Pääsimme Lihansyöjän kanssa viime viikolla vierailemaan Sipoon Talmassa Pajuniemen tehtailla. “Tehtailla” antaa tosin totuutta karumman kuvan; perustajan, Pekka Pajuniemen,72,  asuintalo nousee punaisena ja kauniina pihapiirissä eikä varsinainen tehdaskaan ole erityisen industriaalinen. Pajuniemi on vuodesta 1976 toiminut liha-alalla ja Suomen suurin luomulihatuotteiden valmistaja.

Meidät vastaanotti Pajuniemen nykyinen toimitusjohtaja Arto Jokinen, joka kertoi tuotteita tehdyn jo 50v. samalla reseptillä. Pajuniemen periaatteena on valmistaa tuotteet ilman täyteaineita, vain elintarviketurvallisuuden kannalta välttämättömin lisäainein varustettuna. Kehittämistyö kaiken ylimääräisen karsimiseksi on koko ajan käynnissä. Ja ahap! – ennen kuin kysytte, nitriiteistä (E250, säilöntäaine natriumnitriitti) on tulossa oma postauksensa. Malttia. All shall be revealed!

Päivä päivältä luomummaksi

Pajuniemi on ollut uranuurtaja luomulihajalosteiden suhteen ja valmistanut mm. ensimmäisenä luomusiasta jalosteita. Kuten tunnettua, luomutuottajista on pulaa ja siksi Pajuniemikään ei vielä ole viimeistä piirtoaan myöten luomua. Pian kuitenkin, sillä tähtäimessä on nostaa luomun nykyinen osuus tuotannosta eli 25% kolmen vuoden sisällä vähintään 50%:in, mieluiten sataan! Tuotteita päivitetään luomuksi sitä mukaa kuin tarjonta kasvaa. Tällä hetkellä luomutuotteet viedään käsistä ja kaupassa joutuu usein kohtaamaan eioota. Mm. tuoreesti markkinoille tuotu luomumaksamakkara on viety käsistä.

Jokinen vahvistaa sen, mikä kuluttajillekin jo näkyy: Suomessa on meneillään luomuvallankumous! Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti. Pelloissa menee kolme vuotta siirtymisessä luomuksi ja eläimillä ainakin vuosi. Suunta on silti oikea ja Jokinen ennustaa, että kahden, kolmen vuoden kuluttua muutos näkyy merkittävästi. Siitä huolimatta, että luomuviljely on tällä hetkellä Suomessa tuplasti kalliimpaa kuin tavallinen.

Jokinen kertoo, että luomusikatiloja on Suomessa kymmenkunta, luomunaudan tuottajia huomattavasti enemmän ja luomukanaloitakin jo suloiset 25. Ja kuten hetki sitten lehdistä luettiin, jauhelihan myynnistä jo 9% on luomua. Tilanne tuntuu uskomattomalta siihen nähden, että luomun yrittäessä tuloaan ensimmäisen kerran ehkä reilut kymmenen vuotta sitten, vastaanotto oli kalsea. Nyt luomu on hip ja cool ja löytänyt yleisönsä yhtä lailla lapsiperheistä, leppoistajista, taviksista (minä! minä!), ruokavaliohifistelijöistä, anttiheikkilöistä kuin maailmanpelastajistakin (taas minä!).

[Arto ja etikettikone!]

Jokisen eväät

Jokinen itse on ollut kohta viisi vuotta Pajuniemellä ja hänen henkilökohtainen luomuhistoriansa juontaa 90-luvulta, jolloin Jokinen asui Hollannissa. Hollannin pahasti saastunut maaperä herätti jo tuolloin havaitsemaan puhtaan maaperän tärkeyden, kun lannoitteet pilasivat kanavat, ja nyt Hollanti onkin luomun edelläkävijä. Ruokavaliostakin Jokinen on kiinnostunut tuoreen vuosituhannen alussa, joten Pajuniemi eettisine arvoineen ja puhtaine raaka-aineineen on varmasti palkitseva työpaikka. Suosikkituotteekseen Jokinen nimeää luomufileeleikkeleen, vaikka vaikeahan hyvistä on yhtä valita.

[Ylimuuli ja makkaratehdas.]

Liity vallankumoukseen!

Olivatpa syysi luomu lifestyleen sitten eläinten hyvinvoinnissa, puhtaassa maaperässä, omassa terveydessä tai paremmassa maussa, liity vallankumoukseen ja sijoita pelimerkkisi luomutuotteille. Tämä arpa voittaa! Oli kyse sitten luomumunista, maitotuotteista, pähkinöistä, vaatteista tai lihasta, VAATIKAA kauppiailtanne puhtaita raaka-aineita ja maksakaa mukisematta muutama killinki enemmän, jotta eläimet eivät voisi niin pahoin. Halpa hinta paremmasta terveydestä ja puhdistuvasta omatunnosta.

Omat suosikkini Pajuniemen tuotteista ovat suolalihaleikkele, nakit, aamiaispekoni ja tuoretuotteista jauheliha. Muista luomutuotteista suosikkeja alkaa olla vaikea valita, sillä valikoima laajenee silmissä. Erityisen myönteisenä pidän sitä, että myös kauppojen omat merkit ovat alkaneet brändäytyä myös luomuna. Massat ovat liikkeellä! NYT. SE. TAPAHTUU.

…also on my plate! But only if they’ve led a happy life. And at the organic pig farm, Säästöpossu in Karkkila, they have. We drove to Karkkila last Friday to pick up 20 kilos of organically raised pork and can’t say I’d regret: the minced pork meat is fatty and delicious as well as the charming cutlets. The ribs are just waiting in the freezer to get grilled and the roasts are waiting to be put into an Eco-Pot to transform them into some breath takingly tasty Carelian roast! And look at these pigs: no signs of apathy.

If you’d like to get your own organic piggies, check out Luomupossu.fi.

Tämän päivän Hesari: Glutamaattia siivotaan pois elintarvikkeista. Pääsyy natriumglutamaatin eli eekuuskaksykkösen vähittäiselle poistamiselle on kuluttajien vaatimus. Itse törmäsin ilmiöön, kun HK Ruokatalo lähestyi minua blogini vuoksi leikkelelahjakortillaan. Vastasin tarjoukseen kysymällä natriumglutamaatin käytöstä tuotteista ja kritisoin valikoimaa, josta ei löytynyt itselleni sopivaa tuotetta ilman lisättyä natriumglutaa.

Vastauksessa oli tietynlainen ristiriita: toisaalta informoivat, kuinka natriumglutamaattia ei ole todistettu millään tavoin haitalliseksi ihmiselle ja sen olevan sallittu lisäaine. Pitkän informaatiopätkän jälkeen totesivat, että HK:lla pyrkivät koko ajan eroon natriumglutamaatin käytöstä ja vähitellen on tarkoitus päästä siitä kaikkien tuotteiden kohdalla. Miksikö? No siks ku sika sano niks! Hyvä ME! 

Kävin tänään, kuten lähes aina lauantaisin, vieressä sijaitsevassa Hakaniemen hallissa ostoksilla. Lihani ostan Hakkaraiselta, ja nyt kuuluikin ilouutisia! Hakkaraiselta saa tilata luomukinkkuja. Tulee joulu possullekin!

Pelasta sinäkin sian (ja apinan) joulu ja tilaa itsellesi kinkku. Saatavana on suuri kinkku, juhlakinkku (suuri miinus luut, potka jätetty, 7-8kg) sekä pienempi kinkku ilman luita, lienikö ehkä 4-5kg. Kilohinta oli alle 15 euroa, toki rouhea ja suolainen, mutta ei se porsaan hyvä elämä ilmaista ole. Luomuliha maistuu paremmalta paitsi omatunnon ollessa puhtaampi, myös ihan oikeasti.

Josset pääse paikan päälle halliin, hoitunee soittamallakin. Yhteys Hakkaraiseen.

CMX:n kaunis kappale Pelasta maailma tuo mieleeni ko. yhtyeen toisen kappaleen, Ruosteen, joka on minulle tuttu jo varhaisnuoruudesta, jolloin säe “nämäkin murhaajan kädet etsivät päätä, jota silittää” tuottivat kylmänväristyksiä pelottavassa ristiriidassaan. Enihuu, tämä kaikki tuli mieleeni kun yritin keksiä sopivaa otsikkoa postaukselle, jonka sisältönä on erinomainen mikrossa valmistuva kasvislisäke sekä pieni Isomäen Ripan kirjan puffi.

Tässä siis Mirkan kommentteihin postaama ohje kiinalaisen mikrokeittiön kasvissettiin, jonka koestin ja joka jäi heti elämään köökkiini. Tuloksena on sopivasta purutuntumaisia, maukkaita ja jännittävällä tavalla kiinalaisvivahteisia vihanneksia, jotka ovat edukseen paitsi sellaisenaan, myös esim. fetan kanssa mätsättynä. Pitsan päällekin voi kasvikset kätevästi tällä tavoin esivalmistaa, jos haluaa tehdä läpyskää italialaisempaan malliin (juusto alle).

Kiinalaiset kasvikset mikrossa

• iso paprika
• 1 suuri sipuli
• 225 g kirsikka- tai kiinteitä tomaatteja
• 1-2 rkl öljyä
• 1 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• (muutama tippa paahdettua seesamiöljyä)

Leikkaa sipuli lohkoiksi, samoin tomaatit. Jos käytät kirsikkamallisia, puolita. Kuutioi paprika postimerkinkokoisiksi viipaleiksi. Lämmitä öljyä mikronkestävässä astiassa täydellä teholla minuutti. Lisää öljyyn sipet ja kuumenna kaksi minuuttia, sekoita välillä. Lisää paprikat ja taas, kaksi minuuttia, sekoita välillä. Viimeisenä tomaatit, sokeri ja suola, hyvä sekoitus ja vielä minuutti mikroa. Jos seesamiöljyä löytyy, ropsi pari tippaa komeuden ylle. Tarjoile lämpimänä tai viilentyneenä. Toimii myös uudelleenlämmitettynä ihan okei, juurikin sen fetan kanssa.

Ja mitä siihen Isomäen kirjaan tulee, olen puffannut Sarasvatin hiekkaa -opusta jo aiemminkin, ja mikäli  luit ja maailmantuska heräsi, tässä vähän helpotusta: 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen. Josset lukenut, lue nyt.

Jepajepajepa, eihän se ollut kuin ihan vasta eli tämän vuoden (sentään, eh) helmikuussa, kun uhosin, että maailman pelastamiseksi aion hankkia mikron. No nyt se on täällä. Kaunis Kenwoodimme saapui apinamaailmaan ystävällisten Lihansyöjävanhempien toimesta ja nyt se on haistellut keittiömme karsinogeenistä ilmaa jo tunnin verran. Toistaiseksi Kenny ei osoita pakokauhun merkkejä ja muutenkin se näyttää viihtyvän. Alkupälinöiden ja kirvesvarsien jälkeen uskalsin jo hiukan lämmitelläkin sitä, syömäkelpoisin tuloksin. Se on ihan kokki tämä meidän Kenni!

Huumorintajuakaan siltä ei puutu. Neitsytmatkaltaan se nimittäin tuotti iloksemme kovasti koomisen sämpylän, joka on kaiken lisäksi alakarppi eli vähähiilari. Woot?! Kenny on niiiiiiin tätä päivää, ulkomaankielinen nimi ja kaikki. Kyllä maahanmuutto on kannatettavaa. Ja vaikka ulkonäkö muistuttikin enemmän pesusientä kuin leipää, maku ei ollut vitsi. Kenni on lunastanut paikkansa. Minuutissa.

Alakarppi sämpylä (Karpit.netin erinomaisen ohjeen mukaan, kiitos Rokkari!)

• 1 rkl voita (tai kookosöljyä)
• 0,25 dl mantelijauhoa
• 0,25 dl vehnäleseitä
• 0,4 tl leivinjauhetta
• luomumuna

Jos käytät voita, sulata se ensin mikronkestävässä kipossa Kennyn tai sukulaisensa toimesta. Lisää kippoon muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Lykkää kippo takaisin Kennyyn ja mikrota täydellä teholla yksi minuutti. Sämpylä jää melko kosteaksi, mutta sen kuuluukin. Anna jäähtyä hetki ja halkaise sitten. Riita poikki ja voita väliin! Nyt on pileet. (Ja näissä pileissä ei katsota koiraa karvoihin.)

Sämpylän voi mantelijauhon ja leseiden sijaan valmistaa Karppien mukaan mistä tahansa yhteensä 0, 6 desin sekoituksesta esim. proteiinijauhoa, pellavasiemenrouhetta, siemeniä, soija- tai pähkinäjauhoista. Sämpylästä voi tehdä halutessaan tehdä myös makean. Ja leivinjauheen saap jättää pois jos lystää.

Ja nyt, nyt elän kaikkien hyviksi havaittujen mikrouuniohjeidenne, -ruokienne ja -leipomustenne toivossa! Kauniisti pyydän, kiitän ja kumarran, antakaa kommenttilaatikon laulaa. Vetoan teihin: Kennylle töitä!

Hesarissa kerrottiin tänään, että S-kaupat ovat vuoden alusta myyneet puoleen hintaan elintarvikkeita, joiden eräpäivä lähenee vähentääkseen syntyvän biojätteen määrää! Ei muuta.

Kuva-arvoitus: mikä on saanut aikaan alla näkyvän tuhon?

Vastaus: typerä kotikokki aka Ylimuuli Mukkelis.

Ylistämäni silikoninen kestoleivinpaperi sietää 260 astetta kuumaa. Kun asiaa ei kuitenkaan ajattele päivittäin, sinä väsyneenä ja nälkäisenä hetkenä kun palaa treeneistä piestynä kotiin ja haluaa ruokaa, tuntuu hyvältä idealta nukettaa lämmin leipä grillivastusten alla syömäkuntoon. Nupit kaakkoon ja aika tekee tehtävänsä; kun olettaa leivän olevan valmis ja palaa uunille, sieltä lyövät lieskat.

Onneksi on sammutuspeite ja alkusammutuskoulutus käytynä. Silti sydän lyö sataa eikä aluksi osaa kuin pyöriä ympyrää. Sitten sentään toimin. Koti täynnä savua, palohälyttimet eteisen lattialla sitä yrittää rauhoittua, akkunat apposellaan olo tokenee. Lopulta syön jopa sen leivän. Voi elämä.

Nyt olis hyvät neuvot kalliit, meikäläinen on nimittäin ilmastonmuutoksen pelossaan ja epätoivoisena ekotekonaan päättänyt hankkia lopultakin mikroaaltouunin. Hanttiin olen pannut 29-vuotiaaksi saakka, vaan nyt on pinttyneiden tapojen tehtävä tilaa uusille ja säästettävä sähköä. Sain jo mökkireissulta tuomisiksi hyvältä näyttävän mikroruokaohjekirjan (mm. leipomuksia), jonka kanssa aion kaveerata heti uuden asukkaan saavuttua.

Mutta ne neuvot eivät siis liity (pelkästään) resepteihin, vaan olisin tiedustellut, onko kenelläkään ajatuksia ja kokemuksia siitä, minkälaiset ominaisuudet mikroaaltouunissa ovat tärkeitä, etenkin kun laittaa paljon ruokaa alusta asti? Itte oon niin kujalla tän asian suhteen, että ilman pientä taustaselvittelyä ei auta astella kaupoille. Kertokaa siis, jos kahdenkympin vekotin ei riitä.

Mökkimatkalta mukaan jäi mikrovihon lisäksi myös ihania makuelämyksiä sellaisten autuuksien kuin lämminsavustetun lohen (tilliä, sitruunapippuria ja suolaa!), suklaakakun, kauralettujen ja makaruunilaatikon merkeissä. Kotiin asti kannoin litratolkulla vadelmia, mustikoita, sieniä ja sitten erityisboonuksena kaura- ja spelttijauhoja, hurahura! Ja se luonto. Yön aikana lumimyrskysi ja aamu oli aurinkoinen, kirkas ja tuulinen, suuren järven rannalla oli hohtavaa ulkomeren tunnelmaa. Viiltävä kylmyys ei estänyt kahlaamasta jäistä vapautuneella rannalla ja leikkimästä luontokuvaajaa.

[Nämä sitä suojelua kaipaavat.]

Päivän lehti paneutuu jälleen ruokaostosten ilmastovaikutuksiin ja niistä on pakko raportoida, sillä oma omatunto hieman keveni uutisten johdosta. Artikkelissa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo, että ympäristövaikutuksia ajatellen ei ole niinkään merkitystä sillä, tuleeko ruoka Suomesta lähialueilta vai kauempaa maailmalta, kuin viljelyosaamisella, sääoloilla ja maaperän kasvukunnolla.

Edellinen ei vielä puhdistanut omaa omaatuntoa, mutta seuraava tieto kyllä; kuljetusvaikutuksista suurin ilmastolle on sillä, miten tekee ostosmatkansa. Eli reissaako kauppaan kaaralla, julkisilla vai peräti kävellen, kuten itse teen. Hiilireppu painaa kuulema eniten, jos autoilee shoppaamaan ja ostaa vain yhden tai pari tuotetta. Vaikka tiedän, hyvähän tässä on puhua, kun asuu kauppa-apajilla. Silti olen tyytyväinen. Juuri tehdyn kaukomatkan lentojen jäljiltä on vähän kiillotettavaa omatunnossa… Uutisen perusteella ei onneksi silti tarvitse pidättäytyä lähietnokauppojen valikoimista.

Lue lisää –> Lähiruoka ei olekaan ilmastoystävällistä

Lisäys: jutun yhteydessä olevassa Tietokulmassa valistetaan vielä, että selvästi suurin ympäristökuormitus on naudanlihalla ja meijerituotteilla. Nautaa en napostelekaan ja meijerituotteistakin vain kovia juustoja ja voita, mutta niistä en sitten voikaan edes harkita luopuvani!