En suinkaan ole lakannut kokkaamasta ja riutunut olemattomiin, vaikka Apina onkin ollut melko mykkänä lähiaikoina. Elämä töineen, treeneineen ja ihmissuhteineen on pitänyt juuri nyt niin intensiivisesti otteessaan, että vaikka kamera pullistelee kuvia ja maha ruokaa, aivokapasiteetti ei ole riittänyt kirjoittamiseen. Sekin vielä sanottakoon, että kapasiteettia kuluttaa myös meneillään oleva hanke, Monkey saattaa (toivottavasti) hyvinkin pian kolistella kattiloita ihan uudessa köökissä. Beware, se voi olla sinun! ;-D

Pikainen välipalapostaus tähän, vaikka kyse on myös aamiaisesta. Olen tunnetusti vannoutunut puuroihminen. Useimmiten surautan aamulla itselleni tuorepuuron yön yli lionneista tattarisuurimoista ja auringonkukansiemenistä, kaveriksi marjoja, pala banaania ja proteiinilisää. Myös klassinen kaurapuuro uppoaa kurkkuun kovin mieluisasti. Nyttemmin olen keitellyt töiden jälkeiseksi treenejä edeltäväksi setiksi pienen puuron spelttihiutaleista, jotka ovat ehkä kauraakin maukkaampia ja ainakin ravinteikkaita. Olen jo kahdesti tuhlannut tuontimansikoihin, jotka ovat ihania spelttipuuron ja raejuuston kanssa!

Puurotarina kuitenkin jatkuu. Eilen ehdin pitkästä aikaa Punnitse ja säästä -puodin apajille ja poimin paitsi laareista pähkinää ja rikittömiä luomuaprikooseja, myös paketillisen spelttihelmiä, eli ikään kuin speltinjyviä. Tänä aamuna iskin uunin päälle ja sinne spelttihelmet hautumaan,  “puuro” oli valmista sopivasti lenkin ja suihkun jälkeen. Kaveriksi vielä viimeiset viimekesäiset vadelmat ja sitä ikuista raejuustoa, hallelujaa! Nyt kelpaa lähteä maailmalle.

Spelttiuunipuuro (yhdelle)

• 0,75 dl spelttihelmiä
• n. 3 dl vettä
• suolaa

Räppää uuni päälle, arvoin itse lämpötilaksi 175. Mittaa helmet ja vesi uunivuokaan, lisää hieman suolaa. Laita uuniin ja lähde puuhiisi. Helmien pitäisi olla kypsän jyväisiä noin tunnin kuluttua, ainakin omani olivat. Palaa alkuvehnän viemänä juurillesi ja maadoitu hetkeen.

Pian on tulossa ihan oikeakin postaus, mutta sitä ennen, jälkkärinä, välipalana tai aperitiivina tarjoilen maailman helpoimman herkun; kookkosmangoa (lausun mangon jatkuvasti mielessäni ilman äng-äännettä, antaa jotenkin eksoottisemman säväyksen). Kaikki alkoi pakastealtaan äärellä Pirkka-tuotteisiin tutustuessa. Kerma taas oli peruja ruokablogaajien pikkujoulujen joululahjapuketista, miten olikin säästynyt niin sopivasti.

Mango bello Cocco (kahdelle)

• 1 pss Pirkan pakastemangokuutioita (300 g)
• 1 prk kookoskermaa (200 ml)

Ota mangot sulamaan pussin ohjeen mukaisesti huoneenlämpöön laakealle astialle n. tunniksi. Sopivan, hivenen viileän tilan vielä vallitessa annostele mangot kahteen astiaan, avaa kookoskerma ja lorota päälle. Tsiikaile esim. Lostia ja mäsäytä naamariin. Pure paleo.

Näitä kokeilin jo hyvä tovi sitten, mutta kiitos konelakon pääsevät vasta  nyt eetteriin. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta kuva oli edelleen kamerassa ja siitä se ajatus sitten palasi. Resepti on Yhteishyvän ilmaisesta Ruoka-lehtisestä, jossa tehtiin kurpitsamunakkaita. Kurpitsapikkelsin uupuessa kaapistani sovelsin punajuurta ja maun muistan kyllä, herkullista. Tähän voi siis soveltaa, jälleen kerran, varmaan montaa muutakin ainesta kuin kurpitsaa tai punajuurta, mutta tässä perusohje.

Punaiset munakkaat (n. 12 kpl)

• 4 luomumunaa
• 1 dl etikkapunajuurta tai säilöttyä kurpitsasalaattia (ehkä suolakurkkukin toimisi, kaveriksi smetanaa? :-P)
• 1 tl etikkapunajuuren tai säilykekurpitsan lientä
• suolaa
• öljyä tai voita paistamiseen

Mäsäytä munat kulhoon. Valuta punajuuri/-juuret tai kurpitsasalaatti nesteestään ja soseuta se/ne. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kuumenna pieni pannu ja tuikkaa siihen rasvaa. Paistele pieniä munakkaita muutama minuutti molemminpuolisesti ja tarjoile lämpiminä. Kaveriks sitte ihan mitä kotoa löytyy, hauska väli- tai iltapala, miksei aamukin. Jos muuten laittais punajuuren tilalle jotain marjaa ja ehkä hivenen makeutta, olis varmaan mannaa kermiksen tai partiksen kaa.

Perinteisesti brownie-leivonnaiseen sisältyy aina kahta papua, vaikkei sitä niin tule yleensä ajatelleeksi. Suklaan kaakao on peräisin kaakaopavusta ja mikäli brownie maustetaan kahvilla, kahvipapu tekee suklaalle seuraa. Näiden tuttujen papujen vuoksi en vielä kiipeilisi seinille vaikka apina olenkin, mutta tsekatkaapas tämä; näissä browniessa papujen pyhän kolmiliiton täydentää mustapapu! Heck the what?

Mutta kyllä vaan, siihen on syynsä. Vaikka ohje saattaa aluksi kuulostaa erikoiselta, odottakaapa kunhan pääsette maistamaan; tavalliset browniet eivät pääse lähellekään tämän version täyteläistä syvyyttä, jossa papu ei maistu lainkaan pavulta vaan kokonaisuus on tumman suklainen ja hullun hyvä. Jopa niin savoury, että sille on ehdottomasti oltava raikas jäätelö tai kermavaahto kaveriksi. Reseptin bongasi Lihansyöjä 101 Cookbooksista, jossa Heidi oli valmistanut niitä Baking with Agave Nectar -kirjan ohjeella.

Omasta versiostani tuli enemmän kakku kuin monta pientä brownieta sen koossapysymättömän kostean lopputuloksen vuoksi, mutta samapa tuo, vaikka kaakkua lapioisi lusikalla lautaselle. Maku on taattu. Tein puolikkaan ohjeen ja paistoin maksimiajan, siitä huolimatta lopputulos jäi meheväksi. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen kokonaisuudessaan, siitä luvataan tulevan n. 45 brownieta. Reseptissä käytetyn agave-nektarin voi hyvin korvata hunajalla tai muulla makealla, ja kannattaa maistella taikinaa siinä vaiheessa kun makean lisää, sillä itse vähentelin agave-nektaria reilusti ja silti makeus oli aivan riittävä. Mitat on käännetty unsseista ja cupeista, siksi hassut epätasaluvut.

Mustapapu-brownie(t)

• 114 g tummaa suklaata (käytin 70%)
• 2,37 dl voita
• 4,7 dl pehmeiksi keitettyjä tai purkkimustapapuja
• 2,37 dl saksanpähkinöitä pilkottuna
• 1 rkl vaniljauutetta
• 0,6 dl pikakahvijauhetta
• 0,25 tl suolaa
• 4 isoa luomumunaa
• 3,55 dl agave-nektaria, vaaleaa (hunaja, siirappi, sokeri (ehkä fariini-?) ja muut makeutteet käyvät yhtä hyvin)

Lämmitä uuni 163 asteeseen (no hei, ei se oo niin tarkkaa :-D). Voitele tai leivinpaperoi n. 28cm x 46cm kokoinen uunipelti/uunivuoka/tms. jossa on reunat. Itse käytin puolikkaaseen annokseen kaupasta saatavaa foliovuokaa, samanlaista kuin makaronilaatikoissa (mutta isompaa).

Surauta pavut, puolet pähkinöistä, vaniljauute ja pari ruokalusikallista sulatettua suklaavoiseosta blenderissä tasaiseksi tahnaksi, noin kaksi minuuttia.  Jätä sivuun odottamaan. Sekoita sitten yhteen loput puolet pähkinöistä, sulatettu suklaa, pikakahvijauhe ja suola. Jätä sivuun odottamaan.

Vatkaa munat erillisessä kulhossa kevyeksi vaahdoksi, noin minuutin ajan. Sekoita vaahtoon agave-nektari (tms. makeute) ja sekoita jälleen hyvin. Jätä sivuun odottamaan. Sekoita nyt papu-suklaaseos kahvi-suklaaseokseen ja sotke ne kunnolla. Ota munaseoksesta talteen n. 1,2 dl sivuun ja sekoita loput suklaaseokseen. Kaada taikina voidellulle pannulle.

Vatkaa sitten sivuun jätettyä munaseosta vielä vatkaimella hetki, niin että se on jälleen kuohkeaa. Valuta vaahto taikinan päälle ja “vetele” hammastikulla taikinan läpi niin, että syntyy ns. marmoriefekti. Paista uunissa 30-40 minuuttia ja anna jäähtyä kokonaan ennen kumoamista. Leikkaa kuutioiksi ja siirrä jääkaappiin, jossa browniet asettuvat (omaani ei voinut siis edes paloitella, siinä tapauksessa kumoa ja syö suoraan!). Tarjoile jäden tai kermiksen kera, äläkä kerro salaista ainesosaa ennen kuin kaikki ovat maistaneet. Psykologian merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa

Ja näitä siis ylistivät Lihansyöjä sekä koko perheeni, jopa se kranttu ja epäluuloinen isoveljeni (terveisiä Minnalle!) otti lisää. Jos kahvinmausta ei välitä, voi pikakahvijauheen korvata muilla mausteilla tai jättää pois.

Tässä vielä agave-nektari- ja -siirappisaaliini Lontoosta.

…ja chili salamaa lyö, kaffir-limetti komppaa, Thaimaan fiilikset riipaisee, ou jee!

Mistä vetoa, että Paulakin lämpeäis tälle sopalle, jota on valmisteltu ylt’ympäri kokkiplokimaailmaa ja jonka oman ohjeeni toin tuliaisina Phi Phi -saaren ruoanlaittokurssilta. Kyseessä on ehdoton lempi-thai-ruokani, jota söin sydämeni pohjasta taannoisella matkalla. Versio on helppo ja herkullinen yhden hengen annos, josta jää hyvä mieli ja maku suuhun.

Jos aasialaiset ruokakaupat ovat sinusta katsoen kaukana, suosittelen ostamaan hieman reilummin sitruunaruohoa ja galangal-juurta, niitä voi nimittäin pakastaa mainiosti, kuten kurssilla opimme. Kannattaa pilkkoa ne käyttövalmiin kokoisiksi niin onpa turhan kätevää napata lokerosta aina tarvittava määrä. Myös chiliä säilytän itse pakasteessa, samoin kuin kaffir-limen lehtiä, jotka myydäänkin pakkasesta.

Tom Kha Gai (kanaa kookosmaidossa)

• kourallinen broilerin suikaleita
• 0,7 dl kookosmaitoa
• 2 dl vettä
• 4-5 palaa galangal-juurta (korvautuu hyvin inkiväärillä)
• puolikas sitruunaruoho
• 2 kaffir-limetin lehteä
• 1 thai-shalottisipuli (tai useampi)
• 2 pientä punaista chiliä
• 2 rkl kalakastiketta (tarvittaessa korvaa soijakastikkeella)
• 1 rkl sokeria (esim. ruoko-)
• 1 rkl sitruunamehua (limekin käy)
• (vihreitä papuja tms. lisäkettä)

Valmistele ainekset: viipaloi galangal-juuresta, joka on kovin inkivääriä muistuttava kasvi, kolikon kokoisia ohuita kiekkoja. Leikkaa sitruunaruohon puolikas n. 3-4 senttiä pitkiksi pätkiksi. Joko paina chilit hieman rikki tai vedä niihin muutama viilto veitsellä. Kuori ja pilko thai-shalotit sopiviksi suupaloiksi.

Kuumenna kookosmaito kattilassa melkein kiehuvaksi ja lykkää pataan kanat. Sekoittele, kunnes kana on puolikypsää. Lisää vesi ja sitten kalakastike, sokeri ja sitruunamehu, sekoita hyvin. Lisää loput ainekset (eli yrtit, kuten ohjeessa sanotaan) ja anna kiehahtaa. Tarjoa välittömästi itsellesi ja vaivu thai-hurmioon.

Sen verran ohjeistusta, jos thai-keittiö ei ole tuttu, että sitruunaruohon pätkiä, chilejä eikä galangalia ole tarkoitus syödä, ne ovat vain maustamassa keittoa. Täten ryystettyäsi liemen viimeiseen pisaraan, keittokulhoasi koristaa kaunis läjä mausteita. Jos haluat lisätä soppaan vihannessattumia, ohjeistava taho suosittelee mm. vihreitä papuja, porkkanaa ja minimaissia. Kookosmaidon sijaan voi keittoon käyttää kookoskermaa, jolloin sopasta tulee todella kurmeeta.

Älkää sanoko, ettette muista Kiss kiss -mainosta?! Tässä ollaan tosin vähän toisenlaisten pussycattien parissa kuin karamellikissojen, sillä tein, kuten olin suunnitellut, eilen piirakkaa. Enkä mitä tahansa pläjäystä, vaan nimenomaan ritaripulsu Meri-Tuulin punasipuliquichea. Quiche on kai ranskaa ja piirasta se ainakin minun mielestäni merkitsee ja lausutaan kiish. Mutta yhtä hyvin voi olla rehdisti maatiainen ja sanoa ihan ilman kekkulointia jotta pu-na-si-pu-li-pii-rak-ka, hyvää se on kuitenkin.

Ohjelmassa piiraita tehtiin pieniin quiche-vuokiin ja kuulemma muffinssivuoka käy myös. Käytössä olevat fasiliteetit huomioiden päädyin itse kokonaiseen piirasvuokaan, johon määrät istuivat kuin nakutetut. Käytin poikkeuksellisesti KAUPAN TAIKINAA (mon dieu!), jota alkuperäisessä ohjeessakin käytetään, ja myönnän, Välispiikin hapankaalipiiraaseenkin sovellettu ruis-perunataikina oli ihan paikallaan tässä. Piiras olikin loistava vierasvara; jollain lailla hienostunut, makean ja suolaisen kaunis rakkausliitto ja nimikin niin pompöösi, ettei paremmasta väliä.

Hei pliis, tee mulle punasipulikiish (piirakkavuoallinen)

• 6 punasipulia (tai 4 valtavaa)
• oliiviöljyä
• 2 tl aniksen siemeniä (jauha morttelissa jos haluat, itse jätin kokonaisiksi)
• 1 dl balsamicoa
• 1 dl sokeria
• suolaa
• 1 pkt valmista ruisperunataikinaa
• voita
• 100 - 200 g fetaa, vuohenjuustoa tai Lefkotiri-juustoa (kekä se on?)

Ota taikina sulamaan tuntia ennen kokkaushetkeä tai sulata mikrossa (n. 8 min.) Laita uuni 180 asteeseen. Kuori punasipulit ja leikkaa ne ohuiksi puolirenkaiksi. Paistele ne pannulla tai kasarissa öljyssä anisten siementen kera pehmeiksi keskilämmöllä.

Samaan aikaan voit voidella piirakkavuoan voilla ja painella siihen sulaneen taikinan. Jos haluat olla todella chic ja estää taikinan kohoilun, levitä sille foliota ja aseta painoksi esim. kuivattuja herneitä tai riisiä. Lykkää uuniin alatasolle ja paista kypsäksi, mutta älä anna ruskistua (osoittautui haastavaksi, ruskistuu pikaisesti).

Kun pohja on uunissa ja sipulirenkaat pehmenneet, lisää pannulle sokeria ja sekoittele, kunnes kiteet ovat sulaneet. Lisää joukkoon balsamico ja anna haudutella, kunnes neste on melkein kaikonnut. Mausta suolalla ja siirrä kiiltävänpunaiset renkaat odottamaan pohjaa, jollei se vielä ole valmis.

Ota piirakkapohja uunista ja säädä lämpö 230 asteeseen. Anna pohjan hieman jäähtyä ja levitä sille sitten punasipuliseos. Murustele päälle valitsemasi juusto ja iske uunin hetkeksi, kunnes juusto on saanut väriä tai juusto pehmenee. Vuohenjuuston voi asetella piiraalle myös sentin paksuisina kiekkoina, mutta ainakin feta meni hienosti murustellen. Mielestäni 100 g olisi ollut turhan vähän ja käyttämäni 200 g ei sekään ollut yhtään liikaa.

Tarjoile piiras kuumana tai jääkaappikylmänä. Meillä se sai seurakseen kalkkuna-päärynä-juustosalaattia sekä vieraiden tuomaa maailman parasta katkarapupiirakkaa. Aika vieraskorea tapaus, tämä kiish, vaikkei oikein kuvattavaksi hämärässä alistunutkaan. Lienen muuten jo aiemminkin kehunut Lihansyöjän äidin kokkaus-ja leipurintaitoja, mutta lisään pökköä pesään! Katkapiiras oli nimittäin hänen käsialaansa, samoin kuin valtava, mahtavan makuinen kinuskikaakku, jota syötiin synttäreiden kunniaksi jälkkärinä. Oih.

Jäisen kylmä neitokainen ja ihmeen kaunis kokakola, onko muilla salattua partiolaishistoriaa? Siihenhän liittyvät olennaisesti kaikenlaiset laulut, joilla kevennetään iltanuotion lisäksi pitkien vaellusten tunnelmaa. Itse diggailin (meri-)partiolaisuudesta paljonkin, ja joskus haikailen edelleen palaavani. Vaellusten ja leirien ylittämätön kulinaarinen kohokohta oli vartion kesken jaettu purkki sikanautaa, joka tehtiin yhdessä makaroonin kanssa trangialla. Huimaavan hyvää suurustetun kanakeiton jälkeen.

Tämä macaroni ei nyt kuitenkaan ole ollenkaan metrinpitkä eikä partioleirien ylikypsä tahmapasta rasvaisella sikanaudalla, vaan kevyt, kaunis ja vaaleanpunainen. Pieni ja pyöreä, pullea palttoonnappi. Macaron on ranskalainen marenkileivonnainen 1800-luvulta, jota 1900-luvun alussa alettiin täyttää hampurilaismalliin erilaisin täyttein. Maut ja värit esiintyvät nykyään kaikissa sateenkaaren sävyissä ja täytteeksi voi sivellä monenlaisia levitteitä, marmeladeja, suklaasekoituksia, keksi itse lisää.

Apinanruokakeittiössä näitä oli kokeiltava, kun varpaan johdosta tätä aikaa piisaa ihan ylenmäärin ja lisäksi sain ajatuksen nappien täyttämisestä cashew-pähkinävoilla. Ensin ajattelin tehdä ihan valkoisia, kun en elintarvikevärejä omista, mutta hahaa! Joskus siitä on iloa, että on tuotu kaupasta väärä tuote. Mansikkatomusokerin ansiosta macaronini ovat sittenkin aika suloisia. <3

Ohjeen bongasin töissä selaamastani vanhasta Kotivinkistä ja kotona vielä kuukkeloin. Ja Vesikirppuhan oli tehnyt näitä saman reseptin perusteella jo melkein vuosi sitten! Tässä ohje, jonka marenkiosuutta itse noudatin, tosin tein vain puolet.

Macaron-leivonnaiset (40 kpl)

• 3 valkuaista
• 4 dl tomusokeria (myös mansikan- tai suklaanmakuinen käy, jos haluaa väriä)
• 3 dl mantelijauhoa (n. 150g)
• (elintarvikeväriä)

Aseta leivinpaperi valmiiksi kahdelle pellille. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja ala sitten lisäillä tomusokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Vatkaa, vatkaa! Seos muuttuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi, sormien välissä kokeiltuna sokerin pitäisi olla liuennut ja seoksen täysin sileää. Kääntele joukkoon mantelijauhe ja nostele seoksesta pellille teelusikan kokoisia länttejä, jätä leviämisvaraa. Kauneimman ja yhtenäisimmän lopputuloksen saaneen sellaisen pursotuspussin avulla, tai sitten tavallisen pakastepussin johon vaan reikä päähän.

Jätä macaronit huoneenlämpöön puoleksi tunniksi, ja paista sitten 125-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Irroita terävällä veitsellä jos tarvis, omani olivat ihan irtonaisia. Valmista haluamasi täyte. Melkein kokeilin kookoskermaan sulatettua tummaa suklaata, mutta laiskuus vei voiton.

• cashew-pähkinävoi

Ota marenkinappi ja nosta sen tasaiselle puolelle pieni keko pähkinävoita. Ota toinen marenki, ja paina se varovasti kiinni niin, että täyte hieman leviää. Tuloksena on pullukka marenkipallero, päältä rapea ja sisältä tahmea ja ihana. Pähkinävoi teki macaronille vain hyvää ja makuraatilaiseni eivät olisi lähteneet, ennen kuin marenkilautanen oli täysin tyhjä… Muutaman sentään jättivät Lihansyöjän kritikointia varten.

Yhteen macaroniin kokeilin sokeroimatonta luomu-mansikkahilloa, mutta se oli hieman vetelää pysyäkseen. Mainostan kuitenkin tuota äärettömän täydellistä tuotetta; Clearspringin Organic Fruit Spread, jota saa ainakin Kampin K-kaupasta. Ei liian makeaa, vaan marjaista, mansikkaista ja käsittämättömän hyvää mm. juuston kanssa. Säilyvyys tietysti kehnohko, mutta eipä se säilyisikään.

Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.

Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.

[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]

Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.

Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.

Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…

Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.

Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.

—

Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline

Kakku! …on valmis. Edellinen lausutaan tietysti peloittavalla äänellä eläytyen sanojen viimeisiä vokaaleja venyttäen. Ainakin meillä päin lausuttiin. Lapsuuden ajan kauhuvitsissä valmistuu kyllä voileipä eikä kakku, mutta kurkkua tähänkin tarvitaan.

Inspiraatiosta olen satasella velkaa Kasvimaan Sammakolle, joka valmisti kurkkuherkkua hetki sitten. Omani leivoin sekoitellen riehakkaasti reikäpäänä sekä Sammakon reseptiä että erään potilaani kotoa kopioimaani lehden mukana tullutta (kevyttä) pähkinä-porkkanakakun ohjetta. Ryöstösaalista siis! Ja eikö niin sanota, että ryövätty maistuu kaksin verroin paremmalta? Eikö?

Kakun pyöräytin ihan Asian kunniaksi, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Valmistin likilaskuiselle, vaikkakin hillittömän herkullisen tuoksuiselle (pannu)kakulle kuorrutteen, jottei olisi niin olmi. Vaikka tiesittekö, että olmi on sokea salamanteri? Voiko OLLA mitään sympaattisempaa. <3

Olmin oma kakku

• 2,5 dl raastettua kurkkua
• 1,5 dl murskattuja pähkinöitä (esim. saksan- ja pekan-)
• pieni kourallinen pinjansiemeniä
• 0,5 dl spelttijauhoa + 0,5 dl hiivaleipäjauhoa (tai 1 dl grahamjauhoa)
• 1 dl fruktoosia eli hedelmäsokeria
• 1 dl öljyä
• 3 munaa
• 2 valkuaista
• 1 tl kanelia
• 1 tl kardemummaa
• 2 tl vaniljasokeria
• suolaa

Uuniin hönkää 175. Voitele pitkänomainen leipä-/kakkuvuoka tai sitten ihan pyöreä ja korppujauhota kookoshiutaleilla. Sekoita mausteet suolaa lukuunottamatta jauhoihin. Raasta kurkku ja murskaa pähkinät. Sekoita eri kulhossa öljy ja fruktoosi, lisää joukkoon munat, pähkinämurske, raaste ja jauho-mausteseos. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset suolaripauksen kanssa kovaksi vaahdoksi ja kääntele muun taikinaseoksen joukkoon. Valuta vuokaan ja paista keskitasolla n. puoli tuntia.

Ja varoitan, kakku lässähtänee uunista ulostulon jälkeen. Sen tuoksu ja maku saavat kuitenkin paljon anteeksi, etenkin jos valmistat sille kuorrutteen. Itse sovelsin seuraavaa. Mitat ovat sinne päin, sillä tein näppituntumalta.

Kuorrutus

• n. 50 g voita
• n. 3 rkl tomusokeria
• lime

Raasta limen kuori ja sulata voi. Sekoita voihin sokeri ja lisää sitten vähitellen mehua. Älä hätäänny, vaikka voi-sokeriseos aluksi hieman erottuu, kun sekoitat lisää ja lisäät mehun, se tasoittuu. Läästi kuorrute kakun pintaan ja koristele vaikka pinjansiemenin.

Kakku on mehevä, kostea ja maukas, mutta ilman kuorrutetta jäisi liian olmiksi, joten jos et suunnittele kuorruttavasi, mausta hivenen voimakkaammin ja kasvata pienesti sokurin määrää. Sen verran kakun kelpoisuudesta, että minun oli tarkoitus viedä loppukakku tänään töihin, mutta arvatkaa jäikö siitä kuin rippeet, kun Lihansyöjä pisteli sen onnellisena poskiinsa? Kaikesta huolimatta hehkun täällä tyytyväisyyttä, leipurin paras kiitos on ahne asiakas

Edit 13.2.08: nyt seuraavana päivänä kakku on vielä tajuttomasti parempi; perun siis puheeni lisämausteista tai -sokerista, jos malttaa yön yli, kakku maistuu ilman kuorrutteita mitään aivan pirun hyvälle.

Enpä tiedä, kuinka meksikolaiseksi näitä settejä voi kutsua, mutta kai avokado nyt ainakin quacamolen pääraaka-aineena sinne viittaa. Salaatin suhteen mielleyhtymä syntyi siitä, että Lihansyöjä vierailee silloin tällöin (turhankin taajaan) McHampurilaisketjussa (jota itse tietysti boikotoin eli boikkaan) ja syö toisinaan taco-salaatin. Ko. salaatissa on sitä kadehtimaani jauhelihaa, ja kun söin tänään sekä lounaaksi että illalliseksi sallaadin kananjauhiksella, tequila-tytön huudot kaikuivat korvissani.

McMehiko

• kanan jauhelihaa
• soijaa
• runsaasti salaatteja (esim. rucola ja jäävuori-)
• varsiselleriä
• yrttimausteista tomaattimurskaa
• pinjansiemeniä
• suolaa, pepaa

Paista jauheliha kypsäksi ja mausta soijakastikkeella. (Huom. jauhiksen voi hyvin syödä tässä kylmänä.) Valmistele sille lokoisa salaattipeti erilaisista viheriöistä ja levittele kana tasaisesti. Pilko päälle varsiselleristä pari vartta ja valmista salaatinkastike tomaattimurskasta. Yhtä hyvin kuin yrttimaustettua voit käyttää valkosipulista versiota tai ihan tavallista ja maustaa sen itse. Lisää joukkoon hieman suolaa ja pippuria ja lusikoi lautaselle. Päälle kourallinen pinjansiemeniä ja sitte syömään! (Jos varastoissa luuraa nachojen jämiä, lisää niitä vielä annokseen.)

Jälkiruoaksi kokeilin tuoreimman Kuukausiliitteen esittelemiä manteliavokadoja. Tämän kertaisessa lehdessä Vivi-Ann esitteli jälkkäriohjeita, joiden joukossa on monta kiintoisaa, erityisesti banaanitäytteiset kookoskrepit odottavat täyttymystään apinanruokakeittiössä. Mutta ensin tämä. Pidin annoksesta, vaan jostain syystä olisin kaivannut yhdistelmään hivenen suolaisuutta. Mistähän sitä saisi? Ohje on skaalattu alkuperäisestä neljäsosaan. Ja kun ryhdyin puuhaan ex tempore niin eihän täällä mitään tuoretta minttua ollut. Rommia toki!

Manteliavokadot (kahdelle)

• 1 kypsä avokado
• 25 g mantelijauhoa
• 0,5 rkl tomusokeria
• rommia
• lime tai sitruuna
• (tuoretta minttua)

Sekoita mantelijauhe tomusokeriin ja lisää muutama tippa rommia ja sitruunan-/limenmehua. Varovasti, ettei seos mene liian löysäksi! Itse käytin limen sijasta sitruunaa. Ja näin jälkikäteen maistaneena suosittelisin painottamaan rommin osuutta sitruksen kustannuksella. Lisää nestettä sen verran, että muodostuu tanakka tahna.

Halkaise avokado ja poista kivi veitsellä. Sivele hedelmäliha sitrusmehulla. Nosta muodostuneisiin koloihin mantelitäytettä. (Jos kolo on turhan nafti, voit kaivertaa sitä suuremmaksi lusikalla. Niin tein itsekin.) Suorita suuhunpano ja maista manteli! Jaa niin, jos sitä minttua on niin siitä saa laitella siskonpedin kaadoille.