MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

26.10.2008

Silakkahaaste selätti muulin

Filed under: Alakarppi,haasteet,Kala,Soosit — Meri @ 9.40

En ole aikoihin osallistunut kuukauden ruokahaasteisiin ja ajattelin, että lokakuun kohdalla otan itseäni niskasta kiinni ja pistän taas kapuloita haasterattaisiin. Vaan kuten saatettiin todeta jo tuoreimman haasteen alkumetreillä, meitä ei oltu luotu yhteen. Itse itseäni lainaten, olen kommentoinut haastetta houstaavan Kulinaarimurun postaukseen 2.10.08 klo 6.33 paljon puhuvasti: “Nöyyyyyy….. Mul jää nyt kaik haasteet ihan käyttämäti 😀“. Luuserihenkeä, tässä burrossa.

Ja siihen se olisi jäänytkin, ellen olisi torstaina kohdannut vahvaa tukijoukkoani, joka kannusti ja korvensi koettamaan silakkaa. Ohjeeksi sain ostaa silakkafileitä ja niistä sitten pitäisi pakertaa jotakin. Koska olen kuitenkin kuuliainen muuli, säestin eilistä hallista ostamaani tonnikalaa läjällä silakkafileitä. Kalafile kuin kalafile, tuumin. Väärin luulin. Eilen illalla tartuin silakkahaastetta hanurista ja heivasin pannulle. Seuraksi surautin uusinta uutta, innovaatiota nimeltä hasselpähkinä-päärynä-pesto. Oheen vielä kukkakaali-porkkana-pyree ja siinä se annos nökötti.

Maistoin. Pesto oli hyvää. Sose oli hyvää. Puolukkasose oli äs gud äs evör. Mutta silakka se vaan ei  mene muulin kurkusta alas, pienine ruotoineen, makuineen ja olemuksineen. Siinä se siis on, heikko kohtani. Heivasin halvat silakat bioon ja nyt mietin kuumeisesti, kelle lykkään jääkaapin jämäfileet. Että ei tästä nyt mitään tullut kuin uskonvahvistusta omaan rakkaimpaan inhokkiin. Jos tästä mitään kostuttiin, niin ehkä tämän paahteisen ja hiukan makean peston ohjeen kehtaan laittaa. Anteeksi, Välispiikki. :-/

silakka

Hasselpähkinä-päärynä-pesto

  • pala päärynää
  • kourallinen hasselpähkinöitä
  • valkosipulinkynsi
  • parmesania raastettuna
  • reilusti rypsiöljyä
  • suolaa

Paahda pähkinät kuumalla ja kuivalla pannulla, iske blenderiin. Perään muut ainekset ja öljyä riittävästi niin, että muodostuu pestomainen kastike. Maistele suola ja parmesaani kohdilleen ja keksi käyttökohde.

30.4.2008

Saarikoski goes kirjallinen ruokahaaste

Filed under: Arkiruoka,haasteet,Pasta,Sieniä,Uunista — Meri @ 13.38

Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

saarikoski

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

 

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

12.4.2008

Parsamunkit pecorinolla eli inspiroitunut haasteruoka

Filed under: haasteet,Herkut,Napot,Side order,uppopaisto — Meri @ 9.16

parsaswan

[Parsajoutsen.]

Tää lienee nyt kyllä henkilökohtainen ennätys inspiraationlähteen omalaatuisuudessa, mutta tarina on tosi. Huhtikuun ruokahaasteen aihe parsa kun ei soittanut niin minkäänlaisia kelloja Apinakeittiössä. Olen parsaa laitellut vain pari kertaa, uunissa ja pannulla, mutta mitään säväyttävää ei ole syntynyt sen paremmin kuin ahaa-elämyksiä muista käyttötavoista. Usein parsaa tarjoillaan myös kastikkeiden kanssa, jotka eivät puolestaan houkuttele minua lainkaan, kaikenmaailman litkut (no on niitä kelvollisiakin).

Joten! Kävin lueskelemassa tehtävänantoa Ketun keittiöstä vielä uudelleen, ja uudelleen ja samalla vilkaisin kommentit. Olen itse kommentoinut postaukseen, että “Munkin parsan kans pakertaminen on jäänyt yhteen kertaan… “. Munkin parsa – parsamunkki! Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun pohdin, että mihin puuhaan sen parsan kanssa nyt ihan tosissaan ryhtyisi. Ja lopulta se alkoi kuulostaa hyvältä: suolainen pieni parsamunkki rahkataikinaan tehtynä, juustoraasteessa kieriteltynä. Jos Louhisaareen piiraatkin toimivat, miksei tämä. Päästyäni ajatuksissani näin pitkälle en voinut enää perääntyä ja hommaankin oli ryhdyttävä samana iltana, eilen.

Matkalla kauppaan kävin vilkaisemassa Alkon Etikettilehteä, jossa tarjoiltiin parsaa sahrami-kuohuviinikastikkeessa. Lisäinspis! Hain pienenpienen cava-pullon ja kaupasta  parsan ohella sahramia. Siitä se sitten lähti, tuotekehittely kohti jumalattoman herkullista lopputulosta. Valmiit pallerot olivat kuohkeita, kauniin keltaisia ja pecorinon ihanasti suolaamia makupaloja. Oon itte ihan sfääreissä pulleroista 😀 Kaiken lisäksi pöperö sopii kevääseen nätisti. Vappu on on pian, joten munkit ja tippaleivät uppopaistuvat kilvan sahramiparsapalleroiden seurassa. Uppopaistettu menu! Mmmmm.

Sen myönnän, että parsan maku ei näissä oikein pääse oikeuksiinsa kun ei sitä niin sieltä erota, mutta hei, missäs se nyt maistuisikaan… Hyvä on, hyvä on, taitavampien kokkien kokkauksissa. Mutta siksipä parsapalleroissa olikin muulinmentävä reikä. Pohjareseptinä käytin Hellapoliisissa julkaistua Kaili N.n rahkapallero-ohjetta, jonka bongasin Limepippurista, jota sitten modasin Etiketin kastikeohjeen aineksilla. Tein puolikkaan annoksen ja loppuaineista makeita rahkamunkkeja vaniljalla maustettuna.

halkaistu

pecorino

Sahrami-parsapallerot eli suolaiset kevätmunkit

  • 1 vihreä parsa
  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 munaa (käytä toinen puoli makeisiin munkkeihin)
  • n. 1,75 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • 4-5 rkl puolikuivaa kuohuviiniä
  • ropsaus sahramia (ehkä kolmannes 0,5 g pussista)
  • suolaa, mustapippuria
  • pecorino-juustopala

Keitä parsa kypsäksi, ei kuitenkaan yli. Pilko paras osa parsaa pieneksi hakkelukseksi ja jätä odottamaan. Sekoita rahka ja muna (riko ensin muna haarukalla, jotta saat tasaisessa suhteessa valkuaista ja keltuaista puolikkaaseen). Sekoita jauhoihin sooda, suolaa ja mustapippuria. Kiehauta kuohuviini ja ropsauta sinne sahrami. Itse lisäsin parsahakkeluksen vielä keitokseen hetkeksi, mutta enpä tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta. (Ylipäänsä kuohuviinin mausta valmiissa munkeissakaan on vaikea sanoa mitään. Hienolta se silti kuulostaa.) Lisää kuohuviiniseos rahkaan ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sotke haarukalla, lisää jauhoja jo tarpeellista. Taikina saisi olla vähän kimmoisa, mutta melko kostea silti, jotta valmiit pallot olisivat kuohkeita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Och så ska vi uppopaista: ota kattila, siihen sopiva kansi ja sammutuspeite esille. Lämmitä n. puoli litraa rypsiöljyä pienessä kattilassa, testaa kuumuus pienellä taikinanokareella. Lämpö on sopiva, kun pala nousee pintaan ja porisee melko nopeasti ruskeaksi. Omalla hellallani säätönumero 4 pitää öljyn sopivana läpi koko paistoprosessin. Nosta taikinasta teelusikalla pieniä eriä kattilaan paistumaan, itse paistoin viisi kerralla. Taikinamöykyt kohoavat paistuessaan, eli aika maltillisia nokareita voipi laitella. Kääntele palleroita öljyssä tarvittaessa ja niiden ollessa tasaisen ruskeita nosta ne reikäkauhalla jäähtymään. Paista taikina loppuun.

Kun koko taikina on palleroina lautasella, raasta päälle reilusti pecorinojuustoa. Syö saman tien tai jäähtyneinä, niin tai näin, maku on maukas. Seuraavaan päivään uppopaistotuotteita ei useinkaan arvaa säästellä, tai sitten on lisättävä juustoraastetta taas, mikä ei sekään ole ongelma. Ja tosiaan, voit samassa syssyssä paistella myös makean munkkierän kuten minäkin, suunnilleen näin:

munkit

Rahkapallerot

  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 dl sokeria tai 2 tl agave-siirappia
  • 1,25 dl jauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • puolikas muna
  • 0,5 tl vaniljauutetta tai muuta maustetta, kuten kardemummaa
  • (tomusokeria tai tavallista)

Sekoita ja uppopaista, viimeistele sokerihunnulla. Sou veri fääst änd teisti.

31.3.2008

Hobitin mitalla haastevoittoon!

Filed under: haasteet — Meri @ 19.58

Niinhän siinä kävi, että kirjallisen ruokahaasteen voiton vei yksi maailmankirjallisuuden tunnetuimpia klassikoita, Tolkienin Taru sormusten herrasta. Rouva Magotin rahkavoitaikinaan upotettu pekoni-sienipiiras tuoksui internetinkin yli niin kotoisalta ja lämmitti mieltä jo kuvissa, että sen yhdistyminen ajatuksissa Konnun vehreään vihreyteen ja hobittien maanläheiseen luonteenlaatuun oli pistämätön yhdistelmä. Rouva Magotillehan teki ruokakunniaa Ketun keittiön Ketturouva, valloittavaa ja kunniallista (eläin-)sukua siis itsekin.

Voitosta tietysti seuraa, että katseet kääntyvät repolaisten  köökkiin, kun odotamme jo aprillipäivän haastetta eli huhtikuun aihiota. Täysin muulinpalkein puhkun täten ilmoile kolminkertaisen eläköön-huudon voittaneen keittiön kunniaksi: Eläköön! Eläköön! Eläköön! [Tämä Thaimaan värien ja elinvoiman yltäkylläisyys toimikoon pokaalina.]

yltäkylläisyys

Kisassa tiukasti toiseksi jäi kerrassaan hurmaava Keijun ruokalista, jonka satumaiset ruokalajit, Ketunleipä, Linnunmaito ja Vihvilähakkelus, saivat mielikuvituksen laukkaamaan kevyesti lumottuihin unelmiin luonnon ytimeen. Keijujen menun miniatyyrimäisyys oli suorastaan ruokarunoutta, ylistys merkityksille ja mauille. Hopeasija tuoreelta blogihaastajalta Hilikulta oli ilmiömäinen suoritus.

Kaiken kaikkiaan kirjallisen ruokahaasteen anti oli juuri niin vaikuttava kuin siltä parhaimmillaan saattoi odottaa. Ainakin itse elin mielessäni kaikkien ruokien tarinat, ja moni osallistujista herätti myös keskustelua ystävieni kanssa. Esimerkiksi Lihansyöjä kävi ihan kuumana Villisikaan, sillä muisti kouriintuntuvasti itsekin kaivanneensa aina vastaaviin pitoihin lapsena. Useampi osallistumista aikonut ei ehtinyt valitettavasti mukaan, mutta kirjallisen kokkauksen satoa voidaan sitten toivottavasti keräillä kevään mittaan. Omaa mieltäni on alkanut kiehtoa Eduard Uspenskin Alas taikavirtaa…

Suurkiitos kaikille osallistujille kirjallisesta panoksesta, hehkun ja höngyn niistä vielä pitkään. <3

25.3.2008

Kirjallista kulinarismia – Äänestä maalishaasteessa!

Filed under: haasteet — Meri @ 20.52

kalevala

[Thaimaan Phi Phi -saarellakin tunnettiin suomalainen laatu.]

Apinanruokakeittiössä on pidellyt hiljaiseloa jo jonkin tovin paitsi rikkinäisen läppärin, myös viime yönä päättyneen Englanninmatkan vuoksi. Mutta hääään on täällä tänääään! Back in the game ja minkälaisin eväin; kirjallinen maalishaaste on saanut seitsemän upeaa haasteruokaa painetun sanan ihmeellisestä maailmasta, tarjoilen ne uunituoreina ja höyryävän kuumina. Nauti verbaalinen menu pieteetillä ja anna sitten äänesi vetoavimmalle ehdokkaalle.

  1. Keijukaiset, pöytä on katettu. Alkuun nimittäin Iloisen sammakon kahvitupa tarjoilee makuhermoja hellivää Vihvilähakkelusta, klassista Ketunleipää sekä iki-ihanaa Linnunmaitoa. Voiko elämä olla auvoisampaa, Auringonmunan kultaisessa varjossa? (Elsa Beskow: Auringonmuna)
  2. Toinen ruokalaji siirrytään nauttimaan hieman maallisemmissa merkeissä Keltaisten sitruunoiden ravintolaan, jonka listalla on Lolan suuhun sopivia Kampasimpukoita ja nuudelisalaattia. Tuoreet raaka-aineet ja itämaiseen vivahtavat maut virittävät edelleen paahteiseen tunnelmaan. (Kaisa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola)
  3. Kolmantena pöytään kutsutaan lihallisempiin pitoihin, suolaa ja syviä tunteita säästämättä. Meksikolaisen Laura Esquivelin Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain kerran viettelee Champandongollaan, tujun ja täyteläisen Manchego-juuston voimin. (Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain kerran)
  4. Kyyneleiden vuodettua kuiviin ilma on puhdistunut ja on aika kekkeröidä gallialaisten malliin! Näillä festareilla prinsessaa ei valvota patjan alla majaileva herne, vaan unta houkutellaan Neljällä paistetulla (wannabe-)villisialla. Wild thing! U make my heart sing! (Goscinny ja Uderzo: Asterix)
  5. Viides osa ateriaa on Lumoavien mausteiden kahvilasta, josta kantautuva tuoksu tainnuttaisi villisiankin polvilleen. Kardemummaa, kanelia, kuminaa, ruusun terälehtiä… Iranilainen Abgusht nostaa veden kielelle pelkkää tarvikelistaa lukemalla. (Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila)
  6. Eksoottisten elämysten jälkeen tyydytetään keijuen ohella toisenkin tarumaisen kansan ruokahalua. Hobittien keittiössä paistuu muhkeaa maalaisruokaa, rahkavoitaikinaan leivottu ihanuus, nimittäin Rouva Magotin sieni-pekonipiiras. Olut virtaa paitsi kokatessa, myös lämmittävän aterian palanpainikkeena. (J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta)
  7. Seitsemän ruokalajin ilotulituksen päättää japanilainen jälkiruoka, jonka kiiltävät persikanviipaleet, tahmea Pisan Ambon ja hekumallisen kuultava ulkoasu antavat odottaa paljon. Pratchettin omintakeisesta maailmasta haettu inspiraatio tarjoilee siis jotakin aivan odottamatonta; vai tiedätkö jo, miltä se maistuu? (Terry Pratchett: Sorcerer)

kasvi

[Lehtivihreää takatalveen The Beach -saarelta.]

NÄIN ÄÄNESTÄT

Tällä kertaa äänestys järjestetään suljettuna lappuäänestyksenä, jotta kisan tulos säilyy salaisuutena loppuun saakka. Ole siis hyvä ja lähetä äänesi osoitteeseen mukkelis ät gmail.com. Aikaa on sunnuntaihin 30.3.2008 saakka ja voittaja julkistetaan kuun viimeisenä päivänä, maanantaina. Tulosta odotellessa voi laitella padat porisemaan ja antautua uuden, kiehtovan kirjan pariin. Sen lisäksi voi vierailla vaikka Unelmien kirjastossa.

8.3.2008

Kädetön muuli

Filed under: haasteet,Lätinää — Meri @ 22.34

Monkeyfoodissa on pidellyt muutaman päivän hiljaiseloa, kun lakas läptoppini sai slaagin ja pidättäytyy nykyään toiminnasta. Kummallisen muotopuolisen olon saa aikaan tämä hissukseen oleilu, ihan kuin koko ruokaskene olisi hiljaa. Totuus on tietysti toinen, ruokaplokimaailma syö silloinkin kun ei itse ole katsomassa. Onneksi, pysyypähän voimissaan.

Tuli silti pakottava tarve tulla sanomaan terve, että täällä ollaan vieläkin, plakkarissa monta kokeiltua ohjetta ja kuvaa, toivottavasti eivät ikuisiksi ajoiksi kadonneina koneparkani sisuksiin. Ainakin voinen muistuttaa Maaliskuun kirjallisesta ruokahaasteesta, johon odotan kieli ja lukulista pitkällä ensimmäisiä osallistujia. Haasteruokahan voi olla vaikka Mummo-ankan mustikkapiiras! Tai pinaattia suoraan purkista (arvaa kuka), tai Kermakaljaa, tai Tuulen varjon Sugus-pastilli, tai Stalinin lehmien eestiläinen herkku, tai Papillonin langustini, tai korvikekahvia, pettuleipää ja pihlajanmarjoja.

Sarasvatin hiekoissa muistaakseni nautittiin ainakin intialainen ateria. Tiina-kirjoissa syötiin monenlaista, muistan parhaiten linnit, jotka Tiina jotenkin mokasi vastaavalla tavalla kuin Vihervaaran Anna jonkin sopan, vai mikä lie oli. Jännittävää, miten ruoan ja syömisen kuvaaminen sanallisin keinoin on toisinaan vaikuttavampaa kuin sen näkeminen. Juusto ei esimerkiksi koskaan näytä niin hyvältä (vaikka pirun hyvältä näyttääkin) kuin mielikuvissa, joihin se on istutettu kimpaleesta lohkaistuna siivuna. Etenkin tilanteessa, jossa päähenkilöllä on sudennälkä. Sääli, että nykyään luetaan vähemmän kuin ennen. Itse rakastan kaikkia kirjamuistojani, joita syntyy vähitellen lisää, ja lisää, ja lisää… Kirjat eivät lukemalla maailmasta lopu. <3

1.3.2008

Kirjallinen maalishaaste

Filed under: haasteet — Meri @ 19.53

Hei vaan helmikuulle ja he-ma-pa-haasteelle, taas veivataan haastekoneistoa käyntiin! Tovin löi jo tyhjää, että mitähän hauskaa sitä keksisi osallistujilta tilata, mutta sitten mieleeni palasi joskus pyöritelty idea kaunokirjallisista eineksistä. Täten haastan teidät tonkimaan kirjahyllyjä ja kirjaston valikoimaa! Ajatus on joko etsiä itselle ihan uusi kirja ja kokata jokin siinä esiintyvä ruoka, tai vaihtoehtoisesti palata menneeseen ja jonkin rakkaan teoksen pariin samoin aikein.

merenkekut

[Meren keksit tekivät jälleen kauppansa! Tällaisia olisi voitu syödä vaikka Onnelissa ja Annelissa Tingelstiinan ja Tangelstiinan pippaloissa.]

Überklassinen esimerkki kirjallisuudessa esiintyvästä ruoasta ovat tietysti Enid Blytonin Viisikoiden ja Seikkailu -sarjan purkkisardiinit ja suklaakakut, mutta mieltään saa laajentaa vapaasti kulinarististen dekkareiden pihvi&punkku-linjalle tai vaikka Muumilaakson vaapukkahilloon (valmistettiinko siellä sellaista?). Yhtä lailla kelpaavat fantasiakirjallisuuden erikoisannokset, jotka blogikokki voipi kasata ihan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Joitakin rajoja kuitenkin asetan; kirjan tulee olla joko kaunokirjallisuutta tai vaihtoehtoisesti sarjakuva, keittokirjat eivät käy. 😉 Mutta Karvisen lasagne ja Melukylän hobbelbobbel ovat siis sallittuja. Myös leffat jätetään nyt kisasta ulos ja otetaan kirjat kiltisti tassuun, ruoan ja treenin lisäksi nuo paperipinkat kun ovat ikuisen rakkauteni kohteita.

Hienointa olisi, jos valmistettuun ruokaan sisältyisi jonkinlainen tarina, eli juuri se kirja tai teos olisi jostain, ruoka- tai muusta syystä, piirtynyt mieleesi lähtemättömästi. Juuri tästä syystä omat ajatukseni ponkaisivat välittömästi vuosikymmenten taa, lapsuuden lukumuistot ovat niin vahvoja… Huokaus. Tärkeintä on siis luoda sellainen tunnelma kuin kirjassa mielestäsi oli, ihan vapaasti vaikka eineksillä tai pelkällä irttaripussilla, jos se kirjalliseen henkeen sopii.

Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-24.3.2008 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL joko tämän jutun kommenttilootaan tai spostitse osoitteeseen mur [at] gmail.com.

Ilmoittautuminen päättyy maanantaina 24.3.2008, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Maaliskuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni ulos sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan tiistaina 25.3.2008, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy sunnuntaina 30.3.2008.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsen minä voittajan näiden postausten joukosta.

Voittaja julkistetaan maanantaina 31.3.2008.

Huhtikuun ruokahaaste

Maaliskuun 2008 ruokahaasteen voittaja järjestää huhtikuun 2008 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen päätettävissään.

26.2.2008

Kanelimaksa

Filed under: haasteet,Lätinää,Terveys — Meri @ 6.51

Edit 3.3.2008: Reilun kaupan kaneli on turvallista ceyloninkanelia.

Mä oon vähän myöhässä tän kanssa, mutta kun itse heräsin asiaan vasta jälkijunassa. Viime viikon ruokatorstaissa (nyk. Hesarin Ruoka & juoma) oli kuumien juomien tuunausjutussa kainaloartsuna tietoa kanelista. Siinä kerrottiin kanelin sisältämän kumariinin rasittavan maksaa. Siedettävä päiväsaanti ylittyy aikuisilla 2-7 korvapuustilla päivässä, että pullassa kyllä pysyy.

Puusteista en olekaan huolissani, sillä niitä tulee ahmaistua eri harvoin, mutta aamupuurooni olen lisännyt aika hurjan määrän kanelia erityisesti viime kesästä alkaen, kun siirryin kaurapuurosta tuorepuuroon. Kun vatsaongelmiani tutkittiin sitten kaikenkarvaisilla verikokeilla (osasta vielä tulokset tulossa), katsottiin myös maksa-arvo, joka oli koholla! Emme lääkärin kanssa keksineet yhtään syytä sille, miksi se olisi noussut. Kontrollilabrassa arvo oli taas normaali.

Nyt epäilen, että kanelipahalainen on tehnyt temput meikäläisen maksalle ja olen taas palannut kiltisti kaurapuuroon ilman kanelia. En aio kiipeillä asiasta seinille tai lopettaa kanelin, yhden suosikkimausteeni, käyttöä, mutta kai sitä päivittäiskulutusta voi hieman keventää. Tiedoksenne vain, jos on muitakin kanelikoiria liikkeellä. 🙂

Hemapa-haastajat ovat alttiina arvioinnille! Äänestä helmikuun ruokahaasteessa.

9.2.2008

Salamahaasteen supersaalis

Filed under: haasteet,Kalkkuna,Nuts!,Sallad — Meri @ 10.44

Kylläpä hymyilyttää, kuinka mainio haaste sitä tulikaan pantua alulle, myönnän tosin etten ollut ideariihessä yksin. Eilen nimittäin kokkasin Sorsanpaistajalle heitetyn haasteen tuloksen, kalkkuna-fenkoli-omenasalaatin, ja melkein nauran täällä ääneen kun olen niin ihastunut ohjeeseen!

salamamaukas

[Salaattipedille kasatuista kauniista annoksista voi puhua, mutta tässä on kotikeittiön todellisuus.]

Salamahaasteen aiheina olivat kalkkuna ja fenkoli, joista Sorsanpaistaja Cele loihti siis salaatin. Koska omppupomput aiheuttavat itselleni valitettavasti mahanvaivaa, korvasin ne luvan anottuani päärynällä. Lisäksi kalkkuna on kyllä ohjeen mukaisesti savustettua, mutta fileleikettä rinnan sijaan. Hakaniemen suurempi S-Market kun tarjosi tämän lähinnä parasta. Leike oli varmaan suolaisempaa kuin rinta, mutta tässä talossa suola maistuu.

Hedelmien makeus tasapainotti suolaisuutta ja feta (testasin pitkästä aikaa laktoositonta tuotetta) ja pähkinät eivät olleet lainkaan liikaa, vaan kombo oli käsittämättömän hyvä. Kastikkeeseen käytetty reilu annos kanalientä teki salaatista mehevän ja levitti maut ympäriinsä. Fenkoli maistuu joukosta sopivasti ja tämä setti olisi erinomaista bilepurtavaa.

Alkuun kalkkunan reipas määrä, puoli kiloa, oli mielestäni kunnioitettava, mutta vaikka oma pakettini, 300g, oli sekin paljon, erityisesti hieman vähäsuolaisempaa versiota käytettäessä se puoli kiloakin olisi sujahtanut vaivatta. Salaattia tulee ohjeella valtava määrä, mutta heittämällä se upposi kahteen nälkäiseen. Lihansyöjä kommentoi salaatin olleen todella hyvää ja muistuttaneen hieman thai-salaatteja koostumukseltaan ja maultaan.

Että jos vielä jäi epäselväksi, niin tavaan vielä: tä-mä oh-je on i-ha-na. Alkuperäisen reseptin paikallistat täältä >> Sorsanpaistajan kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti.

Nyt sitten jännätään, mitä Cele keksii seuraavan salamahaastettavan pään menoksi.

4.2.2008

Teksasin taivaan alla

Filed under: Gluteeniton,haasteet,Herkut,Napot,Nuts! — Meri @ 22.07

Tänä iltana yksinoikeudella MonkeyFoodissa vuoden 2008 ravisuttavin ensi-ilta! Luvassa suolainen juoni, sokerisia rakkauskohtauksia, rasvaisia juttuja ja tulista takaa-ajoa.  Rooleissa taattu tähtikaarti; Maissina aina yhtä hip ja cool nuorison suosikki Pop Corn, Paprikan roolissa pysäyttävistä tulkinnoista tuttu Punainen Chili ja Herneen vaativassa osassa samaa sukua oleva Maapähkinä. Käsikirjoittajan muusana Sara ja rajana mielikuvitus.

Ota mukava asento, nojaa taakse ja NAUTI showsta. Esitys on ehdolla Helmikuun ruokahaasteen voittajaksi he-ma-pa-sarjassa.

teksas

Texas Nuts

  • 1 dl maissinjyviä
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 1 dl suolapähkinöitä
  • 0,5 dl maapähkinöitä
  • 0,5 dl pecan-pähkinöitä
  • 0,4 dl voita (n. 40 g)
  • 1 punainen chili
  • 0,5 dl raakaruokosokeria
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Valmista popkornit ohjeen mukaan eli lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa ja lisää siihen maissinjyvät. Aseta kansi päällä ja anna jyvien poksahdella korneiksi. Levitä paukkujyvät leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Murskaa pekaanit ja maapähkinät vähän pienemmiksi veitsellä tai blenderissä. Halkaise chili ja poista siemenet. Pilko chilipalko pieniksi paloiksi ja sekoita pähkinärouheeseen. Lisää sekoitukseen sokeri, suolapähkinät ja hieman suolaa. Kaada seos popkornien päälle tasaisesti. Sulata lopuksi voi (esim. mikrossa) ja valele vielä pellillä lekottelevan seoksen ylle. Vaihtoehtoisesti voit passata sulatuksen ja nostella voista nokareita.

Tyrkkää uuniin ja anna olla vartin verran. Josset pidä erityisen tummapintaisista pähkinöistä, poista jo aiemmin. Itse hurahdin kunnolla nuketettuihin. Anna tuotoksen jäähtyä. Ratsasta auringonlaskuun aarteesi kanssa ja suojele sitä mustasukkaisesti. Chubby end.

[Disclaimer: tuotteen maistaminen voi laukaista ylensyönnin.]

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress