Kysymys on ehkä syvällisempi kuin vastaukseni, mutta nämä pähkylät paahtuivat Worcestershire-kastikkeen ja sitruunan kera. Käsittämättömän yksinkertaista ja uskomattoman hyvää. Ohjeen bongasin Graemen suorastaan seksikkäästä ruokablogista Blood Sugar, jossa pähkinöitä tarjoiltiin maaliskuussa. Siitä saakka idea on kuumottanut aivoissani odottaen täyttymystään. …vihdoinkin.

Paahdetut pähkinät

• n. 200 g erilaisia pähkinöitä
• Worcestershire-kastiketta
• yhden sitruunan tai limen kuori
• suolaa, pippuria

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Raasta sitruksen kuori ja sekoita se pähkinöihin. Roiski päälle sopivasti W-kastiketta, niin, että kastiketta riittää jokaiselle suupalalle. Kaada leivinpaperitetulle pellille ja paahda uunissa 20 minuuttia. Poista pähkinät uunista ja anna jäähtyä. Kuumenna paistinpannu keskilämmölle, ja paahda pähkinöitä vielä sillä, kunnes väri on sopivan ruskea. (Sitä se tosin on jo uunin jäljiltä, en ole aivan varma, saavutetaanko pannupaistolla mitään lisäetua.) Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile Graemen tapaan paperitötteröstä. Hurmaannu.

[Parsajoutsen.]

Tää lienee nyt kyllä henkilökohtainen ennätys inspiraationlähteen omalaatuisuudessa, mutta tarina on tosi. Huhtikuun ruokahaasteen aihe parsa kun ei soittanut niin minkäänlaisia kelloja Apinakeittiössä. Olen parsaa laitellut vain pari kertaa, uunissa ja pannulla, mutta mitään säväyttävää ei ole syntynyt sen paremmin kuin ahaa-elämyksiä muista käyttötavoista. Usein parsaa tarjoillaan myös kastikkeiden kanssa, jotka eivät puolestaan houkuttele minua lainkaan, kaikenmaailman litkut (no on niitä kelvollisiakin).

Joten! Kävin lueskelemassa tehtävänantoa Ketun keittiöstä vielä uudelleen, ja uudelleen ja samalla vilkaisin kommentit. Olen itse kommentoinut postaukseen, että “Munkin parsan kans pakertaminen on jäänyt yhteen kertaan… “. Munkin parsa - parsamunkki! Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun pohdin, että mihin puuhaan sen parsan kanssa nyt ihan tosissaan ryhtyisi. Ja lopulta se alkoi kuulostaa hyvältä: suolainen pieni parsamunkki rahkataikinaan tehtynä, juustoraasteessa kieriteltynä. Jos Louhisaareen piiraatkin toimivat, miksei tämä. Päästyäni ajatuksissani näin pitkälle en voinut enää perääntyä ja hommaankin oli ryhdyttävä samana iltana, eilen.

Matkalla kauppaan kävin vilkaisemassa Alkon Etikettilehteä, jossa tarjoiltiin parsaa sahrami-kuohuviinikastikkeessa. Lisäinspis! Hain pienenpienen cava-pullon ja kaupasta  parsan ohella sahramia. Siitä se sitten lähti, tuotekehittely kohti jumalattoman herkullista lopputulosta. Valmiit pallerot olivat kuohkeita, kauniin keltaisia ja pecorinon ihanasti suolaamia makupaloja. Oon itte ihan sfääreissä pulleroista Kaiken lisäksi pöperö sopii kevääseen nätisti. Vappu on on pian, joten munkit ja tippaleivät uppopaistuvat kilvan sahramiparsapalleroiden seurassa. Uppopaistettu menu! Mmmmm.

Sen myönnän, että parsan maku ei näissä oikein pääse oikeuksiinsa kun ei sitä niin sieltä erota, mutta hei, missäs se nyt maistuisikaan… Hyvä on, hyvä on, taitavampien kokkien kokkauksissa. Mutta siksipä parsapalleroissa olikin muulinmentävä reikä. Pohjareseptinä käytin Hellapoliisissa julkaistua Kaili N.n rahkapallero-ohjetta, jonka bongasin Limepippurista, jota sitten modasin Etiketin kastikeohjeen aineksilla. Tein puolikkaan annoksen ja loppuaineista makeita rahkamunkkeja vaniljalla maustettuna.

Sahrami-parsapallerot eli suolaiset kevätmunkit

• 1 vihreä parsa
• 125 g maitorahkaa
• 0,5 munaa (käytä toinen puoli makeisiin munkkeihin)
• n. 1,75 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl soodaa
• 4-5 rkl puolikuivaa kuohuviiniä
• ropsaus sahramia (ehkä kolmannes 0,5 g pussista)
• suolaa, mustapippuria
• pecorino-juustopala

Keitä parsa kypsäksi, ei kuitenkaan yli. Pilko paras osa parsaa pieneksi hakkelukseksi ja jätä odottamaan. Sekoita rahka ja muna (riko ensin muna haarukalla, jotta saat tasaisessa suhteessa valkuaista ja keltuaista puolikkaaseen). Sekoita jauhoihin sooda, suolaa ja mustapippuria. Kiehauta kuohuviini ja ropsauta sinne sahrami. Itse lisäsin parsahakkeluksen vielä keitokseen hetkeksi, mutta enpä tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta. (Ylipäänsä kuohuviinin mausta valmiissa munkeissakaan on vaikea sanoa mitään. Hienolta se silti kuulostaa.) Lisää kuohuviiniseos rahkaan ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sotke haarukalla, lisää jauhoja jo tarpeellista. Taikina saisi olla vähän kimmoisa, mutta melko kostea silti, jotta valmiit pallot olisivat kuohkeita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Och så ska vi uppopaista: ota kattila, siihen sopiva kansi ja sammutuspeite esille. Lämmitä n. puoli litraa rypsiöljyä pienessä kattilassa, testaa kuumuus pienellä taikinanokareella. Lämpö on sopiva, kun pala nousee pintaan ja porisee melko nopeasti ruskeaksi. Omalla hellallani säätönumero 4 pitää öljyn sopivana läpi koko paistoprosessin. Nosta taikinasta teelusikalla pieniä eriä kattilaan paistumaan, itse paistoin viisi kerralla. Taikinamöykyt kohoavat paistuessaan, eli aika maltillisia nokareita voipi laitella. Kääntele palleroita öljyssä tarvittaessa ja niiden ollessa tasaisen ruskeita nosta ne reikäkauhalla jäähtymään. Paista taikina loppuun.

Kun koko taikina on palleroina lautasella, raasta päälle reilusti pecorinojuustoa. Syö saman tien tai jäähtyneinä, niin tai näin, maku on maukas. Seuraavaan päivään uppopaistotuotteita ei useinkaan arvaa säästellä, tai sitten on lisättävä juustoraastetta taas, mikä ei sekään ole ongelma. Ja tosiaan, voit samassa syssyssä paistella myös makean munkkierän kuten minäkin, suunnilleen näin:

Rahkapallerot

• 125 g maitorahkaa
• 0,5 dl sokeria tai 2 tl agave-siirappia
• 1,25 dl jauhoja
• 0,5 tl soodaa
• puolikas muna
• 0,5 tl vaniljauutetta tai muuta maustetta, kuten kardemummaa
• (tomusokeria tai tavallista)

Sekoita ja uppopaista, viimeistele sokerihunnulla. Sou veri fääst änd teisti.

Tänä iltana yksinoikeudella MonkeyFoodissa vuoden 2008 ravisuttavin ensi-ilta! Luvassa suolainen juoni, sokerisia rakkauskohtauksia, rasvaisia juttuja ja tulista takaa-ajoa.  Rooleissa taattu tähtikaarti; Maissina aina yhtä hip ja cool nuorison suosikki Pop Corn, Paprikan roolissa pysäyttävistä tulkinnoista tuttu Punainen Chili ja Herneen vaativassa osassa samaa sukua oleva Maapähkinä. Käsikirjoittajan muusana Sara ja rajana mielikuvitus.

Ota mukava asento, nojaa taakse ja NAUTI showsta. Esitys on ehdolla Helmikuun ruokahaasteen voittajaksi he-ma-pa-sarjassa.

Texas Nuts

• 1 dl maissinjyviä
• 2 rkl rypsiöljyä
• 1 dl suolapähkinöitä
• 0,5 dl maapähkinöitä
• 0,5 dl pecan-pähkinöitä
• 0,4 dl voita (n. 40 g)
• 1 punainen chili
• 0,5 dl raakaruokosokeria
• suolaa

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Valmista popkornit ohjeen mukaan eli lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa ja lisää siihen maissinjyvät. Aseta kansi päällä ja anna jyvien poksahdella korneiksi. Levitä paukkujyvät leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Murskaa pekaanit ja maapähkinät vähän pienemmiksi veitsellä tai blenderissä. Halkaise chili ja poista siemenet. Pilko chilipalko pieniksi paloiksi ja sekoita pähkinärouheeseen. Lisää sekoitukseen sokeri, suolapähkinät ja hieman suolaa. Kaada seos popkornien päälle tasaisesti. Sulata lopuksi voi (esim. mikrossa) ja valele vielä pellillä lekottelevan seoksen ylle. Vaihtoehtoisesti voit passata sulatuksen ja nostella voista nokareita.

Tyrkkää uuniin ja anna olla vartin verran. Josset pidä erityisen tummapintaisista pähkinöistä, poista jo aiemmin. Itse hurahdin kunnolla nuketettuihin. Anna tuotoksen jäähtyä. Ratsasta auringonlaskuun aarteesi kanssa ja suojele sitä mustasukkaisesti. Chubby end.

[Disclaimer: tuotteen maistaminen voi laukaista ylensyönnin.]

Niin rouheat pari päivää takana, että rakas Monkey on jäänyt ihan hunningolle. Mutta piankos sen turkki taas kiiltää ja silmissä on tuttu pilke. Perjantaina valmistuin siis toimintaterapeutiksi, jota juhlittiin asian vaatimalla vilkkaudella skumppaa säästämättä!

Lauantaina vauhti ei hidastunut lainkaan. Vuoden viimeisten GPP-treenien jälkeen suunta kävi kohti Hyvinkäätä ja hevostalleja. Vaikka juhlinnan jälkeinen väsymys lievästi painoi, kapusin urheasti Benjaminin selkään ja pistin parastani. Benkku oli Peppi Pitkätossun hevosen Pikku-ukon näköinen täplikäs poni ja laji lännenratsastus. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa ratsastamaan ja vielä kauboina! Hilpeintä oli yrittää saada heponen seisahduksiin länkkärityyliin istunnalla ja sanomalla whoa. Nauratti niin kovasti ettei viesti tuntunut menevän perille Sitä paitsi Benkkukin oli varmaan juhlinut edellisenä päivänä, sen verran kovasti sitä sai ajaa eteen liikkeen aikaansaamiseksi.

Lännestä matkattiin kotiin ja suoraan itään eli ystävien luokse viettämään perinteistä venäläistä iltaa. Tänä vuonna tarjolla oli bortschia, blinejä erilaisin päälisin sekä mustikkakukkoa. Ensimmäistä kertaa ko. eventissä uskaltauduin syömään mätiä, ja alustavasti pidin enemmän muikun- kuin siianmädistä. Kahvin kanssa imailtiin port-viinin ohella kommentoija Matleenan vinkistä valmistamiani Nigellan fudgeja, joista pidettiin kovasti. Oli mieletöntä, kiitos J ja V ja kaik. <3

Että väsyneenä mutta onnellisena täällä keräilen kappaleitani ja koetan saada joulupuuhat pakettiin. Vielä olis listalla tanskalaisten uppopaistettavien (!!) kekujen valmistus ja pientä pakkaamista, sit leffaan relaamaan. Tämä postaaminenkin tuntuu vaativan ylimuulisia voimia, onneksi niitä on.

Valmistujaisiin äidiltäni tilaaman maailman parhaan voileipäkakun ohje seuraa heti, kun saan siitä tarkan version. Tässä vielä helpot ja herkut fudget. Issekkii maistoin maidosta huolimatta.

Tahmeat kuutiot (eli suklaa-pistaasi-fudge, Nigella Express, n. 64 kpl)

• 350 g tummaa suklaata (vähintään 70%)
• 1 prk/397 g (makeaa) tiivistemaitoa
• 20 g voita
• 150 g pistaaseja (kuorineen siis reilummin)
• (ripaus suolaa)

Paloittele suklaa. Kuori pistaasipähkinät ja murskaa ja pakastepussissa kaulimella mäiskien, jätä joukkoon isompiakin paloja. Laita suklaa, tiivistemaito ja voi paksupohjaiseen tai haudekattilaan. Jos pistaasisi eivät ole suolattuja, voit heivata myös ripauksen sitä seokseen. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes se on tasaista ja suklaa on täysin sulanut.

Sekoita joukkoon pähkinät ja kaada seos 23 cm suorakaiteen malliseen laakeaan astiaan. (Itse käytin kahta kaupan suurempaa foliovuokaa, sellaisia makaruunilaatikolle tarkoitettuja.) Anna jäähtyä ja siirrä sitten jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa fudge n. 3×2 cm paloiksi ja säilytä pakkasessa, josta ne ovat suoraan valmiita syötäviksi. Erityisen hyvin kuutiot sopivat kahvin kanssa.

Taas venkula menin puijaamaan ja nyt kaikki kahvin- ja pullanhimoiset joutuvat pettymään karvaasti. Tarjolla on näet vain teetä, piirasta ja kurkkua, venäläiseen malliin.  Jos ohjelmanmuutos tuntuu liian raskaalta, voi toisen slaavilaisperinteen mukaisesti hulauttaa votkun naamariin ja ottaa pienet ripaskat. Kyllä se elo siitä urkenee.

Vaan urkenee se piiraallakin. Viime perjantaina sisareni kyläili asujaimistollani töidensä jälkeen ja samalla kun rupattelimme viimeisimmät kuulumiset, valmistui maukas piirakka jouhevalla yhteistyöllä. Tällä kertaa lätinät eivät saaneet suolaa vaihtumaan sokeriksi tai edes tuotosta palamaan.

Piiraan pohja oli luottotyyliin parmesanilla höystetty peruspeti, joka sai täytettä hapankaalista, kuutioiduista etikkapunajuurista ja tuoreista herkkusienistä. Luomus kruunattiin kevyellä soijaruokakermalla, johon upotettiin tunnettuun tapaan pari munaa ja mausteita. Vaaleanpunainen arkieväs oli ihan erkkiläisen hyvää ja lähti siskon mukaan syötäväksi. Että jos on hapankaalia nurkissa, niin näin siitä pääsee ihanasti eroon. Näinkin.

Samaan syssyyn mainostan Kulinaarimurulan mielettömiä valkosipulikurkkuja, jotka tavan kurkustakin tehtyinä potkivat ihan satasella. Poksahteleva hapokkuus ja tymäkkä valkosipuli saavat lauhkean kurkun maistumaan ihan uudelta. Hauskinta on, että koiravieraani Nelli ihastui kurkkuihin liikuttavalla tavalla ja vähemmän liikuttavasti käytti kaikki osaamansa kerjäystavat itkusta vikinään ja murinasta mökötykseen. Ei ole tuohesta karvakaverinkaan suu.

[Kurkut on säilötty hapankaalipurnukkaan, kuinkas muutenkaan.]

Nämä kräkkerit syntyvät sormia napsauttamalla ja ovat todellakin pop. Parasta on, että näitä piissejä voi popsia lähes jokainen; paleot, karpit, keliaakikot, laktoosi-intolerantit ja vegetaristit kaik yhes koos. Imagine all the people, living life in piiis… U-uuu-u-u-uuu.

Piiskräkkers

• 4,7 dl mantelijauhetta
• 1 tl soodaa
• n. 1 tl valkosipulimurskaa
• 3 tl kuivattuja (italialaisia) yrttejä kuten 2 tl timjamia + 1 tl basilikaa
• 2,35 dl parmesanraastetta
• 2 rkl oliiviöljyä
• 4 rkl vettä
• ripaus suolaa
• ripaus kurkumaa väriksi

Käännä uunin nupit kaakkoon tai ei aivan, 175 astetta riittää. Paahda valkosipulimurska pannulla, raasta parmesaani ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Maista ja säädä mausteet, jos tarvis. Seoksesta pitäisi muodostua hieman murumainen, kasassa kuitenkin pysyvä massa. Jos seos jää liian irtonaiseksi, lisää tilkka vettä. Levitä massa leivinpaperoidulle pellille kostutetuin käsin mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista uunin keskiosassa viitisentoista minuuttia, kunnes keksi on kullankeltaista ja kuivaa. [Edit 11.12. Jos haluat, voit jäähtymisen jälkeen paloitella levyn ja paistaa paloja vielä muutaman minuutin ekstrarapeuden aikaansaamiseksi. Ens kerralla aim sou gona!]

Anna jäähtyä ritilällä rauhassa, jotta keksi asettuu. Leikkaa sitten taikinäpyörällä, pitsaleikkurilla (ehkä amerikkalaisempi ilmiö?) tai veitsellä sopiviksi paloiksi. Vaihtoehtoisesti voit katkoa levyn epämääräisiin lohkareisiin. Erinomaista suolapalaa, rapeaa ja maukasta. Päällisiäkin voi sommitella makunsa mukaan.

Ohje on losangelesilaisen Karinan blogista Gluten-Free Goddess.

Lähdettiin eilisten treenipikkujoulujen jälkeen piipahtamaan mökillä ja palattiin vasta tänään iltapäivällä isänpäivälounakselle. Mökillä oli märkää, mutaista, kodikasta ja mahtavan leppoisaa. Ohjelma koostui saunomisesta ja kokkauksesta nokkauni- ja löhkäyshöystöin (löhkääminen on sitä sohvan pohjalla tapahtuvaa velttoutta).

Ruokakin oli mielenkiintoista heti alusta saakka. Nautimme nimittäin tuloatriaksi PURKKIhernekeittoa! JOOJOO, sitä klassista, tosin luomuna. Sitä juuri, jonka poltin pohjaan ennen kuin minuun iski kokkikärpänen ja hylkäsin hernerokan vuosikausiksi. Lisämausteilla sinappia unohtamatta soppa maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin. Hernekeiton suomin supervoimin valmistelimme sitten illan mittaan ja saunomisen lomassa kaikenmoista purtavaa.

Alkupalaksi ja napoksi palsternakka- ja lanttulastuja. Näitä on tehty ennenkin. Pannu neloselle ja lämpimäksi, juures (mm. bataatti toimii hyvin myös) veitsellä lastuiksi ja pannulle. Annetaan oikein kuivahtaa, maustetaan suolalla ja paprikajauheella tai grillimausteella, kuten eilen.

Lisukkeeksi öljyssä, suolassa, pippurissa ja valkosipulissa tunti-pari marinoitua tuoretta parsaa, joka viihtyi uunissa reiluhkon ajan ja oli mahdottoman mehevää ja maukasta.

Broilerin koipireisiä, jotka viihtyivät uunissa parsojen kanssa myös marinoiduttuaan aikansa muistaakseni soijasta, Worchestershirestä ja ties mistä tehdyssä liemessä. Todella mainiota eikä lainkaan kuivaa, kuten kana joskus.

Lisäksi tarjolla oli uunissa tehtyä kuhaa, Lihansyöjälle lihaa ja salaattia. Jälkiruokaakin pisteltiin hyvällä halulla, siitä pian oma postaus! On se metsäilma ihmeellistä, hyvin se friskaa päätä ja niskaa kuten Aaro Hongan iki-ihanissa poikakirjoissa (Iloinen internaatti ja Riuska ratsuväki) sanottiin.

Asiaankuuluvan syksyinen teema. Innostuin siis vuolemaan punajuurta ja porkkanaa lastuiksi, jotka sitten maustoin ja paahdoin uunissa. Ei ihan sipsejä, mutta varmaankin rasvaa lisäämällä ja uunin lämpötilaa plus paistoaikaa säätämällä pääsisi lähemmäskin. Idean vohkin jostakin naistenlehdestä, jota selailin eilen kaksien treenien välisessä koomassa.

Paahdetut punajuurilastut (ja porkkana-!)

• punajuuria
• porkkanoita
• oliiviöljyä
• suolaa
• paprikajauhetta

Säädä uuni lämpöön 225. Kuori juurekset ja vuole juustohöylällä ohuiksi ja kauniiksi lastuiksi. Suihkuta oliiviöljyä lastuille, mikäli omistat suihkepullon, muuten voit vain pirskotella sitä taiteellisesti. Rouhi päälle suolaa ja karista paprikaa. Sekoita. Anna juurille uunia ehkä vartin verran, tarkkaile prosessia. Tosin omistani juuri ne hivenen kärähtäneet olivat ehdottomasti parhaita.

Kelpaa napoksi, lisukkeeksi tai vaikka salaattiin. Itse pistelin kylmäsavutofun seurana iltapalaksi.

Uusimmassa Vihreässä langassa oli läjä mielenkiintoisia reseptejä, sillä kuten jutun Politiikkaa pataan ingressi sanoo, syöminen on poliittinen teko. Reilu kauppa, luomu, lähiruoka, haittaverot, talvitomaatit, kasvisruoka, riista, vientituotteet, terveysvaikutukset, kouluruokailu, ruokakulttuuri, syömishäiriöt, erikoisruokavaliot - kaikki herättävät helposti keskustelua seurassa kuin seurassa, syödä kun täytyy. Ruoka taitaa olla omassa repertuaarissani small talkin ykkönen. Siitä puhumalla on niin helppo aloittaa vaikka vieraisiin kulttuureihinkin perehtyminen, vaikka se ei neutraali asia olekaan.

Saattaa olla, että Apinakeittiössä kokkaillaan vielä Riistäjän kakkua, yksityisautoilijan herkkua tai Maaseudun tulevaisuutta, mutta aloitin hummukselle läheistä sukua olevalla Vihreällä hernetahnalla. Kikherneet on korvattu tavallisilla herneillä ja mausteita on ohjeesta karsittu, tosin lisäsin itse valkosipulin takaisin. Oikein maistuvaa ja mahalle mahdollisesti parempi kuin kikherne, tästä piti se lihiksiin kiintynyt lihansyöjäkin kovasti. Tänää tahna pääsee tulikokeeseen kun vien sen vannoutuneiden kasvissyöjäystävieni sekä sapaskokki Vapun ruokapöytään.

Vihreä hummus

• 200 g pakasteherneitä
• 2 rkl tahinia eli seesamtahnaa
• 0,5 dl öljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• valkosipulinkynsi
• suolaa, pippuria
• (mantelilastuja)

Sulata herneet ja soseuta kaikki ainekset sekaisin. Tarkista maku ja lisää sitruunaa, valkosipulia, suolaa ja pippuria mikäli tarvis. Yhdistele muihin ruokiin makusi mukaisesti tai haukkaile suoraan lusikasta. Päälle paahdoin koristeeksi mantelilastuja, vähän hummuksen pinjansiementen jalanjäljissä.

(Ja ne suklaakonvehditkin tekevät tuloaan, tämä vain vaati päästä framille ensin.)

Maanantain Hesarissa Elämä & Terveys -sivuilla olleessa Hallitaan painoa -artikkelisarjan jutussa Poissa silmistä, poissa mielestä lanseerasi mielenkiintoisen termin. Jutussa kerrotaan jenkkitutkija Brian Wansinkin kokeesta, jossa työpaikalle asetettiin päivittäin näkysälle karamelli poikineen ja kulutusta seurattiin. Seuraavalla viikolla samat mässyt asetettiin paikoilleen, mutta nyt kansien alle piiloon. Syöty karkkimäärä väheni lähes puoleen. (Tietysti voi kysyä, olisiko kulutus ollut nolla, jos yhtään karkkia ei alunperinkään olisi tuotu tarjolle, mutta sehän olisi tylsää. Tylsä ei myy lehtiä eikä rahoita tutkimuksia.)

[Kuvassa näen ruokaa pyöräretken viimeisenä päivänä; huomaa paljastava elekieli.]

Wansink käyttää ilmiöstä nimeä seefood, niin kekseliästä että ihan naurattaa! Mainio kohde hilpeille sanaleikeille, varsinkin, kun kokkasin eilen seafoodia joka oli todella kaukana seefoodista… Juttu jatkuu muuten vielä siten, että mellien asettaminen pari metriä KAUEMMAS vähensi murkinointia entisestään. Ja ruokablogithan on seefoodia parhaimmillaan! Ruokahalu kasvaa, myönteisessä mielessä, kun sukkuloi erikoisten, upeiden, arkisempien ja kokeilevien keitosten parissa.

Vaan ohjeeseen. Tarkoituksenani oli siis tyypata englantilaisen ruokalehden Freshin Thai Prawn Cakes -respaa eli rapupalleroita. Koska olen soveltelijoiden aatelia typeryyteen saakka, korvasin huoletta kolme ainesosaa viidestä vaihtoehtoisilla. Lopputuloksena oli palleroita, jotka kyllä maistuivat todella hyvälle, mutta hajoilivat autuaasti koostumukseensa pannulla. Ohjeessa vinkataan (vinkata, mikä ihana uudissuomen sana) että käytettäessä rapujen sijaan kalaa kannattaa lisätä yksi munanvalkuainen sitomaan massaa. Olisi toiminut tässäkin. Alla alkuperäinen ohje.

Thai Prawn Cakes (neljälle)

• 500 g kuorittuja katkarapuja
• 1 tl punaista currytahnaa
• 4 kevätsipulia silputtuna
• pieni puska korianteria, hieman saksittuna
• 1,5 tl kalakastiketta (fish sauce)

Hurauta ainekset blenderissä massaksi ja pyöritä kostutetuin käsin palleroiksi, noin 12 kpl. Paista reilussa määrässä öljyä pannulla n. 4 minuuttia per puoli (Montako puolta pallossa on?) kunnes kullanruskeita. Ohje ehdottaa seuraksi nuudeleita soija- tai sweet chilikastikeella. Ja tosiaan, jos korvaat ravut kalalla, lisää yksi valkuainen ja paista hieman pidempään.

Paljastan ihan vain tässä leipätekstin joukossa, että korvasin korianterin tuoreella pinaatilla, sipulin pinjansiemenillä ja currytahnan kuivakarrilla. Tarjoilin moukut itselleni kera vihreän vihannessoseen (kesäkurpitsaa, parsakaalia, sipulia, currya) sekä oranssin porkkanapureen (porkkanaa ja rakuunaa). Olin oikein tyytyväinen ateriaan.

Jälkiruoaksi voit nautiskella esimerkiksi Kepeää Lassieta tai Mansikanpunaista semisorbeetä.

Kepeä Lassie

• puolikas banaani
• 4 jääkuutiota
• soijamaitoa
• (pellavansiemeniä)

Blenderiin! Mmmmmm. Raikasta ja ihanaa.

Mansikanpunainen semisorbee

• pakastemansikoita (n. 6)
• soijamaitoa
• makeutusta

Mansikat blenderiin ja murskaksi! Lisää maito. Nauti nopeasti kun sorbee on vielä hyistä ja hyvää.