MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

9.9.2012

Naurava Rosmariini ja korni arki

Tässä ohjeessa ei ole lainkaan rosmariinia, vaan tämän postauksen on tarkoitus saada Pastanjauhajien Rosmariini (ystäväni) nauramaan ja samalla voittaa Pastanjauhajien arkiruokakilpailu. Jos voisitte ystävällisesti käydä sankoin joukoin kehumassa annostani (mielellään vuolaasti ja vilpittömästi), niin minä voisin sitten nauraa Rosmun kanssa.

Sen lisäksi, että kyseessä on helppo, herkullinen, hemaiseva ja huomionkipeä ruoka, annos täyttää vaativimmankin kausiruokailijan toiveet. Syyskuun sienisaaliit luovuttavat oman leimallisen mykomakunsa monenlaisten ruokien mausteeksi, pääasialliseksi ainesosaksi tai pikantiksi lisäksi. Tässä ateriassa sienet on käsitelty kivasti käytettävään muotoon teollisen valmistajan toimesta ja aikaan on saatu rakenteeltaan miellyttävä, ravintosisällöltään vakuuttava, ympäristölle kiltti ja mausteille herkkä quorn, mykoproteiini.

Kokkasin tänään kornia ensimmäistä kertaa omassa keittiössäni, aiemmin olen päässyt laittamaan sitä vain Englannissa. Kokkaaminen ei ollut lainkaan vaikeaa, vaan oikein nopeaa ja helppoa ja arkista ja herkullista, täyttäen hauskasti kaikki attribuutit, joita Rosmariini kilpailuruoalle asetti. Ainesluettelon pituutta voitte arvioida seuraavaksi itse.

Korni arki

  • oliiviöljyä
  • iso sipuli
  • 300 g paketti quorn-kuutioita
  • purkki ananaspaloja
  • 1-1,5 dl kermaa tai kookoskermaa
  • suolaa
  • (tuoretta korianteria)

Ja hei vaan heti sipulia pilkkomaan, laita samalla pannu lämpenemään ja loraa sille olju. Hakkeloi sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota oljussa. Lisää pannulle jäiset quorn-kuutiot ja kerma. Kaada joukkoon ananaspurkin mehu ja ananakset. Anna porista kannen alla hiljalleen 12-15 minuuttia, kunnes neste on jotakuinkin redusoitunut tahnamaiseksi. Mausta suolalla, tarjoile riisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla.

Olipa helppo, herkullinen ja nopea! Muulin ammattitaidolla syntyy voittajaresepti, josta perheen Lihansyöjäkin piti.

16.8.2012

Quiche riisistä (gluteeniton piirakka)

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,Piiraat,Sieniä,Vitamix — Meri @ 8.05

Kiitos Vitamix ja kiitos Raakapuoti! Paitsi, että kone on pettämättömän tehokas ja vaikuttava, sen mukana tullut ohjekansio tarjoilee aivan poikkeuksellisia kokkausideoita. Tätä kokeilin heti ensimmäisenä iltana ja tulikuuma suositus sekä itseltäni että Lihansyöjältä. It’s marvellous! Vähän kuin risotto piirakkana.

Ennen uunia.

Täytteet esipaistetulla pohjalla, munamaito uupuu vielä.

Uunista ulos.

Pala parasta piirakkaa!

Quiche (eli riisipohjapiirakka)

Pohja

  • 2 cups eli n. 4,7 dl (let’s make it 5!) kypsää riisiä
  • munanvalkuinen (let’s make it kokonainen muna!)

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja voitele piirakkavuoka hyvin. Sekoita valkuainen (tai siis miksei kokonainen muna, ohjekirja tähtää pseudoterveellisyyteen jättämällä keltuaisen pois, ohjeen toimivuutta se ei pilaa) riisiin ja levitä seos piirakkavuokaan tasaisesti niin, että se nousee hiukan reunoille.  Paista uunissa kymmenen minuuttia.

Valmista täyte, itse valmistin seuraavaa:

  • suppilovahveroita
  • (paistettua) pekonia Lihansyöjän vaatimuksesta
  • (pekonin kanssa esipaistettua) vihreää paprikaa
  • kerma-muna-maitoseos, johon muistaakseni 1dl kermaa, 1 dl maitoa, yksi muna ja 1,5 dl raastettua juustoa, suolaa

Levitä täytteet esipaistetulle pohjalle ja kaada päälle munamaito. Paista, kunnes munamaito on asettunut. Ehkä 30-45 minuuttia. Yritän taiteilla piiraasta hienoja paloja, mutta älä ota siitä stressiä! Munamaito ja pohjan riisi tekevät tuotoksesta tosiaan kermaisen risottomaisen, aiiiiiika hyvää.

Piiraasta saa helposti maidottoman käyttämällä munamaitoon kookosmaitoa, pähkinä- tai siemenmaitoja tai jopa kaura- tai soijamaitoa. Miksei vuohenmaitoakin? What ever is your cup of tea.

Ps. Joku ihmetteli, mihin Vitamixia tässä tarvittiin. Ohjeessa Vitamixilla blendattiin munamaito. Itse käytin Vitaa juuston raastamiseen.

15.8.2012

Samettia lautasella

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,laktoositon,Vege,Vitamix — Meri @ 18.58

Jostain syystä sain päähäni haluta jotakin samettista, kermaista ja valkosipulista ruoaksi, kun kotiuduin Uunisaaresta, jossa vietin päivän hyvässä seurassa, ja jonka jälkeen pistäydyin kirjajulkkareille (Onnea Hanna ja Alexander!). Kirjajulkkareilla tarjottiin toki maistiaisia Safkaa-kirjasta, joista eritoten haukimuhennos oli mieleeni.

Haukimuhennoksen (joka sekin oli samettista ja kermaista mutta ei valkosipulista) sijaan valmistin eräänlaisen mukaelman eli pastissin Amazing Auberginesta. Tällä kertaa kyseessä ei ollut kastike vaan soppa. Aito, silkkinen ja tasainen, kuohkea ja lämmin sosekeitto. Sanoinko jo, että samettinen?

Näin se menee.

Kun lautanen tyhjentyi, Strutsikoira nuoli sen vielä huolellisesti puhtaaksi. Maistuis varmaan… !

Samettisoppa

  • 1 iso munakoiso
  • 1 peruna
  • n. puolet pienestä kukkakaalista
  • 2 valkosipulinkynttä
  • keitinlientä, maitoa
  • suolaa

Kuori munakoiso ja peruna, paloittele ne ja kukkakaali. Keitä vähässä vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi talteen ja soseuta pehmeät vihannekset sekä valkosipulinkynnet Vitamixissa, muussa blenderissä tai sauvalla pienen liemimäärän kanssa. Lisää lientä niin, että keiton paksuus on sopiva. Liemen ohella voit lisätä kermaa, kookosmaitoa tai maitoa nesteeksi. Mausta suolalla.

Itse käytin laktoositonta kevytmaitoa, kun sitä oli jäljellä jäätelökokeiluista. Laitoin siis keitinlientä varmaan 3-4dl ja maitoa 1-1,5dl. Hiivatin hyvä idea, tämä oli taivaallista!

Tuloksena mielettömän maukas ja umaminmakuinen soppa, jota voi höystää halutessaan vaikka juustokuutioilla (laitoin!) tai muulla prodella tai mausteella. Tunnustan, överiksi meni, niin oli hyvää; söin kaiken. Yksin.

4.8.2012

Totuus nro 2

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Lätinää,Vege — Meri @ 6.51

Siitä on alle kuukausi, kun kerroin totuuden. Toinen totuus on, että muutama päivä sen jälkeen vaihdoin puuron yhteen toiseen entiseen aamupalaani. Kaivoin Taikaluotini esiin ja aloin surautella taas smuuteja, tai miksikä niitä nyt haluaa nimitellä. Kuten arkistot kertovat, tätä brekua olen harrastellut ainakin loppuvuodesta 2009 ja sitä ennen.

Vaikka olen toistosta nauttiva eläin, joka on itseään ravitessaan kotonaan rutiineissa, hidasta muutosta tapahtuu siti koko ajan. Aamiaishistoriastani on nyt eroteltavissa ainakin seuraavat aikakaudet:

  1. lapsuus, jolloin taisin syödä aamuisin (tarkistan äidiltä ensi tilassa) riisi- tai kauramuroja, mahdollisesti välillä leipää
  2. nuoruus, jolloin join aamuisin kahvia, maidolla
  3. varhaisaikuisuus, jolloin opettelin syömään aamupalaa; puuro ja raejuusto, kanelia unohtamatta, tätä jatkui vuosia (tänä aikana perustin Monkeyfoodin)
  4. eksperimentaalinen superfoodraakaruoka-ajankausi ja blogaamisen jatkuminen, jolloin surauttelin näitä tässäkin postauksessa mainittuja systeemejä
  5. paleoliittinen kausi (pitäisikö sanoa kivikausi?), jolloin söin aamiaiseksi lihaa ja vihanneksia (tai en mitään, kiitos pätkäpaastoilun)
  6. post-paleoliittinen kausi, josta nämä kaksi totuutta kertovat

Lisäksi aikakausien sisällä on ollut pienempiä virtauksia, kun olen teininä mm. keksinyt, että greippimehu on terveellistä (onko?) ja juonut sitä jonkin aikaa suureksi vastenmielisyydekseni joka aamu, kiille varmaan kiittää. Kirjoitusten aikaan muistan syöneeni usein kaurapohjaista Yosaa, etenkin sitä marjaista, ja kutsuin sitä luovuudekseni! Sitä oli kirjoituksissakin mukana, ja se siivitti minut ihan kohtuullisiin tuloksiin (luovuuden puute ei tosin liene ollut ongelma vaan sen kaitseminen).

Tämän prologin saattamana siis taas yksi totuus ja yksi aamupala. Kiitos tämän, olen hassannut jo suuren osan Samilta saamistani CocoVin ihanista supereista menemään, apina kiittää!

Ns. maidoton jugu sisältää jotain seuraavanlaista, edelleen vuonna 2012:

  • marjoja
  • proteiinijauhetta
  • kuituvalmistetta
  • jotain viherjauhetta, tällä hetkellä spirulinaa
  • pakuriteetä (tätä ei ollut vuonna 2009)
  • päälle aksessuaareja, kuten CocoVin gojimarjoja, kaakaomurskaa, aprikoosinsiemeniä (HUOM! vain kaksi per päivä), inkamarjoja ja mulpereita sekä yleensä myös gluteenittomia maissi- tai tattarihiutaleita (siinä teille whole foodeja 😀)

Nyt lähden treeneihin, ja sen jälkeen saan taas TÄTÄ!

More cowbell.

18.7.2012

Törkyhyvän uusi tuleminen

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,Sieniä — Meri @ 18.39

Ainakin Kukka on edelleen kokkaillut pastisseja 2008 postaamastani (ja harrastamastani) Monkeypiesta! Kyseessä on eräänlainen karppaajalle kehitetty makaroonilaatikon korvike, joka joskus on jopa parempaa kuin esikuvansa. Modifioida voi makunsa ja mielensä mukaan.

En ole itse aikoihin kajonnut tähän törkyhyvänäkin tunnettuun ruokaan, mutta nyt tuunailin siitä Lihansyöjän äidin siskon keräämien, ryöppäämien ja lahjoittamien korvasienten innostamana yhdenlaisen version. Oleellista erilaisille yhdistelmille ja versioille on käyttää jotakin (jauhe-)lihaa, korvata makaronit raejuustolla ja viimeistellä homma munamaidolla. Se, onko maito kookosta tai kermaa, jää teidän ja lähikauppiaidenne väliseksi.

Muutoin Monkeypie kestää monenlaista muuntelua. Tässä ruma kuva, tarkat aineksetkin olen jo unhoittanut. Vuoden 2008 ohje löytyy täältä. Ja siis olihan tämä pakko postata; jos Monkeylla on edes yksi uusi lukija since 2008, se on sen arvoista!

You don’t have to be rich to be my girl.

Monkeypie

  • 400 g jauhelihaa
  • 400 g raejuustoa
  • reilu annos korvasieniä (ryöpättyjä)
  • 2 dl kermaa
  • 2 luomumunaa
  • pala juustoa
  • sipuli
  • suolaa, pepaa, sinappia

Paista sipuli, sienet ja jauhis, lykkää uunivuokaan. Sekaan raikku. Sotke munat maitoon ja mausta seos, raasta joukkoon juustoa. Kaada vuokaan ja sekoita. Pasita 200 asteessa n. 30-40 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt ja anna jäähtyä hetki ennen kimppuun käymistä.

12.7.2012

Totuus.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 16.24

Olenko kertonut, että palasin jo useampi kuukausi sitten vuosikausien vakioaamiaiseeni? Ehdoton lempiaamupalani koostuu kaurapuurosta (tällä hetkellä yleensä gluteeniton kaura) ja raejuustosta, usein seurana on myös marjoja tai hedelmä. Tänä aamuna söin jälkiruoaksi hauskan littapersikan! Omani ei ole yhtään litta. O_O

Kuva tyttöjen mökkiviikonlopusta, jolloin kaurapuuron kanssa tarjottiin superharvinaista marja-aarretta, lakkaa. Kiitos J. <3

10.7.2012

Muulin muesli 2012 (neljä vuotta eikä suotta)

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 14.54

Okei, aloitetaan siitä, että viime lauantaina, aamulenkin ja Pihlajasaaren salsatapahtuman välissä, päätin pitkästä aikaa paahtaa uunissa itselleni mysliä. Siihen innoittivat jääkaapissa kököttäneet liotetut tattarisuurimot, jotka ovat siis suurta herkkua hyvällä purutuntumalla! Tai mikä nyt kenestäkin on herkullista.

Päätin rakentaa tattarisuurimoiden ympärille oman, uuden freesin herkkumyslin. Ja näinhän se kävi nokkelasti!

Ihanat tattarisuurimot!

Laatikon ulkopuolelta.

Muulin muesli 2012

  • liotettuja tattarisuurimoita
  • tattarihiutaleita
  • kaurahiutaleita
  • kauraleseitä
  • auringonkukansiemeniä
  • pellavansiemeniä
  • pellavansiemenrouhetta
  • chiasiemeniä
  • suolapähkinöitä
  • tattarimurohiutaleita
  • mulpereita
  • kardemummaa, fenkolinsiemeniä, suolaa
  • kookosöljyä, makeaa
  • rusinoita

Sekoita siemenet, pähkinät ja hiutaleet, lisää joukkoon mausteet ja marjat (marjat voi lisätä jälkeenpäinkin, itse lisäsin rusinat lopussa). Sulata öljy ja siihen hunajaa, sokeria tms. makeaa, jos haluat. Itse käytin vähän steviaa. Sekoita öljy muuhun mysliin. Paahda uunissa leivinpaperoidulla pellillä n. 175 asteessa vähintään vartti, kääntele seosta välillä. Kun seos on sopivan paahteinen makuusi, nosta pelti jäähtymään. Lisää marjat/rusinat jos vielä uupuvat ja nauti haaleana tai viilenneenä maitotuotteiden tms. kera. Miten voikaan olla näin hyvää!

Ja sitten se suluissa oleva osa. Kehoitan herkimpiä lukijoita lopettamaan tähän, luvassa peloittavaa materiaalia.

 

 

 

 

Kun aloitin postauksen kirjoittamisen, nimesin tämän Muulin muesliksi. Se kuulosti hyvältä ja minulta. Sitten tuli pieni etiäinen ja kuukkeloin varuiksi monkeyfoodin ja myslin. Ja mitäpä löysin: postauksen nimeltä Muulin muesli päiväyksellä 7.7.2008! Voi pyhä perkele. Kyllähän minä muistin, että olen mysliä ennenkin tehnyt, mutta että tasan neljä vuotta sitten tasan samalla otsikolla. Aika freesit aineetkin olen valinnut. Vain 11 samaa ainetta. Pfiu. Kaksitoista ja olisin tilannut manaajan.

Uudistuminen on turhaa. Ympyrä sulkeutuu M.O.T.

3.7.2012

Kokkausinspiraatio! Se löytyy kirjasta.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Sallad,Side order,Soppa,Vege — Meri @ 20.40

Miten voi tulla yllätyksenä lähes kymmenen ruoanlaiton vuoden jälkeen, että hyvän keittokirjan lueskelu saa aikaan kokkuuinspiraation samaan tapaan kuin hyvän romaanin lukeminen inspiroi viimeinkin kirjoittamaan sen oman kirjan? Sääli, että romaanin kirjoittaminen ei ole yhtä helppoa kuin kokkuu. Tai nopeaa. (Sunnuntaina olen tosin rekrytoinut itselleni kriitikon Inklingiksi, ehkä se on alku!)

Vietin viime viikonloppuna perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua Kiikalassa Vapun, Johannan, Maijan ja Islan kanssa. Oli PARASTA, mitäpä muutakaan. Siis todella. Ja mikä merkillisintä, muut olivat vain onnellisia, kun minä sain pääasiallisesti puuhata köökin puolella sapuskaa. Mikä nautinto! Kun on riittävästi aikaa ja sopivan vapaat kädet, kokkuu on luovuuden ehtymätöntä virtaa. Liian tarkka resepti (ja turha hienostelu) saavat omalla kohdallani aikaan vain stressiä ja flown kuoleman.

No mutta, tästä tyttömäisestä ilosta ja läheisyydestä syntyi ihan peruskauraa. Ei mitään kulinaarisia ihmeitä, mutta maistuvia ja hyvää tekeviä atrioita. Yhdellekin aterialle katettiin seuraavanlaisia sapuskoita:

Putaattissallaad.

Potatissallaadiin tuli

  • keitettyjä uusia perunoita, tonnikalaa öljyssä, tuoretta kevätsipulia, hitunen suolaa ja pepaa

Bataattissuppe.

Bataattissoppaan tuli

  • bataattia, palsternakka, sipulia, Koskenlaskijaa, suolaa ja pepaa. Soseutus (putaattis-)muussinuijalla!

Oooooh-berhhhziiiin!

Tämä helppo lisäke pitää sisällään

  • munakoisoa ja paprikaa pannun kautta voissa käytettyinä, suolaa

Perus.

Perustavanlaatuiseen salaattiin tuli perustavanlaatuisesti tuoreita perusvihanneksia sekä perusmausteita, perusöljyä ja perusetikkaa.

Jälkiruoaksi oli lakkarahkaa, mmm, mmm, mmmmmmm! Varokaa lakkakuumetta eli liikaa lakkoja. Minulle se ei taida tulla helposti MOT. (Lakkakuumeesta tulee muuten mieleen haavalakka, joka nykyään tunnetaan nimellä spray-laastari. Voi rapautuvaa suomea!)

Ps. Ai mikä se keittokirja oli? Nooooo, se oli Basta! Vähän otti päästä, että Saku Tuominen on ollut tekemässä niin hyvää kirjaa, mutta hyvä että kirja on kuitenkin tehty. Siis ällistyttävän hyvä kirja. Luin kaiken.

Pps. Ja se inspiraatio? Se on jo puhunut kauttani ja preparoitsenut kotona ihan toisenlaisia ruokia kuin moneen kuukauteen! Tai siis ihan samanlaisia, mutta silti uusia. Same, same, but different. Kyllä te tiedätte.

 

24.6.2012

Pasita vartti! (tattarisämpylät)

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Leipää,Leivonta — Meri @ 20.37

Kaimani Meri, joka paremmin tunnetaan nimellä Mimmi, vierailee alvariinsa Monkeyn kommenttilootassa ja jättää mitä mukavampia viestejä. Viimeisimpinä tuliaisinaan Mimmi kirjaili Torttu tötteröllä – postaukseen löytämiään tattariohjeita. Ovat oikeita aarteita, nuo tattarherkut!

Koska en ole leiponut sämpylöitä apina ties milloin viimeksi, oli silkkaa tattaria sisältäviä lämpimäisiä kokeiltava heti. Käytin taikinaan näppärästi kaapissa lojuneen piimänkin jämät ja avot, tuli ihan kuin äidin tekemiä :’) Käytin äidiltä saatuja oppeja muutoinkin: sämpylöitä on ehdottomasti vaivattominta tehdä yhtenä levynä ja paloitella levy paistamisen (pasituksen!) jälkeen. Aivan yhtä hyviä, tai jos minulta kysytään, niin parempi kuin pullerosämpät!

Kuvan laatu 10+.

Kuohkeaa vähällä vaivalla!

Helpot tattarsämpylät (a la Mimmi)

  • 4 dl tattaripuuroa (keitä n. 2dl tattarihiutaleita 0,5 litrassa vettä, mausta suolalla)
  • 1,5 dl nestettä (käytin piimää, ohjeessa oli vettä)
  • puolikas pussi kuivahiivaa (tai 25g tuoretta)
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl siirappia tai sokeria tai hunajaa
  • 50 g voita
  • 4-5 dl tattarijauhoa
  • (ropaus siemeniä; käytin pellavaa ja auringonkukkaa)

Mittaa astiaan puuro, kuivahiiva, suola ja siemenet. Sulata voi ja anna siirapin/hunajan liueta kuumaan voihin. Sekoita joukkoon neste. Lisää nestevoiseos kuiviin aineisiin ja sekoita, nesteseos saa olla kunnolla lämmintä, jotta kuivahiiva toimii (42c). Jos käytät tuorehiivaa, riittää alempi lämpötila, ettei hiiva kuole.

Lisää tattarjauhoa desi kerrallaan, kunnes muodostuu sopiva löysä, muttei ihan vellimäinen taikina. Itse laitoin 4,5 desiä. Jätä liinan alle vedottomaan paikkaan kohoamaan ainakin puoleksi tunniksi. Sitten kaada taikina leivinpaperoidulle tai voidellulle pellille ja pasita 225 asteessa noin vartti. Lohko paloiksi ja fiilistele mahtavaa makua, voi ei tätä pahenna! Kiitos Pasille ja Mimmille.

29.4.2012

Vapun helpoin ja herkuin

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,muna,Vege — Meri @ 9.48

Monkeyfoodissa on ollut niin hiljaista, että lattialle putoavan tattarimurohiutaleenkin kuulisi! Vaan viis siitä. Taas yksi yksinkertaisimpia ohjeita evö.

Munariisi

  • keitettyä riisiä
  • keitettyjä kananmunia
  • suolaa

Kuori munat ja murskaa riisin sekaan, mausta suolalla. SON SIINÄ. Kaveriksi voi sitten keksiä kasviksia tms. hyviksiä.

…ja pasteijastahan se ajatus alunperin lähti; tässä tattariperunarieskaviritelmä. Ihan hyvää, mutta kyllä munariisi on helpompaa.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress