Viikko sitten Ruokatorstaissa, joksi edelleen Hesarin torstaisin ilmestyvää Ruoka&Juomaa tituleeraan, ohjeistettiin viljattomaan ruokavalioon. Revin sivun talteen en kinkkupiiraan, en porkkanaisen vuokapullan enkä edes gluteenittoman kakkupohjan vuoksi, vaan perunapizzan!

[Mukapitsa ennen.]

Vaan kun itse en ole erityinen perunan ystävä, paitsi äidin muussssin, korvasin tuon tärkkelyspotun palsternakalla ja porkkanalla. Täytteiden kanssa läksin nostalgiatripille ja nuoruuteni Ainoa Kelvollinen Pitsantäytekombo, pyhä tuna&ananas, sai seuraa vain pätkityistä oliiveista. Päälle tsuigaloin 5%-edamia (meillä oli kyllä emmental-perhe) kaikkien kevyttuotteiden kavereiden iloksi.

Alkuperäisessä ohjeessa tomaattimurska sekoitetaan täytteeseen (siinä jauheliha) jo ennen kuin seos levitetään pohjalle, mikä olisi varmaan tuottanut kosteamman lopputuloksen. Oma hieman kuivahko pitsani sen sijaan tarjosin täydellisen tekosyyn lorauttaa vielä armasta ketsuppia päälle ja kylläpä maistui! Ei nyt ihan oikealle pitsalle, mutta herculle. Keeper.

[Mukapitsa jälkeen.]

Mukapitsaa (yhdelle)

• 1 palsternakka (n. 200g)
• 1 porkkana
• 1 rkl soijajauhoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa

Sijoita uuninnupit kaakkoon eli 200 asteeseen. Raasta palsternakka ja porkkana (tai peruna, miksei vaikka punajuurikin) karkeaksi raasteeksi ja sekoita joukkoon soijajauho, öljy ja mausta suolalla. Mätä pellille tai uunivuokaan noin sentin paksuiseksi matoksi ja päällystele kuten haluat. Nuketa puoli tuntia ja poista uunista. Nomnomnom.

Sain eilen vieraita kun kummipoikani saapui isänsä kanssa kyläilemään. Suunnitelmana oli kokkailla pitsaa ja jälkkäriksi uuniomenaa ja näin myös tehtiin. Ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, mikä näitä kahta ruokalajia yhdistää paitsi syömärit ja uuni, mutta sehän on tofu! Ruoat olivat lievän kokeellisia alusta loppuun, mutta ne nautittiin silti kiitollisen ruokakunnan toimesta hyvinkin tyytyväisinä. Ja huomatkaa, kolmivuotias ei ole ihan se helpoin miellyttää. Olen ylpeä.

Apinakeittiön kokeelliset kokkauskutsut alkoivat pitsapohjan veivauksella. Normipohja, mutta nesteenä aplarimehu. Pohjan kohoiltua riittävästi sitä pulikoitiin kolmen kokin taholta ja saatiin aikaan kubistinen muoto. Päälle levitettiin tomaattikastiketta, pala parasta Pirkkaa eli parmiggianoa, uunissa paahdettuja munakoisoviipaleita ja niille vielä purkkipestoa (very unorthodox, purkki-). Tofu astui mukaan kuvioon ohuina siivuina marinoidusta versiosta.

Lisäksi Puolen kilon Oliivian vieläkin paremman pizzan inspiroimana päälle rikottiin kaksi tänään saamaani kotikanalan munaa, jotka olivat valtavia. Ja syystäkin; toiselle munineista kanoista oli nimittäin tulossa kaksoset. Monkeyfood onnittelee. R.I.P. tiput.

Lätty viihtyi uunissa vähän turhan pitkään, kuten mustuneet reunat osoittivat. Tofu oli käpristellyt pekonin tapaan, mutta kuivahtanut liikaa. Makuakin lienisi ollut enemmän, jos nuketus olisi ollut armollisempi. Kaikkein erikoisimpia olivat munat, jotka olivat hyytyneet ihan nätisti, mutta muodostaneet samalla päälleen muovimaisen, kiiltävän kuoren. Katsokaa vaikka.

Munia lukuunottamatta pitsa oli silti hyvin syömäkelpoista ja munillekin pitää antaa toinen mahku. Muovimunapitsan traumoja hälventämään kolmen kokin kopla taikoi jälkkäriksi omenapaistosta Pekka Heinäsen Sydänystävällinen soija -teoksen mukaisesti. Setti olisi kannattanut säätää johonkin aakeaan ja laakeaan kuten piirasvuokaan, sillä syvässä uunivuoassa se ei ihan päässyt tavoitteisiinsa eli omenoiden riittävään kypsyyteen. Vaan onhan purutuntuma kiva asia.

Ja hyvää paistos oli kuitenkin, vaikka mikäpä lämmin ei olis kylmän vaniljajäätelön kanssa. Kysykää vaikka kummipojalta, joka ei kylläkään pidä omenista, vaan söi pelkkää taikinaa. Ainoa hyvä soijajäde on muuten mielestäni Tofulinen viisikanttinen purkki, vaikka onkin kovin makeaa. Muista soija-ja kaurajädeistä ei oo mun mielestä edes samalle viivalle. Olkaa eri mieltä.

Pekan Soija-omenapaistos

• 300 g pehmeää tofua (silkkitofu)
• 6-8 omenaa
• 2 rkl siirappia
• 1 dl kaurahiutaleita
• 1 rkl soijajauhoa
• 1 dl soijakermaa (purkin loput 6-% soijaruokakermasta oli okei)
• 2 rkl kasvisöljyä

Uuni päälle, 180 astetta. Poista omenista kodat ja viipaloi ohuiksi. Sekoita muut ainekset keskenään tahnaksi ja levitä vuokaan. Painele omenasiivut syrjittäin seokseen ja paista n. 20 minuuttia jos käytät aakeaa ja laakeaa, pidempään, jos astiasi on syvempi. Tarjoile jäden tai vaniljasoosin kera.

Maha täynnä on hyvä riehua jättimäisen jumppapallon kanssa kun kerrankin on sopivia pelikavereita.

Ps. Oli pakko laskea; söimme aterialla yhteensä viittä eri soijatuotetta. Todella feng shui.

Vietimme eilisiltaa jälleen lattianrajassa holtittomasti syöden ja erilaisia pelejä pelaten. Ruoka oli läkähdyttävän hyvää! Vaatimattomasti totesinkin, että jos joku laittaisi minulle näin hyvää murkinaa, olisin aivan lääpälläni. No mut hei, ei se muulinkaan häntä itsestään nouse

Vihdoin pääsin kokeilemaan Välipalan helmikuun ruokahaasteen äänikuningatarta (vai kuningasta, jos viitatataan Sheareriin?) haastepitsaa. Koska keksin ajatuksen kaupassa enkä ihan muistanut mitä ruokaan tuli, versio on jokseenkin modifioitu. Silti niin uskomatonta, etten voi käsittää, kuinka ruoka voi näin hyvää ollakaan. Välispiikki, olet nero.

Toista pääruokapaikkaa pelasivat inkiväärimarinoidut kanakepakot, joiden ohje oli ihan noin vaan tarjolla Ruokala.tv:n sivuilla eilisenä päivän reseptinä. Inkivääri, lime ja seesam todella maistuivat kanassa ja marinadi jää ehdottomasti vakiokäyttöön. Uunissa valmistamalla kanat jäivät kivan meheviksi, kun äkkäsin kerrankin ottaa ajoissa ulos.

Jälkiruoka on täysin sesonki-inspiroitunut sisältäessään raparperia. Koska jäätelöä oli saatava, makean tuli tietysti olla lämmintä. Nimi on tribuutti Pärnun Munga-ravintolan edesmenneelle annokselle Tiramisu pokaalissa, jota ajattelemme edelleen lämmöllä. Valitettavasti huushollistani ei pokaaleita löydy, joten kokoaminen on suoritettu huomattavasti pienempään Vernaan.
Ja kuulkaa! Jos teillä on vinkkejä peleihin, jotka toimivat vain kahdella pelaajalla, PALJASTAKAA heti! Levottomat-leikki oli aika tylsää Ja unokortit maksoivat yli kympin niin jätin kauppaan maatumaan. Parhaita olis sellaset leikit, joita voisi pelata ilman välineitä. Eli esim. sorsa, joka on kaveripiirimme klassikko. Myös hyvät pelipelit olis kyllä tarpeen.

Punasipulihilloke (tätä tarvitaan pitsaan)

• 4 punasipulia
• 1 dl balsamicoa
• 1 dl fariinisokeria (Välipala käytti ruokosokeria)
• 1 tl suolaa
• 1 rkl rakuunaa (Välipala käytti rosmariinia)

Kuori sipulit ja viipaloi ne ohuiksi renkaiksi. Sekoita muut aineet kattilaan ja seoksen kiehuessa lisää sipulit. Anna kypsyä miedolla lämmöllä tunnin verran kannen alla. Purkita ja jäähdytä.

Haastepitsaan tulee oikeasti mm. pekonia, ja ainakin jos olet lihansyöjä, noudata ihmeessä alkuperäistä reseptiä. Itse sovelsin sen mukaan, mitä löytyi. Aineslista näytti siis tältä. Jaa niin, tähän alkuun oma pitsapohjaohjeeni, joka on hieman summittainen, mutta rapea ja maukas, omaan makuuni paras.

Pitsapohja

• n. 2 dl spelttijauhoja
• n. 1 dl vehnäjauhoja
• 2 tl kuivahiivaa
• ripaus suolaa
• n. 1 dl vettä
• tujaus hunajaa
• loraus oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet ja liuota hunaja lämpimään veteen (kuivahiivalle n. 42-asteista). Lisää vesi ja sekoita, sitten lorauta joukkoon öljy. Vaivaile jonkin aikaa ja lisää hieman jauhoja tai nestettä tarvittaessa, tämä syntyy aina ihan näppituntumalla. Juju on kaulita taikina niin ohueksi kuin ikinä pystyt. Itse käytän pulikkaa tai puolen litran limupulloa. Tästä teen yhden pellillisen, josta leikkaan yli reunojen menevät osat pois (kaulin siis TODELLA ohueksi).

Killeripitsa

• 150 g pitsajuustoraastetta (mozzarella&cheddar)
• punasipulihilloketta (ehkä 3/4 aiemmin valmistetusta)
• 1 pallo (125g) bufalamozzarellaa
• sipuli-soijarouhe-papusekoitusta (paisteltu pannulla)
• parmesania
• pinjansiemeniä
• tuoretta basilikaa

Levitä juustoraaste pitsapohjalle. Sivele punasipulihilloketta raasteen päälle reilusti, mutta ei niin, että koko levy on punaisenaan. Sopivasti. Paloittele mozzarella päälle ja levitä halutessasi esim. papuja ohuelti. Raasta päälle sopivasti parmesania ja tyrkkää 250-asteeseen hikoilemaan. Ota ulos, kun reunat ovat ihanan paahtuneet ja pinta sihisee. Paahda pinjansiemenet pannulla ja ropsi päälle, saksi basilikaa.

Käyttämäni papusekoitus oli muuten purkista ja todella toimivaa. Sisälsi kikherneitä, kidneypapuja, voipapuja ja valkoisia papuja.

Inkiväärimarinoidut kanavartaat

• 4 kanafilettä
• 4 rkl raastettua inkivääriä
• 2-3 limen mehu ja raastettu kuori
• 1/2 dl seesamöljyä
• 2 rkl hedelmäsokeria (fruisana)
• 3 rkl seesaminsiemeniä
• ripaus suolaa (laita reilusti! Itse lisäsimme valmiiden kepakoiden päälle soijakastiketta, koska suola uupui muuten täydellisestä mausta)

Sekoita marinadin ainekset. Leikkaa fileet pitkittäin kolmeen osaan ja pujota varrastikkuihin. Levitä vartaat uunipellille leivinpaperille ja kaada marinadi päälle. Anna maustua jonkin aikaa ja paista sitten 200 asteessa vartin verran. (Mikä asettelu! Ruokastylistin taidot raahaa vähän perässä.)

Jälkiruoan lähtökohta oli se raparperi ja nimenomaan paahdettu sellainen. BBC Good Food opasti toimeen tällaisella ohjeella, jota noudatin.

Raparperi pokaalissa (kahdelle)

• 250 g raparperia
• 1/2 dl fariinisokeria
• ruisdigestivejä
• vaniljajäätelöä
• vaahterasiirappia
• tuoretta basilikaa

Pilko raparperi pikkusormen kokoisiksi paloiksi ja levitä piirakkavuokaan tai muuhun sellaiseen. Jos teet tupla-annosta, pelti lienee riittävän suuri. Roiski päälle sokeri ja sotke se vielä hyvin raparperitikkuihin. Levitä tikut yhdeksi kerrokseksi ja paahda 200-asteisessa uunissa ensin foliolla päälystettynä 15 minuuttia ja sitten vielä ilman viitisen minuuttia.

Murusta ruisdigestive lasiin. Nosta päälle paahdettua raparperia ja siitä irronnutta nestettä. Kuovi pehmenneestä jäätelöstä päälle pari hyvää moukeroa ja tiputa päälle vaahterasiirappia. Revi vielä pisteeksi iin päälle tuoretta basilikaa.

Tästä syntyi raparperin loputtua illan mittaan versio, jossa ruiskeksi, vaniljajäätelö, vaahterasiirappi ja tuore basilika edustivat keskenään ja kombo on suussasulava. Siis muutenkin kuin vain jäde.

En tiedä olisko tässä nyt sellanen viritys, jonka voisi ihan perustellusti laskea cross-kitcheniin. Jos samaan ruokalajiin mahtuu tortilla, sushi-inkivääri eli gari sekä raejuusto ja kokonaisuus on koottu pitsan tapaan, ei se liene ainakaan suomalaista perusruokaa. Rucola olisi varmaankin kannattanut lisätä ruokaan vasta uuninuketuksen jälkeen eikä ulkonäkö muutenkaan päätä huimaa, mutta kyllä vain, apinan suu napsaa tämän tahtiin!

Pitsa

• kokojyvätortilla
• tomaattipyrettä, valkosipulia, oliiviöljyä, oreganoa
• tonnikalaa (vedessä! mikä pyhäinhäväistys)
• katkarapuja
• oliivia
• sushi-inkiväärisiipaleita eli garia
• raejuustoa
• tuoretta rucolaa

Sekoita tomaattipyreeseen murskattu valkosipulinkynsi, hiven öljyä ja mausta oreganolla. Levitä tortillalle. Täytä tortilla pitsatyyliin aineksilla, pilko oliivit ja gari. Lykkää uunin kuumuuteen, asteita saapi olla reilusti kun minkään ei tarvitse kypsyä. Vaikka grillivastuksella tekisit, nopeasti tulee valmista. Poista uunista ja lisää rucola. Pistele poskeesi ihanan suolainen letukka, jota inkivääri suloisesti maustaa.

Jälkiruoaksi sekoitin purkin Ehrmannin rahkaa ja ainakin 100g hieman sulaneita pakastepuolukoita. Makeutin epäortodoksisesti makeutusaineella ja kuvauksen jälkeen vielä höystin reilusti ruisleseillä. Vatsa on täysi ja makuhermot tyydytetty. Kelpaa lähteä viettämään viimeistä iltaa ennen hermoja koettelevan jännittävää vaalipäivää.

Muutama pitsaidea jakoon.

Martha Stewartin showssa italialainen pitsakokki valmisti pitsapohjan muuten samoin kuin normaalisti, mutta korvasi sokerin hunajalla. Tomaattipyreen asemesta kokki käytti pohjalla pestoa, jonka sitten päälysti juustoraasteella. Vihannekset ja muut halutut päälliset voi laittaa joko peston ja juustoraasteen väliin tai niiden molempien päälle. Pestopohja on testattu ja maistuu kyllä!

Ja pikapitsaa ohuella pohjalla syntyy helposti tortilloista. Itse käytän kokojyvätortilloja, joista yksi riittää erinomaisesti. Normaali pitsapäälliset ja uuniin, ei vie kauaakaan kun ei tarvitse kypsentää. Ei turhia hiilareita!

Ja vielä kylmäsavulohen ystäville; Jonna oli bongannut jostain reseptin, jossa tomaattipyree korvattiin ranskankermalla (mausta!), ja sen ylle leviteltiin muistaakseni pinaattia ja kylmäsavulohta ja punasipulia. Tehtiin tätä joskus ja oivallista, kerta kaikkiaan. Juustoakin siinä lieni, korjaa Jonna jos muistat paremmin.

Lisää pitsaohjeita voi jättää kommentteihin, tai vaikka suosikkipäällysyhdistelmiä. Pian muuten tarjoilen varmasti tofu-ohjeita, sillä sain hienon tofu-keittokirjan joululahjaksi ja kokkisormet syyhyävät jo!