Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.

Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.

[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]

Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.

Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.

Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…

Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.

Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.

—

Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline

Hyvillä unilla voimat palautuivat huomattavissa määrin ja olen valmis ottamaan riskin uudestaan. Tässä siis lupaamani voileipäkakun ohje. Kyseessä on äitini bravuuri, joka on samalla ainoa voileipäkakku, josta pidän. Ja suunnattomasti pidänkin! Valmistujaisversio oli tehty voita lukuunottamatta maidottomaksi, mutta tässä alkuperäinen ohje. Mainitsen myös mahdolliset korvikkeet, joilla syntyy aivan yhtä pettämätön pläjäys.

Voittamaton voileipäkakku

Pohja

• 400 g limppua tai Realia (Äidin huom: “itse olen pannut enemmän leipää, jopa 700 g)
• 0,5 dl maitoa tai kasvislientä
• 75 g voita

Hienonna leipä ja sekoita siihen sulatettu voi ja neste. Jätä odottelemaan.

Täyte

• 6 liivatelehteä
• 250 g tuorejuustoa, esim. piparjuuri- (tai soijayrttilevitettä)
• 2 dl kevytranskankermaa (tai soijajogurttia)
• 350 g kalkkunaleikettä/saunapalvia/savukalaa
• 1,5 dl hillosipuleita
• 1 dl basilikaa
• 0,5 dl ruohosipulia
• (1 tl pippuria)
• (0,5 tl suolaa)
• (0,25 tl valkopippuria)
• 0,5 dl hillosipulien lientä
• 2 dl kuohukermaa (tai kauravispiä tai 2,5 dl Flora vispiä)
• 1 punainen paprika
• 3 dl maustekurkkua

Koristeluun

• tuoreita yrttejä

Vuoraa kolmen litran irtopohjavuoka (halkaisija n. 24 cm) tuorekelmulla. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan kymmeneksi minuutiksi ja kuutioi sillä välin paprika, hillosipulit ja maustekurkku. Silppua kalkkunaleike, basilika ja ruohosipuli. Kannattaa melkein käyttää monitoimikonetta tms., sillä voileipäkakussa mahdollisimman hienorakenteinen täyte maustaa seoksen tasaisesti ja palat leikkautuvat helposti.

Sekoita pehmenneeseen tuorejuustoon ranskankerma, kalkkuna, hillosipulit ja mausteet (Äiti ei yleensä lisäile suluissa olevia, mutta tee kuten haluat). Purista nyt liivatteista liika vesi ja liuota ne kiehuvan kuumaan hillosipuliliemeen. Lisää liemi sen vähän jäähdyttyä täytteeseen ohuena nauhana. Vatkaa kerma ja kääntele sekin täytteen joukkoon.

Aloita kakun kokoaminen painelemalla 3/4 leipäseoksesta vuoan pohjalle. Levitä pohjalle puolet täytteestä ja täytteelle puolestaan paprikakuutiot. Ota jäljelle jääneestä leipäseoksesta kolmannes ja levitä se. Sitten voit lisätä toisen puolen täytteestä, jonka ylle voit levitellä kurkkukuutiot ja lopulta loppuleivän. Peitä kakku ja siirrä viileään jähmettymään neljäksi tunniksi tai yön yli.

Tämä kekkuli ei petä koskaan eikä minkäänlaisilla variaatioilla. Valmistujaisten kaksi kakkua menivät kehujen saattelemina viimeiseen murenaan saakka, jonka söin minä, yöllä, kun kaikki vieraat olivat lopulta lähteneet. Päivän paras hetki.

Piparkakkuleipä kuulostaa vähän samalta kuin hiekkakakku, hassulta ja melkein herkulliselta, silti epätodelliselta. Aika lapsekkaalta, ainakin. Varmaan juuri siksi alitajuntani idean kehittelikin. Et leikitääks keittiöö! Tää olis Leipuri Hiiva ja leipois leipää et aikuiset olis tyytyväisii mut sit se leipä maistuis ihan piparilta ku tää lapsi tykkäis siitä enemmän.Tää olis löytäny verkosta tällasen Myllyn parhaan ohjeen ja tän isoveli olis hakenu tälle sen kaljan ja sit tää pistäs aika paljon omiaan ku tää olis sellanen loiva tai joku.

Pikkumuulin piparkakkuleipä

• 3 dl jouluolutta
• 1 dl omenasosetta (sokeroimaton, löysähkö)
• 1 dl mämmimaltaita
• 25 g tuoretta hiivaa
• 0,5 tl suolaa
• 0,75 dl tummaa siirappia
• 0,5 rkl fenkolinsiemeniä
• 1 tl kanelia
• 1 tl neilikkaa
• 0,75 tl inkivääriä
• 0,5 tl pomeranssinkuorta
• 2 dl ruisjauhoja
• 2 dl hiivaleipäjauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja

Voitele vaikka öljyllä kevyesti yksi pitkulainen leipävuoka tai muffinssivuoka (12 kpl). Jos käytät silikonista vuokaa, voitelun voi unohtaa. Lämmitä olut kiehuvaksi ja lisää siihen mämmimaltaat sekä omenasose. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja murusta sitten joukkoon hiiva. Lisää suola, siirappi ja mausteet ja alusta jauhot joukkoon vähitellen. Peittele taikina liinalla ja anna kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi.

Uunin voi nyt käynnistää. Jos teet vuokaleipää, säädä asteita 175, sämpylät syntyvät muffinssimuoteissaan 200 asteessa. (Älä yritä paistaa molempia yht’aikaa, se ei meinaan onnistunut vaan muffat jäivät raaoiksi. Söin ne silti, maku oli mahtava.) Kaada taikina valitsemaasi vuokaan ja paista leipää uunin alatasolla n. 40 minuuttia. Muffinssisämpylöille riittää pikaisempi löyly keskitasolla, noin 20 minuuttia. Anna leivän tai sämpylöiden jäähtyä rauhassa vaikka ritilällä.

Sitku se leipä ei enää olis kuumaa niin tää leikkais palan ja laittas ainaki NÄIN paljon voita ja sit tää olis että hähhähhää, mulla onki piparileipää. Sit tän veli maistais kans ku tää antas sille palan hakiksena siitä kaljasta ja sit se veli ilmottas tän Joulukuun ruokahaasteeseen ja sit tää ohje vallottas maailman ja täst tulis oikee leipuri!

Olen jo aikaa sitten poiminut jostain nopean ja helpon soodaleivän ohjeen odottelemaan. Koska en kuitenkaan ole se suurin leipäsyömäri, ohje on lepäillyt ja vietellyt sapattia. Kunnes pari viikkoa sitten se sai uuden elämän, kun laitoin sen eteenpäin äidilleni. Nyt vanhempani ovat pyöräyttäneet jo parikin kuohkeaa känttyä tyytyväisinä tuoreen leivän mahkuun ilman hiivaa. Pääsin itsekin maistamaan; oikein hyvää!

Maailman helpoin soodaleipä

• 1 dl leseitä
• 4,5 dl sämpyläjauhoja
• 1 tl suolaa
• 1tl soodaa
• 3 dl maustamatonta jogurttia

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jogurtti, sekoita vielä. Muotoile pellille leipä ja vedä siihen ristiviilto veitsellä. Paistele puolisen tuntia. Tuoreena ja voin kanssa, tai kuten haluat.

Kokeilin sitten kotona gluteenitonta versiota, puolikkaan annoksen. Myös se menee ihan täydestä ja on helpoista helpoin. Aineksiakaan ei tarvita yhtä julmetusti kuin Ehtoollisleipään, mutta hiilaria on kyllä sitten enemmän, se hinta täytyy maksaa Ravintoarvot suurin piirtein per 100g: 216kCal, proteiinia 7g, hiilaria 40,4g ja rasvaa 3.3g. Vähempi energiaa siis kuin Ehtoollisessa. Maustamismahdollisuuksia on lukuisia!

Soodaleipä (gluteeniton, puolikas annos)

• 0,5 dl kauraleseitä
• 0,75 dl Jytte-jauhoa
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 tl soodaa
• 1,5 dl soijajogurttia
• (mausteita, esim. fenkolinsiemeniä)

Uuni 175. Samat proseduurit kuin aiemmin, eli kuivat siksaksokkeloon, joukkoon jugge, pellille, viilto ja uuniin. Sama puolisen tuntia menee, tarkkaile puolikasta kuitenkin tiiviimmin, käristyy helpommin. Tämä kelpaa muillekin kuin keliaakikoille, kuten olkoon testattu. Kuvissa tämä gluteeniton versssio.

Edit 30.10.2007: Taisin löytää sylttytehtaalle! Katariinan keittiössä on nimittäin leivottu aivan samanlaisella ohjeella. Edit 11.11.2007 vasta muistan päivittää, että Katariina on kuulema poiminut ohjeensa Pakkopullan Anjalta, kas täältä. Niin ne reseptit seilaavat ja täyttävät maailman blogien suosiollisella avustuksella!

Lienee vähän outoa postata saman reseptin kolmaskin sovellus, mutta otan sen riskin. Nämä viritykseni nimittäin paranevat kerta kerralta. Kyseessä edelleen gluteenittoman Ehtoollisleivän ohje, jota tällä kertaa sudittiin uuteen uskoon italialaiseen malliin. Ja ilmeisen onnistuneesti, sillä Epäluuloinen Lihansyöjä söi koko leivän miltei saman tein, seisaaltaan.

Pyhä pannuleipä (puolikas ohje alkuperäisestä)

• 0,75 dl tattarihiutaleita
• 0,5 dl maissijauhoa
• 0,25 dl Jytte-jauhoa (gluteeniton jauhoseos)
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl suolaa
• 0,25 dl oliiviöljyä
• 1 dl juustoraastetta
• n. 1 dl kesäkurpitsaraastetta
• 1 dl soijajogurttia (tai piimää, jogurttia tms.)
• kuivattua rosmariinia, suolaa, pinjansiemeniä

Uunin nappulat 200 asteeseen, aineet sekaisin ja leivinpaperille läpsytellen sopivaksi rieskaksi. Rouhi päälle suolaa ja ripottele rosmariinia ja pinjansiemeniä. Taputtele siemenet ja yrtti vielä vähän kiinni pintaan ja lykkää uuniin. Vahtaile hieman, paistoajat vaihtelevat. Ainakin se 20 minuuttia menee oman leipätehtaani uunissa.

Siirryin ensimmäisen leipokerran jälkeen puolikkaaseen taikinaan, sillä ehtoollisleipä ei säily yhtä hyvin kuin tavallinen. Leivänkulutukseni on niin vähäistä, että viikko muovipussissa saa aikaan homeilmiön. Tämä määrä menee joutuisammin ja miksei voisi pakastaa. Vaan turha pakastella kun niin on nopea pyöräyttää! Ehtoisaa ehtoollista, sekalainen seurakuntani

Ps. On täällä oikeaakin focacciaa tehty, toisenkin kerran.

Leipomani gluteeniton Ehtoollisleipä oli loppujen lopuksi niin makuni ja etenkin mahani mukainen, että jo tänään pistin seuraavan satsin tulemaan. Koska leivänkulutukseni on melko olematonta, tein puolikkaan taikinan. Nesteenä en edelleenkään voinut käyttää alkuperäistä piimää maidottomuuden vuoksi, mutta korvasin sen tällä kertaa maustamattomalla soijajogurtilla ja lorauksella soijamaitoa. Lisäksi värjäsin ja maustoin taikinan pienellä punajuurella, jonka raastoin joukkoon. Maukasta, kaunista ja melkein rapeaa! Pinnassa seesam.

Otsikko on ehkä lievästi provosoiva, mutta sillä nimellä kuulin tästä leivästä ensimmäisen kerran. Ja onhan siinä nyt jotain ihan erityisen päheetä, jotta leivottu on kakkua ja känttyä mutta että ehtoollisleipääkin. Vai olenko se vain minä?

Kyseessä on Karjalohjalla sijaitsevan Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen leipä, vieläpä gluteeniton. Sain ohjeen henkilöltä, jota silmällä pitäen varustelin siskoni 30-vuotispäiville juuri Ellen Svinhufvudin juhlakuntoon. Tämä leipä on kuulemma parasta gluteenitonta leipää, jota hän on keliakiauransa aikana syönyt. Ja minun Ellenini on tietysti parasta paakelsia, mistä kehusta muulinrinta röyhistyy paksuksi kuin biisonin.

Heponiemen leipä (gluteeniton)

• 1,5 dl tattarihiutaleita
• 1 dl kokomaissijauhoa (käytin kyllä tavan maissijauhoja)
• 0,5 dl Jytte-jauhoa (luontaisesti gluteeniton jauhoseos)
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 50 g margariinia
• 1 dl juustoraastetta
• 2 dl piimää tai muuta nestettä, käytin kauramaitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet ja sulata rasva. Lisää juustoraaste, sekoita hyvin ja lisää sitten neste ja sula rasva. Muodostele leivinpaperille n. 15 cm halkaisijaltaan oleva leipuska ja pinnoita siemenillä jos olet oravalle sukua. Muulihan on ja kurpitsansiemenet maistuivat mainiosti.

Saamani ohjeen mukaan leivälle riittää noin 10 minuuttia uunissa, mutta itse paistoin kyllä melkein puoli tuntia, mikä oli aika sopivasti, muttei yhtään liian pitkään. Anna leivän vetäytyä ja mutustele sitten (on meinaan mureaa) menemään margariinin kera. Leivän jännittävä maku houkutteli kokeilemaan myös hillon kera teeleipätyyliin, ja omilla pikku sorkillani kokoonkeittämäni kirpeä herukkahillo viipyily keltaisen ehtoollisleivän seurassa oikein hyvin. Juustona edusti jälleen Tanskan kuminaihme.

[se voi näyttää suurelta suklaakeksiltä, mutta se on silti leipä eikä osallistu haasteeseen]

Huvikseni laskeskelin ravintoarvot noin suunnilleen ja sadassa grammassa on kalssuja 236, prodea 4,9g, hiilaria 23,5g ja rasvaa 13,9g. Rasvat vähän korkeammalla kuin ruispalassa, mutta hiilaria vain noin puolet. Että niistä biisoninmitoistakin pääsee kyllä pikkujoulukuntoon vaikka tätä nauttisi siipaleen tai pari.

Edit 21.10.2007: tein taas ehtoollisleipää, tällä kertaa puolikkaan annoksen. Käytin nesteen tilalla soijajogurttia ja lorauksen soijamaitoa ja lisäsin taikinaan pienen punajuuren raastettuna. Pintaan painelin seesaminsiemeniä. Leipä oli vielä edeltäjäänsä maukkaampi ja rapeampi. Reseptistä tuli sikälikin vakkari, että sen gluteenittomuus tuntuu sopivan muulin mahalle oikein hyvin, vaikkei keliakiaa onneksi olekaan. (Toinen ehtoollinen: Punainen)

Kuten huomaatte Monkeyfoodin hiljaiselosta, leirikesä alkaa käydä voimille eikä
energiaa saati ylimääräisiä hetkiä oikein ole tuhlattavaksi. Lyhyestä postaus kaunis nytkin. Harrastin hieman taikinaterapiaa kun pääsin sunnuntaina kotiin käymään, kaikki mahdollisuudet on käytettävä hyväkseen kun ne ovat harvat!

Ohje on mukaeltu versio tuoreimman Etiketin sivuilta. Kokeilin jo toistakin ohjetta samasta lehdestä, ilmoittelen siitä heti kun saan kännykällä napatut kuvat. Sitä meinaan kannattaa kokeilla, kuten tätäkin.

Siemensämpylät

• 0,5 l vettä
• 1 rkl siirappia
• 1 pss kuivahiivaa
• suolaa
• 3 dl hiutaleita tai leseitä sekä erityisjauhoja (käytin ruis- ja vehnäleseitä sekä spelttihiutaleita + ruis- ja durumjauhoa, pussinpohjat pois!)
• 10-12 dl hiivaleipäjauhoja
• 0,5 dl öljyä
• 3 dl suolapähkinäsiemensekoitusta
• muna
• unikonsiemeniä

Sekoita hiutaleet, leseet ja erityisjauhot kuivahiivan kera. Lämmitä vesi n. 42-asteiseksi ja liuota siihen siirappi ja suola. Lisää vesi kuivaaineseokseen ja sekoita. Lisää hiivaleipäjauhot ja öljy vähitellen ja alusta tasainen taikina. Kohota taikina kaksinkertaiseksi. Jaa se kahtia ja kauli suorakaiteen malliseksi levyksi. Levitä suolapähkinärouhe ja rullaa. Leikkaa sämpylänkokoisiksi kiekoiksi ja aseta pellille leikkuupinta ylöspäin. Anna kohota liinan alla.

Voitele kohonneet sämpylät munalla ja ripota päälle unikonsiemeniä. Paista 225 asteessa n. 20 minuuttia kunnes sämpylät ovat valmiit. Sikkehyvää! niinkuin pienenä sanottiin.

Suolapähkinäsiemensekoitus sisälsi karkeaksi murskattuja suolapähkinöitä sekä pannulla paahdettuja seesamin-, pellavan- ja auringonkukansiemeniä sekä saman paahdon läpikäyneitä mantelilastuja. Maukasta ja ruokaisaa. Kohderyhmä nautiskeli hyvillä mielin.

Huokaus. Saaristolaisleivän uskolliselle fanille on kuohuttava kokemus valmistaa ensimmäistä kertaa itse tätä jämerää ja maltaista herkkua, jota on pienestä saakka saanut syöpötellä aina silakkamarkkinoiden aikaan. Ja kuinka täydellistä lopputulos onkaan! Tumman oluen väri, rapea rasahtava kuori ja makea, täyteläinen maku. Kiitos ja kunnia kuuluu blogille, jolla on Nalle Puhin Nasun mieleen tuova huoleton nimi: Lallatilaa. Mitä niistä möhköfanteista, kun on tällaista leipää!

Saaristolaisleipä (3 vuokaleipää, ohje Lallatilaan mukaan)

• 1 l kirnupiimää
• 50 g hiivaa
• 3 dl tummaa siirappia
• 1 rkl suolaa
• 3,5 dl kauraleseitä
• 3,5 dl ruisjauhoja
• 3,5 dl mämmi- ja leipämaltaita
• 1 l vehnäjauhoja

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja hämmennä siihen samalla siirappi. Murusta hiiva lämpimään piimään ja lisää suola. Sitten vain loput aineet joukkoon yksi kerrallaan. Taikinaa saa jäädä melko lötköksi, sitä ei ole tarkoitus juuri vaivata, sekoittaa vain hyvin. Jaa taikina esimerkiksi kolmeen 1,5 litran voideltuun foliovuokaan (näitä saapi kaupasta, itse en omista kolmea leipävuokaa) ja jätä kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan kahdeksi tunniksi.

Paista kohonneita leipiä 160-asteisessa uunissa vähän keskitasoa alempana n. 1,5 – 2 tuntia, uunisi tehoista riippuen. Itselläni on uusi ja tehokas uuni, silti leivät saivat viettää lämmössä laatuaikaa täydet kaksi tuntia.

Niin, eihän minun pitänyt tähän Pastanjauhajien focacciaan koskea ennen kuin parin viikon päästä, mutta koska tuo snadisti miehekkäämpi osapuoli toivoi tuoretta leipää yöpalaksi, kiitollinen leipuri tietysti käytti heti mahdollisuuden päästä vaivaamaan. Kannatti kyllä, tuloksena täydellisen koostumuksen leipä, rapea pinta ja kuohkea sisältö. Uumeniin sijoitin oliiviöljyä, paahdettuja pinjansiemeniä ja merisuolaa. Parmesaniakin olisi ollut, mutta unohdin. Reissuväsymys painaa edelleen pöljän kokin päätä.

Focaccia pinjansiemenillä

• puolikas annos Pastanjauhajien vehnätaikinaa (se on se pitsapohja!)
• oliiviöljyä
• pinjansiemeniä
• merisuolaa
• kuivattua basilikaa

Valmista vehnätaikina kuten opastettu. Debytoin itse taikinakoukkujen käyttäjänä, yleensä vaivaan käsin, mutta nämähän toimivat hyvin! Anna kohota tunnin verran. Leivo litteäksi levyksi, voitele öljyllä ja ripottele suola, basilika ja paahdetut siemenet toiselle puoliskolle. Käännä toinen puoli peitoksi ja painele hyvin kiinni. Kohota puolisen tuntia. Paista n. 180 asteessa 25 minuuttia, leipä on valmis kun kumea ääni kumahtaa kopautettaessa. Ääni olkoon merkki aterioinnin alkamisesta.