MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

13.12.2011

Friends will be friends

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,meat,paleo — Meri @ 19.23

(…when you’re in need of love they give you care and attention.)

Niinhän se on, että ruoanlaitossakin sitä helposti lehmääntyy pyörimään niiden samojen kavereiden kanssa. Toisin kuin ihmiskaverit, näitä kaveriporukoita kannattaa kyllä hiukan vaihdella sesongin mukaan. Ja yleensä se tapahtuukin melko itsestään, kotimaiset tomaatit kun eivät talvella houkuta ja toisaalta ihanan muhkea keräkaali kutsuu leikkimään keskiaikaa patoja ja keittoja keittelemällä.

Tämä on siis eräänlainen kiertotie kertoa, etten ole kokannut mitään uutta mullistavaa, vaan aion boresti latoa eteenne pari perushelppoa atriaa muistutukseksi. Kas näin:

Kuka maksaa?

Okei, ehkä maksapihvit ei ole se iisipiisein paleokeikka, mutta suositeltava yhtä kaikki. Kysykää vaikka Dr. Terry Wahlsilta, joka paransi MS-tautinsa metsästä-keräilijä-ruokavaliolla (paleon pidempi ja poliittisesti sitoutumattomampi nimi). Erihyvää puolijäisten puolikoiden kera.

Ottaako kaaliin?

Tämä rumahinen mainostaa yhtä lailla sekä ikimuistoista ja lämmittelykertojen myötä alati parantuvaa kaalisoppaa että jauhelihakeittoa. Tässä siis molempia aineksi. Kaalisopan voi tehdä myös nakkisattumilla (tai miksei merenelävin?) ja vastaavasti jauhelihasoppaan ei ole pakko tupata kaalia. Paleosopalla on helppo keitottaa – jopa niin helppo, etten tarjoile ohjetta. (Uusavuttomille vinkki: kasvista ja juuresta pataan, perään vettä ja lopuksi proteiinisattumat sekä suolaa.)

28.11.2011

Viva la batata (ja wanha kunnon peltikaali)

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,Maidoton,meat,paleo,Side order — Meri @ 20.01

Sesonkisyöden suomalaiset suurkuluttavat tällä hetkellä toivoakseni juureksia. Erityisesti kotimaisia, mutta myös ulkomaiset juuret ja mukulat tarjoavat mahdollisuuksia mieltä lämmittäville laatikoille ja muheville muhennoksille. Niille, joita kutsutaan sillä l-sanalla. Comfort food.

Well, olipa tämä l-ruokaa tai muuten vaan vatun hyvää, yksinkertainen on aina kypsää. Tai kaunista.

Uunibataatti

  • pieniä bataatteja
  • foliopaperia

Pese bataatit hyvin ja pistele niihin haarukalla reikiä. Kääri kulta-aarteesi hopeiseen foolioon (jätä vähän hattua varten) ja asettele uuniin n. 175 asteeseen likimain tunniksi. Jos batatasi ovat muhkeampia, nuketusaika on luonnollisesti pidempi.

Kypsät uunibataatit voi syödä uuniperunan tapaan täytteineen tai sitten viipaloida niistä kauniita kiekkoja. Kiekot kelpaavat sellaisenaankin, mutta erityishyviä niistä tulee, kun niitä vähän paistaa voissa tai gheessä ja maustaa suolalla. Parempaa kuin kakku.

Ja toisena vieraanamme tänään blogin tuttuakin tutumpi asukas, mösjöö peltikaali. Otan tämän joka syksy esiin, sillä yhtä helppoa, edullista ja herkullista ruokaa saa hakea (ei täältä kuitenkaan).

Peltikaali

  • keräkaali (vanha kaali toimii paremmin kun varhais-)
  • rasvaista luomujauhelihaa
  • suolaa
  • (halutessasi epäpyhää soijakastiketta ja/tai ketsuppia)
Paista jauheliha kypsäksi. Suikaloi runsaasti kaalia. Levitä kaalisilppu leivinpaperoidulle pellille ja levittele jauheliha kaalipedille. Peitä suurpiirteisesti foliolla ja paista uunissa n. 200 asteessa ainakin tunti. Mitä pidempään paistat, sen parempaa lopputulos on, kunhan ei pääse kuivahtamaan. Siksi rasvaisen jauhiksen käyttö on tärkeää. Lopuksi poista folio ja paista vielä n. 20 minuuttia, jotta saat rapeutta ruokaan. Paiston aikana systeemiä on hyvä vähän sekoitella.
Mausta suolalla ja/tai käytä maustekastikkeina soijaa ja ketsuppia, jotka taikovat juurevaan talviruokaan mahtavan suolaisen ja makean tasapainon. Soijakastikkeessahan on valmistusprosessin vuoksi niin olematon määrä gluteenia, että Keliakialiitto hyväksyy sen osaksi gluteenitonta ruokavaliota. Jos kuitenkin haluat pelata varman päälle tai olet sopivasti vainoharhainen, valitse vehnätön tamari.

9.11.2011

Tempo on tämä

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Maidoton,Soija,Vegan,Vege — Meri @ 17.00

…tai tempe. Tai tempeh. Soijaa kuitenkin, täysin epäortodoksisesti. Sentään fermentoitua, joka on se suositeltavin soijan muoto. Tempeä tai nattoa naamariin siis kernaimmin, jos pavulla haluaa elää (terveenä).

Lihattomina vuosinani olin hyvinkin ihastunut tempeen samoin kuin muihin soijatuotteisiin. Jos Monkeyfoodia jaksaa selailla tarpeeksi pitkälle taaksepäin, vastaan tulee erihupaisia soijarouheen syöntiin kannustavia postauksia. Ja mieluusti kannustaisin soijarouheen ruokailuun edelleen, jos se vain olisi oikeasti ekologista ja terveellistä. Halpaa se on edelleen.

Vaikkei ehkä optimaalista, tempe on mielestäni kuitenkin hyvää. Huolimatta siitä, että tunnistan happaman mauttomuuden, jota ihmiset siinä kavahtavat. Aikanaan patentoimallani tavalla siitä saa kuitenkin maukasta ja rapeaa, juuri oikeanlaisen seuralaisen esimerkiksi lämpimälle juuresmuusille tai sosekeitolle. Lihan väliin siis Yksinäisen tempehin sydänmuru, vielä kerran, ystävät, encore! (Ja nyt huomaankin, että on päivän yli kolme vuotta siitä, kun ensi kerran tätä kokkasin! Hyvää syntymäpäivää, rakas Tempe.)

Yksinäisen tempen sydänmuru (julkaistu alun perin Monkeyfoodissa 8.11.2008)

  • paketti tempeä/tempehiä (esim. Vii voanista)
  • öljyä
  • mausteita
Suikaloi tempe ensin ohuiksi levyiksi, levyt sitten vielä suikaleiksi ja suikaleet edelleen pieneksi silpuksi. Sekoita silppuun reilusti öljyä tai muuta rasvaa ja mausta se huolellisesti. Reilusti suolaa ja esimerkiksi oreganoa tai vaikka karria! Laita mielimausteitasi. Levitä muru uunipellille ja paista rapeaksi n. 200 asteessa, vähintään se 20 minuuttia.
Hyvää (minun mielestäni) lämpimänä ja kylmänäkin melkein, kun sekoittaa salaattiin tai jo mainittuihin lämpimiin kasvislisäkkeisiin.

7.10.2011

Fried rice ja sen paleompi kaveri

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,paleo — Meri @ 16.30

En tiedä teistä, mutta itse olen digaillut nuorena kiinalaisten ravintoloiden paistettua riisiä (yleensä kanalla, puluparat). Se on ihanan suolaista ja paistetun maku on maukas, mutta kokonaisuus ei ole pelottavan eksoottinen tällaiselle entiselle ruokanirsolle. Nykyään olen nirso lähinnä laadun suhteen, mutta enpä ole syönyt juuri riisiäkään.

Valmistin paistettua riisiä Lihansyöjän toivomuksesta ja yllätin itsenikin! Siitä tuli juuri sellaista kuin piti. Proseduuri on helppo ja riisin voi keittää juuri ennen preparointia, jos ei ole sitä sorttia, joka suunnittelee ruokalistansa viikoksi etukäteen. Päivän vanha riisi on kuitenkin kauniimpaa, kun jyvät pysyvät irtonaisina. Mutta herkullinen mättö on nälkäiselle syöjälleen aina kaunis!

Here goes.

Paistettu riisi (fried rice – n. neljälle)

  • 2 dl riisiä (kuivapaino – keitä kypsäksi)
  • sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • porkkana, kiinankaalia
  • 3 luomumunaa
  • gheetä tai voita paistamiseen
  • suolaa

Keitä riisi kypsäksi tai hyödynnä edellispäivän ylijäämiä. Jätä riisi sivuun lehdellä soittelemaan ja pilko sipulit. Paistele sipulihakkeita reilussa gheessä tai voissa kookkaalla paistinpannulla tai wokkipannulla, rasvaa saa olla runsaasti, jotta sitä piisaa riisillekin. Kuutioi porkkana ja suikaloi kiinankaali, jos haluat täydentää ateriaa vihanneksilla. Lisää pannulle ja paista hyvästi al denteksi.

Siirrä vihannekset pannun toiseen laitaan. Riko munat erilliseen kuppiin ja vatkaa rikki haarukalla. Kaada seos pannulla vapautuneeseen kohtaan ja kypsennä koko ajan vedellen hyytyvää massaa lastalla edestaas, samaan tapaan kuin munakasta tehtäessä. Kun massa on hyytynyt, mutta vielä kostea, lisää pannulle riisi. Sekoita kaikki ja paistele settiin riittävä paistetun maku. Mausta kohdilleen suolalla ja tarjoile miten kuten.

Paistettu riisi toimii hyvin myös silloin, kun edellisillan nesteytys on mennyt nappiin. Karvanoppiin. Kermanekkaan?

Ja koska olen ammatiltani luova johtaja (eli toimintaterapian esimies), en voinut välttyä henkilökohtaisen aivoriiheni raksutukselta kun se jo sovelsi ohjetta riisittä. Idean kokeilin juuri ja olihan se damn good sekin. Ylläri.

[Is ugly.]

Fried rice vol. 2 eli riisitön mättö

  • keräkaalia, punakaalia, kiinankaalia, kukkakaalia… Valitse.
  • porkkana
  • sipulia, valkosipulia
  • 2 luomumunaa
  • gheetä/voita paistamiseen
  • katkarapuja
  • suolaa, currya

Suikaloi kaali tai kaalit ohuiksi, voit myös pilkkoa ne vielä pieneksi silpuksi. Tee sama sipuleille, jos käytät. Paistele pannulla reilussa rasvassa niin, että pehmenevät sopivasti, ei kuitenkaan mössöksi saakka. Siirrä vihannekset pannun toiseen laitaan. Rikot munat erilliseen astiaan ja sekoita rikki haarukalla. Kaada munaseos pannun vapaaseen kohtaan ja anna hyytyä koko ajan lastalla hyytymiä siirrellen. Kun seos on hyytynyt eikä vielä kuivunut, sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää joukkoon runsas kouramitta katkarapuja ja anna hetki lämmetä. Mausta currylla (Päivän sana! Se ateistisempi.) ja suolalla. Rokkenrol, kaalia napaan.

Ps. Jos kelaat että mitä vattua täällä pupelletaan riisiä koko ajan, pysy kanavalla. Tulossa Asiaa aiheesta.

4.10.2011

Superiisi arki-illallinen

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kala — Meri @ 14.44

Tästä ei muona juuri arkisemmaksi muutu, mutta arkihan on kaunista! Ja muona maukasta. Jännä, kuinka pienellä ateriaan saa eksoottisen vivahteen. Curryjauhettakaan ei voi kutsua varsinaisesti uudeksi villitykseksi, ja silti tämä oli virkistävää vaihtelua lähinnä suolalla maustetun ruoan lappamiseen.

Katkarapuja ja kaalia currylla

  • keräkaalia
  • kiinankaalia
  • porkkanaa
  • (pakastevihannesten jämät)
  • katkarapuja
  • curry-jauhetta
  • suolaa
  • gheetä paistamiseen

Suikaloi kaalit ja pilko porkkana pieneksi. Iske pannulle kivasti gheetä ja paistele keräkaalia ja porkkanaa hetki ennen kuin lisäät herkemmän kiinankaalin. Paista vielä tovi, ja lisää sitten sulatetut katkat. Tarkoitus on, että vihannekset menettävät kovuutensa mutteivät purutuntumaansa. Katkat saavat lähinnä lämmetä. Mausta reilulla annoksella currya ja suolaa sopivasti. That’s all folks.

25.9.2011

Tonnikalaa! Viimeinkin.

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kala — Meri @ 18.32

Olen pidättäytynyt tonnikalan ruokailusta jo hyvän tovin paitsi välttääkseni säilyketölkeistä irtoavia metalleja, myös tonniakalan kalastukseen liittyvien ympäristö- ja eettisten kysymysten vuoksi. Perjantaina asioin kuitenkin poikkeuksellisesti Valintatalosta, jonka hyllyllä oli paras yllätys pitkään aikaan: kartonkipakattua, tanskalaisen yrityksen ympäristöystävällisesti ja eettisesti tuottamaa, delfiiniturvallista (dolphin safe) tunaa! Bongaa Amanda Seafoods.

Tonnikalakuutiot olivat ilo paitsi mielelle, myös kielelle: öljyyn säilöttyinä tunabiitit olivat pehmeitä mutta riittävän purutuntumaisia ja mahtavan maukkaita. Tyyppasin jo sekä peruskuutiot että aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetut versiot. Jälkimmäisistä mainittakoon, että tomaattia on paketissa hyvin vähän ja maku on hienovarainen. Palvelee siis myös meitä, jotka emme hypi riemusta noin muutoin aurinkokuivattuja tomaatteja maistaessamme.

Tunaa voi syödä sellaisenaan, salaatissa, tapaksena tai vaikka näin.

[Kuvan annoksessa mukana kukkakaalia.]

Tuna slaw

  • punakaalia
  • kaalia
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1 tlk Amanda-tonnikalaa
  • suolaa

Silppua kaalia ja paistele pannulla oliiviöljyssä pehmeäksi. Lisää pannulle tunat ja lämmittele vielä. Purista pannulle reilusti sitruunamehua ja täydennä maku suolalla. Siittä sitten suuta kohden.

16.5.2011

Slow cooker (laiskiainen Apinakeittiössä)

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,Maidoton,meat,paleo — Meri @ 18.33

English Quality

Jeppistä, meidänkin materialismin vastainen perheemme on kartuttanut keittiötään jälleen uudella tavaralla. Raahasin Englannista mukanani (hullu kun olen, enkä vain esitä) suuren ja painavan slow cookerin, jota crock potiksikin kutsutaan. Kyseessä on siis sähköllä toimiva pata, joka keittää tai hauduttaa ruoan kypsäksi miedolla lämmöllä, mielellään useiden tuntien aikana. Käsittääkseni tätä laitosta kutsutaan myös hellittelynimellä aromipesä, joka tuo minun mieleeni kyllä ihan jotakin muuta kuin ruoanlaiton. Kutsun täten häntä mieluummin otsikon mukaisella nimellään, jonka hän luultavasti englantilaisena paremmin ymmärtääkin. Tästä nimestä tosin tulee etsimättä mieleen sloth eli laiskiainen, ja laiskiaisiahan ei voi kukaan vastustaa. Olemukseltaankin apinain pikkuserkku.

Well, ehkä näitä pesiä saa Suomestakin, valaiskaa ihmeessä jos näin on. Tämä yksilö maksoi vaivaiset 30 puntaa ja on poreillut meille jo monta erää supermureaa lihaa. Ainakin paleoperheessä slow cooker eli laiskiainen on erinomainen lisä ruoanlaittovälineisiin veitsenteroittimen ja vedenkeittimen ohella. Masiinassa on kolme säätöä: low, joka hauduttelee ruokaa pitkään ja hiljakseen, high, joka keittelee ruokaa vähän reippaammin sekä keep warm, joka nimensä mukaisesti säilyttää ruoan lämpimänä.

Tässä tämänhetkinen suosikkikomboni laiskiaislihojen maustamiseen. Aloita pilkkomalla lihat (esim. naudan ulkopaistia ja porsaan kasleria), mielellään paista niihin pinta pannussa, laita pataan ja peitä vedenkeittimessä kiehautetulla vedellä. Lisää joukkoon:

  • muutamaan osaan pilkottu porkkana
  • palasteltu sipuli
  • kanelitanko
  • valkosipulinkynsiä (kuorittuna, mutta kokonaisena, helpompi erotella pois syödessä)
  • pala tai pari kuorittua tuoretta inkivääriä
  • suolaa
  • (muutama suolasieni)

Anna keitellä joitakin tunteja. Mureaa kuin perkele.

9.4.2011

Matkamonkeyn ruokavarasto

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Maidoton,On the Road,paleo — Meri @ 10.54

Englannissa paistaa aurinko ja eilinen kuumuus sais Bournemouthin asukkaat rannalle laajoin joukoin! Valo ja lämpö palauttavat ilon ja elämän ihmisiin, aurinko on ihmeellinen voima.

Aika perusseteillä mennään ruokailujen suhteen. Kerran olen toistaiseksi reissun aikana syönyt ulkona, Alex’s Good Food -nimisessä “aitoihin” raaka-aineisiin ja “terveelliseen” ruokaan keskittyneessä paikassa. Sekin oli pettynyt. Sienimunakas näytti hyvältä, muttei maistunut miltään. Ei suolaa, ei rasvaa. Kuivaa ja mautonta. Lisäkesalaatti oli hyvä mutta pieni. Mitä tästä opimme? Itse tekemällä saa aina parempaa ja ENEMMÄN! ;-D

Alexin paha ruoka.

Meinasin kutitenkin laittaa kuriositeettina ruokasysteemini, jolla tuntuu hyvin pärjäilevän, kun käytössä ovat hella, mikro ja jääkaappi. Tein siis heti alussa seuraavat hankinnat, joita olen täydentänyt tarpeen mukaan:

  • gheetä paistamiseen
  • lihaa: jauhelihaa, naudansuikaleita, lehtipihvejä, min. 80% lihaa sisältäviä leikkeleitä/kinkkua
  • kalaa: Lidlistä bongatut herkulliset savustetut taimen- ja makrillifileet, pakastesimpukat, purkkitonnikala ja -sardiinit (in brine) sekä purkkilohi jota en kyllä suosittele
  • vihanneksia: selleriä, parsaa, paprikaa, tomaatteja, kesäkurpitsaa, porkkanoita, sieniä, salaattia ja valmiita vihannessekoituksia sekä pakasteina (käytössä vain jääkaappi eli käytettävä muutamassa päivässä) että erinomaisia Tescon “stir fy” -sekoituksina, joissa esim. sieniä ja ituja
  • lisukkeita: maustekurkkuja, oliiveja,salsaa, vuohenjuustoa (vielä korkkaamatta! Lauantai-illan ilo. <3)
  • virgin coconut oilia eli kookosöljyä (syön sellaisenaan)
  • kookosmaitoa ja tomaattimurskaa
  • pähkinöitä (para- ja macadamia-)
  • merisuolaa sekä oregano
  • (munia)
  • teetä, tummaa suklaata

Lidlin löytö.

Näillä mennään! Valmistan aina kerralla suuremman satsin lihaa ja välillä vihanneksiakin, joihin lisään sitten myös tuoreita kun syön. Aika paljon syön hyvin perusruokaa, jonka maustan vain suolalla, mutta tomaatilla ja kookosmaidolla saa halutessaan vaihtelua. Eväänä kulkee usein sardiinipurkki, kesäkurpitsa ja tomaatti, koska säilyvät lämpimässä.

Teehen olen jo täysin addiktoitunut. Erityisesti puistonpenkillä nautittuna se on oivaa ja sisällä lämmittää, kun keskuslämmitystä ei ole.

30.3.2011

Pakastettu umami

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,Maidoton,meat,paleo — Meri @ 16.41

Kun nyt toistaiseksi hieman välttelen kaaleja, kypsennettyinäkin, olen taas opetellut syömään enemmän tomaattia, kesäkurpitsaa, selleriä ja porkkanaa. Olen myös tehnyt löydön: pakastepurjon. Löytöretki alkoi paleoliittisten munamuffinssien tienoilta ja on edennyt pakastepurjon monipuoliseen käyttöön. Olen aivan varma, että nuo ihanat vihreät renkaat maistuvat umamilta: täyteläiseltä ja lihaisalta. En tiedä, pääseekö purjo Virallisten Tahojen umamikäsikirjaan, mutta omalla listalla se on kivunnut korkealle.

Kippari-Kallen paleoliittista pinaattia.

Erityisen hyvää pakastepurjo on, kun sitä ja pakastepinaattikuutioita sulattaa ja keittelee pienessä määrässä kookosmaitoa. Sekaan voi lisätä lihapaloja, jauhelihaa, katkarapuja tai mitä prodea nyt tykkää. Seos maustetaan suolalla ja kaadetaan runsaan salaatin päälle. Lämmin, maukas, ruokaisa.

Lisäksi vielä kolme tapaa preparoida naudan ulkopaisti, joka on hillittömän hyvä paleoihmon eväs. Valmista kerralla suurempi satsi ja syö monta päivää, eri tavoin varioiminen virkistää. Ulkopaisti on edullista ja vähärasvaista, mutta ei sovi huonohampaisille.

Keittäminen

  • naudan ulkopaistia paloina

Leikkaa ulkopaisti lihasyiden vastaisesti, jotta minimoit sitkeyden. Keitä paloja vedessä tunti viiva kaksi. Mausta suolalla. Voit käyttää lihanpalat sellaisenaan tai jalostaa niitä eteenpäin mihin tahansa kastikkeeseen hieman pienimällä. Myös lihaliemen voi hyödyntää. Jos se ei maistu itselle, koira kiittää suolattomasta liemestä, joka pehmentää kuivamuonan juhlavammaksi atriaksi.

Paistaminen (nopein)

Leikkaa liha mahdollisimman pieniksi suikaleiksi ja paistele pannulla rasvassa hyvä tovi, mitä pidempään jaksat hauduttaa, sen mureampaa lihasta tulee. Paistinpannulla ja pieninä paloina lihan saa kuitenkin pikemmin syömäkuntoon kuin kattilassa.

Uunissa

Leikkaa liha karjalanpaistilihoiksi ja paista paloihin pannulla voissa hyvä pinta. Siirrä uunivuokaan ja lisää nestettä ja suolaa, mahdollisesti myös porkkana ja sipuli. Peitä foliolla ja lykkää uuniin tunniksi, kahdeksi, kolmeksi, neljäksi.

7.3.2011

Iisii possupiissii

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,Maidoton,meat,paleo — Meri @ 17.18

Paleoliittista pikaruokaa parhaimmillaan porsaasta.

Pylleröinen padassa.

Pinaattipossucurry

  • 400 g porsaan suikaleita
  • voita paistamiseen
  • 05, pss pakastepinaattia
  • 2 dl kookosmaitoa
  • loraus coconut aminosia tai soijakastiketta
  • 1-1,5 rkl kookosjauhoa
  • tarvittaessa suolaa

Sulata kattilassa knööli voita ja paistele siinä possunsuikaleet ruskeiksi. Lisää kattilaan kookosmaito ja pakastepinaatti, mausta coconut aminosilla tai soijakastikkeella. Lisää kookosjauho ja anna sen hiukan suurustaa currya. Maista ja käytä suolaa tarvittaessa. Coconut aminos ei ole yhtä suolainen kuin soijakastike, mutta antaa saman yybermahtavan umamin maun!

Tarjoile esim. porkkananuudeleiden kera, eli kuori porkkana ja vuole siitä kuorimaveitsellä suikaleita. Peittele nuudelit possucurrylla ja lapioi naamariin.

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress