19.1.2014

Monkeyfood tulee kotiisi!

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 18.38

…tai oikeastaan kotisi tulee Monkeyfoodiin. Meinasin, että muun säällisen sisällön puuttuessa julkaisen Monkeyn lukijoiden kuvia Monkeyn ohjeella kokatuista ruoista. Sarjan aloittaa Arto, joka on viritellyt klassisista muna-banaani-lätyistä kauniita marjaversioita ja pitää uunia parempana letun kypsentämiseen. Optimiastia räiskäleelle on kakku- tai piirasvuoka.

20140119-183435.jpg

20140119-183531.jpg

Jos haluat oman kuvasi framille osoittamaan silmiinpistävää Monkeyn kuvien heikkotasoisuutta, lähetä se ystävällisesti osoitteeseeni mur ät iki piste fi. Muuli kiittää. KIITOS.

Ps. Laurahan mm. kysyi viime viikolla otanko epätarkkoja kuvia TAHALLANI vai VAHINGOSSA :D

6.1.2014

Hakusen aarre (siemennäkkäri)

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 9.25

Edellisillä vierailuilla Villa Hakusessa Lohjanjärven rannalla tarjolla on ollut aivan tajuttoman hyvää Pirkka-ohjeiden aatelistoa, joka kulkee nimellä Helppo siemennäkkäri. Kaiken lisäksi tuote sopii loistavasti maidottomaan ja gluteenittomaan ateriointiini, ja hardcoreimmat paleoitsijat voivat riemuita jopa sen sisältämästä perunajauhosta eli resistentistä tärkkelyksestä ;)

Näkkäri on enivei niin hyvää, ja helppoa, että sitä syö mielikseen jo pelkistä makusyistä. Boonusta on, että näkkärissä on reilusti siemeniä ja siis ravintoa, plus sen luontainen gluteenittomuus. Megakiitos Lihansyöjän äidille ohjeen bongaamisesta!

20140106-092455.jpg

Näkkäri (pellillinen)

  • 3 luomumunaa
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 90g auringonkukansiemeniä
  • 0,5 dl pellavansiemeniä
  • 1 dl (puhdas)kaurahiutaleita
  • 2 rkl perunajauhoa
  • vajaa 1 tl suolaa

Sekoita ainekset ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista 175 asteessa 25 minuuttia ja leikkaa paloiksi heti paistamisen jälkeen. Jäähdytä ritilällä.

Hyvää sellaisenaan, överihyvää voin kanssa.

4.1.2014

Homemade Sandro

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 9.15

20140104-090946.jpgOlen käynyt muutaman kerran läheisessä ravintola Sandrossa, ja paikan ruokavalikoima kerta kaikkiaan vetoaa! Värit, mausteet, monipuolinen kasvisten käyttö, maukkaat makkarat, suunnattoman herkullinen gluteeniton leipä… Eilinen työpäivä alkoikin himoitsemalla Sandron antimia. Paikasta ei kuitenkaan saanut pöytää illaksi ja varsinaista kyläilyä täytyi siis lykätä. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen! Sandrohan on helppo rekonstruoida kotiin.

Koska Sandron poikkeuksellisen hyvä gluteeniton leipä on oleellinen osa ateriaa, leipaisin ensin Napapilvi-Annan Täydellistä gluteenitonta leipää, jota olen saanut kunnian syödä armoitetulla Napapilvellä. Leipä on yksinkertaista valmistaa, kunhan muistaa laittaa tattarisuurimot likoamaan edellisenä iltana.

20140104-090859.jpg

Annan täydellinen gluteeniton leipä

  • 4 dl tattarisuurimoita
  • 2 luomumunaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl viinietikkaa
  • 2,5 dl kaurahiutaleita
  • 2 dl riisijauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta, ruokasoodaa ja guargumia kutakin

Kaada tattarisuurimoista liotusvesi pois, suurimot saavat jäädä kuitenkin hivenen kosteiksi. Sysää Vitamixiin tai muuhun blenderiin ja suraa tampin kanssa muusiksi. Myös sauvavekoitin toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Sekoita toisessa astiassa munat, öljy ja viinietikka hyvin. Lisää seos tattaripuuroon ja kääntele sekaisin.

Sekoita kolmannessa astiassa kuivat aineet ja lisää ne muihin aineisiin. Kaada voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan ja tasoita pinta. (Huom! Tämä kannattaa. Itse olin suurpiirteinen koska en muuta osaa ja pinta jäi juuri niin möykkyiseksi kuin millaisena meni uuniin – taikina ei siis elä uunissa, you better help it!) Paista n. 200 astessa 40 minuuttia, ota leipä sitten vuoastaan ja paista vielä ylösalaisin kymmenisen minuuttia. Omassa kaasu-uunissa, joka on hiukan miedompi tehoiltaan, leipää piti paistella vielä vähän päälle.

Leivän lisäksi tarjo(ttime)lla oli infamöösiä nakki-saksanpähkinäsalaattia, joka kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan lähi-idän hengessä ruokailevan pöytään! ( <--- huumoria) Nakkisalaatti paikkasi Sandron mahtavan maukkaita makkaroita eikä ehkä ihan yltänyt esikuvansa tasolle, mutta sanoisin kuitenkin, että ERITTÄIN lähelle.

20140104-090935.jpg

Hummus syntyi myös Vitamixissa (kaksi Go Greenin pakettia luomukikherneitä, oliiviöljyä, yhden sitruunan mehu, kolme valkosipulinkynttä, 4 rkl luomutahinia, suolaa) ja sai ylleen perinteisesti oliiviöljyä ja paprikajauhetta. Sandrossahan hummuskin on jotain aivan fabulöösiä, kuten kurpitsahummusta, joka vie voiton tavan hummuksesta kuusi-nolla.

Kauniita granaattiomenan siemeniä esittivät puoliksi leikatut viikunat, ja porkkanat toivat pöytään karoteenia ja kontrastia. Oliivit ovat markettikamaa, luomukalamataa, ja juusto vuohen gryere. Vaikka minun leipäni ei ihan vetänyt vertoja Annalla syömääni, oli se silti eri makoisaa, varsinkin voin kanssa. Kaikkein parasta se kuitenkin on dipattuna oliiviöljyyn, jossa on hiven suolaa.

Verdict: Sandroa lähellä vain maantieteellisesti (n. 400m), mutta ravitsevaa ja herkullista! Lihansyöjä piti kaikesta.

Ps. Haluan huomattaa, että blogaan ensimmäistä kertaa iPadilla, joten jälki on sen näköistä :D Mutta parempi keskinkertainen kuin ei mitään vai miten se nykyajan mantra meni.

5.11.2013

Surullisia uutisia

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 20.57

Surukseni joudun kertomaan, että Apinakeittiön kultasydämisin karvakasa ja armoitettu esitiskaaja, Strutsikoira, nukkui pois lauantaina 14 vuoden iässä. Hän pursui iloa kaikkien tuntemiensa elämään ja eli onnellisena loppuun saakka. Hän rakasti, häntä rakastettiin. Ikävä on valtava. :’(

Nelli Strutsikoira Nelson

Nelli Strutsikoira Nelson

28.4.2013

Elämän tarkoitus on… Katsokaa, bataattilasagne.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 19.09

Olisi niin paljon sanottavaa ja puhuttavaa ja pohdittavaa eikä millään siihen aikaa ja resursseja, niin täksi se sitten redusoituu (onpa toimiva suomennos). Vaikkei uusia reseptejä Monkeyyn juuri tupsahtelekaan, laittelen sen vuosikautisesta valikoimasta kaikenlaista silloin tällöin täällä omassa keittiössäni, vaikka laiskaakin laiskempi kokki kun nykyään olen, niin usein mennään tosi simppelillä linjalla. Hauskaa, jos uudetkin lukijat löytävät näitä klassikoita, kuten vaikkapa tämän bataattilassen, joka ei oikeastaan ole lasse mutta herkullista kuitenkin.

Oikeastaan halusin vain kertoa, että olen kovasti hengissä ja hirveä meno ja meininki päällä ja että kova hinku ja aatteen palo olisi jutella vaikka mistä, mutta juuri nyt tämä on paras mihin pystyn. On ihan supermukavaa, että täällä silti reissaa porukkaa <3 Kiitos. Älkää kokonaan kadotko.

lasagna

Ps. Kun nyt katsoin alkuperäisen ohjeen linkatakseni sen tähän, huomaan, että olen vähän oikonut mutkissa. Onnistuu siis ilman voitakin, ja ylipäänsä sillä lailla rennolla otteella. Kyllä te tiiätte.

 

3.3.2013

Skip to my lou (VIVAMOO kip’)

Filed under: Arkiruoka,Lätinää,Optimoidut — Meri @ 12.21

Apinaelämän päivät täyttyvät töistä, urheilusta, ilosta, ystävistä, kirjoista (Kindle!), musiikista, tanssimisesta, seminaareista, luennoista, ruoasta, juomasta, strutsikoirasta, unesta, ylä- ja alamäistä, ajatustenvaihdosta, riemusta, painista… Peruselämästä siis. Rakas M.Food on siis melko tärviöllä, mutta ehkä tuhkasta nousee Feenixmonkey!

Ja jos nousee, ei se lennä vaan SKIPPAA! Skip to my lou! 

kip4

Eräs jännittävimmistä, ellei jännittävin asia, jonka olen blogaajan ominaisuudessa saanut, on suomalainen innovaatio Vivamoo kip‘. Kyseessä on säilytys-/tarjoiluastiasarja, joita voi pinoilla ja yhdistellä miten haluaa, jotka kestävät pakkasta ja konepesua ja jotka eivät (HUH) sisällä BPA-yhdisteitä. Itse pidän näistä kirkkaat vedet mieleentuovista eleettömistä, mutta jääpalankauniista kipoista, ja ne ovat saapumisestaan saakka olleet esillä ja käytyössä apinakeittiössä.

kip6

kip5

Kipot pinoutuvat nätisti kuten luvataan, ja lukittuvat paikoilleen. Pidän siitä, että näen, mitä kipoissa on. Taiteellisempi henkilö luo helposti installaation poikineen, kun hipsteriystävät seuraavan kerran saapuvat brunssille, ja täyttelee kip’it jollain jännällä (postauksen teema).

Hintakaan ei ole paha; kahden kip’in setistä saa pulittaa 23 euroa. Tuli muuten mieleen, että setistä saisi esim. hienon tuparilahjan, kun toiseen kip’iin laittaisin kidesuolaa ja toiseen jotakin leipää… Ja voihan näissä muutakin säilyttää kuin ruokaa. Omissa kuvissani ei nyt esiinny valitettavasti luovuuteni koko kirjo, mutta altistunette tulevaisuudessa erikoisemmille ratkaisuille. Kip’stähän voisi saada vaikka meemin! ;D Onko Kip’ 2010-luvun lautanen?!

kip2

14.1.2013

Ahvenanmaan kultakimpale!

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka — Meri @ 17.37

Nyt on pakko mainostaa, kun olen ihan koukkuuntunut. Kaikki alkoi siitä, että rahatilanteeni meni vähän kuppaiseksi vuosi sitten. Ei mitään sen ihmeempää syytä, mutta piti alkaa syynätä rahankulutusta tarkemmin. Koska olen tällainen luomunsuosija, elintarvikeostokset joutuivat tietysti tiukkaan arviointiin; arvioinnin tuloksena suurin osa luomusta karsiutui, kauppaketjujen omat merkit ja tarjoukset tulivat luksuksen tilalle ja aloin välttää pitkälti sekä hallia että erikoiskauppoja.

En kuitenkaan kokonaan, sillä hallistahan saa aivan edullista, kun tietää mitä ostaa. Samoin etniset kaupat myyvät edullisia tuotteita monissa elintarvikelajeissa, edullisempia kuin mainstream-marketit. Hallissa taktiikakseni on muodostunut se, että a) päätän etukäteen mitä ostan ja b) ostan edullista. Tämä tarkoitti Lentävän lehmän kohdalla sitä, että olen siellä asioidessani järjestään pyytänyt halvinta juustoa (mitä milloinkin), vaikka se onkin ehkä aika brutaalia, varsinkin muita asiakkaita kohtaan.

Lehmäläiset eivät tästä kuitenkaan ole moksiskaan. Sen sijaan olen löytänyt aivan aarteen, nimittäin maukkaan edamin, joka on Lehmän edullisin (opettelen käyttämään sanaa edullinen sanan halpa sijaan Lehmän toisen omistajan ehdotuksesta – omistajat ovat muuten, kuten muutkin työntekijät, aika mahtavia)! Siis toisin sanoen ihan perhanan halpa.

Siinä se on. AARRE.

Siinä se on. AARRE.

En ole kuunaan pitänyt edamista, ja kun nyt maistoin kaupan edamia, ymmärrän miksi. Tämä Lehmässä myytävä ahvenanmaalainen kimpale on kuitenkin puhdasta kultaa: maukas ja IHANA. Olen palannut ostamaan tätä jo monta kuukautta. Hyvänkokoinen mötkö ei juuri kukkaroa köyhdytä, mutta rikastaa ruokapöytää aivan eetuna.

Kaikkein suurin herkkuni tällä hetkellä on – tadaa! tätä ette arvanneet – riisikakku, jonka päällä on runsas kerros kookosöljyä ja paksu viipale ahvenanmaan edamia! REPIKÄÄ SIITÄ.

8.1.2013

Peruna.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 18.56

Uskotellakseni itselleni (ja ehkä teillekin), että tämä edelleen on aktiivinen (kröhöm) ruokablogi, julkaisen tässä pamflettien välissä jotakin, jota voidaan pitää lähestulkoon reseptinä. Onneksi en ole koskaan ollut tunnettu tarkkuudestani, joskin ohjeen suurpiirteisyys on sekin omaa luokkaansa.

Kuva sen jo kertoo.

Kuva sen jo kertoo.

Kyseessä on edullinen kasvisape, johon tulee keitettyä perunaa, aurinkokuivattua tomaattia, kovaksi keitettyä munaa, salaattia ja edamia (juusto, jossa on megana k2-vitamiinia! Juhana on iskostanut tämän lähtemättömästi mieleeni.). Eipä siinä muuta. Putaattis on halpaa ja hyvää.

8.11.2012

Turo kokkaa

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa — Meri @ 19.43

Kiitos Pepan, lukaisin tällaisen mahtavan syväanalyysin siitä, miksi huono kuva on niin hyvä ja ymmärsin vahvuuteni; minä, Apinakki ja Ylimuuli Mukkelis, olen oikea paraatiesimerkki kaiken maailman turoista mitä tulee valokuvaamiseen! Mutta kuten artikkelissa todetaan, ei ihmisten silmiin satu. Hallelujaa!

Tässä jatkoa jo vuodesta 2007 jatkuneelle aidolle ja elämänmakuiselle (yuck) kuvakokoelmalleni, jolla yritän piirtää esiin kokkaus- ja kuvaustaitojeni olemattomuutta mutta sitäkin villimpänä vellovaa luovuuttani.

En ole aikoihin, siis varmaan vuoteen, käyttänyt kookosmaitoa muuten kuin aivan satunnaisesti. Pari päivää sitten muistin kuitenkin vanhan suosikkini: kookosmaito salaatin (ja minkä tahansa ruoan) kastikkeena! Ajatus sai alkunsa Matt Stonen soijakastiketta ylistävästä postauksesta, jonka seurauksena olen maistellut mustaa suolakultaa useammin kuin ennen. Soija ja kookosmaito ovat loistava pari ja aivan suunnattomasti edukseen erilaisten ruokien kastikkeena, ihan sellaisenaan. Kokeile vaikka salaattiin, jossa osa kasviksista on kypsennetty ja osa raakoja, joukossa ihan mitä vaan prodea ja päälle soijaa ja kookosta. Sometimes pretty, sometimes not, always feckin’ hot :P

Lisää huolimatonta kuvaamista, varjoja väärissä paikoissa, suttuisia linssejä ja rumaa ruokaa tässä. Luulen, etteivät kaikki Monkeyn lukijat vieläkään ole kokanneet Pyhäpäivän parasta palaa eli louffia! LOUFFI ON IHAN TÖRKEÄN HYVÄÄ! SIKSI HUUDAN. Ihan tosi, tehkää oma kokeilunne, helpointa ruokaa koskaan. Helppo tehdä vegenä, tai sitten hyvin lihaisana, kuten tämä tässä (sisältää 500g jauhelihaa, 3 munaa, kookosmaitoa, kassavajauhoa, suolaa, leivinjauhetta, juustoa raasteena ja gheetä).

Jos tämä louffin kuva kaikesta huolimattomuudestani huolimatta antaa liian siloisen kuvan täydellisestä elämästäni, tässä lisää rouheaa todellisuutta Apinakeittiöstä.

18.9.2012

Keräilyerä (katso vain kuvat)

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 16.15

Suurin osa teistä lukijoista ei seuraa Monkeyfoodia Facebookin puolella, mikä on helt åkej. Se kuitenkin tarkoittaa, että jäätte paitsi elintärkeästä kuvallisesta informaatiosta. Vai mitä sanotte seuraavista?

(Toimintaterapeutin) ratkaisu riisin käsittelyyn; helppo säilyttää ja toisaalta annostella juoma-aukon kautta!

 

Kuka käski sulloa kennoon vain munia? Keitetyt turvalliset tärkkelykset (peruna) kulkevat näppärästi evääksi töihin.

 

Paprikan voi täyttää ilman uuniakin. Tässä tuoreen pepperin sisällä jauhelihaa, riisiä ja porkkanaraastetta.

 

Munaan saa makua, kun paahtaa siemeniä pannulla ja maustaa ne suolalla, ja sitten kierittelee kovaksi keitetyn munasen siemenseoksessa!

 

Kuva on silkkaa bashaa, mutta ajatus on tämä; se edellisen kuvan munaa varten valmistettu siemenseos on myös mahtava salaatin maustaja. Pikaruokaa.

 

Vaikkei kesää ole jäljellä, turkkilainen jogurtti tuoreiden marjojen ja hedelmien kera maistuu silti!

 

Delivering daily antioxidants.

 

Riisikuhilas on uskomattoman helppo manööveroida! Lämmitä kahvikuppi kuumalla vedellä, kuivaa se, lapa täyteen riisiä ja kumoa lautasella. ONNISTUIN!!

 

Pääsin ikkunasomisteeksi. Olenpa soma.

 

Todiste siitä, että söin gluteenia ja palasin kertomaan siitä.

 

Tämän lisäsin juuri Monkeyfoodin Fabo-sivulle. Osa arkisia preppauksia siis, läjä juureksia uunin kautta käyneinä. Kylmänä vähintään yhtä hyvää (ja kaunista) kuin lämpimänä!

Next Page »

Powered by WordPress