MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

14.9.2010

Mint Truffles! Strawberry Icecream! (Are you sure it’s paleo?)

These babies are meant for the paleo population that tends to lean towards the sweeter side of life every now and then… Not too often, just often enough to savour the unique taste of sweet. Aaaaah. The inspiration for these first ones came from Rawmazing.com, even though I didn’t (and don’t and won’t) have the patience to prepare them like actual truffles.

But you, feel free to make them sweeties as perfect as you will! This would of course mean forming the filling into small balls, freezing them for an hour and then carefully dipping them (in a toothpick) into melted raw chocolate. Sounds awful lot of work to me. But it might be worth it? See food, you see.

Anyway, I cut all the corners possible and they STILL tasted divine. It’s no brain surgery preparing truffles!

truffles

Mindful Mint Truffles

Filling

  • 1 dl of cashews (soaked in water for three hours, pour the water away)
  • 1 dl of desiccated coconut
  • a little water
  • few drops of mint extract
  • (vanilla stevia if you want to sweeten it – if I remember correctly, I didn’t use any)

Blend the soaked cashews and add the coconut. Add enough water to get the blender going and the stuff forming into a ball. Spice it up with the mint! Set in a silicone icecube mold, one teaspoon per each hole. Refridgerate it to prepare the raw chocolate.

Raw Chocolate

  • organic coconut oil
  • organic cocoa butter
  • organic raw cocoa powder
  • a little quality salt
  • some vanilla stevia

Melt the coconut oil and the cocoa butter. Mix in the other ingredients and add stevia and salt to your liking. Pour in the icecube mold over the bits of filling and set to fridge to settle. Once they’re cooled down, you have the most rawmazing mint truffles to indulge with.

icey

This next one is the oldest trick in the paleo (dessert) cookbook but just to remind you: it’s still fabulous! The soft strawberry taste of this creamy delight brings me back to the days of my childhood. In my family we had this special treat when we would eat vanilla icecream together with some heated mushed strawberries (mom had mushed them in the summertime and they’d been heated to melt them from the freezer). That and my mom’s chocolate sauce with vanilla icecream are THEE BEST THINGS I know. Or knew. Paleo change things… Hmmpf.

Strawberry Icecream

  • frozen strawberries
  • coconut milk
  • vanilla stevia

Take the berries out a few minutes before making this to let them melt just an inch from their ice cold state. Once they’re ready to be blended without breaking the blender, blend them into a powder like consistency. Add coconut milk until you get the desired consistency. Add stevia and taste to adjust the sweetness. You may freeze this but it’s better refridgerated, at least in my opinion. Not too hard but soft and cold and… Delicious! Just like icecream.

7.1.2010

Berry Crumble! Crumble Crumble!

Filed under: Alakarppi,Herkut,Maidoton,Nuts!,Optimoidut,paleo,Super foods — Meri @ 21.52

INDEED I’m gonna lure you into trying this by posting this thing OVER and OVER again! Just with a little bit of twist, now and then. I ain’t gonna stop until you’ve ALL tried it and loved it! 😛

berrycrumble

Berry Crumble

  • blueberries
  • raspberries
  • apple
  • lemon juice
  • cardamom

Grease the pie tin, spread berries on it evenly and chop the apple to go with them. Season with lemon juice and cardamom.

Crumble

  • virgin coconut oil
  • coconut flakes
  • salt (the ESSENTIAL ingredient to go with the coconut oil)
  • mulberries, gojis, seeds

Crush dried berries and seeds, mix with other ingredients. Melt. Our over berries and apple. Bake in 220 for about 30 to 40 minutes. Let it cool. Then eat it before any other FOOL! It’s sooo good. Nobody needs pies when you have THIS.

berrycrumble3

berrycrumble2

(Convinced already?)

23.10.2009

Börrrr (au francais)

Filed under: Elävä ravinto,Herkut,Lätinää — Meri @ 17.43

beurre

Hakaniemen hallin Lentävä Lehmä on ylittänyt itsensä jälleen ja liitää sfääreissä: Lehmästä saa ranskalaista voita (beurre)! Ja vieläpä kahta laatua. Näistä ostamani on prikulleen samaa, jota palvoimme taannoisella elokuun Ranskan matkalla ja suolattu merisuolalla. Tästä ei voi parane. Vastaavasti kotimaisen luomuvoin saatavuus on valitettavasti katkolla. Vaikka rehellisyyden nimissä: voierän baskeripäät vie kuusnolla.

Voi ei ollut ainoa uutuus Lehmässä. Ainoana paikkana Suomessa lehmukka kauppaa islantilaista erikoisuutta, hapanmaitotuotetta nimeltä skyr [skiir] (<– korjaa Vappu jos lausuminen on tässä ohjeistettu erheellisesti). Tämä hurmaavan hapan tuotos on jotakin jogurtin ja rahkan välimaastosta. Mausta tulee melko lailla mieleen nöyrä eli Bulgarian jogurtti, tuo lapsuuteni vakiojugge, mutta rakenne on tuhdimpi ja maku hivenen happamampi. Parempaa kuin rahka, ei niin pehmeän rasvaista kuin partaäijä ja omaan suuhuni herkullista. Ja lehmänlypsämää maitoa tämä, ei vuohien tai issikoiden. Tai valaiden. (Maitovalaiden).

skyr

Koska Lehmä ei ole ainoa joka on vedossa, vaan itsekin kiidän apinan raa’alla voimalla jossain kiertoradalla saatuani aamulla mielettömän idean liittyen työhöni ja sille välittömästi professoristason kannatusta, esittelen vielä Kennylle ostetun kaverin: tässä on viikon vanha kuivurimme, Evermat, jota Kenny on alkanut jo leikkisästi kutsua Matiksi. Kuten näette, Matti on väritykseltään lumivalkea ja muodoiltaan soman pyöreä. Hyvää seuraa kulmikkaalle Kennylle ja käytössä jo tehonsa osoittanut.

kuivat

Matti on lähinnä Lihansyöjän tekosia ja Lihansyöjä onkin kuivannut sillä jo paitsi järkyttävän herkulliseksi marinoitua kuivalihaa, myös lukuisat määrän omenaviipaleita. Itse uhrasin kuivurineitsyyteni eilen illalla ja samalla pienen osan Lihansyöjän perheeltä saadusta suppilovahverosaaliista hyvin tuloksin. Sienet ovat kiitollista kuivattavaa. Kuivuvat nopeasti ja siististi. Kiitos Matin hiljaisen äänen kuivurin voi jättää yöksi päälle ja kiitos ajastimen huolta ei tarvitse muutenkaan kantaa. Lämpötilaa saapi säätää ja vaikka Mattiin mahtuu neljä kerrosta kuivattavaa, koko on silti sopusuhtainen. Jos siis harkitset kuivuria, suositan tätä! Mutta muista: älä ota kesä-Mattia.

evermat

Vieläkään ei ole energiani vähissä vaan käytän siitä osan kehuakseni Pastanjauhajien Jumalaisen hyvän juustokakun (aka Baileyskakku) taivaisiin! Olen valmistanut nyt kolme Baileyskakkua eri tilaisuuksiin ja vastaanotto tuolle paakelsille on aina valtavan myönteinen. Kakku on parhaimmillaan seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tekopäivänä Baileys lyö vähän liikaa läpi. Pohjan ainesten määrän olen tuplannut ja sokerin jättänyt siitä pois, digestivepohja reilulla voilla tuo ihanan puffet-maisen suolaisen tasapainon Pappagallon cappuccino-jäätelölle maistuvalle täytteelle. Ja helppokin tämä on!

Nyt on apinaperheen joulumenukin (jota saapuvat nauttimaan oma perheeni sekä veljeni perhe ja valmistavat kanssani Lihansyöjä ja strutsikoira) selvillä:

  • Alkuun graavisiikaa, graavi- ja savulohta, saaristolaisleipää ja ranskalaista (!!) voita
  • Pääruoaksi äidin rosollia kastikkeineen, keitettyä perunaa ja (toivottavasti luomu-)kalkkuna sekä sinappia
  • Jälkiruoaksi baileyskakku

Ettekä arvaa mitä kiehuu juuri nyt padassa: keittolihat! Vottö… Muttaku. Syön pääosin ruokani raakana ja kasvis-kalapainotteisesti, vaan joskus sitä tarvitsee lämmintä ruokaa ja etenkin soppaa. Kun lihakeitto vielä oli työmaaruokalani listalla niin siihen se oli sinetöity, kohtaloni kokeilla tätä klassikkoa ensikertaa. Sillä ruokalan sopat jätän muille ja nautin evääni, mutta Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihat saavat tässä huushollissa armon!

1.2.2009

Batataa ja jäätelönkaltaisia herkkuja

Filed under: Arkiruoka,Herkut,jäätelö,Kala,Kevyt,Optimoidut,Side order — Meri @ 10.15

Tein dijonlohta välittömästi uudestaan kun odottava ystäväni tuli kylään ja sushi oli siis poissa luvuista. Aion tehdä lohta myös tänään illalla. Niin hyvää ja helppoa se on! Nyt vihdoin kuvakin, kun joku sitä kyseli.

batata

Lohta peesaamassa muhevan herkullinen oheke eli oheistuote, bataattia ja linssiä. Mainio yhdistelmä, jos vain vatsa kestää paputuotteita. Omani ei taida ikinä tottua niihin. Ohje on raffisti mukailtu yhden työkaverin kertomasta.

Leenan linssibataattimuhennos

  • sipulia
  • valkosipulia
  • bataattia
  • linssejä (vihreitä tai punaisia)
  • suolaa tai kasvislientä
  • juustokuminaa

Pilko sipuli ja kuullota sitä hiukan pannulla, lisää pienitty valkosipuli. Kuutioi oranssi peruna ja lisää pannulle. Lisää liedelle kasvislientä (tai vettä ja suolaa) sopivasti ja sitten linssit. Keittele keitosta vähän risoton tapaan, lientä aina tarvittaessa lisäten, kunnes linssit ovat kypsiä. Mausta ennemmin tai myöhemmin reilulla juustokuminalla. Tarjoa lämpimänä.

bran

Höyhenenkevyt herkku

  • 2 dl rasvatonta maitoa
  • 2 dl rasvatonta tai muuta jogurttia
  • loraus sokeritonta makusiirappia (esim. karamelli)
  • kourallinen murskattuja branflakeseja

Vatkaa maito ja jugu kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta ja makeuta siirapilla. Iske jäätelökoneeseen ja anna käydä, hyhmiintymisvaiheessa lisää branit. Tuloksena kuohkea kylmä herkku, joka rapisee hampaissa!

gordon
Variaatio

  • 2 dl rasvatonta maitoa
  • 2 dl mustikkavanillajogurttia
  • mustikkasosetta purkista
  • puolukkasurvosta
  • ruokosokeria

Vatkaa maito ja jugu vaahdoksi, makeuta sokerilla. Massa jäätelökoneeseen, anna käydä kunnes hyhmiintyy, lisää mustikkasose- ja puolukkasurvossattumia. Tuloksena tästäkin kylmää ihanaa vaahtoa, ei siis varsinaista jäätelöä. Kun massan vatkaa vaahdoksi, se käyttäytyy koneessa vähän eri tapaan kuin “perinteinen” jäätelömassa ja jää siis vaahtomaiseksi. Sanon vaan, ettette sitten pety. Vaikka tähän on vaikea pettyä, niin ihanaa jäärahkaa 😛

Ja jos herkutteluhammasta oikein kolottaa, valmista seuraksi vaikka isoa plättyä ja ota purkista Lihansyöjän äidin MAAILMAN PARASTA mansikkahilloa! Party, party, partyyyy!

plätty

Plättyjä (kolme isoa eli kahdelle)

  •  luomumuna
  • 2,5 dl maitoa
  • 1,25 dl jauhoa
  • ripaus suolaa
  • 0,5 tl vaniljasokeria
  • 1,5 rkl sokeria tai makeutusjauhetta
  • 1-2 rkl öljyä tai sulaa voita

Kopsauta muna kulhoon, riko rakenne. Vatkaa sekaan muut ainekset. Anna turvota ainakin puolisen tuntia. Paista sitten kolmeksi suureksi tai lukuisammiksi pieniksi räiskäleiksi. Jäätelökone vaivaa samalla jäden sopivaksi ja kaapista saa hilloa, kun ottaa vaan olkaa hyvät.

25.1.2009

Lohta, parsnippiä ja jäätelöhuumaa

Ruokaohjelma, jota itse en ole koskaan nähnyt, mutta joka on jättänyt jälkensä keittokirjastoomme, inspiroi eilen helppoon ja herkulliseen kotiruokaan. Sen verran vakuuttavalta maistui tulos meidän ja vieraidemme suissa, että selkeitä keepereitä molemmat. Mustapippurilla on muutenkin hiukan historiallinen merkitys kodissamme: Lihansyöjä on aikoinaan tehostanut viehätysvoimaansa ruokkimalla minut kirjan ohjeen mukaisella kanarisotolla, joka siis on naurettavan hyvää. Nyt kuitenkin lohta ja palsternakkaa tai parsnippiä, kuten lontoolaistuneet ystävämme kutsuivat.

Parsnippiä gratiinissa

  • palsternakkaa
  • ruokakermaa (edes 4% Kevyt ja paksu ei voi tätä pilata)
  • siirappia
  • suolaa, pippuria
  • rakuunaa tai ruohosipulia

Laita uuni kuumenemaan 200-250 asteeseen. Kuori  ja viipaloi palsternakat ohuehkoiksi kiekoiksi, laita uunivuokaan. Mausta kerma lorauksella siirappia, pippurilla ja suolalla, kiehauta kattilassa. Lisää tuore ruohosipuli tai kuivattu rakuuna. Kaada parsnipin päälle ja tyrkkää vuoka uuniin, kunnes kypsää.
Lohta

  • lohifilee
  • dijonin sinappia
  • parmesania tai pecorinoa

Valmista parsnipille seuralainen eli ota loheen väri pannulla. Siirrä omaan uunivuokaansa ja sivele pintaan ohut kerros Dijonia. Raasta päälle reilusti pecorinoa ja tuuppaa sinne samaan uuniin parsnipin kanssa. Kun molemmat ovat kypsyneet, nauti esimerkiksi mäntyisen raikkaan Retsinan kanssa ja maadoitu maailmaan.

Jälkiruoaksi valmistimme luonnollisesti jäätelöä. Ohjeena toimi vieraiden viesti, joka oli vastaus kysymykseemme, mitä makua saisi olla: “Uuh, niin vaikee valinta… Mango tulee eka mieleen tai turkinpippuri tai kirsikka olis kyl paras tai suklaa tai mansikka tai sekoitus ois kyl kaikista paras tai…” Selvä pyy! Itsestäänselvä valinta oli seuraava.

monkeyjäätelö

Vappujäätelö

  • 3 dl kulutusmaitoa
  • 3 dl (rasvatonta kevyt-) vaniljajogurttia
  • 3 keltuaista
  • 0,5 dl ruokosokeria
  • reilusti taloussuklaata
  • Lihansyöjän äidin valmistamaa maailman parasta mansikkahilloa
  • hillottuja kirsikoita eli coctail-kauhistuksia

Sekoita maito, jogurtti, keltuaiset ja sokeri ja vatkaa kuohkeaksi. Sokerin määrää kannattaa säädellä omaan makuun sopivaksi ja muistaa, että kylmä karsii makeutta. Eli jos litku on juuri sopivaa, kannattaa lisätä vielä hiukan. Kaada seos jäätelökoneeseen. Kun seos alkaa (kohtuupian) hyhmiintyä, lisää joukkoon pilkottu suklaa, mansikkamöllöt ja kirsikat. Anna koneen käydä, kunnes jäätelö vaikuttaa valmiilta (n. 30-40 minuuttia) ja nauti heti tai siirrä pakkaseen odottamaan.

Jäätelö on ehdottomasti parhaimmillaan suoraan koneesta nautittuna, sillä pakkanen kovettaa sitä hiukan liikaa, mutta saavutti tämä erinomaisen suosion myös sellaisena. Kastikkeeksi jäätelölle valmistin koeluontoisesti samasta pohjaseoksesta turkinpippurisoosia lisäämällä siihen yksinkertaisesti runsaasti murskattuja peppereitä.

monkeyjäätelö2

Suussasulavaa… Well, alankin tässä valmistella dagen efter -tötteröä. So long!

6.1.2009

Strutsikoira suosittelee

Filed under: Herkut,laktoositon,Soosit — Meri @ 13.51

strutsi

Ennen kuin pääsen itse ohjeeseen, minun on tunnustettava jotain. Olen nimittäin NOLANNUT yhden kiintoartikkeleistani ja nyt aion tehdä siitä vielä julkista. Sillä mikä voi nöyryyttävämpää arvokkaalle saaristolaisleivälle kuin sen leipominen muffinsseiksi?! No, ehkä se, että laittaa taikinan minijämät kokeeksi mikroon ja onnistuu sytyttämään tulipalon. Mutta ei siitä enempää. Sain minä aikaiseksi kaksi kunnon limppuakin, ja jos muffinssien ulkonäkö onkin kökkö, maku muistuttaa sitä tuttua ihanaa.

seilaa

Ja mitä sen tutun ihanan päälle olisikaan parempi voidella kuin itsetehtyä maksapateeta! Ehkä voita, mutta vaihtelunhaluisille patée on varteenotettava vaihtoehto. Resepti on peräisin siltä samalta potilaani vaimolta, jonka ohjeen perusteella pakersin mieletöntä jahnia. Luottoa löytyy. Eikä suotta, broilerinmaksapatee oli maukasta ja teki kauppansa paitsi ihmisväelle, myös strutsikoiralle (joka tosin ei ole turhan nuuka jos totta puhutaan). Oma makuaistini vielä totuttelee maksaan ja jälkimaku oli ehkä hivenen maksaisa, vaan maksanystävät ja oikeastaan entiset epäystävätkin kehuivat tuotetta kovin. Ohje on kuulemma alkuperäisin Napan Katilta, ilmeisesti pienen tuunauksin. Tässä sellaisena kuin minä sen tein, sympaattisen käsinkirjoitetun reseptin mukaisesti.

(Ja jos joku haluaisi selventää, kaipaisin kirkkautta patéen, maksamakkaran ja muiden läästittävien maksatuotteiden eroihin. Kunnes toisin todistetaan, kutsun tätä patéeksi.)

[Patéesta on olemassa kuvia, mutta lepäävät vielä Päämajan kamerassa. Eikä se patée sitä paitsi kovin kummoiselta näytä. Ruskeaa laastia.]

Broilerinmaksapatée

  •  250-300 g broilerimaksaa (ostin pakkasesta paketin)
  • 1 pieni sipuli
  • 2-3 rkl sitruslikööriä (esim. Cointreau)
  • 2 tl puolukka-, pihjalanmarja- tai karpalohyytelöä (mitä sillä loppupurkillisella tehdään?)
  • 50 g voita
  • suolaa, pippuria

Ota voi huoneenlämpöön notkistumaan. Leikkele maksat sopiviksi paloiksi tai paista sellaisinaan öljytilkassa, pakkaspaketista löytyivät valmiiksi sopivan pieninä. Äläkä paista ylikypsiksi, tämä lienee ajan kanssa opittava taito, itse kyselin puolen minuutin välein Lihansyöjältä, joko. Silppua sipuli ja lisää pannulle. Kun valmista, jätä maksat jäähtymään.

Siirrä kuuliintuneet maksat sipuleineen tehosekoittimeen, lisää likööri, hyytelö ja mausteet ja surauta massaksi. Lisää lopuksi piruetinnotkea voi ja anna koneen vielä käydä. Painele patée tarjoiluastiaan ja säilö jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ps. Mikä on koiralle sama kuin saaristolaisleivälle muffinsseiksi leipominen? Vaatteet! Jossei ole pakko pukea, anna koirasi kulkea naturistina.

29.9.2008

Kyllä onnistuu

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Kevyt,laktoositon — Meri @ 19.32

Onko ehkä parasta, että on niin hyviä ruokablogeja joiden kanssa on niin tuttu, että niiden reseptejä uskaltaa pitäjiensä suosituksesta kokeilla ihan kylmiltään tositilanteessa! Tällä kertaa pistelin poskeeni taas Puoli kiloa voita ja kahmin kultaa ja kunniaa raikkaan, kauniin ja hurmaavan hienostuneen hyydykekakun kanssa. Ja kaikki tämä, vaikka huomasin vasta kakun tehtyäni h-hetken ollessa tasan kolmen tunnin päästä, että sen suositeltiin olevan vähintään kolme tuntia ja mielellään yön yli jääkaapissa. Nöy pröblemöy! Oliivin vinkistä pikkuisen pakkasta ja kaik oli hyvin.

madamebutterfly

Tässä ohje, minimaalisin muutoksin, sovella itse makusi mukaiseen sinfoniaan. Huom! Hyytyminen vaatii vähintään kolme tuntia, kiilteineen.

Madame Butterfly (8-10 hengelle)

Pohja

  • 200 g ruis-digestivekeksejä
  • 50 g voita

Pohjusta irtopohjavuoka leivinpaperilla. Murskaa keksit blenderissä tai käy pieni nuijasota niitä vastaan, sula voi ja sekoita joukkoon. Taputtele tasaiseksi vuoan pohjalle ja siirrä jääkaappiin.

Täyte

  • 2,5 dl vaahtoutuvaa kaura-vaniljakastiketta
  • 500 g maitorahkaa
  • 2 dl mansikkasosetta (tuoreista tai pakkasmarjoista)
  • 2 tl limemehua
  • ainakin 4 rkl vaahterasiirappia
  • vaniljasokeria
  • 5 liivatelehteä
  • 2 rkl limemehua

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota vaniljakastike, sekoita siihen rahka ja mansikkasose. Mausta limellä ja vaahterasiirapilla sekä vaniljasokerilla. Maistele, että makeus on riittävä, itse olisin voinut jälkeenpäin ajatellen lisätä hivenen makeaa. Kaakku maistuu kylmänä ja hyytyneenä hiukan vähemmän makealta kuin tässä vaiheessa.

Lämmitä limemehu. Purista liivatteista vesi ja sulata ne limemehuun. Kaada ohuena nauhana rahkaseokseen koko ajan vatkaten. Ota irtopohjavuoka jääkaapista ja kaada täyte sille, tasoita. Siirrä jääkaappiin tai jos haluat nopeuttaa hyytymistä, aluksi pakkaseen ja sitten jääkaappiin. Valmista kiille.

Kiille (ei pakollinen, kakun voi myös koristella vaikka makeisin, marjoin tai valkosuklaalla)

  • 3 dl mansikkamehua (tai rypäle-omenamehua tai mitä vain, Bränhults voisi olla ihanaa vaikkei niin kirkasta!)
  • 5 liivatelehteä

Sijoita jälleen liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Lämmitä 0,5 dl mansikkamehusta ja purista liivatteet ja sulata ne mehuun. Lisää loppumehuun ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Viilentele seosta edelleen sekoitellen kylmävesihauteessa (eli tiskialtaaseen tulppa ja kylmää vettä, siihen sitten kulho niin, ettei hörppää) niin, että se hieman sakenee. Kaada jääkaapista otetun tortun täytteen päälle ja siirrä jälleen ensin pakkaseen, sitten jääkaappiin. Kiilteen jähmimisessä menee n. tunti.

madamebutterfly2

Jos haluat kiilteen alle esim. marjoja tai karkkia koristeeksi, laita ne ensin täytteen päälle ja kaada kiille varovaisesti niiden ylle. Itse laitoin pakastemansikoita, hassusti jäivät jäävuorenhuipuiksi yli kiillekerroksen, eipä haitannut mitn.

Nyt sitten uottelet sopivan hetken ja sitten otat kakun esiin, pyöräytät veitsellä reunat irti vuoan reunoista ja avaat rinkulan. Kevyt ja kaunis kakku on valmis. Eiku syömään!

14.9.2008

Uunijäätelö jää mieleen (ja syksyn soundtrack)

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,laktoositon,Uunista — Meri @ 18.51

Tämä pläjäys on niin helppo ja kaikkien makuun, että harvaa jälkkäriä on näin palkitseva tehdä. Maistui yhtä hyvin nirsolle isoveljelle, kolmivuotiaalle tulevalle palotytölle, hyvin tietyistä ruoista nauttivalle kollegalleni, enemmän suolaisen perään olevalle Lihansyöjälle, monimutkaisia ruokia kaihtavalle äidilleni, herkkujen ylimmälle ystävälle isälleni, taitavalle kokkisiskolleni, kulinaristiselle strutsikoiralle kuin vaativalle itsellenikin.

uunistaulos

Muistan syöneeni uunijäätelöä kahdesti aiemmin; lapsena Saslikissa Neitsytpolulla ja ehkä vuosi, pari sitten ystävien keskuudessa Pihlan ja Antin valmistamana. Tästä eteenpäin se tullee kuulumaan osaksi sunnuntaisia perhelounaitamme erottamattomana osana, variaatioita onneksi riittää.

Muulin uunijäätelö (tai Hans Välimäen mutta tuskin Hans suuttuu?)

Pohja

  • 2 luomumunaa
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl jauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 rkl (n. 30g) voita

Sulata voi. Uuni 200, kaasu-uuni 4-5. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Sekoita kuivat aineet. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, lisää kuivat aineet ja sula voi, sekoita. Kaada pellille ja levitä hieman suorakaiteen malliseksi. Paista n. 10 minuuttia tai kunnes kakkupohja on kullankeltainen. Jätä jäähtymään.

Täyte

  • litra jäätelöä
  • reilu 1 dl marja- tai hedelmäsosetta

Varaa pakkaseen litra hyvää jädeä, esim. vaniljaa ja jääkaappiin n. 1 dl hedelmä- tai marjasosetta. Kun tarjoiluhetki lähestyy, lämmitä uuni 225-250 asteeseen ja valmista marenki.

Marenki

  •  3-4 valkuaista
  • 2,2 dl tomusokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl sitruunamehua

Kaik kulhoon ja sitten vatkaamaan, kunnes seos muodostuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi. Nyt on aika koota kaakku. Leikkaa sokerikakkupohjasta pari senttiä joka reunalta jäätelölitraa suurempi suorakaide. Levitä marja- tai hedelmäsose (itsetehty omenasose määrää) pohjalle ja nosta päälle jäätelölitra. Kaavi päälle marenki ja levitä niin, että se peittää koko jäätelön alas kakkupohjaan saakka niin, ettei jäätelölle jää yhtään koloa, josta pääsisi kuuman ilman kanssa kosketuksiin. Uuniin ehkä viideksi minuutiksi jotta marenki saa väriä ja sitten jo syöjien ahnaiden silmien eteen. Pistelkää poskeenne komeus, ennen kuin jäde on ihan sula. Astian voi antaa koiralle nuoltavaksi, ei ole karvakavereidenkaan suut tuohesta.

uunistaulos2

Ja Tantsuporson musahaaste, ennen kuin unohdan. Saa vapaasti nauraa, mutta nämä seuraavat kappaleet edustakoot syksyni soundtrackiä. Nauran kanssanne!

  • Kylie Minogue: Especially for You. Olkoonkin cheesy slovari, minä pidän tästä. Kylien ensimmäinen levy oli myös minun ensimmäiseni, joten aishudbiisoulakit osaan kyllä. Koska Kylien ääniala on sopiva myös itselleni ja käy siksi Singstariin, lämpeän kuvankauniille miniatyyri-aussille edelleen. iPodillani soi Kylien live-levy Sydneyn keikalta, jossa Kylie omistaa tämän kappaleen yleisön joukossa olevalle isälleen. Minä omistan saman kappaleen nyt ja tässä omalle isälleni. Ole hyvä.
  • Volbeat: Rock the Rebel. Popahtavaa räimettä koko levy, valmistaa hyvin treeneihin ja saa elinvoiman kattoon.
  • Jean Sibelius: Finlandia. Ei sille mitään voi, että tämä biisi vaaditaan, jotta elämän pakahduttavat tunteet tulevat tulkituiksi. Parhaimmillaan vaikka juoksulenkillä saavuttaa elämää suuremman kokemuksen, kun askel kulkee ja patarummut pauhaavat. Suomi on hieno. Myös Jussi Björlingin O Helga Natt saa vilunväreet selkään.
  • Flogging Molly: Drunken Lullabies. Hyvin potkii tämäkin platta ja pitää liikkeessä. Tanssimaan! Where’s me Leo.
  • Ratatat: LP/3. Tämäkin koko levy. Uusin löytö ja aivan ykkönen. Fiiliksiä ja jotain ihan muuta. Sopii automatkailuun ja ajatteluun, myös kirjoittamisen taustalle. Kuunnelkaa vaikka.

24.6.2008

Villit vaahtokarkit ja vauhdikas viikonloppu

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta,Nuts!,Piiraat — Meri @ 18.45

Niin, siitä Oulun reissusta! Kääntelehditte varmaan jo kuin nakit koloissanne kun teitä näin kidutan pihtaamalla raporttia. Mutta nyt on vihdoin aika(a) raottaa salamyhkäisyyden verhoa; naiset ja herrat, luvassa rasvaisia paljastuksia ja teknisiä yksityiskohtia! Tai ainakin jotain, aikanaan Soneralla työskennellessäni olisi sanottu, että human intrestiä. En siis niinkään aio keskittyä reissun yleisiin tapahtumiin, vaan niihin erityisiin pikkuasioihin, jotka tekevät Pepasta pippuria, Rosmusta rakastettavan, Satujataresta soul queenin ja Välispiikistä vaarallisen. Ja muulista mukkeliksen, öf cööz.

vaahtispekan

Oulun emäntä ja isäntä eli Pastanjauhantaa-blogin Rosmariini ja Pippurimylly, kotoisammin Rosmu ja Pepa, ottivat meidät siis avosylin vastaan halki Suomen porhaltaneen junan huomasta. Heti kävi ilmeiseksi, että aiempien tapaamisten tyyliin kaikki olivat heti toistensa seurassa kuin kotonaan. Siitä kuinka kotonaan kertoo ehkä elävimmin se, että kuljin mm. lähes koko viikonlopun Pepan verkkareissa (omani löyhkäsivät hieltä aamuisten lenkkien johdosta) eikä ollut mitään ongelmaa käyttää suihkuhuoneessa sijainnutta vesiklosettia samaan aikaan kun Rosmu jutteli saunassa. Vai olinko se vain minä, joka niin pikaisesti kotiuduin? O_O

En usko, sillä täten ilmoitettakoon, että Pepa veteli hyvät pätkät Singstaria sopivasti… pehmenneessä tilassa. Rosmu puolestaan paitsi syventyi syntyihin syviin kanssani kertalämmitteisen sauna-autuuden lauteilla, myös oli hilpeääkin hilpeämpi sukkula, joka naureskeli muun muassa vierailleen, jotka lukivat tyytyväisinä läpi mahtavaa kokkikirjallisuusvalikoimaan yömyöhään ja aamulla lehden sijaan. Välispiikin ja Satujataren välillä vallitsee elämää suurempi kemia, joka tosin räiskyy silloin tällöin matkakumppaneiden silmille. Kädenvääntöä kun käytiin Oikeasta Tavasta valmistaa karjalanpaistia sekä inkiväärin sopivuudesta soppaan.

Ja tunnustan, olipa meillä aika tiukka taistelu myös haasteruokaan valituista yrteistä. Loppusuoralla oli soosiin valittujen lisäksi ainakin minttu, oma suosikkini. Taisin vähän hävitä taistelun. Sehän ei kuitenkaan yrtteliästä muulia lannista, toisin kuin aina katoava vesitorni, jota yritin aamuvarhaisella juoksulenkilläni tavoittaa. Juoksin ja juoksin, mutta aina torni oli muualla. Joku oli siirtänyt saarta. Vaan ei se mitään; mule strikes back! Kun vihdoin sunnuntaiaamuna paikansin vesitornin, tein sen vierellä kulkenutta pururataa kiertäneille sauvaseikkailijoille källit. Juoksin nimittäin reilun parin kilometrin radan ensin myötäpäivään, vain havaitakseni, että kaikki muut kiersivät toiseen suuntaan. Vesitornin kohdilla vaihdoin suuntaan ja kipaisin saman rinkulan vastapäivään. Eikä siinä vielä kaikki! Vaihdoin suuntaan vielä kerran, ja olen varma, että herätin mahtavaa hämmennystä oululaisten saarensiirtäjien keskuudessa. Kävin merkkaamassa vesitornin henkisesti pissimällä kävelijöitä silmään. HUH mikä helpotus.

Jottei tämä postaus käänny liikaa itsepaljastuksen puolelle, kerron vielä joitakin nyansseja muista. Välispiikki kävi molempina iltoina ensimmäisenä nukkumaan ja nukkui yksin hurjan viileässä kellarissa. Rosmu ei jaksanut syödä Stokkan salaattia loppuun. Satujatarella oli tutisevin olo sunnuntaina. Pepalla oli teoria työhaastattelukysymyksestä, mitä katsot telkkarista. Rosmu oli alati valoisa ja piti vieraistaan huolta käsittämättömällä kärsivällisyydellä. Välispiikki osoitti kulinaarista mestarillisuutta ja eläytyi kympillä futispeliin ja kokkaukseen. Satujatar oli hurmaava kosmopoliitti Oulun torilla aurinkolaseissaan ja ponchossaan. Pepa kierrätti meitä kaahaten autolla Oulun keskustassa eikä mitään oleellista varmastikaan jäänyt näkemättä. Ainakaan teorissa. Käytännössä rotuaari saattoi olla se yksi vauhtiviiva.

vaahtispekaani

Sitten vielä kokkisodassa Alku et Jälki -tiimillemme langennut jälkiruokaosuus, jonka valmistin Stockmannin sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Kokkisota-aihioksi oli nimetty pähkinät, ja päätin debytoida pekaanipähkinäpiiraan suhteen. Stokkan vaahtokarkkinen ja omenainen ohje oli vastustamaton, ja niin oli lopputuloskin, jossei oteta huomioon lievää kuivahtaneisuutta. Välispiikki kyllä yritti parhaansa käskeä minua pois Singstarin mikrofonin varresta, mutta muulin suurpiirteisyydellä yritin selviytyä kaikesta simultaanisti. (Parhaat arviot sai muuten versioni Kylie Minoguen Lucky-biisistä! Beware, Kylli-täti! Mule tulee :-P)

Villit vaahtokarkit pekaanipähkinäpiiraassa

Taikina

  •  3,5 dl vehnäjauhoja
  • 100 g voita
  • suolaa
  • 3 rkl kylmää vettä

Sekoita jauhot, voi ja suola joko käsin tai monitoimikoneessa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja työstä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Laita kelmuun ja jääkaappiin ainakin tunniksi vetäytymään.

Täyte

  • 6 hapanta omenaa
  • (ainakin) 1 dl pekaaneita
  • 2 rkl maizenaa
  • 0,75 dl vaahterasiirappia
  • 2 dl vaahtokarkkeja (tuoreita!)
  • kanelia ja muskottia

Kuori omenat, poista kodat ja paloittele pieneksi kuutioksi. Leikkele vaahtokarkit vaikka saksilla palasiksi ja lisää omenoiden joukkoon. Murskaa pekaanit ja sysää seokseen. Sekoita siirappi ja maizena keskenään, lisää muihin täyteaineksiin.

Ota taikina kyylskoopista ja eroita siitä kolmannes. Vala suurempi pala taikinaa korkeareunaisen piirasvuoan pohjalle ja laidoille. Kaada täyte pohjalle ja kauli lopputaikina kanneksi piiraalle. Viimeistele reunat (eipoo kyllä ihan pakko) ja viiltele kanteen höyryreikiä. Voitele munalla jos haluat, paista keskitasoa alempana (kiertoilma-)uunissa n. 50 minuuttia 175 asteessa. Tarjoile lämpimänä kylmän vaniljajäätelön kanssa ja syö loput vaahtikset irtona!

14.6.2008

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman

Filed under: Banaani,Gluteeniton,Herkut,Nuts! — Meri @ 9.29

manssikka

Vähän joudutte niitä hilpeimpiä paljastuksia Oulun reissulta vielä vuottamaan, sillä sellaisia ei voi lörpötellä nopeasti ja harkitsematta. Tämän järkyttävän herkun ohjeen kuitenkin voi pulauttaa ihan näin suitsait sukkelaan. Tällaisia taivaita ei saa piilotella itsellään yhtään kauempaa, kuin on pakko.

Kesäparatiisi (3-4 hlölle)

  •  1 litra kotimaisia mansikoita
  • kypsä Reilun kaupan banaani
  • kourallinen pecan-pähkinöitä
  • litra jäätelöä (esim. Kuningatar tai vanilja)

Kyni mansikoista kannat ja pilko viipaleiksi. Pilko vielä banaani ja sekoita mansikoihin. Jätä hetkeksi. Kuumenna paistinpannu ja paista siinä pekaaneita niin, että tummuvat jonkin verran. Kun pähkinät ovat hivenen jäähtyneet, murentele niitä vähän osiin. Pekaanit pääsevät ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun ne paahtaa ja lisäksi tuovat paahdettuina aina mieleen pekanpähkinäviinerit. Autenttinen maku 😛

Showtime! Pilko jäätelö sopiviksi kuutioiksi ja annostele ruokailijoille. Kasaa päälle mansikka-banaani-salaattia ja viimeistele pekaaneilla. Avaa suusi ja astu paratiisiin.

pekaani

Ps. Pekaaneista tulee viinereiden lisäksi vähän mieleen tukaani, josta tulee mieleen se Barbababa, jossa luullakseni Barba-Into toi eksoottisia lintuja… Barbamaahan? Tukaani on kaunis lintu.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress