Ruokaohjelma, jota itse en ole koskaan nähnyt, mutta joka on jättänyt jälkensä keittokirjastoomme, inspiroi eilen helppoon ja herkulliseen kotiruokaan. Sen verran vakuuttavalta maistui tulos meidän ja vieraidemme suissa, että selkeitä keepereitä molemmat. Mustapippurilla on muutenkin hiukan historiallinen merkitys kodissamme: Lihansyöjä on aikoinaan tehostanut viehätysvoimaansa ruokkimalla minut kirjan ohjeen mukaisella kanarisotolla, joka siis on naurettavan hyvää. Nyt kuitenkin lohta ja palsternakkaa tai parsnippiä, kuten lontoolaistuneet ystävämme kutsuivat.

Parsnippiä gratiinissa

• palsternakkaa
• ruokakermaa (edes 4% Kevyt ja paksu ei voi tätä pilata)
• siirappia
• suolaa, pippuria
• rakuunaa tai ruohosipulia

Laita uuni kuumenemaan 200-250 asteeseen. Kuori  ja viipaloi palsternakat ohuehkoiksi kiekoiksi, laita uunivuokaan. Mausta kerma lorauksella siirappia, pippurilla ja suolalla, kiehauta kattilassa. Lisää tuore ruohosipuli tai kuivattu rakuuna. Kaada parsnipin päälle ja tyrkkää vuoka uuniin, kunnes kypsää.
Lohta

• lohifilee
• dijonin sinappia
• parmesania tai pecorinoa

Valmista parsnipille seuralainen eli ota loheen väri pannulla. Siirrä omaan uunivuokaansa ja sivele pintaan ohut kerros Dijonia. Raasta päälle reilusti pecorinoa ja tuuppaa sinne samaan uuniin parsnipin kanssa. Kun molemmat ovat kypsyneet, nauti esimerkiksi mäntyisen raikkaan Retsinan kanssa ja maadoitu maailmaan.

Jälkiruoaksi valmistimme luonnollisesti jäätelöä. Ohjeena toimi vieraiden viesti, joka oli vastaus kysymykseemme, mitä makua saisi olla: “Uuh, niin vaikee valinta… Mango tulee eka mieleen tai turkinpippuri tai kirsikka olis kyl paras tai suklaa tai mansikka tai sekoitus ois kyl kaikista paras tai…” Selvä pyy! Itsestäänselvä valinta oli seuraava.

Vappujäätelö

• 3 dl kulutusmaitoa
• 3 dl (rasvatonta kevyt-) vaniljajogurttia
• 3 keltuaista
• 0,5 dl ruokosokeria
• reilusti taloussuklaata
• Lihansyöjän äidin valmistamaa maailman parasta mansikkahilloa
• hillottuja kirsikoita eli coctail-kauhistuksia

Sekoita maito, jogurtti, keltuaiset ja sokeri ja vatkaa kuohkeaksi. Sokerin määrää kannattaa säädellä omaan makuun sopivaksi ja muistaa, että kylmä karsii makeutta. Eli jos litku on juuri sopivaa, kannattaa lisätä vielä hiukan. Kaada seos jäätelökoneeseen. Kun seos alkaa (kohtuupian) hyhmiintyä, lisää joukkoon pilkottu suklaa, mansikkamöllöt ja kirsikat. Anna koneen käydä, kunnes jäätelö vaikuttaa valmiilta (n. 30-40 minuuttia) ja nauti heti tai siirrä pakkaseen odottamaan.

Jäätelö on ehdottomasti parhaimmillaan suoraan koneesta nautittuna, sillä pakkanen kovettaa sitä hiukan liikaa, mutta saavutti tämä erinomaisen suosion myös sellaisena. Kastikkeeksi jäätelölle valmistin koeluontoisesti samasta pohjaseoksesta turkinpippurisoosia lisäämällä siihen yksinkertaisesti runsaasti murskattuja peppereitä.

Suussasulavaa… Well, alankin tässä valmistella dagen efter -tötteröä. So long!

Ja kuinka Nigellaa voisikaan olla rakastamatta! Ah miten uhkeiden muotojen, satumaisen kauniiden kasvojen, dramaattisen elämäntarinan ja tv showhun valittujen vaatteiden pehmeiden materiaalien lisäksi naisellisuuden ruumiillistuman lempeä itseironia ja älykäs sarkasmi purevat ainakin muulin mieleen kuin seitsemän paarmaa kesänä 2006 Karjalohjalla. Viimeistään siinä vaiheessa ostin paketin täysin, kun Mrs Lawson jossain jaksossaan mainitsi, että ideaalimaailmassa jauhot tulisi toki sihdata taikinaan – mutta että hänen maailmansa ei koskaan tule olemaan niin ideaali. Ei meidänkään! Ei meidänkään!

Ja vaikka Nigellan öinen hiipiminen jääkaapille ja santsaus suoraan suuhun voi näyttää tekemällätehdyltä, on se arkipäivää ainakin tässä huushollista. Tosin nimenomaan päivää. Närppijä nukkuu öisin.

Nigellan Christmas-keittokirja on puhuttanut ja kokattanut ties kuinka monessa blogissa. Itse varasin kirjan kirjastosta heti kun kuulin sen olemassaolosta ja nyt se on ollut lainassani jo useamman viikon. Ruokia siitä en ole vielä ehtinyt valmistaa kuin yhden. Mutta sen suolsinkin suoraan tulikokeeseen: Lihansyöjän äidin pikkujouluihin, joihin minulta oli tilattu alkupalana syödyn cesar-salaatin lisäksi kaksi lisäkesalaattia lasagnen seuraksi. Olin syvästi otettu luottamuksesta ja arvelen, että saatoin kerrankin onnistua menukokonaisuuden ajattelussa (mikä ei ole vahvuuksiani toisin kuin tempausvala).

[Niin hyvää että silmissä sumenee!]

Alkuun tarjoiltiin siis maailman terveintä keisaria, joka on täysin vakiinnuttanut asemansa apinakeittiössä ja lähipiirissään. Pääruokana oli Lihansyöjän äidin muhkea lasagne, jonka seuralaisiksi tilasin itseltäni puhdasta Nigellaa. Ensimmäinen ja koestettu valintani oli Aarresalaatti, jonka porkkanaisuus toi klassista kouluruokamaisuutta yhdistelmään. Eikö teilläkin ole hatara mielikuva siitä, että spakettivuuan kanssa olisi ollut aina porkkanaraastetta? Kaveriksi Aarteelle sitten ihan noin vaan rohkeasti kuin Nasu konsanaan kaivoin Nigellan Joulusta Red Saladin. Ja en nyt kehu, mutta kaik oli mänt lähes viimeistä papua myöten ja reseptiäkin jo kyseltiin. Niin että tästä saatte!

[Jep, kännykkäkameramies asialla.]

Red Salad

• 2 x 400g kidneypapuja (pakkaus on 400g, papuja siitä on vajaa 300g, näitä pakkauksia siis kaksi)
• 1 punasipuli
• 4 tl punaviinietikkaa
• 250 g kirsikkatomaatteja
• 2 rkl oliiviöljyä
• (tuoretta persiljaa)

Kuori ja silppua sipuli salaattiastian pohjalle, kaada päälle viinietikka. Jätä marinoitumaan ainakin vartiksi tai jopa kahdeksi tunniksi. Tällä välin huuhtele pavut lävikössä ja jätä kuivumaan. Marinaation ollessa riittävä puolita kirsikkatomaatit ja lisää papujen kanssa sipuleiden joukkoon, lorauta öljyt päälle ja sekoita. Saksi päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile.

Ps. Tinakin on ihana.

Jotta pysytte skarppeina jouluun saakka, tässä pieni kuva-arvoitus. Olen saanut lahjaksi useita piparkakkumuotteja, ja vaikka ne ensisilmäykseltä näyttävät selkeästi olevan ihan tuttuja elukoita, lähempi tarkastelu saa epäilemään. Jos teillä siis on silmää karvaisille keksikavereille, kertokaa toki, MITÄ NE OVAT O_O

Numerolla 1 kilpailee “norsu”?

Numerolla 2 kurottelee palikkajalkainen… mikä?

Numerolla 3 säkkiä kantaa kuka?

Numerolla 4 sukeltaa uhanalainen ja muhkea pyrstökäs?

Numerolla 5 sahaa soittelee… ?

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa… Ei ole pepparkaakkaa tai tsintserbrediä muotoihin katsominen. Poskeen vaan.

Kaikki eläintarhan asukkaat on valmistettu juurevasta ja maukkaasta ruispiparkakku-taikinasta, jota kokeilin jo viime vuonna. Koska vehnäjauhot olivat loppu käytin sämpyläjauhoa vieläkin jyväisemmin tuloksin. Taikina syntyy ilman keittämistä ja oli leivontakunnossa jo parin tunnin päästä. Viime hetken pelastus! Kaasu-uuni ei tehnyt yhtä kauniita kuin sähköinen, mutta maku oli paikallaan. Suosittelen ennemmin pientä ylinuketusta kuin yhtään ali. Ja ehkä soodaa lipsahti liikaa?

Ps. Yhtä hilpeätä porukkaa ovat Madagascar II -leffan animaalit… !! Go see.

Jepajepajepa, eihän se ollut kuin ihan vasta eli tämän vuoden (sentään, eh) helmikuussa, kun uhosin, että maailman pelastamiseksi aion hankkia mikron. No nyt se on täällä. Kaunis Kenwoodimme saapui apinamaailmaan ystävällisten Lihansyöjävanhempien toimesta ja nyt se on haistellut keittiömme karsinogeenistä ilmaa jo tunnin verran. Toistaiseksi Kenny ei osoita pakokauhun merkkejä ja muutenkin se näyttää viihtyvän. Alkupälinöiden ja kirvesvarsien jälkeen uskalsin jo hiukan lämmitelläkin sitä, syömäkelpoisin tuloksin. Se on ihan kokki tämä meidän Kenni!

Huumorintajuakaan siltä ei puutu. Neitsytmatkaltaan se nimittäin tuotti iloksemme kovasti koomisen sämpylän, joka on kaiken lisäksi alakarppi eli vähähiilari. Woot?! Kenny on niiiiiiin tätä päivää, ulkomaankielinen nimi ja kaikki. Kyllä maahanmuutto on kannatettavaa. Ja vaikka ulkonäkö muistuttikin enemmän pesusientä kuin leipää, maku ei ollut vitsi. Kenni on lunastanut paikkansa. Minuutissa.

Alakarppi sämpylä (Karpit.netin erinomaisen ohjeen mukaan, kiitos Rokkari!)

• 1 rkl voita (tai kookosöljyä)
• 0,25 dl mantelijauhoa
• 0,25 dl vehnäleseitä
• 0,4 tl leivinjauhetta
• luomumuna

Jos käytät voita, sulata se ensin mikronkestävässä kipossa Kennyn tai sukulaisensa toimesta. Lisää kippoon muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Lykkää kippo takaisin Kennyyn ja mikrota täydellä teholla yksi minuutti. Sämpylä jää melko kosteaksi, mutta sen kuuluukin. Anna jäähtyä hetki ja halkaise sitten. Riita poikki ja voita väliin! Nyt on pileet. (Ja näissä pileissä ei katsota koiraa karvoihin.)

Sämpylän voi mantelijauhon ja leseiden sijaan valmistaa Karppien mukaan mistä tahansa yhteensä 0, 6 desin sekoituksesta esim. proteiinijauhoa, pellavasiemenrouhetta, siemeniä, soija- tai pähkinäjauhoista. Sämpylästä voi tehdä halutessaan tehdä myös makean. Ja leivinjauheen saap jättää pois jos lystää.

Ja nyt, nyt elän kaikkien hyviksi havaittujen mikrouuniohjeidenne, -ruokienne ja -leipomustenne toivossa! Kauniisti pyydän, kiitän ja kumarran, antakaa kommenttilaatikon laulaa. Vetoan teihin: Kennylle töitä!

Nimittäin pohjatonta piirakkaa. Nämä tuuppaukset ovat perushyvää arkimättöä, jossa on roheiinit kohdillaan ja tilkka vihreääkin. Jos siis elät karpin elämää, tässä pari iisiä.

Ensimmäinen sai vaikutteensa Essu ja lusikka -blogin spanakopitasta eli pinaattijuustopiiraasta. Tarjosin ystävilleni viritystä, joka on muuten sama piiras mutta ilman piiraspohjaa. Kovin pitivät, vaikkeivät karpista tiedä muuta kuin että on kala. Kuvaa ei ole, kuvitelkaa.

Karpin spanakopita

• 1 pss tuoretta pinaattia
• 3,5 dl raejuustoa (käytännössä se 400 g)
• 2 luomumunaa
• suolaa

Huuhtele pinaatti ja kuivaa. Silppua kappaleiksi. Mausta suolalla. Sekoita joukkoon raikku ja munat ja kaada koko komeus uunivuokaan. Paista kuumahkon uunin alakerrassa n. 45 minuuttia tai kunnes hyytynyt. Tarjoa esim. aplaritofun kanssa.

Tämä toinen on vielä täyttävämpi ja näytteli tänään pääraaka-ainetta eli hyvää eli proteiinia eli lihaa lautasillamme. Seurana hunajaiset uunijuurekset, Nauris ja Punajuuri.

Karpin tunalooda

• 2 prk tonnikalaa (laitoin toisen öljyssä, toisen vedessä, molemmat valutettu)
• 200 g raejuustoa
• 2 dl maitoa
• 2 luomumunaa
• 1 pss pakastepinaattia
• pippuria
• juustoa

Sekoita tuna, pakastepinaatti ja raikku uunivuoassa. Sotke munat maitoon, mausta pippurilla ja kaada vuokaan. Raasta päälle juustoa. Samoin kuin edellinen, ehkä 45 minuuttia kuumassa uunissa tai kunnes paistos on hyytynyt.

…päkäpää, päkäpäkäpäkäpää, paistaa sain, karitsain… Näin hilpeissä tunnelmissa olemme mestanneet marraskuun ruokahaasteen edellyttämän raaka-aineen, lampaan lapsen eli karitsan. Jotta asia pysyisi yksinkertaisena, otamme karitsan kaveriksi pässin vaaliman kaalinpään ja hiukan mausteita. Ja hoplaa, enää tarvitaan vain uunia ja aikaa!

Peltikaritsa (kahdelle)

• 400 g karitsan jauhelihaa
• pieni kaali tai kaksi kolmannesta isommasta
• soijakastiketta
• Heinzin ketsuppia

Uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ruskista jauheliha. Samalla, kun liha ruskistuu, suikaloi kaali kauniiksi siipaleiksi. Se käy helposti juustöhöylällä tai veitsellä. Levitä epäilyttävän runsas määrä kaalisiipaleita leivinpaperoidulle pellille ja kaalipedin ylle karitsa. Suojaa mussukat fooliolla ja iske uuniin ainakin tunniksi. Jos olet kiireessä, 40 minuuttiakin riittää. Kokeilin kun olin.

Ota pelti uunista ja poista foolio. Annostele lautasille ja mausta soijakastikkeella ja sopivasti ketsupilla. Halpaa kuin hullun huvit ja herkullista kuin härrojen härkut. Kaiken lisäksi karppia. Joskus karitsan uhraus kannattaa.

Tämä on myös niin edullinen ja nopea, että ehditte mainiosti kokeilla vielä ennen äänestystä. No? No? Are we there yet?

Makaronilaatikko, tuo muussin ohella ikiaikaisin lohturuoka ja turvasaareke, tuottaa päänvaivaa karppaaville kaipaajilleen. Vaan eipä huolta! Tällä loodalla murheet kaikkoavat ja lohtu täyttää vatsasi terveellisesti ja tutun makuisesti. Kyseessä makaronilaatikko ilman makaronia, jota Lihansyöjä yltyi ylistämään perinteistä makaronilaatikkoakin pehmoisemman makuiseksi. Ruoka on valmistettu nyt kahdesti ja tarjoiltu Lihansyöjän ja itseni ohella myös Lihansyöjän vanhemmille, jotka vaikuttivat myös mieltyneiltä.

Ota riski ja rakastu raejuustoon, makaronit mäkkyyn! Tällaisia paistoksiahan muuten nimitetään Brittein maalla usein nimellä pie, mikä ei lainkaan siis viittaan meille tuttuun piirakkaan vaan esimerkiksi Puolen kilon voikeittiön hiljattain valmistamaan kala-muusivuokaan. Samanlaista lohturuokaa kuin meidän lihaperunasoselaatikkomme. Omassa kategoriassani yhtä kuin tämä, siis.

[Kuva olis kiva, mutta kamala.]

Muheva monkeypie (kahdelle tai useammalle)

• 400 g (lampaan) jauhelihaa
• 400 g raejuustoa
• 2 dl (kasvis)kermaa (tai maitoa)
• 2 luomumunaa
• iso sipuli
• (porkkana, pala palsternakkaa)
• sinappia, suolaa, pippuria, muskottipähkinää
• pala voimakkaanmakuista juustoa (kuten gouda tai emmental)

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Ruskista jauheliha ja sen joukossa silputtu sipuli. Raasta halutessasi porkkana ja pala palsternakkaa karkeaksi raasteeksi, muutkin juurekset käyvät. Sekoita raejuusto ja raasteet uunivuokaan. Mausta jauheliha-sipuliseos sinapilla, suolalla ja pippurilla, lisää vuokaan ja sekoita. Valmista munamaito sekoittamalla munat kermaan/maitoon ja mausta vielä sekin suolalla, pippurilla ja vaikka hivenellä muskottipähkinää. Kaada vuokaan tasaisesti. Raasta voimakkaanmakuista juustoa suuri keko ja kuorruta ruoka sillä. Uuniin ja n. 30-40 minuuttia, anna jäähtyä ja vetäytyä rauhassa.

Nautiskele makaronilaatikon tavoin vaikka Heinzin, etikkakurkkujen ja puolukkasurvoksen kanssa tai sitten vain raikkaan salaatin. Ruoassa on niin paljon proteiinia, että se täyttää yllättävästi, mutta maku on niin samettisen herkku, ettei syödyn ruoan määrää ihan vähäiseksi voi jättää. Pyryttäköön lunta ja pisaroikoon ikkunat, sisällä (vatsassa) on turvallinen rauha!

Ps. Koska ruokaan ei tule lainkaan jauhoja tms. kosteutta imevää, valmiissa laatikossa saattaa olla jonkin verran erittynyttä nestettä. Jos se vaivaa sinua, lisää hiukan jotakin korjaamaan asia tai odota aina riittävän kauan ruoan vetäytymiseksi mahdollisimman “kuivaksi”.

Olenko todella niin kammottava sienirihmastoineni? Onko se kalvakka värini, joka karkoittaa ystävät? Tiivis muotoni, jota ihmiset eivät osaa käsitellä? Eksoottinen persoonallisuuteni, joka on temperamentiltaan Pohjoiselle vieras? Haluaisin niin kovasti tutustua täkäläisiin ja lopulta liueta osaksi heidän kulttuuriaan, mutta kontaktin saaminen on hankalaa. Nekin harvat, joiden kanssa olen päässyt puheisiin, eivät ota uudestaan yhteyttä. Pahinta kaikessa on, että olen kuullu tminusta levitettävän juttua, jonka mukaan olen epäilyttävä ja mauton! Eikö näillä ihmisillä ole tapoja.

Jos en olisi äidiltäni oppinut Schopenhauerin viisasta ajatusta, lienisin jo luovuttanut ja palannut kotimaahani. Minua kuitenkin lohduttavat Arthurin sanat: “Kaikki totuudet käyvät läpi kolme vaihetta. Ensin niitä pilkataan. Sitten niitä vastustetaan kiivaasti. Lopulta ne hyväksytään itsestään selvinä.”

Se mielessäni ja toivo rihmaisessa sydämessäni yritän vielä kerran rakentaa siltaa näihin muukalaisiin ja kestää kiirastulen, kuten Schopenhauerin totuus. Toivottavasti tämä on se kieli, jota he ja heidän makunystyränsä ymmärtävät.

Yksinäisen tempehin sydänmuru

• 200 g tempehiä (eli puolet aasialaisissa kaupoissa myytävästä paketista)
• 2-4 rkl rypsiöljyä
• 2 tl oreganoa
• 2 tl jauhettua korianteria
• 2 tl meiramia
• 2 tl kuivattua ruohosipulia
• 1 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Leikkaa tempeh ohuiksi siivuiksi ja siipaloi edelleen suikaleiksi. Kuutioi vielä suikaleet niin, että tuloksena on melkoista tempeh-murua. Siirrä tempehit astiaan ja lorottele päälle öljyä. Mausta reilusti ja maista hieman. Levitä seos uunipellille tasaisesti ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Tuloksena rapea ja maukas suolainen tempehmuru, jonka seuralaiseksi käy hyvin esimerkiksi edellisessä postauksessa mainittu uunipaistettu kaali ja punasipuli. Hyvin mahtuvat samaan uuniin ja valmistuvat kätevästi kerralla.

Temppelipekoni

• 200 g tempehiä
• chiliöljyä
• rypsiöljyä
• suolaa

Siivuta tempeh ohuiksi suikaleiksi. Kaada pannulle reilu loraus rypsiöljyä ja mausta se chiliöljyllä. Paista tempehviipaleita molemmin puolin, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita, oikein hyvä tovi siis. Mausta suolalla. Tarjoile vaikkapa leivän päällä. Käänt pii bääd.

Uskollisesti sinun,

Tempeh

Blogimaailma se on hassu. Huomasin nimittäin, kun Kurpitsamoskan Mari kokeili juuri aiemmin itse tyyppaamaani maailman terveellisintä mussea ja muistin mokoman eksistenssin. Santsasin lauantaina hallin luomupuodista kypsän avokaadon ja tänään pistin  lihoiksi. Ja mussen konsistenssihan ja maku oli juuri niin ihana kuin muistinkin. Nyt vain entistä ehompana.

[Elävä ravinto itää.]

Musse de Luxe

• kypsä avokaado
• 0,6 dl kaakaojauhetta (van Houten/tummaa)
• 0,6 dl lämmintä vettä
• 0,5 tl kanelia
• 0,5 rkl sitruunamehua
• riittävästi makeutetta (hermesetas, tomusokeri, u name it)
• kourallinen tuoretta minttua

Kaavi alligaattoripäärynän eli avokaadon liha blenderiin ja tee sille seuraa muilla aineksilla. Suraa (huraa!) sekaisin ja maistele makeus kohdalleen. Tarjoile viehättävästi mintunlehden varjon alta hymyillen.

Vietin viikonlopun aivan herkistyttävän upeissa puitteissa: Tahkovuorella perheeni kanssa. Kuten lukemattomat vuodet aiemminkin, viime kerrasta vain on vierähtänyt liikaa aikaa. Pohjoisen hyytävässä illassa hämäröimme ja saunoimme, laitoimme ruokaa ja puhuimme kaikesta tuntitolkulla, luimme ja siteerasimme. Hevosvaellus jyrkkiin, kauniisiin maastoihin, pulahdus kylpylään ja friskaava aamulenkki melkein riitteeseen vetävän järven ympärillä toivat tasapainoa lepoon ja olemiseen.

Lauantai-iltana harrastimme perinteisen näännytyskävelyn, jonka aikana kiersimme kaikki lähitienoon ruokaravintolat. Yksinään ravintoloista ei vetänyt meitä puoleensa, niin päädyimme sitten Salen kautta mökille. Mökillä sain antautua lempipuuhaani kokkaamaan ja valmistin ruokaisan salaatin, jonka oheen kalaleikkeitä ja niille raejuusto-muna-”voin”. Aterian kruunasi seura ja vielä kirkkaammin yllätyksenä tämänaamuinen viesti, jossa äiti kertoi isän todenneen aamulla: “Kyllä koko reissun paras ruoka oli se Merin tekemä salaatti!”. Aika tunnustus, kun otetaan vielä huomioon, että tarjolla oli myös uunimakkaraa.

Jaujaujauuuu! Tässä siis salaatin ohje tai sen raamit, jotta isäni ja te, rakkaat ruokailijat, voitte valmistaa sitä aina halutessanne. Kovin on samanmoinen kuin aiemmatkin sallaadini, mutta siitä viis. Ruokaisat salaatit, jotka ovat enemmän kuin vain viherpöperöä, kaipaavat jokaisen mainoksen, jonka niille voi suoda!

Isin lempisalaatti

• salaattia
• tomaattia
• kurkkua
• päärynää
• hasselpähkinöitä
• kevytjuustoa (esim. Emmental 17% tai Kadett 5%)
• suolaa, (viinietikkaa)
• proteiinia: graavilohta, kalapaloja, kanaa, tofua, munia tai vaikka makkaraa

Revi salaatti, pilko tomaatit ja kurkku pieniksi paloiksi, päärynä ehkä isommiksi. Kuutioi juusto. Murskaa pähkinät veitsellä ja paahda niitä kuivalla paistinpannulla, kunnes saavat hiukan väriä. Lisää pähkinämurskaa suolaa ja sekoita muiden ainesten joukkoon. Jos diggaat, lorottele sekaan hiukan viinietikkaa.

Tuhdista halutessasi esimerkiksi graavilohelta, joka Tahkossa toi salaattiin omaa autuuttaan. Tai keitä muutama muna kovaksi ja pilko joukkoon. Tofun saa mukaan helposti joko paistamalla pannulla kuutioina ja lykkäämällä mukaan soijasoossia tai vastaavasti uunissa, kovassa lämmössä.

Ota evääksi, hurmaa isäsi, hanki hyvä olo. Salaatin käyttötapa on vapaasti valittavissasi.