Ei voi ees lähtee kertoo, koska niin hauskaa ja ihanaa ja hillittömän hurjaa oli. Myös ruoka oli hyvää, ohjeet ylös, note to self.

Johannan fab kesäkurpitsakeitto

• sipulia
• kesäkurpitsaa
• kasvisliemikuutio
• mustaa koskenlaskijaa

Pilko sipuli, raaste kesäkurpitsa. Kuullosta öljyssä kattilan pohjalla. Lisää vesi ja liemikuutio, keittele. Lopuksi lisää reilu annos koskenlaskijaa. Makua ei puutu!

Muulin paras mustikkapiirakka

• 2,5 dl maitoa
• 25 g tuorehiivaa
• 1 dl sokeria
• 0,5 tl suolaa
• (ainakin) 2 tl kardemummaa
• 7-8dl vehnäjauhoa
• 50 g voita
• (täyte: runsaasti mustikoita, hiukan perunajauhoa ja sopivasti sokeria)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Alusta jauhot joukkoon vähitellen. Joka lisäyksen jälkeen sekoittele ja sommittele hyvä tovi ensin lientä ja sitten sitä liejua, miksikä se muuttuu. Jätä melko löysäksi, mutta vaivaa sellaiseksi, että irtoaa reunoista.Lisää lopuksi pehmeä rasva. Anna kohota kaksinkertaiseksi leivinliinan alla lämpimässä paikassa.

Kun taikina on kohonnut, pistä uuni päälle 200 asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Levitä ja kaaviloi taikina sille, reunat vähän ylimittaisiksi. Levitä täytteeksi valtava määrä juuri poimittuja mustikoita ja sekoita niihin ehkä 1-2 rkl perunajauhoa. Kääntele taikinan reunat parin sentin leveydeltä mustikoiden päälle peitoksi kaikilta neljältä sivulta. Sokeroi vielä mustikoita sopivasti ja voitele pullareunat munalla. Paista uunissa n. 25 minuuttia ja anna jäähtyä valmiina.

Maku on mahtavan mustikkainen ja ihanasti hapan (paitsi jos juhlit sokerin kanssa), maistuu sellaisenaan tai jäätelön seurassa. TÄLLAISTA mustikkapiirakan pitää olla! Ohje kesäkuun Yhteishyvästä vuodelta 2008.

Pirun hyvä helppo jauheliha (esim. fajitaksiin)

• jauhelihaa
• sipulia
• valkosipulia
• porkkanaa
• soijakastiketta
• Heinzin ketsuppia
• punaviinietikkaa
• mustapippuria
• sokeria
• suolaa
• kanelia

Pilko sipulit ja siipaloi porkkana ohuiksi lanteiksi. Kuullota pannulla reilussa öljyssä pehmeiksi. Lisää jauheliha. Vahvista hyvällä lorauksella soijakastiketta ja Heinzia, lisää hiukan kanelia, mausta pippurilla ja suolalla, pehmennä maku sokerilla, terävöitä tilkalla etikkaa, maistele kohdalleen. Tarjoile fajitasten täytteenä, salaatissa, nachojen päällä juuston kanssa uunissa käytettynä, miten haluat.
KIITOS Kiikala, kiitos Maija, kiitos Vappu ja Johanna, kiitos musta huumori. Me palaamme!

Kuten tiedetään, proteiinipitoinen kinoa on yksi nyt niin kuumista superruoista eli -raaka-aineista. Mm. Men’s Health, tuo laatujulkaisu, kuvailee kinoaa huippusalaiseksi superruoaksi ja yhdeksi planeettamme ravinteikkaimmista ruoista. Ehkei enää siis ihan pienen piirin juttu, mutta viis siitä. Yytsi lisäylistykset, tieteelliset faktat ja muutamat käyttöohjeet itse saitilta: Food for Fitness.

Apinakeittiössä kinoa on jo tuttu vieras ja sitä on lapattu esimerkiksi karjalan- sekä lihapiirakan täytteenä. How kokeellista IS THAT! Daaaamn. Vaan koska pitsanhimo on taloudessamme tuttu vieras a la Lihansyöjä, piti kinoakin taltuttaa juustopäällysteiseen muotoon. Ihan tyyppailun ilosta valmistin myös lanttupiiraita kinoa-täysjyvävehnäkuoritaikinaan, siis täähän vörkkii!

Superpohja pitsalle (Maddoxin mukaan hiottu versio leivinjauheella)

• n. 2 dl kinoa-hiutaleita tai -jauhoa
• vettä
• suolaa
• n. 0,5 tl leivinjauhetta
• öljyä

Jos kinoasi on hiutaleina, surauta se blenderissä jauhoksi. Sekoita sopiva määrä jauhoa kulhossa suolaan ja leivinjauheeseen. Lisää vettä, kunnes muodostuu taikina. Tilkauta joukkoon öljyä hieman ja vaivaile. Lisää jauhoa taas niin, että möykkyä voi jälleen kutsua taikinaksi.

Iske taikina leivinpaperoidulle pellille ja kauli jauhojen (käytin täysjyvävehnää) avulla oikein ohueksi. Esipaista, sitten levitä täytteet ja paista hetki lisää. Uuni saa olla kunnolla kuuma, kuten yleensäkin pitsaa pykätessä.

Koskaan ei ole pitsa ollut yhtä vunktionaalista ai että niin vaan kuulkaa ja on se pentele HYVÄÄ. Jos haluat pitsasta vielä määräänsäkin superimpaa, toppaa se vaikka tomaattipyreellä, tuoreella pinaatilla, vapaana kasvaneella lohella, valkosipulilla ja pekaaneilla. Juustoa en jättäisi pois, vaikkeivät maitotuotteet supereita varsinaisesti olekaan, mutta aina voi juustottaakin superisti eli valita maidottoman soijajuuston! Eikö herahdakin vesi kielelle. Itse laitoin oltermannia, parmesaania ja sinihometta ettei lehmäpuolue suutu.

Ja ettei kukaan nyt menetä yöuniaan kinoaisten karjalanpiiraiden väikkyessä mielessä, tässä sekin ohje.

Karelian Kinoa

Kuoritaikina

• kinoajauhoa tai -hiutaleita
• täysjyvävehnäjauhoa
• suolaa
• vettä

Jauha hiutaleet jauhoksi. Sekoita kinoaa ja täysjyvävehnää puolet ja puolet eli 1:1. Suolaa seos että maistuukin joltain. Lisää vettä, kunnes muodostuu taikina. Hinkkaa hetki ja sitten vaan etenet kuten normaalistikin karjalanpiiraiden valmistuksessa (pyöritä pötkö, leikkaa pieniksi nappuloiksi, litistä nappulat, puikuloi ohueksi (muodolla ei ole niin mitään väliä jos on jotakin soikelon ja ympäripyöriäisen väliltä) ja täytä millä lystäät). Paista kuumimmassa uunisi tilassa kunnes kypsiä ja rapeita. Voitele voilla tai flooralla.

Lanttutäyte

• lanttua
• suolaa
• oliiviöljyä

Kypsennä lanttu kattilassa tai kuorittuna ja pieneksi pilkottuna mikrossa, suraa soseeksi. Mausta suolalla ja öljyllä, notkista vedellä sopivaksi täytepaksuudeksi. Täytä kinoapohjat ja paista. Nauti hiukan makean messevä lanttukinoapiiras jonkin suolaisen kanssa. Voi on hyvä, tai rasvainen juusto. Tai tonnikalatahna sanoo Lihansyöjä.

Jatkan Härkösen Taikinaterapiaryhmässä. Kyllä terapeuttikin oman terapiansa tarvitsee… Etenkin kun lomaan on vielä pari viikkoa. Tällä piiraalla murheet karkoittuvat mukavasti. Niin piruksen maukas, ettei kaipaa seurakseen edes vaniljaisia kostukkeita.

Mustikkapiirakka

• kerää mustikat

Pohja

• 2,5 dl jauhoa
• vajaa 1 dl sokeria (ei kovin vajaa)
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 150 g voita
• keltuainen tai 2 rkl vettä

Täyte

• 4-5 dl mustikoita
• 0,5 dl sokeria

Ota voi ja muna (jos käytät keltuaisen ja ilahdutat koiraa valkuaisella) huoneen lämpöön. Sekoita jauhot, sokeri ja leivinjauhe. Nypi joukkoon pehmennyt voi, niin että seoksesta tulee ryynimäinen. Ei ole tarkoitus saada aikaan kiinteää taikinapalleroa, ryyniaste riittää. Lisää keltsu tai vesi. Kääräise klädeen eli kelmuun ja siirrä jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka.

Ota taikina ja erota siitä kolmasosa sivuun. Painele jäljellejäänyt pala piirasvuokaan pohjaksi ja reunoille. Esipaista pohjaa 8 minuuttia.

Kaada pohjalle mustikat ja ripottele päälle sokeri. Tiedän, sokerin määrä tuntuu suurelta, mutta valmiina piiras palkitsee. Jos mustikat ovat kovin vetisiä (lähinnä siis pakkasmustikoita käytettäessä talvella), lisää hiukan perunajauhoa. Murustele lopputaikina piiraan päälle. Paista vielä 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja sitten vaan annat mennä.

Minttupippuri elikkäs Peppermint kokeili ihan hetki sitten erinomaisen erikoista ja kiinnostavaa piiraspohjaa. Yllykkeen pohjaan olivat tarjonneet kaupasta löytyneet linssilastut. Itse en ole lastuihin vielä törmännyt (tiedoksi lastuille jos lukevat tämän että etsiskelen niitä), mutta kaivoin kaapista tavan linssit ja tein ihan siitä sitten vaan. Eikä muuten paha! Pohja on maukasta jo taikinavaiheessaan ja pysyy hyvin kasassa. Päälle kannattaa suoltaa riittävän maukkaita tuotteita ja ehkä maustaisin ensi kerralla pohjaakin riipasen enemmän. Mutta täähän on ihan nääs loistokamaa ja mä alan tuntea itseni pian Ransuksi.

Tässä Peppermintin ohje, itse käytin hieman vähemmän linssejä (kaik mitä kaapissa oli) ja ensi kerralla ajattelin valmistaa piiraalle vain pohjan, paistostyyppisesti siis. Että reunat kyllä paistuivat rapeiksi, mutta minun makuuni se pohjakin riittää. Ja hyvin irtosi vuoasta enkä minä mitään voidellut.

[Hellan valo ei oikein riitä näille penteleille. Noh, rakeinen kuva lisää ruokahalua.]

Linssiquichen perusta (piiraspohja)

• 3 dl punaisia linssejä tai linssilastuja (kuivana)
• 1 luomumuna
• 0,75 dl kaurahiutaleita
• 1 tl suolaa
• (mahd. muita mausteita)

Uuni 200 astetta (kaasu 4-5). Keitä linssit kypsiksi ja suraa sauvalla muiden ainesten kanssa taikinaksi. Taputtele esim. lusikalla piirasvuoan pohjalle ja reunoille, riittävän ohueksi. Esipaista 15 min., sitten täytä ja paista vielä puolisen tuntia, täytteiden mukaan. Tässä yksilössä paistui samalla:

• porkkanaa
• punasipulia
• tuoretta pinaattia
• tuoreita herkkusieniä
• Morbieriä
• kylmäsavuporoa
• kevyt-soijaruokakermaa
• munaa
• pippuria, suolaa

Kelpasi ainakin mulle ja strutsiransulle, saas nähdä onko aamulla kadonnut Lihansyöjän suihin.

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni triathlonisti ja toimintaterapeutti Patrickin. Kuulumisten vaihdon, syväluotaavien keskusteluiden, treenivinkkien ja kisasuunnitelmien jälkeen puhe kääntyi ruoanlaittoon ja eri toten leivontaan. Suuntaan ohjasi hellästi mutta varmasti WTC:n uudehko ranskalainen leipomo, jonka pain de chocolatit ja manteli-croissaintit saivat puoliranskalaisen seuralaiseni antautumaan makumuistojen maailmaan. Itse tartuin tilaisuuteen ja maistoin macaroneja, ostinkin laatikollisen, ja utelin Patricikin parhaita reseptejä.

Kävimme kovaa kiistaa siitä, kummalla on parempi banaanisuklaakakun ohje. Olen omaani niin suuresti mieltynyt, että meni hyvä tovi, ennen kuin muistin, että kyseessä ei varsinaisesti ole banaanisuklaa- niinkään kuin pelkkä banaanikakku. Patoun ranskalaisen keittokirjan ohje sen sijaan kuulosti överisuklaiselta ja glamöröösiltä. Sitä se olikin, kun tänään valmistui somistamaan sunnuntaisen perhelounaamme jälkiruokapöytää. En osaa sanoa, kumpi paakelseista on enemmän mieleeni, sillä oma piimäinen ja kostea kaakkuni on hyvin erilainen kuin tämä kulinaristisen supermaan uhkea herkku. Siitä olen kuitenkin varma, että tämä jää pysyvälle sijalleen omassakin keittiössäni. Ja olenhan jo triathlonisti melkein itsekin; uintitekniikkakurssi käy jo puoltaan!

Tarte au chocolat, aux bananes et auc noix de Chef Patou (ainakin kahdeksalle)

Pohja

• 2,5 dl jauhoa
• 1 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 tl leivinjauhoa
• 100 g voita
• luomumuna

Ota voi ja muna huoneenlämpöön, lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele ja jauhota piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet hyvin ja nypi pehmenneen voin kanssa sekaisin murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja sekoita vielä hyvin. Painele jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla. Paista n. 20 minuuttia.

Täyte

• 250 g tummaa suklaata
• 1 rkl vettä
• 100 g voita
• 2 keltuaista
• vajaa 100 g sokeria
• 5 Reilun kaupan banaania
• 100 g pähkinöitä (saksan-, pekaani- ja hasselpähkinät ovat erinomaisia valintoja)

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja lisää seokseen vesi hieman sakeuttamaan. Sekoita joukkoon paloiteltu voi ja anna sulaa. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää keltuaiset ja sokeri. Alkuperäinen ohje sanoo, että sokeria tulee 100 g, mutta itse hieman maisteltuani päädyin hivenen pienempään annokseen, tee kuten makuaistisi sanoo, tämä riippuu myös suklaasta. (Suklaaksi muuten käy erinomaisesti myös tumma appelsiinisuklaa tai esimerkiksi Lidlissä myytävä tumma suklaa karamellinpaloilla, joka on sellaisenaankin täysin taivaallista.)

Viipaloi banaanit ja murskaa pähkinät ronskisti, ei jauhoksi saakka. Kun piiraspohja on esipaistettu, levitä sille banaaniviipaleet kuten dominopalikat ikään, kauniiseen ympyrämuodostelmaan. Banaania saa olla reilusti. Levitä päälle pähkinämurska ja kaada suklaaseos kruunaamaan ylellinen torttu. Paista vielä 10 minuuttia ja jätä jäähtymään. Koristele pähkinöillä ja banaanilla, tarjoile hyvin jäähtyneenä huolellisesti valikoidulle seuralle.

Merci, Patou. Ölen ökstääsissä.

(Ja jottei Patrickin maine jäisi yhtä kiiltäväksi kuin piiraan suklaakuorrutus vaan se kunnon kokin tapaan hieman tahraantuisi, kerrottakoon, että Patou itse valmistaa tortun valmismuropohjaan. Lavertelen myös, että tuo kollegani on leiponut suklaa-suolapähkinäkakkuun pieniä pääsiäismunia suklaahippuja paikkaamaan ja että hän rakastaa Nutellaa yli kaiken! Kyllä triathlonistit ovat omaa luokkaansa.)

P.S. Anna hali!

Muutama viikko sitten vietimme erään työkaverin läksiäisiä piknik-muotoisella aamiaisella, jonne kaikki toivat jotain. Yksi kollegoistani oli valmistanut elävän ravinnon piiraan, joka kerta kaikkiaan vei sydämeni. Kyseessä on oikeastaan vain puoliksi elävä piiras, sillä varsinaisesti vain pohja on elävän ravinnon kriteerit täyttävää (eikä ehkä sekään puritaanien mielestä), mutta ainakin piiras on älyttömän hyvää ja se on hurmannut jo läjän ihan tavallisia, kulinaristisesti suorastaan vaativia syöjiä. Pohja on gluteeniton ja vähähiilarinen, tulee siis apuun hankalampienkin syöjien kanssa. Ja maistuu vaikka ruokarajoituksia olisi nolla.

Tätä tarjottiin jälkiruoaksi myös Lihansyöjän vanhemmille, jotka piipahtivat männä viikolla kylässä. Urheuspisteitä on jaossa, sillä mukisematta söivät suolapaksi valmistamaani tofu-salaattia ja makeana oli sitten tätä elävää. Apinanruokakeittiössä eivät vieraat aina pääse kovin helpolla.

Tuulan täydellinen piiraspohja

• 1 dl mantelirouhetta
• 1,5 dl mantelijauhoa (tai muuta pähkinäjauhoa)
• 1,5 dl kookoshiutaleita
• 1 rkl kaakaojauhetta (van Houten)
• 50 g kookosrasvaa
• hermesetasta
• ripaus suolaa

Sekoita kuivat aineet ja sulata rasva. Lisää rasva ja sekoita tasaiseksi, painele piirasvuoan pohjalle niin, että nousee myös ehkä sentin verran reunoille. Siirrä jääkaappiin. Valmista haluamasi täyte, esimerkiksi maustettua rahkaa, yosa-jogurttia tai muuta jogurttia, marjakiisseliä (jos tykkää) tai mitä tahansa keksit. Tässä yksi aivan upea vaihtoehto, jota olen itse tehnt jo kahdesti.

Apinatäyte

• 500 g maitorahkaa
• 2 kypsää Reilua banaania
• n. 1,5 rkl cashew-pähkinätahnaa
• makeutusta (hermesetas)

Päälle

• reilusti vadelmia

Soseuta banaanit vaikka ihan sauvalla ja lisää joukkoon cashewtahna. Sekoita rahkan kanssa hyvin sekaisin ja makeuta sopivasti. Ota piiraspohja jääkaapista ja levitä täyte sille. Päälystä runsaalla määrällä marjoja, vadelmat ovat toimineet aivan überhyvin. Anna valmiin piiraan seistä ainakin hetki vielä jääkaapissa ja sitten syö. Piiras kestää hyvin myös seuraavaan päivään, jolloin palat leikkautuvat vielä helpommin.

Piiras on hurmannut jo mm. Lihansyöjän, treenisalini omistajan, Kulinaarimurulan Välispiikin ja kommentoija Emman. Ei pöllömpi suosituskaarti.

(Tässä vielä tofusalaatti, joka oli hyvää, vaikkei ihan tofureseptien ykkösiä omaan makuuni. Tai ainakin tofu pitäisi saada jotenkin paahtumaan tuhdimmin, ehkä sen voisi suorittaa uunissakin?)

Tänään vietettiin erään hyvin läheisen ihmiseni nimenantojuhlaa ja olin saanut kunniatehtävän (sitä kovaäänisesti anottuani) valmistaa partyjen pöperöt. Juuri näitä kekkereitä varten testailin suolaisia pannukakkuja, joista teinkin sekä kantarelliversiota että feta-pinaattia. Lisäksi pistelin omiani ja tein vielä kolmannen, joka saavutti lähes suurimman suosion huolimatta rujosta ulkonäöstään. (Annetusta nimestä, ainakin siitä ensimmäisestä, voi saada vinkin tästä postauksesta tai paremminkin siinä mainituista raaka-aineista.)

Tuna-pannari

•  5 dl (soija-)maitoa
• 2,5 dl speltti-hiivaleipäjauhoja
• 3 munaa
• 1 prk tonnikalaa öljyssä
• 1 prk tonnikalaa Mexicana
• 1 oman maan (eli Lihansyöjän sukulaisen) sipuli
• suolaa, pippuria

Sekoita maito, munat ja jauhot. Valuta tonnikalasta öljy, mutta älä mexicanasta! Tuuppaa tuna ja tuna mexicana öljyineen seokseen ja siipaloi kevätsipuli. Mausta suolalla ja pippurilla, kaada pellille ja törkkää uuniin 225, n. 25 minuuttia tai kunnes kypsä ja kultainen. Tarjoa silleen tai raejuusto-munavoin kera, käy hyvin esim. evääksi.

Samalla toinenkin kalainen versio suolapannarista, johon näytti esimerkkiä Eräs Saara Monkeyfoodin kommenteissa. Eli hieman tunaa fancympää menoa. Tämän ohjeen jos tekee 2/3- eli kahden munan versiona, se on sopivasti piirasvuoan mittainen.

Kylmäsavulohi-pannari

• 5 dl maitoa
• 2,5 dl jauhoa
• 3 munaa
• n. 150 g kylmäsavulohta
• tuoretta tai kuivattua ruohosipulia
• raejuustoa
• (pinaattia)
• suolaa, pippuria

Sekoita maito, munat ja jauhot, mausta suolalla ja pippurilla. Silppua joukkoon ruohosipuli tai ripottele, jos käytät kuivattua. Mikäli laitat pinaattia, höyrytä tuoreet lehdet, purista ne nesteestä ja hienonna joukkoon. Kaada taikina pellille ja levitä viipaloitu lohi tasaisesti. Nosta pari kourallista raikkua vielä sopivasti sattumiksi ja paista kuten näitä kaikkia 225, n. 25 min. Tätä tarjosin Brasilian Riosta tuoreeltaan palanneelle Lihansyöjälle kera hapanimelien raparperi-linssien, upea kombo.

Pannareiden oheen tarjolla oli munavoin lisäksi aivan mahtavaa salaattia. Vaikka salaatti on oma kehitelmäni, se on tuskin niin ainutlaatuinen, etten uskaltaisi kehua sitä olematta itserakas. Ja tiedän, että palautette minut välittömästi maan pinnalle, jos alan liikaa leijua Nimenomaan omaan makuuni tämä on käsittämättömän herkullinen yhdistelmä, pistelin juuri jämät hurmiossa. Siis perkele, SALAATTI ON PARASTA! (Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta eihän sitä kuvalla kokata!)

Supersalaatti

• erilaisia salaatteja kuten tammenlehvä-, lollorosso- ja jäävuorisalaatti
• reilusti rucolaa
• pari kypsää päärynää
• yksi fenkoli
• runsaasti pinjansiemeniä
• parmesania

Huuhtele ja linkoa salaatit. Kuori ja kuutioi päärynä, viipaloi fenkoli ohueksi. Paahda pinjansiemenet. Kokoa salaatti suureen kulhoon kerroksittain niin, että vuorottelet eri salaatteja, päärynäkuutioita ja fenkolia. Ripottele päälle antelias määrä pinjansiemeniä (ei voi olla liikaa) sekä yhtä hövelisti parmesania kuorimaveitsellä höyläten. Se on siinä, no further questions your honor.

Tämän suolapalavyörytyksen päälle lohkaistiin hyvä pala Seinäkärpäsen Keidaskakkua, joita olin valmistanut kaksi. Hillittömän hyvää, tällä toisella kerralla olen entistä enemmän leivosmaisen raikkaan leipomuksen lumoissa. Kaakku sai osakseen suurenmoista suitsutusta, terveisiä siis Kärpäselle! Tein sitä paitsi pienen testin; valmistin toisen tortun ruokosokerilla kuten viimeksi, toiseen käytin muscovadoa. Kahden hengin salainen raatimme (minä ja Lihansyöjä) pidimme molemmat raakaruokosokerista versiota parempana. Muscovado tosin on uutuus keittiössäni, sen hyödynnykseen pitää oikein opetella. Saa ohjeistaa.

Pikkuleipiä tai keksejä en ennättänyt tehtailla, vaikka vähän katselin pistaasikeksireseptiä sillä silmällä. Jääpähän kokeiltavaa toiseen kertaan. Kekupuutetta paikkasivat talon omat dominokeksivarastot, jotka hupenivatkin ihastuttavalla vauhdilla nimensaajan isosiskon suihin.

Muuten tarjolla oli kahvia ja teetä, Venäjältä tuotua kuohuvaa ja mehua, kevyempiä ja syvällisiä keskusteluita, auringonpaistetta ja pisaroita, suklaasydämiä ja oikeita. Erinomaiset puutarhajuhlat heinäkuisena sunnuntaina, siis.

Koska pannarit on selkeesti tän kesän teema, pistin taas tuulemaan ja tuunasin suolaisia versioita koekappaleina ensi viikonlopun juhlamuonitusta varten. Erinomaisen helppoa ja erinomaista. Tein kolmasosaversioita, ettei pannukakkua tulisi ihan Apinakeittiön ovista ja ikkunoista, mutta onnistuin jo ihan omin nokkineni tuhoamaan niistä suurimman osan. En oo mikään turha muuli! Ja pannarihan on erinomainen piiraan korvike, vähempi rasvaa ja hiilareita.

Laitan ohjeesta pellillisen version, osittakaa itse jos haluatte. Kolmasosataikinan paistoin pienehkössä uunivuoassa, leivinpaperilla vuorasin senkin. Sienipannarin resepti pomppasi silmille vanhasta Maku-lehdestä, jahka olin päätynyt pannaritarjoiluun. Ja feta-pinaattitäytteen keksin IHAN ITSE! Anpiliivipöl. Ohessa oli ohjeistettu myös mahtava raejuusto-munavoi, joka sopii tämän sienipannarin kanssa kuin nakutettu. Nakua naamaan!

(Luitteko muuten Melukyliä? Nakusta tuli mieleen. “-Pam! Ruoka on korissa.” on perheemme lentäviä lauseita ja asuessamme Sepänkadulla aikoinaan R-kioskin yläkerrassa haaveilin aina samanlaisesta koritilaussysteemistä. Ai mikä? Katsokaa Melukylästä! Toinen ruokaan liityvä muisto ko. kirjoista on lasten siinä valmistama Hobbelbobbel eli vaahdotettu sokeri ja kananmuna, sokerikaakun esiaste siis. Sitä joskus tehtiin mekin ja syötiin, hulluilla on halavat huvit!)

Suolainen pannari (pellillinen)

• 5 dl maitoa
• 3 luomumunaa
• 2,5 dl hiivaleipäjauhoa tai spelttiä (käytin jälkimmäistä)

Lisää ylläolevaan ohjeeseen esimerkiksi jompi kumpi näistä täytteistä.

Sienitäyte

• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
• 0,5 litraa tuoreita sieniä tai 200g pakkasesta, esim. kantarelli, keltavahvero tai jopa herkut käyvät, niistä itse tein, tuoreista
• suolaa, pippuria

Kuullosta sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää pienityt sienet ja paistele niistä neste pois. Mausta reilusti pippurilla ja etenkin suolalla. Sekoita ylläolevaan pohjaohjeeseen ja kaada pellille. Paista 225 asteessa (kaasusäätö 5+) n. 25 minuuttia tai kunnes kauniin kukertava. Ohjetta voi tuunata lisäämällä tuoretta basilikaa taikinaan, kuten Makun reseptissä. Tämän kanssa ehdottomasti kannattaa tarjota raejuusto-munavoita!

Feta-pinaattitäyte

• 150 g tuoretta pinaattia
• reilusti, ehkä n. 150 g fetaa (laitoin fiilispohjalta, sellai tasaisesti)
• suolaa, pippuria

Höyrytä pinaatti pehmeäksi ja purista siitä ylimääräinen neste. Pieni kypsä pinaatti ja sekoita ylläolevaan pohjaohjeeseen, mausta taikina kevyesti suolalla ja reilummin pippurilla. Kaada vuokaan ja levitä feta pannarille, paista 225, n. 25min. Ohjetta voi tuunata esim. lisäämällä tuoretta minttua.

Raejuusto-munavoi

• 1 keitetty muna
• 100 g raejuustoa
• n. 50 g voita tai margariinia
• suolaa, (valkopippuria)
• (0,5 dl tuoretta basilikaa, persiljaa tms.)

Pieni muna ja sekoita siihen voi ja raikku, silppua yrtti ja mausta sillä ja suolalla, ehkä valkopepallakin. Kasaa keko sienipannaripalan päälle ja ota hyvä kirja käteen. Tai santsaa nyt ensin ja ota se kirja vasta sitten, ei siitä lukemisesta kuitenkaan heti mitään tule. (Jos on seuraa, älä lue tai ainakaan iltalehtiä.)

Jo toukokuussa sain eräältä lukijaltani Oulusta reseptin kaakkuun, jonka arveli sopivan köökkiini. Kun ainesosiin lukeutui mm. kookosta, spelttijauhoja, kananmunan valkuaisia ja ruokosokeria, olin tismalleen samaa mieltä. Joku on tajunnut, mistä Monkeyssa on kyse! Seinäkärpäsen kaakku jäi odottelemaan aivan spesiaalia okeisöniä, sillä päätin heti, että tämä on se torttu, jonka pyöräytän isälleni jahka asuntoni on myyty. Isälle siksi, että isä sen myi, maailman paras välittäjäni.

Asuntohan meni kaupaksi lähes välittömästi, mutta nyt on viimeisetkin langanpäät solmittu yhteen. Loppukaupat uudesta ja vanhasta on tehty, muutto on tehty täydelleen ja johan täällä uudessa keittiössä olen oppinut kaasun tavoille. Eilen sitten koitti se hetki, jolloin käärin kakkuhihani ja pistin tuulemaan. Ja vauvauvauuuu, mikä leipomus! Vähän kuin suuri leivos, mutta raikkaampi. Pohjaan käytetyt kookoshiutaleet ja speltti tekivät siitä jännittävän rakeisen suutuntumaltaan, joka sopi saumattomasti yhteen pehmeän sileän kiisselin ja kiinteän makeiden mansikoiden kanssa. Tästä piti koko perhe ja huhu kertoo, että seuraavana päivänä (tänä aamuna siis) maku oli vieläkin parempi.

Keidaskakuksi nimesin tämän siksi, että uunista tultuaan kakkupohja oli huvittavan reikäinen, kuin kuun pinta tai Saharan autiomaa. Kookoskiisseli kuitenkin vilvoittaa pohjan eloon ja marjat sitruunamelissan varjossa viimeistelevät maiseman. Lähtekää seikkailulle Saharaan!

Seinäkärpäsen keidaskakku (neljälle)

Pohja eli Saharan autiomaa

• 1 luomumuna
• 2 luomumunan valkuaista (säästä keltuaiset)
• 0,75 dl ruokosokeria
• 50 g sulatettua voita
• 1 dl spelttijauhoa
• 1 dl kookoshiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen (kaasusäätö 3). Voitele piirasvuoka ja sulata voi. Sekoita jauhot, hiutaleet ja leivinjauhe keskenään. Vaahdota toisessa kulhossa kananmuna, valkuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sokerikakkupohjan tapaan, niin että väri vaalenee. Ruokosokeri tosin antaa taikinalle tavallista tummemman sävyn. Lisää sulavoi ja kuivat aineet, kääntele varovasti joukkoon. Kaada taikina piirasvuokaan ja paista n. 25 minuuttia.

Kookoskiisseli eli Kauan kaivattu sade

•  1 tlk kookosmaitoa (400 ml)
• 2 keltuaista
• 0,75 dl ruokosokeria
• 2 rkl perunajauhoa
• 1 rkl vaniljasokeria

Mittaa ainekset pieneen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen koko ajan hämmentäen, pieni vispilä on tarkoitukseen paras. Keittele edelleen hämmentäen, kunnes kiisseli saostuu melko tanakaksi, siirrä jäähtymään.

Kaada kiisseli hetken viilenneelle pohjalle ja levitä sille tasaisesti. Viimeistele sateen jälkeinen Sahara yltäkylläisin hedelmin ja tuorein yrtein.

Päälle eli Keidas kukoistaa

• 1 litra tai reilu mansikoita
• sitruunamelissaa tai tuoretta minttua

Paloittele mansikat ja levitä kiisselille. Koristele runsain määrin sitruunamelissan lehdillä. Kanna pöytään ja tarjoile
uupuneille autiomaan seikkailijoille. Oloa voi virvoittaa edelleen hyvällä roséviinillä. Nyt kotiin on hyvä palata.

Niin, siitä Oulun reissusta! Kääntelehditte varmaan jo kuin nakit koloissanne kun teitä näin kidutan pihtaamalla raporttia. Mutta nyt on vihdoin aika(a) raottaa salamyhkäisyyden verhoa; naiset ja herrat, luvassa rasvaisia paljastuksia ja teknisiä yksityiskohtia! Tai ainakin jotain, aikanaan Soneralla työskennellessäni olisi sanottu, että human intrestiä. En siis niinkään aio keskittyä reissun yleisiin tapahtumiin, vaan niihin erityisiin pikkuasioihin, jotka tekevät Pepasta pippuria, Rosmusta rakastettavan, Satujataresta soul queenin ja Välispiikistä vaarallisen. Ja muulista mukkeliksen, öf cööz.

Oulun emäntä ja isäntä eli Pastanjauhantaa-blogin Rosmariini ja Pippurimylly, kotoisammin Rosmu ja Pepa, ottivat meidät siis avosylin vastaan halki Suomen porhaltaneen junan huomasta. Heti kävi ilmeiseksi, että aiempien tapaamisten tyyliin kaikki olivat heti toistensa seurassa kuin kotonaan. Siitä kuinka kotonaan kertoo ehkä elävimmin se, että kuljin mm. lähes koko viikonlopun Pepan verkkareissa (omani löyhkäsivät hieltä aamuisten lenkkien johdosta) eikä ollut mitään ongelmaa käyttää suihkuhuoneessa sijainnutta vesiklosettia samaan aikaan kun Rosmu jutteli saunassa. Vai olinko se vain minä, joka niin pikaisesti kotiuduin? O_O

En usko, sillä täten ilmoitettakoon, että Pepa veteli hyvät pätkät Singstaria sopivasti… pehmenneessä tilassa. Rosmu puolestaan paitsi syventyi syntyihin syviin kanssani kertalämmitteisen sauna-autuuden lauteilla, myös oli hilpeääkin hilpeämpi sukkula, joka naureskeli muun muassa vierailleen, jotka lukivat tyytyväisinä läpi mahtavaa kokkikirjallisuusvalikoimaan yömyöhään ja aamulla lehden sijaan. Välispiikin ja Satujataren välillä vallitsee elämää suurempi kemia, joka tosin räiskyy silloin tällöin matkakumppaneiden silmille. Kädenvääntöä kun käytiin Oikeasta Tavasta valmistaa karjalanpaistia sekä inkiväärin sopivuudesta soppaan.

Ja tunnustan, olipa meillä aika tiukka taistelu myös haasteruokaan valituista yrteistä. Loppusuoralla oli soosiin valittujen lisäksi ainakin minttu, oma suosikkini. Taisin vähän hävitä taistelun. Sehän ei kuitenkaan yrtteliästä muulia lannista, toisin kuin aina katoava vesitorni, jota yritin aamuvarhaisella juoksulenkilläni tavoittaa. Juoksin ja juoksin, mutta aina torni oli muualla. Joku oli siirtänyt saarta. Vaan ei se mitään; mule strikes back! Kun vihdoin sunnuntaiaamuna paikansin vesitornin, tein sen vierellä kulkenutta pururataa kiertäneille sauvaseikkailijoille källit. Juoksin nimittäin reilun parin kilometrin radan ensin myötäpäivään, vain havaitakseni, että kaikki muut kiersivät toiseen suuntaan. Vesitornin kohdilla vaihdoin suuntaan ja kipaisin saman rinkulan vastapäivään. Eikä siinä vielä kaikki! Vaihdoin suuntaan vielä kerran, ja olen varma, että herätin mahtavaa hämmennystä oululaisten saarensiirtäjien keskuudessa. Kävin merkkaamassa vesitornin henkisesti pissimällä kävelijöitä silmään. HUH mikä helpotus.

Jottei tämä postaus käänny liikaa itsepaljastuksen puolelle, kerron vielä joitakin nyansseja muista. Välispiikki kävi molempina iltoina ensimmäisenä nukkumaan ja nukkui yksin hurjan viileässä kellarissa. Rosmu ei jaksanut syödä Stokkan salaattia loppuun. Satujatarella oli tutisevin olo sunnuntaina. Pepalla oli teoria työhaastattelukysymyksestä, mitä katsot telkkarista. Rosmu oli alati valoisa ja piti vieraistaan huolta käsittämättömällä kärsivällisyydellä. Välispiikki osoitti kulinaarista mestarillisuutta ja eläytyi kympillä futispeliin ja kokkaukseen. Satujatar oli hurmaava kosmopoliitti Oulun torilla aurinkolaseissaan ja ponchossaan. Pepa kierrätti meitä kaahaten autolla Oulun keskustassa eikä mitään oleellista varmastikaan jäänyt näkemättä. Ainakaan teorissa. Käytännössä rotuaari saattoi olla se yksi vauhtiviiva.

Sitten vielä kokkisodassa Alku et Jälki -tiimillemme langennut jälkiruokaosuus, jonka valmistin Stockmannin sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Kokkisota-aihioksi oli nimetty pähkinät, ja päätin debytoida pekaanipähkinäpiiraan suhteen. Stokkan vaahtokarkkinen ja omenainen ohje oli vastustamaton, ja niin oli lopputuloskin, jossei oteta huomioon lievää kuivahtaneisuutta. Välispiikki kyllä yritti parhaansa käskeä minua pois Singstarin mikrofonin varresta, mutta muulin suurpiirteisyydellä yritin selviytyä kaikesta simultaanisti. (Parhaat arviot sai muuten versioni Kylie Minoguen Lucky-biisistä! Beware, Kylli-täti! Mule tulee :-P)

Villit vaahtokarkit pekaanipähkinäpiiraassa

Taikina

•  3,5 dl vehnäjauhoja
• 100 g voita
• suolaa
• 3 rkl kylmää vettä

Sekoita jauhot, voi ja suola joko käsin tai monitoimikoneessa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja työstä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Laita kelmuun ja jääkaappiin ainakin tunniksi vetäytymään.

Täyte

• 6 hapanta omenaa
• (ainakin) 1 dl pekaaneita
• 2 rkl maizenaa
• 0,75 dl vaahterasiirappia
• 2 dl vaahtokarkkeja (tuoreita!)
• kanelia ja muskottia

Kuori omenat, poista kodat ja paloittele pieneksi kuutioksi. Leikkele vaahtokarkit vaikka saksilla palasiksi ja lisää omenoiden joukkoon. Murskaa pekaanit ja sysää seokseen. Sekoita siirappi ja maizena keskenään, lisää muihin täyteaineksiin.

Ota taikina kyylskoopista ja eroita siitä kolmannes. Vala suurempi pala taikinaa korkeareunaisen piirasvuoan pohjalle ja laidoille. Kaada täyte pohjalle ja kauli lopputaikina kanneksi piiraalle. Viimeistele reunat (eipoo kyllä ihan pakko) ja viiltele kanteen höyryreikiä. Voitele munalla jos haluat, paista keskitasoa alempana (kiertoilma-)uunissa n. 50 minuuttia 175 asteessa. Tarjoile lämpimänä kylmän vaniljajäätelön kanssa ja syö loput vaahtikset irtona!