Parsa. Taas se on käynyt täällä ja tehnyt tuhojaan. Lasipurkin olmeista kepakoista nimittäin syntyy ihan tajuton piiras, vakavasti otettava vierasherkku, jota kelpaa tarjoilla nirsoissakin piireissä. Piiraan ohje on peräisin kollegani Marjan reseptivarastosta ja on käsittääkseni kestänyt kulutusta käytössä useamman vuosikymmenen. Ja syystä, niin tarkasti perheeni tuhosi sen viimeistä murenaa myöten eilen sunnuntailounaalla.

Piiraan kokeiluun liittyi eräs haastava piirre, joka ei kuitenkaan ollut se huhtikuun sellainen. Tehtävänantoon sisältyi näet pyyntö keventää alkuperäistä ohjetta, joka sisälsi mm. kuohukermaa ja 4 dl mustaleima-emmentalia. Voit siis vapaasti tuunailla aineksia takaisin raskaampaan suuntaan, mutta tässä kohtuullisesti kevennetyssä versiossa maku ei kyllä kärsinyt yhtään. Tästäkin versiosta saisi vielä hoikemman vaihtamalla kerman ja juuston laihempaan, mutta niin, sitten makukin lienee kompromissi. Tehkää kuten tahdotte, tässä kuitenkin erinomainen ohje supermaukkaan ja suussasulavan suolaisen piiraan tekoon.

Marjan fiini vierasherkku (piiras n. seitsemälle hlölle)

Pohja

• 2 dl jauhoa (sämpylä-, hiiva- ja vehnä- käyvät yhtä lailla)
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl raastettua parmesania
• 100 g voita
• (2 rkl vettä)

Voitele piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet ja  lisää niihin huoneenlämmössä notkistunut voi, nypi sekaisin. Jos taikina jää aivan liian kuivaksi, voit lisätä hieman vettä. Itse en ole vielä koskaan joutunut niin tekemään. Painele taikina piirasvuokaan. Taikina on todella nafti, eli sen saa painella melkein läpikuultavan ohueksi, kärsivällisesti ja lempeästi. Reunoille sen ei tarvitse hirveästi nousta, mutta jonkin verran kuitenkin. Siirrä jääkaappiin (min. 1/2 h) ja valmista täyte. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Täyte

• 300 g vähärasvaista (esim. 10%) jauhelihaa
• sipuli
• 2-4 valkosipulinkynttä
• mustapippuria
• suolaa

Pilko sipuli ja valkosipuli, paista pannulla voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä sivuun odottamaan ja valmista parsatäyte.

Parsatäyte

• 3 rkl voita
• 2 rkl jauhoja
• 1 lasipurkki parsaa (käytin valkoista, n. 330 g nesteineen, alk.per. ohjeessa 400 g)
• 2 dl 15 % ruokakermaa
• suolaa, (valko-)pippuria

Päälle

• parmesania tai 100 g 8% fetaa (Apetina)

Pilko parsat, säästä parsojen liemi! Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon jauhot ja sekoita, anna kiehahtaa. Sekoita parsatölkin liemi ja kerma keskenään ja lisää seos kattilaan vähin erin, koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kiehua muutama minuutti ja sekoittele. Mausta ja lisää parsapalat, anna vielä porista hetki kasaan ja tarkista maku. Muhennoksen tulee olla aika paksua ja kiiltävää.

Kokoa piiras levittämällä piiraspohjalle jauheliha-sipuliseos ja kaada päälle parsamuhennos. Raasta päälle parmesania tai murustele ylle feta. Paista uunin alatasolla n. 45-50 minuuttia. Vaihtoehtoisesti voit paistaa piirasta 225 asteessa puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä runsaan salaatin kanssa ja kerää kehut. Myö puolestani jään jännäämään, mitä Marja sanoo kevennetystä versiosta. O_O

[Parsajoutsen.]

Tää lienee nyt kyllä henkilökohtainen ennätys inspiraationlähteen omalaatuisuudessa, mutta tarina on tosi. Huhtikuun ruokahaasteen aihe parsa kun ei soittanut niin minkäänlaisia kelloja Apinakeittiössä. Olen parsaa laitellut vain pari kertaa, uunissa ja pannulla, mutta mitään säväyttävää ei ole syntynyt sen paremmin kuin ahaa-elämyksiä muista käyttötavoista. Usein parsaa tarjoillaan myös kastikkeiden kanssa, jotka eivät puolestaan houkuttele minua lainkaan, kaikenmaailman litkut (no on niitä kelvollisiakin).

Joten! Kävin lueskelemassa tehtävänantoa Ketun keittiöstä vielä uudelleen, ja uudelleen ja samalla vilkaisin kommentit. Olen itse kommentoinut postaukseen, että “Munkin parsan kans pakertaminen on jäänyt yhteen kertaan… “. Munkin parsa - parsamunkki! Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun pohdin, että mihin puuhaan sen parsan kanssa nyt ihan tosissaan ryhtyisi. Ja lopulta se alkoi kuulostaa hyvältä: suolainen pieni parsamunkki rahkataikinaan tehtynä, juustoraasteessa kieriteltynä. Jos Louhisaareen piiraatkin toimivat, miksei tämä. Päästyäni ajatuksissani näin pitkälle en voinut enää perääntyä ja hommaankin oli ryhdyttävä samana iltana, eilen.

Matkalla kauppaan kävin vilkaisemassa Alkon Etikettilehteä, jossa tarjoiltiin parsaa sahrami-kuohuviinikastikkeessa. Lisäinspis! Hain pienenpienen cava-pullon ja kaupasta  parsan ohella sahramia. Siitä se sitten lähti, tuotekehittely kohti jumalattoman herkullista lopputulosta. Valmiit pallerot olivat kuohkeita, kauniin keltaisia ja pecorinon ihanasti suolaamia makupaloja. Oon itte ihan sfääreissä pulleroista Kaiken lisäksi pöperö sopii kevääseen nätisti. Vappu on on pian, joten munkit ja tippaleivät uppopaistuvat kilvan sahramiparsapalleroiden seurassa. Uppopaistettu menu! Mmmmm.

Sen myönnän, että parsan maku ei näissä oikein pääse oikeuksiinsa kun ei sitä niin sieltä erota, mutta hei, missäs se nyt maistuisikaan… Hyvä on, hyvä on, taitavampien kokkien kokkauksissa. Mutta siksipä parsapalleroissa olikin muulinmentävä reikä. Pohjareseptinä käytin Hellapoliisissa julkaistua Kaili N.n rahkapallero-ohjetta, jonka bongasin Limepippurista, jota sitten modasin Etiketin kastikeohjeen aineksilla. Tein puolikkaan annoksen ja loppuaineista makeita rahkamunkkeja vaniljalla maustettuna.

Sahrami-parsapallerot eli suolaiset kevätmunkit

• 1 vihreä parsa
• 125 g maitorahkaa
• 0,5 munaa (käytä toinen puoli makeisiin munkkeihin)
• n. 1,75 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl soodaa
• 4-5 rkl puolikuivaa kuohuviiniä
• ropsaus sahramia (ehkä kolmannes 0,5 g pussista)
• suolaa, mustapippuria
• pecorino-juustopala

Keitä parsa kypsäksi, ei kuitenkaan yli. Pilko paras osa parsaa pieneksi hakkelukseksi ja jätä odottamaan. Sekoita rahka ja muna (riko ensin muna haarukalla, jotta saat tasaisessa suhteessa valkuaista ja keltuaista puolikkaaseen). Sekoita jauhoihin sooda, suolaa ja mustapippuria. Kiehauta kuohuviini ja ropsauta sinne sahrami. Itse lisäsin parsahakkeluksen vielä keitokseen hetkeksi, mutta enpä tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta. (Ylipäänsä kuohuviinin mausta valmiissa munkeissakaan on vaikea sanoa mitään. Hienolta se silti kuulostaa.) Lisää kuohuviiniseos rahkaan ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sotke haarukalla, lisää jauhoja jo tarpeellista. Taikina saisi olla vähän kimmoisa, mutta melko kostea silti, jotta valmiit pallot olisivat kuohkeita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Och så ska vi uppopaista: ota kattila, siihen sopiva kansi ja sammutuspeite esille. Lämmitä n. puoli litraa rypsiöljyä pienessä kattilassa, testaa kuumuus pienellä taikinanokareella. Lämpö on sopiva, kun pala nousee pintaan ja porisee melko nopeasti ruskeaksi. Omalla hellallani säätönumero 4 pitää öljyn sopivana läpi koko paistoprosessin. Nosta taikinasta teelusikalla pieniä eriä kattilaan paistumaan, itse paistoin viisi kerralla. Taikinamöykyt kohoavat paistuessaan, eli aika maltillisia nokareita voipi laitella. Kääntele palleroita öljyssä tarvittaessa ja niiden ollessa tasaisen ruskeita nosta ne reikäkauhalla jäähtymään. Paista taikina loppuun.

Kun koko taikina on palleroina lautasella, raasta päälle reilusti pecorinojuustoa. Syö saman tien tai jäähtyneinä, niin tai näin, maku on maukas. Seuraavaan päivään uppopaistotuotteita ei useinkaan arvaa säästellä, tai sitten on lisättävä juustoraastetta taas, mikä ei sekään ole ongelma. Ja tosiaan, voit samassa syssyssä paistella myös makean munkkierän kuten minäkin, suunnilleen näin:

Rahkapallerot

• 125 g maitorahkaa
• 0,5 dl sokeria tai 2 tl agave-siirappia
• 1,25 dl jauhoja
• 0,5 tl soodaa
• puolikas muna
• 0,5 tl vaniljauutetta tai muuta maustetta, kuten kardemummaa
• (tomusokeria tai tavallista)

Sekoita ja uppopaista, viimeistele sokerihunnulla. Sou veri fääst änd teisti.

Pian on tulossa ihan oikeakin postaus, mutta sitä ennen, jälkkärinä, välipalana tai aperitiivina tarjoilen maailman helpoimman herkun; kookkosmangoa (lausun mangon jatkuvasti mielessäni ilman äng-äännettä, antaa jotenkin eksoottisemman säväyksen). Kaikki alkoi pakastealtaan äärellä Pirkka-tuotteisiin tutustuessa. Kerma taas oli peruja ruokablogaajien pikkujoulujen joululahjapuketista, miten olikin säästynyt niin sopivasti.

Mango bello Cocco (kahdelle)

• 1 pss Pirkan pakastemangokuutioita (300 g)
• 1 prk kookoskermaa (200 ml)

Ota mangot sulamaan pussin ohjeen mukaisesti huoneenlämpöön laakealle astialle n. tunniksi. Sopivan, hivenen viileän tilan vielä vallitessa annostele mangot kahteen astiaan, avaa kookoskerma ja lorota päälle. Tsiikaile esim. Lostia ja mäsäytä naamariin. Pure paleo.

[Kookosriisinigiri tuoreella viikunalla, kumkvatilla ja viinirypälekiekolla]

Koska kuvat olivat niin kauniita päästyäni vihdoin katsomaan niitä koneelta, on ihan pakko laittaa pienet myöhäismaistiaiset taannoisista sweet sushi -kekkereistä. Aika askartelua, joka näppäryyden laji ei varsinaisesti lukeudu vahvuuksiini, mutta ihan piruksen mukavaa hyvässä seurassa. Ja erinomaista illanviettopuuhaa; ensin saa shopata kaupasta villisti kaikki eksoottisimmat hedelmät ja hauskimmat karamellit ja sitten voi riehua keittiössä. Kuormasta syömisen aikaansaama sokerihumala pitää tunnelman hilpeänä. Vinkki! Lähde kotiin ennen kuin sokeridarra iskee. Tätä krapulaa voi ennaltaehkäistä muuten samoin kuin sitä alkomahoolistakin aiheutuvaa, syömällä hyvän aterian Oikeaa Ruokaa ennen päihtymistä.

[Englanninlakunigiri]

[Kirpeään karkkiremmiin kiedottu maki, päällä viinirypälesiivu. Erinomaista tervasiirappiin dipattuna.]

[Sashimia]

Tänään pääsen taas sommittelemaan sushia, ihan sitä aitoa. Siitä lisää myöhemmin, lempeää lauantaita!

Viikolla juhlittiin hyvän ystäväni syntymäpäivää ihan noin arki-iltaisesti synttärikahvien merkeissä, mutta menussa ei ollut ainakaan näin tuutausarilla (2000-luku!) mitään arkista. Kaverini nimittäin halusi regressoitua takaisin onnellisiin lapsuusvuosiin neonväriselle kahdeksankymmentäluvulle. Ja tiedättehän te, mitä silloin syötiin; ainakin kaalisiiliin iskettyjä cocktail-tikkuja!

Suolapalana tarjolla oli tikkujen lisäksi munariisipasteijoita, jotkaovat myös autenttinen muisto shifonkihuivien vuosikymmenestä. 80-luvulla kaikki keittiöinvaasion tehneet lapset valmistivat lapsellisen helppoja kauralastuja samaan aikaan, kun heidän vanhempansa kuorruttivat mokkapaloja koulun myyjäisiin. Jos pöytään nostettiin kakku, oli se usein säilykemandariininlohkoilla koristeltu täyteunelma, Sacher tai marjainen kiillekakku. Näin itse luulen.

Menu oli mahtava ja illan ohjelmakattaus sisälsi nostalgisen Levyraadin. Mm. Tzooz Maikölin hempeät tahdit hellivät ruoansulatusta kun tuu mats mokkapalaa saivat aikaan makean yliannostuksen… Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen, olihan ne aiiiika hyviä!

Takuuvarmat mokkapalat (pellillinen)

• 3 munaa
• 2,5 dl sokeria
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 2,5 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
• 1,5 dl maitoa
• 150 g voita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Sulata voi. Sekoita sitten jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon (optimaalisesti siivilöiden) kuiva-aineseos ja sekoita. Lisää maito ja sulatettu voi ja kaada seos pellille. Paista n. 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Nosta jäähtymään ja keitä sumpit. Kun pohja on kunnolla jäähtynyt, valmista kuorrute. (Jos pohja on vielä lämmin, se saattaa imaista kuorrutteen.)

Kuorrute

• 8 rkl kahvia (jämät siitä jota äskön keitit)
• 100 g voita
• 4 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
• n. 6-8 dl tomusokeria

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita sitten kaakao, tomusokeri ja kahvi, lisää joukkoon voi ja vatkaa tasaiseksi. Kaada jäähtyneelle pohjalevylle ja levitä tasaiseksi. Koristele nonparelleilla tai kookoshiutaleilla ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa. Leikkaa pieniksi kuutioiksi ja dingding, olet kasarilla!

Jos kuorrutteen määrä arveluttaa, voit puolittaa sen. En kuitenkaan suosittele. Omasta mielestäni mokkapaloissa tulee olla mehevä pohja ja reilusti päällystettä, turha niitä muuten on tehdäkään saati syödä.

Vielä pakko tiedustella, mitkä muut ruoat ovat jääneet teille mieleen 80-luvulta, kekkereissä ja ylipäänsä?! Ja pysy kanavalla; vielä tänään julistan Maaliskuun ruokahaasteen!

Jäisen kylmä neitokainen ja ihmeen kaunis kokakola, onko muilla salattua partiolaishistoriaa? Siihenhän liittyvät olennaisesti kaikenlaiset laulut, joilla kevennetään iltanuotion lisäksi pitkien vaellusten tunnelmaa. Itse diggailin (meri-)partiolaisuudesta paljonkin, ja joskus haikailen edelleen palaavani. Vaellusten ja leirien ylittämätön kulinaarinen kohokohta oli vartion kesken jaettu purkki sikanautaa, joka tehtiin yhdessä makaroonin kanssa trangialla. Huimaavan hyvää suurustetun kanakeiton jälkeen.

Tämä macaroni ei nyt kuitenkaan ole ollenkaan metrinpitkä eikä partioleirien ylikypsä tahmapasta rasvaisella sikanaudalla, vaan kevyt, kaunis ja vaaleanpunainen. Pieni ja pyöreä, pullea palttoonnappi. Macaron on ranskalainen marenkileivonnainen 1800-luvulta, jota 1900-luvun alussa alettiin täyttää hampurilaismalliin erilaisin täyttein. Maut ja värit esiintyvät nykyään kaikissa sateenkaaren sävyissä ja täytteeksi voi sivellä monenlaisia levitteitä, marmeladeja, suklaasekoituksia, keksi itse lisää.

Apinanruokakeittiössä näitä oli kokeiltava, kun varpaan johdosta tätä aikaa piisaa ihan ylenmäärin ja lisäksi sain ajatuksen nappien täyttämisestä cashew-pähkinävoilla. Ensin ajattelin tehdä ihan valkoisia, kun en elintarvikevärejä omista, mutta hahaa! Joskus siitä on iloa, että on tuotu kaupasta väärä tuote. Mansikkatomusokerin ansiosta macaronini ovat sittenkin aika suloisia. <3

Ohjeen bongasin töissä selaamastani vanhasta Kotivinkistä ja kotona vielä kuukkeloin. Ja Vesikirppuhan oli tehnyt näitä saman reseptin perusteella jo melkein vuosi sitten! Tässä ohje, jonka marenkiosuutta itse noudatin, tosin tein vain puolet.

Macaron-leivonnaiset (40 kpl)

• 3 valkuaista
• 4 dl tomusokeria (myös mansikan- tai suklaanmakuinen käy, jos haluaa väriä)
• 3 dl mantelijauhoa (n. 150g)
• (elintarvikeväriä)

Aseta leivinpaperi valmiiksi kahdelle pellille. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja ala sitten lisäillä tomusokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Vatkaa, vatkaa! Seos muuttuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi, sormien välissä kokeiltuna sokerin pitäisi olla liuennut ja seoksen täysin sileää. Kääntele joukkoon mantelijauhe ja nostele seoksesta pellille teelusikan kokoisia länttejä, jätä leviämisvaraa. Kauneimman ja yhtenäisimmän lopputuloksen saaneen sellaisen pursotuspussin avulla, tai sitten tavallisen pakastepussin johon vaan reikä päähän.

Jätä macaronit huoneenlämpöön puoleksi tunniksi, ja paista sitten 125-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Irroita terävällä veitsellä jos tarvis, omani olivat ihan irtonaisia. Valmista haluamasi täyte. Melkein kokeilin kookoskermaan sulatettua tummaa suklaata, mutta laiskuus vei voiton.

• cashew-pähkinävoi

Ota marenkinappi ja nosta sen tasaiselle puolelle pieni keko pähkinävoita. Ota toinen marenki, ja paina se varovasti kiinni niin, että täyte hieman leviää. Tuloksena on pullukka marenkipallero, päältä rapea ja sisältä tahmea ja ihana. Pähkinävoi teki macaronille vain hyvää ja makuraatilaiseni eivät olisi lähteneet, ennen kuin marenkilautanen oli täysin tyhjä… Muutaman sentään jättivät Lihansyöjän kritikointia varten.

Yhteen macaroniin kokeilin sokeroimatonta luomu-mansikkahilloa, mutta se oli hieman vetelää pysyäkseen. Mainostan kuitenkin tuota äärettömän täydellistä tuotetta; Clearspringin Organic Fruit Spread, jota saa ainakin Kampin K-kaupasta. Ei liian makeaa, vaan marjaista, mansikkaista ja käsittämättömän hyvää mm. juuston kanssa. Säilyvyys tietysti kehnohko, mutta eipä se säilyisikään.

Kakku! …on valmis. Edellinen lausutaan tietysti peloittavalla äänellä eläytyen sanojen viimeisiä vokaaleja venyttäen. Ainakin meillä päin lausuttiin. Lapsuuden ajan kauhuvitsissä valmistuu kyllä voileipä eikä kakku, mutta kurkkua tähänkin tarvitaan.

Inspiraatiosta olen satasella velkaa Kasvimaan Sammakolle, joka valmisti kurkkuherkkua hetki sitten. Omani leivoin sekoitellen riehakkaasti reikäpäänä sekä Sammakon reseptiä että erään potilaani kotoa kopioimaani lehden mukana tullutta (kevyttä) pähkinä-porkkanakakun ohjetta. Ryöstösaalista siis! Ja eikö niin sanota, että ryövätty maistuu kaksin verroin paremmalta? Eikö?

Kakun pyöräytin ihan Asian kunniaksi, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Valmistin likilaskuiselle, vaikkakin hillittömän herkullisen tuoksuiselle (pannu)kakulle kuorrutteen, jottei olisi niin olmi. Vaikka tiesittekö, että olmi on sokea salamanteri? Voiko OLLA mitään sympaattisempaa. <3

Olmin oma kakku

• 2,5 dl raastettua kurkkua
• 1,5 dl murskattuja pähkinöitä (esim. saksan- ja pekan-)
• pieni kourallinen pinjansiemeniä
• 0,5 dl spelttijauhoa + 0,5 dl hiivaleipäjauhoa (tai 1 dl grahamjauhoa)
• 1 dl fruktoosia eli hedelmäsokeria
• 1 dl öljyä
• 3 munaa
• 2 valkuaista
• 1 tl kanelia
• 1 tl kardemummaa
• 2 tl vaniljasokeria
• suolaa

Uuniin hönkää 175. Voitele pitkänomainen leipä-/kakkuvuoka tai sitten ihan pyöreä ja korppujauhota kookoshiutaleilla. Sekoita mausteet suolaa lukuunottamatta jauhoihin. Raasta kurkku ja murskaa pähkinät. Sekoita eri kulhossa öljy ja fruktoosi, lisää joukkoon munat, pähkinämurske, raaste ja jauho-mausteseos. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset suolaripauksen kanssa kovaksi vaahdoksi ja kääntele muun taikinaseoksen joukkoon. Valuta vuokaan ja paista keskitasolla n. puoli tuntia.

Ja varoitan, kakku lässähtänee uunista ulostulon jälkeen. Sen tuoksu ja maku saavat kuitenkin paljon anteeksi, etenkin jos valmistat sille kuorrutteen. Itse sovelsin seuraavaa. Mitat ovat sinne päin, sillä tein näppituntumalta.

Kuorrutus

• n. 50 g voita
• n. 3 rkl tomusokeria
• lime

Raasta limen kuori ja sulata voi. Sekoita voihin sokeri ja lisää sitten vähitellen mehua. Älä hätäänny, vaikka voi-sokeriseos aluksi hieman erottuu, kun sekoitat lisää ja lisäät mehun, se tasoittuu. Läästi kuorrute kakun pintaan ja koristele vaikka pinjansiemenin.

Kakku on mehevä, kostea ja maukas, mutta ilman kuorrutetta jäisi liian olmiksi, joten jos et suunnittele kuorruttavasi, mausta hivenen voimakkaammin ja kasvata pienesti sokurin määrää. Sen verran kakun kelpoisuudesta, että minun oli tarkoitus viedä loppukakku tänään töihin, mutta arvatkaa jäikö siitä kuin rippeet, kun Lihansyöjä pisteli sen onnellisena poskiinsa? Kaikesta huolimatta hehkun täällä tyytyväisyyttä, leipurin paras kiitos on ahne asiakas

Edit 13.2.08: nyt seuraavana päivänä kakku on vielä tajuttomasti parempi; perun siis puheeni lisämausteista tai -sokerista, jos malttaa yön yli, kakku maistuu ilman kuorrutteita mitään aivan pirun hyvälle.

Enpä tiedä, kuinka meksikolaiseksi näitä settejä voi kutsua, mutta kai avokado nyt ainakin quacamolen pääraaka-aineena sinne viittaa. Salaatin suhteen mielleyhtymä syntyi siitä, että Lihansyöjä vierailee silloin tällöin (turhankin taajaan) McHampurilaisketjussa (jota itse tietysti boikotoin eli boikkaan) ja syö toisinaan taco-salaatin. Ko. salaatissa on sitä kadehtimaani jauhelihaa, ja kun söin tänään sekä lounaaksi että illalliseksi sallaadin kananjauhiksella, tequila-tytön huudot kaikuivat korvissani.

McMehiko

• kanan jauhelihaa
• soijaa
• runsaasti salaatteja (esim. rucola ja jäävuori-)
• varsiselleriä
• yrttimausteista tomaattimurskaa
• pinjansiemeniä
• suolaa, pepaa

Paista jauheliha kypsäksi ja mausta soijakastikkeella. (Huom. jauhiksen voi hyvin syödä tässä kylmänä.) Valmistele sille lokoisa salaattipeti erilaisista viheriöistä ja levittele kana tasaisesti. Pilko päälle varsiselleristä pari vartta ja valmista salaatinkastike tomaattimurskasta. Yhtä hyvin kuin yrttimaustettua voit käyttää valkosipulista versiota tai ihan tavallista ja maustaa sen itse. Lisää joukkoon hieman suolaa ja pippuria ja lusikoi lautaselle. Päälle kourallinen pinjansiemeniä ja sitte syömään! (Jos varastoissa luuraa nachojen jämiä, lisää niitä vielä annokseen.)

Jälkiruoaksi kokeilin tuoreimman Kuukausiliitteen esittelemiä manteliavokadoja. Tämän kertaisessa lehdessä Vivi-Ann esitteli jälkkäriohjeita, joiden joukossa on monta kiintoisaa, erityisesti banaanitäytteiset kookoskrepit odottavat täyttymystään apinanruokakeittiössä. Mutta ensin tämä. Pidin annoksesta, vaan jostain syystä olisin kaivannut yhdistelmään hivenen suolaisuutta. Mistähän sitä saisi? Ohje on skaalattu alkuperäisestä neljäsosaan. Ja kun ryhdyin puuhaan ex tempore niin eihän täällä mitään tuoretta minttua ollut. Rommia toki!

Manteliavokadot (kahdelle)

• 1 kypsä avokado
• 25 g mantelijauhoa
• 0,5 rkl tomusokeria
• rommia
• lime tai sitruuna
• (tuoretta minttua)

Sekoita mantelijauhe tomusokeriin ja lisää muutama tippa rommia ja sitruunan-/limenmehua. Varovasti, ettei seos mene liian löysäksi! Itse käytin limen sijasta sitruunaa. Ja näin jälkikäteen maistaneena suosittelisin painottamaan rommin osuutta sitruksen kustannuksella. Lisää nestettä sen verran, että muodostuu tanakka tahna.

Halkaise avokado ja poista kivi veitsellä. Sivele hedelmäliha sitrusmehulla. Nosta muodostuneisiin koloihin mantelitäytettä. (Jos kolo on turhan nafti, voit kaivertaa sitä suuremmaksi lusikalla. Niin tein itsekin.) Suorita suuhunpano ja maista manteli! Jaa niin, jos sitä minttua on niin siitä saa laitella siskonpedin kaadoille.

Tänä iltana yksinoikeudella MonkeyFoodissa vuoden 2008 ravisuttavin ensi-ilta! Luvassa suolainen juoni, sokerisia rakkauskohtauksia, rasvaisia juttuja ja tulista takaa-ajoa.  Rooleissa taattu tähtikaarti; Maissina aina yhtä hip ja cool nuorison suosikki Pop Corn, Paprikan roolissa pysäyttävistä tulkinnoista tuttu Punainen Chili ja Herneen vaativassa osassa samaa sukua oleva Maapähkinä. Käsikirjoittajan muusana Sara ja rajana mielikuvitus.

Ota mukava asento, nojaa taakse ja NAUTI showsta. Esitys on ehdolla Helmikuun ruokahaasteen voittajaksi he-ma-pa-sarjassa.

Texas Nuts

• 1 dl maissinjyviä
• 2 rkl rypsiöljyä
• 1 dl suolapähkinöitä
• 0,5 dl maapähkinöitä
• 0,5 dl pecan-pähkinöitä
• 0,4 dl voita (n. 40 g)
• 1 punainen chili
• 0,5 dl raakaruokosokeria
• suolaa

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Valmista popkornit ohjeen mukaan eli lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa ja lisää siihen maissinjyvät. Aseta kansi päällä ja anna jyvien poksahdella korneiksi. Levitä paukkujyvät leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Murskaa pekaanit ja maapähkinät vähän pienemmiksi veitsellä tai blenderissä. Halkaise chili ja poista siemenet. Pilko chilipalko pieniksi paloiksi ja sekoita pähkinärouheeseen. Lisää sekoitukseen sokeri, suolapähkinät ja hieman suolaa. Kaada seos popkornien päälle tasaisesti. Sulata lopuksi voi (esim. mikrossa) ja valele vielä pellillä lekottelevan seoksen ylle. Vaihtoehtoisesti voit passata sulatuksen ja nostella voista nokareita.

Tyrkkää uuniin ja anna olla vartin verran. Josset pidä erityisen tummapintaisista pähkinöistä, poista jo aiemmin. Itse hurahdin kunnolla nuketettuihin. Anna tuotoksen jäähtyä. Ratsasta auringonlaskuun aarteesi kanssa ja suojele sitä mustasukkaisesti. Chubby end.

[Disclaimer: tuotteen maistaminen voi laukaista ylensyönnin.]

Kun Jokapäiväistä leipää esitteli hetki sitten kokkausvideosivuston I’m Cookedin, olin koukussa. Vietin saman tein hyvän tovin skannaillen kovin vaihtelevia reseptipätkiä ja haaveilin samalla joskus tekeväni omiakin vilmejä. Vähän hinkua hillitsi joidenkin opetusohjelmien tuottama myötähäpeän häivä, joka leijuu myös sen videon yllä, josta tänään kokkasin. Vaan ei korni esiinpano ruokaohjetta pahenna! Ja yksi elämänfilosofioistanikin on, että se ei oo noloo, jos sitä ei häpee.

Kyseisessä pätkässä, jota luonnehtisin pehmoruokapornoksi, valmistetaan  paradoksi: terveellinen suklaamousse. Que?! Kyllä. Hehkeän pariskunnan salainen ase on avokado eli yhdeltä nimeltään alligaattoripäärynä, kuten juuri jostain luin. Tartuin ideaan heti, sillä Vihreän enkelin ilmestyttyä elämääni tiedän, kuinka samettisen rakenteen tuo kermaisen vihreä malto luo.

Valmistus on helppoa sen jälkeen kun paikallistaa kaupastaan kypsän avokadon. Ja avot! Lopputulos oli pehmeän kuohkea, suklainen ja ihana, oikea hemmotteluherkku. Avokaadon sisältämä hyvä rasva, kaakaon terveelliset ainesosat ja kiiltävä koostumus hellivät mieltä ja mahaa. Lisäksi musse muistuttaa hämmästyttävästi perinteisempää sukulaistaan, sitä kermasta ja keltuaisista koottua. En enää ihmettele niin suuresti, miksi videolla huokaillaan kovin autuaasti.

Krokotiilimusse (yhdelle)

• 1 kypsä avokado (n. 150g)
• 0,6 dl lämmintä vettä
• 0,6 dl  kaakaojauhetta (van Houten)
• 0,5 tl vaniljaesanssia
• 0,5 tl kanelia
• 0,5 rkl sitruunamehua
• makeutetta (esim. raakaruokosokeria tai mitä tahdotkaan käyttää)
• (pellavansiemeniä)

Puolita avokado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha blenderiin. Lisää muut aineet ja hurauta sekaisin. Videolla joukkoon lisätään myös pellavansiemenrouhetta ja itsekin pidän pellavansiementen tuomasta purutuntumasta. Ne voi silti hyvin jättää poiskin. Säädä makeutta oman maun mukaan, mutta älä pelästy, jos maistat seosta ennen makeutuksen lisäämistä; lupaan, että sitruunan ja karvaan kaakaon maku muuttuu miellyttävän pehmeäksi suklaapilveksi.

Lusikoi valmis massa tarjoiluastiaan tai syö suoraan blenderistä. Katso samalla video, jossa tämä ruskea enkeli syntyy.