MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Lienee vähän outoa postata saman reseptin kolmaskin sovellus, mutta otan sen riskin. Nämä viritykseni nimittäin paranevat kerta kerralta. Kyseessä edelleen gluteenittoman Ehtoollisleivän ohje, jota tällä kertaa sudittiin uuteen uskoon italialaiseen malliin. Ja ilmeisen onnistuneesti, sillä Epäluuloinen Lihansyöjä söi koko leivän miltei saman tein, seisaaltaan.

Pyhä pannuleipä (puolikas ohje alkuperäisestä)

• 0,75 dl tattarihiutaleita
• 0,5 dl maissijauhoa
• 0,25 dl Jytte-jauhoa (gluteeniton jauhoseos)
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,25 tl suolaa
• 0,25 dl oliiviöljyä
• 1 dl juustoraastetta
• n. 1 dl kesäkurpitsaraastetta
• 1 dl soijajogurttia (tai piimää, jogurttia tms.)
• kuivattua rosmariinia, suolaa, pinjansiemeniä

Uunin nappulat 200 asteeseen, aineet sekaisin ja leivinpaperille läpsytellen sopivaksi rieskaksi. Rouhi päälle suolaa ja ripottele rosmariinia ja pinjansiemeniä. Taputtele siemenet ja yrtti vielä vähän kiinni pintaan ja lykkää uuniin. Vahtaile hieman, paistoajat vaihtelevat. Ainakin se 20 minuuttia menee oman leipätehtaani uunissa.

Siirryin ensimmäisen leipokerran jälkeen puolikkaaseen taikinaan, sillä ehtoollisleipä ei säily yhtä hyvin kuin tavallinen. Leivänkulutukseni on niin vähäistä, että viikko muovipussissa saa aikaan homeilmiön. Tämä määrä menee joutuisammin ja miksei voisi pakastaa. Vaan turha pakastella kun niin on nopea pyöräyttää! Ehtoisaa ehtoollista, sekalainen seurakuntani 😉

Ps. On täällä oikeaakin focacciaa tehty, toisenkin kerran.

Otsikko on ehkä lievästi provosoiva, mutta sillä nimellä kuulin tästä leivästä ensimmäisen kerran. Ja onhan siinä nyt jotain ihan erityisen päheetä, jotta leivottu on kakkua ja känttyä mutta että ehtoollisleipääkin. Vai olenko se vain minä?

Kyseessä on Karjalohjalla sijaitsevan Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen leipä, vieläpä gluteeniton. Sain ohjeen henkilöltä, jota silmällä pitäen varustelin siskoni 30-vuotispäiville juuri Ellen Svinhufvudin juhlakuntoon. Tämä leipä on kuulemma parasta gluteenitonta leipää, jota hän on keliakiauransa aikana syönyt. Ja minun Ellenini on tietysti parasta paakelsia, mistä kehusta muulinrinta röyhistyy paksuksi kuin biisonin.

Heponiemen leipä (gluteeniton)

• 1,5 dl tattarihiutaleita
• 1 dl kokomaissijauhoa (käytin kyllä tavan maissijauhoja)
• 0,5 dl Jytte-jauhoa (luontaisesti gluteeniton jauhoseos)
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 50 g margariinia
• 1 dl juustoraastetta
• 2 dl piimää tai muuta nestettä, käytin kauramaitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet ja sulata rasva. Lisää juustoraaste, sekoita hyvin ja lisää sitten neste ja sula rasva. Muodostele leivinpaperille n. 15 cm halkaisijaltaan oleva leipuska ja pinnoita siemenillä jos olet oravalle sukua. Muulihan on ja kurpitsansiemenet maistuivat mainiosti.

Saamani ohjeen mukaan leivälle riittää noin 10 minuuttia uunissa, mutta itse paistoin kyllä melkein puoli tuntia, mikä oli aika sopivasti, muttei yhtään liian pitkään. Anna leivän vetäytyä ja mutustele sitten (on meinaan mureaa) menemään margariinin kera. Leivän jännittävä maku houkutteli kokeilemaan myös hillon kera teeleipätyyliin, ja omilla pikku sorkillani kokoonkeittämäni kirpeä herukkahillo viipyily keltaisen ehtoollisleivän seurassa oikein hyvin. Juustona edusti jälleen Tanskan kuminaihme.

[se voi näyttää suurelta suklaakeksiltä, mutta se on silti leipä eikä osallistu haasteeseen]

Huvikseni laskeskelin ravintoarvot noin suunnilleen ja sadassa grammassa on kalssuja 236, prodea 4,9g, hiilaria 23,5g ja rasvaa 13,9g. Rasvat vähän korkeammalla kuin ruispalassa, mutta hiilaria vain noin puolet. Että niistä biisoninmitoistakin pääsee kyllä pikkujoulukuntoon vaikka tätä nauttisi siipaleen tai pari.

Edit 21.10.2007: tein taas ehtoollisleipää, tällä kertaa puolikkaan annoksen. Käytin nesteen tilalla soijajogurttia ja lorauksen soijamaitoa ja lisäsin taikinaan pienen punajuuren raastettuna. Pintaan painelin seesaminsiemeniä. Leipä oli vielä edeltäjäänsä maukkaampi ja rapeampi. Reseptistä tuli sikälikin vakkari, että sen gluteenittomuus tuntuu sopivan muulin mahalle oikein hyvin, vaikkei keliakiaa onneksi olekaan. (Toinen ehtoollinen: Punainen)