Vihreä lanka, tuo viikoittain minunkin elämääni sulostuttava sanomalehtipaperinen julkaisu, on ollut tapetilla Juhanankin blogissa kiitos ruokaohjeidensa. Aivan sattumalta kokkailin itse pari päivää sitten herkullista kaaliruokaa, inspiraatio siihen syttyi mökillä, jossa saimme ahmaista ihanat taidolla tehdyt kaalikääryleet kitaamme. Saara Törmä nimittäin osaa paitsi vaivata, myös laittaa sapuskaa. Tämä helpon, halvan ja herkun kaalilootan ohje on aivan suoraan Vihreän langan sivuilta, josta löytyy reseptejä myös lisää, tsekatkaa! Ja samalla tietysti kokekaa koko Lanka.

Laatikon sekaan voi halutessaan sotkea soijarouhetta tms. ja rusinoidenkin korvaaminen onnistui kivasti goji-marjoilla. Aika eksoottista.

Saaran paras kaalilaatikko (kahdelle)

• n. 800 g kaalia
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 0,5 dl rusinoita (tai goji-marjoja)
• 2 rkl soijaa
• 1 rkl siirappia
• 1,5 tl curry-jauhetta
• mustapippuria
• 0,5 kasvisliemikuutio
• 2 dl vettä
• 1 rkl vehnäjauhoa (tai spelttijauhoa!)

Uuni  lämpeämään 175. Silppua kaali, porkkana ja sipuli, paistele öljyssä pannulla, kunnes kaali on pehmeää. Mausta ja lisää rusinat sekä murenneltu liemikuutio. Sekoita hyvin ja kaada uunivuokaan. Sekoita keskenään vesi ja jauhot, kaada seos laatikkoon. Uuniin ja ainakin tunti, pidempäänkin kelpaa haudutella. Jos pinta tummuu liikaa, voipi laittaa päälle foolion (joka ei tosin ole kovin ympäristöystävällistä, mutta milläs sen korvaisi?). Itse hauduttelin laatikkoa sen tunnin, sitten nappaisin uunin pois päältä ja annoin olla vielä puoli tuntia. Oekein on maukasta, miksei vaikka parasta!

Kun tuo edellinen postaus sai vähän nolon päätöksen Välispiikin oltua niiiin edellä mua sinappivoin suhteen, saatte kostoksi maistaa arkistakin arkisempaa tipua. Cordon Bleu. Fänsipänsi nimi, helppo ja herkullinen toteutus. Mutta kovin low key, kun käyttää kevytjuustoa. Hawai’in pulun selkeä serkku.

[Kuvassa hän on vielä raaka.]

Kanaa Kordoon Blöö

• 4 broilerifilettä
• 4 (savu-)kalkkunaleikettä (niitä leivän päälle ripustettavia)
• 8 viipaletta juustoa (jeps, taas oli käytössä Polar 5%, voimakkaampia makuja on suotavampaa hakea)
• 4 cocktail-tikkua

Upota cocktail-tikut veteen, jotta kostuvat eivätkä sitten pala. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nuiji tai kaulitse (pulikalla meni aika helposti) kanafileet kelmun välissä hieman laakeammiksi ja ohuemmiksi, noin kämmenen kokoisiksi. Suolaa fileet ja nosta uunipellille. Aseta jokaisen fileen toiselle puoliskolle ensin pala juustoa, sitten kalkkunaleike ja päälle vielä juusto. Kääräisen kaksinkerroin ja kiinnitä cocktail-tikulla. Uuniin ja 20-25 minuuttia (pannullakin saa paistaa jos haluaa). Kaveriks vaikka spelttipastaa ja saldee. Ja yks file seuraavan päivän evääksi. Nätti on näin.

…vaikka kuka täältä aurinkoisesta kevät-Suomesta mihinkään kaipaa! Joka tapauksessa kyseessä on kovin arkinen Hawaii, mutta olen itse niin ihastunut tähän helppoon tapaan valmistaan kanafileet, että jaan aarteeni kanssanne. Aarre se nimittäin on kiireiselle jalostuessaan helposti useamman päivän eväiksi, kun niitä on melkein päivittäin ruukattava.

[Kyl on aneeminen kuva, puluparka.]

Tipua Hawai’ilta

• broilerin rintafilee (tai neljä)
• ananasrengas (tai neljä eli pieni purkki)
• Polar 5% -juustoa (tai vaihtoehtoisesti muuta)
• tuoretta valkosipulia, purkkivalkosipulimurskaa tai valkosipulijauhetta
• suolaa

Kuumenna uuni n. 225 asteeseen. Asettele broilerinfileet pellille ja rouhi päälle hyvin suolaa. Murskaa/paloittele valkosipuli tarvittaessa ja levitä fileille, tai käytä helppoa valkosipulijauhetta, joka tässä toimii oikein hyvin ja ripottele sitä reippaasti tipuille. Tuuppaa uuniin n. 15 minuutiksi, ei liian pitkäksi aikaa etteivät birdit kuiva. Viipaloi juustosta n. 2 siivua per file ja avaa ananaspurkki, valuta mehut pois tai talteen. Ota pulut hetkeksi pois uunista ja levitä jokaiselle pari juustosiivua ja kruunaa ananasrenkaalla. Takaisin uuniin! Asteita voi halutessaan hieman nostaa, mutta tässä vaiheessa viitisen minuuttia riittää kuitenkin, niin että juusto sulaa ja ananasrengas lämpenee. Haukkaa Hawai’ia vaikka salaatin seurana.

Seuraavana päivänä voit viedä mukanasi töihin taas jonkin salaatin ja kaveriksi kanan. Lämmitä lounastunnilla file mikrossa ja naatiskele sallaadin kanssa.  Jos teit kerralla neljä filettä, voit valmistaa illallisen esim. paloittelemalla porkkanan, palan juuriselleriä, palan kesäkurpitsaa ja kanafileen. Iske kaikki ainekset höyrytyskattilaan, tässä järjestyksessä. Kasvisten kypsyttyä sopiviksi raasta päälle parmesania tai pecorinoa ja syö. Seuraavana aamuna jäljellä on vielä yksi file ja lounas on taas taattu. Back to Hawaii, kyllästymiseen saakka!

Se taisi olla Salamahaasteen vastaus, kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti, joka syöksi minut tälle uudelle kiertoradalle lounassalaattien suhteen. Aiempi suosikkini on edelleen hyvää, mutta lounaspäiviä on vuodessa sen verran monta, että uusi tulokas on maukasta vaihtelua. Hyvin se friskaa, päätä ja niskaa! …kuten Aaro Hongan poikakirjoissa sanottiin.

Tässä siis kauniisti purkitettuna uusi lempilounaani. Jos haluat hankkia itsellesi korvaavan kokemuksen, kokeile seuraavaa.

Lempi-Lownas

• jäävuorisalaattia
• pätkä kurkkua
• tomaatti
• kalkkuna- tai savukalkkunaleikettä
• pala polar 5% -juustoa
• pala päärynää
• raejuustoa (eihän tätä rakasta voi ohittaa)

Revi jäävuori kappaleiksi, pilko kurkku, tomaatti, juusto ja päärynä pieniksi kuutioiksi. Suikaloi kalkkuna. Yhdistä aineet ja purkita. Suolaiset kalkkuna ja juusto sekä makea päärynä maustavat salaatin niin, ettei se kostukkeita haikaile. Pippuria varmaan voisi lisätä, jos olisi rohkea. Todella hyvää settiä, sanon.

Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.

Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.

[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]

Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.

Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.

Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…

Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.

Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.

—

Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline

Aamun lehti tuo Washingtonista pikku-uutisen, jossa on tutkittu makeutusaineen käyttöä rotilla. Rottaryhmä sai sakariinilla makeutettua jogurttia ja verrokeille tarjoiltiin samaa hapanmaitotuotetta sokerin glukoosilla. Makeutettua versiota nautiskelleet hännäkkäät söivät enemmän kuin sokerirotat ja myös lihoivat. Tutkijoiden johtopäätös on, että makeutetun makean syöminen saattaa saada kehon haluamaan reilusti energiaa, mutta kun sitä ei makeutetussa ruoassa ole, ruokahalu kasvaa.

Tulos ei sinällään ole uusi, muistan itse törmänneeni siihen aiemminkin, mutta mielenkiintoinen se on, ja siinä mielessä ehkä tärkeä, että ainakin päivittäistä runsasta makeutusaineen käyttöä kannattaa harkita.

Omissa kokkauksissani käytän makeutusainetta silloin tällöin sokeria väistäessäni ja lykkään sitä myös välillä arkisten smoothieiden, marjojen tms. makeutukseksi. Koska keinotekoisten makeutusaineiden tutkimukset ovat toistaiseksi tuottaneet hieman ristiriitaisia tuloksia aineiden vaikutuksista terveyteen, yritän antaa Hermesetas-purkin ja -pullon levätä rauhassa useimpina päivinä. Jotkut saavat lisäksi vatsaoireita keinotekoisista makeutusaineista ja varmaan jokainen syötyään esim. pussillisen sokerittomia karkkeja

Keinomakeiden, kuten aspartaamin ja sukraloosin, sekä sokerin rinnalle on noussut kisaamaan täysin luonnollista alkuperää oleva makeutusaine stevia. Stevia on saavuttanut mainetta erityisesti vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä korvatessaan sekä sokerin että keinomakeat nykykäsityksen mukaan vaarattomalla ja terveellisellä vaihtoehdolla.

[Stevia-purnukkani. Toinen purkkini on nestemäistä steviaa samalta valmistajalta, annostelu pipetillä.]

Sain omat ensimmäiset stevia-purnukkani jo hetki sitten tuomisina Bostonista, ja aloittelen vähitellen koekokeilut. Suomalaisista keittokirjoista ainakin Antti Heikkilän ja vaimonsa Näin me kokkaamme sisältää stevialla makeutettuja ohjeita. Että jos sokerinvälttely on agendalla syistä tai toisista, kannattaa varmaan seurailla stevia-asian etenemistä puolella silmällä. En epäile, etteikö sitä käsiteltäisi Lehdenkin sivuilla ennen pitkää.

Edit 16.52: Purnukkasanasta tuli mieleen tähän makeutusaiheeseen niin istuva laulu, että pakko on lurauttaa se tässä:

Tää outoa on, tätä ymmärrä en,

joku syönyt on hinajaani,

mistä mä löytäisin sen lurjuksen,

joka tyhjentää mun purnukkaani?

Alkuperäinen artisti tietysti sanomankin jo paljastama Nalle Puh.

Enpä tiedä, kuinka meksikolaiseksi näitä settejä voi kutsua, mutta kai avokado nyt ainakin quacamolen pääraaka-aineena sinne viittaa. Salaatin suhteen mielleyhtymä syntyi siitä, että Lihansyöjä vierailee silloin tällöin (turhankin taajaan) McHampurilaisketjussa (jota itse tietysti boikotoin eli boikkaan) ja syö toisinaan taco-salaatin. Ko. salaatissa on sitä kadehtimaani jauhelihaa, ja kun söin tänään sekä lounaaksi että illalliseksi sallaadin kananjauhiksella, tequila-tytön huudot kaikuivat korvissani.

McMehiko

• kanan jauhelihaa
• soijaa
• runsaasti salaatteja (esim. rucola ja jäävuori-)
• varsiselleriä
• yrttimausteista tomaattimurskaa
• pinjansiemeniä
• suolaa, pepaa

Paista jauheliha kypsäksi ja mausta soijakastikkeella. (Huom. jauhiksen voi hyvin syödä tässä kylmänä.) Valmistele sille lokoisa salaattipeti erilaisista viheriöistä ja levittele kana tasaisesti. Pilko päälle varsiselleristä pari vartta ja valmista salaatinkastike tomaattimurskasta. Yhtä hyvin kuin yrttimaustettua voit käyttää valkosipulista versiota tai ihan tavallista ja maustaa sen itse. Lisää joukkoon hieman suolaa ja pippuria ja lusikoi lautaselle. Päälle kourallinen pinjansiemeniä ja sitte syömään! (Jos varastoissa luuraa nachojen jämiä, lisää niitä vielä annokseen.)

Jälkiruoaksi kokeilin tuoreimman Kuukausiliitteen esittelemiä manteliavokadoja. Tämän kertaisessa lehdessä Vivi-Ann esitteli jälkkäriohjeita, joiden joukossa on monta kiintoisaa, erityisesti banaanitäytteiset kookoskrepit odottavat täyttymystään apinanruokakeittiössä. Mutta ensin tämä. Pidin annoksesta, vaan jostain syystä olisin kaivannut yhdistelmään hivenen suolaisuutta. Mistähän sitä saisi? Ohje on skaalattu alkuperäisestä neljäsosaan. Ja kun ryhdyin puuhaan ex tempore niin eihän täällä mitään tuoretta minttua ollut. Rommia toki!

Manteliavokadot (kahdelle)

• 1 kypsä avokado
• 25 g mantelijauhoa
• 0,5 rkl tomusokeria
• rommia
• lime tai sitruuna
• (tuoretta minttua)

Sekoita mantelijauhe tomusokeriin ja lisää muutama tippa rommia ja sitruunan-/limenmehua. Varovasti, ettei seos mene liian löysäksi! Itse käytin limen sijasta sitruunaa. Ja näin jälkikäteen maistaneena suosittelisin painottamaan rommin osuutta sitruksen kustannuksella. Lisää nestettä sen verran, että muodostuu tanakka tahna.

Halkaise avokado ja poista kivi veitsellä. Sivele hedelmäliha sitrusmehulla. Nosta muodostuneisiin koloihin mantelitäytettä. (Jos kolo on turhan nafti, voit kaivertaa sitä suuremmaksi lusikalla. Niin tein itsekin.) Suorita suuhunpano ja maista manteli! Jaa niin, jos sitä minttua on niin siitä saa laitella siskonpedin kaadoille.

Mistä on pienet ruokablogit tehty? Kokeiluista, tärähtäneistä kokeista, pohjaan palaneista kuvista, hyvästä mausta ja hirvipaisteista, banaanista, mausteista, haasteista ja helmistä, kannustuksesta ja kommenteista. Nojuu, lässytys loppuu heti alkuunsa, mutta tämän postauksen kultajyvät on tosiaan kerätty kahden kommentoijan, Arjan ja Matleenan ohjeista. Aika jyviä ovatkin!

Arja kertoi ihastuneensa paahdettuihin mustapippureihin ja nostaneensa pippurinkulutuksen kertaheitolla kattoon. Myyntipuhe oli niin erinomainen luvaten pähkinäistä makua ja peräti umamia, että eilen illalla kasasin itseni ja pannut ja pistin tuulemaan. Tuloksena oli kuten luvattu, enemmän kuin osansa summa. Pähkinäisyys pehmensi pippurin tulisuutta ja sopi seuraksi paistetulle munalle kuin valettu. Arja ohjeisti ryöppäämään mustapippurit kolmesti, itse laiskana vain huuhtelin huolella lävikössä. Ehkä ryöppääminen olisi silti viisasta.

Paahdetut mustapippurit a la Arja

• kokonaisia mustapippureita

Ryöppää mustapippurit kolmessa vedessä ja kuivaa vaikka talouspaperin päällä. Lämmitä paistinpannu ja paahda pippureita kuivalla pannulla, kunnes poksahtelevat kuin popparit konsanaan. Varo polttamasta, itse onnistuin telomaan muutaman pepan ihan mustaksi. Höystä paahdetuilla pippureilla ruoka kuin ruoka.

Toinen paahtoinen mauste on peräisin Matleenalta, ohjeen alkuperäinen nimi on Crispy capers. Itse olen syönyt ilmeisesti juuri näitä paahdettuja kapriksia syksyn Tanskan reissulla, kun sain alkupalaksi ilmiömäisen hyvää valkoista kalaa, kukkakaalipuretta ja höysteenä mahtavan makuisia, rapsahtavia kapriksia. Ja niistähän tuli kotioloissa aivan yhtä mielettömiä! Kokeilkaa, vaikkette kapriksesta piittaisi. Nämä ovat eliittiä.

Matleenan kaprispaahto

• oliiviöljyä
• pieniä kapriksia

Huuhtele kaprikset lävikössä kylmällä vedellä ja anna kuivaa. Kuumenna hyvä loraus öljyä pannussa ja paista kaprikset siinä ruskeiksi ja rapeiksi. Nosta talouspaperille jäähtymään ja tarjoile esimerkiksi juuri kalan kera, tai miksei vaikka salaatissa. Tautisen hyviä! …jos ilmaisu sallitaan.

Jälkkäriksi pilkoin itselleni pitkästä aikaa maailmassani Ainoaa Oikeaa hedelmäsalaattia. Tätä on tehty omassa perheessäni aina juuri näin. Ja aina se maistuu yhtä ihanalta, ilman mitään sen eksoottisempia hedelmiä, marjoja tai mausteita. Pirskahteleva, raikas ja sopivasti makea. Parhautta.

Hedelmäsalaatti

• omenaa
• appelsiinia
• banaania
• keltaista jaffaa (laitti käy)
• hilloa

Kuori aplari ja banaani, pilko. Poista omenasta kota ja pilko sekin. Sekoita ainekset ja lisää mitä tahansa hedelmistä, jos se on aliedustettuna kombossa. Kaada päälle reilusti kylmää jaffaa ja lusikoi sekaan jonkin verran hilloa. Sekoita ja tarkista makeus ja happo. Lisää tarvittaessa limua tai hilloa. Kaikki punaiset hillot puolukka pois lukien käyvät tähän täydellisesti. Ole hyvä ja syö - tervetuloa (meidän) kotiin.

Aijaijaijai ananas-bananas, oijoijoijoi coconuts! BB-Pertun (?) signature-räpäytys käy tähän aiheeseen kuin nakutettu. Olenpa huudellut sitä ennenkin, ei mikään turha rytmi. Mielikuvissa alkavat heti kaislahameet kahahdella ja kookospähkinät napsaa!

Kyseessä on pakastebanaanin tapaan jäätelönkaltainen herkku, joka ei vaadi jäätelökonetta eikä Jakkiakaan, vaikka Jakki olisikin kiva, ja on maidoton ja sokeriton. Banaani saa siis vihdoin seuraa pakkaseen tästä simppelistä sorbetista. (Symppaan muuten entistä enemmän ruokakuvaajia. Vaniljajäätelöä lienee yhtä mahdoton kuvata.)

Ohjetta on jälleen kerran mahdollista soveltaa tuhannella ja yhdellä eri tavalla, mutta laitan tähän ihan perusversion. Itse käytin kevyt-kookosmaitoa ja purkkiananasta kun muutakaan ei ollut, ja lisäsin joukkoon paloiteltuja pecan-pähkinöitä. Ananaksen tilalla voi käyttää mansikoita, mustikoita, persikkaa, mangoa… Ymmärrätte idean.

Über-luksusta lienee banaanin ja kookosmaidon yhdistelmä, sillä banaanissa on huomattavasti vähemmän nestettä kuin esim. käyttämässäni ananaksessa. Suosittelen täysrasvaista kookosmaitoa tai jopa kookoskermaa, mutta tämäkin oli niin hyvää, että olisin syönyt toisen annoksen heti perään, ellen olisi muodostanut itseni ja pakastimen väliin ihmismuuria esteeksi.

White on White (kookosjäätelö)

• 250 ml kookosmaitoa
• 4,5 dl tuoreita hedelmiä/marjoja
• 1 tl vaniljauutetta (jos haluat, muutenkin voi maustaa)
• (pähkinöitä)

Valmistele hedelmät kuorimalla ja paloittelemalla, lykkää kookosmaidon kera blenderiin. Hurauta tasaiseksi, melko nestemäiseksi soseeksi. Mausta ja maista. Kaada seos pieniin pakkasenkestäviin astioihin (lasit ja kahvikupit käyvät hyvin). Pakastin itse laseissa, mutta laakeammassa astiassa jäätymistulos olisi tasaisempi.

Anna levätä pakkasessa vähintään tunti, omalta kaapiltani vei reilut puolitoista tuntia jäädyttää sopivaksi. Pidempäänkin voit odotella, mutta seos jäätyy vähitellen hyvinkin kovaksi ja syöminen käy hankalammaksi. Tosin mihinkäs sitä on kiire ahneella muulilla Päälle voi vielä halutessaan lurauttaa vaahterasiirappia tai lisätä pähkinärouhetta, kuten vain.

Ajatus on peräisin Performance Menun ohjeesta.

Edit 8.11.2007: lisäsin ensimmäisen kuvan, joka on otettu eilisestä saakka pakkasessa olleesta kookosjädestä. Kuten huomaatte, kyse on ennemminkin jäädykkeestä. Sulaa se silti suussa!

Lienee vähän turhanaikaista postata tätä atriaa erikseen, mutta koska Monkey on alkanut omana keittokirjanani, jotta hyvät reseptit säilyisivät, laitan tämän vaikka sitten itselleni muistiin. Asiat unohtaa nopeammin kuin sitä itse kuvittelee.

Kyseessä siis arkisen terveellinen ja täyttävä ilta-ateria, johon pohjaksi revitään tavallista jäävuorisalaattia Jamien Oliverin suureksi kauhuksi. Itse pidän jäävuorisalaatin rapeudesta ja syön sitä mielelläni. Lisäksi tulee aikaa myöden kalliiksi iskeä joka roponsa ties minkä mizunan tai lollorosson ostoon, niin mielelläni kuin niitäkin appostan.

Jäävuorisalaatin päälle kumotaan marinoituja vihanneksia, jotka on ensin valutettu siivilässä. Marinadi oli tämän tyyppinen, hieman varioitu. Valkosipulin jätin pois ajatellessani lämmöllä treenikumppaneita.

Marinoidut salaattivihannekset

• kesäkurpitsaa
• porkkanaa
• parsakaalia
• herkkusieniä
• oliiviöljyä
• valkoviinietikkaa
• hunajaa, suolaa
• basilikaa tms. kuivattuja mausteita, en edes muista mitä tähän lykkäsin

Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi kiekoiksi, samoin porkkana. Paloittele sienet noin neljään osaan ja riivi parsakaalista pienenpieniä nuppuja. Iske marinadipurkkiin ja perään öljyä, valkoviinietikkaa, hunajaa ja mausteet. Kääntele niin että kaik saavat osansa kastikkeesta ja laita jääkaappiin. Syö aikaisintaan seuraavana päivänä, ja käännä purkki välillä vaikka ylösalaisin (laita varuiksi lautaselle, jos vaikka vuotaa).

Kuten mainittu, levitä marinoituneet vihannekset tavissalaattipedille ja liitä annokseen proteiininlähde. Itse söin eilisestä jääneet kaksi (purkki-)tonnikalapihviä, jotka maistuivat kylmänä minulle vielä paljon, paljon paremmin. Seurakseen ne saivat vielä kaiken, mitä sweet chili -pullon pohjalta irtosi. Jeejee, maha täys ja mieli hyvä. Jälkkäriks suolikaakkuu, ohje seuraa.