Töttöröö! Juhlallinen hetki: täten rikon Monkeyfoodin useamman vuoden mittaisen ruokahaastetauon osallistumalla armaan Kulinaarimurun Jaanan emännöimään kuukauden ruokahaasteeseen, joka kantaa nimeä Pappi, lukkari, talonpoika, ruokastalkkeri. Ohjeena on hakea inspiraatio haasteruokaan kauppakuitista. Haastava osuus on ilman muuta se, ettei omaa kuittiaan saa käyttää. How clever!

Haasteohjeistuksessa kehotetaan nimeään myöden harrastamaan ruokastalkkauksen jaloa taitoa. Siinä en suinkaan ole aloittelija; yksi mielipuuhiani muutoin apatisoivassa ruokakaupan jonossa seisoskelussa on observoida edellisen asioitsijan ostoksia ja kehitellä hypoteesi siitä, mitä ostaja aikoo kokata.  Eräänlainen brainstormaus-menetelmä, joka antaa eväitä omaankin kokkaukseen. Haasteessa kuitissa mainituista aineksista tulee käyttää ainakin kahta.

Sisältää gluteenia.

Olisin muutoin livistänyt tästäkin haasteesta, mutta puhuin ohi suuni Fabossa ja menin lupailemaan osallistumista. Otin siis kuittia kuitin perään kauniiseen käteen lähikaupoissa katseista piittaamatta (onnellinen häpeä!). Saldo oli kuitenkin kehno. Yhdessä kuitissa ostoksina oli maitosuklaapatukoita, sokeritonta raparperiherukkakiisseliä ja rukiisia karjalanpiirakoita. En edelleenkään syö gluteenia ja maitotuotteidenkin olisi oltava laktoosittomia. Toinen kuitti sisälsi vissyä, salmiakkia, pullopantin, banaania ja kinkku-juusto-wrapin. Vissysmuuti? Blech.

Jaana kuitenkin päätti omakätisesti pelastaa minut ja meilasi minulle OMAN kuittinsa. Siinä menivät tekosyyt. Vaan iskihän se inspiraatio! Tulos oli riemastuttavan hyvä. Hyvät naiset ja herrat, I give you, haasteruoka!

Kuittifocaccia

Osa 1.

• 3 keskikokoista perunaa
• 0,75 dl vettä
• 0,75 fl tattarijauhoa
• 0,75 dl (puhdas)kaurahiutaleita
• ripaus suolaa

• kalamata-oliiveja (1/5)
• oliiviöljyä
• sormisuolaa
• luomuvalkosipulinkynsiä (2/5)
• kypsytettyä cheddar-juustoa (3/5)
• luomuruukkupersiljaa (4/5)

Keitä perunat kypsiksi. Muusaa tuusaksi. Lisää joukkoon vesi. Sekoita tattari ja kaura joukkoon, mausta ripauksella suolaa. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Painele taikinasta joko yksi iso tai neljä pienempää rieskaa uunipellille. Rieskat sopii painella hyvinkin ohuiksi. Valmista sitten päälliset.

Leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi, puolita (kivettömät) kalamata-oliivit. Hakkeloi persilja, raasta juusto. Painele rieskoihin reilusti valkosipulinkynnenviipaleita ja oliivinpuolikkaita. Pirskota päälle öljyä, ripottele sormisuolaa, kylvä persiljaa ja juustoraastetta. Paista uunissa n. 15 minuuttia. Tadaa! Voittajaruoka on syntynyt. Kerron, kunhan pääsette sitä äänestämään.

U heard me, tonnikalaleipää! Sori kuitenkin, sen verran huijasin, että tein näitä riisikakuille. Kuinka tylsää

Eivät ne hullumpia silti olleet, alustaksi voisi rakennella muitakin asioita, kuten perunarieskaa tai gluteenittoman pizzapohjan tapaan munia. Joku vihanneskin voisi toimia, ja keitetyn perunan viipaleet?

Kuvassakin retrot värit.

Tämä on perheemme klassikko vuosilta yks ja kaks. Äidin tonnikalaleivät. Niitä ei kyllä koskaan tehty riisikakuille vaan ihan oikealle leivälle. Olivat aina superhyviä ja menestys kavereidenkin parissa, kylmänäkin herkkuja. Melko 80-lukulaista, luulen.

Tunatopping

• 250 g tonnikalaa (öljyssä, jonka voi kyllä suurelta osin valutella pois – vesituna on niin perhanan mautonta)
• pala purjoa tai sipulia
• 2 munaa
• 0,5 dl majoneesia
• 100 g juustoraastetta

Hakkeloi purjo tai sipuli, sekoita kaikki ainekset. Maista ja mausta suolalla ja halutessasi mustapippurilla (viimeistelee retron säväyksen). Levitä mille haluat (esim. niille riisikakuille tai gluteenittomalle leivälle) ja nuketa 250 asteessa n. 10 minuuttia, niin, että väri on kullankeltainen.

Näitähän on tehty täällä ennenkin.

Loma on mahdollistanut taas vähän paneutuneempaa kokkuuta, joten Monkeykin päivittyy välillä. Koska hiilareiden lisäys on ollut ohjelmassa keväästä saakka (ja hyvin tuloksin, olo on parempi kun hiilarit eivät ole nollassa), on bataattikin ollut taas tutumpi vieras apinaköökissä. Bataatti on siitä kiitollinen juures, että se maistuu yhtä hyvin muusina, uunissa ranskalaisten tapaan tehtynä kuin sopassakin.

Keittoa voi maustaa vaikka chilillä, semminkin kun syksy lähestyy, tai esimerkiksi timjamilla tai basilikalla. Mökillä mentiin peruspehmeällä versiolla, jota höystettiin kinkulla ja paahdetuilla auringonkukansiemenillä. Ilman kinkkua bataattikeitto on herkullinen kasvisruoka ja helppo tehdä isollekin porukalle. Myös mainio alkukeitto epäpaleotsijoidenkin nauttia.

Going batatas (bataattikookoskeitto, neljälle alkuun tai 2-3 pääruoaksi)

• iso bataatti
• iso sipuli
• porkkana
• 1,5-2 dl kookosmaitoa tai kermaa
• suolaa, pippuria
• (muita mausteita maun mukaan)

Kuori ja pilko bataatti ja sipuli sekä porkkana, heitä kattilaan ja perään vähän vettä. Kiehuttele/höyryttele kannen alla pehmeiksi ja kaada keittovesi toiseen astiaan talteen. Soseuta ainekset ja notkista lisäämällä keittovettä. Lisää kookosmaitoa desi, pari niin, että saat sopivan juoksevan sopan. Itse tykkään aika paksusta keitosta, joten en lisännyt keittovettä kuin hiukan.

Mausta suolalla ja pippurilla, chilillä, yrteillä – millä nyt tykkäät – ja tarjoile! Prodet voi lisätä soppaan kinkkusilppuna, raejuustona tai fänsimpään versioon paahdettuna pekonina. Myös suolatut ja paahdetut auringonkukansiemenet ovat omiaan taittamaan bataatin makeutta. Siemeniä kannattaa tehdä kerralla suurempi satsi, sillä sopivat sopan lisäksi suuhun sellaisenaan, marjojen kanssa tai salaatissa.

Paahdetut auringonkukansiemenet

• auringonkukansiemeniä
• suolaa

Laita paistinpannu kuumenemaan ja kaada kuivalle pannulle auringonkukansiemenet niin, että ne ovat tasaisesti. Vahdi siemeniä koko ajan, kun pannu kuumenee ja ravistele niitä, etteivät pääse palamaan. Kun siemenet alkavat hiukan poksahdella ja saavat kultaa kylkeensä, voit laittaa hellan pois päältä ja lisätä pannulle sopivasti suolaa. Kaada siemenet pannulta talteen, etteivät ne pääse palamaan jälkilämmöissä.

Käyttö kuten edellä mainittu: salaateissa, sopassa, sellaisenaan.

Tämä viritys syntyi Saharan keidaskakun inspiroimana! Ja keitaantarvehan tässä tropiikin kuumuudessa tulee. Pelkkä gini ei aja asiaansa, on hyvä pistellä myös jotain tuhdimpaa. Tämä pehmoisa kiisseli kelpaa pehmittämään pään lisäksi myös paleovihamielisiä kansalaisia. Vaniljainen kookoslumous marjojen kera saa elämän tuntumaan auvolta. Ja se tunnehan on totta!

Paleokeitaan purkaus

• 400 ml kookosmaitoa
• 2 keltuaista
• 2 rkl peruna- tai maizenajauhoa (no ei IHAN paleota mutta nyt onkin kesä)
• vaniljasteviaa tms. makeaa
• (kardemummaa tai kanelia? Who knows.)

Kaada pieneen kattilaan purkki kookosmaitoa ja sekoita joukkoon kaksi keltuaista ja kaksi ruokalusikallista suurustejauhoa. Kuumenna seos kevyesti kiehuvaksi koko ajan hämmentäen tai vispaten. Kun keitos pulpahtaa ja sakenee, siirrä se pois levyltä ja anna hiukan jäähdytellä. Mausta halutessasi kanelilla tai kardemummalla ja makeuta sopivasti stevialla. Myös kaneli- tai vaniljatangon keittely samassa sopassa voi tuoda toivottuja makuelämyksiä.

Tarjoile iisipiisi kiisseli marjojen kera, vieraille voit vielä komistaa jutun mintunlehdillä! …ja sitten se kinilasi käteen.

Kuten jauhottoman pitsan postauksen lopussa vihjailin, tämä pohja käy myös piiraisiin. Eihän se ole sama asia kuin suussa sulava muropohja, mutta kuitenkin jotakin, joka pitää mustikkamassan kasassa. Esimerkiksi näin.

Piiraspohja (viljaton)

• 3 luomumunaa
• ripaus suolaa
• kardemummaa
• steviaa tms. makeaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon rikotut keltuaiset, ripaus suolaa ja mausta kardemummalla ja makealla. Levitä piirakkavuokaan ja paista n. 10-15 minuuttia 200 asteessa. Ota pohja ulos ja lataa sille täytteet, paista vielä, kunnes täyte on jokseenkin asettunut (jatkaa asettumistaan viiletessään).

Täytteeksi vaikka

• mustikoita
• kookosmaitoa
• muna
• kardemummaa, steviaa, kanelia, vaniljaa…

Tässä vielä kuva jostain menneiden aikojen pohjattomasta virityksestä. Voideltuun piirakkavuokaan siis levitelty mangokuutioita, joiden päälle kaadettu kardemummalla ja stevialla maustettu kookosmaito/-kerma, jossa pari munaa ja päälle reilusti manteli- tai muuta pähkinämurskaa. Uuniin ja sitä rataa.

Vasta tänään, puolitoista vuotta täyden gluteenittomuuden jälkeen, löysin ehdottomasti parhaan jauhottoman pitsapohjan. Rohkenen jopa sanoa, että minusta pohja on parempi kuin “oikea” pitsapohja koskaan. Muille elämys tuskin on aivan yhtä ömeizin, mutta veikkaan, että silti pirun hyvä. Hyperlämmin kiitos nimimerkille Namipitsa, joka jollain palstalla jossain tähän ohjeisti.

Pyhä yksinkertaisuus (jauhoton pitsapohja)

• 5 luomumunaa
• suolaa

Lämmitä uuni 200 asteiseksi ja voitele leivinpaperi. Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset tiiviiksi vaahdoksi, vähän vielä sen jälkeen, kun vaahto jo pysyy kulhossa vaikka sen kääntäisi. Sekoita keltuaisia hieman että menevät rikki ja lisää ne sekä ripaus suolaa valkuaisiin lempeästi sekoittaen. Levitä massa leivinpaperille ja paista uunissa 10-15 minuuttia. Lisää päälle täytteet ja paista vielä 15-20 minuuttia. Ylläty siitä, kuinka muna ei maistu munakkaalle vaan on rapeaa, kevyttä, koossapysyvää ja herkullista. Perkeleen hyvää. Parempaa kuin överi Meatza.

Sopii myös piiraspohjaksi tavalliseen vuokaan kun käytät 2,5-3 munaa. Makeaan pohjaan makeuta massaa hiukan.

(Ps. Pitsaan överihyvät toppingit: tomaattipyre+oliiviöljy+oregano+suolaa, jauhelihaa, paistettua sipulia, kylmäsavuporoleikkelettä, murennettua fetaa ja päälle kahden juuston sekoitusta. Hard cheese hallelujah!)

Lyhyt terveinen täältä Brittein saarilta Bournemouthista. Saavuin tänään aamulla Lontooseen ja köröttelin bussin kyydissä tutun matkan Bournemouthiin. Suunnilleen ensimmäiseksi lähdin käymään kaupassa, jossa lastasin korin täyteen vihanneksia, lihaa, merisuolaa, säilykkeitä, tummaa suklaata (Green&Black’s OF COZ) ja – gheetä. Kuten ystäväni Emily kertoi, gheetä saa täällä lähes joka kaupasta. HALOO SUOMI! Kunniamaininta sille perusmarketille, joka ensimmäisenä tarjoilee tätä kirkastettua ja siten kaseiinitonta voita kansalle.

Gee, it's ghee!

Ei ole hinnallakaan pilattu, 3,99 puntaa per puoli kiloa.  Luomua tämä ei ole kuten iHerbin tavara, mutta siis roimasti halvempaakin. Suomessa olen tilannut gheeni iHerbistä. Ravintolakeittiössä (Helkan keittiö! Suositan.) olen gheetä nähnyt, mutten ole löytänyt mistään tukkukokoa pienemmässä purkissa. En tosin tukkukoossakaan.

Hauskana anekdoottina vielä mainittakoon, että kun olin Tescon kassalla maksamassa ruokaostoksiani, myyjärouva kommentoi, että oletpa kokkaamassa suurelle porukalle ateriaa. Vastasin, että niin sitä voisi luulla, mutta se ei ole ihan koko totuus… Luola-apina meinaan lappaa naamariinsa helposti pienen torin verran vihanneksia ja kokonaisen naudan!

Hei, voikaa hyvin. Saa nähdä, millaisia terveisiä täältä kauniilta rannikolta vielä saatte. Jos lukijoiden joukossa on wanhoja tuttuja vuosien takaa, saatette muistaa, että edellisellä reissulla iloitsin mm. sieniproteiinista… It’s been a long way!

Tässä hiihdellään paleon rajamailla, sillä artikkeli rakentuu voille. Suksi kuitenkin luistaa kun tätä lappaa naamariin. Ole siis oman elämäsi olliposti ja liekehdi tästä superfoodista! Samalla kun kärvennyt, voit lukea Orankin erinomaisen kirjoituksen Syöminen on elämää ja Luolanaisen tekstin Kerran vielä keskitie.

Voi kaunistaa.

Butter Accessory

• (suolatonta) voita
• cashewpähkinöitä
• kookosjauhoa
• vaniljasteviaa
• (suolaa)

Anna voimötkön notkistua huoneenlämmössä ja vatkaa sitä sitten haarukalla vaahtomaiseksi, ei kuitenkaan tarvitse mitään taikinaa tehdä. Paahda cashewt kuivalla ja kuumalla pannulla, pilko niitä veitsellä ja lisää voin joukkoon. Mausta muutamalla pisaralla steviaa ja lisää hiukan suolaa, jos käytit suolatonta voita. Suolaisella onnistuu. Lisää lopuksi muutama lusikallinen kookosjauhoa niin, että se vähän sitoo aineksia.

Jos kehtaat, syö sellaisenaan, jos et, harhauta marjoilla.

Seriöösimpiä aiheita ja inspiraatioita odotellessa jaan kanssanne suosikkitapani nauttia parasta pähkinää, tuota apinain ulottuvilla olevaa jookosta. Aivan aluksi haluan muistuttaa, että kookostuotteissa on eroja. Kannattaa suosia mahdollisuuksien  mukaan luomua ja lisäaineetonta, ja aivan erikseen haluan varoittaa Wok’n'Roll-sarjan tuotteista: älä haaskaa rahaasi näihin vihertäviin kookosmaitoihin, joissa on erikoinen sivumaku.

Cocco bello cocco!

Kaupan kautta

1. Aroy-D-kookosmaidot (mm. Vii voanista: 2,5dl, 5dl ja litran pahvitetroissa)
2. CocoVin kylmäpuristettu kookosöljy (myynnissä mm. Keho.netissä, jossa JUURI NYT KAIKKI -50%! Shopitishop.)
3. Creamed Coconut (jännä tuote, kookosrasvan ja -kerman välimuoto, herkullista sellaisenaan, ainakin Ekolo, Ruohonjuuri ja Punnitse ja säästä myyvät)
4. Kookosjauho, joko Tropicain tai Ölmühle Sollingin (Ekolo/Ruohonjuuri)
5. Luomukookoslastut Ekolosta (tai valmispussitettuina Punnitse ja säästästä)
6. …lisäksi Karan kookoskerma on helt okej, samoin omaan makuuni Rainbown sinisessä pahvitetrassa myytävä
7. Lihansyöjä lämpenee myös tuoreelle nuorelle kookokselle, jonka sisältö on tarkoitus juoda. Tämä on myös tuotteistettu by Dr Antonio Martins, joka myy Coco Juicea, “Pure organic coconut wateria” maustettuna ja au naturel. Lihansyöjä digaa.

Kaakao ja kookos 2-gethör 4-eva!

Temppu ja miten se tehdään

1. Creamed Coconut maistuu sellaisenaan: pilko ja murskaa lasipurkkiin, säilytä jääkaapissa ja käy niblaamassa kun himo iskee.
2. Kookosöljy  maistuu sellaisenaan lusikalla suoraan, varsinkin jos samaan aikaan syö myös kookosjauhoa. Olen outo, tiedän.
3. Kookoslastut menevät sellaisenaan, pähkinöiden ja/tai kuivahedelmien kanssa, raakasuklaassa tai ihan missä ja miten vaan. Valitettavasti ovat silloin tällöin Ekolon laarista loppu.
4. Aroy-d:n kookosmaito käy salaatinkastikkeeksi: pilko vihanneksia, suikaloi joukkoon prodea (vaikka katkarapuja, ei tarvitse suikaloidakaan), mausta suolalla ja pippurilla ja lorauta päälle reilusti kookosmaitoa. Avot.
5. Sama kuin edelliseen pätee soseutettuihin vihanneksiin. Tee “vihannessose” ja sekoita siihen hyvät prodet, mausta. Lorauta päälle reilu kookosmaitosilmä. Perkeleen hyvää. Lisää tarvittaessa.
6. Valmista pikapaleojädeä: kohmeisia marjoja blenderiin tai sauvalla murskaksi, sekaan reilusti kookosmaitoa tai -kermaa. Makeuta hivenellä vaniljasteviaa (tai soseutetulla banaanilla tai vaikka SOKERILLA /evil/).
7. Paleopannacotta. Ei voi mennä pieleen.
8. Kookoskermaa, marjoja, pähkinöitä ja gojia/rusinaa/tms. makeaksi. Tyrnikin tykkäis.
9. Kaikenlaiset curry-kastikkeet suorastaan huutavat kookosmaitoa. Samon Tom Kha Gai.
10. Kookosöljy on sulaa kultaa raakasuklaassa ja vaikka raaka-brownieissa eli rawnieissa. Jaakko H. voi kertoa lisää tuosta kaakaosta.
11. Kookosöljy on myös erinomainen lisäaineeton ihorasva. Kasvoihin en sitä käytä, sillä omien kasvojeni iho ei tunnu öljyä sietävän, mutta muutoin koko kroppa saa kuuman kokonats-käsittelyn aina suihkun jälkeen. Lickin’ good.

Ja hei, jos et vielä kuunnellut, mitä asiaa Jaakolla on, tee se nyt.

Olen postannut tämän ohjeen aiemminkin, mutta kertaus lienee opintojen äiti myös apinain maassa. Kyseessä on minun mielestäni erinomaisen herkullinen salaatinkastike tai paremminkin tahna, joka sopii hyvin myös dipiksi. Se on paljon velkaa alkuperäiselle cesar-salaatin kastikkeelle, mutta muuntautuu paleoystävälliseen muotoon jättämällä parmesaanin pois ja ottamalla tilalle täyteläistä tahinia.

Kuvassa jauhelihaa, salaattia Kivikauden keisarilla, vihreällä Tabascolla maustettua kwakamoulia ja salsaa purkista.

Kivikauden keisari

• 2 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa (yleensä suosin Urtekramin luomutahinia, mutta tähän paras on Macedonian Tahini)
• 3-4 anjovisfileetä
• 3-4 valkosipulinkynttä
• 2 rkl balsamicoa
• 3 rkl sitruunamehua
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa, pippuria

Kaikki blenderiin ja sekaisin (kuori toki valkosipulinkynnet). Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Jos haluat kastikkeesta ohuempaa, voit lisätä varovasti öljyä tai lorauksen vettä. Maista. Jos maku on liian tujakka, lisää hiukan tahinia pehmentämään sitä. Valmiin kastikkeen voit sekoittaa romainesalaattiin tai muuhun haluamaasi, tai sitten voit dippailla siinä viattomia vihanneksia.

Ps. Tämä on Monkeyfoodin 600. postaus. Sen kunniaksi malja paleoskumppaa, johon tilkka raparperilikööriä eli Royal Sea Horse Sikalan malliin!