MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

8.1.2013

Peruna.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 18.56

Uskotellakseni itselleni (ja ehkä teillekin), että tämä edelleen on aktiivinen (kröhöm) ruokablogi, julkaisen tässä pamflettien välissä jotakin, jota voidaan pitää lähestulkoon reseptinä. Onneksi en ole koskaan ollut tunnettu tarkkuudestani, joskin ohjeen suurpiirteisyys on sekin omaa luokkaansa.

Kuva sen jo kertoo.

Kuva sen jo kertoo.

Kyseessä on edullinen kasvisape, johon tulee keitettyä perunaa, aurinkokuivattua tomaattia, kovaksi keitettyä munaa, salaattia ja edamia (juusto, jossa on megana k2-vitamiinia! Juhana on iskostanut tämän lähtemättömästi mieleeni.). Eipä siinä muuta. Putaattis on halpaa ja hyvää.

8.11.2012

Turo kokkaa

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa — Meri @ 19.43

Kiitos Pepan, lukaisin tällaisen mahtavan syväanalyysin siitä, miksi huono kuva on niin hyvä ja ymmärsin vahvuuteni; minä, Apinakki ja Ylimuuli Mukkelis, olen oikea paraatiesimerkki kaiken maailman turoista mitä tulee valokuvaamiseen! Mutta kuten artikkelissa todetaan, ei ihmisten silmiin satu. Hallelujaa!

Tässä jatkoa jo vuodesta 2007 jatkuneelle aidolle ja elämänmakuiselle (yuck) kuvakokoelmalleni, jolla yritän piirtää esiin kokkaus- ja kuvaustaitojeni olemattomuutta mutta sitäkin villimpänä vellovaa luovuuttani.

En ole aikoihin, siis varmaan vuoteen, käyttänyt kookosmaitoa muuten kuin aivan satunnaisesti. Pari päivää sitten muistin kuitenkin vanhan suosikkini: kookosmaito salaatin (ja minkä tahansa ruoan) kastikkeena! Ajatus sai alkunsa Matt Stonen soijakastiketta ylistävästä postauksesta, jonka seurauksena olen maistellut mustaa suolakultaa useammin kuin ennen. Soija ja kookosmaito ovat loistava pari ja aivan suunnattomasti edukseen erilaisten ruokien kastikkeena, ihan sellaisenaan. Kokeile vaikka salaattiin, jossa osa kasviksista on kypsennetty ja osa raakoja, joukossa ihan mitä vaan prodea ja päälle soijaa ja kookosta. Sometimes pretty, sometimes not, always feckin’ hot 😛

Lisää huolimatonta kuvaamista, varjoja väärissä paikoissa, suttuisia linssejä ja rumaa ruokaa tässä. Luulen, etteivät kaikki Monkeyn lukijat vieläkään ole kokanneet Pyhäpäivän parasta palaa eli louffia! LOUFFI ON IHAN TÖRKEÄN HYVÄÄ! SIKSI HUUDAN. Ihan tosi, tehkää oma kokeilunne, helpointa ruokaa koskaan. Helppo tehdä vegenä, tai sitten hyvin lihaisana, kuten tämä tässä (sisältää 500g jauhelihaa, 3 munaa, kookosmaitoa, kassavajauhoa, suolaa, leivinjauhetta, juustoa raasteena ja gheetä).

Jos tämä louffin kuva kaikesta huolimattomuudestani huolimatta antaa liian siloisen kuvan täydellisestä elämästäni, tässä lisää rouheaa todellisuutta Apinakeittiöstä.

18.9.2012

Keräilyerä (katso vain kuvat)

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 16.15

Suurin osa teistä lukijoista ei seuraa Monkeyfoodia Facebookin puolella, mikä on helt åkej. Se kuitenkin tarkoittaa, että jäätte paitsi elintärkeästä kuvallisesta informaatiosta. Vai mitä sanotte seuraavista?

(Toimintaterapeutin) ratkaisu riisin käsittelyyn; helppo säilyttää ja toisaalta annostella juoma-aukon kautta!

 

Kuka käski sulloa kennoon vain munia? Keitetyt turvalliset tärkkelykset (peruna) kulkevat näppärästi evääksi töihin.

 

Paprikan voi täyttää ilman uuniakin. Tässä tuoreen pepperin sisällä jauhelihaa, riisiä ja porkkanaraastetta.

 

Munaan saa makua, kun paahtaa siemeniä pannulla ja maustaa ne suolalla, ja sitten kierittelee kovaksi keitetyn munasen siemenseoksessa!

 

Kuva on silkkaa bashaa, mutta ajatus on tämä; se edellisen kuvan munaa varten valmistettu siemenseos on myös mahtava salaatin maustaja. Pikaruokaa.

 

Vaikkei kesää ole jäljellä, turkkilainen jogurtti tuoreiden marjojen ja hedelmien kera maistuu silti!

 

Delivering daily antioxidants.

 

Riisikuhilas on uskomattoman helppo manööveroida! Lämmitä kahvikuppi kuumalla vedellä, kuivaa se, lapa täyteen riisiä ja kumoa lautasella. ONNISTUIN!!

 

Pääsin ikkunasomisteeksi. Olenpa soma.

 

Todiste siitä, että söin gluteenia ja palasin kertomaan siitä.

 

Tämän lisäsin juuri Monkeyfoodin Fabo-sivulle. Osa arkisia preppauksia siis, läjä juureksia uunin kautta käyneinä. Kylmänä vähintään yhtä hyvää (ja kaunista) kuin lämpimänä!

9.9.2012

Naurava Rosmariini ja korni arki

Tässä ohjeessa ei ole lainkaan rosmariinia, vaan tämän postauksen on tarkoitus saada Pastanjauhajien Rosmariini (ystäväni) nauramaan ja samalla voittaa Pastanjauhajien arkiruokakilpailu. Jos voisitte ystävällisesti käydä sankoin joukoin kehumassa annostani (mielellään vuolaasti ja vilpittömästi), niin minä voisin sitten nauraa Rosmun kanssa.

Sen lisäksi, että kyseessä on helppo, herkullinen, hemaiseva ja huomionkipeä ruoka, annos täyttää vaativimmankin kausiruokailijan toiveet. Syyskuun sienisaaliit luovuttavat oman leimallisen mykomakunsa monenlaisten ruokien mausteeksi, pääasialliseksi ainesosaksi tai pikantiksi lisäksi. Tässä ateriassa sienet on käsitelty kivasti käytettävään muotoon teollisen valmistajan toimesta ja aikaan on saatu rakenteeltaan miellyttävä, ravintosisällöltään vakuuttava, ympäristölle kiltti ja mausteille herkkä quorn, mykoproteiini.

Kokkasin tänään kornia ensimmäistä kertaa omassa keittiössäni, aiemmin olen päässyt laittamaan sitä vain Englannissa. Kokkaaminen ei ollut lainkaan vaikeaa, vaan oikein nopeaa ja helppoa ja arkista ja herkullista, täyttäen hauskasti kaikki attribuutit, joita Rosmariini kilpailuruoalle asetti. Ainesluettelon pituutta voitte arvioida seuraavaksi itse.

Korni arki

  • oliiviöljyä
  • iso sipuli
  • 300 g paketti quorn-kuutioita
  • purkki ananaspaloja
  • 1-1,5 dl kermaa tai kookoskermaa
  • suolaa
  • (tuoretta korianteria)

Ja hei vaan heti sipulia pilkkomaan, laita samalla pannu lämpenemään ja loraa sille olju. Hakkeloi sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota oljussa. Lisää pannulle jäiset quorn-kuutiot ja kerma. Kaada joukkoon ananaspurkin mehu ja ananakset. Anna porista kannen alla hiljalleen 12-15 minuuttia, kunnes neste on jotakuinkin redusoitunut tahnamaiseksi. Mausta suolalla, tarjoile riisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla.

Olipa helppo, herkullinen ja nopea! Muulin ammattitaidolla syntyy voittajaresepti, josta perheen Lihansyöjäkin piti.

16.8.2012

Quiche riisistä (gluteeniton piirakka)

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,Piiraat,Sieniä,Vitamix — Meri @ 8.05

Kiitos Vitamix ja kiitos Raakapuoti! Paitsi, että kone on pettämättömän tehokas ja vaikuttava, sen mukana tullut ohjekansio tarjoilee aivan poikkeuksellisia kokkausideoita. Tätä kokeilin heti ensimmäisenä iltana ja tulikuuma suositus sekä itseltäni että Lihansyöjältä. It’s marvellous! Vähän kuin risotto piirakkana.

Ennen uunia.

Täytteet esipaistetulla pohjalla, munamaito uupuu vielä.

Uunista ulos.

Pala parasta piirakkaa!

Quiche (eli riisipohjapiirakka)

Pohja

  • 2 cups eli n. 4,7 dl (let’s make it 5!) kypsää riisiä
  • munanvalkuinen (let’s make it kokonainen muna!)

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja voitele piirakkavuoka hyvin. Sekoita valkuainen (tai siis miksei kokonainen muna, ohjekirja tähtää pseudoterveellisyyteen jättämällä keltuaisen pois, ohjeen toimivuutta se ei pilaa) riisiin ja levitä seos piirakkavuokaan tasaisesti niin, että se nousee hiukan reunoille.  Paista uunissa kymmenen minuuttia.

Valmista täyte, itse valmistin seuraavaa:

  • suppilovahveroita
  • (paistettua) pekonia Lihansyöjän vaatimuksesta
  • (pekonin kanssa esipaistettua) vihreää paprikaa
  • kerma-muna-maitoseos, johon muistaakseni 1dl kermaa, 1 dl maitoa, yksi muna ja 1,5 dl raastettua juustoa, suolaa

Levitä täytteet esipaistetulle pohjalle ja kaada päälle munamaito. Paista, kunnes munamaito on asettunut. Ehkä 30-45 minuuttia. Yritän taiteilla piiraasta hienoja paloja, mutta älä ota siitä stressiä! Munamaito ja pohjan riisi tekevät tuotoksesta tosiaan kermaisen risottomaisen, aiiiiiika hyvää.

Piiraasta saa helposti maidottoman käyttämällä munamaitoon kookosmaitoa, pähkinä- tai siemenmaitoja tai jopa kaura- tai soijamaitoa. Miksei vuohenmaitoakin? What ever is your cup of tea.

Ps. Joku ihmetteli, mihin Vitamixia tässä tarvittiin. Ohjeessa Vitamixilla blendattiin munamaito. Itse käytin Vitaa juuston raastamiseen.

15.8.2012

Samettia lautasella

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,laktoositon,Vege,Vitamix — Meri @ 18.58

Jostain syystä sain päähäni haluta jotakin samettista, kermaista ja valkosipulista ruoaksi, kun kotiuduin Uunisaaresta, jossa vietin päivän hyvässä seurassa, ja jonka jälkeen pistäydyin kirjajulkkareille (Onnea Hanna ja Alexander!). Kirjajulkkareilla tarjottiin toki maistiaisia Safkaa-kirjasta, joista eritoten haukimuhennos oli mieleeni.

Haukimuhennoksen (joka sekin oli samettista ja kermaista mutta ei valkosipulista) sijaan valmistin eräänlaisen mukaelman eli pastissin Amazing Auberginesta. Tällä kertaa kyseessä ei ollut kastike vaan soppa. Aito, silkkinen ja tasainen, kuohkea ja lämmin sosekeitto. Sanoinko jo, että samettinen?

Näin se menee.

Kun lautanen tyhjentyi, Strutsikoira nuoli sen vielä huolellisesti puhtaaksi. Maistuis varmaan… !

Samettisoppa

  • 1 iso munakoiso
  • 1 peruna
  • n. puolet pienestä kukkakaalista
  • 2 valkosipulinkynttä
  • keitinlientä, maitoa
  • suolaa

Kuori munakoiso ja peruna, paloittele ne ja kukkakaali. Keitä vähässä vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi talteen ja soseuta pehmeät vihannekset sekä valkosipulinkynnet Vitamixissa, muussa blenderissä tai sauvalla pienen liemimäärän kanssa. Lisää lientä niin, että keiton paksuus on sopiva. Liemen ohella voit lisätä kermaa, kookosmaitoa tai maitoa nesteeksi. Mausta suolalla.

Itse käytin laktoositonta kevytmaitoa, kun sitä oli jäljellä jäätelökokeiluista. Laitoin siis keitinlientä varmaan 3-4dl ja maitoa 1-1,5dl. Hiivatin hyvä idea, tämä oli taivaallista!

Tuloksena mielettömän maukas ja umaminmakuinen soppa, jota voi höystää halutessaan vaikka juustokuutioilla (laitoin!) tai muulla prodella tai mausteella. Tunnustan, överiksi meni, niin oli hyvää; söin kaiken. Yksin.

4.8.2012

Totuus nro 2

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Lätinää,Vege — Meri @ 6.51

Siitä on alle kuukausi, kun kerroin totuuden. Toinen totuus on, että muutama päivä sen jälkeen vaihdoin puuron yhteen toiseen entiseen aamupalaani. Kaivoin Taikaluotini esiin ja aloin surautella taas smuuteja, tai miksikä niitä nyt haluaa nimitellä. Kuten arkistot kertovat, tätä brekua olen harrastellut ainakin loppuvuodesta 2009 ja sitä ennen.

Vaikka olen toistosta nauttiva eläin, joka on itseään ravitessaan kotonaan rutiineissa, hidasta muutosta tapahtuu siti koko ajan. Aamiaishistoriastani on nyt eroteltavissa ainakin seuraavat aikakaudet:

  1. lapsuus, jolloin taisin syödä aamuisin (tarkistan äidiltä ensi tilassa) riisi- tai kauramuroja, mahdollisesti välillä leipää
  2. nuoruus, jolloin join aamuisin kahvia, maidolla
  3. varhaisaikuisuus, jolloin opettelin syömään aamupalaa; puuro ja raejuusto, kanelia unohtamatta, tätä jatkui vuosia (tänä aikana perustin Monkeyfoodin)
  4. eksperimentaalinen superfoodraakaruoka-ajankausi ja blogaamisen jatkuminen, jolloin surauttelin näitä tässäkin postauksessa mainittuja systeemejä
  5. paleoliittinen kausi (pitäisikö sanoa kivikausi?), jolloin söin aamiaiseksi lihaa ja vihanneksia (tai en mitään, kiitos pätkäpaastoilun)
  6. post-paleoliittinen kausi, josta nämä kaksi totuutta kertovat

Lisäksi aikakausien sisällä on ollut pienempiä virtauksia, kun olen teininä mm. keksinyt, että greippimehu on terveellistä (onko?) ja juonut sitä jonkin aikaa suureksi vastenmielisyydekseni joka aamu, kiille varmaan kiittää. Kirjoitusten aikaan muistan syöneeni usein kaurapohjaista Yosaa, etenkin sitä marjaista, ja kutsuin sitä luovuudekseni! Sitä oli kirjoituksissakin mukana, ja se siivitti minut ihan kohtuullisiin tuloksiin (luovuuden puute ei tosin liene ollut ongelma vaan sen kaitseminen).

Tämän prologin saattamana siis taas yksi totuus ja yksi aamupala. Kiitos tämän, olen hassannut jo suuren osan Samilta saamistani CocoVin ihanista supereista menemään, apina kiittää!

Ns. maidoton jugu sisältää jotain seuraavanlaista, edelleen vuonna 2012:

  • marjoja
  • proteiinijauhetta
  • kuituvalmistetta
  • jotain viherjauhetta, tällä hetkellä spirulinaa
  • pakuriteetä (tätä ei ollut vuonna 2009)
  • päälle aksessuaareja, kuten CocoVin gojimarjoja, kaakaomurskaa, aprikoosinsiemeniä (HUOM! vain kaksi per päivä), inkamarjoja ja mulpereita sekä yleensä myös gluteenittomia maissi- tai tattarihiutaleita (siinä teille whole foodeja 😀)

Nyt lähden treeneihin, ja sen jälkeen saan taas TÄTÄ!

More cowbell.

18.7.2012

Törkyhyvän uusi tuleminen

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,Sieniä — Meri @ 18.39

Ainakin Kukka on edelleen kokkaillut pastisseja 2008 postaamastani (ja harrastamastani) Monkeypiesta! Kyseessä on eräänlainen karppaajalle kehitetty makaroonilaatikon korvike, joka joskus on jopa parempaa kuin esikuvansa. Modifioida voi makunsa ja mielensä mukaan.

En ole itse aikoihin kajonnut tähän törkyhyvänäkin tunnettuun ruokaan, mutta nyt tuunailin siitä Lihansyöjän äidin siskon keräämien, ryöppäämien ja lahjoittamien korvasienten innostamana yhdenlaisen version. Oleellista erilaisille yhdistelmille ja versioille on käyttää jotakin (jauhe-)lihaa, korvata makaronit raejuustolla ja viimeistellä homma munamaidolla. Se, onko maito kookosta tai kermaa, jää teidän ja lähikauppiaidenne väliseksi.

Muutoin Monkeypie kestää monenlaista muuntelua. Tässä ruma kuva, tarkat aineksetkin olen jo unhoittanut. Vuoden 2008 ohje löytyy täältä. Ja siis olihan tämä pakko postata; jos Monkeylla on edes yksi uusi lukija since 2008, se on sen arvoista!

You don’t have to be rich to be my girl.

Monkeypie

  • 400 g jauhelihaa
  • 400 g raejuustoa
  • reilu annos korvasieniä (ryöpättyjä)
  • 2 dl kermaa
  • 2 luomumunaa
  • pala juustoa
  • sipuli
  • suolaa, pepaa, sinappia

Paista sipuli, sienet ja jauhis, lykkää uunivuokaan. Sekaan raikku. Sotke munat maitoon ja mausta seos, raasta joukkoon juustoa. Kaada vuokaan ja sekoita. Pasita 200 asteessa n. 30-40 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt ja anna jäähtyä hetki ennen kimppuun käymistä.

12.7.2012

Totuus.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 16.24

Olenko kertonut, että palasin jo useampi kuukausi sitten vuosikausien vakioaamiaiseeni? Ehdoton lempiaamupalani koostuu kaurapuurosta (tällä hetkellä yleensä gluteeniton kaura) ja raejuustosta, usein seurana on myös marjoja tai hedelmä. Tänä aamuna söin jälkiruoaksi hauskan littapersikan! Omani ei ole yhtään litta. O_O

Kuva tyttöjen mökkiviikonlopusta, jolloin kaurapuuron kanssa tarjottiin superharvinaista marja-aarretta, lakkaa. Kiitos J. <3

10.7.2012

Muulin muesli 2012 (neljä vuotta eikä suotta)

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 14.54

Okei, aloitetaan siitä, että viime lauantaina, aamulenkin ja Pihlajasaaren salsatapahtuman välissä, päätin pitkästä aikaa paahtaa uunissa itselleni mysliä. Siihen innoittivat jääkaapissa kököttäneet liotetut tattarisuurimot, jotka ovat siis suurta herkkua hyvällä purutuntumalla! Tai mikä nyt kenestäkin on herkullista.

Päätin rakentaa tattarisuurimoiden ympärille oman, uuden freesin herkkumyslin. Ja näinhän se kävi nokkelasti!

Ihanat tattarisuurimot!

Laatikon ulkopuolelta.

Muulin muesli 2012

  • liotettuja tattarisuurimoita
  • tattarihiutaleita
  • kaurahiutaleita
  • kauraleseitä
  • auringonkukansiemeniä
  • pellavansiemeniä
  • pellavansiemenrouhetta
  • chiasiemeniä
  • suolapähkinöitä
  • tattarimurohiutaleita
  • mulpereita
  • kardemummaa, fenkolinsiemeniä, suolaa
  • kookosöljyä, makeaa
  • rusinoita

Sekoita siemenet, pähkinät ja hiutaleet, lisää joukkoon mausteet ja marjat (marjat voi lisätä jälkeenpäinkin, itse lisäsin rusinat lopussa). Sulata öljy ja siihen hunajaa, sokeria tms. makeaa, jos haluat. Itse käytin vähän steviaa. Sekoita öljy muuhun mysliin. Paahda uunissa leivinpaperoidulla pellillä n. 175 asteessa vähintään vartti, kääntele seosta välillä. Kun seos on sopivan paahteinen makuusi, nosta pelti jäähtymään. Lisää marjat/rusinat jos vielä uupuvat ja nauti haaleana tai viilenneenä maitotuotteiden tms. kera. Miten voikaan olla näin hyvää!

Ja sitten se suluissa oleva osa. Kehoitan herkimpiä lukijoita lopettamaan tähän, luvassa peloittavaa materiaalia.

 

 

 

 

Kun aloitin postauksen kirjoittamisen, nimesin tämän Muulin muesliksi. Se kuulosti hyvältä ja minulta. Sitten tuli pieni etiäinen ja kuukkeloin varuiksi monkeyfoodin ja myslin. Ja mitäpä löysin: postauksen nimeltä Muulin muesli päiväyksellä 7.7.2008! Voi pyhä perkele. Kyllähän minä muistin, että olen mysliä ennenkin tehnyt, mutta että tasan neljä vuotta sitten tasan samalla otsikolla. Aika freesit aineetkin olen valinnut. Vain 11 samaa ainetta. Pfiu. Kaksitoista ja olisin tilannut manaajan.

Uudistuminen on turhaa. Ympyrä sulkeutuu M.O.T.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress