Aluksi vähän Reilua asiaa; kaikki kynnelle kykenevät ja kykenemättömät, muistattehan Toukokuun ruokahaasteen! Aiheena Reilun kaupan tuotteet, joita saa nykyään myös esimerkiksi Lidlistä. Lisäksi valinnanvaraa löytyy eli vaikka keittäisit kupin kuumaa Reilun kaupan kahvia.

Ruokahaasteeseen postaukseni liittyy sikäli muutenkin, että Rosmariinin skaban avannut haastepostaus hyödyntää oikeaa apinanruokaa eli banaania. Koska juhlimme oman perheeni kanssa eilistä äitienpäivää tänään, en laittanut sentään banaanimuhennosta (vielä!) porisemaan, vaan iskin sorkkani kauan haaveilemaani Pippurimyllyn Banaanileipään. Jos olet banaanin ystävä, suosittelen tsekkaamaan myös Juukelin hyvän banaanikakun ohjeen.

Noudatin ohjetta melko tunnollisesti vaikken ruokavaakaa omistakaan, eli grammoissa lienee pientä boheemia säätöä, mutta kuka niitä laskee. Ainoastaan saksanpähkinät korvasin pecanpähkinöillä saatavuussyistä. Leipä paistuu paraikaa uunissa ja tulen raportoimaan mausta kunhan ape on kylässä korkattu, mutta ainakin taikina oli niin äärihyvää että oksat pois. (Puhuin palturia; koska leipä ei ihan irronnut täysin vuoasta pääsin jo maistamaan, voi jösses mikä mahtiherkku!)

Lisäksi tein huvikseni toistamiseen Saran pähkinäherkkua, johon sovelsin pähkinäeväideni jämät eli cashew-, maa- hassel- ja pecanpähkinöitä, manteleita sekä ropsauksen auringon- ja seesaminsiemeniä. Myönnän, että parhaiten toimivat cashew ja pecan, mutta myös mantelit ja hasselit maistuvat. Maapähkinät skippaan ehkä tulevaisuudessa. Siemenet vähän hukkuivat joukkoon, mutta eivät ne pahaakaan tee.

Eilinen oli hyvä päivä. Suomi voitti Venäjän jatkoajalla ja pääsi MM-finaaliin. Euroviisut tarjosi messevää viihdettä ja ainakin omasta mielestäni sopivaa Suomi-kuvaa maailmalle kiitos screenien, sirkuksen ja Krissen. Ukrainan biisi pisti muulin tanssijalan pompsaamaan ja pääsin esittelemään Saksassa nyt hoteinta hottia olevaa jumping stylea! Kyseessä on siis erityisen tarmokas ja kimmoisa tanssityyli, ylienergiselle mitä parhainta hoitoa.

Ilta polkaistiin käyntiin shottilasillisella Belgiasta tuotua erikoisuutta Coca-Cola Light Sangoa, joka siis meinaa veriappelsiinia.

Viisukatsomon syömäpuolen menu oli päivän muun tason mukaisesti myös herkullinen ja tilanteeseen sopiva. Välipalan Martoilta nyysitty porkkanatahna oli aivan mäsäyttävän makoisaa paahdetun realin ja nachojen kanssa!

Kahden Belgiasta roudatun todella vahvatuoksuisen (Le Herve du Vieux Moulin ja Chimay) juuston aromeissa oli hyvä viipyillä ja hakea viisutunnelmaa.

Juustoille ja porkkanaleviteleiville teki seuraa - tattadadaa! - Muulin suosikkievässalaatti pienellä tuunauksella; suolapähkinät olivat eilen suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä. Kuulostaa arkiselta, mutta valmistuksen aikaisesta vikinästä huolimatta raejuustoinen sallad upposi viimeistä murua myöten viisuyleisöön.

Jälkiruoaksi oli toki Belgialaista tummaa suklaata, mutta ei siinä vielä kaikki. Kaksi läheistä ystävääni astui avioliiton auvoisaan satamaan viime syksynä seuraavana päivänä siitä, kun itse matkustin muutamaksi kuukaudeksi Tanskaan. En siten päässyt olemaan läsnä, mutta armaat ystäväni säästivät varahääkakun pakkasessa tähän päivään saakka minua varten <3 Kakku leikattiin asianmukaisesti kolmisin yhdessä hääparin kanssa eikä Kakkugallerian upea mustaherukka-suklaakakku ei voi kyllä jättää ketään kylmäksi!

(Kuvassa olen kaakun kimpussa, kavereista ei arvannut julkaista leikkauskuvaa ilman lupaa.)

Illalla festivaali jatkuu MM-finaaliottelulla. Tsemiä Suami!

Haalin haltuuni jo jokin aika sitten Heidi Hautalan, Kaisa Lekan ja Janne Länsipuron kirjan Rehellistä ruokaa, mutta olen tähän mennessä saanut aikaiseksi vain hitaampaa leipää. Kokemus oli pitkän prosessin vuoksi ihan erityisen palkitseva, mutta nyt lähdin Rehelliseen ruokakelkkaan lyhyen kaavan mukaan. Lyhyimmän, jos tarkkoja ollaan.

Kyseessä siis lisäkkeenä tai snackinä tarjoiltavat juuressipsit, jotka kirjassa liittyvät samaan ateriakokonaisuuteen ratatoueilletäytteisten kurpitsoiden, keitetyn speltin, suppilovahverokastikkeen ja marjagranitan kanssa. Itse käristelin niistä hieman yöpalaa joku arkipäivä männä viikolla, kun mieli halasi napoa. Ja napoa se sai!

Palsternakkalastut

• palsternakkaa
• paprikajauhetta
• suolaa

Leikkaa palsternakasta ohuita lastuja ja paista ne rapeiksi kuivalla paistinpannulla. Mausta suolalla ja paprikajauheella paistamisen aikana ja pistele poskeesi vapaavalintaisesti lempi-tv-sarjasi, aikakausilehden, erinomaisen romaanin tai ruokablogien lueskelun parissa.

Sopii mun kiireeseen eli oma makuaistini on niin vihannesvirittynyt, että kävivät naposta hienosti. Huomattavaa samankaltaisuutta toki soijasormien kanssa.

Huhtikuun haastekisan voitto tuli Ylimuulin köökkiin ihan apinanleipäpuun takaa, mutta sitäkin toivotumpana! Haluan kiittää äänestäjiäni koko muulinsydämen laajuudella, sillä luottamuksenne ansiosta Monkey viettää vappua kinky virne kasvoillaan. Tosin tiaraa en lähde Possulta peräämään, olen paljon kiinnostuneempi hyljepuvusta.

Ja koska tuleen ei ilmeisesti saa jäädä makaamaan, pistetään uutta haastetta pesään heti huomenna! Seuraa Apinaa.

Vapun kunniaksi tarjoilen ohjeen ensimmäiseen kokeilemaani Sara La Fountainin luomukseen. Resepti on kirjasta à la Sara ja siis kyllä, kannukset ovat ansaitut. Hurmaavan olemuksen lisäksi myös ainekset menevät pataan ja sitten suuhun hyvässä yhteisymmärryksessä.

Pähkinäsekoitus

• 5 dl pecan-pähkinöitä (käytin puoliksi pecaneita, puoliksi casheweita, voinee soveltaa pähkinöitä vapaasti)
• 1 valkuainen
• 1 rkl vettä
• 1,5 dl sokeria (vähensin hippasen)
• 2 tl kanelia
• 1 tl kardemummaa
• 1/2 tl korianteria
• cayenne-pippuria
• 1 tl suolaa

Vaahdota valkuainen napakaksi vaahdoksi. Lisää vesi ja sekoita hyvin. Lisää pähkinät, sokeri ja mausteet, sekoita taas. Levitä pellille leivinpaperin ylle ja paista 160 asteessa n. 8-10 minuuttia. Anna seoksen jäähtyä ja paloittele syötäväksi.

Pähkinäsekoituksen ja mutabelin lisäksi mukaani juhliin lähtevät nämä tummat luksussuklaat, jotka on maustettu mintun lehdillä, inkiväärillä ja rosépippurilla. Eikä siinä vielä kaikki; vihdoin ehdin Hakaniemen halliin DeliDeliin, josta nämä suklaatkin ovat, ja ostin himoitsemiani Nizzan oliiveita. Kiitos Oliivia vinkistä, nyt oliivit testataan ääriolosuhteissa!

Tein mtabbalia jokin aika sitten hurmaannuttuani siitä Caisassa. Eilen kävin lounaalla Kampin Minoksessa, jossa seuralaiseni kasvislautanen sisälsi mm. mtabbalia ja muistutti tästä jumalaisesta, tuhdinmakuisesta tahnasta. Seurani epäili maistettuaan, että tahnassa on homejuustoa, niin muhevan maun munakoison paahtaminen tökötille antaa.

Katselin huvikseni, josko Suuri kasviskirjani olisi sisältänyt oman ohjeensa mtabbalille, ja hämmästyksekseni löysin aivan saman tuotteen nimellä baba ghannouj. Lähempi tarkastelu osoitti, että mutabbel on mausteisempi versio baba ghannoujista eli baba ghanoushista.

Kutsui sitä miksi tahansa, siitä ei pääse mihinkään, että killerihyvää. Tässä pienehkön munakoison kokoinen ohje tahnaan.

Mutabbel

• pienehkö munakoiso (n. 300g)
• 1 kukkurallinen ruokalusikka tahinia eli seesamtahnaa
• valkosipulinkynsi
• 1/2 limen mehu
• sopivasti suolaa

Paahda munakoisoa kokonaisena uunissa n. 250 asteessa tunnin verran. Halkaise koiso ja lusikoi paahtunut hedelmäliha talteen. Muhenna se veitsellä ja hienonna joukkoon valkosipulinkynsi. Purista tahnaan puolikkaan limen mehu ja lisää suola, jota ei tarvita paljoakaan. Parhaimmillaan lienee leivän kanssa, mutta porkkanankin kanssa oli jättegott.

Tämän alkuperäisen reseptin kopioin Saara Törmän kasviskeittokirjasta Keittokomero ja huone. Joitakin modifikaatioita tarvittiin, jotta kaapista löytyneet aineet riittivät. Aivan ihanaa ja hauska kotoisaa! Edukkaampaakin kuin tuore basilika, tuo pakastepinaatti. Tässä alkuperäinen ohje, suluissa muutokset. Tein puolikkaan annoksen.

Pinaattipesto

• 1/2 oliiviöljyä
• 1,5 rkl kuivattua basilikaa (käytin pitsamaustetta)
• 2 rkl kiehuvaa vettä
• 1-2 valkosipulin kynttä
• 150 g pakastepinaattia
• 2 dl mantelilastuja (kalttasin tavan mantelit ja kuorin, lisäksi käytin pistaaseja)
• 2,5 tl suolaa
• 1/2 tl pippuria

Sekoita kiehuvan kuuma vesi kuivattuun basilikaan. Lisää muut ainekset ja surruuta masiinalla tarvittava aika. Ohjeessa mainittiin, jotta pelkän pastan kanssa tämäkin pesto pääsee oikeuksiinsa, itse soveltelin sitä tänään vihannesten (parsakaali, sipuli, paprika), herkkusienten, broilerinsuikaleiden ja kevyt-vuohenjuuston kanssa uunissa, päälle oli pakko ropsauttaa pinjansiemeniä kun kaapissa kerran oli. Hurmaavan valkosipulinen ja peräti kukkea maku.

Tuli vielä mieleen, kun äsken kuulin tillipestosta, että pistäkää parhaat pestovinkit jakoon! Kaupasta saa ainakin punaista, sitäkään en ole itse tehnyt.

Koska erilaisia pikkujäänteitä viime päivien aterioista lojui kaapissa odottamassa käyttöä, nojasin taas Roccon olkapäähän ja upotin juustonkäntyn, kalkkunanakin, purkkimaissin jämät ja munakoisotapakset tomaattisoosiin luomumunien seuraksi. Ruokalaji on aiemmin kokattu Monkeyssa nimellä italialainen munakas Roccoa mukaillen. Munakoisot valmistin päivällä samaan tapaan kuin Sohvin zucchinit, paitsi peston korvasivat kookosöljy ja paprikajauhe. Todella hyviä, varsinkin ne palat, jotka jäivät ilman tomaattia, olivat rapeita ja herkkuja. (Kuvassa näkyvä varjo on luultavasti minun nälkäni.)

Oioin munakkaan teossa koska kello oli jo myöhä, ja iskin valkosipuli-tomaattimurskan suoraan pannulle, maustoin suolalla, cayennepippurilla, kanella ja sokerilla. Loppu menikin edellisen kerran ohjeen mukaan, ja jälleen, vakavasti suosittelen kokeilemaan. Munakoiso muuten sopii tähän kuin nenä päähän, ainakin tämä ennalta kypsennetty.

Ruissipsien kera kuvassa oli siis tätä levitettä, joka kyllä maistuu ainakin anjoviksen ystävälle. Vein levitteen eilisiin tupaantulijaisiin kera japanilaisten seesamkeksien ja pari oli onnistunut. Ohje on Kesäruokaa-kirjasta, joka oli minulla pari päivää kaverilta lainassa.

Fenkoli-manteli-anjovis-levite

• 1 fenkoli
• 1 dl manteleita
• 1 rasia anjovisfileitä (miel. kaprisliemessä, itse en löytänyt)
• 3 rkl oliiviöljyä

Sekoita kaikki jonkin sortin blenderissä. Itse paahdoin manteleita hetken ennen toimenpidettä, mutta enpä tiedä oliko sillä suurtakaan maullista vaikutusta. Oma mikserini on niin pieni, että tein levitteen osissa. Öljy kruunaa maun pehmeäksi. Lisäksi vein spelttikeksipaketin eli dinkel kekse. Paketin omin sanoin sehr gut.

Näitä tehtailee ainakin Gringa Suomisopassaan nimellä ruisnapit, itsekin olen suunnitellut siitä saakka kun kävin Vatruskoista viipurinrinkeliin -ruokakurssin ja opin tekemään piirakkoloita. Nyt sitten aamupuhteiksi aloin puuhaan kun on hotsittanut jo muutaman päivän. Melko nopeaa ja äärimmäisen herkullista! Tästä kuoritaikinan määrästä tulee jo tosi iso satsi, itse tein puolikkaan taikinan ja siitäkin laiskana jaksoin vääntää vain kaksi pellillistä sipsejä eli 40 kappaletta.

Kuoritaikina

• 2 dl vettä
• 1 dl vehnäjauhoa
• 3-3 1/2 dl ruisjauhoja
• hiven suolaa
• (1 rkl öljyä)

Sekoita ainekset keskenään ja vaivaa taikinaksi. Muovaa taikinasta tanko ja jaa se useaan osaan. Kun taikinaa kaulitaan ohuttakin ohuemmaksi, pienet erät ovat suotavia jotta taikina pääsee pyörimään eikä repeile. Laita muut taikinaosat esim. kannelliseen kulhoon. Pyöritä palasesta pallo ja painele se littanaksi. Kauli kakkara jauhotetulla pöydällä niin ohueksi kuin pystyt ilman että se repeää. Ota taikinasta jollain muotilla sopivia pyöryläpaloja ja laita pellille. Itse käytin desin mittaa.

Paista valmiita pyörylöitä uunissa niin kuumassa kuin uunista irtoaa, omani venyy 300 asteeseen. Vahdi tarkkaan, jottet tee kuten minä aina teen, eli polta ensimmäistä pellillistä. Voitele kypsät pyörylät voilla molemmilta puolilta ja rouhi sipsit menemään ihan pelkiltään tai juuston ja levitteiden kanssa. Vuohen gouda sai sipsit sulamaan suussa… Onneksi molempia on vielä jäljellä! Alla olevassa kuvassa näkyvän levitteen ohje seuraa myöhemmin. Pysy kanavalla!

Idean bongasin Reformi-keskuksen lehdestä, jossa keittiömestari Simo Reijonsaari mainostaa näitä suosikikseen. Meinasin jo otsikoida, että uudenlainen snack, kunnes katsoin, miltä ajalta lehti on. 2/1999. Erilainen se nyt ainakin on.

Otin vapauden nimetä ruokalajin ulkonäkönsä mukaan soijasormiksi. Ehkä hivenen (tai mega-)gross (teiniajan slangia) nimi, mutta maku on kyllä eri kelpo. Ihan huomaamattani olen napsinut kokeilusatsin muutamaa viimeistä lukuunottamatta suihini, vaikka uunissa on “oikeaakin” ruokaa. Varmasti teen toistekin.

Soijasormet eli soijasuikale-snack

• soijasuikaleita
• kana- tai lihalientä
• valkosipulia, chiliä, suolaa
• paprikajauhetta

Keitä soijasuikaleita haluamassasi liemessä viitisen minuuttia. Kaada suikaleet lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä. Puristele turvonneista suikaleista liika vesi ja paista pannulla tilkassa öljyä rapeiksi. Pannulle voi makunsa mukaan sysiä esimerkiksi chiliä ja valkosipulia, itse tein näin. Kun suikaleet ovat sopivan rapeita ja ruskeita, kaada ne tarjoiluastiaan ja rouhi reilusti suolaa. Sitten koko jutun clóu: paprikaa. Se vasta sai paketin kasaan!

Pakettia voi sitten vielä ehostella erilaisin dipein, jos haluaa. Itse testasin sekä ultra light -majoneesia, samaista majoneesia wasabivahvistuksella että ketsuppia, ja ehkä tuo perusmajo toimi parhaiten. Ketsuppi tosin vahvistaa sormien lookista saatavaa ranskisvaikutelmaa, jos sitä kaipaa. Ja tämä viimeinen kuva on ihan silkka taidekuva, tiedättehän, ravintoa aivoille.