Efu, joka ennenkin on fiitannut Monkeyfoodissa, lähetti jo hyvä tovi sitten Apinakeittiöön valikoidun erän kehittelemäänsä sipsisuklaata. Siis jep, jep – silkkaa pahetta! Suolaisia krispejä ja raakasuklaata. Valmistaminen on helppoa, jos on joskus kokkaillut raakasuklaata. Ja jos ei ole, Raakasuklaa.com tarjoilee auttavan käden ja opastaa prosessissa. Fuusiosuklaa oli kiinnostavaa ja katosi kaapista sukkelasti!

Homma ja miten se tehdään!

Efun pantry.

Efun tsipsisuklaa

• 99 g hienonnettua kaakaovoita
• 66 g kookosöljyä

Ne piirtää, kell’on liituu.

Temperointi.

Waitin’ for their hot, brown DESTINY!

Siirtele vuokiin murskattua sipsiä sopiva määrä. Efun suosittelee vahvasti (eli alleviivaten) Estrellan Herkku Chips -tuotetta. Kaada päälle ruskea nektariini (jota raakasuklaaksi edellä tituleerasimme) ja anna jähmettyä. Sen jälkeen seuraa Efun ohjeen mukaan Ihmetysmakuelämys! En epäile hetkeäkään varsinkaan, kun huomioidaan käytettyjen rasvojen jetsulliset grammamäärät. Supercalifragilisticexpialidocious! Parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

Ps. Jos et ole Efun kaltainen mestarisäätäjäalkemisti, voit oikoa mutkia ja sulattaa mikrossa kookosöljyä, raastaa joukkoon kaakaovoita, lisätä kaakaojauhetta, steviaa ja kaadella sellaisenaan tsipsien päälle.

Pps. Vadelmasuklaa.

Pps. Minttusuklaa.

Siitä se idea sitten.

Monkeyfoodissa monesti starbaillut CocoVi tuotteineen haastoi ruokablogaajat kogaamaan jotain überterveellistä murkinaa lähettämästään gudibägistä; bägi sisälsi kookosöljyä, kaakaonibsejä, gojimarjoja ja Kalaharin suolaa. Kilpailuruoan tuli sisältää kahta tai useampaa näistä neljästä superfuudista.

Kiitos nopealla varoitusajalla tulleesta virkamatkasta koko kisa meinasi jäädä osallistumatta, mutta kokosin itseni ja tempaisin kasaan erinomaisen evään! Huomisaamuna nousen Amerikan koneeseen tämän kanssa. Mikään vähempi kuin SUPER ei Jenkkeihin kelpaisikaan.

Idea lähti ihan siitä hahmotelmasta, että halusin ehdottomasti käyttää ainakin kookosöljyä ja suolaa, sillä ne ovat suosikkituotteeni. En myöskään halunnut preparoida mitään perussuperfuudia tyyliin raakasuklaa, siemenkakku tai smuuti. Suunnittelin siis täysin omaan makuuni sopivan tuotoksen, joka on helppo välipala ja säilyvä eväs.

Kaverikuva.

Muotonsa tuotos sai perinteisesti eväsleivästä, ja vielä nimenomaan siitä kerrosleivästä eli sandwichistä, joka ei ole mitenkään perisuomalainen, mutta tännekin hiipinyt muovipakkauksissaan. Tämä sandwich tarjoilee urheilevalle tai aktiivisesti hässäävälle syöjälleen superruoan lisäksi turvallista tärkkelystä, tärkeitä rasvoja ja umamin makuelämyksen.

Saanko esitellä, Super Sandwich!

Cashew-kookos-spreadi sekä aiemmin tehty peanut butter!

Pakko purasta.

Super Sandwich (gluteeniton, maidoton, vegaaninen)

Valmista ensin spreadi eli levite:

• 3 dl cashew-pähkinöitä
• 0,5 dl kookosöljyä
• 1/3 tl Kalaharin suolaa

Voit halutessasi liottaa cashewt, itse laitoin ihan kuivana menemään. Kasaa pähkyt, sulatettu kookosöljy ja suola tehosekoittimeen (optimaalisesti Vitamixiin) ja suraa tahnaksi siten, että nostat aluksi säädön nopeasti ykkösestä kymppiin, pistät sitten turboa silmään ja painelet samalla tampilla tahnaa leikkuriin. Hyvä pähkinävoi muodostuu noin minuutissa.

Kaapi spreadi astiaan. Ota esiin Super Sandwichin osa Sandwich:

• kaksi riisikakkua

Voitele kaakut levitteellä. Viimeistele antioksidantein:

• goji-marjoja
• omenaviipaleita

Ripota toiselle puolikkaalle reilusti gojia ja viipaloi toiselle tuoretta omenaa. Yhdistä puolikkaat ja HAUKKAA menemään! Maku on tuhti, täyteläinen, suolaisenmakea. Riisikakku on rapeaa, goji nautinnollisen sitkeää ja omena mehukasta. Tän jälkeen aivot käyvät satasella ja penkistä nousee kingkong. DING DONG! Kiitos CocoVi.

(Kun Superin kääräisee pakettiin, kulkee se Apinan kanssa turvatarkastuksen läpi taivaalle.)

Ensimmäisenä kiitoksia Napapilven Annalle, joka asetti ehdoksi Apinaprinsessan kokeilulle sen, että minä kokeilisin hänen valmistamaansa kesäkurpitsakakkua. Koska elämässä on aina syytä juhlaan, will do! And I did.

En valmistanut “alkuperäistä” suklaakesäkurpitsakakkua, vaan version 2.0, jonka Anna kehitteli omenapiirakaksi. Kakku on niin hyvää, että siitä pitäisi antaa varoituksia tekijälleen! Älä leivo kakkua ollessasi yksin kotona, sen säästäminen muille syöjille vie kaiken energian. Kaakku on vilpittömästi sanottuna todella, todella herkullista; Anna kuvaili taikinaa piparkakunmakuiseksi, minun suuhuni se maistui pullataikinalta. Ehkä kyseessä onkin taikataikina, joka maistuu kullekin siltä, josta eniten pitää? ;D

Oli kuinka oli, kuten Anna sanoi, pohjaan tehtävä taateli-kookosöljy-seos muistuttaa pitkälti muna-sokerivaahtoa, joka on perinteisen gluteenileivonnan yksi reitti. Sitä lienee hyvä lähteä varioimaan kaikenlaisiin suuntiin. Sokeriahan kakkuun ei muutoin tule, mutta taatelit, nuo übermakeat luonnontoffeet, tekevät tempun paremmin kuin hyvin!

Oma kaakkuni vaati paistamista peräti tunnin ja 15 minuuttia, mutta se saattoi johtua valituista jauhoista tai lisäämistäni puolukoista, joissa on paljon nestettä. Tässä linkki Annan alkuperäiseen gluteenittoman omenapiirakan ohjeeseen ja tässä linkki kesäkurpitsa-suklaakakun ohjeeseen. Kesäkurpitsahan on tässä ihan vain kosteuttamassa, sitä ei maista.

Näin minä sen tein (ja söin):

Omena-puolukkakakku (gluteeniton)

• 2,5 dl kuivattuja taateleita
• 3 rkl kookosöljyä
• 2,5 dl kiehuvaa vettä

Sekoita ainekset ja jätä pehmiintymään, seuraavaksi sekoita kuivat aineet:

• 1 dl kookosjauhoa
• 1,2 dl tapiokajauhoa (Esim. Vii voanista, halpaa kuin saippua)
• 1,75 dl maniokkijauhoa (samoin Vii voanista)
• 1 tl leivinjauhetta, soodaa ja suolaa
• reilu 1 tl kardemummaa
• 2 rkl pellavansiemenrouhetta

Surauta nyt taateli-kookosöljy-vesiseos blenderissä tasaiseksi tahnaksi, menee Vitamixissa silkkiseksi herkuksi! Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen (kaasusäätö 4). Voitele kakkuvuoka huolellisesti. Pilko sen pohjalle esim.

• 4 pienehköä omenaa
• …ja lisää pari desiä puolukoita (varoitus: nämä siis kastelevat kakkua, jos haluat siistimmät, valitse pelkkä omena tai muita kuivempia aineita)
• mausta kanelilla

Lisää sitten kuiviin aineisiin

• 3,5 dl kesäkurpitsaraastetta (sitä rouheampaa, ei tarvitse olla piiperrystä)
• taateli-kookosöljy-vesitahna

Sekoita huolellisesti. Kaada vuokaan omenien päälle ja paista uunistasi, jauhoistasi ja kakun kosteudesta riippuen 45 minuuttia viiva 75 minuuttia. Anna jäähtyä ja kumoa! Saakuran hyvää.

Ja sitten se toinen asia. Christoffer Raakapuodista oli minuun yhteydessä ja digaili Vitamix-juttujani. Hän halusi tarjota kokeiluun koodia, jolla Monkeyfoodin lukijat saavat 20e alennusta Vitamixista ostaessaan sen Raakapuodista. En ole koskaan levitellyt täällä edes iHerbin koodeja, eli en tiedä, kuka tähän nappaa, mutta jos joku on hankkimassa tuota ihmevehjettä (tai saamassa sitä joululahjaksi), niin kyllä pienikin ale on ale! Koodi on Monkeyfood23 ja se on voimassa vuoden loppuun, 31.12.12 saakka. Ohje koodiin löytyy täältä.

Oman käyttökokemukseni perusteella voin vain rakastaa Vitamixiani, joka tekee mm. päivittäin smuuteja, soseuttaa soppani, tahnoitti taatelit ja simuloi jopa ravistettavaa lumisade-kuulaa kookoslastuista jauhoa tehdessään, katsokaa vaikka! Onhan sentään jo lokakuun ensimmäinen.

I’m walking in the air…

Ainakaan pitkäaikaisemmille lukijoille ei liene epäselvää, että oma suosikkikaakkuni maailmassa on Cake Courgette, kesäkurpitsakakku, jonka ohjeen sain vuonna 2007 Englannissa opintojaksollani. Ohje ei ole enää ihan alkuperäisenään käytössä, mutta peruselementit ovat tallella; mehevyys, maukkaus, pähkinät ja rusinat. Viimeksi olen mouhonnut siitä tämän vuoden kesäkuussa, kun preparoitsin gluteenittoman version.

Tämäkin versio on gluteeniton, mutta sillä erotuksella, että jauhoina on käytetty pelkästään luonnostaan gluteenitonta tattaria, jolloin on voitu välttää epämääräisiä ja teollisia gluteenittomia jauhoseoksia. Sokeristakin luovuin tässä täysin, ei niin, että uskoisin siitä olevan harmia harvoin nautittuna. Mutta jos se kerran on turhaa, why not stevia.

Kyseessä on englantilaisittain “leipämäinen” kakku, jonka teen itse aina leipävuokaan. Apinaprinsessa on ruokaisa eikä sillä tavoin makea, kuin vaikkapa täytekaakut. Erityisen parasta kakku on mustan teen kanssa, mikä ei yllätä, kun ajatellaan, mistä prinsessa on kotoisin.

Sinnikäs kakun postaamiseni johtuu paitsi onnistumisen ilosta, myös siitä, etten tiedä, onko kukaan lukijoistani koskaan kokeillut kakkua. Voisko joku?

May I present to you, Apinaprinsessa, vaihtomekoin!

Prinsessa eestä…

…prinsessa takaa…

…prinsessa istuu…

…prinsessa makaa.

Pähkinöinä.

Apinaprinsessa (gluteeniton, sokeriton kesäkurpitsa- tai porkkana-ananas-kakku)

• 2 dl tattarijauhoa
• reilu 1 tl leivinjauhetta, soodaa, suolaa, kanelia ja steviajauhetta kutakin(jos käytät pelkkää steviaa, Hermesetas-steviaa tarvitaan runsaammin)
• 1,15 dl pähkinöitä
• 1,15 dl rusinoita
• 2,5 dl kesäkurpitsaa TAI porkkanaa raasteena ja 1 prk valutettua ananasmurskaa
• 1,15 dl öljyä
• 2 luomumunaa

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen (käytän omassa kaasu-uunissani säätöä 4). Voitele vuoka ja jauhota se esim. chia- tai muilla siemenillä. Saap käyttää jauhoakin.

Sekoita kuivat aineet ja murskaa pähkylät veitsellä. Lisää pähkinät ja rusinat kuiviin aineisiin. Raasta joukkoon joko kesäkurpitsa tai porkkana. Jos laitat porkkanaa, suositan lisäksi purkillista ananasmurskaa, valuta mehu pois ennen lisäämistä. Kunnon ananasakäämäsattumien saamiseksi voi ostaa purkillisen ananaspaloja tai -renkaita, ja pilkkoa niitä vain vähän pienemmiksi veitsellä.

Lopuksi lisää joukkoon öljy ja munat, sekoita haarukalla ja kaada vuokaan. Paista n. yksi tunti. Helppoa kuin helmenkalastus!

Makeutuksena käytin Cocovin stevia-jauhetta, jota tosiaan ensimmäisissä kokeiluissa käytin aivan liian reilusti, sillä olin käyttänyt ennen Hermesetaksen steviaa, joka on sekoitus maltoa ja steviaa eikä siis niin makea. Tämän Cocovin stevian kanssa saa olla tarkkana, ettei tule liikaa, mutta sehän on vain mahtavaa, että hippunen riittää!

Salilla ja muissa harrastuksissa tutustuu ilahduttavan monipuoliseen joukkoon ihmisiä. Erilaisiin ihmisiin tutustuminen on vähän kuin elämän poikkitieteellisyyttä; syntyy toisenlaisia oivalluksia, verkostoja, yhteistöitä ja tilaisuuksia kuin kovin homogeenisessä yhteisössä on mahdollista. Voisiko joku keksiä sanan poikkielämällisyydelle?

Well, filosofoinnista takaisin aiheeseen. Yksi poikkielämällisistä tuttavuuksistani on kiinnostavalla tavalla lahjakas mies, Efu. Efu on ammatiltaan palomies ja kova treenaamaan, mutta myös luova keittiöpeto ja verbaalisesti eripätevä. Efun käsialaa on mm. tietyissä piireissä kuuluisa sipsisuklaa (ohje luvassa!) sekä seuraavaksi julkituotava limppu. Jouluksi olen tilannut piparia ja/tai piirakkaa.

Tämä limppu ei ole millään tavalla sattuman satoa; pääjefu Efu on insinöörin pieteetillä versioinut siitä aina hiukan uudenlaisia prototyyppejä, joista tämä nyt on se, joka sallitaan julkaistavan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kaikki maistamani protot ovat olleet erinomaisia.

Leipä on syntynyt leipäkoneen tuotoksena, mutta onnistuu varmasti myös käsin. Aion kokeilla omassa leipäkoneettomassa taloudessani limpun valmistusta pian. Kuten Efu itse sanoo, maku on nyt kohdallaan, mutta kovin kuohkea limppu ei ole. Se ei haittaa piiruakaan! Ohuet viipaleet, mahdollisesti paahdettuina, sulavat suussa. Jos teet leivän ilman konetta, kannattanee kokeilla rieskoiksi painelua tai vaikka Efun ehdotuksesta reikäleiväksi muotoilua, se houkuttaa ainakin MUA!

Kuvat myös by Efu, pysyy kamera kädessä, jos kerran letkukin.

Efuleipä, versio 4.6 (gluteeniton, hiivaton, leipäkoneella)

• 4 dl kiehautettua vettä
• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl agavesiirappia (voinee käyttää muutakin makeaa)
• 1-2 tl ruususuolaa
• 1 dl Fibrex-sokerijuurikaskuitua

Sekoita ensin nämä, ja kun seos on vähän jäähtynyt ja Fibrex turvonnut, lisää nämä niin, että olet sekoittanut ne ensin keskenään:

• 1,5 dl gluteeniton jauhoseos
• 0,5 dl mantelijauho
• 1 dl hamppujauho
• 2 dl kaurajauhoa
• 0,5 dl maissijauhoa

Taikina koneeseen! Älkää minulta kysykö, millä ohjelmalla. Ei tarvitse ainakaan pitkä olla.

The Efu way of things!

Jos teet käsin, painele taikina vaikka puikuloiksi pellille ja paista ehkä 200 asteessa, kunnes käntty vaikuttaap sopivalta. Melko ohuiksi siis suositan. Lisäohjeita käsintehtyyn tarjolla, kun kerkiän kauppaan.

Hamppu-, manteli- ja kaurajauhohan syntyvät hetkessä vaikka Vitamixilla, jos ei halua ostaa valmiiksi jauhettuja.

Tässä ohjeessa ei ole lainkaan rosmariinia, vaan tämän postauksen on tarkoitus saada Pastanjauhajien Rosmariini (ystäväni) nauramaan ja samalla voittaa Pastanjauhajien arkiruokakilpailu. Jos voisitte ystävällisesti käydä sankoin joukoin kehumassa annostani (mielellään vuolaasti ja vilpittömästi), niin minä voisin sitten nauraa Rosmun kanssa.

Sen lisäksi, että kyseessä on helppo, herkullinen, hemaiseva ja huomionkipeä ruoka, annos täyttää vaativimmankin kausiruokailijan toiveet. Syyskuun sienisaaliit luovuttavat oman leimallisen mykomakunsa monenlaisten ruokien mausteeksi, pääasialliseksi ainesosaksi tai pikantiksi lisäksi. Tässä ateriassa sienet on käsitelty kivasti käytettävään muotoon teollisen valmistajan toimesta ja aikaan on saatu rakenteeltaan miellyttävä, ravintosisällöltään vakuuttava, ympäristölle kiltti ja mausteille herkkä quorn, mykoproteiini.

Kokkasin tänään kornia ensimmäistä kertaa omassa keittiössäni, aiemmin olen päässyt laittamaan sitä vain Englannissa. Kokkaaminen ei ollut lainkaan vaikeaa, vaan oikein nopeaa ja helppoa ja arkista ja herkullista, täyttäen hauskasti kaikki attribuutit, joita Rosmariini kilpailuruoalle asetti. Ainesluettelon pituutta voitte arvioida seuraavaksi itse.

Korni arki

• oliiviöljyä
• iso sipuli
• 300 g paketti quorn-kuutioita
• purkki ananaspaloja
• 1-1,5 dl kermaa tai kookoskermaa
• suolaa
• (tuoretta korianteria)

Ja hei vaan heti sipulia pilkkomaan, laita samalla pannu lämpenemään ja loraa sille olju. Hakkeloi sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota oljussa. Lisää pannulle jäiset quorn-kuutiot ja kerma. Kaada joukkoon ananaspurkin mehu ja ananakset. Anna porista kannen alla hiljalleen 12-15 minuuttia, kunnes neste on jotakuinkin redusoitunut tahnamaiseksi. Mausta suolalla, tarjoile riisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla.

Olipa helppo, herkullinen ja nopea! Muulin ammattitaidolla syntyy voittajaresepti, josta perheen Lihansyöjäkin piti.

Siitä on nyt viisi vuotta, kun kirjoitin Monkeyyn postauksen Euroopan turneeltani, jossa vuonna 2007 suoritin kuukauden mittaisen reissumuotoisen opintojakson ennen valmistumistani toimintaterapeutiksi. Raportoin syömästäni kornista, oikeammin quornista, joka on sieniproteiinituote vähän samaan malliin kuin soijasta tehdään piffejä ja muuta knölliä vegetariaaneille.

Nyt korni on viimein saapunut Suomeen! Tervetuloa. :’) Osallistuin perjantaina Silvopleessä blogaajille tarkoitettuun esittelytilaisuuteen, jossa saimme maistaa Silvopleen kokkien kornista taikomia herkkuja. Quorn-tuotteita tulee Suomessa aluksi myyntiin viisi, joista itse maistoin kahta; kornipaloissa ja fileissä ei nimittäin ole gluteenia eikä muutoinkaan ylimääräisiä lisäaineita. Säilöntäaineita ei ole missään tuotteissa. Jäämiä eli trace amounts  -gluteenia on näissä kahdessakin, mutta nämä häviävän pienet jäämät aiheuttavat ongelmia lähinnä keliaakikoille ja pahasti gluteeniyliherkille.

Kuutioista oli valmistettu todella herkullista cesar-salaattia ja fileet oli maustettu pestolla. Kornin rakenne on hämmästyttävän miellyttävä. Tuotteesta tulee pitkälti mieleen kana, ja toki se on siinä mielessä kuivempi kuin vaikka rasvainen liha (ei kornilla anttia korvaa – entrecoteta), mutta hyvin paljon muuta. Vaikka miksipä sillä tarvitsisi mitään korvata. Se on ihan itsenään hyvin kehittelykelpoinen proteiininlähde ja aulis maustamiselle.

Ainoan miinukseni annan kornille siitä, että tuote on melko prosessoitu (fileet ja palat less so). Plussaa tulee kuitenkin paljon:

• quornin hiilijalanjälki on huomattavasti lihaa pienempi
• quornissa ei ole soijan ongelmia
• quorn ei edellytä eläimen kuolemaa
• quornin rakenne on miellyttävä
• quornin keksijä lordi Rank kehitti sieniproteiinin 60-luvulla ratkaistakseen maailman ruokaongelman

Kornin markkinoijat korostavat vahvasti myös quornin terveysominaisuuksia, joiksi he laskevat kolesterolittomuuden, vähärasvaisuuden, vähäkalorisuuden ja kuitupitoisuuden. En ole ehkä täysin samaa mieltä siitä, että nämä ominaisuudet olisivat terveydelle kaikkein optimaalisimpia, mutta eihän kenenkään ruokavalio muodostu pelkästä quornista.

Kaiken kaikkiaan olen kovin iloinen, että korni saapui Suomeen! Kaupoissa se on huomenna maanantaina 3.9.12, aluksi k-ketjun ja myöhemmin muissa. Suomessa markkinoille tulevat kuutioiden/palojen ja fileiden lisäksi paneroituja nuggetteja, jauhelihankaltaista rouhetta ja burgerit eli hampurilaispihvit. Hinnat muistaakseni luokkaa 300g paketti 3,90 ja 400g paketti 4,90.

Myös ihana Silvopleen omistaja Satu Silvo puhui meille tilaisuudessa. Sadulla on kunnioitettava ravintonäkemys, joka perustuu pääosin raakaan ja kypsennettyyn kasvisruokaan, jota täydennetään riistalla ja kalalla. Kaiken taustalla on kohtuus ja ravinnon laatu, eläinten ja maapallon oikeuksia unohtamatta. Siihen kelkkaan on helppo lähteä!

Ja kyllä, kysyin sitä: Quornin nimi tulee kylästä nimeltä Quorn. Se ei ole yritys vallata cornin (maissi) markkinoita.

Ps. Rosmulle terveisiä!

Paakaroin jokin aika sitten peruna-tattaririeskaa, joka oli oikein hyvää, käyttisresepti. Eilen, kun kotiuduimme aika myöhään Tahkon reissulta (auto hajosi jo menomatkalla joten paluu tarjoili Express-bussin ja junan tunnelmia – reissu oli kyllä ihana!), kyhäsin vastaavia rieskoja bataatista. Melkeinpä parempia!

Oraaaanzh.

Here she is again, dressed.

Batatabröd (bataattirieska)

• yksi keskikokoinen bataatti
• n. 0,75-1 dl tattarijauhoa
• 0,5 dl puhdaskaurahiutaleita
• ripaus suolaa
• vajaa desi vettä

Palasimme Pietarista, tuosta mahtavasta, MAHTAVASTA miljoonakaupungista vain kolmen ja puolen tunnin junamatkan päästä toissayönä ja aion kirjoittaa sellaisen travellerisuosituskuosituspostauksen, että menette sinne kaikki! Nyt kun kerran kävin ensimmäistä kertaa siellä niin, että minulla on blogi. Edellisestä kerrasta oli seitsemän vuotta.

Ennen kuin päästän Pietarin ruoka- ja matkatarinat valloilleen (minulta erityisesti pyydettiin kuvia atrioista), otetaan pientä välipalaa. Inspiraatio löytyi Pietarin yhdestä valtavasta kauppakeskuksesta, Galeriasta, jossa jopa MINÄ kykenin tekemään muutaman vaatehankinnan huolimatta vahvasta shoppausaversiostani. Ennen shopautusta näet istuin hetken Lihansyöjän seurassa kahvilla ja nautimme puoliksi gluteenittoman brownien. Pakko myöntää, että oli todella hyvää huolimatta hurjan pitkästä listasta sisältämiään asioita.

Noh, tämä raaka-brownie eli rawnie eli rooniehan on silkkaa superruokaa ja fantastista balsamia ruumille, joten kuolema kuittaa univelat ja roonie reissuhorjahdukset! Ohjeen pohjana tuttu Aletheian juttu, olen kokannut ennenkin. 

Ja siis iishimpää raakabrownieta saa hakea. Kaikenlaisia upeita ohjeita on kirjat, blogit ja muut pullollaan, ja toki on sallittua liotella taateleita ja pähkinöitä ja siemeniä yön yli ja hifistellä lesitiinillä ja antaa kaakaojauhohiukkasille rentouttavaa hierontaa, mutta jos olet kauniisti sanottuna yhtä nopeatempoinen kuin minä, this will do. Rooniesta kiitän CocoVin taannoista pakettia. Kookosöljykin on niin mukavasti kesällä juoksevaa, että haaleat vesihauteet voi unohtaa ja ihan mennään oppikirjan mukaan ja entsyymit säilyy ja niin edelleen.

Roonie (Ilokokin pieneen irtopohjavuokaan)

• 10 taatelia
• 1 dl cashewta
• 0,5 dl auringonkukansiemeniä
• 0,5 dl raakakaakaojauhetta
• 0,5 dl kookosöljyä
• 0,5 dl mulpereita
• vaniljasteviaa, ripaus suolaa, kanelia
• pieni loraus vettä tarvittaessa

Blendaa erissä tai kimpassa riippuen surauttimesi kapasiteetista. Painele pienehkön astian pohjalle tasaisesti ja valmista kuorrute.

Kuorrutus

• 4 taatelia
• 0,5 dl kookosöljyä
• raakakaakaojauhetta
• ripaus suolaa, vaniljasteviaa
• loraus vettä tarvittaessa

Kaikki karuselliin ja nuppi sekaisin! Levitä pohjan päälle ja siirrä kaakku hetkeksi jäähylle. Okei sitte voit maistaa! Tuoreet (tai pakkas-)marjat eivät Roonieta pilaa.

Pannukakku on suomalaisittain mahtava perustuote; helppo valmistaa, ruokaisa ja taipuu sekä suolaiseen että makeaan. Muutamaan vuoteen en ole päässyt tästä aarteesta osalliseksi, mutta nyt bongasin tattaripannarin ohjeen, joka odotteli hyvän tovin sopivaa hetkeä. Pitkäperjantai ei ole ihan perinteisin pannaripäivä eikä edes torstai, mutta täydellinen silti!

Tattari tuo pannariin blinimäisen maun, joka ohjaa suolaisia lisukkeita venäläiseen suuntaan. Maku on jopa niin blinimäinen, että mikäli haluaa säästyä käryiseltä blininpaistolta ja paistovoin läträämiseltä, tällä voisi hyvin korvata arkisemman bliniaterian lätyt. Pannari on täyttävää ja herkullista, ja tällainen tabula rasa vain odottaa luovia päällys- tai lisukeratkaisuita! Tässä pari.

Kupruileva tattari.

Juustoa, meetvurstia ja sienisallad.

Mangobanaanipureta ja jäätelöä... Lievittämään pitkäperjantain kärsimyksiä.

Tattaripannukakku (pellillinen)

• 8 dl kermamaitoa (tai 3dl kookosmaitoa ja 5dl vettä, kuten käytin – lopputulos ei maistu silti lainkaan kookokselta)
• 4 dl tattarijauhoa
• 4 munaa
• 1 tl suolaa
• 1 rkl sokeria

Sekoita ainekset ja anna turvota ainakin puoli tuntia. Tattarijauhot tekevät seoksesta hauskan venyvän! Lämmittele uuni 200 asteeseen ja paista perinteisen pannarin tapaan joko voidellulla tai leivinpaperoidulla uunipellillä puolisen tuntia.