Kuten Monkeyn postauksista on saattanut haistella, syön tällä hetkellä usein graavikalaa. Pääasiassa lohta, mutta yleensä sen kanssa myös graavisiikaa. Työtoverini Jennin kannustamana (“Graavaaminen on niiiin helppoa!”) päätin kokeilla valmistaa tuota herkkua itse. Ja hitto vieköön, Floyd, sehän ON helppoa! Olen graavannut lohta jo kahdesti ja asiantuntijuuteni puhkeaa kukkaan. Tässä sen hedelmät (kukan hedelmät?).

Lohen graavaaminen

• pala tuoretta lohifileetä
• karkeaa merisuolaa

That’s all folks! Jos haluaa monipuolisemmin makuja, voi tietysti hifistellä tuoreen tillin ja kokonaisten rosépippureiden tai muiden jännien kanssa, mutta näillä pärjää.

1. Levitä kalan päälle reilusti karkeaa merisuolaa.
2. Kääri kala takaisin paperiin ja siirrä jääkaappiin.
3. Anna olla jääkaapissa vuorokauden verran, käännä pakettia välillä kerran.
4. Vuorokauden kuluttua suolauksesta kala on valmis! Pyyhi suolat päältä pois ja leikkaa ohuita siivuja.

Siivujen leikkaus on se haastavin vaihe ja meinasin ensin jo luovuttaa, mutta nyt toisella kerralla olen lähes mestari. Kiireessä ei kannata siivuttaa, ettei samalla synny graavisormea, mutta ei se kovin vaikeaa ole: hyvin terävä veitsi, veitsenterää ensin alaspäin ja sitten taivutetaan sivulle niin, että palasta tulee sopivan paksu.

En löytänyt mitään ultrahyvää youtube-videota aiheesta, mutta tämän avulla itse äsken suoriuduin loistavasti.

Ja graavikalathan päätyvät usein esim. aamiaislautaselleni runsaiden tuoreiden vihannesten, riisin sekä oliiviöljyn kera!

Tämä viritys syntyi Saharan keidaskakun inspiroimana! Ja keitaantarvehan tässä tropiikin kuumuudessa tulee. Pelkkä gini ei aja asiaansa, on hyvä pistellä myös jotain tuhdimpaa. Tämä pehmoisa kiisseli kelpaa pehmittämään pään lisäksi myös paleovihamielisiä kansalaisia. Vaniljainen kookoslumous marjojen kera saa elämän tuntumaan auvolta. Ja se tunnehan on totta!

Paleokeitaan purkaus

• 400 ml kookosmaitoa
• 2 keltuaista
• 2 rkl peruna- tai maizenajauhoa (no ei IHAN paleota mutta nyt onkin kesä)
• vaniljasteviaa tms. makeaa
• (kardemummaa tai kanelia? Who knows.)

Kaada pieneen kattilaan purkki kookosmaitoa ja sekoita joukkoon kaksi keltuaista ja kaksi ruokalusikallista suurustejauhoa. Kuumenna seos kevyesti kiehuvaksi koko ajan hämmentäen tai vispaten. Kun keitos pulpahtaa ja sakenee, siirrä se pois levyltä ja anna hiukan jäähdytellä. Mausta halutessasi kanelilla tai kardemummalla ja makeuta sopivasti stevialla. Myös kaneli- tai vaniljatangon keittely samassa sopassa voi tuoda toivottuja makuelämyksiä.

Tarjoile iisipiisi kiisseli marjojen kera, vieraille voit vielä komistaa jutun mintunlehdillä! …ja sitten se kinilasi käteen.

Tässä hiihdellään paleon rajamailla, sillä artikkeli rakentuu voille. Suksi kuitenkin luistaa kun tätä lappaa naamariin. Ole siis oman elämäsi olliposti ja liekehdi tästä superfoodista! Samalla kun kärvennyt, voit lukea Orankin erinomaisen kirjoituksen Syöminen on elämää ja Luolanaisen tekstin Kerran vielä keskitie.

Voi kaunistaa.

Butter Accessory

• (suolatonta) voita
• cashewpähkinöitä
• kookosjauhoa
• vaniljasteviaa
• (suolaa)

Anna voimötkön notkistua huoneenlämmössä ja vatkaa sitä sitten haarukalla vaahtomaiseksi, ei kuitenkaan tarvitse mitään taikinaa tehdä. Paahda cashewt kuivalla ja kuumalla pannulla, pilko niitä veitsellä ja lisää voin joukkoon. Mausta muutamalla pisaralla steviaa ja lisää hiukan suolaa, jos käytit suolatonta voita. Suolaisella onnistuu. Lisää lopuksi muutama lusikallinen kookosjauhoa niin, että se vähän sitoo aineksia.

Jos kehtaat, syö sellaisenaan, jos et, harhauta marjoilla.

Jo menneen Runebergin päivän kunniaksi leivoin pitkästä aikaa. Me and my jakoi jo toisen erinomaisen paleohkon reseptin, jolla syntyi melko autenttisia torttuja ilahduttamaan paleoeläinten juhlapäivää. Näitä voi suositella lämmöllä. Eilen valmistin niitä tuplasatsin tämänpäiväisiä kekkereitä varten ja maistelin hiukan taikinaa. Me and my käytti ohjeeseen sokeria ja hieman steviaa, itse kaivelin kaappeja ja löysin ah niin syntistä aspartaamia. Koska se tuskin kertaluontoisena on kuolemaksi, käytin sitä. Rohkea tortun syö. Ja niin, Me and my oli käyttänyt lehmänmaitokermaa ja pelkkää mantelijauhoa, että ihan oman ruokavalion ja kaapin sisällön mukaan.

Sun kukoistukses kuorestaan, kerrankin puhkeaa!

Paleoidut Runebergit (n. 10 “amerikan” muffinssia tai lukuisia pienempiä)

• 150 g voita
• 0,5 dl sokeria/hermesetas-jauhoa
• 2 luomumunaa
• 2 dl cashew-jauhoa (voi jauhaa itse)
• 2 dl mantelijauhoa (voi jauhaa itse)
• 1 dl mantelirouhetta (voi jauhaa itse)
• 1 dl kookosmaitoa
• 0,25-0,5 tl manteliesanssia
• 1 tl leivinjauhetta

Ota voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Jauha pähkinät jauheiksi ja mittaa kuivat aineet kulhoon (mantelijauho, cashew-jauho, leivinjauhe) ja sekoita. Jätä odottelemaan. Sekoita kookosmaitoon manteliesanssi ja jätä sekin vielä sivuun. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja virittele muffinssivuoat valmiiksi.

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sokerin/hermesetaksen kanssa vaahdoksi eli niin kauan, että sen väri vaalenee keltaisesta kermaisemmaksi. Lisää muna kerrallaan ja vatkaa hyvin. Lisää kuivat aineet ja kookosmaito vuorotellen ja sekoita hyvin. Tarkista maku. Hippunen suolaa saattaa kruunata komeuden.

Nostele taikinaa vuokiin ja paista uunissa n. 15 minuuttia jos käytät pieniä muffinssivuokia, muutama minuutti pidempään jos teen kookkaampia. Varo etteivät kuivahda liikaa. Jätä jäähtymään ja valmista päälle vadelmaa keittelemällä niitä miedolla lämmöllä vesitilkan kanssa jonkin aikaa ja mausta stevialla. Itsetehty vadelmahillo käy toki myös!

Tortut ovat täydellisiä onnellisena, auringonsaattelemana lauantaipäivänä kun pölyhiukkaset leijailevat ja mieli on tyyni.

Maistuis varmaan.

Taas ropsahti yksi hengissä selvitty elinvuosi lisää apinan elämässä. Hyvä vuosi olikin! Varsinkin, kun sitä vertaa vuoteen 2009, jolloin olin pyöräkolarissa, kolaroin itse autoa ja työhuoneeni räjähti. Mielestäni universumin viesti oli selkeä: se haluaa loppujen lopuksi pitää minut elossa. Olen tosin universumille kiitollinen, että malttoi osoittaa rakkauttaan vuonna 2010 hiukan hillitymmin.

Osoitin itselleni rakkautta mökillä toisen paleomutakakun muodossa. Ohje on edelliskerran mutakakkupostauksen kommenteista nimimerkiltä Me and my. Kiitos, Minä ja minun, synttärikakusta tuli erinomaista! Vaikka olit kyllä oikeassa: 10 minuuttia uunissa olisi riittänyt, paistoin 13 ja siinä oli kolme liikaa. Tämä siis suhteellisen tasalämpöisessä uunissa.

Pala kakkua!

Syntymäpäiväkakku (mutakakku, otto II)

• 200 g tummaa suklaata (70% – käytin yhden levyn Maraboun tummaa minttua ja toisen tavan 70% suklaata)
• 200 g voita
• 5 luomumunaa

Paloittele suklaa kattilaan ja lisää sinne voi. Anna sulatella hellalla ykkösellä eli hyvin miedolla lämmöllä. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Erottele valkuaiset ja keltuaiset omiin kulhoihinsa. Vatkaa keltuaiset kuohkeiksi ja lisää joukkoon sula suklaa-voi-seos. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Lisää kolmannes valkuaisvaahdosta keltuaissuklaavoiseokseen ja sekoita vielä sähkövatkaimella. Lisää loppu valkuaisvaahto taikinaan varovasti nostellen ja käännellen, yritän kuitenkin saada se taikinaan hyvin sekaisin. Kaada taikina (silikoni-)vuokaan ja paista uunissa 10 minuuttia.

Tarjoile silleensä tai kermavaahdon tai vaikka creme fraichen (tätä kokeiltiin! JÄNNÄ ) kanssa. Toki jos on jätskipäivä niin vaniljajäätelöhän nyt on kaiken lämpimän ja suklaisen kanssa taivaallista. Näillä spekseillä kakku ei missään nimessä ole makea, mutta mahtavan suklainen ja täyteläinen. Jos olet sokerihiiri, lisää taikinaan jotakin makeutusta tai tarjoa kaverina jotain makeaa. Kuten vaikka sitä jätskiä? Kesäkesäkesäääää!

Vuoden vaihtuessa ollaan jollakin tavalla hetki epäajassa: vanha vuosi on jo oikeastaan ohitse eikä uusi ole vielä alkanut. Tämä ohikiitävä hetki kannattaa käyttää hyödyksi ja hilpaista pikaisesti paleolta pimeälle puolelle ja takaisin. Kun tempun ajoittaa oikein, vahingot jäävät pieniksi. Suomessa on niin pimeääkin, ettei kukaan edes huomaa kun sulat hetkeksi suklaasta… Resepti on peräisin kahden lapsen voimistelija-isältä Juhalta, jonka atleettinen olemus ennakoi suklaakakun syöjille timmejä päiviä. Älä siis huoli!

Suklaakakku parantaa maailmaa.

Juhan suklaakakku

• 6 luomumunaa
• 1-1,25 dl sokeria (hunajaa, luomuruokosokeria, mitä haluat – itse käytin tavan valkeaa kun sitä oli)
• 300-350 g tummaa suklaata (esim. 200 g minttusuklaata ja 150 g 70%)
• 100-125 g voita

Paloittele voi ja suklaa sulamaan kattilaan hyvin miedolle lämmölle (1), sekoittele välillä etteivät pala. Erottele samalla valkuaiset ja keltuaiset omiin astioihinsa. Sekoita keltuaisiin sokeri ja vatkaa kuohkeaksi. Lisää sokeri-keltuaisseokseen sulanut suklaa ja voi, sekoita vielä. Vatkaa valkuaiset omassa kulhossaan napakaksi vaahdoksi, joka pysyy kulhossa vaikka kääntäisit sen väärinpäin. Lisää kolmannes valkuaisvaahdosta toiseen taikinaan ja vatkaa sekaisin. Lisää loput vaahdosta ja kääntele hellävaroen sekaisin taikinaan.

Paista n. 200 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes pinta alkaa tummua. Kakku on parempaa, kun se jää hieman kosteaksi kunnon mutakakun tyyliin ja paranee vain, jos maltat sen jääkaappiin yön yli. Mökin kesäkeittiön uuni paistoi kakun nätin epätasaisesti pinnalta tummaksi ja sisältä raa’aksi, silti oli hyvää. Etenkin seuraavana päivänä. Vaikea tätä on mokata, jossei ihan ylikypsennä.

Jaska, joka myös on urheilullinen paleoitsija, suosittaa kakun kanssa kermavaahtoa. Go for it! Tekee lopputuloksesta nätimmän.

Ja jos nyt missasit vuodenvaihteen epäajan, tulee ennen ensi vuotta muitakin mahdollisuuksia sukeltaa suklaaseen… Sillä: kuka meitä voi estää juhlimasta! Parasta vuotta 2011 kaikille apinakeittiön asiakkaille, kiitos kaikesta. <3

These babies are meant for the paleo population that tends to lean towards the sweeter side of life every now and then… Not too often, just often enough to savour the unique taste of sweet. Aaaaah. The inspiration for these first ones came from Rawmazing.com, even though I didn’t (and don’t and won’t) have the patience to prepare them like actual truffles.

But you, feel free to make them sweeties as perfect as you will! This would of course mean forming the filling into small balls, freezing them for an hour and then carefully dipping them (in a toothpick) into melted raw chocolate. Sounds awful lot of work to me. But it might be worth it? See food, you see.

Anyway, I cut all the corners possible and they STILL tasted divine. It’s no brain surgery preparing truffles!

Mindful Mint Truffles

Filling

• 1 dl of cashews (soaked in water for three hours, pour the water away)
• 1 dl of desiccated coconut
• a little water
• few drops of mint extract
• (vanilla stevia if you want to sweeten it – if I remember correctly, I didn’t use any)

Blend the soaked cashews and add the coconut. Add enough water to get the blender going and the stuff forming into a ball. Spice it up with the mint! Set in a silicone icecube mold, one teaspoon per each hole. Refridgerate it to prepare the raw chocolate.

Raw Chocolate

• organic coconut oil
• organic cocoa butter
• organic raw cocoa powder
• a little quality salt
• some vanilla stevia

Melt the coconut oil and the cocoa butter. Mix in the other ingredients and add stevia and salt to your liking. Pour in the icecube mold over the bits of filling and set to fridge to settle. Once they’re cooled down, you have the most rawmazing mint truffles to indulge with.

This next one is the oldest trick in the paleo (dessert) cookbook but just to remind you: it’s still fabulous! The soft strawberry taste of this creamy delight brings me back to the days of my childhood. In my family we had this special treat when we would eat vanilla icecream together with some heated mushed strawberries (mom had mushed them in the summertime and they’d been heated to melt them from the freezer). That and my mom’s chocolate sauce with vanilla icecream are THEE BEST THINGS I know. Or knew. Paleo change things… Hmmpf.

Strawberry Icecream

• frozen strawberries
• coconut milk
• vanilla stevia

Take the berries out a few minutes before making this to let them melt just an inch from their ice cold state. Once they’re ready to be blended without breaking the blender, blend them into a powder like consistency. Add coconut milk until you get the desired consistency. Add stevia and taste to adjust the sweetness. You may freeze this but it’s better refridgerated, at least in my opinion. Not too hard but soft and cold and… Delicious! Just like icecream.

INDEED I’m gonna lure you into trying this by posting this thing OVER and OVER again! Just with a little bit of twist, now and then. I ain’t gonna stop until you’ve ALL tried it and loved it!

Berry Crumble

• blueberries
• raspberries
• apple
• lemon juice
• cardamom

Grease the pie tin, spread berries on it evenly and chop the apple to go with them. Season with lemon juice and cardamom.

Crumble

• virgin coconut oil
• coconut flakes
• salt (the ESSENTIAL ingredient to go with the coconut oil)
• mulberries, gojis, seeds

Crush dried berries and seeds, mix with other ingredients. Melt. Our over berries and apple. Bake in 220 for about 30 to 40 minutes. Let it cool. Then eat it before any other FOOL! It’s sooo good. Nobody needs pies when you have THIS.

(Convinced already?)

Hakaniemen hallin Lentävä Lehmä on ylittänyt itsensä jälleen ja liitää sfääreissä: Lehmästä saa ranskalaista voita (beurre)! Ja vieläpä kahta laatua. Näistä ostamani on prikulleen samaa, jota palvoimme taannoisella elokuun Ranskan matkalla ja suolattu merisuolalla. Tästä ei voi parane. Vastaavasti kotimaisen luomuvoin saatavuus on valitettavasti katkolla. Vaikka rehellisyyden nimissä: voierän baskeripäät vie kuusnolla.

Voi ei ollut ainoa uutuus Lehmässä. Ainoana paikkana Suomessa lehmukka kauppaa islantilaista erikoisuutta, hapanmaitotuotetta nimeltä skyr [skiir] (<– korjaa Vappu jos lausuminen on tässä ohjeistettu erheellisesti). Tämä hurmaavan hapan tuotos on jotakin jogurtin ja rahkan välimaastosta. Mausta tulee melko lailla mieleen nöyrä eli Bulgarian jogurtti, tuo lapsuuteni vakiojugge, mutta rakenne on tuhdimpi ja maku hivenen happamampi. Parempaa kuin rahka, ei niin pehmeän rasvaista kuin partaäijä ja omaan suuhuni herkullista. Ja lehmänlypsämää maitoa tämä, ei vuohien tai issikoiden. Tai valaiden. (Maitovalaiden).

Koska Lehmä ei ole ainoa joka on vedossa, vaan itsekin kiidän apinan raa’alla voimalla jossain kiertoradalla saatuani aamulla mielettömän idean liittyen työhöni ja sille välittömästi professoristason kannatusta, esittelen vielä Kennylle ostetun kaverin: tässä on viikon vanha kuivurimme, Evermat, jota Kenny on alkanut jo leikkisästi kutsua Matiksi. Kuten näette, Matti on väritykseltään lumivalkea ja muodoiltaan soman pyöreä. Hyvää seuraa kulmikkaalle Kennylle ja käytössä jo tehonsa osoittanut.

Matti on lähinnä Lihansyöjän tekosia ja Lihansyöjä onkin kuivannut sillä jo paitsi järkyttävän herkulliseksi marinoitua kuivalihaa, myös lukuisat määrän omenaviipaleita. Itse uhrasin kuivurineitsyyteni eilen illalla ja samalla pienen osan Lihansyöjän perheeltä saadusta suppilovahverosaaliista hyvin tuloksin. Sienet ovat kiitollista kuivattavaa. Kuivuvat nopeasti ja siististi. Kiitos Matin hiljaisen äänen kuivurin voi jättää yöksi päälle ja kiitos ajastimen huolta ei tarvitse muutenkaan kantaa. Lämpötilaa saapi säätää ja vaikka Mattiin mahtuu neljä kerrosta kuivattavaa, koko on silti sopusuhtainen. Jos siis harkitset kuivuria, suositan tätä! Mutta muista: älä ota kesä-Mattia.

Vieläkään ei ole energiani vähissä vaan käytän siitä osan kehuakseni Pastanjauhajien Jumalaisen hyvän juustokakun (aka Baileyskakku) taivaisiin! Olen valmistanut nyt kolme Baileyskakkua eri tilaisuuksiin ja vastaanotto tuolle paakelsille on aina valtavan myönteinen. Kakku on parhaimmillaan seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tekopäivänä Baileys lyö vähän liikaa läpi. Pohjan ainesten määrän olen tuplannut ja sokerin jättänyt siitä pois, digestivepohja reilulla voilla tuo ihanan puffet-maisen suolaisen tasapainon Pappagallon cappuccino-jäätelölle maistuvalle täytteelle. Ja helppokin tämä on!

Nyt on apinaperheen joulumenukin (jota saapuvat nauttimaan oma perheeni sekä veljeni perhe ja valmistavat kanssani Lihansyöjä ja strutsikoira) selvillä:

• Alkuun graavisiikaa, graavi- ja savulohta, saaristolaisleipää ja ranskalaista (!!) voita
• Pääruoaksi äidin rosollia kastikkeineen, keitettyä perunaa ja (toivottavasti luomu-)kalkkuna sekä sinappia
• Jälkiruoaksi baileyskakku

Ettekä arvaa mitä kiehuu juuri nyt padassa: keittolihat! Vottö… Muttaku. Syön pääosin ruokani raakana ja kasvis-kalapainotteisesti, vaan joskus sitä tarvitsee lämmintä ruokaa ja etenkin soppaa. Kun lihakeitto vielä oli työmaaruokalani listalla niin siihen se oli sinetöity, kohtaloni kokeilla tätä klassikkoa ensikertaa. Sillä ruokalan sopat jätän muille ja nautin evääni, mutta Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihat saavat tässä huushollissa armon!

Tein dijonlohta välittömästi uudestaan kun odottava ystäväni tuli kylään ja sushi oli siis poissa luvuista. Aion tehdä lohta myös tänään illalla. Niin hyvää ja helppoa se on! Nyt vihdoin kuvakin, kun joku sitä kyseli.

Lohta peesaamassa muhevan herkullinen oheke eli oheistuote, bataattia ja linssiä. Mainio yhdistelmä, jos vain vatsa kestää paputuotteita. Omani ei taida ikinä tottua niihin. Ohje on raffisti mukailtu yhden työkaverin kertomasta.

Leenan linssibataattimuhennos

• sipulia
• valkosipulia
• bataattia
• linssejä (vihreitä tai punaisia)
• suolaa tai kasvislientä
• juustokuminaa

Pilko sipuli ja kuullota sitä hiukan pannulla, lisää pienitty valkosipuli. Kuutioi oranssi peruna ja lisää pannulle. Lisää liedelle kasvislientä (tai vettä ja suolaa) sopivasti ja sitten linssit. Keittele keitosta vähän risoton tapaan, lientä aina tarvittaessa lisäten, kunnes linssit ovat kypsiä. Mausta ennemmin tai myöhemmin reilulla juustokuminalla. Tarjoa lämpimänä.

Höyhenenkevyt herkku

• 2 dl rasvatonta maitoa
• 2 dl rasvatonta tai muuta jogurttia
• loraus sokeritonta makusiirappia (esim. karamelli)
• kourallinen murskattuja branflakeseja

Vatkaa maito ja jugu kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta ja makeuta siirapilla. Iske jäätelökoneeseen ja anna käydä, hyhmiintymisvaiheessa lisää branit. Tuloksena kuohkea kylmä herkku, joka rapisee hampaissa!

Variaatio

• 2 dl rasvatonta maitoa
• 2 dl mustikkavanillajogurttia
• mustikkasosetta purkista
• puolukkasurvosta
• ruokosokeria

Vatkaa maito ja jugu vaahdoksi, makeuta sokerilla. Massa jäätelökoneeseen, anna käydä kunnes hyhmiintyy, lisää mustikkasose- ja puolukkasurvossattumia. Tuloksena tästäkin kylmää ihanaa vaahtoa, ei siis varsinaista jäätelöä. Kun massan vatkaa vaahdoksi, se käyttäytyy koneessa vähän eri tapaan kuin “perinteinen” jäätelömassa ja jää siis vaahtomaiseksi. Sanon vaan, ettette sitten pety. Vaikka tähän on vaikea pettyä, niin ihanaa jäärahkaa

Ja jos herkutteluhammasta oikein kolottaa, valmista seuraksi vaikka isoa plättyä ja ota purkista Lihansyöjän äidin MAAILMAN PARASTA mansikkahilloa! Party, party, partyyyy!

Plättyjä (kolme isoa eli kahdelle)

•  luomumuna
• 2,5 dl maitoa
• 1,25 dl jauhoa
• ripaus suolaa
• 0,5 tl vaniljasokeria
• 1,5 rkl sokeria tai makeutusjauhetta
• 1-2 rkl öljyä tai sulaa voita

Kopsauta muna kulhoon, riko rakenne. Vatkaa sekaan muut ainekset. Anna turvota ainakin puolisen tuntia. Paista sitten kolmeksi suureksi tai lukuisammiksi pieniksi räiskäleiksi. Jäätelökone vaivaa samalla jäden sopivaksi ja kaapista saa hilloa, kun ottaa vaan olkaa hyvät.