Vihreä lanka, tuo viikoittain minunkin elämääni sulostuttava sanomalehtipaperinen julkaisu, on ollut tapetilla Juhanankin blogissa kiitos ruokaohjeidensa. Aivan sattumalta kokkailin itse pari päivää sitten herkullista kaaliruokaa, inspiraatio siihen syttyi mökillä, jossa saimme ahmaista ihanat taidolla tehdyt kaalikääryleet kitaamme. Saara Törmä nimittäin osaa paitsi vaivata, myös laittaa sapuskaa. Tämä helpon, halvan ja herkun kaalilootan ohje on aivan suoraan Vihreän langan sivuilta, josta löytyy reseptejä myös lisää, tsekatkaa! Ja samalla tietysti kokekaa koko Lanka.

Laatikon sekaan voi halutessaan sotkea soijarouhetta tms. ja rusinoidenkin korvaaminen onnistui kivasti goji-marjoilla. Aika eksoottista.

Saaran paras kaalilaatikko (kahdelle)

• n. 800 g kaalia
• 1 sipuli
• 1 porkkana
• 0,5 dl rusinoita (tai goji-marjoja)
• 2 rkl soijaa
• 1 rkl siirappia
• 1,5 tl curry-jauhetta
• mustapippuria
• 0,5 kasvisliemikuutio
• 2 dl vettä
• 1 rkl vehnäjauhoa (tai spelttijauhoa!)

Uuni  lämpeämään 175. Silppua kaali, porkkana ja sipuli, paistele öljyssä pannulla, kunnes kaali on pehmeää. Mausta ja lisää rusinat sekä murenneltu liemikuutio. Sekoita hyvin ja kaada uunivuokaan. Sekoita keskenään vesi ja jauhot, kaada seos laatikkoon. Uuniin ja ainakin tunti, pidempäänkin kelpaa haudutella. Jos pinta tummuu liikaa, voipi laittaa päälle foolion (joka ei tosin ole kovin ympäristöystävällistä, mutta milläs sen korvaisi?). Itse hauduttelin laatikkoa sen tunnin, sitten nappaisin uunin pois päältä ja annoin olla vielä puoli tuntia. Oekein on maukasta, miksei vaikka parasta!

Kun tuo edellinen postaus sai vähän nolon päätöksen Välispiikin oltua niiiin edellä mua sinappivoin suhteen, saatte kostoksi maistaa arkistakin arkisempaa tipua. Cordon Bleu. Fänsipänsi nimi, helppo ja herkullinen toteutus. Mutta kovin low key, kun käyttää kevytjuustoa. Hawai’in pulun selkeä serkku.

[Kuvassa hän on vielä raaka.]

Kanaa Kordoon Blöö

• 4 broilerifilettä
• 4 (savu-)kalkkunaleikettä (niitä leivän päälle ripustettavia)
• 8 viipaletta juustoa (jeps, taas oli käytössä Polar 5%, voimakkaampia makuja on suotavampaa hakea)
• 4 cocktail-tikkua

Upota cocktail-tikut veteen, jotta kostuvat eivätkä sitten pala. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nuiji tai kaulitse (pulikalla meni aika helposti) kanafileet kelmun välissä hieman laakeammiksi ja ohuemmiksi, noin kämmenen kokoisiksi. Suolaa fileet ja nosta uunipellille. Aseta jokaisen fileen toiselle puoliskolle ensin pala juustoa, sitten kalkkunaleike ja päälle vielä juusto. Kääräisen kaksinkerroin ja kiinnitä cocktail-tikulla. Uuniin ja 20-25 minuuttia (pannullakin saa paistaa jos haluaa). Kaveriks vaikka spelttipastaa ja saldee. Ja yks file seuraavan päivän evääksi. Nätti on näin.

Olimme viime viikon keskiviikkona Satujataren ja Kulinaarimurulan Välispiikin kanssa ahtamassa itseemme ruokaisia parsaherkkuja Graniittilinnassa samalla kun ahdoimme toisemme täyteen hillitöntä tyttöenergiaa (no sitä maustetyttöjen lanseeraamaa). Illasta voisi lausua paljonkin, mutta lausun nyt vain tästä yhdestä: leipälevite.

Ravintolassa tarjoiltiin ruoan oheen kahden sortin leipää, hurmaavaa saarislaisleivän tyyppistä limppua ja sellaista talon omaa vaaleaa. Känttyjen kera oli tarjolla voihin tehty levite, joka oli aivan taatanallisen hyvää. Analyysimme tuloksena arvioimme, että voihin oli sekoitettu sinapinsiemeniä. Mikä idea! Heti kantoon elikkäs kotikokeiluun. Noh, päätin tyyppailla kamaa vanhaan kunnon ohjeeseen, jossa voista, öljystä ja vedestä tehdään maukas, mutta pehmeämpi ja rasvoiltaan pelkkää voita laadukkaampi levite.

Kaik oli ihan ok, sain levitteen aikaiseksi, mutta kun meinasin lisätä joukkoon sinapinsiemeniä toki maistelin niitä hieman saadakseni asiaan tuntumaa. Tuntumaa sainkin, nimittäin napakkaa suutuntumaa. Siemenet raksuivat suussa, enkä muista Graniittilevitteen raksuneen lainkaan. En tiedä, mitä te olisitte sijassani tehneet, mutta meikäläinen pisti siemenet keittäen. Ja pehmeniväthän ne. Tuntui vain että makukin liudentui samalla… O_O Sekoitin silti jyvät voihin ja suikkasin jääkaapiin jähmettymään. Kun levite oli lepäillyt laakereillaan riittävän kauan, päällystin sillä palan spelttinäkkäriä ja haukkasin. Ja voihan lehmä, eihän se samalta maistunut alkuunkaan. Hyvältä ihan, mutta sinapinsiementen mausta ei tietoakaan.

Edit: Välispiikkipä jo paljastikin kommenteissa oikean vastauksen; voita ja wholegrain dijon-sinappia, siinä se! Yritinkö nyt mennä taas kiertotietä kun oikopolkukin olisi ollut. Plerr. No, sellaista sinappia kaapissa ei vielä olekaan.

(Kysynkin nyt teiltä, onko ideoita, kuinka halutun lopputuloksen voisi saada aikaiseksi? Tai onko jollain mahdollisesti sisäpiiritietoa Linnan levitteestä? Jos on, kaik vaitiolovelvollisuudet mäkkyyn ja paljastelemaan!) Sillä välin tätä levitettä voi valmistaa vaikka valkosipulisena, toimii kuin tauti (<– outo sanonta, jonka alkuperää en lähde arvailemaan). Ohjeen olen aikoinaan bongannut Paula Heinosen luennoilta ja löytyy se näköjään verkostakin.

Pehmeämpi voi

• 100 g voita
• 1 dl öljyä (miel. kylmäpuristettu rypsi- tai oliiviöljy, laadukkaammat oliiviöljyt ovat maultaan neutraalimpia jos vahvasti maistuva puskee mielestä lopputuloksesta liikaa läpi)
• 1 dl vettä
• 1-2 valkosipulinkynttä
• yrttejä

Ota voi huoneenlämpöön ja anna pehmetä. Sekoita tehosekoittimessa öljyn kanssa ja lisää vesi vähitellen tehosekoittimen koko ajan käydessä. Vaihtoehtoisesti voit lisätä tilkan kerrallaan ja hurauttaa aina välissä kunnolla sekaisin, ainakaan omaan blenderiini ei lisätä kesken yhtään mitään. Mausta lopuksi vaikka valkosipulilla ja silputulla persiljalla tai muilla haluamillasi mausteilla. Siirrä jääkaappiin ja anna jähmettyä useita tunteja. En osaa tarkkaan sanoa kauako levite säilyy kylmässä, mutta varmaankin sen pari viikkoa.

Ja vielä toinen levite-/maustevoibongaus! Maku-lehdestä löytyy järkyttävän hyvältä kuulostava wasabi-voin ohje, jota siinä tarjoillaan maissintähkien kera. En lainkaan epäile, etteikö se kävisi moneen muuhunkin. Näin se käy:

Wasabivoi

• 100 g voita
• 2-3 rkl wasabia
• 3 rkl persiljaa hienonnettuna (voinee jättä pois tai korvata)

Sekoita wasabi ja hienonnettu yrtti huoneenlämpöiseen voihin, käytä heti maustevoina (okei, satsi on siihen aika iso?!) tai laita jääkaappiin lepäilemään ja jämimään. Nauti niiden grillitähkien kera tai vaikka piffin päällä, keksi jotain. Itsekin aion keksiä ja kokeilla. Ja muista ilmiantaa keksinnöt! (keksintö –> keksi –> wasabi-macaroni?)

Kysymys on ehkä syvällisempi kuin vastaukseni, mutta nämä pähkylät paahtuivat Worcestershire-kastikkeen ja sitruunan kera. Käsittämättömän yksinkertaista ja uskomattoman hyvää. Ohjeen bongasin Graemen suorastaan seksikkäästä ruokablogista Blood Sugar, jossa pähkinöitä tarjoiltiin maaliskuussa. Siitä saakka idea on kuumottanut aivoissani odottaen täyttymystään. …vihdoinkin.

Paahdetut pähkinät

• n. 200 g erilaisia pähkinöitä
• Worcestershire-kastiketta
• yhden sitruunan tai limen kuori
• suolaa, pippuria

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Raasta sitruksen kuori ja sekoita se pähkinöihin. Roiski päälle sopivasti W-kastiketta, niin, että kastiketta riittää jokaiselle suupalalle. Kaada leivinpaperitetulle pellille ja paahda uunissa 20 minuuttia. Poista pähkinät uunista ja anna jäähtyä. Kuumenna paistinpannu keskilämmölle, ja paahda pähkinöitä vielä sillä, kunnes väri on sopivan ruskea. (Sitä se tosin on jo uunin jäljiltä, en ole aivan varma, saavutetaanko pannupaistolla mitään lisäetua.) Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile Graemen tapaan paperitötteröstä. Hurmaannu.

Parsa. Taas se on käynyt täällä ja tehnyt tuhojaan. Lasipurkin olmeista kepakoista nimittäin syntyy ihan tajuton piiras, vakavasti otettava vierasherkku, jota kelpaa tarjoilla nirsoissakin piireissä. Piiraan ohje on peräisin kollegani Marjan reseptivarastosta ja on käsittääkseni kestänyt kulutusta käytössä useamman vuosikymmenen. Ja syystä, niin tarkasti perheeni tuhosi sen viimeistä murenaa myöten eilen sunnuntailounaalla.

Piiraan kokeiluun liittyi eräs haastava piirre, joka ei kuitenkaan ollut se huhtikuun sellainen. Tehtävänantoon sisältyi näet pyyntö keventää alkuperäistä ohjetta, joka sisälsi mm. kuohukermaa ja 4 dl mustaleima-emmentalia. Voit siis vapaasti tuunailla aineksia takaisin raskaampaan suuntaan, mutta tässä kohtuullisesti kevennetyssä versiossa maku ei kyllä kärsinyt yhtään. Tästäkin versiosta saisi vielä hoikemman vaihtamalla kerman ja juuston laihempaan, mutta niin, sitten makukin lienee kompromissi. Tehkää kuten tahdotte, tässä kuitenkin erinomainen ohje supermaukkaan ja suussasulavan suolaisen piiraan tekoon.

Marjan fiini vierasherkku (piiras n. seitsemälle hlölle)

Pohja

• 2 dl jauhoa (sämpylä-, hiiva- ja vehnä- käyvät yhtä lailla)
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl raastettua parmesania
• 100 g voita
• (2 rkl vettä)

Voitele piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet ja  lisää niihin huoneenlämmössä notkistunut voi, nypi sekaisin. Jos taikina jää aivan liian kuivaksi, voit lisätä hieman vettä. Itse en ole vielä koskaan joutunut niin tekemään. Painele taikina piirasvuokaan. Taikina on todella nafti, eli sen saa painella melkein läpikuultavan ohueksi, kärsivällisesti ja lempeästi. Reunoille sen ei tarvitse hirveästi nousta, mutta jonkin verran kuitenkin. Siirrä jääkaappiin (min. 1/2 h) ja valmista täyte. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Täyte

• 300 g vähärasvaista (esim. 10%) jauhelihaa
• sipuli
• 2-4 valkosipulinkynttä
• mustapippuria
• suolaa

Pilko sipuli ja valkosipuli, paista pannulla voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä sivuun odottamaan ja valmista parsatäyte.

Parsatäyte

• 3 rkl voita
• 2 rkl jauhoja
• 1 lasipurkki parsaa (käytin valkoista, n. 330 g nesteineen, alk.per. ohjeessa 400 g)
• 2 dl 15 % ruokakermaa
• suolaa, (valko-)pippuria

Päälle

• parmesania tai 100 g 8% fetaa (Apetina)

Pilko parsat, säästä parsojen liemi! Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon jauhot ja sekoita, anna kiehahtaa. Sekoita parsatölkin liemi ja kerma keskenään ja lisää seos kattilaan vähin erin, koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kiehua muutama minuutti ja sekoittele. Mausta ja lisää parsapalat, anna vielä porista hetki kasaan ja tarkista maku. Muhennoksen tulee olla aika paksua ja kiiltävää.

Kokoa piiras levittämällä piiraspohjalle jauheliha-sipuliseos ja kaada päälle parsamuhennos. Raasta päälle parmesania tai murustele ylle feta. Paista uunin alatasolla n. 45-50 minuuttia. Vaihtoehtoisesti voit paistaa piirasta 225 asteessa puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä runsaan salaatin kanssa ja kerää kehut. Myö puolestani jään jännäämään, mitä Marja sanoo kevennetystä versiosta. O_O

Joskus vastaan tulee aikoja, jolloin kahden kaistapään elämään kaivataan hiven vaaleanpunaista sen kaiken vehreän vihreän, syliinsulkevan keltaisen, poltetun oranssin, rauhoittavan sinisen, palavan punaisen ja hetkellisen harmaan joukkoon. Tällaisena hetkenä ei suinkaan sytytetä kynttilöitä tai kuiskailla je t’aime silkkipyjama päällä, vaan haetaan hempeä videovuokraamon valikoimista. Pohdimme siis yksissä tuumin, mikä olisi oikein romanttinen elokuva. Ensimmäinen ja ainoa idea, pitkällisen hiljaisuuden jälkeen, oli Kaunotar ja Kulkuri (huom. Lihansyöjän ehdotus).

Disney-klassikko oli lapsuudesta saakka säilötyissä muistoissa ehkä hivenen hurmaavampi kuin nyt, mutta edelleen Tonyn ravintolan takapihan lihapullaspagettikohtauksessa on imua. Kahden kirsun kohtaaminen spagetin puolivälissä puolivahingossa tarjoilijoiden veivatessa vieressä hanuria ja mandoa sulattaa sydämen hanakasti. Onhan siinä taikaa, silkkiturkin ja takkutukan rakkaustarinassa… Sitä eivät pari laulamaan puhkeavaa piirroseläintä pilaa.

Kulinaarinenkin sydän suli, kun laitoimme oman versiomme Tonyn annoksesta. Spagu korvaantui kesäkurpitsasta suikaloidulla pappardellellä ja lihapullat koostuivat kalkkunasta. Kesäkurpitsan välimerellistä makumaailmaa seurailivat pulliin murskattu fetajuusto ja niiden liemeksi valmistettu valkosipulinen tomaattikastike, josta ei basilikaa puuttunut. Aivan totaalisen täyteläistä ja herkullista. Hyvä punaviini ja armas seura viimeistelivät tunnelman, mitä sitä itsepäinen burro enempää käy kaipailemaan.

Kulkurin kalkkunapallerot

• 400 g kalkkunan jauhelihaa
• 0,5 prk Apetinan 8% fetaa (sininen kartonkipaketti)
• pieni prk säilöttyjä herkkutatteja
• sipuli
• luomumuna
• cayennea, pippuria, suolaa, soijakastiketta

Uuni n. 220 asteeseen. Pieni sipuli ja sienet, murskaa feta. Sekoita niiden joukkoon jauheliha ja muna, mausta seos. Älä maista, raa’assa linnussa voi olla salmonella. Pyörittele taikinasta märin käsin suurehkoja palleroita ja asettele uunipellille, leivinpaperille. Paista mahdollisesti n. 25 minuuttia, kunnes pullat ovat saaneet hieman väriä. Linnunliha on niin vaaleaa, että pallerot jäävät huomattavasti kalpeammiksi kuin lihaisammat versionsa. Kun pullat ovat uunissa, valmista tomaattikastike.

Tomaattikastike

• 1 prk paseerattua tomaattia
• valkosipulia
• tuoretta basilikaa
• suolaa, sokeria

Pilko valkosipuli, hienonna basilika ja lykkää ne paseerattuun tomaattiin. Keittele miedolla lämmöllä ja mausta suolalla ja sokerilla. Kun lihapullat ovat valmistuneet uunissa, nosta ne kastikkeen joukkoon ja anna muhia vielä hetki, luultavasti pidempi aika on parempi kuin lyhyempi, mutta vatsa ei odota ikuisuutta.

Valmista lopuksi “spagetti” eli kesäkurpitsapappardelle. Suikaloi kokonainen kesäkurpitsa ohuiksi lastuiksi kuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä. Paista paistinpannulla voissa, mausta hyvin kevyesti suolalla. Kokoa annos kekoamalla kesäkurpitsaa ja nostamalla päälle kalkkunapullia ja kastiketta. Silaa annos raastamalla päälle pecorinoa tai parmesania. Tässä vaiheessa punaviinin on syytä olla jo lasissa. Sitten vaan ranskalaista chansoonia taustalle ja kohti omaa happy endia.

No nyt alkoi sitten parsalyyti kirjoittaa vihdoin kunnolla kun alkuun pääsin, munkit lienivät vasta alkusoittoa kokonaiselle konsertolle. Väliosaa tässä fuugassa soitteli tänään yksinkertaisen herkullinen uuniparsa, jonka ohjeen soveltelin kuolattavan freesistä Lontoon ruokalehtituliaisestani. Nämä simppelit soinnut sopivat varmasti moneen muuhunkin, ole ystävällinen ja sävellä oma teoksesi kasviksista tai lihoista makusi mukaan.

Parsavalssi (kahdelle)

• nippu vihreää parsaa
• oliiviöljyä
• 2 rkl manteleita
• 3 rkl kurpitsansiemeniä
• soijakastiketta

Uuni 180. Nylje parsoista puiseva alaosa pois ja asettele vuokaan. Roiski päälle oliiviöljyä ja kääntele vielä vihreitä tankoja niin, että ovat tasaisesti öljytyt kuin bodarin patit. Työnnä uuniin n. 20 minuutiksi. Kun parsat pötköttelevät sähköauringon alla, paahda mantelit kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Ja nyt silmä tarkkana! Vaikka olen itse kokenut paahtaja, tällä kertaa havahduin pannulta nousevaan savuun. Mantelit olivat saaneet annoksen pikeä pintaansa, mutta onneksi musta on tämän kesän musta ja minä pidän karsinogeenistä. Siirrä mantelit sivuun.

Paahda nyt kurpitsansiemenet (ei savuavan kuumalla pannulla, hiukan miedompi löyly riittää) ja pirskota hiven soijakastiketta niiden seuraksi pannulle. Siemenet paahtuvat nopeasti, joten pidä jälleen varasi. Kun parsat ovat paistatelleet riittävästi, poista ne uunista ja aseta lautasille. Päälle vielä vähän lisää oljaa, sitten manteleita ja suolaisia kurpitsansiemeniä. Jos siementen soija ei tuo riittävästi rätinää, lisää hieman suolaa. Erinomainen alkusoitto tai sitten seuralainen jollekin roheiinipitoisemmalle.

Näitä kokeilin jo hyvä tovi sitten, mutta kiitos konelakon pääsevät vasta  nyt eetteriin. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta kuva oli edelleen kamerassa ja siitä se ajatus sitten palasi. Resepti on Yhteishyvän ilmaisesta Ruoka-lehtisestä, jossa tehtiin kurpitsamunakkaita. Kurpitsapikkelsin uupuessa kaapistani sovelsin punajuurta ja maun muistan kyllä, herkullista. Tähän voi siis soveltaa, jälleen kerran, varmaan montaa muutakin ainesta kuin kurpitsaa tai punajuurta, mutta tässä perusohje.

Punaiset munakkaat (n. 12 kpl)

• 4 luomumunaa
• 1 dl etikkapunajuurta tai säilöttyä kurpitsasalaattia (ehkä suolakurkkukin toimisi, kaveriksi smetanaa? :-P)
• 1 tl etikkapunajuuren tai säilykekurpitsan lientä
• suolaa
• öljyä tai voita paistamiseen

Mäsäytä munat kulhoon. Valuta punajuuri/-juuret tai kurpitsasalaatti nesteestään ja soseuta se/ne. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kuumenna pieni pannu ja tuikkaa siihen rasvaa. Paistele pieniä munakkaita muutama minuutti molemminpuolisesti ja tarjoile lämpiminä. Kaveriks sitte ihan mitä kotoa löytyy, hauska väli- tai iltapala, miksei aamukin. Jos muuten laittais punajuuren tilalle jotain marjaa ja ehkä hivenen makeutta, olis varmaan mannaa kermiksen tai partiksen kaa.

Perinteisesti brownie-leivonnaiseen sisältyy aina kahta papua, vaikkei sitä niin tule yleensä ajatelleeksi. Suklaan kaakao on peräisin kaakaopavusta ja mikäli brownie maustetaan kahvilla, kahvipapu tekee suklaalle seuraa. Näiden tuttujen papujen vuoksi en vielä kiipeilisi seinille vaikka apina olenkin, mutta tsekatkaapas tämä; näissä browniessa papujen pyhän kolmiliiton täydentää mustapapu! Heck the what?

Mutta kyllä vaan, siihen on syynsä. Vaikka ohje saattaa aluksi kuulostaa erikoiselta, odottakaapa kunhan pääsette maistamaan; tavalliset browniet eivät pääse lähellekään tämän version täyteläistä syvyyttä, jossa papu ei maistu lainkaan pavulta vaan kokonaisuus on tumman suklainen ja hullun hyvä. Jopa niin savoury, että sille on ehdottomasti oltava raikas jäätelö tai kermavaahto kaveriksi. Reseptin bongasi Lihansyöjä 101 Cookbooksista, jossa Heidi oli valmistanut niitä Baking with Agave Nectar -kirjan ohjeella.

Omasta versiostani tuli enemmän kakku kuin monta pientä brownieta sen koossapysymättömän kostean lopputuloksen vuoksi, mutta samapa tuo, vaikka kaakkua lapioisi lusikalla lautaselle. Maku on taattu. Tein puolikkaan ohjeen ja paistoin maksimiajan, siitä huolimatta lopputulos jäi meheväksi. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen kokonaisuudessaan, siitä luvataan tulevan n. 45 brownieta. Reseptissä käytetyn agave-nektarin voi hyvin korvata hunajalla tai muulla makealla, ja kannattaa maistella taikinaa siinä vaiheessa kun makean lisää, sillä itse vähentelin agave-nektaria reilusti ja silti makeus oli aivan riittävä. Mitat on käännetty unsseista ja cupeista, siksi hassut epätasaluvut.

Mustapapu-brownie(t)

• 114 g tummaa suklaata (käytin 70%)
• 2,37 dl voita
• 4,7 dl pehmeiksi keitettyjä tai purkkimustapapuja
• 2,37 dl saksanpähkinöitä pilkottuna
• 1 rkl vaniljauutetta
• 0,6 dl pikakahvijauhetta
• 0,25 tl suolaa
• 4 isoa luomumunaa
• 3,55 dl agave-nektaria, vaaleaa (hunaja, siirappi, sokeri (ehkä fariini-?) ja muut makeutteet käyvät yhtä hyvin)

Lämmitä uuni 163 asteeseen (no hei, ei se oo niin tarkkaa :-D). Voitele tai leivinpaperoi n. 28cm x 46cm kokoinen uunipelti/uunivuoka/tms. jossa on reunat. Itse käytin puolikkaaseen annokseen kaupasta saatavaa foliovuokaa, samanlaista kuin makaronilaatikoissa (mutta isompaa).

Surauta pavut, puolet pähkinöistä, vaniljauute ja pari ruokalusikallista sulatettua suklaavoiseosta blenderissä tasaiseksi tahnaksi, noin kaksi minuuttia.  Jätä sivuun odottamaan. Sekoita sitten yhteen loput puolet pähkinöistä, sulatettu suklaa, pikakahvijauhe ja suola. Jätä sivuun odottamaan.

Vatkaa munat erillisessä kulhossa kevyeksi vaahdoksi, noin minuutin ajan. Sekoita vaahtoon agave-nektari (tms. makeute) ja sekoita jälleen hyvin. Jätä sivuun odottamaan. Sekoita nyt papu-suklaaseos kahvi-suklaaseokseen ja sotke ne kunnolla. Ota munaseoksesta talteen n. 1,2 dl sivuun ja sekoita loput suklaaseokseen. Kaada taikina voidellulle pannulle.

Vatkaa sitten sivuun jätettyä munaseosta vielä vatkaimella hetki, niin että se on jälleen kuohkeaa. Valuta vaahto taikinan päälle ja “vetele” hammastikulla taikinan läpi niin, että syntyy ns. marmoriefekti. Paista uunissa 30-40 minuuttia ja anna jäähtyä kokonaan ennen kumoamista. Leikkaa kuutioiksi ja siirrä jääkaappiin, jossa browniet asettuvat (omaani ei voinut siis edes paloitella, siinä tapauksessa kumoa ja syö suoraan!). Tarjoile jäden tai kermiksen kera, äläkä kerro salaista ainesosaa ennen kuin kaikki ovat maistaneet. Psykologian merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa

Ja näitä siis ylistivät Lihansyöjä sekä koko perheeni, jopa se kranttu ja epäluuloinen isoveljeni (terveisiä Minnalle!) otti lisää. Jos kahvinmausta ei välitä, voi pikakahvijauheen korvata muilla mausteilla tai jättää pois.

Tässä vielä agave-nektari- ja -siirappisaaliini Lontoosta.

 Eihän siinä kauaa mennyt kun Lettupannusta bongatut raejuustolätyt kärisivät jo apinaköökinkin pannulla. Ja aijai, kuinka herkullisina! Pientä viilausta ei voinut välttää, varmasti hyviä miten päin tahansa. Lätysköiden kera ammennettiin Lontoosta tuotua agave-nektaria, taas uutta, “terveellisempää” makeutetta. Kyseessä siis luonnontuote, jolla on suhteellisen matala (ainakin rutkasti sokeria alempi) glykeeminen indeksi. Maku oli mainio ja tänään on koestettu jo ensimmäinen agavea soveltava leivontarespa, jossa agave-nektari ei muuten suinkaan ollut se oudoin ainesosa.

Raikkulätyt apinan makuun

• 1 dl graham- tai hiivaleipäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 250 g raejuustoa
• 2 munaa
• n. puolikas pieni banaani
• pieni loraus piimää
• samanmoinen öljyä
• 0,5 tl vaniljaesanssia
• rasvaa paistamiseen

Sekoita kuivat aineet. Muusaa banaani haarukalla soseeksi ja lisää kaikki aineet kuiva-aineseokseen. Maistele ja lisää hieman banaania, jos makeus ei ole riittävä. Muista silti, että lättyjen päälle kelpaa valella siirappia, hilloa, marjoja, kermaa tai sokeria, jos kieltä karvastelee. Kuumenna paistinpannu lämpimäksi, omalla hellallani säätöaste 3 tuotti täydellisen tuloksen. Iske nokare rasvaa pannulle ja nosta sille sitten reiluja ruokalusikallisia paistumaan. Itse paistoin suurehkolla pannulla aina kolme lättyä yhdellä kertaa. Käännä, kun lätyt kuplivat ja paista vielä hetki. Raejuusto sulaa ihanasti ja tulos on maukas ja ruokaisa, monkey loves! Luonto kiittää Lettupannua.

PS. Vielä olis tunti aikaa äänestää ruokahaasteessa! Meili laulamaan.