Kiitos Lihansyöjän, tällainen paatunut kasvissyöjäkin on päässyt sisään pekonin sielunmaailmaan ja suunnittelee myöhemmälle kesäksi siis muun muassa parsamunkkien inspiroimien pekonimunkkien valmistamista (syöjiksi ilmoittautuneiden lista on jo pitkä ja seikkaperäinen). Bacon alias peikoni on hottia laajemminkin kuin vain oman Pekoninsyöjäni piireissä. Jopa blogosfäärinlaajuisessa kuukauden ruokahaasteessa tunnetaan ns. pekoni-ilmiö. Ilmiön seurauksena tätä aristokraattista rasvatuotetta ensimmäisenä käyttämään ehtinyt osallistuja voittaa sen kuukauden haasteen. Pekonipiiri pyörii.

Mutta pekonihan on niin paljon enemmän kuin vain aamiaismunien naamioima ateria! Jim Gaffigan, armoitettu seisova koomikko, sanoo sen niin kauniisti: oodi pekonille. Ja todistaa sen minkä ruokahaastekin; pekonikortin pelaaminen kannattaa.

Valitettavasti en ehtinyt nappaamaan pekonista kuvaa kun se oli tässä keittiössämme aivan vasta vierailemassa, niin pikaisesti se kutsuttiin sisään nälkäisiin vatsalaukkuihin (eijei, älkää luulkokaa! VatsalaukkUUN.). Jotain sen sijaan voin tarjota myös lihanystäville. Koska Hampurilaisensyöjäni pakenee nauttimaan aivan muiden keittiöiden antimia useammaksi viikoksi, pyynnöstään Monkeyburger avasi ovensa yhdeksi illaksi. Tonight only.

Burgerin pihvit muokkasin perinteisesti naudanjauhelihasta, sipulikeittoaineksesta, munasta ja maitorahkasta (kermaviili kun ei ole jääkaappini perusaines). Sämpylöitä leivoin kaasu-uunini hellässä huomassa Limepippurin ohjeen mukaan oikein hyvin lopputuloksin. Kaasu-uunissahan ei siis muuten mätä mikään muu kuin leivontatuotteiden kalpeus. Lisäksi pullien väliin sujahti jäävuorisalaattia, tomaattia ja cheddaria, Heinzia unohtamatta. Seurana Simpsonit ja Le Lanttua. Purkeri (olkoonkin pekoniton) sai Purkerinsyöjältä arvosanan A+.

Kaasu-uunissa kokeilin muuten viime viikolla myös pienen erän pikapullia, ohje Pakkopullan Anjan vähennetyin jauhoin, lisätyin rasvoin. Oikein hyviä manteliaromilla maustettuina, mutta aikamoisia kalkkilaivan kapteeneita. Onneksi sain viikonloppuna leipoa mökillä oikein sähköuunilla korvasämpylöitä ja -puusteja. Korvasämpyläthän on sitten ihan äärettömän maukkaita, aina vielä parempia kuin muistin!

[Kalkkilaivan quickie.]

Yksityisetsivä Ylimuulin toimistosta nousee sankka savu, kun suurmuuli pää kuumana nuuskii tietoonsa kaasu-uunin salat. Onneksi 2000-luvun vilkkaassa Hakaniemessä on moderni uutuus, Internet, jonka avulla salapoliisi ei iske kavioitaan kiveen vaan kultasuoneen. Mehumuuli on jo aivan arvoituksen ratkaisun äärellä, kun kaikki vihdoin loksahtaa kohdilleen; Internetistä löytyy Gorenjen kaasu-uunin käyttöohje! Jälleen kerran haiseviin pulmiin erikoistunut etsivätoimisto lyö viimeisen naulan arkkuun ja järjestää loppunäytöksen. Case closed. Kaasu-uuni on ja pysyy.

Otin siis kruunupää-Veeran rohkaisusta vaarin ja läksin tutkimusmatkalle kaasu-uunin maailmaan. Kaasuhellankin kanssa olen tullut tutuiksi vasta viikon päivät, mutta niin hyvin tuloksin, että elinikäinen oppimismatka jatkuu itsepäisen muulin itsevarmuudella. Ja mitä sanotte, tähän mennessä uuni on palvellut ruokavieraillemme jo kaksi erää täytettyjä paprikoita, monta pellillistä kreikkalaisia lihapullia ja omena-ahomansikka-paistoksen. Go Gorenje!

Paprikat syntyivät helposti halkaisemalla seitsemän paprikaa kahtia ja putsaamalla sisukset. Täytteeksi paistelin pannulla sipulia, läpäpäin tuoreita herkkusieniä ja hieman valkosipulia. Täyte maustui yllättäen Polarin 9%-savulohisulatejuustolla (laktoositon) sekä mustapippurilla. Päälle runsaasti emmental-raastetta. Uuni helli paprikoita puolisen tuntia kaasusäädöllä 6 (220 astetta) ja sitten me hellimme niillä makunystyröitämme tyytyväisinä. Myös kaikki kahdeksan paprikoita nauttinutta vierastamme mieltyivät lajikkeeseen.

Lihapullerot valmistin poikkeuksellisesti naudan jauhelihasta, sillä kalkkunaa ei kaupassa ollut. Ohjeeseen hain potkua Kotikokin sivuilta, jossa nimimerkki Mailo oli valmistanut pyöryköitä. Seurasin jälkiä sinne päin, kas näin.

Kreikkalaiset lihapullat (kolme pellillistä)

• 1,100 g naudan jauhelihaa
• 2 pkt Apetinan fetaa
• n. 2 dl tomaattipyrettä
• 6 kynttä valkosipulia
• 3 luomumunaa
• muutama aurinkokuivattu tomaatti
• loraus aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
• timjamia, mustapippuria

Murenna feta, saksi tomaatit ja murskaa/pieni valkosipulit. Sekoita kaikki aineet taikinaksi ja maistele ja mausta sopivaksi, varo ettet yliannostele timjamia. Pyörittele taikina pieniksi pulliksi ja paista uunissa kaasusäädöllä 5 (200 astetta) n. 20 minuuttia tai kunnes kypsiä. Tarjoile täytettyjen paprikoiden ja Aarresalaatin kanssa. Käytä uunia edelleen hyväksesi ja lykkää sinne etukäteen valmistelemasi Kullanmuru, tällä kertaa omenasta ja ahomansikoista. Sille seuraksi ehdottomasti jäätelöä!