Jos lähtee sille linjalle, että uppopaistaa, niin kannattaa paistella sitten samalla kunnolla! Eilen syntyi ennätys kun valmistin kolmea eri lajia uppopaistaen, simultaanisti KAHDESSA KATTILASSA :-O Oon itekki että Nalle Huhhuh. Ja uhhuh oltiin myös piknikin jälkeen, muttei liian. Tuplauppo onnistui muuten ihan hyvin, ei liiallista cooking overloadia, mutta yhden muovisen salaattiottimen onnistuin tuhoamaan kuumaan öljyyn, eipä noita pihtejä ja reikäkauhoja piisaa ihan näin övereihin uppissetteihin. Kuka nyt yhtä otinta kaipaa… Ei toivottavasti ainakaan Lihansyöjä.

Ensimmäisenä öljyyn pääsivät lämmittelemään KFC Kanat, joita tehtiin aivan hetki sitten Pastanjauhajien köökissä. Ja hei, suositella voi! Varsinkin, jos oikean KFC ja kaikkien sen kopioiden frittikanatarjonta epäilyttää. Itsekään en ole koskaan sellaisia kokeillut enkä oikeastaan aiokaan. Näihin voi käyttää haluamansa fileen ja tietää tasan, mitä seos sisältää. Ohjeen voi luntata täältä. Toimin aivan vastaavasti, paitsi ehkä sotkuisemmin ja käytin kattilaa paistpannen sijaan. Maistuu vielä seuraavanakin päivänä.

Kotkon lisäksi Nallen pataan pääsi kalaa. Tämä resepti on ollut sydämeni valittu julkaisupäivästään saakka, nyt vasta lautasella saakka. Pääsin vihdoin tuumasta toimen asteelle kiitos kollegoiden, joille vein Maku-lehtiäni töihin luettavaksi. Samalla selasin niitä itsekin uudestaan ja taas muistin, tämän.

Uppo-Nallen uppokuha (kahdelle)

• n. 300-350 g kiinteää kalafilettä, käytin kuhaa
• 3 rkl soijakastiketta
• 3 rkl sakea tai olutta (Karhu skulas ihmeen hyvin!)
• 0,75 dl perunajauhoa
• (0,5 l rypsiöljyä)

Leikkaa kalafile 2-3 cm viipaleiksi vinottain (leikkasin kyllä ihan miten sattuu ja nätit tuli, maku mainio) ja laita marinoitumaan soija-olut/sakeseokseen jääkaappiin pariksi tunniksi. Itselläni kalat jäivät kaappiin varmaan viideksi tunniksi, ei ongelmaa. Kun kalat ovat marinoituneet ja aiot ryhtyä Puuhaan, kierittele ne laakeassa astiassa tai muovipussissa perunajauhoissa yltä päältä.

H-hetkellä kuumenna öljy kattilassa uppopaistolämpimäksi, lämpötilaa kannattaa testata vaalealla leipäpalalla jos sellainen on, ruskistuu n. minuutissa kun hönkä on sopiva. Niillä helloilla, joilla itse olen uppoillut, hellan säätö (1-6) 4 tai 3 (ja niiden välillä vaihtelu) on osoittautunut pettämättömäksi lämpötilan suhteen. Kun nelosella alkaa liikaa räiskiä, hetkeksi kolmoselle, ja taas takaisin.

Kunhan öljy siis on sopivaa, upota sinne 3-6 kalapalaa kerrallaan ja paistele, kunnes ovat kauniin kullanvärisiä, ainakin osin. Nosta talouspaperille valumaan ja tarjoile pian! Vaikka mulle nämä maistuivat kylminäkin. Kaveriksi voit tarjota Maku-lehden ehdottamaa soijaa tai retikkaa (tätä oli, muttei spessuhyvää vaikka söin kaiken), TAI seuraavaa ylihelppoa dippikastiketta, jota tein kanoille, mutta jonka kanssa myös kalojen maku lähti sfääreihin. Drool. Tämä kalaruoka on valehtelematta todella hyvää. Kysykää vaikka Laulavalta.

Pink dip

• partaäijää eli turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia 10% rasvaa
• ketsuppia (esim. Heinzin aikuiseen makuun oleva on järkkyhyvää)
• soijaa
• (tabascoa)

Ota hyvä setti juggea ja puserra siihen ketsupit, lorauta joukkoon soijaa. Halutessasi pari tippaa tabascoa pistää jytinää pyttyyn. Sekoita ja säädä sopivaksi. Tarjoile kanojen ja Uppiksen kalojen kera.

Jälkkäriksi paistelin sitten vielä Lihansyöjän pyynnöstä minisatsin rahkapalleroita, tällä kertaa pelkkää spelttijauhoa ja makeutusainetta käyttäen, aikamoisia terveysmunkkeja. Päällä kyllä aitoa luonnon sokeria. Hyvää. Nää meni ilman dippiä. Nyt treenien kautta mökille grillaamaan ja haistelemaan kesää!

[Kookosriisinigiri tuoreella viikunalla, kumkvatilla ja viinirypälekiekolla]

Koska kuvat olivat niin kauniita päästyäni vihdoin katsomaan niitä koneelta, on ihan pakko laittaa pienet myöhäismaistiaiset taannoisista sweet sushi -kekkereistä. Aika askartelua, joka näppäryyden laji ei varsinaisesti lukeudu vahvuuksiini, mutta ihan piruksen mukavaa hyvässä seurassa. Ja erinomaista illanviettopuuhaa; ensin saa shopata kaupasta villisti kaikki eksoottisimmat hedelmät ja hauskimmat karamellit ja sitten voi riehua keittiössä. Kuormasta syömisen aikaansaama sokerihumala pitää tunnelman hilpeänä. Vinkki! Lähde kotiin ennen kuin sokeridarra iskee. Tätä krapulaa voi ennaltaehkäistä muuten samoin kuin sitä alkomahoolistakin aiheutuvaa, syömällä hyvän aterian Oikeaa Ruokaa ennen päihtymistä.

[Englanninlakunigiri]

[Kirpeään karkkiremmiin kiedottu maki, päällä viinirypälesiivu. Erinomaista tervasiirappiin dipattuna.]

[Sashimia]

Tänään pääsen taas sommittelemaan sushia, ihan sitä aitoa. Siitä lisää myöhemmin, lempeää lauantaita!

Viikolla juhlittiin hyvän ystäväni syntymäpäivää ihan noin arki-iltaisesti synttärikahvien merkeissä, mutta menussa ei ollut ainakaan näin tuutausarilla (2000-luku!) mitään arkista. Kaverini nimittäin halusi regressoitua takaisin onnellisiin lapsuusvuosiin neonväriselle kahdeksankymmentäluvulle. Ja tiedättehän te, mitä silloin syötiin; ainakin kaalisiiliin iskettyjä cocktail-tikkuja!

Suolapalana tarjolla oli tikkujen lisäksi munariisipasteijoita, jotkaovat myös autenttinen muisto shifonkihuivien vuosikymmenestä. 80-luvulla kaikki keittiöinvaasion tehneet lapset valmistivat lapsellisen helppoja kauralastuja samaan aikaan, kun heidän vanhempansa kuorruttivat mokkapaloja koulun myyjäisiin. Jos pöytään nostettiin kakku, oli se usein säilykemandariininlohkoilla koristeltu täyteunelma, Sacher tai marjainen kiillekakku. Näin itse luulen.

Menu oli mahtava ja illan ohjelmakattaus sisälsi nostalgisen Levyraadin. Mm. Tzooz Maikölin hempeät tahdit hellivät ruoansulatusta kun tuu mats mokkapalaa saivat aikaan makean yliannostuksen… Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen, olihan ne aiiiika hyviä!

Takuuvarmat mokkapalat (pellillinen)

• 3 munaa
• 2,5 dl sokeria
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 2,5 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
• 1,5 dl maitoa
• 150 g voita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Sulata voi. Sekoita sitten jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon (optimaalisesti siivilöiden) kuiva-aineseos ja sekoita. Lisää maito ja sulatettu voi ja kaada seos pellille. Paista n. 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Nosta jäähtymään ja keitä sumpit. Kun pohja on kunnolla jäähtynyt, valmista kuorrute. (Jos pohja on vielä lämmin, se saattaa imaista kuorrutteen.)

Kuorrute

• 8 rkl kahvia (jämät siitä jota äskön keitit)
• 100 g voita
• 4 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
• n. 6-8 dl tomusokeria

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita sitten kaakao, tomusokeri ja kahvi, lisää joukkoon voi ja vatkaa tasaiseksi. Kaada jäähtyneelle pohjalevylle ja levitä tasaiseksi. Koristele nonparelleilla tai kookoshiutaleilla ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa. Leikkaa pieniksi kuutioiksi ja dingding, olet kasarilla!

Jos kuorrutteen määrä arveluttaa, voit puolittaa sen. En kuitenkaan suosittele. Omasta mielestäni mokkapaloissa tulee olla mehevä pohja ja reilusti päällystettä, turha niitä muuten on tehdäkään saati syödä.

Vielä pakko tiedustella, mitkä muut ruoat ovat jääneet teille mieleen 80-luvulta, kekkereissä ja ylipäänsä?! Ja pysy kanavalla; vielä tänään julistan Maaliskuun ruokahaasteen!

Vielä ennen pyrähdystäni kaukomaille auringon alle köllimään tulin kertomaan, kuinka tanskalaisten keksien valmistaminen sujui. Näitä “klejner“-keksejä Tanskassa syödään perinteisesti joulun alla ja itse tutustuin niihin asiakkaani opastuksella. Suoritin siis viime vuoden syksynä Tanskan Naestvedissä yhden toimintaterapian harjoitteluistani ja kyseinen asiakas oli nuorehko perheellinen nainen, joka oli viimeksi tehnyt klejner-keikkejä (klejner cakes, kuten kanssaan kekuista puhuimme) kolme vuotta sitten, ennen onnettomuuttaan.

Keksien kluu on niiden solmuinen muoto ja kypsennys uppopaistamalla. Muoto saadaan aikaan erityisellä työkalulla, joka muistuttaa taikinapyörää ja on nimenomaisesti tarkoitettu näiden leivonnaisten tekoon. Ohueksi kaulitun taikinan solmiminen onkin sitten asia erikseen. Silloin Tanskassa en voinut aluksi ymmärtää, kuinka solminen ylipäänsä oli mahdollista, ja silti asiakkaani suoritti työvaiheen yksikätisesti! Itsekin hieman harjaannuin, sillä koko taikinasta tulee tosiaan se 250 kappaletta.

Nyt tein kolmannestaikinan ja solminen oli äs haard äs evör. Lopulta kyllästyin ja paistoin jämätaikinan epämääräisinä möntteinä. Vaan nyt on nekin syöty Leipominen joulupäivänä oli muuten melko auvoa. Virittelyn ansiosta katselin samalla Ylpeyttä ja ennakkoluuloa kun kaulitsin ja taistelin taikinan kanssa. Romanttinen darcy-tunnelma lääkitsee turhautumisen haavoja tehokkaasti.

Valmiit keksit muistuttavat maultaan hieman tippaleipiä, ja koko laajennettu perheeni piti niistä kovasti. Selailin hieman nettiä ja näemmä ohjetta voi muokkailla mausteilla haluamanlaisekseen, ainakin kardemummaa oli monessa reseptissä. Tein kuitenkin asiakkaalta saamani alkuperäisen ohjeen mukaan, jossa mauksi lisätään sitruunankuorta ja konjakkia, joka tosin ei mielestäni kekseissä maistunut. Hirvensarvisuolaa en löytänyt mistään, joten korvasin hitusella leivinjauhetta. Souuu, tässä se tulee, tanskalaisuuden ylistys! (Vaikken kyllä tiedä, mikä itu tätä on neuvoa, työkalua kun voi olla hankala löytää. Lainaan mielelläni omaani, anyone? :-))

Bedstemors klejner (250 kpl)

• 3 munaa
• 250 g voita
• 250 g sokeria
• 3 rkl kermaa (soijamaito oli just fine)
• 1 sitruunan raastettu kuori tai tujaus Siciliaa
• 0,5 dl konjakkia
• 750 g jauhoja
• 0,25 tl hirvensarvisuolaa (tai leivinjauhetta)
• litra öljyä tai 1000 g rasvaa uppopaistamiseen

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri keskenään vaahdoksi. Lisää jäähtynyt voi ja sitten kerma, sitruuna ja konjakki. Sekoita hirvensarvisuola/leivinjauhe jauhoihin ja lisää seoksesta ensin puolet. Sekoita hyvin, ja lisää toinenkin puoli. Siirrä taikina kelmussa jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Kun taikina on saanut vetäytyä, ota se esiin ja kaulitse se ohueksi ja vedä klejner-pyörällä siihen kuvioita. Käännä kuvion toinen pää keskellä olevasta reiästä ja saa aikaan näin eräänlainen solmu. Keksi vaihtoehtoinen muoto sitä hetkeä varten, kun hermo pikkutarkkaan askarteluun menee.

Ota esiin sammutuspeite ja kattilankansi. Lämmitä öljy tai rasva kanteen sopivassa kattilassa kuumaksi (testaa palalla taikinaa) ja uppopaista keksit muutama kerrallaan kullanruskeiksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperille jäähtymään ja sirota valmiille kekseille tomusokeria. Pistele poskeesi tanskalaisella asenteella kovaäänisesti leikkiä laskien ja huuhtele alas sopivalla ryypyllä.

Ja nyt, armaat ystävät, Monkeyfood matkustaa ja palailee asiaan mahdollisesti jo matkan mittaan tai viimeistäänkin kotiuduttuaan. Thaimaan vinkkejä mahtuu kommentteihin, jos sellaisia vain on.

Hyvillä unilla voimat palautuivat huomattavissa määrin ja olen valmis ottamaan riskin uudestaan. Tässä siis lupaamani voileipäkakun ohje. Kyseessä on äitini bravuuri, joka on samalla ainoa voileipäkakku, josta pidän. Ja suunnattomasti pidänkin! Valmistujaisversio oli tehty voita lukuunottamatta maidottomaksi, mutta tässä alkuperäinen ohje. Mainitsen myös mahdolliset korvikkeet, joilla syntyy aivan yhtä pettämätön pläjäys.

Voittamaton voileipäkakku

Pohja

• 400 g limppua tai Realia (Äidin huom: “itse olen pannut enemmän leipää, jopa 700 g)
• 0,5 dl maitoa tai kasvislientä
• 75 g voita

Hienonna leipä ja sekoita siihen sulatettu voi ja neste. Jätä odottelemaan.

Täyte

• 6 liivatelehteä
• 250 g tuorejuustoa, esim. piparjuuri- (tai soijayrttilevitettä)
• 2 dl kevytranskankermaa (tai soijajogurttia)
• 350 g kalkkunaleikettä/saunapalvia/savukalaa
• 1,5 dl hillosipuleita
• 1 dl basilikaa
• 0,5 dl ruohosipulia
• (1 tl pippuria)
• (0,5 tl suolaa)
• (0,25 tl valkopippuria)
• 0,5 dl hillosipulien lientä
• 2 dl kuohukermaa (tai kauravispiä tai 2,5 dl Flora vispiä)
• 1 punainen paprika
• 3 dl maustekurkkua

Koristeluun

• tuoreita yrttejä

Vuoraa kolmen litran irtopohjavuoka (halkaisija n. 24 cm) tuorekelmulla. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan kymmeneksi minuutiksi ja kuutioi sillä välin paprika, hillosipulit ja maustekurkku. Silppua kalkkunaleike, basilika ja ruohosipuli. Kannattaa melkein käyttää monitoimikonetta tms., sillä voileipäkakussa mahdollisimman hienorakenteinen täyte maustaa seoksen tasaisesti ja palat leikkautuvat helposti.

Sekoita pehmenneeseen tuorejuustoon ranskankerma, kalkkuna, hillosipulit ja mausteet (Äiti ei yleensä lisäile suluissa olevia, mutta tee kuten haluat). Purista nyt liivatteista liika vesi ja liuota ne kiehuvan kuumaan hillosipuliliemeen. Lisää liemi sen vähän jäähdyttyä täytteeseen ohuena nauhana. Vatkaa kerma ja kääntele sekin täytteen joukkoon.

Aloita kakun kokoaminen painelemalla 3/4 leipäseoksesta vuoan pohjalle. Levitä pohjalle puolet täytteestä ja täytteelle puolestaan paprikakuutiot. Ota jäljelle jääneestä leipäseoksesta kolmannes ja levitä se. Sitten voit lisätä toisen puolen täytteestä, jonka ylle voit levitellä kurkkukuutiot ja lopulta loppuleivän. Peitä kakku ja siirrä viileään jähmettymään neljäksi tunniksi tai yön yli.

Tämä kekkuli ei petä koskaan eikä minkäänlaisilla variaatioilla. Valmistujaisten kaksi kakkua menivät kehujen saattelemina viimeiseen murenaan saakka, jonka söin minä, yöllä, kun kaikki vieraat olivat lopulta lähteneet. Päivän paras hetki.

Niin rouheat pari päivää takana, että rakas Monkey on jäänyt ihan hunningolle. Mutta piankos sen turkki taas kiiltää ja silmissä on tuttu pilke. Perjantaina valmistuin siis toimintaterapeutiksi, jota juhlittiin asian vaatimalla vilkkaudella skumppaa säästämättä!

Lauantaina vauhti ei hidastunut lainkaan. Vuoden viimeisten GPP-treenien jälkeen suunta kävi kohti Hyvinkäätä ja hevostalleja. Vaikka juhlinnan jälkeinen väsymys lievästi painoi, kapusin urheasti Benjaminin selkään ja pistin parastani. Benkku oli Peppi Pitkätossun hevosen Pikku-ukon näköinen täplikäs poni ja laji lännenratsastus. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa ratsastamaan ja vielä kauboina! Hilpeintä oli yrittää saada heponen seisahduksiin länkkärityyliin istunnalla ja sanomalla whoa. Nauratti niin kovasti ettei viesti tuntunut menevän perille Sitä paitsi Benkkukin oli varmaan juhlinut edellisenä päivänä, sen verran kovasti sitä sai ajaa eteen liikkeen aikaansaamiseksi.

Lännestä matkattiin kotiin ja suoraan itään eli ystävien luokse viettämään perinteistä venäläistä iltaa. Tänä vuonna tarjolla oli bortschia, blinejä erilaisin päälisin sekä mustikkakukkoa. Ensimmäistä kertaa ko. eventissä uskaltauduin syömään mätiä, ja alustavasti pidin enemmän muikun- kuin siianmädistä. Kahvin kanssa imailtiin port-viinin ohella kommentoija Matleenan vinkistä valmistamiani Nigellan fudgeja, joista pidettiin kovasti. Oli mieletöntä, kiitos J ja V ja kaik. <3

Että väsyneenä mutta onnellisena täällä keräilen kappaleitani ja koetan saada joulupuuhat pakettiin. Vielä olis listalla tanskalaisten uppopaistettavien (!!) kekujen valmistus ja pientä pakkaamista, sit leffaan relaamaan. Tämä postaaminenkin tuntuu vaativan ylimuulisia voimia, onneksi niitä on.

Valmistujaisiin äidiltäni tilaaman maailman parhaan voileipäkakun ohje seuraa heti, kun saan siitä tarkan version. Tässä vielä helpot ja herkut fudget. Issekkii maistoin maidosta huolimatta.

Tahmeat kuutiot (eli suklaa-pistaasi-fudge, Nigella Express, n. 64 kpl)

• 350 g tummaa suklaata (vähintään 70%)
• 1 prk/397 g (makeaa) tiivistemaitoa
• 20 g voita
• 150 g pistaaseja (kuorineen siis reilummin)
• (ripaus suolaa)

Paloittele suklaa. Kuori pistaasipähkinät ja murskaa ja pakastepussissa kaulimella mäiskien, jätä joukkoon isompiakin paloja. Laita suklaa, tiivistemaito ja voi paksupohjaiseen tai haudekattilaan. Jos pistaasisi eivät ole suolattuja, voit heivata myös ripauksen sitä seokseen. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes se on tasaista ja suklaa on täysin sulanut.

Sekoita joukkoon pähkinät ja kaada seos 23 cm suorakaiteen malliseen laakeaan astiaan. (Itse käytin kahta kaupan suurempaa foliovuokaa, sellaisia makaruunilaatikolle tarkoitettuja.) Anna jäähtyä ja siirrä sitten jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa fudge n. 3×2 cm paloiksi ja säilytä pakkasessa, josta ne ovat suoraan valmiita syötäviksi. Erityisen hyvin kuutiot sopivat kahvin kanssa.

Alkusyksyn Euroopan turneeni eli hienommin International Course on Health Care Issues -opintojaksolla seikkailin kolme viikkoa Briteissä Bournemouthissa ja Belgian Brüggessä ja Dworpissa. Seuraa oli ainakin kymmenestä eri Euroopan maasta ja kulttuurien sekamelska melkoinen. Brittein yhteiskokkaukset toivat paloja mm. Pakistanin ja Portugalin ruokakulttuurista, dhalia ensimmäisestä ja jälkiruokana tarjottua makeaa riisipuuroa toisesta.

Belgiassa ruoat olivat talon puolesta ja kokkailut vaihtuivat kulinaarisiin keskusteluihin. Erityisen paljon pulisimme resepteistä portugalilaisen Carlosin kanssa, joka suhtautui sekä ruokaan että treenaamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Eräänä iltana, kun meitä ei ollut enää montaa viinilasillisella tokenemassa päivän tuiskeista, opin myös portugalilaisen lausahduksen poucos mas bons [pokus mas boons], joka tarkoittaa suurin piirtein vähän mutta hyvää ja käytetään yleensä ihmisistä.

Vähän, mutta hyvää on keskusteluiden saldoksi jäänyt sitruunapiirakan ohje. Vähän, koska se on niin överimakea, ja hyvää, koska sitä se on! Kyseessä on Carlosin bravuuri, jota hänellä kuulema oli eväänä vielä reissun alussa. Eli vähän Uneliaan kokin idean tapaan, makumatka Portugaliin alkakoon. Olkaa hyvät, kiinnittäkää turvavyöt ja nostakaa istuimet pystyasentoon. Tämä matka ei vie edes petrolia.

Carlos eli superhyvä sitruunapiiras

Pohja

• n. 40 marie-keksiä (Kulta-Mariesta jää vielä muutama yli nostalgisointiin)
• munan keltuainen
• voita (laitoin ehkä 100 g)

Pura angstit murskaamalla keksit esim. muovipussissa kaulimella mäiskien (Nigella style), blenderissä tai kourin murtamalla (Monkey style). Lisää joukkoon keltuainen ja sekoita, sulata sitten voi ja lisää se jäähtyneenä seokseen. Määrä on tosiaan hieman epämääräinen, koska Carlos ei siitä ohjeessaan mitään lausunut, mutta tarkoitus on saada aikaan massa, joka on mahdollista painella piirasvuoan pohjalle. Nyt voit sitten painella sen massan piirakkavuoan pohjalle ja siirtää astian massoineen jääkaappiin asettumaan.

Täyte

• purkki maitotiivistettä (condensed milk)
• 2 keltuaista (säästä valkuaiset!)
• sitruunan mehu ja kuori
• (2 rkl sokeria)

Maitotiiviste on siis maitoa, josta vesi on poistettu ja siihen on lisätty sokeria. Tuote säilyy huoneenlämmössä avaamattomana ilmeisesti lähes ikuisesti. Melkein ikuisesti se kaapissani odottelekin. Tämä johdatus on sikäli olennainen, etten itse ollut rekisteröinyt tuotteen makeutta ja lykkäsin sokerin joukkoon maistamatta. Suosittelen harkintaa sokerin lisäämisen kohdalla, vaikka oma makuni onkin ehkä tavallista vähemmän makeaa sietävä.

Käytit lisäsukkeria tai et, iske kaikki ainekset vesihaudekattilaan ja sekoittele, kunnes seos paksunee sopivaksi. Maistele ja säädä sitruunaisuutta. Alun perin ohjeessa oli vain puolen sitruunan mehu, mutta omaan makuuni se kesti hyvin toisenkin puolen mehusta sekä kuoren.

Kun seos on valmis, ota pohja jääkaapista ja levitä seos sille. Valmista marenki.

Marenki

• 2 munanvalkuaista
• sokeria tai tomusokeria

Säädä uuni ehkä pariinsataan asteeseen tai 175. Vatkaa sokeri ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja pursota piiras sillä. Yhtä hyvin voit läästiä marenkiseoksen piiraalle ihan lusikalle. Itse harjoittelin ensin pursottamista ja sain aikaan peace-merkin, mutta sitten symppasin liikaa niitä syöjiä, jotka saavat palansa ilman marenkia ja tasoittelin marengin koko piiraan päälle. Oikea ratkaisu, vaikkei niin dramaattinen.

Paista uunissa hetken verran, niin että marenki saa vähän väriä. Varo ettet polta! Tarjoile rinta rottingilla ja vaivu eteläeurooppalaiseen tunnelmaan… Itseni lisäksi piirasta nauttivat Lihansyöjä sekä perheeni. Lihansyöjä oli makeusasteesta samaa mieltä kuin olin itsekin, eli että se oli hivenen liiallinen (ainakin kun syö kunnonkokoisen siivun), mutta perheeni oli siihen täysin tyytyväinen ja etenkin isäni ihmetteli sokeripökerrysvaroituksiani. Ristimme tortun tietysti Carlokseksi ja äitini kuvaili kohtaamista seuraavasti: “Carlos oli meille kuin piipahdus eteläeurooppalaisessa kahvilassa: runsas, makea herkku, joka yhdistää ystäviä!”

Carlos säilyy kylmässä monta päivää ja vain paranee vanhetessaan.

Kuten olette voineet lukea, ruokablogaajien taannoisissa pikkujouluissa kokattiin yhtä sun toista Carl Gustafin suuhun sopivaa. Louhisaaren piiraiden valmisteluun pääsin sotkemaan likaiset muulinkavioni, joten tarjoilen ohjeen näiden uppopaistettujen unelmien tehtailuun. Sopivat erinomaisesti esimerkiksi joulupöytään, jossa palleroisia voi tarjoilla vaikka punajuuriliemen lisänä Marsalkan tyyliin.

Ja ettei mene ihan easylisteningiksi, niin Louhisaari oli kartano, jossa Mannerheim syntyi, kuten Wikipedia tietää kertoa. Nykyään Louhisaari on Suomen valtion omistuksessa ja toimii museona. Että jos on eväsretki suunnitteilla, pistä piiraat koppaan ja lähde seikkailemaan!

[Martta ja Muuli, kuva Kulinaarimurun käsialaa, huomatkaa Marttaessu!]

Louhisaaren piiraat (ainakin 20 kpl)

• 3,5 dl maitoa tai vettä
• 25 g tuorehiivaa
• 100 g voita
• 2 munaa
• suolaa
• vehnäjauhoja

Valmista ensin juuri: lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva. Lisää muutama desiä jauhoja ja suolaa. Jätä vedottomaan paikkaan n. puoleksi tunniksi liinan alle. Valmista tässä välissä täyte.

[kuva jälleen Murun luottokamaa]

Täyte

• kovaksi keitettyjä munia
• kypsennettyä riisiä (käytimme riisi-ruisseosta)
• tuoretta tilliä
• suolaa, sitruunaa
• (kateenkorvamuhennosta)
• (lihamureketta)
• (silputtua voissa keitettyä kaalia)

Kokoa täyte murskaamalla munat ja sekoittamalla niihin riisi ja silputtu tilli. Mausta reilulla sitruunanmehulla ja suolaa hyvin. Täytettä voi varioida suluissa olevilla aineksilla ja millä tahansa muullakin.

Kun täyte on valmis ja juuri hetken lepäillyt ja hieman kuplii, lisää juureen munat, voi ja jauhoja niin, että tuloksena on vetelähkö taikina. Alusta hyvin ja kauli pieni määrä taikinaa kerrallaan ohueksi levyksi. Ota taikinasta muotilla pyöreitä kakkaroita. Levitä täytettä n. ruokalusikallinen pyörölle, kostuta sen reunat vedellä ja nosta päälle toinen kakkara. Painele hyvin kiinni ja anna kohota loppupiiraiden kokoamisen ajan.

Kuumenna pari litraa öljyä paksupohjaisessa kattilassa ja varaa kansi plus sammutuspeite käden ulottuville. Testaa öljyn lämpötila pienellä palalla taikinaa tai leipää; kun pala alkaa heti porista ja ruskistuu kullanruskeaksi, öljy on sopivan lämpöistä. Säätele lämpötilaa paistamisen aikana niin, ettei rasva ole liian kuumaa, jolloin piiraat jäävät raaoiksi sisältä, eikä liian viileää, jotteivät piiraat menetä rapeuttaan ja imaise turhan paljon oljaa. Käytännössä säätely tarkoittaa lieden kolmos- ja neloshöngän joustavaa vaihtelua.

Laske piiras kerrallaan reikäkauhalla öljyyn ja paista ruskeaksi niin, että käännät piiraan välillä. Normikattilaan mahtuu yleensä noin kolme piirasta samaan aikaan. Nosta piiraat kauhalla talouspaperille jäähtymään. Ja uppopaistettu palahan on parhaimmillaan välittömästi paiston jälkeen eli eläpä piinaa itseäsi turhan kauaa ennen kuin maistelet.

[Tämäkin kuva KuMun]

Koska en itse varautunut kekkerikokkauksiin kameralla, kuvat ovat muiden käsialaa. Kiitos kuvaajille ja tietysti kokkausseuralle, ja muulimarsalkan erityiskunnianosoitus mahtavalle Martalle!

Saavuin juuri parahiksi takaisin kotikeittiöön, jotta ehdin vielä osallistua Syyskuun ruokahaasteeseen. Haaste tosin tuotti melkoisen paljon päänvaivaa pienissä muulinaivoissa, mutta nyt on vihdoin pantu evästä kasaan hellin tuntein. Sillä eikö se ole rakkauden jaloin muoto, kun kasvissyöjä kokkaa lihiksiä lihansyöjälleen… ? Pinjansiemenet pitävät huolta myös syöjänsä sydämestä pehmeine rasvoineen.

Kansallista perinnepääruokaamme kokkailin ensimmäisen kerran jo juhannuksena, joten tuunattavahan se oli. Lopputulos oli mahtava! Maistoin palan, maistoin toisen, ja niin rapeaa ja maukasta oli piiras ettei parempaa voisi toivoa. Puolueeton tuomari sohvalta arvioi kolme lihistä mahassaan: naminamnam. Että siitä sitten vaan, menkää ja rakastukaa!

Lihis de Luxe (4 kpl)

Taikina

• 1,25 dl kermaa
• 0,25 dl soijamaitoa (sokeritonta)
• 17,5 g tuorehiivaa
• 0,5 rkl öljyä
• 1 rkl sokeria
• 0,25 suolaa
• n. 3 dl hiivaleipäjauhoja

Sekoita kerma ja soijamaito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva ja lisää mausteet sekä öljy. Alusta jauhot taikinaan ja jätä se kohoamaan kolmeksi vartiksi liinan alle lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Valmista täyte.

Täyte

• n. 250 g jauhelihaa
• 0,5 dl puuroriisiä
• n. 50 g pinjansiemeniä
• sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• sokeria
• suolaa
• pippuria
• sinapinsiemeniä
• balsamicoa

Keitä riisi kypsäksi. Paahda pinjansiemenet pannulla ja siirrä odottamaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota pannulla reilussa öljyssä ja lisää joukkoon jauheliha, ruskista. Yhdistä joukkoon riisi ja lorauta tilkka balsamicoa. Ropsauta teelusikallisen verran sinapinsiemeniä ja mausta tukevasti suolalla, pippurilla ja sokerilla. Lisää pinjansiemenet ja maistele, kunnes seos on täydellistä. Täytettä jää kyllä yli, mutta se ei ole mikään ongelma, sillä se maistuu yhtä hyvin sellaisenaan.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se neljään osaan. Pyöritä osat palloiksi ja kaulitse kukin n. 15 halkaisijan mittaisiksi soikioiksi. Levitä täytettä n. 2 rkl kullekin lätylle. Pyyhkäise reunat vedellä ja taita puolikuiksi. Painele reunat huolellisesti kiinni ja kuvioi vielä haarukalla. Siirrä jauhotetulle alustalle liinan alle.

Kuumenna 0,5-1 litra öljyä kattilassa ja varaa viereen kattilaan sopiva kansi sekä sammutuspeite. Voit testata öljyn lämpötilaa nokareella taikinaa. Jos se nousee pintaan ja ruskistuu kohtuunopeasti, öljy on sopivaa. Nosta lihapiirakka kerrallaan reikäkauhalla hornankitaan kypsymään. Kun piiras on molemmin puolin mukavan ruskea, nosta se jäähtymään ja paista seuraava.

Kun kaikki lihikset on paistettu jätä öljy jäähtymään ja ota se talteen kunhan se on täysin viilennyt. Sitä odotellessa viekoittele itsesi ja mahdollisesti muitakin tällä ihanan vulgäärillä perinneherkulla. Jälkiruoaksi sopii vaikka ikisuosittu kakku Ellen Svinhufvud, joka luo mukavaa kontrastia ateriakokonaisuuteen.

Elokuu on suosikkikuukauteni. Sen hohkaava aurinko, kypsät viljapellot, läpilämmenneet kalliot, laiska kuumuus ja tummuvat illat tuntuvat onnelta. Onnea on myös täydellinen päivä; aamupuuro ennen seitsemää, onnistunut työvuoro, kahvikupponen ja aurinkotuoliin nukahdus, punttihiki popin tahtiin ja vapaan keittiön valloitus! Kliimaksi ulkona ystävien kanssa kauniisti katetun pöydän ääressä, vailla kiirettä.

Pöytään kannettiin jo useamman kerran pettämättömiksi todettuja kanavartaita, Henkan mestaroimaa herkullista kasvislisäkettä sekä jogurttikastike. Jälkiruoaksi nautittiin kerta kaikkiaan maailman parasta kakkua. Kyseessä on se sama autuus, jonka postasin jo Juukelin hyvänä banaanikakkuna. Tänään kaakku oli vielä entistäkin mahtavampi ja sai uuden nimen.

Tiedättehän sen suklaakakun, jonka ohjeen suurin osa tuntee ja joka kantaa nimeä Sydämen surujen kakku? No, koska tällä suklaisella banaanikakulla ei voi olla mitään tekemistä surujen kanssa sen tuottaessa niin käsittämätöntä onnea, ja koska sen aikaansama ilo tulee suoraan sydämestä, on vain oikein ja kohtuullista, että se ristitään täten Sydänilon kakuksi. Resepti vielä kerran, vassokuu! Menkää ja tuottakaa ILOA elokuuhun!

Sydänilon kakku

• 4 dl jauhoa
• 1,75 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa
• 1 tl suolaa
• 150 g sulatettua voita
• 4 todella kypsää banaania
• 2 munaa
• 2 dl piimää
• (kookoshiutaleita)

Voitele vuoka voilla ja jauhota kookoshiutaleilla. Laita odottamaan. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet. Muusaa banaanit toisessa astiassa, mutta älä liian muusiksi, jätä kunnollisia sattumia. Lisää joukkoon sulatettu voi sekä kananmunat ja lopuksi piimä. Kaada kuivat aineet samaan vatiin ja nostele puuharukalla hieman sekaisin. Vain hieman! Jauhoa saa jäädä näkyviin, ei vatkausta. Siirrä taikina vuokaan ja vuoka uuniin, n. 25 minuutiksi tai muutamaksi minuutiksi pidemmäksi ajaksi, riippuen uunista.

Älä jymistele keittiössä, ettei kakku lässähdä. Poista se uunista kun se on saanut väriä ja kohonnut. Kakun on tarkoitus jäädä hyvin kosteaksi ja banaanisattumien mehevöittämäksi. Anna jäähtyä rauhassa ja kumoa sitten. Valmista kuorrutus.

Kuorrutus

• 2,75 dl tomusokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 4 rkl kahvia
• 3 rkl kaakaota (van Houten)
• 50 g voita sulatettuna

Sekoita muut aineet ja lisää lopuksi sulatettu voi. Kaada jäähtyneen kakun ylle ja tarjoile. Juuri piimä tekee tästä kakusta täydellisen, vaikka tilalle voi hädässä laittaa kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia. Piimän juoksevuus ja happamuus pitää kakun kosteana ja upeana.