Postasin eilen melko samasta aiheesta, mutta idea on muhinut aivojeni omegakolmosissa ja jalostunut entisestään. Tässä siis pikaopas niille, joista paleo on tuu mats hässöl. Jos siis ruokien preparointi, vihannesten kuoriminen ja pilkkominen tuntuu työläältä, keittäminen, paistaminen, hauduttelu ja höyryttäminen luotaantyöltävältä, voi silti elää luolassa. Kas näin se käy:

1. Syö ulkona. Se ei tee salaatista kehnompaa, että sen on huuhdellut, repinyt, maustanut ja tarjoillut joku muu. Se tekee siitä vain kalliimpaa. Salaatin lisäksi ravintoloissa myydään pihviä, kasvislisukkeita, kalaa, simpukoita, kauden juureksia, you name it.
2. Osta valmista. Nykyajan kuluttajaa hemmotellaan erilaisilla salaattisekoituksilla, baby-porkkanoilla, valmiiksi soseutetuilla vihanneksilla, purkki- ja pakastekasviksilla ja pakaste-aterioilla. Saarioisten äitien soseuttama porkkanasose ei himmennä kruunusi kiiltoa eikä itse soseuttaminen kirkasta.
3. Kaupasta saa hetivalmiita eväitä helposti: pähkinät, hedelmät, laadukkaat leikkeleet, broilerin koipireidet, valmisruokatiskin antimet, paprikat, tomaatit, minitomaatit, salaattipuskat, valmiiksi viipaloitu ananas, rusinoita, kuivattuja aprikooseja, beef jerky…
4. Jos kokkaaminen onnistuu vedenkeiton verran, sysää suureen kattilaan kerralla 12 munaa ja keitä kypsiksi.
5. Toisessa kattilassa voit kypsentää riisin, jota voit tehdä viikon tarpeiksi.
6. Tämä voi liipata jo liian läheltä hauduttelua, mutta vaatii sekin vain aivotonta keittämistä: liha paloiksi ja kattilaan tai uuniin ja vettä päälle. Tunti, pari ja tulos on mehevä.
7. Mikro on kiva. Se sulattaa marjat ja vihannekset, lämmittää luomunakit ja sen eilen haudutetun lihan sekä kypsentää vihannekset, kun niiden mukaan laittaa vähän vettä ja päälle talouspaperin.
8. Kookosöljy purkista on hieno aamupala. Vaatii lusikan ja kannen avaamisen. Kookosöljy on hyvää myös riisikakun päällä. Silloin joudut tosin avaamaan myös riisikakkupaketin.
9. Rasva on ylipäänsä yksinkertaista. Ruoki itsesi ripeästi vuolemalla voita mikrotetuille parsakaaleille, lorota oliiviöljyä valmiille salaattisekoitukselle ja kaada marjoihin messevästi kookosmaitoa.
10. Blendaa. Tätä smoothie-villitystä on katseltu varmaan jo tarpeeksi monta vuotta siihen, että kaikki tietävät pirtelöön laitettavan jäätelön sijaan pinaattia, hedelmiä ja vaikka kookosmaitoa.
11. Syö suoraan purkista. Oliivit, cocktail-kurkut, leikkeleet, tonnikala, kookosöljy, pähkinät, graavi- ja savukalat, tahini, kookosmaito, sardiinit, makrilli ja majoneesi (ehkä salaatinlehdelle?) vain odottavat haarukkasi kaapaisua. (Älä kuitenkaan syö pelkästään säilykepurkkiruokaa välttääksesi liiat raskasmetallit.)
12. Pätkäpaastoa. Jos se sopii sinulle, syö vain kerran, pari päivässä. Kolmekin kertaa on vähemmän kuin viisi ja siis vähemmän aikaa hellan ääressä.
13. Riisikakut paketista ja riisinuudeleiden parin minuutin liotus ei vie kauaa, jos tarvitsee turvallisia tärkkelyksiä.
14. Jos väsyttävintä on selittää muille omaa ruokavaliotaan, älä selitä.

…eli melkein kuin stairway to heaven. Paitsi että perillä on lämmintä lihaa! Näitä rappuja pitkin liu’ut luolaihmojen jäljille kuin itsestään. Kaikenlaisissa elämänmuutoksissa kannattaa olla itselleen armollinen, niin tässäkin. Kiipeä portaita yksi kerrallaan äläkä ajattele vielä, mikä huipulla odottaa. Maailma näyttää joka askelmalla hiukan uudelta. Ihaile maisemaa ja nauti matkasta! Tästä se lähtee.

Platonin luolaihmiset!

HUOM! Vaikka lähtisit kiipeämään portaita vakaana aikomuksenasi päästä korkeimmalle huipulle, älä ajattele sitä kilpailuna, edes itsesi kanssa. Noudata sen sijaan ns. lisäämisperiaatetta (kiitos, Olli Posti!): kun lisäät elämääsi jotain “hyvää, jotain turhempaa jää automaattisesti pois. Vähähiilihydraattisessa/paleoliittisessa ruokavaliossa toimii myös 80/20-periaate: kun syöt 80% ajasta “hyvin”, siihen loppuun 20 prosenttiin mahtuu sitten monenlaista (paitsi jos sairastat autoimmuunisairautta, jolloin on syytä olla tarkempi).

1. Ota päivittäin omega-3-rasvahappoja kalaöljyn muodossa vähintään 2,5 grammaa SEKÄ d-vitamiinia vähintään 50 mikrogrammaa.
2. Muuta aamupalasi sellaiseksi, että se sisältää lihaa ja pähkinöitä. Vaihtoehtoisesti tai vaihtelun vuoksi voit koostaa sen myös kalasta/kanasta/kananmunista ja pähkinöistä. Jos nämä vaihtoehdot ovat liian tuhteja, kokeile marjoja, kookosmaitoa/-kermaa ja pähkinöitä.
3. Lähde karsimaan aterioilta “perinteisiä” hiilareita eli leivät, pastat, riisit, perunat, puurot, murot ja nuudelit. Korvaa hiilareita vihanneksilla, kasviksilla, juureksilla ja marjoilla. Hedelmiä voi syödä hiukan, mutta nekin ovat merkittävä hiilarinlähde, joten ota niiden kanssa iisisti. Karsi myös sokeriherkut: leivonnaiset, karkit, suklaat… Jos makeanhammasta kolottaa, ks. Pikaopas paleoon.
4. Syö joka aterialla hyvälaatuista proteiinia (lihaa, kalaa, lintua, kananmunia) ja rasvaa (voita, kookosöljyä, avokadoa, pähkinöitä). Kylläisyydentunteen saa aikaan hormooni nimeltä leptiini, joka reagoi vain rasvaan. Rasva on siis tärkeä aterianosa. Unohda vähärasvaisuus!
5. Älä juo kun syöt, sillä neste laimentaa vatsahappoja ja hankaloittaa niiden tehtävää ruoansulatuksessa. Juo mieluummin erikseen, mutta kohtuus tässäkin. Jano kyllä kertoo.
6. Pimennä makuuhuoneesi sysipimeäksi, peitä myös digitaalinäytöt tms. Yritä nukkua säännöllisesti n. klo 21-22 alkaen ja mielellään 8-9 tuntia yössä. Vältä tietokoneenkäyttöä ja tv:n katsomista iltaisin. Jos sinulla on vaikeuksia nukahtaa, ota iltaisin magnesiumia. Myös liikuntaharrastusten siirtäminen illasta aiempaan ajankohtaan voi helpottaa nukahtamista. Huomaa, että LEPO on terveyden kannalta yhtä tärkeässä roolissa kuin ravinto.
7. Jätä pois kevyttuotteet ja keinomakeutetut, koskee myös maitotuotteita. Suosi luomua, puhtaita raaka-aineita ja vältä aromivahvennetta eli natriumglutamaattia E621. Vältä eineksiä ja valmismarinadeja.
8. Syö suhteellisen säännöllisesti, ehkä 2-4 ateriaa päivässä. Kokeile, mikä on itsellesi sopiva rytmi.
9. Tee kahdesti viikossa voimaharjoittelua ja harrasta lisäksi rauhallista liikuntaa kuten kävelyä, ulkoilua tms. itsellesi mieluista.
10. Jos käytät maitotuotteita, suosi mahdollisuuksien mukaan luomua ja osta aina kohtuu- tai täysrasvaista. Esim. täysrasvaiset juustot, vuohenjuusto, täyskerma ja turkkilainen (10%) jogurtti ovat hyviä.
11. Yritä välttää ruokavaliossasi palkokasveja kuten papuja ja herneitä sekä maapähkinää niiden antiravinteiden ja suuren tärkkelysmäärän vuoksi. Kotimaisten viljojen (kaura, ohra, vehnä ja ruis) lisäksi myös ns. epäviljoista kuten tattari, hirssi ja kinoa kannattaa pysyä erossa niiden antiravinteiden vuoksi.
12. Jos jossain vaiheessa olet siihen valmis, kokeile maidotonta elämää vaikka kuukauden verran. Voit edelleen jatkaa voin käyttöä, sillä nimenomaan maitosokeri ja maitoproteiini ovat ongelmallisia, ei maitorasva. Voilla on itse asiassa paljon terveysvaikutuksia.
13. Metsästä oma lihasi! Keräile marjat ja sienet talteen! Veistä itsellesi ryhmysauva ja erakoidu Sipoonkorpeen! …tai sitten älä. Tässä vaiheessa voit kuitenkin halutessasi hankkia laadukasta ja eettisesti tuotettua lihaa Suomen lukuisilta tiloilta, tilata viikottaisen luomukorin vihanneksia, opetella kalastamaan tai ansioitua vaikka paleokokkina. Yhtä hyvin voit terveenä ja elinvoimaisena paneutua kympillä siihen, mitä todella haluat tehdä.

In da woods (from the hoods)

Bubblin’ Under

Älä unohda, että ruokavalio ei ole kaikkivoipa terveyden tuoja. Esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin ja siten vaikkapa aivoverenvuodon riskitekijöitä ovat paitsi

• ylenmääräinen huonolaatuisten hiilihydraattien nauttiminen

myös

• tupakointi
• liikkumattomuus
• stressi eli riittämätön lepo ja ns. down time
• yhteisöllisyyden puute (Paleoruokapiirit ahoy!)

Tarkoituksenani ei ole pelotella, vaan kertoa ja korostaa, että terveeseen elämään ja hyvään oloon on muitakin avaimia kuin ravinto. Ruoka ei ole kaikkivoipaa, vaikka niin hyvää! Älä siis väheksy kunnon yöunien ja ystäviesi merkitystä. Tee asioita joista todella nautit ja mieti, mitä haluat elämältäsi. Kuten loistava Katie Byron sanoo, olipa ihmisellä kuinka paljon tai vähän rahaa tahansa, silti ihminen istuu, seisoo tai makaa. Tämä ajatus toivottavasti vapauttaa sinut suorittamisesta ja antaa tilaa mielenrauhalle. Namaste ja muut eksoottiset tervehdykset i-päivän kunniaksi!

Jos kivikauden ihmisten ruokavalioon löyhästi pohjautuva ravitsemus kiinnostaa enemmänkin, lue myös artikkelit Paleoruokaremontti sekä Miksi vilja ei sovi ihmiselle.

Kun muu ei auta, on otettava järeät aseet muulinkouraan ja ryhdyttävä perinteiseen hääleikkiin! Ryöstön kohteena ei tosin ole viileän vaalea morsio eikä modernin hauskasti myöskään sulho, vaan pitkään kadoksissa ollut Salamahaaste. Sniff. Ryöväysoperaatio kohdistuu liian kauan laakereillaan levänneeseen Kaikilla aisteilla -blogiin, joka ei toivottavasti ota rikosta liian henkilökohtaisesti.

Joten toverit, tavarits: täten julistan ruokablogaajapaneelin myötävaikutuksella, paavin konklaavin suomin valtuuksin Salamahaasteen jälleen syttyneeksi! Ruoantähteiden lemuinen ja liekitettyä banaania muistuttava eloisa salama suuntaa tänään tähdenlennon lailla suoraan asian ytimeen: juhlimaan Raunan Kannat kattoon -blogiin.

Koska on melkein joulu ja joulu on kristillinen juhla, ja koska jumalaisten henkilöitymien suonissa virtaa veren sijaan punaviini, haastan tällä (vuori-)saarnalla Raunan kehittelemään joulun juhliin helpon ja ekologisen luomuherkun, joka sisältää verta. Eikun punaviintä. Epäilen, että aihevalinta saisi Vatikaaninkin höyryt nousemaan suotuisaan suuntaan ja Raunan muita herkkuja jo maistaneena viini nousee jo kielelle. Eikun vesi.

Salamahaaste II

Haastettu: Rauna // Kannat Kattoon

Haastaja: Ylimuuli Mukkelis // Monkeyfood.net

Deadline: 6.12.2009

Avainsanat: helppo, ekologinen, punaviini

Että siitä. You go GIRL!! Hehee.

Iskuryhmän rohkea Chaos iski Monkeyfoodiin ja tässä tulos. Olkaa hyvät, tunnustelkaa vapaasti!

1. Ostin jo joulukalenterin.

2. Treenasin toissaviikolla Crossfit Helsingillä kalsareissani, sillä olin trikoiden sijaan ottanut mukaan kaksi treenipaitaa.

3. Jokin aika sitten maksoin kaupan kassalla kortilla ja kuuntelin samalla iPodiani. Kassa sanoi jotain ja vastasin, ettei ole plussakorttia. Kassa puhui jälleen ja toistin, ettei plussakorttia nyt todellakaan ole. Kun vastaus ei vieläkään tyydyttänyt kassaa, otin plugin korvastani ja kuulin: pankki vai luotto?

4. En koskaan käytä deodoranttia.

5. Ajattelen, että arvostelu on helppoa. Vaatii viisautta olla tyytyväinen.

6. Haaveilin tänään silakkamarkkinoilla lihapiirakasta ja kuningatartuutista.

7. Alan huomenna maanantaina vetää treenejä Crossfit Helsingillä klo 16-18. Tervetuloa.

Kaikilla aisteilla piste blogspot piste com! …sinne ne salamahaasteet menneet on. Nyt kaikki luomaan tervettä painetta Oonalle pistää tuore vegaaniblogi pystyyn ja aloittaa se loistokkaalla salamahaastevastauksella!

Luo painetta >> Kaikilla aisteilla

Voit viihdyttää itseäsi uutta vegaaniblogia odotellessa seuraamalla Salamahaasteen jälkiä halki ruokablogimaailman.

Tässä vihdoin edes hieman osviittaa määristä raakasuklaan valmistamisessa. Lisäksi killerein yhdistelmä ikinä: suklaa, jossa gourmet-suolaa (sormisuolanakin tunnettu). Hrrrr, sulaa suussa, kysykää vaikka Välispiikiltä, Emmalta tai Emman mieheltä. Tai vanhemmiltani, tai Lihansyöjältä, tai Lihansyöjän vanhemmilta tai sitten voitte kysyä minulta uudestaan. En väsy hehkumaan raakasuklaan onnea. Se saa naisen kukoistamaan.

Suklaa gourmet-suolalla

• 0,6 dl kookosöljyä
• 1 dl kaakaojauhetta
• 0,5 dl kaakaorouhetta (eli kaakaopavuista rouhittua, cocoa nibsejä)
• 0,5 dl goji-marjoja
• makeutusta, kanelia, sormisuolaa

Sulata kookosöljy kirkkaaksi mikrossa tai vesihauteessa altaassa, hanasta tuleva kuuma vesi riittää. Sekoita joukkoon kaakaujauhe ja nibsit, lisää halutessasi gojit ja makeuta sopivaksi. Mausta kanelilla ja ripota joukkoon sormisuolaa. Maistele! Jaa aines silikonisiin jääpalamuotteihin, tästä määrästä tuli minulla kuusi suklaata, sellaisia kunnon konvehdin kokoisia. Siirrä jääkaappiin kovettumaan. Kuvia heti kun ehdin ottaa ja siirtää.

Kokeilin myös toista varianttia Välispiikin innoittamana: lisäsin kookosöljyyn kaakaojauheen ja makeutin, sitten hieroin joukkoon pari reilua teelusikallista cashewpähkinävoita, tuota mahtavaa. Ainakin massana maistui mahtavalle, kohta maistan kun ovat jääkaapissa jähmettyneen. Vaihtelumahkut on loputtomat, kuten tiedätte.

Sillä sipulin Hyppysellinen eli tuttavallisemmin Hyppis haastoi minut inhokki-meemiin.  Tai maistumattomuus, jos halutaan olla piisii.

Apinalle eivät maistu

• kiisselit, vanukkaat (etenkään ne tutisevat)
• mannapuuro
• kastikkeet, ainakaan kermaiset (salaatinkastikkeet ovat eri asia)

Apina inhoaa

• silakkaa (varsinkin pihveinä)
• haukea (paitsi murekkeena tai pullina)
• sisäelimiä
• pinaattikeittoa

…päkäpää, päkäpäkäpäkäpää, paistaa sain, karitsain… Näin hilpeissä tunnelmissa olemme mestanneet marraskuun ruokahaasteen edellyttämän raaka-aineen, lampaan lapsen eli karitsan. Jotta asia pysyisi yksinkertaisena, otamme karitsan kaveriksi pässin vaaliman kaalinpään ja hiukan mausteita. Ja hoplaa, enää tarvitaan vain uunia ja aikaa!

Peltikaritsa (kahdelle)

• 400 g karitsan jauhelihaa
• pieni kaali tai kaksi kolmannesta isommasta
• soijakastiketta
• Heinzin ketsuppia

Uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ruskista jauheliha. Samalla, kun liha ruskistuu, suikaloi kaali kauniiksi siipaleiksi. Se käy helposti juustöhöylällä tai veitsellä. Levitä epäilyttävän runsas määrä kaalisiipaleita leivinpaperoidulle pellille ja kaalipedin ylle karitsa. Suojaa mussukat fooliolla ja iske uuniin ainakin tunniksi. Jos olet kiireessä, 40 minuuttiakin riittää. Kokeilin kun olin.

Ota pelti uunista ja poista foolio. Annostele lautasille ja mausta soijakastikkeella ja sopivasti ketsupilla. Halpaa kuin hullun huvit ja herkullista kuin härrojen härkut. Kaiken lisäksi karppia. Joskus karitsan uhraus kannattaa.

Tämä on myös niin edullinen ja nopea, että ehditte mainiosti kokeilla vielä ennen äänestystä. No? No? Are we there yet?

En ole aikoihin osallistunut kuukauden ruokahaasteisiin ja ajattelin, että lokakuun kohdalla otan itseäni niskasta kiinni ja pistän taas kapuloita haasterattaisiin. Vaan kuten saatettiin todeta jo tuoreimman haasteen alkumetreillä, meitä ei oltu luotu yhteen. Itse itseäni lainaten, olen kommentoinut haastetta houstaavan Kulinaarimurun postaukseen 2.10.08 klo 6.33 paljon puhuvasti: “Nöyyyyyy….. Mul jää nyt kaik haasteet ihan käyttämäti “. Luuserihenkeä, tässä burrossa.

Ja siihen se olisi jäänytkin, ellen olisi torstaina kohdannut vahvaa tukijoukkoani, joka kannusti ja korvensi koettamaan silakkaa. Ohjeeksi sain ostaa silakkafileitä ja niistä sitten pitäisi pakertaa jotakin. Koska olen kuitenkin kuuliainen muuli, säestin eilistä hallista ostamaani tonnikalaa läjällä silakkafileitä. Kalafile kuin kalafile, tuumin. Väärin luulin. Eilen illalla tartuin silakkahaastetta hanurista ja heivasin pannulle. Seuraksi surautin uusinta uutta, innovaatiota nimeltä hasselpähkinä-päärynä-pesto. Oheen vielä kukkakaali-porkkana-pyree ja siinä se annos nökötti.

Maistoin. Pesto oli hyvää. Sose oli hyvää. Puolukkasose oli äs gud äs evör. Mutta silakka se vaan ei  mene muulin kurkusta alas, pienine ruotoineen, makuineen ja olemuksineen. Siinä se siis on, heikko kohtani. Heivasin halvat silakat bioon ja nyt mietin kuumeisesti, kelle lykkään jääkaapin jämäfileet. Että ei tästä nyt mitään tullut kuin uskonvahvistusta omaan rakkaimpaan inhokkiin. Jos tästä mitään kostuttiin, niin ehkä tämän paahteisen ja hiukan makean peston ohjeen kehtaan laittaa. Anteeksi, Välispiikki. :-/

Hasselpähkinä-päärynä-pesto

• pala päärynää
• kourallinen hasselpähkinöitä
• valkosipulinkynsi
• parmesania raastettuna
• reilusti rypsiöljyä
• suolaa

Paahda pähkinät kuumalla ja kuivalla pannulla, iske blenderiin. Perään muut ainekset ja öljyä riittävästi niin, että muodostuu pestomainen kastike. Maistele suola ja parmesaani kohdilleen ja keksi käyttökohde.

Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

—

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

—

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

[Parsajoutsen.]

Tää lienee nyt kyllä henkilökohtainen ennätys inspiraationlähteen omalaatuisuudessa, mutta tarina on tosi. Huhtikuun ruokahaasteen aihe parsa kun ei soittanut niin minkäänlaisia kelloja Apinakeittiössä. Olen parsaa laitellut vain pari kertaa, uunissa ja pannulla, mutta mitään säväyttävää ei ole syntynyt sen paremmin kuin ahaa-elämyksiä muista käyttötavoista. Usein parsaa tarjoillaan myös kastikkeiden kanssa, jotka eivät puolestaan houkuttele minua lainkaan, kaikenmaailman litkut (no on niitä kelvollisiakin).

Joten! Kävin lueskelemassa tehtävänantoa Ketun keittiöstä vielä uudelleen, ja uudelleen ja samalla vilkaisin kommentit. Olen itse kommentoinut postaukseen, että “Munkin parsan kans pakertaminen on jäänyt yhteen kertaan… “. Munkin parsa – parsamunkki! Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun pohdin, että mihin puuhaan sen parsan kanssa nyt ihan tosissaan ryhtyisi. Ja lopulta se alkoi kuulostaa hyvältä: suolainen pieni parsamunkki rahkataikinaan tehtynä, juustoraasteessa kieriteltynä. Jos Louhisaareen piiraatkin toimivat, miksei tämä. Päästyäni ajatuksissani näin pitkälle en voinut enää perääntyä ja hommaankin oli ryhdyttävä samana iltana, eilen.

Matkalla kauppaan kävin vilkaisemassa Alkon Etikettilehteä, jossa tarjoiltiin parsaa sahrami-kuohuviinikastikkeessa. Lisäinspis! Hain pienenpienen cava-pullon ja kaupasta  parsan ohella sahramia. Siitä se sitten lähti, tuotekehittely kohti jumalattoman herkullista lopputulosta. Valmiit pallerot olivat kuohkeita, kauniin keltaisia ja pecorinon ihanasti suolaamia makupaloja. Oon itte ihan sfääreissä pulleroista Kaiken lisäksi pöperö sopii kevääseen nätisti. Vappu on on pian, joten munkit ja tippaleivät uppopaistuvat kilvan sahramiparsapalleroiden seurassa. Uppopaistettu menu! Mmmmm.

Sen myönnän, että parsan maku ei näissä oikein pääse oikeuksiinsa kun ei sitä niin sieltä erota, mutta hei, missäs se nyt maistuisikaan… Hyvä on, hyvä on, taitavampien kokkien kokkauksissa. Mutta siksipä parsapalleroissa olikin muulinmentävä reikä. Pohjareseptinä käytin Hellapoliisissa julkaistua Kaili N.n rahkapallero-ohjetta, jonka bongasin Limepippurista, jota sitten modasin Etiketin kastikeohjeen aineksilla. Tein puolikkaan annoksen ja loppuaineista makeita rahkamunkkeja vaniljalla maustettuna.

Sahrami-parsapallerot eli suolaiset kevätmunkit

• 1 vihreä parsa
• 125 g maitorahkaa
• 0,5 munaa (käytä toinen puoli makeisiin munkkeihin)
• n. 1,75 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl soodaa
• 4-5 rkl puolikuivaa kuohuviiniä
• ropsaus sahramia (ehkä kolmannes 0,5 g pussista)
• suolaa, mustapippuria
• pecorino-juustopala

Keitä parsa kypsäksi, ei kuitenkaan yli. Pilko paras osa parsaa pieneksi hakkelukseksi ja jätä odottamaan. Sekoita rahka ja muna (riko ensin muna haarukalla, jotta saat tasaisessa suhteessa valkuaista ja keltuaista puolikkaaseen). Sekoita jauhoihin sooda, suolaa ja mustapippuria. Kiehauta kuohuviini ja ropsauta sinne sahrami. Itse lisäsin parsahakkeluksen vielä keitokseen hetkeksi, mutta enpä tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta. (Ylipäänsä kuohuviinin mausta valmiissa munkeissakaan on vaikea sanoa mitään. Hienolta se silti kuulostaa.) Lisää kuohuviiniseos rahkaan ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sotke haarukalla, lisää jauhoja jo tarpeellista. Taikina saisi olla vähän kimmoisa, mutta melko kostea silti, jotta valmiit pallot olisivat kuohkeita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Och så ska vi uppopaista: ota kattila, siihen sopiva kansi ja sammutuspeite esille. Lämmitä n. puoli litraa rypsiöljyä pienessä kattilassa, testaa kuumuus pienellä taikinanokareella. Lämpö on sopiva, kun pala nousee pintaan ja porisee melko nopeasti ruskeaksi. Omalla hellallani säätönumero 4 pitää öljyn sopivana läpi koko paistoprosessin. Nosta taikinasta teelusikalla pieniä eriä kattilaan paistumaan, itse paistoin viisi kerralla. Taikinamöykyt kohoavat paistuessaan, eli aika maltillisia nokareita voipi laitella. Kääntele palleroita öljyssä tarvittaessa ja niiden ollessa tasaisen ruskeita nosta ne reikäkauhalla jäähtymään. Paista taikina loppuun.

Kun koko taikina on palleroina lautasella, raasta päälle reilusti pecorinojuustoa. Syö saman tien tai jäähtyneinä, niin tai näin, maku on maukas. Seuraavaan päivään uppopaistotuotteita ei useinkaan arvaa säästellä, tai sitten on lisättävä juustoraastetta taas, mikä ei sekään ole ongelma. Ja tosiaan, voit samassa syssyssä paistella myös makean munkkierän kuten minäkin, suunnilleen näin:

Rahkapallerot

• 125 g maitorahkaa
• 0,5 dl sokeria tai 2 tl agave-siirappia
• 1,25 dl jauhoja
• 0,5 tl soodaa
• puolikas muna
• 0,5 tl vaniljauutetta tai muuta maustetta, kuten kardemummaa
• (tomusokeria tai tavallista)

Sekoita ja uppopaista, viimeistele sokerihunnulla. Sou veri fääst änd teisti.