MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

12.1.2018

Yes ve gan!

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 16.57

(Sori Roots, lainasin teidän slogania otsikossa mutta se on hyvää mainosta!)

Hedelmät kauravaniljakastikkeella oli ja meni, mm mm mmmm.

Lähipäivien vegaaniset ymmärrykseni:

  • Kampin yläkerran Torrefazionesta saa herkullista vegaanista avokado-ciabattaa
  • Rainbown kaurajuoma (keltainen purtilo) on todella hyvää, bye iKaffe (Rainbow on halvempaakin)!
  • Vatsa tuntuu kestävän tetralinssejä keitettynä oikein hyvin <3 Ns. tuplakypsennystä mutta whatever it takes.
  • Joulun jälkeisen kevyen flunssan jälkeen oon päässyt taas treenaamaan ja on HURJA NÄLKÄ! Vaatii opetteluvaiheessa vähän energiaa (heh) että saa tarpeeksi energiaa vegaanisesta ruoasta, semminkin kun kasviprodet on haastavia sulamaan 🙂
  • Mun vegaanisuudelle ei ole naurettu kertaakaan 😍 Ei edes ivailtu, mikä on ihanaa, sillä ivallinen asenne on kamalinta mitä tiedän, kaikille osapuolille.

Join the crew! Vegaanihaaste, kas tässä.

11.1.2018

Laiskasti kohti kokki-intoa

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 12.53

Mä oon viimeiset muutamat vuodet ollut niin laiska kokki ettei ole tosikaan, jaksan lähinnä keittää (perunoita, riisiä, puuroa), sulattaa uunissa (leipää), paistaa munia ja kuoria hedelmät 😏

Satunnaisen kakun oon jaksanut välillä leipoa, jos on ollut oikein motivoiva syy (juukelin hyvä banaanikakku ja pavlova lähinnä). Mähän oon sellainen, että innostun asioista aina aika sata lasissa, teen niitä intohimoisesti kunnes saavutan pisteen, jossa osaan jo suhteellisen paljon ja se juttu on nähty. Jotkut perusasiat tietysti pysyy, vuodesta toiseen 🙂 Vegaanihaaste on herätellyt uinuvaa kokkauskiinnostusta ja tiistaina parantelin maanantain capoeirasta runneltua kroppaani yllättävästi pastalla. En ole koskaan syönyt aitoa mac’n’cheeseä, mutta ainakin vegaaniversio on ihan okei.

Ohje on Pidempi korsi -blogin ja seurasin sitä aika tarkasti. Keitin gluteenittomat pennet, sekoitin joukkoon ravintohiivaa, kaurakermaa ja mausteita. Santsiannokseen laitoin hieman ketsuppia, kermainen tomaattipasta ei ollut hullumpaa sekään.

Kurkumalattea oon litkinyt syksystä lähtien silloin tällöin, se valmistuu siis Ruohonjuuresta ostetulla Sonnentorin vanilja-kurkumalatte-jauheella, joka sekoitetaan kuumennettuun iKaffeen.

Tänään tein lounaaksi linssikeittoa, jonka vanhasta muistista (Monkeysta löytyvä Erkin linssikeitto) maustan sinapilla. Muuten ihan superperus, linssien lisäksi porkkanaa, perunaa, tomaattisäilykettä ja tietty ropaus sokeria niin kuin aina tomaattiruokiin. Keiton kaveriksi paistoin pari maissitortillaa kookosöljyssä, vanha barbakikka tehdä niistä herkkua!

Että kovin vähitellen rupean ryhtymään tähän vegaaniseen kokkauspuuhaan, mutta näyttäshän tää nyt alustavasti lupaavalta.

28.12.2017

Apina elää!

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 11.31

Kävipä klassisesti kun koitin päivittää blogia ensi kerran sitten vuoden 2014; draftini katosi! Millä vuosituhannella wordpressiin tulee UNDO, just asking.

[Kuvat reissukuvia kesän Italianmatkalta by Janne 💖]

Nyt pitäisi sitten asetella sanansa yhtä hauskasti, tuskin onnistuu! Lyhyesti siis vain: hengissä edelleen ja kesästä saakka fleksovegaani. Syy: kestämätön Maailmantuska ja kauhu siitä, mitä teemme eläimille, luonnolle ja ihmisille. Nyt teen itse ainakin jotain enemmän.

Suosikkituotteitani:

  • Yosa Sport
  • Alpro maustamaton Go On (tähän peanut butteria ja hilloa!)
  • iKaffe-kauramaito
  • Tartex-tahna leivälle
  • Kolmen kaverin vegaanijäätelöt (Lawdy lawd 😝)
  • Maustamaton tofu
  • Sininen Flora
  • Lisäksi syön paljon perunaa, kauraa, riisiä, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, leipää, työpaikkalounaalla papuja salaatissa, kasviksia (aika laiskasti tosin), What else?
  • Monista ravintoloista saa mahtavaa vegaanista ruokaa, suosikkini on edelleen thai-ruoka
  • Wiener nougat on ollut jouluajan peruselintarvikkeeni

Jouluksi tein myös vegaanisen Marianne-kakun, joka maistui kaikille!

Ruoan ohella kuuluu hyvää. Kilpparin vajaatoiminta on lääkityksellä tasapainossa, lämpötilat sitä vähän heittelee ja vaatii säätämistä. Treenaan edelleen paljon (see you at Crossfit Herttoniemi!), tanssin, aloitin capoeiran, valmistuin toimintaterapian maisteriksi, vaihdoin töitä, asun Kampissa. Elämä on ihanaa ja monisyistä, välillä heitellyt kovastikin.

Katsotaan josko apinan saisi heräteltyä henkiin, oli teitä lukemassa tai ei! Kaikille kaikkea hyvää, nyt ja aina ❤️

19.1.2014

Monkeyfood tulee kotiisi!

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 18.38

…tai oikeastaan kotisi tulee Monkeyfoodiin. Meinasin, että muun säällisen sisällön puuttuessa julkaisen Monkeyn lukijoiden kuvia Monkeyn ohjeella kokatuista ruoista. Sarjan aloittaa Arto, joka on viritellyt klassisista muna-banaani-lätyistä kauniita marjaversioita ja pitää uunia parempana letun kypsentämiseen. Optimiastia räiskäleelle on kakku- tai piirasvuoka.

20140119-183435.jpg

20140119-183531.jpg

Jos haluat oman kuvasi framille osoittamaan silmiinpistävää Monkeyn kuvien heikkotasoisuutta, lähetä se ystävällisesti osoitteeseeni mur ät iki piste fi. Muuli kiittää. KIITOS.

Ps. Laurahan mm. kysyi viime viikolla otanko epätarkkoja kuvia TAHALLANI vai VAHINGOSSA 😀

6.1.2014

Hakusen aarre (siemennäkkäri)

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 9.25

Edellisillä vierailuilla Villa Hakusessa Lohjanjärven rannalla tarjolla on ollut aivan tajuttoman hyvää Pirkka-ohjeiden aatelistoa, joka kulkee nimellä Helppo siemennäkkäri. Kaiken lisäksi tuote sopii loistavasti maidottomaan ja gluteenittomaan ateriointiini, ja hardcoreimmat paleoitsijat voivat riemuita jopa sen sisältämästä perunajauhosta eli resistentistä tärkkelyksestä 😉

Näkkäri on enivei niin hyvää, ja helppoa, että sitä syö mielikseen jo pelkistä makusyistä. Boonusta on, että näkkärissä on reilusti siemeniä ja siis ravintoa, plus sen luontainen gluteenittomuus. Megakiitos Lihansyöjän äidille ohjeen bongaamisesta!

20140106-092455.jpg

Näkkäri (pellillinen)

  • 3 luomumunaa
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 90g auringonkukansiemeniä
  • 0,5 dl pellavansiemeniä
  • 1 dl (puhdas)kaurahiutaleita
  • 2 rkl perunajauhoa
  • vajaa 1 tl suolaa

Sekoita ainekset ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista 175 asteessa 25 minuuttia ja leikkaa paloiksi heti paistamisen jälkeen. Jäähdytä ritilällä.

Hyvää sellaisenaan, överihyvää voin kanssa.

4.1.2014

Homemade Sandro

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 9.15

20140104-090946.jpgOlen käynyt muutaman kerran läheisessä ravintola Sandrossa, ja paikan ruokavalikoima kerta kaikkiaan vetoaa! Värit, mausteet, monipuolinen kasvisten käyttö, maukkaat makkarat, suunnattoman herkullinen gluteeniton leipä… Eilinen työpäivä alkoikin himoitsemalla Sandron antimia. Paikasta ei kuitenkaan saanut pöytää illaksi ja varsinaista kyläilyä täytyi siis lykätä. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen! Sandrohan on helppo rekonstruoida kotiin.

Koska Sandron poikkeuksellisen hyvä gluteeniton leipä on oleellinen osa ateriaa, leipaisin ensin Napapilvi-Annan Täydellistä gluteenitonta leipää, jota olen saanut kunnian syödä armoitetulla Napapilvellä. Leipä on yksinkertaista valmistaa, kunhan muistaa laittaa tattarisuurimot likoamaan edellisenä iltana.

20140104-090859.jpg

Annan täydellinen gluteeniton leipä

  • 4 dl tattarisuurimoita
  • 2 luomumunaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl viinietikkaa
  • 2,5 dl kaurahiutaleita
  • 2 dl riisijauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta, ruokasoodaa ja guargumia kutakin

Kaada tattarisuurimoista liotusvesi pois, suurimot saavat jäädä kuitenkin hivenen kosteiksi. Sysää Vitamixiin tai muuhun blenderiin ja suraa tampin kanssa muusiksi. Myös sauvavekoitin toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Sekoita toisessa astiassa munat, öljy ja viinietikka hyvin. Lisää seos tattaripuuroon ja kääntele sekaisin.

Sekoita kolmannessa astiassa kuivat aineet ja lisää ne muihin aineisiin. Kaada voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan ja tasoita pinta. (Huom! Tämä kannattaa. Itse olin suurpiirteinen koska en muuta osaa ja pinta jäi juuri niin möykkyiseksi kuin millaisena meni uuniin – taikina ei siis elä uunissa, you better help it!) Paista n. 200 astessa 40 minuuttia, ota leipä sitten vuoastaan ja paista vielä ylösalaisin kymmenisen minuuttia. Omassa kaasu-uunissa, joka on hiukan miedompi tehoiltaan, leipää piti paistella vielä vähän päälle.

Leivän lisäksi tarjo(ttime)lla oli infamöösiä nakki-saksanpähkinäsalaattia, joka kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan lähi-idän hengessä ruokailevan pöytään! ( <--- huumoria) Nakkisalaatti paikkasi Sandron mahtavan maukkaita makkaroita eikä ehkä ihan yltänyt esikuvansa tasolle, mutta sanoisin kuitenkin, että ERITTÄIN lähelle.

20140104-090935.jpg

Hummus syntyi myös Vitamixissa (kaksi Go Greenin pakettia luomukikherneitä, oliiviöljyä, yhden sitruunan mehu, kolme valkosipulinkynttä, 4 rkl luomutahinia, suolaa) ja sai ylleen perinteisesti oliiviöljyä ja paprikajauhetta. Sandrossahan hummuskin on jotain aivan fabulöösiä, kuten kurpitsahummusta, joka vie voiton tavan hummuksesta kuusi-nolla.

Kauniita granaattiomenan siemeniä esittivät puoliksi leikatut viikunat, ja porkkanat toivat pöytään karoteenia ja kontrastia. Oliivit ovat markettikamaa, luomukalamataa, ja juusto vuohen gryere. Vaikka minun leipäni ei ihan vetänyt vertoja Annalla syömääni, oli se silti eri makoisaa, varsinkin voin kanssa. Kaikkein parasta se kuitenkin on dipattuna oliiviöljyyn, jossa on hiven suolaa.

Verdict: Sandroa lähellä vain maantieteellisesti (n. 400m), mutta ravitsevaa ja herkullista! Lihansyöjä piti kaikesta.

Ps. Haluan huomattaa, että blogaan ensimmäistä kertaa iPadilla, joten jälki on sen näköistä 😀 Mutta parempi keskinkertainen kuin ei mitään vai miten se nykyajan mantra meni.

5.11.2013

Surullisia uutisia

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 20.57

Surukseni joudun kertomaan, että Apinakeittiön kultasydämisin karvakasa ja armoitettu esitiskaaja, Strutsikoira, nukkui pois lauantaina 14 vuoden iässä. Hän pursui iloa kaikkien tuntemiensa elämään ja eli onnellisena loppuun saakka. Hän rakasti, häntä rakastettiin. Ikävä on valtava. :'(

Nelli Strutsikoira Nelson

Nelli Strutsikoira Nelson

28.4.2013

Elämän tarkoitus on… Katsokaa, bataattilasagne.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 19.09

Olisi niin paljon sanottavaa ja puhuttavaa ja pohdittavaa eikä millään siihen aikaa ja resursseja, niin täksi se sitten redusoituu (onpa toimiva suomennos). Vaikkei uusia reseptejä Monkeyyn juuri tupsahtelekaan, laittelen sen vuosikautisesta valikoimasta kaikenlaista silloin tällöin täällä omassa keittiössäni, vaikka laiskaakin laiskempi kokki kun nykyään olen, niin usein mennään tosi simppelillä linjalla. Hauskaa, jos uudetkin lukijat löytävät näitä klassikoita, kuten vaikkapa tämän bataattilassen, joka ei oikeastaan ole lasse mutta herkullista kuitenkin.

Oikeastaan halusin vain kertoa, että olen kovasti hengissä ja hirveä meno ja meininki päällä ja että kova hinku ja aatteen palo olisi jutella vaikka mistä, mutta juuri nyt tämä on paras mihin pystyn. On ihan supermukavaa, että täällä silti reissaa porukkaa <3 Kiitos. Älkää kokonaan kadotko.

lasagna

Ps. Kun nyt katsoin alkuperäisen ohjeen linkatakseni sen tähän, huomaan, että olen vähän oikonut mutkissa. Onnistuu siis ilman voitakin, ja ylipäänsä sillä lailla rennolla otteella. Kyllä te tiiätte.

 

3.3.2013

Skip to my lou (VIVAMOO kip’)

Filed under: Arkiruoka,Lätinää,Optimoidut — Meri @ 12.21

Apinaelämän päivät täyttyvät töistä, urheilusta, ilosta, ystävistä, kirjoista (Kindle!), musiikista, tanssimisesta, seminaareista, luennoista, ruoasta, juomasta, strutsikoirasta, unesta, ylä- ja alamäistä, ajatustenvaihdosta, riemusta, painista… Peruselämästä siis. Rakas M.Food on siis melko tärviöllä, mutta ehkä tuhkasta nousee Feenixmonkey!

Ja jos nousee, ei se lennä vaan SKIPPAA! Skip to my lou! 

kip4

Eräs jännittävimmistä, ellei jännittävin asia, jonka olen blogaajan ominaisuudessa saanut, on suomalainen innovaatio Vivamoo kip‘. Kyseessä on säilytys-/tarjoiluastiasarja, joita voi pinoilla ja yhdistellä miten haluaa, jotka kestävät pakkasta ja konepesua ja jotka eivät (HUH) sisällä BPA-yhdisteitä. Itse pidän näistä kirkkaat vedet mieleentuovista eleettömistä, mutta jääpalankauniista kipoista, ja ne ovat saapumisestaan saakka olleet esillä ja käytyössä apinakeittiössä.

kip6

kip5

Kipot pinoutuvat nätisti kuten luvataan, ja lukittuvat paikoilleen. Pidän siitä, että näen, mitä kipoissa on. Taiteellisempi henkilö luo helposti installaation poikineen, kun hipsteriystävät seuraavan kerran saapuvat brunssille, ja täyttelee kip’it jollain jännällä (postauksen teema).

Hintakaan ei ole paha; kahden kip’in setistä saa pulittaa 23 euroa. Tuli muuten mieleen, että setistä saisi esim. hienon tuparilahjan, kun toiseen kip’iin laittaisin kidesuolaa ja toiseen jotakin leipää… Ja voihan näissä muutakin säilyttää kuin ruokaa. Omissa kuvissani ei nyt esiinny valitettavasti luovuuteni koko kirjo, mutta altistunette tulevaisuudessa erikoisemmille ratkaisuille. Kip’stähän voisi saada vaikka meemin! ;D Onko Kip’ 2010-luvun lautanen?!

kip2

14.1.2013

Ahvenanmaan kultakimpale!

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka — Meri @ 17.37

Nyt on pakko mainostaa, kun olen ihan koukkuuntunut. Kaikki alkoi siitä, että rahatilanteeni meni vähän kuppaiseksi vuosi sitten. Ei mitään sen ihmeempää syytä, mutta piti alkaa syynätä rahankulutusta tarkemmin. Koska olen tällainen luomunsuosija, elintarvikeostokset joutuivat tietysti tiukkaan arviointiin; arvioinnin tuloksena suurin osa luomusta karsiutui, kauppaketjujen omat merkit ja tarjoukset tulivat luksuksen tilalle ja aloin välttää pitkälti sekä hallia että erikoiskauppoja.

En kuitenkaan kokonaan, sillä hallistahan saa aivan edullista, kun tietää mitä ostaa. Samoin etniset kaupat myyvät edullisia tuotteita monissa elintarvikelajeissa, edullisempia kuin mainstream-marketit. Hallissa taktiikakseni on muodostunut se, että a) päätän etukäteen mitä ostan ja b) ostan edullista. Tämä tarkoitti Lentävän lehmän kohdalla sitä, että olen siellä asioidessani järjestään pyytänyt halvinta juustoa (mitä milloinkin), vaikka se onkin ehkä aika brutaalia, varsinkin muita asiakkaita kohtaan.

Lehmäläiset eivät tästä kuitenkaan ole moksiskaan. Sen sijaan olen löytänyt aivan aarteen, nimittäin maukkaan edamin, joka on Lehmän edullisin (opettelen käyttämään sanaa edullinen sanan halpa sijaan Lehmän toisen omistajan ehdotuksesta – omistajat ovat muuten, kuten muutkin työntekijät, aika mahtavia)! Siis toisin sanoen ihan perhanan halpa.

Siinä se on. AARRE.

Siinä se on. AARRE.

En ole kuunaan pitänyt edamista, ja kun nyt maistoin kaupan edamia, ymmärrän miksi. Tämä Lehmässä myytävä ahvenanmaalainen kimpale on kuitenkin puhdasta kultaa: maukas ja IHANA. Olen palannut ostamaan tätä jo monta kuukautta. Hyvänkokoinen mötkö ei juuri kukkaroa köyhdytä, mutta rikastaa ruokapöytää aivan eetuna.

Kaikkein suurin herkkuni tällä hetkellä on – tadaa! tätä ette arvanneet – riisikakku, jonka päällä on runsas kerros kookosöljyä ja paksu viipale ahvenanmaan edamia! REPIKÄÄ SIITÄ.

Older Posts »

Powered by WordPress