Blogimaailma se on hassu. Huomasin nimittäin, kun Kurpitsamoskan Mari kokeili juuri aiemmin itse tyyppaamaani maailman terveellisintä mussea ja muistin mokoman eksistenssin. Santsasin lauantaina hallin luomupuodista kypsän avokaadon ja tänään pistin  lihoiksi. Ja mussen konsistenssihan ja maku oli juuri niin ihana kuin muistinkin. Nyt vain entistä ehompana.

[Elävä ravinto itää.]

Musse de Luxe

• kypsä avokaado
• 0,6 dl kaakaojauhetta (van Houten/tummaa)
• 0,6 dl lämmintä vettä
• 0,5 tl kanelia
• 0,5 rkl sitruunamehua
• riittävästi makeutetta (hermesetas, tomusokeri, u name it)
• kourallinen tuoretta minttua

Kaavi alligaattoripäärynän eli avokaadon liha blenderiin ja tee sille seuraa muilla aineksilla. Suraa (huraa!) sekaisin ja maistele makeus kohdalleen. Tarjoile viehättävästi mintunlehden varjon alta hymyillen.

Ikään kuin välihuomautuksena, tofusta saa aikaan erinomaisen maistuvan thaimaalaisen larp-salaatin (Olen muuten nähnyt englanninkielisissä maissa myös muotoa larb? En vielä jaksanut kuukkeloida, mikä olisi autenttinen nimi. Ja väliäkö sillä, kun maistaa hyvältä.) Käsittele tofu samoin kuin jauheliha, mutta suikaloi ensin aivan ohuiksi levyiksi, sitten suikaleiksi ja lopulta pienenpieniksi paloiksi. Kunnon nuketus pannulla ja avot. Lihansyöjä piti valtavasti. Ainoa oma lisäykseni reseptiin oli ehkä n. 1 rkl sokeria, joka mielestäni pyöristää maun täydelliseksi.

Larp-salaatin ohje löytyy huomionarvoista Fuusiokeittiöstä.

Olipa ihana päästä itse kokkaamaan Pariisin viikon jälkeen! Suunnaton ravintolaturnee Ranskassa oli kyllä vertaansa vailla, mutta sitä suuremmalla syyllä itse tekeminen ja itsetehty maistuvat jälleen, no, melkein parhaalta. Ja mökillähän syötiin hyvin. Koska minua on valistettu lampaanlihan olevan sikäli eettisempää, että lampaidenkasvatus on melko inhimillistä puuhaa, ruokalistalla oli myös päkäpäätä. Lihansyöjän valmistamana, tosin. Suussasulavaa. Lisäkkeenä mustapapu-kinoaa, josta etenkin lammaskokki piti. Ohje on viime vuoden ameriikkalaisesta Gourmet-lehdestä.

Mustapapu-tomaatti-kinoa (neljälle)

• 2 tl raastettua limetin kuorta
• 2 tl limetinmehua (korvasin nämä sitruunamehulla)
• 2 rkl voita
• 1 rkl öljyä
• 1 tl sokeria
• 2,37 dl (1 cup) kinoaa
• 1 prk mustapapuja
• 2 tomaattia
• 4 kevätsipulin vartta tai 1 iso sipuli
• (tuoretta korianteria)

Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Kaada voi kulhon pohjalle ja lisää siihen limenmehu sekä -kuori, öljy, sokeri ja hieman pippuria. Huuhtele kinoa ja keitä kypsäksi. Voit myös keittää ensimmäiset 10 min. ja sen jälkeen jatkaa höyryttäen. Lisää kinoa kulhoon ja kuutioi joukkoon tomaatit, silppua kevätsipulit tai sipuli ja mahdollinen korianteri. Huuhtele pavut ja lisää joukkoon. Maistele ja suolaa+pippuroi tarvittaessa.
Lampaan jatko-osasta huolehdin minä; lammas kävi erinomaisesti Välispiikin etiopialaiseen sapuskaan, jota en voi liikaa suositella! Jos vain saatte berbereä jostain käsiinne, valmistakaa tätä maukkautta. Itse olen pusannut muonaa jo tofu-kikhernepikaversiona sekä pidemmän kaavan mukaan tuolla lampaalla. Sopii erinomaisesti suomalaisen injeran vastineen eli hapankorpun kanssa. Ja maistuu eriltä kuin mikään muu. En ymmärrä, mitä teen, kun oma berbereni loppuu. Tai ymmärrän tietysti, edessä on afrikkalaiskauppojen koluaminen.

Koska sain luvan leipoa, tempaisin mökillä yhden sämpyläsatsin, joka onnistui Lihansyöjän mukaan turhan hyvin, sillä liian hyvät sämpylät houkuttivat ylensyöntiin. Speltti, Myllärin sämpyläjauhot, rusinat ja suolapähkinät vain tekevät sämpylöistä kuin sämpylöistä valloittavia… Makupalaksi paakaroin porkkanakakkua, myös rusinalisällä, mutta ilman päällistä. Porkkanakakku, samoin kuin Cake Courgette, ovat omia lempipaakelsejani. Viime teoikseni leipaisin vielä eilisaamuna ensimmäisen pound cakeni vuoden 2007 Good Food -pumaskasta. Alkuperäinen ohje on appelsiiniversio kreemillä, mutta sovelsin toki oman, omenasoseisen versioni. Törkeän hyvää. Ja helppoa?!

Pound Cake (ohjeen mukaan kahdeksalle)

• 140 g voita
• 140 g sokeria (mausta vaniljalla tai vaniljasokerilla)
• 140 g jauhoja
• 2 munaa
• 2-3 rkl sitruuna- tai aplarimehua
• 1 reilu rkl hasselpähkinä- tai mantelirouhetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa

Ota voi pehmenemään. Lämmitä uuni 170 asteeseen, kaasu 3. Ota esiin n. 23 cm mittainen vuoka ja leikkaa siihen leivinpaperi, joka nousee pitkille sivuille. Lyhyitä sivuja ei ole tarpeen vuorata paperilla tai voidella.

Mätä kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa, kunnes seos on tasaista. Kaada vuokaan ja paistele n. 40-45 minuuttia tai kunnes kaakku on kullanruskea eikä keskelle tuikattuun haarukkaan tartu taikinaa. Anna jäähtyä vartin verran ja nosta sitten leivinpaperin reunoista ritilälle jäähtymään edelleen. Kun kaakku on viilennellyt, halkaise se vaakasuunnassa ja täytä esim. itsetehdyllä omenahillolla tai sitten omalla superkreemilläsi tai millä tahansa tarkoitukseen sopivalla.

Vaikka oma kakkuni näytti uunissa lässähtäneen ja kannoin siitä jo suurta huolta, lopputulos oli silti nätti, murea, mehevä ja hullun hyvä. Tähän luotan seuraavan kerran vierasvarana.

Tämä minun piti postata jo ennen lähtöäni Pariisiin ja aivan hetken kuluttua koittaa suuren maallepaon aika, että kiirettä pitää, jos nytkään aikoo saada ohjetta kuhnimasta. Kyseessä on käsittääkseni kreetalainen ohje, jonka itse sain haltuuni viimeisenä työpäivänäni ennen lomaa. Resepti solahti minulle, uskomatonta kyllä, asiakastilanteessa, jossa pakisimme asiakkaan ja tämän omaisen kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Tätä ihanuutta tuo omainen valmistaa puolisolleen ja ystävilleen tämän tästä, ja niin minäkin, nyt.

Jahni

• oliiviöljyä
• sipulia (punasipulilla saa hienon värin)
• tomaatteja
• perunaa
• kukkakaalia (tai porkkanaa)
• suolaa, rakuunaa
• fetajuustoa
• (leipää)

Kaada kattilan pohjalle reilusti oliiviöljyä, ja tarkoitan reilusti, ei mitään ruokalusikallista. Pilko sipuli ja tomaatti lohkoiksi, siipaloi perunat ja erottele kukkakaalista pieniä nuppuja. Jos käytät porkkanaa, jätä hyviä suupalankokoisia sattumia. Anna öljyn hetki lämmetä ja nosta sitten kattilaan sipuli, sitten tuoreet tomaatit, niiden päälle perunat ja lopuksi kukkakaali. Ripottele päälle maltillisesti suolaa ja anteliaasti rakuunaa.

Aseta kansi päälle ja anna koko komeuden muhia hiljaisella lämmöllä ehkä parikymmentä minuuttia, tai miksei neljäkymmentäkin, erityisesti talviaikaan kypsyminen voi viedä kauemmin. Tarjoile pehmenneet antimet hyvän fetajuuston ja halutessasi maalaisleivän kera. Öljystä on muodostunut upea kastike, johon leipää kelpaa dipata. Suurenmoista!

Sain Pienen suklaakerhon toiselta jäseneltä mahtavan tuliaisen Martiniquen matkalta! Kyseessä on töpäkkä ruskea patukka, Bâton de Cacao. Tämä kaakaopatonki eli tanko sisältää tiedoituksensa mukaan Cacao entieriä kera 51% de matiéres grasses. Kaakaota kaakaovoin kera? Le Muuli ei oikein osaa ranskaa, mutta ruskea kulta on ainakin tuttu. Vaan mitä tästä muhkeasta patukasta pitäisi valmistaa?

[Kuva: Toni Määttä 2008]

Pari viikkoa takaperin olimme Lihansyöjän kanssa kokkaamassa ja skumppaamassa kummipoikani vanhempien luona. Pitkällisen iteroinnin tuloksena, kaikkien läsnäolijoiden ruokavaliorajoitukset huomioiden päädyimme valmistamaan bouillabaissea. Kannoin oman tuhdin korteni päätöksenteon kekoon taannoisen Graniittilinnan kokemuksen perusteella, sillä siitä saakka tuo vaikeastilausuttava ruokalaji on siintänyt mielessäni tarunhohtoisena makukeitaana. Painostuksesta ei voida kuitenkaan puhua, siitä huolimatta, että Lihansyöjä suhtautuu kalaan ja keittoihin aina hieman epäillen.

Teimme kalaretken viereiseen Hakaniemen halliin ja lastasimme kassiin lohta, siikaa, jättikatkoja ja tavallisia katkarapuja. Kokkausshöyn toinen osapuolipariskunta oli tehnyt tarvittavat muut hankinnat, juomia unohtamatta. Tervetuliaismalja, ruoanlaittoviini, valkkari ruoan kanssa, jälkiruokaviini ja seurustelupunkku kun ovat olennainen osa iltaa skoolailun, pilkkomisen ja keittelyn, blenderillä roiskinnan (kiitos Toni, mulla on edelleen vaimosi paita lainassa ), ylensyönnin, voipuneen rupattelun ja singstarin huudatuksen merkeissä. On se jännä, miten Final Countdown on edelleen niin hyvä biisi. Tosin Depeche Moden Enjoy the Silencen voittanutta ei ole, au au sitä nostalgiatrippiä!

Singstarin lisäksi bouillabaisseen haettiin osviittaa luottokokki-Jamielta, mutta hitusen oikoteitä edeten. Eikä haitannut yhtään; vaikeastilausuttava oli kaikkea mitä toivoa saatoin ja enemmänkin! Paitsi tätä mieletöntä bb-elämystä aioleineen sata makusamalaa iski tulta myös yllätysalkupalojen jyristellessä. Emäntä oli nimittäin vuorannut annoskipot graavilohella ja täyttänyt ne avokadoseoksella, tuloksena mielettömän upeat suolaiset keikit. Tämäkin idea kannattaa laittaa korvan taa, jos joskus haluaa tehdä vaikutuksen vieraisiinsa. Ja kaikkihan me haluamme

[Kuva: Toni Määttä 2008]

Bouillabaisse (neljälle nälkäiselle ja ehkä vielä jollekin)

• 1 fenkoli
• 2 porkkanaa
• pari varsisellerin vartta
• iso sipulia
• 2 laakerinlehteä
• 1 rkl fenkolinsiemeniä (murskattuna)
• 2 tölkkiä tomaatteja
• ripaus kurkumaa
• ripaus sahramia (Smeagol luvs! <3)
• kourallinen persiljaa
• 1 litra kalalientä (esim. fondista)
• 2 kg kalaa, äyriäisiä
• tarjoiluun aiolia, krutonkeja

Pilko kasvikset ja kuullota niitä ison padan tai kattilan pohjalla pehmeiksi kohtuullisen pitkään, ohjeen mukaan jopa 40 minuuttia. Lisää tölkkitomaatit, kalaliemi ja mausteet, anna hautua tunnin verran. Soseuta blenderissä tai sauvalla ja siirrä takaisin hellalle. Lisää kalat ja keitä, kunnes kypsiä. Tarjoile höyryävänä chilillä höystetyn aiolin (olennainen osa, älä skippaa aiolia) ja rapeiden krutonkien kanssa, ehkä myös persiljaa pintaan. Aika helppoo, que?!

Alkuruoan ohjeen laitan, jos vain Mamma Miu sen minulle suo. Ja suotiinhan se! Eli näin:

Mamma Miun makupala (n. neljälle)

• 400 g graavilohta
• 2-3 kypsää avokadoa
• pari kypsää tomaattia
• sitruunaa
• suolaa (tarpeeksi!), pippuria
• (sipulia, ranskankermaa tms., mitä omaan kwakamouliisi kuuluu)

Vuoraa annoskippo graavilohella ja täytä kwakamoulilla. Käännä nurin niskoin lautaselle ja kopsuttele varoen irti. Mmmmmm.

Jossette vielä ole käärineet hihojanne ja vatkanneet kasaan mahtavaa marenkikakku pavlovaa, alkaa olla korkea aika. Itse olen kohtuuttoman ihastunut Nigellan pavlovapohjaan, jota olen sovellellut nyt kolmesti. Viimeisimpänä valmistin kaksi pippurista yksilöä, jotka saivat ensi-iltansa tänään töissä. Kietaisin kasaan pippuripavlovat työyhteisöni inspiroimana, viimeisen päiväni kunniaksi. Maanantaina jatkan siis samoja hommia eri sairaalassa.

Turkinpippuripavlova oli ennenmaistamaton makukokemus; ensimmäinen pala oli erikoinen yhdistelmä suolaista ja makeaa, sen jälkeen suu mukautui makuihin ja sulautti ne käsittämättömän hyväksi kokonaisuudeksi anismaista salmiakkia, rapeaa ja venyvää marenki sekä pehmeän täyteläistä kermaa. Pavlova kelpasi kollegoilleni paremmin kuin hyvin, mm. jo moneen kertaan mainittu Malla kommentoi, ettei ole varmaan kuunaan syönyt mitään kakkua näin paljon. Uniikkikappale, tämä pippuripavlova, kuten kollegoistanikin jokainen.

Pippuripavlova

• pavlova-pohja
• 2,5 dl Floran kevytvispiä tms. kermavaahtovalmistetta
• vajaa 150 g turkinpippureita

Valmista pohja vaikka etukäteen, se säilyy kuivassa ja pakkasessa, seuraavaan päivään ihan pussissa jääkaapissakin. Vatkaa kerma vaahdoksi ja peittele marenkipohja kermaisella kuohulla. Murskaa turkinpippurit pussissa pyyhkeen välissä taikinapulikalla mäiskien. Anger management! Levitä rouhe kermaiselle kaakulle ja tarjoile maailman ihanimmalle yleisölle. Kiitos Laakso, muuli kiittää ja kuittaa!

Ja pavlovaanhan voi soveltaa mitä tahansa: purkkihedelmiä tai tuoreita, yrttejä, karkkia, suklaata, marjoja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, murennettuja keksejä, makeita kastikkeita, siirappeja, hunajaa, rahkaa, jogurttia, muromysliä, halvaa… San sää! Tulikin juuri ajatus, että partaäijällä kerman sijaan päällystetty pavlova hunajalla ja saksanpähkinöillä voisi sulattaa sydämeni, jälleen kerran.

Kokeile myös näitä:

• Kinuskinen lakkapavlova eli Lihansyöjän unelma
• Mango Minttu Pavlova

Kiehtova Suomeen sijoittuva japanilainen elokuva, Ruokala Lokki, loi mieleeni erityisen tunnelman ja elokuvakokemuksen lisäksi päättäväisen kaipuun kokeilla japanilaista sielunruokaa, riisipalloja. Olen kerran sellaisen syönytkin, toissavappuna Kaivopuiston piknikillä Japanista kotoisin olevan uimahyppytreenikaverini valmistamana. Muistan vain, että se oli hyvää. Bongailin ohjeen perässä pitkin intternettiä ja löysin ihan hyvältä kuulostavan ja pistin saman tein tohinaksi.

Lopputulos oli osin miellyttävä ja osin mauton. Toisten pallojen riisin maustoin yhden ohjeen mukaan five-spicella, jossa on mm. kanelia. Pallo muistutti siten kovasti liikaa riisipuuroa tuodakseen tunnelmia Japanista. Sushiriisistä valmistamani pallot olivat parempia ja niiden musta seesaminsiemenkuorrutus oikein hyvä. Ylipäänsä riisipalloissa eli onigireissä vaivasi riisin suhteeton määrä täytteeseen. Hyvän täytteen kuitenkin improvisoin ja se kävi helposti ja heittämällä myös seuraavan päivän salaattiin. Sushi-inkivääri eli gari sopii maustajaksi yllättävän moneen yhteyteen.

Hienoisen pettymyksen aiheuttaneen sielunruokaepisodin jälkeen pyysin tuolta treenikaveriltani ohjeen, jonka mukaan hän valmistaa palleronsa. Vielä en ole ehtinyt kokeilla, mutta aion. Ja jos teillä lojuu erinomaisia riisipalloreseptejä nurkissa, lakaiskaa ne tänne päin! Muulin sielu on nälkäinen

Riisi

• riisiä (esim. sushiriisiä tai puuroriisiä)
• vettä, suolaa
• sushiriisimaustekastiketta joko pullosta tai itse tehtynä
• (tai edellisen vaihtoehtona esim. Chinese 5-spice-mausteseosta)

Huuhtele riisi ja keitä miedolla lämmöllä, paremminkin höyrytä kypsäksi. Sekoita joukkoon sushiriisiliemi tai muut mausteet, anna jäähtyä.

Tonnikalatäyte

• tonnikalaa purkista
• purjoa
• garia eli sushi-inkivääriä
• kreikkalaista jogurttia
• suolaa
• mustia seesaminsiemeniä tai noriarkkeja

Silppua purjo ja gari, sekoita se tonnikalaan ja lisää joukkoon muutama lusikallinen maustamatonta jogurttia. Mausta suolalla.

Riisipallojen pyörittely

Kastele kätesi ja ripota niille suolaa. Ota pieni kourallinen riisiä ja painele palloksi lumipallon tapaan. Paina palloon varovasti syvennys, ujuta sinne täytettä ja sulje kolo takaisin palloksi. Pyörittele pallo seesaminsiemenissä (paahdetut vaaleat ovat myös hyviä) tai pyöräytä ympärille pala noria. Se on siinä. Sapuskaa sielulle.

Vaihtoehtoisia täytteitä voi kehitellä esimerkiksi savulohesta, japanilaisista umeboshi-luumuista tai etikkasäilykkeistä.

Ps. Vaikka ei minussa tosin sielua ole, pata-ateistissa. Nälkä tulee kyllä ilmankin.

Kekä tykkää wasabista käsi ylös! (Ja kekä on tyhjentänyt cashew-tahnapurkin sisuksiinsa melkein yhdeltä seisomalta aukinaisen jääkaapin edessä *nolo muuli*) Tää kerho nimittäin on kokoontunut Apinakeittiössä jo kolmesti sen jälkeen, kun Juhana Ruohikolta sen ohjeisti. Aevan kunkku idea, jonka sain kaikeksi onneksi luvun jakaa. Kumarramma ja kiitämme kuningas Juhanaa.

Kyseessä on salaatinkastike, joka käy erityisen hyvin kalasalaateille. Itse olen syönyt sitä tähän mennessä (purkki-)makrilli-, lohi- ja katkarapusalaatin seurana ja joka kerta yllätyn, kuinka onnistunut kombo on. Cashew-tahnan sijaan kastikkeeseen käy muuten hyvin myös tahini eli seesam-tahna, sanoisin, että etenkin sen lohen kanssa. Vaikka suosittelen ehdottomasti maistamaan myös cashew-tahnaa. Ja öljyjä voi myös vaihdella sen mukaan, mikä itselle maistuu ja mitä kaapissa on. Ehkä moottoriöljyt jättäisin rauhaan. Tässä perusohje.

Parhauskerhon kevätkokous eli (kala-)salaatin kastike (yhdelle tai kahdelle)

• 1 tl pellavansiemenöljyä tai seesaminsiemenöljyä
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5-1 rkl sitruunan tai limen mehua
• 6-7 cm pätkä wasabia tuubista
• 1 (reilu) tl cashew-tahnaa tai tahinia
• (1-2 rkl vettä)

Sekoita aineet ja ohenna lopuksi vedellä lisäämällä sitä ihan hiukkasen kerrallaan, hieman juoksevampi kastike leviää helpommin kaikkialle salaattiin. Juhana kertoi laittavansa salaatin päälle lisäksi timjamia, mutta sitä en ole itse vielä muistanut, niin höyryissäni olen ollut kastikkeen mausta. Toivottasti kilahdatte keksintöön yhtä kovin kuin kovakalloinen muulos, kalankulutuskin on kasvussa kiitos kastin.

PS. Huhtikuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä Ketun keittiön uumenissa! Menkää ja.

Pian on tulossa ihan oikeakin postaus, mutta sitä ennen, jälkkärinä, välipalana tai aperitiivina tarjoilen maailman helpoimman herkun; kookkosmangoa (lausun mangon jatkuvasti mielessäni ilman äng-äännettä, antaa jotenkin eksoottisemman säväyksen). Kaikki alkoi pakastealtaan äärellä Pirkka-tuotteisiin tutustuessa. Kerma taas oli peruja ruokablogaajien pikkujoulujen joululahjapuketista, miten olikin säästynyt niin sopivasti.

Mango bello Cocco (kahdelle)

• 1 pss Pirkan pakastemangokuutioita (300 g)
• 1 prk kookoskermaa (200 ml)

Ota mangot sulamaan pussin ohjeen mukaisesti huoneenlämpöön laakealle astialle n. tunniksi. Sopivan, hivenen viileän tilan vielä vallitessa annostele mangot kahteen astiaan, avaa kookoskerma ja lorota päälle. Tsiikaile esim. Lostia ja mäsäytä naamariin. Pure paleo.