MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

14.8.2012

Vitamix ja minä

Filed under: Elävä ravinto,Lätinää,Vitamix — Meri @ 6.56

Eilen Monkeyköökkiin saapui uusi jäsen. (Edit: kyselyiden vuoksi lisättäköön, että Vitamiximme on peräisi Raakapuoti.fi:stä.) Vanhempia jäseniä on pantu monia ajoissa ja hyvin eduin eläkkeelle vuosien mittaan, joten masiinavalikoima on peräti hillitty. Tulokkaassa onkin poweria varmaan kymmenen muun edestä! Pakko sanoa, että oli hämmentävä kokemus, kun Lihansyöjä suoritti neitsytmatkan Vitamixin kanssa valmistamalla green smuutin.

Tässä hän on.

L-Syöjä lappoi valtavaan kannuun marjoja, vettä, kurkkua, pinaattia ja parsakaalia. Kun historiallinen kytkimenkääntö tapahtui, aineet RÄJÄHTIVÄT sekunnissa sirpaleiksi! Se oli uskomatonta. Kuin maailmankaikkeuden synty, tuloksena maailman sijaan (melko pahanmakuinen) green smuuti. Amatöörimäisestä maustaan huolimatta smuutin rakenne oli silkkaa jukkapoikaa, silkkisempi kuin voi kuvitella. Onnistunut ensiajelu.

Illalla otin sitten Vitamixin omiin käpäliini ja pistin kokeillen. Naurattaa (Vitamixin äärellä, vrt. salaatin kanssa), kuinka stydi ja monikäyttöinen tämä muuallakin ylistetty “blenderi” on. Blenderiksi kutsuminen on tietysti vähättelyä. Vitamix on yleiskone ja sotkanmuna.

Tässä kuvia Vitamixin ja itseni eilisistä seikkailuista.

Juusto raastuu.

Porkkana raastuu. Tuttu koulusta!

Maito, jääpalat ja marjat JÄÄTELÖITYVÄT!

13.8.2012

Monkey has it.

Filed under: Elävä ravinto,Lätinää,raw food,Vitamix — Meri @ 15.14

4.8.2012

Nerojen yksinäisyys (Monkeyfood ruokakulttuurin asialla)

Filed under: Lätinää — Meri @ 20.50

Suurin osa lienee kuullut tarinan kahden sokeripalan paketin keksijästä, joka teki legendan mukaan itsemurhan, kun kukaan ei osannut avata pakettia kuten hän oli tarkoittanut, vaan sokerit revitään ulos kuorestaan.

Nyt verkossa on valloillaan meemi, joka paljastaa, että toinenkin ensinäkemältä yksinkertainen ja mitätön arjen astia on enemmän kuin päälle näkyy: kertakäyttöinen ketsuppiastia nimittäin laajenee osaavissa käsissä laakeaksi kupiksi, johon on kovasti helpompi dipata tuotteita kuin pikkiriikkiseen kuppiin! Laajaan astiaan mahtuu enemmän ketsuppiakin ja siis flavonoideja (onko kuppi superfoodi?). Avattu kippo on myös kaunis.

Jotta vältymme (henkilökohtaisilta) tragedioilta, toimikaamme seuraavasti:

Ennen kuin täytät kipon (mihin ikinä sitä käytätkään), avaa taitokset.

Sä oot sokruu, mun sylissäni… Pakettia ei tule repiä tai liepeitä vedellä, se aukeaa kauniisti kahtia taittamalla kuin kekseliäin origami konsanaan.

No niin, onneksi on internet ja Monkeyfoodin sivu fabossa. Minua valistettiin siellä valtamedioiden uutisoinnista, josta käy mm. ilmi, että Åke, sokeripalapaketin keksijä, piti ihmisten osaamattomuutta kyllä “harmillisena”, mutta kuoli luonnollisen kuoleman. Taas pelastui yksi ihmishenki turhalta kuolemalta!

Ketsuppiastiastakin kerrotaan sensaatiohakuiseen tyyliin, usko tai älä.

Totuus nro 2

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Lätinää,Vege — Meri @ 6.51

Siitä on alle kuukausi, kun kerroin totuuden. Toinen totuus on, että muutama päivä sen jälkeen vaihdoin puuron yhteen toiseen entiseen aamupalaani. Kaivoin Taikaluotini esiin ja aloin surautella taas smuuteja, tai miksikä niitä nyt haluaa nimitellä. Kuten arkistot kertovat, tätä brekua olen harrastellut ainakin loppuvuodesta 2009 ja sitä ennen.

Vaikka olen toistosta nauttiva eläin, joka on itseään ravitessaan kotonaan rutiineissa, hidasta muutosta tapahtuu siti koko ajan. Aamiaishistoriastani on nyt eroteltavissa ainakin seuraavat aikakaudet:

  1. lapsuus, jolloin taisin syödä aamuisin (tarkistan äidiltä ensi tilassa) riisi- tai kauramuroja, mahdollisesti välillä leipää
  2. nuoruus, jolloin join aamuisin kahvia, maidolla
  3. varhaisaikuisuus, jolloin opettelin syömään aamupalaa; puuro ja raejuusto, kanelia unohtamatta, tätä jatkui vuosia (tänä aikana perustin Monkeyfoodin)
  4. eksperimentaalinen superfoodraakaruoka-ajankausi ja blogaamisen jatkuminen, jolloin surauttelin näitä tässäkin postauksessa mainittuja systeemejä
  5. paleoliittinen kausi (pitäisikö sanoa kivikausi?), jolloin söin aamiaiseksi lihaa ja vihanneksia (tai en mitään, kiitos pätkäpaastoilun)
  6. post-paleoliittinen kausi, josta nämä kaksi totuutta kertovat

Lisäksi aikakausien sisällä on ollut pienempiä virtauksia, kun olen teininä mm. keksinyt, että greippimehu on terveellistä (onko?) ja juonut sitä jonkin aikaa suureksi vastenmielisyydekseni joka aamu, kiille varmaan kiittää. Kirjoitusten aikaan muistan syöneeni usein kaurapohjaista Yosaa, etenkin sitä marjaista, ja kutsuin sitä luovuudekseni! Sitä oli kirjoituksissakin mukana, ja se siivitti minut ihan kohtuullisiin tuloksiin (luovuuden puute ei tosin liene ollut ongelma vaan sen kaitseminen).

Tämän prologin saattamana siis taas yksi totuus ja yksi aamupala. Kiitos tämän, olen hassannut jo suuren osan Samilta saamistani CocoVin ihanista supereista menemään, apina kiittää!

Ns. maidoton jugu sisältää jotain seuraavanlaista, edelleen vuonna 2012:

  • marjoja
  • proteiinijauhetta
  • kuituvalmistetta
  • jotain viherjauhetta, tällä hetkellä spirulinaa
  • pakuriteetä (tätä ei ollut vuonna 2009)
  • päälle aksessuaareja, kuten CocoVin gojimarjoja, kaakaomurskaa, aprikoosinsiemeniä (HUOM! vain kaksi per päivä), inkamarjoja ja mulpereita sekä yleensä myös gluteenittomia maissi- tai tattarihiutaleita (siinä teille whole foodeja 😀)

Nyt lähden treeneihin, ja sen jälkeen saan taas TÄTÄ!

More cowbell.

3.8.2012

Sulaheisulahopsansaa

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Herkut,Lätinää,Ravintelit — Meri @ 20.56

…ei tämä ihan Huvikumpu ole, vaan Huvila! Mutta mieli on heikun keikun kodikkaassa, kauniissa kahvilassa, jossa palvelu on iloisen ystävällistä ja ihanan vuolasta, kaikki tuotteet gluteenittomia ilman mainintaa, korvapuustit aivan parhaita ja pihamaa niin idyllinen ja autuas, ettei paremmasta väliä! Kaiken lisäksi hinnat ovat halvat ja sijainti ytimessä: löydät Huvilan Musiikkitalon ja Finlandiatalon välistä, oikeaan pihaan (Hakasalmen huvila, Aurora Karamzinin entinen asuinpaikka) kyltin “Kahvi 6mk” johdattamana.

Kyseessä ei ole pelkkä kesäkahvila, joten kukkeassa pihassa kelpaa käydä nauttimassa nyt puustia ja kahvia aurinkoisena päivänä, myöhemmin syksyllä voi tyypata kotoisat sisätilat ja vaikka kaakaon ja karjalanpiiraan!

Tea, sandwich and chick lit! With my own excellent company.

Tätä ei tavan gluteenipuustista erota.

23.7.2012

Onneksi olkoon, Hakaniemi

Filed under: Lätinää,raw food,Super foods,Terveys,Vegan,Vege — Meri @ 14.00

Hakaniemen muutoinkin runsas palvelutarjonta täydentyy syyskuussa, kun entisen Kristillisen kirjakaupan tilalle aukeaa Ruohonjuuri. (Tietysti jonkun toisen mielestä tämä muutos voi tarkoittaa tarjonnan supistumista.) Mitähän vielä osaisin kaivata tänne? Etelä-Helsingin kaipuutani ei poista mikään määrä palveluita, mutta kyllä Hakaniemessä on hyvä elää.

 

14.7.2012

Afganistanin arvoitus

Filed under: Lätinää — Meri @ 17.19

Tapasin työni puitteissa Irakista Suomeen muuttaneita asiakkaita. Sain osakseni vieraanvaraisuutta ja harvinaisen herkun; kotikäynnillä minulle ja tulkille tarjoiltiin sekä teetä, karamellejä (missään nimessä ei karkkia) sekä kiinnostavannäköisiä ruskeita palkoja. Perheen ystävä oli tuonut nämä tuliaisena Afganistanista, jossa irakilainen pariskunta oli asunut sielläkin pitkään.

Asiakkaani eivät osanneet sanoa suomeksi, mitä palot olivat, mutta maistamisen myötä asia selkeni. Maku oli tuttu. Isäntä pureskeli kuoret taitavasti pois ja söi vain sisuksen, itse popsin sellaisenaan rapeina aarteina. Yrittivät opettaa minuakin kuorimaan näitä, mutta demonstroin vain, kuinka onnellisena syön koko pötkylät. Heitä hölmöyteni vain nauratti 😀

Vaan kysyn nyt teiltä, osaatteko sanoa maistamatta, mikä asia on kyseessä? Palkinnoksi voin luvata onnistumisen iloa! Älkääkä te eksoottisissa maissa asuvat spoilatko 😉

6.7.2012

On se näppärä

Filed under: Lätinää — Meri @ 15.38

Sattuipa päivänä muutamana (tiistaina), että läksimme Lihansyöjän ja Strutsikoiran kanssa kesäretkelle Espoon Ikeaan. Olin pohjustanut reissua jo töissä, jossa kyselin kollegoilta, onko Ikeassa jotain erityisen näppärää, mitä kannattaisi ostaa. Minulle ehdotettiin kaikenlaisia keittiökapineita, hauskoja purkkeja ja onnenbambua.

Koska karsastan turhaa tavaraa ja minulle kelpaavat hyvin eripariset astiat ja kuiva-aineiden säilytys niiden omissa paketeissaan, vain yksi asia herätti kiinnostukseni: tarunhohtoinen raastin, jossa on purkki samassa. Tämä raastin ei roiski ja raasteen voi näppärästi paketoida saman tien jääkaappiin. Raastamisasentokin tulee erilaiseksi. Kuinka täydellistä!

Ruokailtuamme Lihansyöjän kanssa Ikean mainiossa ruokalassa treeninjälkeisen palautusruoan (Strutsikoira joutui tyytymään kuumaan autoon ja kuivaan suuhun) karaisimme nahkamme ja sukelsimme erikoismyymälään. Erikoismyymälä on siitä erikoinen, että se näyttää ihan tavalliselta myymälältä, mutta ei ole sitä. Miksi? Sen tietää vain Ingvar Kamprad. Ai kuka?

Löysimme erikoismyymälästä tämän erikoisen kiinnostavan vempaimen ja sehän oli erikoisen söpö. Turkoosi on niin kiva värikin. Muotokieli oli, kuten sanottu, enemmän söpö kuin tehokas. Pyöreät muodot viittaavat lapsi- ja eläinystävälliseen (olenhan muuli), mutta saivat skeptisen minäni epäilemään terien terävyyttä. Koska raastimen voi kuitenkin mahdollisessa pettymyksessään luovuttaa asiakaskäyttöön, törsäsin kapineeseen lähes viisi euroa.

Ja eilen sitä sitten kokeilin. Näin kivasti sillä raastetaan.

Ei ihan tahraton.

Ja näin vaihdetaan hienompaan raasteeseen.

Epäilyttävän pullukka vempain.

Ja niin on näppärä kansikin vielä!

Jos haluaa säilöä ruokaansa muovissa.

…vaan kuten pelkäsin, ei se ihan niin näppärä sitten ollutkaan. Sille on syynsä, miksi raastinrauta on yleensä vinossa. Raastamisasento tulee paremmaksi. Eikä loota suojellut tiskipöytää raasterääppeiltä, niitä lenteli päälipuolelta ihan huolella ja taas oli lavuaari tukossa. Raastimen paikallaan pitäminen vaatii myös suurempaa voimankäyttöä kuin sen perinteisen tötterön. Pahoittelen, en voi suositella.

Aion kuitenkin antaa raastimelle vielä pari mahdollisuutta ennen sen kiikuttamista harjoituskeittiöön. Harjoituskeittiössä sen paikka tosin voi ollakin parempi, kun raastimen voi tunkata kiinni Fixiin ja tällöin raastaminen onnistuu yksikätisestikin. Sillä elämä ilman raaste(pöytää)tta on köyhää, kuten kaikki Rossonkävijät tietävät!

18.3.2012

Paleo or no paleo

Filed under: Lätinää,paleo — Meri @ 18.28

Otsikko lupaa ehkä suurempaakin kannanottoa ja pamflettia aiheesta, mutta sitä ei ole (vieläkään) luvassa. Haluan vain kertoa, että minä en ole mitenkään hylännyt paleota, mitä hylkääminen tai paleo sitten ikinä tarkoittavatkaan.

Paleossa on aina ollut oleellisinta ravinnon laatu, joka tullee pysymään kaiken järkevän syömisen keskiössä, kutsuipa ruokavaliotaan miksi tahansa. Siinä mielessä paleota tuskin voi “hylätä”, ellei sitten halua heittää hanskoja kokonaan tiskiin. Paleossa tärkeä on myös viitekehys, joka perustuu ihmiskunnan kehitykseen ja historiaan (ei kuitenkaan toisintona tai simulaationa; paleo is a logical framework, not a historical reenactment – Evolvify). Yksi tapa tarkastella järkevää ravitsemusta on perehtyä siihen, kuinka ihmiset ovat “aina” eläneet. Toinen tapa on seurata alan tutkimuksia, sekä väestö- että yksittäisiä. Kolmas tapa on seurata omaa oloa ja ruumiin reaktioita syötyyn. Eikä vain ruumiin, vaan myös mielen. Parhaita tuloksia syntyy (luulisin), kun yhdistelee näitä kaikkia luovasti, intuitiolla, eikä lukitse itseään mihinkään lokeroon.

Paleo tuntuu helpolta ja itsestäänselvältä, kun sitä on noudattanut useamman vuoden. Tottuminen voi kuitenkin estää huomaamasta ruumiin viestejä. Kun uskoo, että jokin on itselle hyväksi, se usein on. Ei kuitenkaan aina. Joskus kiivas uskominen jonkin asian hyväätekevyydestä voi sokeuttaa ongelmille. Omalla kohdallani näin kävi vähähiilihydraattisuuden suhteen.

Ns. paleo, eli maidoton, viljaton, palkokasviton ja sokeriton, mahdollisimman luomu ja prosessoimaton ruokavalio, voi edelleen olla minulle optimaalinen, jos höystän sitä aiempaa suuremmilla määrillä tärkkelyspitoisia juureksia, hedelmiä ja marjoja. Tällä hetkellä olen kuitenkin valinnut kokeilla perunaa ja riisiä, (laktoosittomia) hapanmaitotuotteita sekä uusimpina puhdaskauraa ja tattaria. Toistaiseksi kokeilu on tuonut mielelle runsaasti mielihyvää ja hyvinvointia. Erityistä iloa tuottavat perunan halpuus ja kodikas perusmaku, maustamattoman jogurtin maadoittava pehmeys ja silloin tällöin valmistettu uunituore perunarieska. Ja se, että vanhemmilla kyläillessä voi sanoa OI KYLLÄ melkein kaikelle (kuten suklaamousselle)!

Ruumiskaan ei ole protestoinut. Voi olla, että jo huomenna kerron taas hylänneeni tattarin ja maitotuotteet. Siihen saakka aion kuitenkin nauttia uudesti löytyneestä kokkausinspiraatiosta ja joustavuudesta, niin ruokavieraan kuin ravintolaruokailijankin ominaisuudessa. Parasta on se, että voin päättää asiasta itse ja saan olla väärässä.

Malja erehdyksille! …ja hyvää ruokahalua, rakkaat apinatarhan lukijat.

4.3.2012

Hyvinvointisivustot.fi – hyvän olon tekijät, yhdistykää!

Filed under: Lätinää — Meri @ 12.45

Apinanluolassa asuvan Lihansyöjän yksi tuoreista projekteista on Hyvinvointisivustot.fi, jonka tarkoituksena on ketjuttaa kotimaisia hyvinvoinnin alalta kirjoittelevia blogeja. Osan silmiin on saattanut osua Monkeyfoodin oikeaan sivupalkkiin tovi sitten ilmestynyt “mainospaikka“, jossa vuorottelevat tällä hetkellä Keho.net, Paleo Helsinki ja Veteraaniurheilija.

Ajatus on se, että laveasti ottaen samalla alalla hommailevat (harrastuksena tai työkseen) ihmiset ja heidän aivoituksensa löytävät samoista asioista kiinnostunutta yleisöä. Kun verkosto laajenee, sinne mainospaikalle voidaan myydä myös ihan “oikeita” mainoksia, jolloin jokainen verkoston jäsen hyötyy diilistä. Jos mainoksia ei myydä, kaikki saavat joka tapauksessa näyttöjä toistensa blogeissa ja lisäävät siten omaa näkyvyyttään.

Tammikuun tilastot kertovat esimerkiksi Monkeyfoodin osalta seuraavaa: Monkeyfood näkyi toisissa verkoston blogeissa huimat 50 889 kertaa ja Monkeyfoodiin klikattiin 400 kertaa. Vaivatonta ja helppoa, eikä mitenkään provosoivan kaupallista.

Hyvinvointisivustojen etusivulla kerrotaan, että verkostoon hyväksytään vain sellaisia sivustoja, joiden tuotteita sivuston pitäjät olisivat valmiita käyttämään ja niistä ehkä maksamaankin. Käytännössä verkoston jäsenet valitsee siis Lihansyöjä ;-D Voin kuitenkin vakuuttaa vuosien kokemuksella, että Lihansyöjä on lähes tulkoon tolkun mies ja avarakatseinenkin. Ei kuitenkaan siinä määrin, että mikä tahansa humpuuki ja hullutus menisi läpi. Meneekö raja shakeweightissä vai homeopatiassa, sitä en tiedä.

Jos siis pidät hyvinvointiaiheista blogia ja haluat tulla mukaan paremman olon piirileikkiin, pistä hakemus vetämään. Olet ystävien keskellä. 🙂

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress