Otsikko lupaa ehkä suurempaakin kannanottoa ja pamflettia aiheesta, mutta sitä ei ole (vieläkään) luvassa. Haluan vain kertoa, että minä en ole mitenkään hylännyt paleota, mitä hylkääminen tai paleo sitten ikinä tarkoittavatkaan.

Paleossa on aina ollut oleellisinta ravinnon laatu, joka tullee pysymään kaiken järkevän syömisen keskiössä, kutsuipa ruokavaliotaan miksi tahansa. Siinä mielessä paleota tuskin voi “hylätä”, ellei sitten halua heittää hanskoja kokonaan tiskiin. Paleossa tärkeä on myös viitekehys, joka perustuu ihmiskunnan kehitykseen ja historiaan (ei kuitenkaan toisintona tai simulaationa; paleo is a logical framework, not a historical reenactment – Evolvify). Yksi tapa tarkastella järkevää ravitsemusta on perehtyä siihen, kuinka ihmiset ovat “aina” eläneet. Toinen tapa on seurata alan tutkimuksia, sekä väestö- että yksittäisiä. Kolmas tapa on seurata omaa oloa ja ruumiin reaktioita syötyyn. Eikä vain ruumiin, vaan myös mielen. Parhaita tuloksia syntyy (luulisin), kun yhdistelee näitä kaikkia luovasti, intuitiolla, eikä lukitse itseään mihinkään lokeroon.

Paleo tuntuu helpolta ja itsestäänselvältä, kun sitä on noudattanut useamman vuoden. Tottuminen voi kuitenkin estää huomaamasta ruumiin viestejä. Kun uskoo, että jokin on itselle hyväksi, se usein on. Ei kuitenkaan aina. Joskus kiivas uskominen jonkin asian hyväätekevyydestä voi sokeuttaa ongelmille. Omalla kohdallani näin kävi vähähiilihydraattisuuden suhteen.

Ns. paleo, eli maidoton, viljaton, palkokasviton ja sokeriton, mahdollisimman luomu ja prosessoimaton ruokavalio, voi edelleen olla minulle optimaalinen, jos höystän sitä aiempaa suuremmilla määrillä tärkkelyspitoisia juureksia, hedelmiä ja marjoja. Tällä hetkellä olen kuitenkin valinnut kokeilla perunaa ja riisiä, (laktoosittomia) hapanmaitotuotteita sekä uusimpina puhdaskauraa ja tattaria. Toistaiseksi kokeilu on tuonut mielelle runsaasti mielihyvää ja hyvinvointia. Erityistä iloa tuottavat perunan halpuus ja kodikas perusmaku, maustamattoman jogurtin maadoittava pehmeys ja silloin tällöin valmistettu uunituore perunarieska. Ja se, että vanhemmilla kyläillessä voi sanoa OI KYLLÄ melkein kaikelle (kuten suklaamousselle)!

Ruumiskaan ei ole protestoinut. Voi olla, että jo huomenna kerron taas hylänneeni tattarin ja maitotuotteet. Siihen saakka aion kuitenkin nauttia uudesti löytyneestä kokkausinspiraatiosta ja joustavuudesta, niin ruokavieraan kuin ravintolaruokailijankin ominaisuudessa. Parasta on se, että voin päättää asiasta itse ja saan olla väärässä.

Malja erehdyksille! …ja hyvää ruokahalua, rakkaat apinatarhan lukijat.

Apinanluolassa asuvan Lihansyöjän yksi tuoreista projekteista on Hyvinvointisivustot.fi, jonka tarkoituksena on ketjuttaa kotimaisia hyvinvoinnin alalta kirjoittelevia blogeja. Osan silmiin on saattanut osua Monkeyfoodin oikeaan sivupalkkiin tovi sitten ilmestynyt “mainospaikka“, jossa vuorottelevat tällä hetkellä Keho.net, Paleo Helsinki ja Veteraaniurheilija.

Ajatus on se, että laveasti ottaen samalla alalla hommailevat (harrastuksena tai työkseen) ihmiset ja heidän aivoituksensa löytävät samoista asioista kiinnostunutta yleisöä. Kun verkosto laajenee, sinne mainospaikalle voidaan myydä myös ihan “oikeita” mainoksia, jolloin jokainen verkoston jäsen hyötyy diilistä. Jos mainoksia ei myydä, kaikki saavat joka tapauksessa näyttöjä toistensa blogeissa ja lisäävät siten omaa näkyvyyttään.

Tammikuun tilastot kertovat esimerkiksi Monkeyfoodin osalta seuraavaa: Monkeyfood näkyi toisissa verkoston blogeissa huimat 50 889 kertaa ja Monkeyfoodiin klikattiin 400 kertaa. Vaivatonta ja helppoa, eikä mitenkään provosoivan kaupallista.

Hyvinvointisivustojen etusivulla kerrotaan, että verkostoon hyväksytään vain sellaisia sivustoja, joiden tuotteita sivuston pitäjät olisivat valmiita käyttämään ja niistä ehkä maksamaankin. Käytännössä verkoston jäsenet valitsee siis Lihansyöjä ;-D Voin kuitenkin vakuuttaa vuosien kokemuksella, että Lihansyöjä on lähes tulkoon tolkun mies ja avarakatseinenkin. Ei kuitenkaan siinä määrin, että mikä tahansa humpuuki ja hullutus menisi läpi. Meneekö raja shakeweightissä vai homeopatiassa, sitä en tiedä.

Jos siis pidät hyvinvointiaiheista blogia ja haluat tulla mukaan paremman olon piirileikkiin, pistä hakemus vetämään. Olet ystävien keskellä.

Monkeyfood on ollut hiljainen johtuen kahdestakin syystä. Aika on kortilla ja toisaalta omat ajatukset siitä, mikä ehkä ravitsemuksellisesti on (tälle) ihmiselle hyväksi, ovat myllerryksen kourissa. Ennen kuin alatte odottaa kääntymystä spelttipastavegaaniksi kerron kuitenkin, että usko ruoan laatuun ja puhtaisiin raaka-aineisiin pysyy. Pienenä tiiserinä paljastan, että olen ostanut ja valmistanut mm. perunoita ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja että olen palannut maitorahkan ja raejuuston hurmaavaan maailmaan. Katsotaan, kauanko tätä iloa kestää (Halpa huvi kuitenkin; peruna on lähes ilmaista!)

Ennen kuin avaudun ravitsemuksesta suuremmin, vastaan Annan haasteeseen. Napapilven Anna antoi minulle blogitunnustuksen, mistä lämmin (hot hot hot) kiitos! Kiva, että joku muistaa Monkeyn, vaikka apina on elellyt hissukseen. Anna tosin tituleeraa minua mahdolliseksi ravitsemukselliseksi sielunsiskokseen. En tiedä, saivatko edellisen kappaleen esitunnustukset Annan kauhistumaan, mutta sen verran lunttasin, että Napapilven reunallakin syödään perunaa! Terveisiä pilvelle.

Blogitunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, tässä ne tulevat:

1) Hurahdin marraskuun lopussa salsaan. Tällä hetkellä vietän työltä, treeniltä ja sekalaiselta sälältä jäävän ajan tiiviisti tanssitunneilla. Salsa on iloista, luovaa, sosiaalista – kuin leikkiä siis! Ja perkeleenmoista aivojumppaa. Salsasalilla on ikuinen kesä. <3 Tervetuloa Baila Bailaan ja Bailan siideihin bileisiin!

2) Olen haltioissani jokavuotisesta ihmeestä nimeltään Kevät. Jokainen auringonsäde, vedeksi sulanut lumenpala, minuuteissa pitenevä päivä ja kuiva kohta asfaltissa saavat minut sekaisin onnesta. Naamaan läiskivä räntäsade on aivoedustuksena “uusi lumi vanhan lumen surma” ja siis iloinen asia.

3) Rakas läheinen ystäväni on vakavasti sairastettuaan nyt voiton puolella. Auringonvaloa kohti!

4) Jouluna sorruin juomaan taas kahvia parin vuoden pakkotauon jälkeen ja nyt olen kiitollinen jokaisesta ihanasta, höyryävästä kupillisesta kahvia jonka saan juoda. Kahvi on niin paljon enemmän kuin piriste.

5) Kävin äsken strutsikoira Nelsonin kanssa pitkällä aamulenkillä Nellin uuden koirakummin kanssa! Jos sinulla on kummia kaipaava turre tai palat halusta hoidella toisten koiria, tsekkaa Dogia.fi.

6) Matkakuume kumuloitui ja varasin reissun Kreikkaan Pargaan. Jos kellään on kokemuksia manner-Kreikan pienestä merenrantapaikasta, arvostan vinkkejä.

7)  Luen tällä hetkellä Alexandre Dumas’n klassikkoa Monte-Criston kreivi.

Däts ool fooks, pian lisää.

Paitsi ennen sitä vähän sekalaisia sapuskoita:

Ribsit. Keitä tunti pari ja hiero seoksella, jossa on soijakastiketta, ketsuppia, tomaattipureeta, paprikamaustetta, suolaa ja chiliä. Nuketa uunissa rapeiksi.

Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihatiskiltä saa säännöllisin väliajoin ranskalaista luomukananpoikaa. Tämä yksilö kävi uunissa ja valmistui herkulliseksi. Lihaa vain kovin vähän pienessä pojassa.

Yritin pitkästä aikaa jotakin jälkiruoan tynkää, mutta kokeilu ei ollut vielä ihan nappisuoritus. Yksi osa kuitenkin jää elämään: riisiraakasuklaa. Tässä siis murennettuja riisikakkuja, joiden päälle kaadettu raakasuklaamassa (kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaojauhetta, vaniljasteviaa, ripaus suolaa). Muistikuvissani Brunbergin riisisuklaa oli joskus ammoisina aikoina mahtavan hyvää; paksuja, kovahkoja patukoita ja maku, mmmm!

Peruspreppauksia viikkoa varten. Läjä juureksia ja kasviksia öljyn, suolan ja paprikan kanssa uuniin. Riisin tai perunoiden keitto, proden valmistus. Working galin eväsosia.

Postasin eilen melko samasta aiheesta, mutta idea on muhinut aivojeni omegakolmosissa ja jalostunut entisestään. Tässä siis pikaopas niille, joista paleo on tuu mats hässöl. Jos siis ruokien preparointi, vihannesten kuoriminen ja pilkkominen tuntuu työläältä, keittäminen, paistaminen, hauduttelu ja höyryttäminen luotaantyöltävältä, voi silti elää luolassa. Kas näin se käy:

1. Syö ulkona. Se ei tee salaatista kehnompaa, että sen on huuhdellut, repinyt, maustanut ja tarjoillut joku muu. Se tekee siitä vain kalliimpaa. Salaatin lisäksi ravintoloissa myydään pihviä, kasvislisukkeita, kalaa, simpukoita, kauden juureksia, you name it.
2. Osta valmista. Nykyajan kuluttajaa hemmotellaan erilaisilla salaattisekoituksilla, baby-porkkanoilla, valmiiksi soseutetuilla vihanneksilla, purkki- ja pakastekasviksilla ja pakaste-aterioilla. Saarioisten äitien soseuttama porkkanasose ei himmennä kruunusi kiiltoa eikä itse soseuttaminen kirkasta.
3. Kaupasta saa hetivalmiita eväitä helposti: pähkinät, hedelmät, laadukkaat leikkeleet, broilerin koipireidet, valmisruokatiskin antimet, paprikat, tomaatit, minitomaatit, salaattipuskat, valmiiksi viipaloitu ananas, rusinoita, kuivattuja aprikooseja, beef jerky…
4. Jos kokkaaminen onnistuu vedenkeiton verran, sysää suureen kattilaan kerralla 12 munaa ja keitä kypsiksi.
5. Toisessa kattilassa voit kypsentää riisin, jota voit tehdä viikon tarpeiksi.
6. Tämä voi liipata jo liian läheltä hauduttelua, mutta vaatii sekin vain aivotonta keittämistä: liha paloiksi ja kattilaan tai uuniin ja vettä päälle. Tunti, pari ja tulos on mehevä.
7. Mikro on kiva. Se sulattaa marjat ja vihannekset, lämmittää luomunakit ja sen eilen haudutetun lihan sekä kypsentää vihannekset, kun niiden mukaan laittaa vähän vettä ja päälle talouspaperin.
8. Kookosöljy purkista on hieno aamupala. Vaatii lusikan ja kannen avaamisen. Kookosöljy on hyvää myös riisikakun päällä. Silloin joudut tosin avaamaan myös riisikakkupaketin.
9. Rasva on ylipäänsä yksinkertaista. Ruoki itsesi ripeästi vuolemalla voita mikrotetuille parsakaaleille, lorota oliiviöljyä valmiille salaattisekoitukselle ja kaada marjoihin messevästi kookosmaitoa.
10. Blendaa. Tätä smoothie-villitystä on katseltu varmaan jo tarpeeksi monta vuotta siihen, että kaikki tietävät pirtelöön laitettavan jäätelön sijaan pinaattia, hedelmiä ja vaikka kookosmaitoa.
11. Syö suoraan purkista. Oliivit, cocktail-kurkut, leikkeleet, tonnikala, kookosöljy, pähkinät, graavi- ja savukalat, tahini, kookosmaito, sardiinit, makrilli ja majoneesi (ehkä salaatinlehdelle?) vain odottavat haarukkasi kaapaisua. (Älä kuitenkaan syö pelkästään säilykepurkkiruokaa välttääksesi liiat raskasmetallit.)
12. Pätkäpaastoa. Jos se sopii sinulle, syö vain kerran, pari päivässä. Kolmekin kertaa on vähemmän kuin viisi ja siis vähemmän aikaa hellan ääressä.
13. Riisikakut paketista ja riisinuudeleiden parin minuutin liotus ei vie kauaa, jos tarvitsee turvallisia tärkkelyksiä.
14. Jos väsyttävintä on selittää muille omaa ruokavaliotaan, älä selitä.

Taas tulee tuutin täydeltä tuubaa, poimi omasi tai ohita. Tässä joitakin irrallisia huomioita paleoliittisestä ruokavaliosta ja siihen liittyvistä muista elämäntapakysymyksistä, kun olen nyt (kera Lihansyöjän) noudattanut enemmän ja vähemmän pilkuntarkkaa paleoruokavaliota yli kaksi vuotta. Ei mitään kuolematonta, parhaimmillaan käytännöllistä.

Ratsaa kaapit – aina uudestaan

Ensimmäinen ja paleoliittista ruokailua merkittävästi edistävä toimenpide on tehdä täydellinen kaappien putsaus. Poista kaapeistasi kaikki, mikä ei ole paleota. Nälän iskiessä on helpompi osua oikeaan, kun kaapissa ei ole säilykepurkkiin pakattuja puolivalmiita croissanteja.

Juhlapyhien paleosta joustamisen jälkeen toista toimenpide.

Keep it Simple, mutta rajansa kaikella

Paleossa toimii varsinkin alussa ja arkena tietynlainen monotonisuus; on helppo yhdistellä päivästä toiseen jauhelihaa, pihvi, kasviksia ja juureksia ja valmistaa aamuisin munakas. Ruodussa pysyy kivasti, kun osaa silmät ummessa höyrytellä tai paistaa sipulia, lihaa ja porkkanakiekkoja. Ihminen on kuitenkin vaihtelunhaluinen elukka. Hemmottele elukkaa sopivin väliajoin luksuspaleolla: osta kalamataoliiveja,  chorizoa, säilöttyjä artisokansydämiä, luomupekonia (nojoo, tää on aika paleo staple), suolattuja ja paahdettuja makademia-pähkinöitä, graavi- tai savukalaa, jokiravunpyrstöjä ja majoneesia, ilmakuivattua kinkkua ja melonia…

Pidä paleoideariihi

Lyö viisas pääsi yhteen (vaikka sen edellä mainitun melonin kanssa) ja järjestä paleoideariihi. Melonin lisäksi voit koota paikalle ystäviäsi tai vaikka somen paleoporukan. Huomaa, että tuloksia saa tyhjällä vatsalla nopeammin, mutta täydellä kivuttomammin. Ideariiheen voi kutsua harkintansa mukaan muitakin osallistujia. Tässä muutama (graavilohipainotteinen) idea:

• ainaisen munakkaan/pihvin sijaan aamupalaksi maistuu erinomaisesti graavilohi (ja graavisiika) vihannesten kera. Jos olet “turvallisten tärkkelysten” -linjoilla kuten itse olen, kalan voi nauttia riisikakun päällä.
• graavilohi nori-merileväarkkiin käärittynä on mahtavaa sormiruokaa ja käy vaikka välipalaksi, kun odottelet paistin hautumista!
• kasviksista saa raastamalla esiin uusia ulottuvuuksia, kuten Laura on keksinyt (ja on laillani graavilohen ystävä) ja porkkanaraaste on toki se tutuin toveri kouluruokalan penkiltä
• verkkohan se on pullollansa ohjeita: The Perfect Health Dietin resepti-ketju tarjoilee herkkua monenmoista, samoin mm. Nom Nom Paleo
• …ja kun olet tätä myöten täynnä paistettua jauhelihaa ja parsakaalia, mene ravintolaan ja VAADI YSTÄVÄLLISESTI paleostandardoitua ruokaa. It’s doable.

Jos joulumieli ei tule lumisateena, voi sitä itse avittaa paitsi pistelemällä neilikoita mandariiniin (tuttu tarhasta) tai kuuntelemalla Whamin Last Christmasia, myös kokkailemalla koti tuoksuvaksi ja ateriat maistuviksi. Pieksä joulumieli esiin omiin perinteisiisi kuuluvilla ruoilla, tässä joitakin ehdotuksia metsästävälle keräilijälle.

Metsästä

• luomukinkku. Nuff said.
• graavi- ja savukalat
• kinkun tilalle saa metsästää sen kalkkunan tai muunkin linnun

• rosolli, perunalla tai ilman
• sienisalaattia
• keitetyt perunat (alakarpista turvallisiin tärkkelyksiin)

• joulupuuro, joka on pirun maittavaa myös kylmänä marjojen ja kookosmaidon kera
• paleo croissant + muut paleo continentalin osat

• kinkun sijaan vorschmackia?
• maksapatée ilman maitoa
• …kuka käskee syömään kinkkua sellaisenaan; tee pitsa!

Vielä kerran ja sitten lasku!

Valokuva: Jenni Häyrinen

Pauligin Makupari-kilpailun raati arvioi Paleo Croissantia näin:

“Huumorintajuinen tarina sai raadin hymyilemään. Tarinaan on helppo uppoutua, ja se maalaa selkeän kuvan paleo croissantin synnystä. Luovuutta on käytetty runsaasti myös itse makuparissa. Viljaton, maidoton ja sokeriton makupari soveltuu osaksi paleoliittista ruokavaliota, mikä myös erottaa tämän makupariehdokkaan muista. Kahvin valmistus aeropressillä on trendikästä ja viimeistä huutoa maailmalla, mutta espresso ei välttämättä ole paras valinta tähän valmistustapaan. Maun osalta arvostelu on vaikeaa, tästä joko pitää tai ei – tämä makupari jakaa mielipiteitä. Jotain toista kahvia olisi voinut kokeilla, esimerkiksi Paulig Papua New Guinea -kahvia?  Tarinan ohella myös makuparin visuaalinen ilme on hauska ja pirteä.”

Pauligin Makupari-kilpailussa Monkeyfoodin ehdotus eli Paleo Croissant ja Espresso Profondo kirivät upeasti finaaliin! Ihan kirkkainta mitalia ei kuitenkaan suotu. Syytän tästä raadin sokeririippuvuutta, sillä kuinka muutoin jääkahvi ja valkosuklaa voisivat voittaa pekonin?! Well, well, vitsit sikseen ja onnea voittajalle!

Samalla mittaamattoman paleoliittinen ja *lämmin* kiitos kaikille äänestäneille ja kannustaneille. Paleo Croissant ei ehkä voittanut kilpailua, mutta paikan monien vatsassa se lunasti. <3

Liemessä-blogin Jenni kävi kuvaamassa maistelutilaisuuden ja aiheesta tehdystä postauksesta voi bongata minunkin armaani.

Soitin Pajuniemen laatu- ja kehityspäällikkö Jani Poussulle päästäkseni paremmin jyvälle nitriitin syvimmästä olemuksesta. Nitriitti, E250, on lisäaine, joka on leimattu pitkälti pahikseksi ja kuluttajat vaativat nitriitittömiä tuotteita siinä missä aromivahventeen poistoa. Nitriitittömiä tuotteita on kuitenkin hyvin vähän. Pajuniemi pyrkii tuotteissaan siihen, että niissä käytetään vain aivan välttämättömin määrä lisäaineita turvallisuuden takaamiseksi. Silti tuotteissa on nitriittiä. Miksi?

Miksi nitriittiä?

Poussu Pajuniemeltä kertoo, että nitriittiä lisätään tuotteisiin niiden säilyvyyden parantamiseksi. Nitriitin käyttö estää botuliinin kasvun. Botuliini on hengenvaarallinen hermomyrkky, joka varsinkin aikoinaan korjasi satoa, kun ihmiset kuolivat pilaantuneesta ruoasta saamaansa myrkytykseen. Merkittävin syy käyttää nitriittiä on siis tuoteturvallisuus. Lisäksi nitriitti antaa tuotteelle punaisen värin. Ilman väriaineita tuotteet olisivat harmaita eivätkä suuren yleisön mieleen, ainakaan toistaiseksi.

Tuoreemmissa tuotteissa käytetty natriumnitriitti on suolan osa. Kestomakkaroissa käytetään kaliumnitraattia, jota sanotaan myös salpietariksi. Nitriitti on siis samalla tavalla “luonnontuote” kuin natriumglutamaattikin, mikä ei tee siitä sinänsä hyvää tai pahaa.

Nitriitittömyys vaikeuttaa tuottajan elämää siis hankaloittamalla myyntiä kauppoihin, jotka eivät hevillä ota myyntiin tuotteita, joissa on vain pari päivää myyntiaikaa. Lihajalosteiden harmaa väri ei sekään ole omiaan lisäämään myynti. Ennen kaikkea nitriitittömyys on valmistajalle iso riski. Vaikka valmistajan ja kaupan kylmäketjut ja hygienia olisivat moitteettomat, makkaraa syödään esimerkiksi terassilla lämpimässä (you say!), jolloin riski kasvaa huomattavasti. Vaikka vika ei tällöin olisikaan varsinaisesti valmistajassa, on valmistajan huomioitava käyttäjän tavat, sillä botuliinikuolemien ilmetessä jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Nitriitin tulevaisuus

Pajuniemellä on tehty kokeilu raakamakkaroilla, joita valmistettiin ilman nitriittiä ja muita lisäaineita, mutta ihmiset eivät osanneet ostaa tuotetta, jonka säilyvyys on niin lyhyt. Käytännössä nitriititön tuote säilyy noin viisi päivää (tuotteesta riippuen), joista jo tekeminen ja logistiikka nielaisevat kolme. Harva kauppa ottaa ainakaan toistaiseksi myyntiin tuotteita, joiden käyttöikä on häviävän lyhyt.

Jos makkarat aiotaan tulevaisuudessa haukata ilman nitriittiä, Poussu näkee sen vaativan muutosta kulutustottumuksissa. Kuluttajan on oltava valmis ostamaan harmaita pötkyjä punaisten sijaan ja käytävä kaupassa lähes päivittäin tyngän käyttöiän vuoksi.

On hyvä huomata, että nitriitittömiä tuotteita voidaan valmistaa myös ovelasti kiertäen; esimerkiksi sellerissä on nitriittiä, ja sitä lisäämällä tuotteen säilyvyys siis vastaavasti paranee. Kuluttajan silmään mausteena lisätty selleri on syyntakeettomampi ehtaan nitriittiin verrattuna, vaikka aine on sama.

Minimoi makkarasi nitriitit

Pajuniemellä nitriittiä käytetään minimimäärä, joka takaa tuotteen säilyvyyden sille luvatun käyttöajan pituudeksi. Lisäksi tuotteisiin lisätty nitriitti puoliintuu ajan kuluessa, joten lähellä viimeistä käyttöpäivää syödyssä lerssissä ei ole nitriittiä nimeksikään, ehkä kymmenisen milligrammaa. Luomutuotteissa suurin sallittu määrä nitriittiä on 75mg/kg, kun se tavallisissa tuotteissa on kaksinkertainen. Jo pelkästään luomun syönti siis vähentää nitriittikuormaa. Aina on mahdollista valita myös elämä ilman lihajalosteita.

Nitriitti vai nou

Nitriittikysymys ei siis ole aivan yksinkertainen. Tavallaan se rinnastuu antibiootteihin: niiden keksiminen on pelastanut maailmassa valtavan määrän ihmishenkiä ja pelastaa edelleen. Hyvinvointivaltion hygieenisissä, lämpimissä ja vesipulasta tietämättömissä olosuhteissa meillä on kuitenkin varaa hifistellä ja hoidella tautejamme esimerkiksi iHerbistä tilattavien ravintolisien voimin ja halutessamme kieltäytyä elimistölle armottomista antibiooteista (ne kun tappavat pahisten lisäksi elimistön hyviksiä), kun emme ole välittömässä hengenvaarassa. Emme mekään silti toivo elämää ilman antibiootteja.

Jos lisäaineettomuusbuumin myötä nähdään lisääntyvästi botuliinikuolemia, voi se asettaa vaatimukset uuteen valoon. Sillä aikaa tuottajat, Pajuniemi muiden muassa, pyrkivät kehittämään mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita. Kuluttajien toivomuksesta, sillä valta on meillä. Miten tahansa valitset, äänestä lompakollasi.

—–

Ps. Nitriittiä on muussakin kuin makkarassa

Jos olet nitriitti- tai nitraattikammoinen ja pelkäät terveytesi puolesta, suosittelen lukemaan Reijo Laatikaisen lyhyen artikkelin Nitraattien ja nitriittien lähteet ruokavaliossa.

Jos olet Monkeyfoodin ystävä, tai edes joskus luet rupatteluitani, tai vaikka olisit täällä sattumalta etkä koskaan palaisi, kuuntele metsästäjänsydämesi ääntä ja äänestä Paleo Croissantia Pauligin Makupari -kilpailun finaaliin! Äänestäminen tapahtuu laikkaamalla (like) tätä sabushkaa: Paleo Croissant + Espresso Profondo.

Mikäli Monkey on finaalissa, Piilomaassa on parhaat bileet!!