This loaf is gonna knock you out! That’s how delish it is. I’ve posted in before as a neopaleo version (just change the flour into nut flour) and in a “normal” version with the flour and all, but now I also omitted the cheese. Did it matter? Not really. Still takes your breath away.

Here you go, ladies and gentleman, Pyhäpäivän paras pala, Paleo Loaf to savour!

[Sorry about the messy photo. Still, it’s divine.]

Salty and Savory Paleo Loaf (good enuf to serve demanding guests not on a paleo diet)

•  3 organic eggs
• 100 g butter
• 55 g almond flour
• 1 Tbsp baking powder
• 3 Tbsp coconut milk/cream
• 20 (or more) piripiri olives (spicy olives!)
• at least 5 strips of bacon (or pork cheek fat, excellent stuff, so so tasty! And do more than 5 strips!)
• 5-1 sun-dried tomatoes (optional)

Melt the butter, let cool a little, chop the other ingredients (bake bacon first!) and add them to the butter. Mix well with a fork or so. Let stay still for awhile to swell up a little. Grease a loaf tin carefully (butter!) and flour it with sesame or linseeds. Pour in the mixture and bake in 200 degrees for half an hour. Take out and let cool before trying to turn the loaf tin.

This paleo version is a bit more breakable than the one with cheese, but if you let it cool properly, not so much. And it’s totally worth it, crumbled or whole! Eat like bread just biting it away or add some salad to be posh. You’re gonna eat it all anyway. If you want to go neopaleo, just add 100 g crumbled or grated strong cheese (such as cheddar or whatever you prefer) to the mixture ( and you may also change the coconut cream into cow’s cream) and that’s it!

Olen ollut laiska. Siksi pääsette kuulemaan mielenterveysmenusta vasta nyt, vaikka pekonimunkit paistuivat jo viikko sitten. Pekonimunkeista on tosin ollut puhe aikaa sitten: legendaarinen idea perverssin vastustamattomasta yhdistelmästä syntyi vuoden 2008 huhtikuussa, kun valmistin haasteruoaksi parsamunkkeja (muistakaa mm. unohtumaton ja ylväs parsajoutsen). Kunnia ajatuksen ääneenlausumisesta kuuluu tutkijaystävälleni Tarulle, jonka tarunhohtoinen keksintö näki päivänvalon vihdoin viiden ahnaan ruokailijan silmäin alla tammikuun kunniaksi.

Jotta muodollisuudet on hoidettu alta pois, totean sen heti. PEKONIMUNKIT MAISTUVAT. Hyviltä, rasvaisilta, kosteilta. Suolaisilta. Siis todella. Jottei uppopaistorasva olisi kuumennut turhan takia, kokeilin samaan syssyyn laittaa rahkamunkkitaikinaan pekonin sijaan myös sinihomejuustoa. Niin, julmetun hyvä ajatus sekin, vaikka itse sanon. Myös vieraat olivat parasta a-luokkaa. Jossette usko munkkien maistuneen, suosittelen tiedustamaan Kulinaariselta Yli-Murulta tai Pastanjauhajien kommentointi-Emmalta, kuinka oli asianlaita. Todistajainaitiossa myös Lihansyöjä.

Kokonaisuudessaan menu näytti tältä, edistäen siten erinomaisesti nauttijoidensa juhlatunnelmaa ja mielenterveyttä. Natriumin yliannostusta unohtamatta.

Mielenterveysmenu

• alkupalaksi popcornia
• pekonimunkkeja, sinihomejuustopalleroita
• sivusalaattia
• pyhäpäivän suolapalaa (juusto-pekoni-aurinkokuivattu tomaatti -mureketta)
• jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä ja mangosorbettia
• turkinpippureita ja mantelikeksejä Hong Kongista
• australialaista strutsiviiniä Strutsikoiran kunniaksi

Tiedän, kysytte: missä suklaa? Puolustukseni on heikko, mutta totta. Tammikuu on liian pian joulun jälkeen, jotta suklaat voisi kaivaa esiin. Helmikuussa se jo käy. Pekonimunkit sen sijaan ovat selkeää sesonkiruokaa.

Pekonimunkit

• paketti Amerikan pekonia (n. 10 strippiä)
• 250 g rahkaa (mielellään Ehrmannia)
• 1 luomumuna
• reilu 2,5 dl vehnäjauhoa
• 1 tl soodaa
• suolaa, pippuria
• (pecorinoa)

Paista pekonit miedolla lämmöllä pannulla rapeiksi, vie hyvän tovin. Saksi sopiviksi suupaloiksi ja sekoita taikinan muut ainekset pekonien joukkoon,  mausta. Uppopaista n. ruokalusikallisen kokoisia mykyjä kuumassa öljyssä sammutuspeitteen ja kattilankannen kanssa varautuneena. Raasta munkkien päälle runsaasti suolaista pecorino-juustoa.

Jos haluat valmistaa Aurapalloja, korvaa rapeiksi paistetut pekonit murustetulla sinihomejuustolla ja unohda pecorino. Suklaa ihanasti taikinaan ja suussa. Mielenterveys - mikä ihana tekosyy. Kuvat kertonevat, että kuvaamisen sijaan syöminen ja säpinä olivat pääroolissa tuona iltana.

…for Dad! Viime viikonlopun isänpäivä oli unohtumaton. Tarjolla piti olla mereneläviä thai-tyyliin, mutta sen sijaan söimmekin Pizza Taxin jättimäisiä pitsoja upeasti katetussa pöydässä. Elämä joskus yllättää, ja isoveli ;-D Kokille vaan terveisiä, kaik olivat tyytyväisiä ja jaksavat odottaa debyyttiäsi. Ja ei kai kukaan muukaan nyt tajunnut, että kaupat ovat kiinni SEKÄ lauantaina että sunnuntaina. Onneksi kauppiaat tarttuivat heti ongelmaan ja päättivät laajentaa sunnuntaiaukioloja. Tänksit vikkelästä reagoinnista.

Kakkupuoli sen sijaan onnistui ihan kelvollisesti. Resepti on peruja samalta triathlonisti-Patrickilta, jonka virityksiä olen tehnyt ennenkin ja jotka ovat jokseenkin övereitä. Tahtoo sanoa: kokeilemisen arvoisia. Ennemmin överit kuin vajarit, sanoi joku viisas (ei Schopenhauer). Kyseessä on suklaistakin suklaisempi mureneva tumma unelma, johon suolapähkinät tuovat särmää ja purtavaa. Julmetun tumma suklaa tekee kaakusta niin täyteläisen, että ilman vaniljajäätelön seuraa ei kannata lähteä edes yrittämään. Mutta jäätelön kanssa kaksikko on kaunis kuin talviyö. Murenevaista sorttia oli tämä, vaan sehän se luo oikeaa ruokahalun herättävää tunnelmaa, ettei esillepano ole liian kliininen.

Suklaa-suolapähkinäkaakku (ainakin kahdeksalle, helposti kymmenelle)

• 1,5 dl jauhoa
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 luomumunaa
• 2 dl sokeria
• 150 g voita
• 200 g tummaa suklaata
• 150 g suolapähkinöitä
• (jäätelöä!)

Sulata voi vesihauteessa ja siihen suklaa, siirrä seos jäähtymään. Iske uuni päälle 180 asteeseen ja voitele kakkuvuoka. Irtopohjavuoka toimii hyvin, pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperi. Sekoita jauho ja leivinjauhe. Vatkaa eri astiassa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja voi-suklaaseosta taikinaan, nostele varovasti sekaisin, älä vatkaa enää. Lisää lopuksi pähkinät ja sekoita vielä. Kaada vuokaan ja paista n. 45 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ja sitten: sitä jäätelöä!

Nyt on pistelty niin paljon makeaa, että massut jo varmaan halkeavat pullasta ja minttumoussesta. On siis aika sivaltaa väliin hiukan suolaista. Ja hiukan tarkoittaa määrää, sillä tuote on seriöösisti suolaista. Ja aivan tajuttoman maukasta! Kuten ennen puustienpupellustakin, olin eilen ollut hyvin vähällä ruoalla kuvausten vuoksi ja tällä louffilla oli mahtavaa palkita itseään. Sataprosenttinen tyydytys taattu. Pekonikin meni kurkustani alas mukisematta, kuten vihreät oliivit Lihansyöjän.

Ohjeesta on kiittäminen Patalintua, joka on puolivahingossa (luulivat tätä ensin limpuksi!) muninut kultamunan! Louffia voinee varioida erilaisilla suolaisilla makuaineilla ja lihan voi huoletta unohtaa pois. Tuloksena on ruokainen tapasmainen pala, kuten Lihansyöjä kommentoi, joka sopisi erinomaisesti vaikka illanistujaisiin janoa luomaan. Kaveriksi mielellään raikkaita tuotteita kuten Patalintukin suosittelee.

Ohje toimi samalla Allerum 17% -juuston koestuksena ruoanlaitossa, Glorian ruoka&viinikin mainitsee sen olevan enemmin maistelu- ja ruoanlaittojuusto kuin leivän päälle. Aivan tolkuttoman maukas vähärasvaiseksi, omiaan juuri tähän. Menisi myös murusteltuna salaatissa ja meneekin, sitähän kaapissa piisaa. Ohje kuten Patalinnussa, hyvin hienoisin entrauksin.

Muhkea mureke

• 3 luomumunaa
• 100 g voita
• 55 g (speltti-)jauhoja (eli  n. 9 rkl)
• 1 rkl leivinjauhetta
• 3 rkl (soija-)maitoa
• 100 g Allerum 17% -juustoa
• 20 vihreää piripiri-oliivia (Cheers, Satujatar!)
• 5-15 aurinkokuivattua tomaattia
• 5 siivua pekonia

Sulata voi, raasta juusto ja sekoita munat, jauhot, maito ja leivinjauhe niihin. Jätä olemaan n. tunniksi, ei ole kamalan tarkkaa. Kuutioi pekoni ja paista hitaasti miedolla lämmöllä rapeiksi, kuivaa talouspaperilla turhat rasvat pois. Pilko oliivit ja saksi aurinkokuivatut tomaatit, sekoita keskenään ja pekonin kanssa. Voitele leipävuoka ja jauhota jollain. Kuumenna uuni 200 asteeseen (kaasu 5+). Sekoita sattumat taikinaan ja kaada vuokaan, paista n. puoli tuntia tai kunnes näyttää kauniilta.

Kumoa ja anna jäähtyä. Leikkaa paksuja viipaleita ja antaudu paheen valtaan. Miedonna pahetta salaatilla ja vaikka etikkapunajuurilla. Kyllä voi on hyvää. Oma murekkeeni jäi kiinni vuokaan, vaikka yritin “jauhottaa” sen mustilla seesaminsiemenillä. Vuoka on vain jo niin ruvella, että uusi on hankinnassa. Toisaalta ilman kattoa näkee kauniimmin murekkeen koostumuksen. Skool! Lasi on puoliksi täysi

Tuliset piripirioliivit sopivat tähän muuten todella hyvin, tuli potkua kaikkeen rapeuteen ja rasvaisuuteen. Kylmänäkin maistuu, vaikka silloin suolaisuus lyö melko hyvin läpi, eli vain erityisen pieninä annoksina. Tapastyyliin, kuinkas muuten.

Ps. Tulossa lisää makeaa, tosin melko katastrofaalisin tuloksin When keeping it real goes terribly wrong: palkintosonnikakun nousu ja tuho!

Jos pullaa pitää joskus syödä, niin sen on parasta olla korvapuusti. Eikä mikä tahansa käntty, vaan joko kahvipullaa tai sitten käsittämättömän herkullinen autuus, samanlainen kosteatahmea ihanuus kuin kahviloiden, mm. Korkeavuorenkadun Successin tai Cafe Esplanadin, megapuustit. Ensiksimainitun puustien parissa olen kasvanut ja nyt, viimein, olen ratkaissut niiden arvoituksen.

Koodin murtamisessa minua auttoi kädestä pitäen Myllyn Paras ohjeellaan, jota seurasin pilkulleen. Voit ja sokerit pistin täysimääräisinä ja voin vannoa, että nämä puustit häviävät käsistä hetkessä. Jos siis aiot puustimetsään, tässä kartta.

Unelmien korvapuustit (16 jättimäistä tai läjä pienempiä)

• 0,5 l maitoa (soijamaitoa)
• 50 g hiivaa
• 2 tl suolaa
• 2 dl sokeria
• reilu 1 rkl kardemummaa
• luomumuna
• n. 14 dl luomuvehnäjauhoa
• 100 g voita

Ota voi huoneenlämpöön, myös täytteeksi tuleva eli yht. 200g. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää sokeri, kardemumma, suola ja muna. Sekoita. Lisäile jauhot vähän kerrassaan, alussa vatkaa vaikka ihan vispilällä niin että muodostuu hyvä sitko. Jatka lisäilemistä ensin desin vauhtia ja sitten puolen desin, loppuvaiheessa lisää voi. Alusta hyvin vaivaten ja muista, että kaikkia 14 desiä jauhoa ei ole pakko ahtaa taikinaan! Itselläni jäi ainakin hiukan vajaaksi. Kuohkean pullan salaisuus on mahdollisimman löysä, mutta silti kiinteä taikina. Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla tunti, esim. uunissa (älä laita uunia päälle muul. huom.)

Väliin

• 100 voita
• 2 dl fariinisokeria (TÄÄ ON SE JUTTU!)
• 2 rkl kanelia

Ota paisunut taikina esiin ja jaa kahteen osaan. Nujerra ensin toisesta osasta ilmat pois ja kaaviloi n. 50×50cm levyksi. Levitä levylle pehmeä voi ja sokeri, mausta reilulla kanelilla. Kieri rullaksi saumapuoli alaspäin ja leikkaa osiin. Nosta rullat pellille ja paina keskelle kuoppa niin, että korvapuustille muodostuvat korvat. Jätä liinan alle tunniksi kohoamaan. Toista toiselle taikinanpuolikkaalle.

Päälle

• luomumuna
• raesokeria
• hasselpähkinärouhetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele ensimmäisen pellin pullat munalla ja sadeta päälle raesokeria ja hasselrouhetta. Paista uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes valmiit. Toista, kunnes pullallisia peltejä ei enää näy.

Syö pullat tuoreena tai kolme päivää vanhoina, joka tapauksessa vievät haju- ja makuaistisi mennessään. Rahtaa ystäville, perheenjäsenille ja kaikille, joita rakastat. Ole onnellinen pullistasi. Äläkä enää koskaan kadehdi kahviloiden täydellisiä puusteja; nyt tiedät niiden salaisuuden.

Ps. Kaasu-uuni on suoriutunut värittämisestä hienosti!

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni triathlonisti ja toimintaterapeutti Patrickin. Kuulumisten vaihdon, syväluotaavien keskusteluiden, treenivinkkien ja kisasuunnitelmien jälkeen puhe kääntyi ruoanlaittoon ja eri toten leivontaan. Suuntaan ohjasi hellästi mutta varmasti WTC:n uudehko ranskalainen leipomo, jonka pain de chocolatit ja manteli-croissaintit saivat puoliranskalaisen seuralaiseni antautumaan makumuistojen maailmaan. Itse tartuin tilaisuuteen ja maistoin macaroneja, ostinkin laatikollisen, ja utelin Patricikin parhaita reseptejä.

Kävimme kovaa kiistaa siitä, kummalla on parempi banaanisuklaakakun ohje. Olen omaani niin suuresti mieltynyt, että meni hyvä tovi, ennen kuin muistin, että kyseessä ei varsinaisesti ole banaanisuklaa- niinkään kuin pelkkä banaanikakku. Patoun ranskalaisen keittokirjan ohje sen sijaan kuulosti överisuklaiselta ja glamöröösiltä. Sitä se olikin, kun tänään valmistui somistamaan sunnuntaisen perhelounaamme jälkiruokapöytää. En osaa sanoa, kumpi paakelseista on enemmän mieleeni, sillä oma piimäinen ja kostea kaakkuni on hyvin erilainen kuin tämä kulinaristisen supermaan uhkea herkku. Siitä olen kuitenkin varma, että tämä jää pysyvälle sijalleen omassakin keittiössäni. Ja olenhan jo triathlonisti melkein itsekin; uintitekniikkakurssi käy jo puoltaan!

Tarte au chocolat, aux bananes et auc noix de Chef Patou (ainakin kahdeksalle)

Pohja

• 2,5 dl jauhoa
• 1 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 tl leivinjauhoa
• 100 g voita
• luomumuna

Ota voi ja muna huoneenlämpöön, lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele ja jauhota piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet hyvin ja nypi pehmenneen voin kanssa sekaisin murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja sekoita vielä hyvin. Painele jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla. Paista n. 20 minuuttia.

Täyte

• 250 g tummaa suklaata
• 1 rkl vettä
• 100 g voita
• 2 keltuaista
• vajaa 100 g sokeria
• 5 Reilun kaupan banaania
• 100 g pähkinöitä (saksan-, pekaani- ja hasselpähkinät ovat erinomaisia valintoja)

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja lisää seokseen vesi hieman sakeuttamaan. Sekoita joukkoon paloiteltu voi ja anna sulaa. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää keltuaiset ja sokeri. Alkuperäinen ohje sanoo, että sokeria tulee 100 g, mutta itse hieman maisteltuani päädyin hivenen pienempään annokseen, tee kuten makuaistisi sanoo, tämä riippuu myös suklaasta. (Suklaaksi muuten käy erinomaisesti myös tumma appelsiinisuklaa tai esimerkiksi Lidlissä myytävä tumma suklaa karamellinpaloilla, joka on sellaisenaankin täysin taivaallista.)

Viipaloi banaanit ja murskaa pähkinät ronskisti, ei jauhoksi saakka. Kun piiraspohja on esipaistettu, levitä sille banaaniviipaleet kuten dominopalikat ikään, kauniiseen ympyrämuodostelmaan. Banaania saa olla reilusti. Levitä päälle pähkinämurska ja kaada suklaaseos kruunaamaan ylellinen torttu. Paista vielä 10 minuuttia ja jätä jäähtymään. Koristele pähkinöillä ja banaanilla, tarjoile hyvin jäähtyneenä huolellisesti valikoidulle seuralle.

Merci, Patou. Ölen ökstääsissä.

(Ja jottei Patrickin maine jäisi yhtä kiiltäväksi kuin piiraan suklaakuorrutus vaan se kunnon kokin tapaan hieman tahraantuisi, kerrottakoon, että Patou itse valmistaa tortun valmismuropohjaan. Lavertelen myös, että tuo kollegani on leiponut suklaa-suolapähkinäkakkuun pieniä pääsiäismunia suklaahippuja paikkaamaan ja että hän rakastaa Nutellaa yli kaiken! Kyllä triathlonistit ovat omaa luokkaansa.)

P.S. Anna hali!

…ja varmasti myös suttuisin, mutta tekijälleen silti kymmenen apgarin pistettä! Kiitos Mutikaisen Mimmin sain vihdoin koe-Rexini onnistumaan ja irtauduin hetkellisestä Ikuisesti Epäonnisen Leipurin identiteetistä. Ei se oikein mua pukenutkaan.

Lähdin siis kolmannen kerran metsästämään Rex-kakun päänahkaa ja tässä se nyt on, minityaariversiona eli neljänneksenä alkuperäisestään. Ohje on perhetutun plakkarista ja hieman vaillinainen, kuten erät yksi ja kaksi osoittavat. Tässä kuitenkin niin hyvät neuvot kuin osaan itse Rexiin antaa eikä VOI mennä pieleen! Jos haluat kokonaisen suuren kaakun, tee hakasuluissa olevien määrien mukaan.

Mini-Rekku (1-4 hlölle)

• 5 kpl [20 kpl] mielellään suorakaiteista tai neliöistä keksiä
• 0,5 dl [2 dl] vahvaa kermakahvia (jos käytät voileipäkeksejä makeuta kermakahvi reilusti tomusokerilla)
• n. 65 g [250 g] kookosrasvaa
• reilu 1 rkl [5 rkl] kaakaojauhetta (van Houtenia)
• 0,4 dl [1,5 dl] tomusokeria
• 0,5 tl [2 tl] vaniljasokeria
• 0,15 dl [0,5 dl] (soija-)kermaa

Sulata kookosrasva ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää vielä vaniljasokeri ja kerma. Siirrä pakastimeen, mutta älä vain unohda seosta sinne! Kookosrasva jähmettyy nopeasti. Tässä välissä ehdit kuitenkin miniversiossa tehdä seuraavan: kasta keksit kermakahviin ja jätä leivinpaperille odottamaan. Viritä sähkövatkain valmiiksi. Ota kookosrasvaseos pakkasesta ja mikäli seos on viileää muttei vielä jähmettynyt, käy pelipaikoille ja hurauta seos sähkövatkaimella vaahdoksi. Jos seos ei ala vaahdota minuutissa, kahdessa, siirrä seos jälleen jäähylle pakkaseen ja koeta hetken päästä uudestaan.

Kun olet aikaansaanut vaahdon, ota yksi keksi aikomallesi kakkualustalle ja levitä sille viidennes vaahtoa. Nosta päälle toinen keksi, paina kiinni vaahtoon ja lisää jälleen kerros vaahtoa. (Tässä vaiheessa voit vielä lisäkostuttaa keksejä, jos eivät ole ihan soseena.) Toista, kunnes viides keksi on tornin huipulla ja kuorrutettu viimeiselläkin pisaralla kaakaotahnaa. Siirrä jääkaappiin viilenemään ja keitä tsufet. Ota kaakku kaapista ja leikkaa viipaleita terävällä veitsellä, leiki hienostorouvaa tai makealle persoa herraa ja nauti iltapäiväkahveista.

Tämä on ennemminkin avunhuuto kuin postaus, sillä erästä tilaisuutta varten olen nyt testaillut Rex-kakkua kahdella eri ohjeella, huonoin tuloksen. Käsittääkseni Rexiin tulevan kookosrasva(-tomusokeria-kaakaojauhe-seokse)n pitäisi vaahdota, ennen kuin sitä levitellään kostutetuille kekseille. Ensimmäisellä ohjeella rasva ei tasan vaahtoutunut yhtään eikä pysynyt kunnolla sekaisin, vaan jääkaapin kohmetuksen jälkeen kookosrasva oli paikoin eriytynyt ja maistui kamalalta.

[Versio 1 tehty vuokaan. Kookosrasva separoinut rumasti ja kuvottavan makuisesti.]

[Versiosta 1 sai kauniita viipaleita ja maku oli hyvä niiltä kohdin, missä kookosrasva oli pysynyt sekaisin sokerin ja kaakaon kanssa. Tässä tosin murtunut kohta, tämän jälkeen leikatut viipaleet olivat hienoja.]

Toisessa versiossa, Saara Törmän Saa vaivata -kirjassa, on erinomaisen tarkat ohjeet Rexin tekoon. Joku juju siinä kuitenkin on tai sisälukutaidossani ongelma, sillä ei onnistu silläkään. Vatkasin jäähtynyttä rasvaseosta sähkövatkaimen superteholla 20 (pirun) minuuttia kulho kylmällä vedellä täytetyssä altaassa ja tuloksena oli vain hyvin sekoittuneet ainekset, ei vaahtoa. JEESIÄ KAIVATAAN! Alkaa tulla epätoivomus muulokselle. Onko kellään onnistunutta Rex-kakun paakarointikokemusta? Jakaisitko sen? Kauniisti pyydän.

[Versio 2, jonka tein puolikkaana versiona ja laajaan vuokaan, sillä ohjeessakin kakku kootaan leivinpaperille. Kun rasvaseos ei kuitenkaan vaahtoutunut, eihän se pysynyt kasassa. Maku tässä versiossa erinomainen, toteutus käyttökelvoton muuhun kuin läheisteni maistettavaksi.]

Jossette vielä ole käärineet hihojanne ja vatkanneet kasaan mahtavaa marenkikakku pavlovaa, alkaa olla korkea aika. Itse olen kohtuuttoman ihastunut Nigellan pavlovapohjaan, jota olen sovellellut nyt kolmesti. Viimeisimpänä valmistin kaksi pippurista yksilöä, jotka saivat ensi-iltansa tänään töissä. Kietaisin kasaan pippuripavlovat työyhteisöni inspiroimana, viimeisen päiväni kunniaksi. Maanantaina jatkan siis samoja hommia eri sairaalassa.

Turkinpippuripavlova oli ennenmaistamaton makukokemus; ensimmäinen pala oli erikoinen yhdistelmä suolaista ja makeaa, sen jälkeen suu mukautui makuihin ja sulautti ne käsittämättömän hyväksi kokonaisuudeksi anismaista salmiakkia, rapeaa ja venyvää marenki sekä pehmeän täyteläistä kermaa. Pavlova kelpasi kollegoilleni paremmin kuin hyvin, mm. jo moneen kertaan mainittu Malla kommentoi, ettei ole varmaan kuunaan syönyt mitään kakkua näin paljon. Uniikkikappale, tämä pippuripavlova, kuten kollegoistanikin jokainen.

Pippuripavlova

• pavlova-pohja
• 2,5 dl Floran kevytvispiä tms. kermavaahtovalmistetta
• vajaa 150 g turkinpippureita

Valmista pohja vaikka etukäteen, se säilyy kuivassa ja pakkasessa, seuraavaan päivään ihan pussissa jääkaapissakin. Vatkaa kerma vaahdoksi ja peittele marenkipohja kermaisella kuohulla. Murskaa turkinpippurit pussissa pyyhkeen välissä taikinapulikalla mäiskien. Anger management! Levitä rouhe kermaiselle kaakulle ja tarjoile maailman ihanimmalle yleisölle. Kiitos Laakso, muuli kiittää ja kuittaa!

Ja pavlovaanhan voi soveltaa mitä tahansa: purkkihedelmiä tai tuoreita, yrttejä, karkkia, suklaata, marjoja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, murennettuja keksejä, makeita kastikkeita, siirappeja, hunajaa, rahkaa, jogurttia, muromysliä, halvaa… San sää! Tulikin juuri ajatus, että partaäijällä kerman sijaan päällystetty pavlova hunajalla ja saksanpähkinöillä voisi sulattaa sydämeni, jälleen kerran.

Kokeile myös näitä:

• Kinuskinen lakkapavlova eli Lihansyöjän unelma
• Mango Minttu Pavlova

Jos lähtee sille linjalle, että uppopaistaa, niin kannattaa paistella sitten samalla kunnolla! Eilen syntyi ennätys kun valmistin kolmea eri lajia uppopaistaen, simultaanisti KAHDESSA KATTILASSA :-O Oon itekki että Nalle Huhhuh. Ja uhhuh oltiin myös piknikin jälkeen, muttei liian. Tuplauppo onnistui muuten ihan hyvin, ei liiallista cooking overloadia, mutta yhden muovisen salaattiottimen onnistuin tuhoamaan kuumaan öljyyn, eipä noita pihtejä ja reikäkauhoja piisaa ihan näin övereihin uppissetteihin. Kuka nyt yhtä otinta kaipaa… Ei toivottavasti ainakaan Lihansyöjä.

Ensimmäisenä öljyyn pääsivät lämmittelemään KFC Kanat, joita tehtiin aivan hetki sitten Pastanjauhajien köökissä. Ja hei, suositella voi! Varsinkin, jos oikean KFC ja kaikkien sen kopioiden frittikanatarjonta epäilyttää. Itsekään en ole koskaan sellaisia kokeillut enkä oikeastaan aiokaan. Näihin voi käyttää haluamansa fileen ja tietää tasan, mitä seos sisältää. Ohjeen voi luntata täältä. Toimin aivan vastaavasti, paitsi ehkä sotkuisemmin ja käytin kattilaa paistpannen sijaan. Maistuu vielä seuraavanakin päivänä.

Kotkon lisäksi Nallen pataan pääsi kalaa. Tämä resepti on ollut sydämeni valittu julkaisupäivästään saakka, nyt vasta lautasella saakka. Pääsin vihdoin tuumasta toimen asteelle kiitos kollegoiden, joille vein Maku-lehtiäni töihin luettavaksi. Samalla selasin niitä itsekin uudestaan ja taas muistin, tämän.

Uppo-Nallen uppokuha (kahdelle)

• n. 300-350 g kiinteää kalafilettä, käytin kuhaa
• 3 rkl soijakastiketta
• 3 rkl sakea tai olutta (Karhu skulas ihmeen hyvin!)
• 0,75 dl perunajauhoa
• (0,5 l rypsiöljyä)

Leikkaa kalafile 2-3 cm viipaleiksi vinottain (leikkasin kyllä ihan miten sattuu ja nätit tuli, maku mainio) ja laita marinoitumaan soija-olut/sakeseokseen jääkaappiin pariksi tunniksi. Itselläni kalat jäivät kaappiin varmaan viideksi tunniksi, ei ongelmaa. Kun kalat ovat marinoituneet ja aiot ryhtyä Puuhaan, kierittele ne laakeassa astiassa tai muovipussissa perunajauhoissa yltä päältä.

H-hetkellä kuumenna öljy kattilassa uppopaistolämpimäksi, lämpötilaa kannattaa testata vaalealla leipäpalalla jos sellainen on, ruskistuu n. minuutissa kun hönkä on sopiva. Niillä helloilla, joilla itse olen uppoillut, hellan säätö (1-6) 4 tai 3 (ja niiden välillä vaihtelu) on osoittautunut pettämättömäksi lämpötilan suhteen. Kun nelosella alkaa liikaa räiskiä, hetkeksi kolmoselle, ja taas takaisin.

Kunhan öljy siis on sopivaa, upota sinne 3-6 kalapalaa kerrallaan ja paistele, kunnes ovat kauniin kullanvärisiä, ainakin osin. Nosta talouspaperille valumaan ja tarjoile pian! Vaikka mulle nämä maistuivat kylminäkin. Kaveriksi voit tarjota Maku-lehden ehdottamaa soijaa tai retikkaa (tätä oli, muttei spessuhyvää vaikka söin kaiken), TAI seuraavaa ylihelppoa dippikastiketta, jota tein kanoille, mutta jonka kanssa myös kalojen maku lähti sfääreihin. Drool. Tämä kalaruoka on valehtelematta todella hyvää. Kysykää vaikka Laulavalta.

Pink dip

• partaäijää eli turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia 10% rasvaa
• ketsuppia (esim. Heinzin aikuiseen makuun oleva on järkkyhyvää)
• soijaa
• (tabascoa)

Ota hyvä setti juggea ja puserra siihen ketsupit, lorauta joukkoon soijaa. Halutessasi pari tippaa tabascoa pistää jytinää pyttyyn. Sekoita ja säädä sopivaksi. Tarjoile kanojen ja Uppiksen kalojen kera.

Jälkkäriksi paistelin sitten vielä Lihansyöjän pyynnöstä minisatsin rahkapalleroita, tällä kertaa pelkkää spelttijauhoa ja makeutusainetta käyttäen, aikamoisia terveysmunkkeja. Päällä kyllä aitoa luonnon sokeria. Hyvää. Nää meni ilman dippiä. Nyt treenien kautta mökille grillaamaan ja haistelemaan kesää!