suolaa, pippuria
• valkosipulia

Raasta porkkanat ja juusto, liota sienet pehmeiksi ja saksi kappaleiksi. Sekoita kaikki ainekset ja mausta, älä kuitenkaan salmonellan pelossa maistele. Muotoile pihveiksi tai palleroiksi ja paista uunissa reilussa 200 asteessa kypsiksi.

Lisukkeeksi jogurttikastiketta (luomujogurttia, sitruunamehua, suolaa, pippuria), salaattia, mungpavunituja ja tomaattia. Aateloi paahdetulla sipulilla. Hyvä säilöeväs myös, kestää uudelleenlämmittelyä eikä muista aiempia toilailuja pahalla.

Norisipsit bongasin  Eat. Move. Thrive! -blogista. Mestarillinen idea. Kuka voi kaivata tavallisia sipsejä näiden jälkeen.

[Tiedän. Kuva. On. Kamala!]

Merileväsipsit

• nori-merileväarkkeja
• seesamiöljyä
• suolaa

Kuumenna paistinpannu. Paahda siinä yksi noriarkki kerrallaan, hetken aikaa, hivenen paahtuneeksi. Nori ei tummene vaan hiukan läikittyy vaaleaksi. Sudi arkit kevyesti leivontapensselillä seesamiöljyllä, ei haittaa jos joku nurkka jää ilman, kunhan hiven on rasvaa. Kruunaa suolalla. Leikkaa saksilla sipseiksi.

Eilen vietettiin ystäväpiirissäni jo legendaksi muodostunutta venäläistä iltaa. Koska oli sunnuntai ja seuraavana päivänä töitä, illasta tehtiin iltapäivä eli aloitettiin riittävän aikaisin. Venäläinen ilta on alunperin ystävien Johannan ja Villen houstaama votkumäsäytys ja kulinaarifestivaali, joka oikeaoppisesti järjestetään aina 23.12. niin, että aattona perheen luona olo on sitten sopivasti luova ja letkeä. Nyt J ja V ovat kuitenkin matkalla jossain maailmalla ja palaavat vasta ensi vuonna, joten otin tämän ylellisen ja votkanlemuisen iventin järjestämisen omiin näppeihini.

[Kuvaaminen oli kekkereillä niin sivuseikka, että tässä vain pari tunnelmaotosta.]

Koska perinteet eivät lopu votkaan ja ajankohtaan, urakoin ensimmäistä kertaa elämässäni ihanan happamia blinejä (kahdella pannulla! Look mama no hands) ja pöytään katettiin niille kaveriksi yhtä sun toista. Vai mitä sanotte näistä sörsseleistä:

• kylmäsavulohta
• kirjolohen- ja muikunmätiä
• lämminsavulohi-tuorejuusto-sitruuna-tahnaa
• sipulihaketta, suolakurkkuja, etikkapunajuuria
• hunajaa, hapukooria (eli virolaista smetanaa, 20%), puolukoita
• lammas- ja sienipelmenejä voilla
• savusaunapalvikinkkua
• saaristolaisleipää ja oivaa
• venäläistä kuohuviiniä ja karpalomehua
• votkaa

Lettujen luulisi menevän alas pienemmälläkin paineella. Blinien ohje oli taattua Myllyn paras -laatua aivan pienin virityksin, hienosti skulas. Tein ohjeen kaksinkertaisena ja se ruokki kuusi ihmistä, kaksi tattaripannaria vielä jäikin. Taikinanvalmistus kannattaa aloittaa pari tuntia ennen paistohetkeä.

Blinit (eli linnit kuten Tiina-kirjoissa sanottiin enkä voinut käsittää, mitä ne olivat)

• 4 dl bulgarianjogurttia tai kermaviiliä (käytin 2 dl kermaviiliä ja 2 dl piimää)
• 20 g hiivaa
• reilu 2 dl tattarijauhoja

Lämmitä jogurtti/kermaviili/piimä kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva. Sekoita joukkoon jauhot ja jätä huoneenlämpöön pariksi tunniksi kohoamaan. Jos tunteja on vielä useampi, anna kohota viileässä.

Blinit – Jatkuu

• reilu 1 dl maitoa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl voita
• 1 luomumunan keltuainen
• 1 luomumunan valkuainen

Laita maito kuumenemaan mikroon tai kattilaan. Vatkaa sillä välin valkuainen omassa kulhossaan kovahkoksi vaahdoksi, ei mitään maratonvaahdottelua kuitenkaan. Lisää voi kuumaan maitoon ja anna sen sulaa sinne. Mausta maito suolalla ja ynnää keltuainen. Lisää seos tattaritaikinaan ja sekoita. Lisää vielä valkuaisvaahto ja ala sitten paistella! Blinipannulle reilusti voita ja miedolla lämmöllä, kertakäännöllä kohtuullisen paksuja lettuja. Tarjoile sitä mukaa kun valmistuvat. Säästä itsellesikin jotain.

Ja tottaKAI meillä oli myös jälkiruokaa! Luulin jo ettette koskaan kysy. Vappu ja Markus olivat leiponeet meille mahtavan mutaisen suklaakakun, joka oli keskeltä niin valuva, ettei paatuneinkaan pakana voinut sitä suklaan ja voin liittoa vastustaa. Samalla tehtiin tärkeä huomio: vaikka valkuaisvaahto tulee sekoittaa taikinaan taiten, se on hyvä silti saada perusteellisesti sekaisin. Valkuaisvaahtokohdista tulee muuten kummallisia kumimaisia kohtia kakkuun.

Ruoan äärellä kokoontui muuten seuraavanlainen sakki: painiva yrittäjä, Irlannissa asuva sairaanhoitaja, joogaava juristi, tutkija joka myös taikoo, uraansa lopetteleva poliitikko sekä akateeminen hevosenhoitaja. How about that. Meistä tuli muurareita ja vähän muutakin.

Olenko todella niin kammottava sienirihmastoineni? Onko se kalvakka värini, joka karkoittaa ystävät? Tiivis muotoni, jota ihmiset eivät osaa käsitellä? Eksoottinen persoonallisuuteni, joka on temperamentiltaan Pohjoiselle vieras? Haluaisin niin kovasti tutustua täkäläisiin ja lopulta liueta osaksi heidän kulttuuriaan, mutta kontaktin saaminen on hankalaa. Nekin harvat, joiden kanssa olen päässyt puheisiin, eivät ota uudestaan yhteyttä. Pahinta kaikessa on, että olen kuullu tminusta levitettävän juttua, jonka mukaan olen epäilyttävä ja mauton! Eikö näillä ihmisillä ole tapoja.

Jos en olisi äidiltäni oppinut Schopenhauerin viisasta ajatusta, lienisin jo luovuttanut ja palannut kotimaahani. Minua kuitenkin lohduttavat Arthurin sanat: “Kaikki totuudet käyvät läpi kolme vaihetta. Ensin niitä pilkataan. Sitten niitä vastustetaan kiivaasti. Lopulta ne hyväksytään itsestään selvinä.”

Se mielessäni ja toivo rihmaisessa sydämessäni yritän vielä kerran rakentaa siltaa näihin muukalaisiin ja kestää kiirastulen, kuten Schopenhauerin totuus. Toivottavasti tämä on se kieli, jota he ja heidän makunystyränsä ymmärtävät.

Yksinäisen tempehin sydänmuru

• 200 g tempehiä (eli puolet aasialaisissa kaupoissa myytävästä paketista)
• 2-4 rkl rypsiöljyä
• 2 tl oreganoa
• 2 tl jauhettua korianteria
• 2 tl meiramia
• 2 tl kuivattua ruohosipulia
• 1 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Leikkaa tempeh ohuiksi siivuiksi ja siipaloi edelleen suikaleiksi. Kuutioi vielä suikaleet niin, että tuloksena on melkoista tempeh-murua. Siirrä tempehit astiaan ja lorottele päälle öljyä. Mausta reilusti ja maista hieman. Levitä seos uunipellille tasaisesti ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Tuloksena rapea ja maukas suolainen tempehmuru, jonka seuralaiseksi käy hyvin esimerkiksi edellisessä postauksessa mainittu uunipaistettu kaali ja punasipuli. Hyvin mahtuvat samaan uuniin ja valmistuvat kätevästi kerralla.

Temppelipekoni

• 200 g tempehiä
• chiliöljyä
• rypsiöljyä
• suolaa

Siivuta tempeh ohuiksi suikaleiksi. Kaada pannulle reilu loraus rypsiöljyä ja mausta se chiliöljyllä. Paista tempehviipaleita molemmin puolin, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita, oikein hyvä tovi siis. Mausta suolalla. Tarjoile vaikkapa leivän päällä. Käänt pii bääd.

Uskollisesti sinun,

Tempeh