MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

19.6.2008

Here she comes to save the day!

Filed under: Alakarppi,Cake&Cookies,Gluteeniton,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 17.55

Huolimatta siitä, että juhannus on se hetki vuodesta, kun voi hyvillä mielin grillata sen makkaran tai korkata muhkun herkkukakun mansikoilla ja pistellä litran jäätelöä, ja huolimatta siitäkin, että Lihansyöjä on tilannut lihapiirakoita, laitan oikein ärsyttävän terveellisen ohjeen näin Jussin kunniaksi. Sori vaan. Täytyyhän täällä joku roti säilyä! ;-D

tsiis

Eikun Celen ruokablogaajien piknikille leipoma Taikinapojan Annan juustokakku vaan oli niin mainiota, että piti soveltaa siitä oma ortoversio heti kun Herkkumonsterin silmä vältti. Ositin samalla ohjeen kolmasosaan, sillä kaakku oli valtava, kysykää vaikka Sorsanpaistajalta. Tämä hieman terveellisempi versio oli hyvää sekin ja suorastaan erinomaista soseutetun vadelman kanssa. Jopa Suuri Juustokakkujen Ystävä eli se samainen Lihansyöjä piti ja söi kiltisti kaiken mitä oli jäljellä siinä vaiheessa, kun tuli kotiin.

Tsiiskeik vuoden 364 muulle päivälle

  • 250 g rahkaa
  • 1 luomumuna
  • 1 keltuainen
  • 0,3 dl rusinoita
  • vaniljaesanssia
  • haluamasi makeute (maun mukaan)
  • nokare voita
  • pieni kourallinen pähkinöitä (tai jotakin keksiä, kuten Digestive)

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen/kaasusäätö 3-4. Sulata voi ja murenna siihen keksit/murskaa pähkinät. Painele seos pienenpienen piirasvuoan pohjalle (tai muutaman muffinssikuoren). Sekoita muut aineet ja makeuta sopivaksi. Lusikoi seos pohjalle. Ota piirasvuokaa suurempi astia ja kaada siihen kiehuvaa vettä. Aseta se uunin yläosaan ja nosta kakkuvuoka siihen paistumaan, toki niin, ettei se hörppää vettä. Vesihaude on juustokakun oikeanlaisen koostumuksen takana. Paistele tunnin verran.

tsiiskeik

tsiiskeik2

Anna jäähtyä ja kumoa, nyt pohja tosin on päällä eikä kauhean kaunis, mutta hyvää silti. Peitä pohja soseutetuilla marjoilla niin ei heikompaakaan huimaa. Nauti kakku vaikka ilta- tai välipalaksi yhdessä treenikavereiden kanssa. Sitten juhannuksen jälkeen, siis.

Nyt soromnoo ja kahen kilon siian kimppuun! Vähän musiikkia taustalle ja siitä se juhannnus lähtee.

22.5.2008

Aritsikkaa ja lohikalan vonkaletta

Filed under: Arkiruoka,Kala,Kevyt,Sallad — Meri @ 20.03

Ja ettei iske liiallinen sokerihumala pelkästä lukemisesta, heti perään tuorein salaattioivallukseni; purkkiartisokka ja savulohi lempivät toisiaan ah! niin ahnaasti vihreän vehreän lomassa, että suosittelen kyllä kokeilemaan. Oman evässalaattini lohi oli vieläpä rosé-pippurisavulohta tiskistä, mehukkaampaa kuin tavallinen, en tiedä miksi. Mutta kannatti. Muilla lisäkkeillä ei tässä ole niin väliä, raikas perussalaatti tomaatteineen ja kurkkuineen piisaa hyvin. Oma komboni on kohtuullisen kirjava, höyrytetystä pinaatista ja okrasta paprikaan ja fenkoliin.

aritsikka

21.5.2008

Yksinkertainen ystävyyskeitto

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,laktoositon,Soija,Soppa,Vege — Meri @ 21.23

Homejuusto on perinteisesti hankalassa maineessa sikäli, että vaikka jotkut ihmiset ovat siihen äärettömän ihastuneita, moni vihaa jo sen hajuakin. Lipstikalla puolestaan on yrttimaailmassa samanlainen, hieman kyseenalainen maine vahvan makunsa vuoksi. Ehkä näistä aineksista voisi sanoa samoin kuin jotkut ihmiset sanovat toisistaan tai jopa itsestään; ne ovat vaikeita.

Minun mielestäni ihmiset eivät kylläkään ole vaikeita tai helppoja, paremminkin ihmisten tapa toimia voi olla monimutkaisempi tai suoraviivaisempi. Sitä paitsi ihmisen määrittely helpoksi kuulostaa vähättelyltä ja yksinkertaistamiselta (enkä puhu nyt siitä helppoudesta). Ihan kuin olisi kiinnostavampaa olla vaikea. Kaikenlainen luokittelu katsoo ihmisiä yleensäkin aina jostain näkökulmasta, joka ei suinkaan aina ole se ihaileva ja vähintäänkin melko kapea.

Nojoo, nojoo, muulinlätinää, mutta näistä vaikeista aineksista sain sitten aikaan taas keiton, erään toisen kollegani Tiinan summittaisen ohjeen ja sen saman Mallan lipstikkasadon pohjalta. Väli-inspiraatiota katsastin Uneliaan kokin köökistä, jossa on valmistettu Prinsessakeittiön lipstikkakeittoa. Ja ehkä teillä muillakin on nyt silmät ja suut täynnä lipstikkaa, kun kerran Mallankin maalla rehottaa. Resepti on sinne päin, sen mukaan mitä kaapista löytyi, mutta tulos oli ehtaa tavaraa, maukasta mielihyvää.

lipstikka

Ystävyyssoppa yhdelle

  • iso sipuli
  • pala fenkolia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • kourallinen lipstikkaa
  • puolikas kanaliemikuutio
  • pieni pala (kevyt-)Aura-juustoa

Laita veset tulelle ja pilko sinne sipuli ja fenkoli. Lisää joukkoon kourallinen tuoretta lipstikkaa ja kuorittu valkosipulinkynsi. Heitä vielä puolikas liemikuutio ja anna porista miedolla lämmöllä kannen alla reilu vartti. Soseuta soppa ja lisää Aura-juusto. Surauta sekin vielä soseeksi muun sopan kanssa ja tarjoile.

Jos haluat lisätä annokseen proteiinia, se onnistuu helposti perinteisen raejuuston avulla tai, kuten itse tänään tein, ropsauttamalla joukkoon reilusti soijarouhetta. Soijarouhe myös ikään kuin suurustaa keiton, jos siitä on tullut melko liemimäistä.

PS. Nimi voi kuulostaa lällyltä, mutta kiitos tämän keiton minä olen nykyään ystävä Lipstikan ja Sinihomeen kera.

PPS. Edessäni ei ole loistavaa tulevaisuutta keittojen valokuvaajana.

6.5.2008

Kaalia uuniin ja sitten kaaliin

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kevyt,laktoositon,Optimoidut,Side order,Uunista,Vegan,Vege — Meri @ 15.29

kaalialootaan

Vihreä lanka, tuo viikoittain minunkin elämääni sulostuttava sanomalehtipaperinen julkaisu, on ollut tapetilla Juhanankin blogissa kiitos ruokaohjeidensa. Aivan sattumalta kokkailin itse pari päivää sitten herkullista kaaliruokaa, inspiraatio siihen syttyi mökillä, jossa saimme ahmaista ihanat taidolla tehdyt kaalikääryleet kitaamme. Saara Törmä nimittäin osaa paitsi vaivata, myös laittaa sapuskaa. Tämä helpon, halvan ja herkun kaalilootan ohje on aivan suoraan Vihreän langan sivuilta, josta löytyy reseptejä myös lisää, tsekatkaa! Ja samalla tietysti kokekaa koko Lanka.

Laatikon sekaan voi halutessaan sotkea soijarouhetta tms. ja rusinoidenkin korvaaminen onnistui kivasti goji-marjoilla. Aika eksoottista.

Saaran paras kaalilaatikko (kahdelle)

  • n. 800 g kaalia
  • 1 sipuli
  • 1 porkkana
  • 0,5 dl rusinoita (tai goji-marjoja)
  • 2 rkl soijaa
  • 1 rkl siirappia
  • 1,5 tl curry-jauhetta
  • mustapippuria
  • 0,5 kasvisliemikuutio
  • 2 dl vettä
  • 1 rkl vehnäjauhoa (tai spelttijauhoa!)

Uuni  lämpeämään 175. Silppua kaali, porkkana ja sipuli, paistele öljyssä pannulla, kunnes kaali on pehmeää. Mausta ja lisää rusinat sekä murenneltu liemikuutio. Sekoita hyvin ja kaada uunivuokaan. Sekoita keskenään vesi ja jauhot, kaada seos laatikkoon. Uuniin ja ainakin tunti, pidempäänkin kelpaa haudutella. Jos pinta tummuu liikaa, voipi laittaa päälle foolion (joka ei tosin ole kovin ympäristöystävällistä, mutta milläs sen korvaisi?). Itse hauduttelin laatikkoa sen tunnin, sitten nappaisin uunin pois päältä ja annoin olla vielä puoli tuntia. Oekein on maukasta, miksei vaikka parasta!

29.4.2008

Niin kerta

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kalkkuna,Kana,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 21.29

Kun tuo edellinen postaus sai vähän nolon päätöksen Välispiikin oltua niiiin edellä mua sinappivoin suhteen, saatte kostoksi maistaa arkistakin arkisempaa tipua. Cordon Bleu. Fänsipänsi nimi, helppo ja herkullinen toteutus. Mutta kovin low key, kun käyttää kevytjuustoa. Hawai’in pulun selkeä serkku.

cordonbleu

[Kuvassa hän on vielä raaka.]

Kanaa Kordoon Blöö

  • 4 broilerifilettä
  • 4 (savu-)kalkkunaleikettä (niitä leivän päälle ripustettavia)
  • 8 viipaletta juustoa (jeps, taas oli käytössä Polar 5%, voimakkaampia makuja on suotavampaa hakea)
  • 4 cocktail-tikkua

Upota cocktail-tikut veteen, jotta kostuvat eivätkä sitten pala. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nuiji tai kaulitse (pulikalla meni aika helposti) kanafileet kelmun välissä hieman laakeammiksi ja ohuemmiksi, noin kämmenen kokoisiksi. Suolaa fileet ja nosta uunipellille. Aseta jokaisen fileen toiselle puoliskolle ensin pala juustoa, sitten kalkkunaleike ja päälle vielä juusto. Kääräisen kaksinkerroin ja kiinnitä cocktail-tikulla. Uuniin ja 20-25 minuuttia (pannullakin saa paistaa jos haluaa). Kaveriks vaikka spelttipastaa ja saldee. Ja yks file seuraavan päivän evääksi. Nätti on näin.

2.4.2008

Haukkaa Hawaii

Filed under: Arkiruoka,Kana,Kevyt,laktoositon — Meri @ 20.10

…vaikka kuka täältä aurinkoisesta kevät-Suomesta mihinkään kaipaa! Joka tapauksessa kyseessä on kovin arkinen Hawaii, mutta olen itse niin ihastunut tähän helppoon tapaan valmistaan kanafileet, että jaan aarteeni kanssanne. Aarre se nimittäin on kiireiselle jalostuessaan helposti useamman päivän eväiksi, kun niitä on melkein päivittäin ruukattava.

hawaii

[Kyl on aneeminen kuva, puluparka.]

Tipua Hawai’ilta

  • broilerin rintafilee (tai neljä)
  • ananasrengas (tai neljä eli pieni purkki)
  • Polar 5% -juustoa (tai vaihtoehtoisesti muuta)
  • tuoretta valkosipulia, purkkivalkosipulimurskaa tai valkosipulijauhetta
  • suolaa

Kuumenna uuni n. 225 asteeseen. Asettele broilerinfileet pellille ja rouhi päälle hyvin suolaa. Murskaa/paloittele valkosipuli tarvittaessa ja levitä fileille, tai käytä helppoa valkosipulijauhetta, joka tässä toimii oikein hyvin ja ripottele sitä reippaasti tipuille. Tuuppaa uuniin n. 15 minuutiksi, ei liian pitkäksi aikaa etteivät birdit kuiva. Viipaloi juustosta n. 2 siivua per file ja avaa ananaspurkki, valuta mehut pois tai talteen. Ota pulut hetkeksi pois uunista ja levitä jokaiselle pari juustosiivua ja kruunaa ananasrenkaalla. Takaisin uuniin! Asteita voi halutessaan hieman nostaa, mutta tässä vaiheessa viitisen minuuttia riittää kuitenkin, niin että juusto sulaa ja ananasrengas lämpenee. Haukkaa Hawai’ia vaikka salaatin seurana.

Seuraavana päivänä voit viedä mukanasi töihin taas jonkin salaatin ja kaveriksi kanan. Lämmitä lounastunnilla file mikrossa ja naatiskele sallaadin kanssa.  Jos teit kerralla neljä filettä, voit valmistaa illallisen esim. paloittelemalla porkkanan, palan juuriselleriä, palan kesäkurpitsaa ja kanafileen. Iske kaikki ainekset höyrytyskattilaan, tässä järjestyksessä. Kasvisten kypsyttyä sopiviksi raasta päälle parmesania tai pecorinoa ja syö. Seuraavana aamuna jäljellä on vielä yksi file ja lounas on taas taattu. Back to Hawaii, kyllästymiseen saakka!

21.2.2008

Lempi-Lownas

Filed under: Kalkkuna,Kevyt,laktoositon,Optimoidut,Sallad — Meri @ 7.10

Se taisi olla Salamahaasteen vastaus, kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti, joka syöksi minut tälle uudelle kiertoradalle lounassalaattien suhteen. Aiempi suosikkini on edelleen hyvää, mutta lounaspäiviä on vuodessa sen verran monta, että uusi tulokas on maukasta vaihtelua. Hyvin se friskaa, päätä ja niskaa! …kuten Aaro Hongan poikakirjoissa sanottiin.

lownas

Tässä siis kauniisti purkitettuna uusi lempilounaani. Jos haluat hankkia itsellesi korvaavan kokemuksen, kokeile seuraavaa.

Lempi-Lownas

  • jäävuorisalaattia
  • pätkä kurkkua
  • tomaatti
  • kalkkuna- tai savukalkkunaleikettä
  • pala polar 5% -juustoa
  • pala päärynää
  • raejuustoa (eihän tätä rakasta voi ohittaa)

Revi jäävuori kappaleiksi, pilko kurkku, tomaatti, juusto ja päärynä pieniksi kuutioiksi. Suikaloi kalkkuna. Yhdistä aineet ja purkita. Suolaiset kalkkuna ja juusto sekä makea päärynä maustavat salaatin niin, ettei se kostukkeita haikaile. Pippuria varmaan voisi lisätä, jos olisi rohkea. Todella hyvää settiä, sanon.

17.2.2008

Ylihyvää ja eri terveellistä (piitsikuntoon vaikka vahingossa)

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kevyt,Leipää,Maidoton,Nuts!,Optimoidut,Terveys,Vege — Meri @ 18.39

Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.

Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.

raikku

[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]

Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.

Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.

Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…

Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.

rahka

Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.

—

Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline 😉

11.2.2008

Makeutuksen multiongelma

Filed under: Alakarppi,Kevyt,Lätinää,Terveys — Meri @ 7.08

Aamun lehti tuo Washingtonista pikku-uutisen, jossa on tutkittu makeutusaineen käyttöä rotilla. Rottaryhmä sai sakariinilla makeutettua jogurttia ja verrokeille tarjoiltiin samaa hapanmaitotuotetta sokerin glukoosilla. Makeutettua versiota nautiskelleet hännäkkäät söivät enemmän kuin sokerirotat ja myös lihoivat. Tutkijoiden johtopäätös on, että makeutetun makean syöminen saattaa saada kehon haluamaan reilusti energiaa, mutta kun sitä ei makeutetussa ruoassa ole, ruokahalu kasvaa.

Tulos ei sinällään ole uusi, muistan itse törmänneeni siihen aiemminkin, mutta mielenkiintoinen se on, ja siinä mielessä ehkä tärkeä, että ainakin päivittäistä runsasta makeutusaineen käyttöä kannattaa harkita.

Omissa kokkauksissani käytän makeutusainetta silloin tällöin sokeria väistäessäni ja lykkään sitä myös välillä arkisten smoothieiden, marjojen tms. makeutukseksi. Koska keinotekoisten makeutusaineiden tutkimukset ovat toistaiseksi tuottaneet hieman ristiriitaisia tuloksia aineiden vaikutuksista terveyteen, yritän antaa Hermesetas-purkin ja -pullon levätä rauhassa useimpina päivinä. Jotkut saavat lisäksi vatsaoireita keinotekoisista makeutusaineista ja varmaan jokainen syötyään esim. pussillisen sokerittomia karkkeja 😉

Keinomakeiden, kuten aspartaamin ja sukraloosin, sekä sokerin rinnalle on noussut kisaamaan täysin luonnollista alkuperää oleva makeutusaine stevia. Stevia on saavuttanut mainetta erityisesti vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä korvatessaan sekä sokerin että keinomakeat nykykäsityksen mukaan vaarattomalla ja terveellisellä vaihtoehdolla.

stevia

[Stevia-purnukkani. Toinen purkkini on nestemäistä steviaa samalta valmistajalta, annostelu pipetillä.]

Sain omat ensimmäiset stevia-purnukkani jo hetki sitten tuomisina Bostonista, ja aloittelen vähitellen koekokeilut. Suomalaisista keittokirjoista ainakin Antti Heikkilän ja vaimonsa Näin me kokkaamme sisältää stevialla makeutettuja ohjeita. Että jos sokerinvälttely on agendalla syistä tai toisista, kannattaa varmaan seurailla stevia-asian etenemistä puolella silmällä. En epäile, etteikö sitä käsiteltäisi Lehdenkin sivuilla ennen pitkää.

Edit 16.52: Purnukkasanasta tuli mieleen tähän makeutusaiheeseen niin istuva laulu, että pakko on lurauttaa se tässä:

Tää outoa on, tätä ymmärrä en,

joku syönyt on hinajaani,

mistä mä löytäisin sen lurjuksen,

joka tyhjentää mun purnukkaani?

Alkuperäinen artisti tietysti sanomankin jo paljastama Nalle Puh.

6.2.2008

Matkalla jossain Mehikossa

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Herkut,Kana,Kevyt,Maidoton,Optimoidut — Meri @ 22.03

Enpä tiedä, kuinka meksikolaiseksi näitä settejä voi kutsua, mutta kai avokado nyt ainakin quacamolen pääraaka-aineena sinne viittaa. Salaatin suhteen mielleyhtymä syntyi siitä, että Lihansyöjä vierailee silloin tällöin (turhankin taajaan) McHampurilaisketjussa (jota itse tietysti boikotoin eli boikkaan) ja syö toisinaan taco-salaatin. Ko. salaatissa on sitä kadehtimaani jauhelihaa, ja kun söin tänään sekä lounaaksi että illalliseksi sallaadin kananjauhiksella, tequila-tytön huudot kaikuivat korvissani.

mcmehiko

McMehiko

  • kanan jauhelihaa
  • soijaa
  • runsaasti salaatteja (esim. rucola ja jäävuori-)
  • varsiselleriä
  • yrttimausteista tomaattimurskaa
  • pinjansiemeniä
  • suolaa, pepaa

Paista jauheliha kypsäksi ja mausta soijakastikkeella. (Huom. jauhiksen voi hyvin syödä tässä kylmänä.) Valmistele sille lokoisa salaattipeti erilaisista viheriöistä ja levittele kana tasaisesti. Pilko päälle varsiselleristä pari vartta ja valmista salaatinkastike tomaattimurskasta. Yhtä hyvin kuin yrttimaustettua voit käyttää valkosipulista versiota tai ihan tavallista ja maustaa sen itse. Lisää joukkoon hieman suolaa ja pippuria ja lusikoi lautaselle. Päälle kourallinen pinjansiemeniä ja sitte syömään! (Jos varastoissa luuraa nachojen jämiä, lisää niitä vielä annokseen.)

Jälkiruoaksi kokeilin tuoreimman Kuukausiliitteen esittelemiä manteliavokadoja. Tämän kertaisessa lehdessä Vivi-Ann esitteli jälkkäriohjeita, joiden joukossa on monta kiintoisaa, erityisesti banaanitäytteiset kookoskrepit odottavat täyttymystään apinanruokakeittiössä. Mutta ensin tämä. Pidin annoksesta, vaan jostain syystä olisin kaivannut yhdistelmään hivenen suolaisuutta. Mistähän sitä saisi? Ohje on skaalattu alkuperäisestä neljäsosaan. Ja kun ryhdyin puuhaan ex tempore niin eihän täällä mitään tuoretta minttua ollut. Rommia toki!

manteliavokado

Manteliavokadot (kahdelle)

  • 1 kypsä avokado
  • 25 g mantelijauhoa
  • 0,5 rkl tomusokeria
  • rommia
  • lime tai sitruuna
  • (tuoretta minttua)

Sekoita mantelijauhe tomusokeriin ja lisää muutama tippa rommia ja sitruunan-/limenmehua. Varovasti, ettei seos mene liian löysäksi! Itse käytin limen sijasta sitruunaa. Ja näin jälkikäteen maistaneena suosittelisin painottamaan rommin osuutta sitruksen kustannuksella. Lisää nestettä sen verran, että muodostuu tanakka tahna.

Halkaise avokado ja poista kivi veitsellä. Sivele hedelmäliha sitrusmehulla. Nosta muodostuneisiin koloihin mantelitäytettä. (Jos kolo on turhan nafti, voit kaivertaa sitä suuremmaksi lusikalla. Niin tein itsekin.) Suorita suuhunpano ja maista manteli! Jaa niin, jos sitä minttua on niin siitä saa laitella siskonpedin kaadoille.

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress