MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

23.5.2008

Sielukasta lokinruokaa

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Kala,Sushi — Meri @ 19.01

onigiri

Kiehtova Suomeen sijoittuva japanilainen elokuva, Ruokala Lokki, loi mieleeni erityisen tunnelman ja elokuvakokemuksen lisäksi päättäväisen kaipuun kokeilla japanilaista sielunruokaa, riisipalloja. Olen kerran sellaisen syönytkin, toissavappuna Kaivopuiston piknikillä Japanista kotoisin olevan uimahyppytreenikaverini valmistamana. Muistan vain, että se oli hyvää. Bongailin ohjeen perässä pitkin intternettiä ja löysin ihan hyvältä kuulostavan ja pistin saman tein tohinaksi.

Lopputulos oli osin miellyttävä ja osin mauton. Toisten pallojen riisin maustoin yhden ohjeen mukaan five-spicella, jossa on mm. kanelia. Pallo muistutti siten kovasti liikaa riisipuuroa tuodakseen tunnelmia Japanista. Sushiriisistä valmistamani pallot olivat parempia ja niiden musta seesaminsiemenkuorrutus oikein hyvä. Ylipäänsä riisipalloissa eli onigireissä vaivasi riisin suhteeton määrä täytteeseen. Hyvän täytteen kuitenkin improvisoin ja se kävi helposti ja heittämällä myös seuraavan päivän salaattiin. Sushi-inkivääri eli gari sopii maustajaksi yllättävän moneen yhteyteen.

Hienoisen pettymyksen aiheuttaneen sielunruokaepisodin jälkeen pyysin tuolta treenikaveriltani ohjeen, jonka mukaan hän valmistaa palleronsa. Vielä en ole ehtinyt kokeilla, mutta aion. Ja jos teillä lojuu erinomaisia riisipalloreseptejä nurkissa, lakaiskaa ne tänne päin! Muulin sielu on nälkäinen 😛

Riisi

  • riisiä (esim. sushiriisiä tai puuroriisiä)
  • vettä, suolaa
  • sushiriisimaustekastiketta joko pullosta tai itse tehtynä
  • (tai edellisen vaihtoehtona esim. Chinese 5-spice-mausteseosta)

Huuhtele riisi ja keitä miedolla lämmöllä, paremminkin höyrytä kypsäksi. Sekoita joukkoon sushiriisiliemi tai muut mausteet, anna jäähtyä.

Tonnikalatäyte

  • tonnikalaa purkista
  • purjoa
  • garia eli sushi-inkivääriä
  • kreikkalaista jogurttia
  • suolaa
  • mustia seesaminsiemeniä tai noriarkkeja

Silppua purjo ja gari, sekoita se tonnikalaan ja lisää joukkoon muutama lusikallinen maustamatonta jogurttia. Mausta suolalla.

Riisipallojen pyörittely

Kastele kätesi ja ripota niille suolaa. Ota pieni kourallinen riisiä ja painele palloksi lumipallon tapaan. Paina palloon varovasti syvennys, ujuta sinne täytettä ja sulje kolo takaisin palloksi. Pyörittele pallo seesaminsiemenissä (paahdetut vaaleat ovat myös hyviä) tai pyöräytä ympärille pala noria. Se on siinä. Sapuskaa sielulle.

onigiri3

onigiri2

Vaihtoehtoisia täytteitä voi kehitellä esimerkiksi savulohesta, japanilaisista umeboshi-luumuista tai etikkasäilykkeistä.

Ps. Vaikka ei minussa tosin sielua ole, pata-ateistissa. Nälkä tulee kyllä ilmankin.

26.4.2008

Whazzaa! Wasabin ja cashew-tahnan parhauskerho

Filed under: Eksotiikkaa,Kala,laktoositon,Nuts!,Sallad,Soosit — Meri @ 17.56

Kekä tykkää wasabista käsi ylös! (Ja kekä on tyhjentänyt cashew-tahnapurkin sisuksiinsa melkein yhdeltä seisomalta aukinaisen jääkaapin edessä *nolo muuli*) Tää kerho nimittäin on kokoontunut Apinakeittiössä jo kolmesti sen jälkeen, kun Juhana Ruohikolta sen ohjeisti. Aevan kunkku idea, jonka sain kaikeksi onneksi luvun jakaa. Kumarramma ja kiitämme kuningas Juhanaa.

parhauskasti

Kyseessä on salaatinkastike, joka käy erityisen hyvin kalasalaateille. Itse olen syönyt sitä tähän mennessä (purkki-)makrilli-, lohi- ja katkarapusalaatin seurana ja joka kerta yllätyn, kuinka onnistunut kombo on. Cashew-tahnan sijaan kastikkeeseen käy muuten hyvin myös tahini eli seesam-tahna, sanoisin, että etenkin sen lohen kanssa. Vaikka suosittelen ehdottomasti maistamaan myös cashew-tahnaa. Ja öljyjä voi myös vaihdella sen mukaan, mikä itselle maistuu ja mitä kaapissa on. Ehkä moottoriöljyt jättäisin rauhaan. Tässä perusohje.

Parhauskerhon kevätkokous eli (kala-)salaatin kastike (yhdelle tai kahdelle)

  • 1 tl pellavansiemenöljyä tai seesaminsiemenöljyä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 0,5-1 rkl sitruunan tai limen mehua
  • 6-7 cm pätkä wasabia tuubista
  • 1 (reilu) tl cashew-tahnaa tai tahinia
  • (1-2 rkl vettä)

Sekoita aineet ja ohenna lopuksi vedellä lisäämällä sitä ihan hiukkasen kerrallaan, hieman juoksevampi kastike leviää helpommin kaikkialle salaattiin. Juhana kertoi laittavansa salaatin päälle lisäksi timjamia, mutta sitä en ole itse vielä muistanut, niin höyryissäni olen ollut kastikkeen mausta. Toivottasti kilahdatte keksintöön yhtä kovin kuin kovakalloinen muulos, kalankulutuskin on kasvussa kiitos kastin.

PS. Huhtikuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä Ketun keittiön uumenissa! Menkää ja.

10.4.2008

Lost in Mango

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Herkut,laktoositon,Maidoton,paleo — Meri @ 5.54

Pian on tulossa ihan oikeakin postaus, mutta sitä ennen, jälkkärinä, välipalana tai aperitiivina tarjoilen maailman helpoimman herkun; kookkosmangoa (lausun mangon jatkuvasti mielessäni ilman äng-äännettä, antaa jotenkin eksoottisemman säväyksen). Kaikki alkoi pakastealtaan äärellä Pirkka-tuotteisiin tutustuessa. Kerma taas oli peruja ruokablogaajien pikkujoulujen joululahjapuketista, miten olikin säästynyt niin sopivasti.

mangoo

Mango bello Cocco (kahdelle)

  • 1 pss Pirkan pakastemangokuutioita (300 g)
  • 1 prk kookoskermaa (200 ml)

Ota mangot sulamaan pussin ohjeen mukaisesti huoneenlämpöön laakealle astialle n. tunniksi. Sopivan, hivenen viileän tilan vielä vallitessa annostele mangot kahteen astiaan, avaa kookoskerma ja lorota päälle. Tsiikaile esim. Lostia ja mäsäytä naamariin. Pure paleo.

7.4.2008

Laukussa leipää ja piimää vaan

Filed under: Eksotiikkaa,On the Road,Suklaa — Meri @ 16.35

Pidän kovasti matkustamisesta, siitä, että näkee uusia paikkoja, tapaa ihmisiä, kokee hajuja, makuja ja tunnelmia, nauttii auringosta tai juoksee raekuuroja karkuun, törmää toisenlaisiin treenikulttuureihin, alistuu suurkaupungin metrojen kiireeseen,  puhuu vieraita kieliä, tuntee hetkittäisiä yksinäisyyden ja erillisyyden tunteita, kaipaa kotiin, juhlii eksoottisilla tavoilla ja elää muiden arkea. Vieraissa maissa on toisaalta niin vierasta ja toisaalta taas kaikki on ihan samoin, ihmiset kun on ihmisiä kaikkialla.

vihreetämustaa

Ja koska ihmisten kaikkialla täytyy myös syödä, aitoa elämää on helposti tarjolla ruokakaupoissa. Paitsi elävänä, myös kaupan hyllyillä vieraina tuotteina, kummallisina punnitsemiskulttuureina ja hämmästyttävinä yhtäläisyyksinä. Kuten loppukesän Ahvenanmaan fillarireissu osoitti, niinkin läheltä löytyy ihan erilaisia asioita ja sellaisia, jotka pitäisi täälläkin saada kauppaan. Brittein quornia oli ainakin hetkelliset suursuunnitelmat alkaa maahantuoda ja Maarianhaminan Robert’s Coffeen lime-rooibos-teetäkin haikaan edelleen eikä sitä täällä mistään saa. Ja sitten taas pikkuisen thaimaalaisen Phi Phi -saaren Kavlin valkosipulilehtileipä osoittaa, että maailma on niin pieni (ja söpö).

Englannista roudasin kotiin parin agave-nektarin ja sen yhden agave-siirapin lisäksi mielettömän hyviä vegesipsejä (niin, onhan perunakin vegeä, mut ohan nää nyt enempi, ei saivarrella siellä!) ja Green&Black’sin suklaita. Kirsikkasuklaata maistoin jo paikan päällä ja sen ihastuttava happamuus sai kiintymään tuotteeseen pala palalta niin, ettei ilman ollut kotiin tulemista. Että laukussa ei varsinaisesti ollut loppujen lopuksi piimää tai leipääkään, vaikka suklaahan on sorkkaeläimen käntty 🙂

vegesips

Ja koska Polkkis on juuri harjoitellut valmistamaan pottulastui, laitan listalle seuraavaksi palsternakka-, porkkana- ja punajuurisipsit, pliis pyytää muuli!

Sitten jotain ihan muuta: Foodyn uusimpien postauksien listausta koskien sain aamulla s-postia, jossa kerrottiin ongelmien olevan tiedossa ja toivottavasti helpottavan, kun loppuviikosta julkaistaan Foodyn uusi versio. Sitä odotellessa, siis. Tuoretta toiminnallisuuttakin luvassa.

1.4.2008

Apua, brownieissani on papua!

marmoria

Perinteisesti brownie-leivonnaiseen sisältyy aina kahta papua, vaikkei sitä niin tule yleensä ajatelleeksi. Suklaan kaakao on peräisin kaakaopavusta ja mikäli brownie maustetaan kahvilla, kahvipapu tekee suklaalle seuraa. Näiden tuttujen papujen vuoksi en vielä kiipeilisi seinille vaikka apina olenkin, mutta tsekatkaapas tämä; näissä browniessa papujen pyhän kolmiliiton täydentää mustapapu! Heck the what?

Mutta kyllä vaan, siihen on syynsä. Vaikka ohje saattaa aluksi kuulostaa erikoiselta, odottakaapa kunhan pääsette maistamaan; tavalliset browniet eivät pääse lähellekään tämän version täyteläistä syvyyttä, jossa papu ei maistu lainkaan pavulta vaan kokonaisuus on tumman suklainen ja hullun hyvä. Jopa niin savoury, että sille on ehdottomasti oltava raikas jäätelö tai kermavaahto kaveriksi. Reseptin bongasi Lihansyöjä 101 Cookbooksista, jossa Heidi oli valmistanut niitä Baking with Agave Nectar -kirjan ohjeella.

Omasta versiostani tuli enemmän kakku kuin monta pientä brownieta sen koossapysymättömän kostean lopputuloksen vuoksi, mutta samapa tuo, vaikka kaakkua lapioisi lusikalla lautaselle. Maku on taattu. Tein puolikkaan ohjeen ja paistoin maksimiajan, siitä huolimatta lopputulos jäi meheväksi. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen kokonaisuudessaan, siitä luvataan tulevan n. 45 brownieta. Reseptissä käytetyn agave-nektarin voi hyvin korvata hunajalla tai muulla makealla, ja kannattaa maistella taikinaa siinä vaiheessa kun makean lisää, sillä itse vähentelin agave-nektaria reilusti ja silti makeus oli aivan riittävä. Mitat on käännetty unsseista ja cupeista, siksi hassut epätasaluvut.

mutaa

Mustapapu-brownie(t)

  • 114 g tummaa suklaata (käytin 70%)
  • 2,37 dl voita
  • 4,7 dl pehmeiksi keitettyjä tai purkkimustapapuja
  • 2,37 dl saksanpähkinöitä pilkottuna
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • 0,6 dl pikakahvijauhetta
  • 0,25 tl suolaa
  • 4 isoa luomumunaa
  • 3,55 dl agave-nektaria, vaaleaa (hunaja, siirappi, sokeri (ehkä fariini-?) ja muut makeutteet käyvät yhtä hyvin)

Lämmitä uuni 163 asteeseen (no hei, ei se oo niin tarkkaa :-D). Voitele tai leivinpaperoi n. 28cm x 46cm kokoinen uunipelti/uunivuoka/tms. jossa on reunat. Itse käytin puolikkaaseen annokseen kaupasta saatavaa foliovuokaa, samanlaista kuin makaronilaatikoissa (mutta isompaa).

Surauta pavut, puolet pähkinöistä, vaniljauute ja pari ruokalusikallista sulatettua suklaavoiseosta blenderissä tasaiseksi tahnaksi, noin kaksi minuuttia.  Jätä sivuun odottamaan. Sekoita sitten yhteen loput puolet pähkinöistä, sulatettu suklaa, pikakahvijauhe ja suola. Jätä sivuun odottamaan.

Vatkaa munat erillisessä kulhossa kevyeksi vaahdoksi, noin minuutin ajan. Sekoita vaahtoon agave-nektari (tms. makeute) ja sekoita jälleen hyvin. Jätä sivuun odottamaan. Sekoita nyt papu-suklaaseos kahvi-suklaaseokseen ja sotke ne kunnolla. Ota munaseoksesta talteen n. 1,2 dl sivuun ja sekoita loput suklaaseokseen. Kaada taikina voidellulle pannulle.

Vatkaa sitten sivuun jätettyä munaseosta vielä vatkaimella hetki, niin että se on jälleen kuohkeaa. Valuta vaahto taikinan päälle ja “vetele” hammastikulla taikinan läpi niin, että syntyy ns. marmoriefekti. Paista uunissa 30-40 minuuttia ja anna jäähtyä kokonaan ennen kumoamista. Leikkaa kuutioiksi ja siirrä jääkaappiin, jossa browniet asettuvat (omaani ei voinut siis edes paloitella, siinä tapauksessa kumoa ja syö suoraan!). Tarjoile jäden tai kermiksen kera, äläkä kerro salaista ainesosaa ennen kuin kaikki ovat maistaneet. Psykologian merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa 😉

Ja näitä siis ylistivät Lihansyöjä sekä koko perheeni, jopa se kranttu ja epäluuloinen isoveljeni (terveisiä Minnalle!) otti lisää. Jos kahvinmausta ei välitä, voi pikakahvijauheen korvata muilla mausteilla tai jättää pois.

Tässä vielä agave-nektari- ja -siirappisaaliini Lontoosta.

agave

30.3.2008

Philadelphia-Fillen maki ja mahottoman hyvä wakamesallaad

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Kala,Sallad,Side order,Sushi — Meri @ 11.32

lohinigiri

Eilen koitti pitkästä aikaa ihan perinteisen kalantuoksuisen sushin väsäys perinteisellä porukalla. Vauhtia haettiin Hakaniemen hallin Soppakeittiön höyryävästä bouillabaissesta ja kalatiskeiltä, aasialaisesta kaupasta Aseanic Tradingistä Kolmannelta linjalta sekä tavan ruokakaupasta. Sushimenuun oli tällä kertaa laskettu kaikkien ikisuosikki lohinigirin lisäksi katkarapunigiri, Philadelphia-makit, kaksi leväsalaattia sekä roippeet sashimina ja itsekäärittävinä temakeina syötäviksi. Kerrankin määrät menivät nappiin ja tuloksena oli täysi, muttei liian täysi vatsa. Ruokajuomina tarjoiltiin pullo Beaujolais [bosholee] Nouveauta sekä vihreää teetä. Jälkkäriksi pari palaa tummaa suklaata ja olo oli ilman tapaan lenseä, uiui onnea.

Sushia on Monkeyfoodista tehty aiemminkin, joten kirjaan vain Philadelphia-makien ja lempileväsalaattini ohjeen.

philadelphia

[Puoliksi leikattuihin norileväarkkeihin tehtyjä minimakeja.]

Philadephia-makit

  • sushiriisiä
  • nori-leväarkkeja
  • Philadelphia-tuorejuustoa
  • kylmäsavulohta
  • kurkkua

Valmista riisi ohjeen mukaan ja edelleen makit perinteiseen tyyliin; levit norille ensin riisi, tee keskelle pieni syvennys ja levitä siihen edelleen reilusti Philadelphiaa, kylmäsavulohta ja kurkkua. Kieri rullaksi ja leikkaa terävällä veitsellä, nauti soijan ja wasabin kera. Makien valmistukseen ohjeistusta esimerkiksi vanhassa haastepostauksessa.

wakamesalaatti

Merileväsalaatti (wakame-kurkkusalaatti)

  • pari desiä wakame-merilevää
  • hyvä pätkä kurkkua
  • kourallinen seesaminsiemeniä
  • 2 rkl riisiviinietikkaa
  • 2 rkl seesamiöljyä
  • 2 rkl ruokaöljyä
  • (2 rkl soijakastiketta)

Liota wakame vedessä pehmeäksi ja leikkaa sopiviksi suikaleiksi. Vuole kurkku ohuiksi siivuiksi esim. juustohöylällä ja leikkaa sitten vielä suikaleiksi. Levitä suola kurkkuviipaleille ja laita hetkeksi sivuun. Paahda seesaminsiemenet kuivalla ja kuumalla paistinpannulla paahteisiksi. Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja halutessasi pieni loraus öljyä kulhossa. Puristele kurkuista varoen ylimääräinen neste ja lisää kaikki ainekset kulhoon, sekoita.

Huom! Jos käytät muuta merilevää kuin wakamea, tarkista pakkauksesta, riittääkö liotus vai täytyykö levä keittää ennen syömistä. Esim. hijiki-levä vaatii keittämisen. Ja terveisiä vaan Marjalle, joka pioneerina kokeili salaattia hieman erheellisen ohjeen perusteella… Häpeän puna leviää muulinturpaan. Nyt ohje on kuitenkin korjattu kiitos Johannan ohjeistuksen. 🙂

Tämä on aivan killerihyvää omaan makuuni, mutta ohje on melko summittainen, syntyy fiilispohjalta. Eilen salaatin valmisti Johanna, joka onkin leväsalaattien mestari! Tarjolla oli myös toinen salaatti, mutta sen ohjetta en omista. Ehkä Johanna vielä ohjeistaa sen kommenteissa? (Jos nyt edes koskaan lukee Monkeyfoodia! Rakkaat ystävät voivat olla niin… kovia. ;-))

29.3.2008

Makean sushin myöhäinen tuleminen

Filed under: Överi,Eksotiikkaa,Herkut,Sushi — Meri @ 10.06

fruitysushi

[Kookosriisinigiri tuoreella viikunalla, kumkvatilla ja viinirypälekiekolla]

Koska kuvat olivat niin kauniita päästyäni vihdoin katsomaan niitä koneelta, on ihan pakko laittaa pienet myöhäismaistiaiset taannoisista sweet sushi -kekkereistä. Aika askartelua, joka näppäryyden laji ei varsinaisesti lukeudu vahvuuksiini, mutta ihan piruksen mukavaa hyvässä seurassa. Ja erinomaista illanviettopuuhaa; ensin saa shopata kaupasta villisti kaikki eksoottisimmat hedelmät ja hauskimmat karamellit ja sitten voi riehua keittiössä. Kuormasta syömisen aikaansaama sokerihumala pitää tunnelman hilpeänä. Vinkki! Lähde kotiin ennen kuin sokeridarra iskee. Tätä krapulaa voi ennaltaehkäistä muuten samoin kuin sitä alkomahoolistakin aiheutuvaa, syömällä hyvän aterian Oikeaa Ruokaa ennen päihtymistä.

lontoonlakunigiri

[Englanninlakunigiri]

suosikki

[Kirpeään karkkiremmiin kiedottu maki, päällä viinirypälesiivu. Erinomaista tervasiirappiin dipattuna.]

sashimi

[Sashimia]

Tänään pääsen taas sommittelemaan sushia, ihan sitä aitoa. Siitä lisää myöhemmin, lempeää lauantaita!

26.2.2008

Mä keittelen Tomppaa

Filed under: Alakarppi,Eksotiikkaa,Kana,laktoositon,Maidoton,Thai — Meri @ 21.23

…ja chili salamaa lyö, kaffir-limetti komppaa, Thaimaan fiilikset riipaisee, ou jee!

tomppa

Mistä vetoa, että Paulakin lämpeäis tälle sopalle, jota on valmisteltu ylt’ympäri kokkiplokimaailmaa ja jonka oman ohjeeni toin tuliaisina Phi Phi -saaren ruoanlaittokurssilta. Kyseessä on ehdoton lempi-thai-ruokani, jota söin sydämeni pohjasta taannoisella matkalla. Versio on helppo ja herkullinen yhden hengen annos, josta jää hyvä mieli ja maku suuhun.

Jos aasialaiset ruokakaupat ovat sinusta katsoen kaukana, suosittelen ostamaan hieman reilummin sitruunaruohoa ja galangal-juurta, niitä voi nimittäin pakastaa mainiosti, kuten kurssilla opimme. Kannattaa pilkkoa ne käyttövalmiin kokoisiksi niin onpa turhan kätevää napata lokerosta aina tarvittava määrä. Myös chiliä säilytän itse pakasteessa, samoin kuin kaffir-limen lehtiä, jotka myydäänkin pakkasesta.

Tom Kha Gai (kanaa kookosmaidossa)

  • kourallinen broilerin suikaleita
  • 0,7 dl kookosmaitoa
  • 2 dl vettä
  • 4-5 palaa galangal-juurta (korvautuu hyvin inkiväärillä)
  • puolikas sitruunaruoho
  • 2 kaffir-limetin lehteä
  • 1 thai-shalottisipuli (tai useampi)
  • 2 pientä punaista chiliä
  • 2 rkl kalakastiketta (tarvittaessa korvaa soijakastikkeella)
  • 1 rkl sokeria (esim. ruoko-)
  • 1 rkl sitruunamehua (limekin käy)
  • (vihreitä papuja tms. lisäkettä)

Valmistele ainekset: viipaloi galangal-juuresta, joka on kovin inkivääriä muistuttava kasvi, kolikon kokoisia ohuita kiekkoja. Leikkaa sitruunaruohon puolikas n. 3-4 senttiä pitkiksi pätkiksi. Joko paina chilit hieman rikki tai vedä niihin muutama viilto veitsellä. Kuori ja pilko thai-shalotit sopiviksi suupaloiksi.

Kuumenna kookosmaito kattilassa melkein kiehuvaksi ja lykkää pataan kanat. Sekoittele, kunnes kana on puolikypsää. Lisää vesi ja sitten kalakastike, sokeri ja sitruunamehu, sekoita hyvin. Lisää loput ainekset (eli yrtit, kuten ohjeessa sanotaan) ja anna kiehahtaa. Tarjoa välittömästi itsellesi ja vaivu thai-hurmioon.

Sen verran ohjeistusta, jos thai-keittiö ei ole tuttu, että sitruunaruohon pätkiä, chilejä eikä galangalia ole tarkoitus syödä, ne ovat vain maustamassa keittoa. Täten ryystettyäsi liemen viimeiseen pisaraan, keittokulhoasi koristaa kaunis läjä mausteita. Jos haluat lisätä soppaan vihannessattumia, ohjeistava taho suosittelee mm. vihreitä papuja, porkkanaa ja minimaissia. Kookosmaidon sijaan voi keittoon käyttää kookoskermaa, jolloin sopasta tulee todella kurmeeta.

24.1.2008

Muhevaa Thai-makeaa

Filed under: Banaani,Eksotiikkaa,Maidoton,Thai — Meri @ 20.52

Kun eilen syötiin pitsaa, niin tänään on jälkiruokaa. Heleppoakin helepompi thai-jälkkä on ainakin omaan makuuni. Mikä parasta, siinä on banaania! Apinanruokablogin ei sovi lainkaan ylenkatsoa velvollisuuttaan tämän jalon, Reilun ja keltaisen hedelmän käytön edistämisessä.

banacoco

Samettista banaanikookossoppaa söimme jo Phi Phillä jossa nappasin ohjeenkin mukaan, mutta havainnollisimmin eli videona ne löytyvät samasta osoitteesta kuin tuo terveellinen musse. Kokki ei ole yhtä korni kuin mussepariskunta, mutta aika häsääjä. Onneksi ohjeet ovat myös kirjallisena ja resepti niin helppo, ettei häsäyskään hämää onnistumasta.

Banaanikookkossoppa (neljälle)

  • 3 melko kypsää Reilun kaupan banaania
  • 400 ml kookosmaitoa (1 prk)
  • 1 tl suolaa
  • sokeria tai muuta makeaa (videolla 0,75 dl)

Mittaa kookosmaito kasariin ja lämmittele miedolla lämmöllä. Samalla kun kookos kuumenee, kuori banaanit, halkaise ne pituussuuntaan ja paloittele suupalankokoisiksi. Kun kookosmaito alkaa porista, lisää sinne suola, banaanit ja suuhusi sopiva makeus. Keitä kaksi minuuttia ja poista levyltä. Kaada annosastioihin ja tarjoa joko lämpimänä tai lisää joukkoon jääkuutioita viilentämään soppaa, jolloin jälkkä on heti fancympää. Maku ei tosin juuri muutu.

Ja sitten sama samba Kain kanssa –> katso video.

Kokkasit mun kaa tai Kain, tuotos on taatusti muheva ja maukas. Lisäsin omaan kahden hengen soppaani myös eiliset jämäananakset ja pidin niiden pirteydestä, mutta Lihansyöjän mielestä ananakset olivat turhan eri maailmaa muun muhevuuden keskellä. Siis mitä vattua.

20.1.2008

Annos thai-arkea

Filed under: Eksotiikkaa,Kana,Nuts!,Sieniä,Thai — Meri @ 21.05

phadthai

Thaimaassa on useita perusruokia, joita saa kaikkialta. Pienimmässäkin puljussa (joista muuten yleensä saa maukkaimmat ruoat ja hui miten edulliseen hintaan) on kuitenkin tarjolla ainakin näitä kahta; paistettua riisiä eli khao padia ja paistettua nuudelia eli phad thaita. Nämä mättösetit voi valmistaa varmaan yhtä monella tapaa kuin maailmassa on maita, mutta perusajatus säilyy. Khao padiin en ole vielä itse ryhtynyt kun pidän enemmän phad thaista. Olen myös onnistunut käännyttämään Lihansyöjän ikiaikaisesta khao pad -uskollisuudesta phad thain puoleen…

Yksi aines, joka jakaa phad thai -kokkeja kahtia, on ketsuppi, joka värjää annoksen punertavaksi. Turha ehkä mainostaakaan, että olen ominut ketsuppityylin omaan köökkiini, sen verran lienen punaisesta rakkaudestani elämöinyt. Tässä versioni phad thaista, tai se, miksikä se on näin alustavasti muokkautunut.

Monkey Phad Thai (yhdelle)

  • soba-nuudeleita (tai riisi-)
  • pieni kourallinen katkarapuja
  • kourallinen vihreitä papuja
  • thai-shalottisipuli
  • kanaa
  • (sokeriherneitä, minimaisseja, sieniä)
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl sokeria
  • 1 rkl soijaa
  • 1 rkl ketsuppia
  • öljyä

Päälle

  • pähkinöitä
  • ituja
  • limeviipale

Laita nuudelit pehmenemään kylmään veteen noin puoleksi tunniksi. Valmistele vihannekset pilkkomalla shalotti ja hakkeloimalla valkosipuli. Mikäli lisäät sokeriherneitä, minimaisseja ja sieniä, nekin voi paloitella muutamaan osaan suupalan kokoisiksi. Sekoita kipossa sitruunamehu, soija, sokeri ja ketsuppi.

Kiehauta vettä kattilassa ja kasta nuudeleita siellä n. viiden sekunnin ajan, ei pidempään! Laita nuudelit sivuun ja lykkää veteen vuorostaan kasvikset ja katkaravut, anna kypsennellä ihan hetki ja kaada vesi pois. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla tai wokissa ja iske siihen valkosipuli. Lisää hetken päästä kasvikset, katkaravut, kana ja kastikeseos.

Pyörittele aineksia pannulla hetkinen ja tarkista maku. Kun se tyydyttää, siirrä pläjäys lautaselle, murskaa päälle pähkinöitä ja koristele iduilla. Jos lisäät viereen vielä limeviipaleen, saat aidon autenttisen makukokemuksen! Ja limehän ei ole pelkästään koriste, vaan siitä kannattaa puristaa mehu annoksen päälle.

Nuudeleiden määrää voi säädellä oman maun mukaan, itse tykkään painottaa vihanneksiin ja jättää hiilarit sivuosaan. Monissa versioissa on mukana myös kananmunaa ja ties mitä muuta. Tämä kuitenkin pitää minut (ja Lihansyöjän) tällä haavaa tyytyväisenä, toivottavasti teidätkin. Ja mättöruoasta puheenollen, mätön ja miesruoan eroja pohditaan DI:n koekeittiössä kiinnostavasti. Pistä lusikkasi soppaan! 😀

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress